Ajastaika

On aika katsastaa kosmetiikkahaasteen ensimmäiset tulokset! Näin alkuun olen pyrkinyt käyttämään ns. matkakokoja pois ja keskittymään täysikokoisten tuotteiden osalta niihin, joita on ollut enää muutaman käyttökerran verran jäljellä. Tammikuussa sain tyhjäksi yhteensä kuusi putelia, joista kaksi on näytekokoisia. Ei mikään huipputulos, mutta tällä on oikein hyvä aloittaa.

Tigi Bed Head Girl Toys
Käytin viimein loppuun Tigin kiiltoseerumin, josta olen blogannut jo parisen vuotta takaperin. Laitoin seerumia usein hiusten pesua seuraavana aamuna latvoihin, kaipa se hieman niitä silotti. Tuoksu oli kiva, mutta noin muuten jättäisin jatkossa ostamatta.

XZ tyrniöljyhoito
Sinänsä ihan bueno tuote, jossa on hinta/laatusuhde kohdallaan. Muistin öljyn olemassaolon aina vasta suihkuun mennessä, kun se olisi pitänyt sukia hiuksiin ennen suihkua ja antaa vaikuttaa vähintään 15 minuuttia. Tuotetta ei taida enää tässä muodossa olla saatavilla, joten en jää pohtimaan ostaisinko uudestaan vai en.

Weleda Citrus Refreshing Oil
Tuotekuvauksen mukaan öljy vaikuttaa virkistävästi ja elvyttää ihoa, mutta näin pienen (10 ml) testiputelin aikana en huomannut sen kummempaa vaikutusta. Sitruksinen tuoksu oli mukava ja öljy imeytyi suht kivasti, mikä jottei tätä voisi joskus ostaakin.

Yves Rocher Marron De Noel Christmas Chestnut EdT
Minituoksu (20 ml) muistaakseni joululta 2011. Huumaava jouluinen kastanjantuoksu, jota ei pahemmin kesäaikaan huvittanut käyttää. Loppua kohden olin jo aika kyllästynyt tuoksuun, onneksi purnukka ei ollut tämän kookkaampi.

Avène Hydrance Optimale
Sain näytteen apteekissa työskentelevältä kaverilta ja tykkäsin kovasti. Voide on tarkoitettu normaalille ja sekaiholle, joka kärsii pintakuivuudesta – täsmälleen mun nassulle siis. Kevyt koostumus tuntui iholla täydelliseltä, lisäksi plussaa suojakertoimesta (SPF 20). Ostaisin!

The Body Shop Almond Hand & Nail Butter
Kosteutusteholtaan ja koostumukseltaan oikein passeli. Käytin rasvaa pääsääntöisesti iltaisin ennen nukkumaanmenoa, toisinaan tehostin vielä iskemällä puuvillahanskat tassuihin yöksi. Täyteläinen mantelin tuoksu alkoi jossain kohtaa tökkiä enkä siksi menisi ihan heti ostamaan tätä uudestaan.

Loppuneiden tuotteiden vastapainoksi lienee aiheellista tunnustaa, etten selvinnyt tammikuusta ilman uusia kulutettavia… Olin äipän mukana kun hänen piti käyttää Grouponista ostamansa Forum Saunan lahjakortti ja jotenkin siitä sitten jäi mulle käteen Mádaran suihkugeeli. Ei paha, suihkusaippuaa onneksi oli ennestään vain käytössä olevat kaksi. Sen sijaan sortuminen kuun viimeisenä päivänä oli surkeampi: uusi huulipuna niiden 15 vanhan jatkoksi. Mutku! Se on Rimmelin Kate Moss -puna, josta olen lukenut paljon kehuja. Se oli alessa eikä mulla sitä paitsi ollut yhtään pinkkiä huulipunaa. Kolmantena ostin laivalta Calvin Kleinin CK One Shock Street Edition for Her tuoksun, joka on tuoksunsa puolesta täydellinen kesätuoksu ja pullonsa puolesta sopii hyvin mukana kannettavaksi. *seliselisiiseli*

Vihoviimeiset muistelot viime vuoteen tulevat nyt. Ensimmäinen osa luettavissa täällä.

Heinäkuussa…

alkoi pitkään odotettu kesäloma ja heti alkuun visiteerasin Tampereella kuvaamassa polttarit. Sen jälkeen sitten iski oikein kunnon räkätauti, ensimmäinen puolitoista viikkoa meni lähinnä niistäessä. Tervehdyttyäni kävin paikkaamassa muutaman sivistysaukon ja ihastuin ikihyviksi Telkkariin. Kuun loppupuolella pyörin päivän sekä Tallinnassa että Helsingissä. Säät eivät pahemmin suosineet lomalaista, mutta ihan joka päivä ei sentään satanut. Viimeisenä päivänä kävin viimeinkin Colourscapessa, joka oli aikamoisen huikea kokemus.

