Ajastaika

Venyi hippasen tämä kosmetiikkahaasteeseen liittyvä syyskuun postaus, sillä kämppä on ollut sen verran kaaos etten tiennyt missä olisin putelit kuvannut. Eikä tuota luonnonvaloakaan mitään liikoja enää riitä sisätiloihin, iltasella varsinkaan. Tällaiselta joka tapauksessa näyttää syyskuussa loppuneiden tuotteiden setti, ei paras kuukausi muttei toki huonoinkaan.

Favora Firming Body Lotion
Taitaa olla joku lahjus tai kylkiäinen tämä, tuskin olisin itse mennyt ostamaan. Sen kummempaa kiinteyttävää vaikutusta en huomannut, kunhan käytin pois hyllyjä täyttämästä. Koostumus oli ihan jees, mutta siihen se sitten jäikin.

Bioeffect EGF-seerumi
Pääsin lukijana testaamaan Kemikaalicocktailin kautta islantilaisen Bioeffectin EGF-seerumia. Oli suht riittoisaa tavaraa, tippa-pari riitti koko kasvoille ja pieni 2,5 ml puteli kesti päivittäisessä käytössä tasan kuukauden. EGF-seerumia on sittemmin hehkutettu useassa blogissa, mutta mun kuppi teetä se ei valitettavasti ollut. Ihossa en huomannut muutoksia muuten kuin “kuurin” aikana ilmestyneiden epäpuhtauksien osalta, mikä ei sitten taas ollut kovin positiivinen efekti. Toisaalta seerumi on ehkä juuri se ns. ylimääräinen osuus päivän kosmetiikka-annoksessa, joten taitaa olla turha sellaisia omaan repertuaariin edes ottaa, kun muutenkin yrittää vähentää käyttämiään tököttejä.

Mádara Eco Face kirkastava kasvovesi
Rasvoittuneelle ja epäpuhtaalle iholle tarkoitettu kasvovesi oli mulle ehkä turhan tujua, mutta kyllä sen käytetyksi sai. Alkuun kasvoveden sisältämä alkoholi tuntui kummalliselta, vaan äkkiä siihen tottui. Nyt alkoholittomaan kasvoveteen palanneena se vaikuttaa liiankin valjulta… Juuri tätä en hankkisi uudestaan, mutta jotain muuta Mádaran kasvovettä voisin kyllä kokeilla.

Mádara Eco Face syväpuhdistusvaahto
Vaahtomaisista putsareista mulla ei ollut kovinkaan positiivista kokemusta, onneksi Mádara tuli ja korjasi käsitykseni. Kaikille ihotyypeille sopiva puhdistusvaahto on kaikin puolin toimiva tuote, joka poistaa myös perusmeikin (ts. rajaukset pysyvät tiukassa). Tuoksu on hennon yrttinen, joskin krapula-aamuina se voisi tehdä jokseenkin pahaa… Nyt tiedän, että luonnonkosmetiikassa on ainakin yksi loistava naamanpesuaine! Hullareilta kävinkin nappaamassa uuden putelin, kun oli useamman euron edullisempi normaalihintaan verrattuna.

Tigi Bed Head Small Talk
Mustikan tuoksuinen, tahmeahko tuote lupaa tuuheuttaa, energisoida sekä muotoilla. Kahdesta jälkimmäisestä en osaa sanoa, mutta tuuheammalta pääkarvani kyllä tuntuvat Small Talkia laitettuani. Parhaaksi tavaksi olen todennut klähmiä tököttiä hiusten latvoihin pesun jälkeen, kun ne ovat jo jonkun aikaa kuivuneet. Jatkan käyttöä vielä hetkisen, sillä sain kesällä Envialta vajaan putelin – hän taas ei tykännyt tästä yhtään.

Cascada – Evacuate The Dancefloor [2009]

Uudessakaupungissa oli elokuun loppupuolella Pytinkien Paris -tapahtuma, jossa olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Äiti ja iskä olivat menossa ja päätin sitten lähteä mukaan, he kun olivat aiemminkin olleet niin oli helppo noviisina kulkea perässä. Tapahtuma järjestetään parin vuoden välein ja lyhyessä yksinkertaisuudessaan idea on se, että ovensa uteliaille on mukana avaamassa niin yksityisiä kuin julkisiakin tahoja.

Kohteita on paljon. Me kiertelimme kuutisen tuntia ja ehdimme käydä ehkä puolissa – jos sitäkään. Asuntomessut saimme luovittua läpi kokonaisuudessaan, mutta Uudenkaupungin pytinkien kohdalla se lienee sula mahdottomuus. Vanhoista puutaloista sai ammennettua inspiraatiota aivan eri tavalla kuin uutuuttaan kiiltelevistä messutaloista, tosin mä olenkin enemmän vanhan perään.