Elokuussa…

loma jatkui ja vietimme pitkän viikonlopun Tampereella. Kävimme jokavuotiseen tapaan Särkänniemessä ja lisäksi pääsin vihdoin ekaa kertaa asuntomessuille. Viimeisellä lomaviikolla oli vuorossa tyttöjen päiväretki Raumalle sekä maalla järjestämämme pihakirppis. Paluu töihin ahdisti, mutta onneksi kuun loppupuolelle riitti äksöniä mm. Taiteiden yön, kaksien synttärikemujen ja hääkuvauskeikan muodossa. Juuri ennen syksyn alkua mennä täräytin ja päivitin kamerani uudempaan.

Syyskuussa…

intoilin uudesta kamerarungosta ja tallensin syysmaisemia muistikortille niin kotikotona kuin Ruissalossa. Kuun puolivälissä käväisin Habitare-messuilla Helsingissä, samalla reissulla tutustuin inttikaverini hurmaavaan kissaparivaljakkoon. Iittalan odotettu Sarjaton-astiasarja tuli kauppoihin ja kävin heti hakemassa kauniin mukiparin kotiin. Eräänä loppukuun sunnuntaina kasasimme puoliskon kanssa herkullisen brunssin ihan vaan kahdestaan.

Lokakuussa…

olin surkea bloggaaja niskajumeineni. Koitin siis välttää koneella istumista ja ihastelin luonnon väriloistoa. Olin vähän syysmasentunut, haikailin menneitä vuosikymmeniä sekä muuttamista maaseudun rauhaan pysyvästi. Saman iltana kun ystäväpiiri laajentui pienellä porkkanapäällä vietin suvun naisten kanssa iltaa Linnateatterissa mm. halloumsalaatin merkeissä. Seuraavana päivänä meillä oli firman koulutusristeily ja vedin buffetissa ruokaa minkä ehdin. Yhden viikonlopun olimme Tampereella, jolloin ohjelmassa oli festarointia ja muuta. Lunta satoi jo lokakuun lopussa, mikä oli kiva yllätys pimeyden keskelle. Viimeisenä viikonloppuna juhlittiin synttäreitä oikein kaksin kappalein, ensin Sansun 27-vuotispirskeissä (korjattu ikätypo; taisin luulla itseäni vuoden nuoremmaksi :P) ja pari päivää myöhemmin serkkutytön 1-vuotiskemuilla.

Marraskuussa…

mieli alkoi kohentua eikä elämä tuntunut enää niin yksitoikkoiselta. Heiluin kamerani kanssa Television pikkujouluissa ja Dear Designin myyntitapahtumassa Hansassa sekä yritin saada samaan kuvaan taaperon ja kissan joulukorttia varten. Tein hullun paljon töitä ja pari vapaailtaakin meni työporukan kanssa, ensin tiimi-illassa ja sitten pikkujouluissa. Alkukuusta ostamieni Samujin pappahousujen taskut hajosivat lähes atomeiksi ja pökät lähtivätkin myöhemmin Helsinkiin korjattavaksi.

Joulukuussa…

tein edelleen turhan paljon töitä enkä oikein muuta ehtinyt. Jossain välissä kuitenkin oli nimikekkereitä ja joulumyyjäisiä – ja sitten olikin jo joulu ovella. Maailmanloppua ei tullut, joten saimme suunnitellusti vaihdettua siviilisäätyä juuri ennen joulunpyhiä. Joulun vietimme maalla, oli lunta ja pakkasta. Kokeilin tehdä porkkanalaatikkoa, joskin äippä oli tehokkaasti apuna siinä. Tapaninpäivänä oli sukulaisjouluateria, yllätysavioitumisemme aiheutti yllättävän paljon hälyä. Hyvästit vuodelle 2012 jätimme loistoporukalla vesisateessa maalla.

Se oli sellainen vuosi se!

Within Temptation – The Heart Of Everything [2007]

Tyylikatsauksen viime vuoteen sain tehtyä jo heti vuodenvaihteessa, mutta tämän kavalkadin väkertäminen on vähän jäänyt. Menee yllättävän paljon aikaa kaivella kuva-arkistoja! Tosin aikaisemmassa ollaan silti kuin vuosi takaperin, jolloin tein tällaisen postauksen vasta reippaasti helmikuun puolella. Ja koska en osannut jättää kollaaseja neljään kuvaan per kuukausi, mennään tällä kertaa näin kahdessa osassa. Miltä siis näyttää oma vuoteni 2012 kuvina?