Keittiö-inspiraatiota. Ihastuin lujaa tuohon keltaiseen valaisimeen, ylläri.

Ihana työhuone.

Sisäänkäyntien yksityiskohtia.

Ikivanha Turun kartta, kelpais mullekin!

Kiertelyn lomassa oli toki aiheellista tankata aina sopivassa välissä. Iltapäivän välipalan haukkasimme kohteessa, jossa oli pystyssä kotikahvila ja tarjolla mm. leipiä sekä leipomuksia. Kunnon ruokatauon pidimme Pookissa, jossa pääsin nyt vihdoinkin vierailemaan. Ihan jees paikka, täytynee mennä toistekin. Vatsat täynnä jatkoimme kiertämistä ja jälkiruuaksi nautimme jäätelöt Pakkahuoneella. Oli muuten ihan kevyen isot pallot, yksi olisi epäilemättä riittänyt.

Orkideojen valtaamassa kodissa sain asukkaalta hyviä vinkkejä, jospa munkin orkidea vielä joskus kukkisi uudestaan… Viime aikoina se on pukannut vaan uutta lehteä.

Upeat saunatilat.

Pytinkien Paris oli mielenkiintoinen tapahtuma enkä yhtään ihmettele, että vanhempani ovat siellä käyneet jo useampaan otteeseen. Sain paljon ideoita nykyiseen (edelleen aivan liian keskeneräiseen) kotiimme, vaikka se 50-lukulainen kerrostalokoti onkin. Nyt ei muuta kuin remppaintoa lisää ja hommat taas uudelle tasolle..!

Jaa että hippasenko on vanha juttu jo nämä menneen kesän asuntomessut?! Vaan ei haittaa, postaan tämän kuvapläjäyksen joka tapauksessa. En taida sepostella kohteista sen enempää mitään, yksityiskohtaisempia asuntomessukatsauksia löytynee kuukkelin avulla pilvin pimein. Lähdimme siis Hyvinkäälle äitin ja S:n kanssa elokuun ensimmäisenä päivänä, joka alkuun oli valitettavasti harmaa ja sateinen. Onneksi keli siitä parani ja loppupäivästä tarkeni ihan eri tavalla niissä kesäisissä vaatteissa, jotka oli aamulla päällensä valkannut.

Heti ensimmäinen kohde oli poikkeava: Aalto-yliopiston opiskelijoiden suunnittelema Piiri-House, yhdentoista neliön miniasunto. Ideana sijoittaa pieneen tilaan kaikki tarvittava, kuitenkaan ettei tunnelma kävisi liian ahtaaksi. Puunsävyinen kokonaisuus oli kieltämättä varsin näpsäkkä!

Kamerassa oli päivän päätteeksi 500 kuvaa ja risat, ei ihme että meni hetki (noin puolitoista kuukautta) ennen kuin ehti ja jaksoi edes aloittaa kuvien selaamisen koneella. Kaikkia en sentään aio tähän lykätä, mutta tarpeeksi monta kumminkin. Katso tai kelaa, that’s up to you. Niin ja hei kohteen nimen saa näkyviin kun pysäyttää hiiren kuvan päällä, toivottavasti en onnistunut sekoittamaan kuvia ja kohteita keskenään.

Tänä vuonna yksikään kohteista ei noussut selvästi yli muiden kuten viime vuonna, mutta muutaman suosikin osaan kyllä nimetä. Mediassa paljon kohkattu Lammi-kivitalo Maja (kohde 25) oli erilainen ja upeasti toteutettu sekä sisustettu, Bassotalo Villa Avanti (kohde 24) noin kaiken kaikkiaan mieleinen kokonaisuus sekä Deko-talo (kohde 18) sisustukseltaan inspiroivin – kaikki ne grafiikat seinillä, oi että! Tietyt trendielementit toistuivat todella monessa sisustuksessa niin ettei voinut kuin huokaista, onneksi kaikki ei sentään hukkunut massaan. Kuvista ehkä huomaa tämänhetkiset mieltymykseni: perusvärejä mustaa, valkoista, harmaata ja niiden kaveriksi ehdottomasti jotain freesimpää. Oranssi, keltainen ja punainen sekä vaalea tammi ovat aika kovia juttuja just nyt.

Messuilta lähdimme sisustukset päässä pyörien, kukaan ei oikein enää muistanut mitä asioita oli missäkin kohteessa nähnyt. No, onneksi on nämä sekä ne loput kolme sataa kuvaa. Ennen kotimatkaa päätimme vielä poiketa syömään, Kauppakeskus Willan vierestä löytyi mukavan oloinen Ravintola Hiillos. Eikä oltaisi voitu paremmin valita ruokapaikkaa näin asuntomessujen jälkimainingeissa, oli meinaan todella kivasti sisustettu rafla! Betonia, puuta, teollisuushenkeä… Täältä iso peukku ylös. Myös ruoka oli erinomaista, burgeri bataattiranskalaisilla oli aivan älyttömän hyvä. Lämpimät suositteluni – menkää ihmeessä Hiillokseen syömään, mikäli joskus satutte Hyvinkään suunnalla liikkumaan!