Tammikuussa…

vuoden ensimmäisenä aamuna maa oli kuurassa ja pimeän loppuvuoden jälkeen talvi pääsi vihdoin alkamaan. Loppiaisena satoi lunta, kun vietimme pitsailtaa maaseudun rauhassa. Samalla porukalla kävimme eräänä lauantaina leffassa, minkä jälkeen istuimme iltaa Sevillan herkullisten ruokien ääressä. Pientä serkkutyttöä kävin moikkaamassa pariin otteeseen, ja hän myös sai nimen heti vuoden alkumetreillä. Puolivälissä kuuta piipahdin Keski-Suomessa, viimeisenä viikonloppuna vuorossa oli reissu Helsinkiin.

Helmikuussa…

presidentinvaalit kuohutti kansaa ja me siskon kanssa kävimme torilla moikkaamassa Pekka Haavistoa parinkymmenen asteen pakkasessa. Toisen kierroksen äänestyksen suoritin karvasäärystimet jalassa matkalla satamaan, sinä iltana kun sattui starttaamaan GOOM. Harmi, että Pekasta ei sitten tullut presidenttiä. GOOMin lisäksi helmikuussa tanssittiin konemusiikin tahtiin, se oli oikein bilekuukausi se. ;) Raitista ulkoilmaa haukkasin niin luistimet jalassa kuin pulkkamäessäkin.

Maaliskuussa…

oli vihdoin odottamani keikka Helsingissä, nimittäin ihanainen The Sounds Kaapelitehtaalla. Kuun alkupuolella myös puolisko yllätti kosinnalla, joskin asia julkistettiin vasta pääsiäisenä. Jumppasin itseni läkähdyksiin Supertreeneissä, mutta muuten treenit eivät oikein kulkeneet. Olin järjettömän väsynyt koko ajan, mutta onneksi kevätaurinko ja kasvava peikkotyttö piristivät hetkittäin. Loppukuusta värjäsin hiukset oranssiksi ja vietin mukavan perjantai-illan puoliskon kanssa Klubilla.

Huhtikuussa…

olin runsaan viikon vapaalla ja se helpotti oloa vähäsen. Seilasimme jälleen Itämerellä, tällä kertaa ranskalaisina Lemmenlautalla. Pääsiäisenä sain vihdoin sormuksen nimettömääni, ja samaisena viikonloppuna kävin myös kuuntelemassa Viikatetta. Teimme kuvausreissun Ruissaloon, kun kevään lämpö antoi vielä odottaa itseään. Yhden viikonlopun vietimme Tampereella, loppukuusta ohjelmassa oli mm. brunssia ja muotinäytöstä. Uskaltauduin vuosien jälkeen luopumaan Nokian puhelimesta ja opettelin mm. Instagramin saloja.

Toukokuussa…

olimme vapunpäivänä piknikillä Vartiovuorella ja oli ihanan lämmintä. Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna matkustin jälleen Helsinkiin ja olin fonttikävelyllä sekä pyörähdin Ruoholahdessa. Kävimme Apollossa tsekkaamassa nuorten suunnittelijoiden muotinäytöstä, jossa vaatteet olivat vähintäänkin mielenkiintoisia ja lava + valaistus sellaisia ettei kuvaamisestani tullut mitään. Työpaikan virkistyspäivänä rakastuin Flowparkiin, sinne on ehdottomasti päästävä uudestaan ensi kesänä! Luonto puhkesi eloon täydellä teholla ja ikuistin ruudun toisensa jälkeen kirsikankukkia sun muita.

Kesäkuussa…

alkoi (ja loppui) festarikausi: ekana viikonloppuna oli YleXPop Tampereella ja seuraavana Saaristo Open kotimaisemissa. Kesäkelit olivat kovin sateisia ja kylmiä, mutta niin vaan juhlimme triplasynttäreitä maalla isolla porukalla. Hetkittäin sentään aurinkokin näyttäytyi ja ulkona pystyi jopa viilettämään kesämekoissa ilman sukkahousuja. Juhannusaaton vietimme kaupungissa grillaten, pelaten ja junakiskoja pitkin kävellen. Kesäkuussa kärsin kamalista vatsakivuista, jotka sitten sain onneksi parin viikon jälkeen taltutettua.