Maisemaa kotimatkan geokätköpysähdyksellä.

Seuraavat arkistokuvat uunista ulos, joten tässäpä olisi meidän hääkutsut! Kuten aiemmin kerroin olen juuri se henkilö, joka ei saisi taatusti mitään aikaiseksi ennen viimeistä hetkeä. Hääkutsujen tekeminen ja matkaan saaminen ei ollut poikkeus. Alun perin ajatuksenani oli tehdä ja lähettää kutsut kesä-heinäkuun vaihteessa. Lapin reissulta kotiuduttuamme päätin, että ennen kesäloman loppua niiden on ihan oikeasti oltava valmiina. No niin justiinsa. Heinäkuun viimeisinä päivinä mä lopulta sain kutsut suunniteltua ja printattua, postin kuljetettavaksi taisivat lähteä aivan elokuun ekoina päivinä.

Ideoita olin kerännyt pitkin vuotta Pinterestin hääaiheiselle boardilleni ja kutsujen ulkomuoto ehtikin muuttua moneen otteeseen. Liikaa hienoja ideoita, sanon ma! Tuollaiset niistä sitten tuli, elementtejä vähän joka toisesta inspiraation lähteestä. Kutsu koostui viidestä noin 10×15-kokoisesta osasta, joista yksi oli todellisena hääpäivänä otettu valokuva meistä. Näitä kuvia oli kahta erilaista, kuitenkin siis yksi per kutsu. Tekstiosat väkersin InDesignissa ja tulostin valkoiselle 180 g kartongille. Johtavana teemana oli mustavalkoiset raidat sekä oranssi, fontteja käytin kolmea erilaista. Kansiosan lainaus oli Viikatteen Mintun ja Vernerin häävalssista:

Valssi on ikuinen elämän pituinen

Läjä sidottiin yhteen Tiimarin oranssilla sifonkinauhalla ja koko komeus sujautettiin raidalliseen paperipussiin, joita tilasin Happy Monday -nettikaupasta (100 kpl maksoi yhteensä 5 e). Pussi suljettiin joskus aikaa sitten muistaakseni Teippitarhasta tilatulla oranssilla washiteipillä. Osan kuorista toimitimme vastaanottajille suoraan, kustin poljettavaksi annettuihin kuoriin liimattiin toki valkoinen laatikko osoitetta varten.

En tiedä tuliko kutsuista lopulta sellaiset kuin aluksi ajattelin, mutta ihan tyytyväinen olen joka tapauksessa. Puolisko antoi mulle aika lailla vapaat kädet suunnitteluun ja ainakin väitti tykkäävänsä lopputuloksesta. Kuulemma oli meidän näköisemme kutsu ja sehän kai tärkeintä. Kommenttiboksi on avoin mielipiteille, olkaatten hyvät!

Löysin koneen syövereistä vielä läjän kuvia kesältä ja ajattelin nyt postata näitä, vaikka kesä oli ja meni. Lämpimiä muisteloita kesältä tiedossa siis! Unikeonpäivän jälkeisenä sunnuntaina päätimme siskon ja K-serkun kanssa lähteä hieman sivistämään itseämme ja ajelimme Korvensuun voimalaitos- ja konepajamuseon pihaan. Tarkoitus on jo pidemmän aikaa ollut käydä tutustumassa tähän lähikohteeseen, mutta aina se on jäänyt. Tulipahan vihdoin korjattua yksi sivistysaukko lähiseutujen nähtävyyksistä!

Olimme ainoat vieraat museolla, joten paikalla ollut päivystäjä lähti esittelemään meille museota. Voimalaitoksen puolelle ei valitettavasti ollut pääsyä, mutta konepajan kiersimme rauhassa katsellen ja museohäiskän juttuja kuunnellen. Hurjaa, miten paikka voi edelleen näyttää siltä kuin viimeiset työntekijät olisivat lähteneet tyyliin eilen! Huomioni kiinnittyi ehkä eniten kaikkiin noihin mahtaviin valaisimiin, jotka sopisivat mainiosti myös 2010-luvun sisustustyyliin. Ensimmäinen Suomessa valmistettu auto, Korvensuu 1913, jäi harmiksi näkemättä visiittimme sijoittuessa jonkin verran myöhempään siitä, kun auto oli ollut näytillä museossa.

Tuon heinäkuisen sunnuntain opetus: lähiseutumatkailukin avartaa.

(Kuvat otin minä ja ne piti toki käsitellä ajan henkeen sopivaksi. CameraBag 2 on edelleen kiva.)