To be continued…

Vuoden ensimmäinen kuukausi alkaa olla lopuillaan ja aloin mielessäni pohtia, mitä oikeastaan odotan näiltä 365 päivältä, jotka pitävät sisällään vuosiluvun 2013. Elämäni on nykyään aika vakiintunutta, joten en ehkä odota mitään kovin erikoista ja päräyttävää näiltä 365 päivältä. Suurin osa kuitenkin on tavallista arkea enkä tavallaan edes kaipaa muuta – tai no jos nyt vuorokautta pidennettäisiin muutamalla tunnilla jotta ehtisi nukkua tarpeeksi, niin en pistäisi pahakseni. Toisaalta: kun tälle tielle lähdetään, niin tokihan on aivan täysin itsestä kiinni mihin ne nykyiset 24 tuntia päivässä käyttää. Ettätuotanoinniin.

Mitä sitten odotan vuodelta 2013?

• Remontti tulee ainakin pääpiirteittäin valmiiksi. (Piste!)
• Harkitsen joka ikisen ostoksen tarkkaan, oli kyse sitten vaatekappaleesta, käsirasvasta, mustekynästä tai leipäpussista.
• Koitan päästä pahimmasta sokerikoukusta irti. En kieltäydy kokonaan, mutta joku roti siihen hommaan on tultava.
• Juhlin avioitumista kaikki rakkaat ihmiset ympärillä. Tänään varmistui päivä!
• Treenaan plösövartaloni hääjuhlakuosiin (ja muutan elintapojani pysyvästi terveellisempään suuntaan). Projekti alkaa ensi viikolla, jolloin tapaan personal trainerini ensimmäistä kertaa. Samalla tulee hoidettua myös istumatyöläisen niskajumit kuntoon.
• Polkupyöräilen 1000 km. Ei pitäisi olla mahdotonta, sillä Heiaheian merkintöjen mukaan viime vuonna liikuin fillarilla 854 km ja edellisvuonna 973 km.
• Istun vähemmän koneella. Valokuvaan enemmän. Elän enemmän.

Lisäksi aion muistaa olla kiitollinen kaikesta ja nauttia juuri siitä meneillään olevasta hetkestä. Miettimättä menneitä, murehtimatta tulevaa. Aion löytää jokaisesta päivästä aihetta hymyyn, edes pieneen sellaiseen. Koska jokainen päivä on ainutlaatuinen ja jokaisessa päivässä on jotain hyvää, vaikkei siltä aina tuntuisi. Ja koska aina tulee päivä uusi, joka vie murheet mukanaan.

Kevyt puolentoista viikon blogitauko napsahti näköjään tähän väliin, ei mitään uutta auringon alla siis. Auringosta puheen ollen: mahtavaa kun viime aikoina on ollut kunnon aurinkoisia talvipäiviä! Vaikka ei niitä tietysti juuri silloin ole kun ehtisi ulos valoisaan aikaan, mutta toki auringonsäteet lämmittävät mieltä myös toimiston ikkunoiden läpi katsottuna. Kevät on päivä päivältä lähempänä… ♥

Viime viikon viikonloppuna ehdin ylitöiden lomassa juhlistamaan kummitädin pyöreitä vuosia teatterimiljöössä. Annoin kameran laulaa, vaihdoin kuulumisia sukulaisten kanssa, herkuttelin mm. mehevällä focaccialla, pyörähdin muutaman askeleen tanssilattiallakin (todeten miehen kanssa että kyllä tässä jotain tanssikurssia tarvitaan ennen ensi syksyn hääkekkereitä). Yhdeksi ohjelmanumeroksi olimme kehittäneet oman versiomme tv:stä tutusta (ts. mä en ollut koskaan kuullutkaan kun en telkkaria katso) Treffit hatusta -pelistä, mikä hieman jännitti etukäteen mutta onnistui hienosti yli odotusten. Kyllä siinä oli naurussa pitelemistä, kun porukka tempoi hattukasasta mitä loistavampia treffi-ilmoituksia!

Loppuillasta otettiin myös aikamoinen satsi kuvia erilaisilla kokoonpanoilla, esimerkiksi tuo sisaruskuva yllä. Feline oli tehostanut hiusväriään sitten viime näkemän, tällä kertaa hieman neonpinkkimäiseen suuntaan. Oli muuten huikea sävy livenä! Toisinaan tekisi mieli itsekin rykäistä joku päheä väri päähän, mutta tämä oman värin kasvatus on sen verran hyvässä vauhdissa etten taida raaskia. Tosin ovathan ne shokkisävyt ihan vaan kevytvärejä…

Ps. Selkeämpi kuva juhlaillan asustani täällä, kliketi klik.