Ajastaika

Kuten luvattu, seuraa kuvapläjäys asuntomessujen lempparikohteestani. Se tuli vastaan heti alkupuolella, sillä Lakka Kivitalo HausKaks oli messukohde numero 10. Tiesin kuitenkin jo siinä vaiheessa, että mikään vielä nähtävä kohde ei mitenkään voisi kiilata kärkeen tämän hauskan ja kodikkaan mutta myös tyylikkään kodin ohi. Katsokaapa nyt!

Se alkoi jo pihalta. Harmaa talo, jossa on tehostevärejä ulkopuolella: oranssia, turkoosia, limenvihreää. Pidän enemmän puu- kuin kivitaloista, mutta HausKaks yhdisti kummatkin upeaksi kokonaisuudeksi. Oranssi “lisäosa” kätki sisälleen jättikokoiset ulkotilat, kyllä kelpaa isäntäväen grillailla kesäiltoina ja kutsua vaikka koko naapurusto kylään. Ei sillä, samanlaiset tilat (ellei isommatkin) oli suurin piirtein joka kohteella…

Mustavalkoinen keittiö, mahtava! Haaveilen joskus asuvani sellaisessa kodissa, jossa on musta keittiö – voi se olisi kaunis. HausKaks-keittiön ikkunat oli mielestäni kivasti sijoitetut, vähän jotain erilaista normaalikäytäntöön verrattuna.

Valkoisen ruokapöydän ympärille oli koottu sekalainen seurakunta erivärisiksi käsiteltyjä pinnatuoleja. Akkiki totesi, että ovat ihan mun näköiset. :) Ja todellakin, vastaavan setin ottaisin kotiini heti vain jos saisin (tai se mahtuisi johonkin). Pöydän takana näkyy muhkea sohvanurkkaus, ja viereisessä kuvassa on alakerrassa sijaitseva 6-vuotiaan lapsen huone. Turkoosi ja limenvihreä on aika hauska mutta toimiva yhdistelmä.

Ihasteltiin kummatkin Akkikin kanssa nättiä puista porraskaidetta – huomataksemme lapun “Väliaikainen kaide! Puurimoituksen tilalle tulossa lasi.” kaiteen päällä. No höh. Lasi tekee kaiteesta ehkä tyylikkäämmän mutta myös tylsemmän.

Makuuhuone sinivalkoisilla seinillä, nams. Sininen on maalattu kivan graafisesti kulmiin ym. nähden. Huoneessa hämäsi vähän oikealla seinustalla oleva ikkuna, joka kooltaan ja muodoltaan muistutti melkeinpä jo ovea. Itse en tykkäisi makuuhuoneessa lattiaan asti ulottuvasta ikkunasta.

Alakerran wc:n oranssi taso oli ihanan piristävä! Pesutiloissa oli mielenkiintoinen täysin betonilta näyttävä pinnoite, vaaleansävyisessä saunassa istuimina oli lauteiden sijasta hassut kuutiot. Kuvassa pesutilat näkyvät kirjahyllyn keskellä olevien aukkojen (joista puuttui vielä lasit) takana, ihan mukava idea sekin.

HausKaks oli mielestäni toteutettu hyvin eikä siinä ollut monen muun kohteen tapaan sellaista ökyfiilistä, vaikka kustannusarvio toki reippaasti yli 400 000 erkkiä olikin. Kokoonsa (neljä huonetta 128,5 m²) nähden hinta oli aika huikea, kun monet isommat tönöt oli huomattavasti edullisempia. Niin asiantuntija en kuitenkaan ole, että tietäisin mikä taloa rakennettaessa maksaa mitäkin, joten jätetään hintapohdinnat tähän. :)

Lisätiedot HausKaks-talosta »

Elokuun alkumetreillä, Särkänniemi-perjantaita seuraavana päivänä jätimme Akkikin kanssa miehet kotiin ja suuntasimme Vuorekseen asuntomessuilla. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan kyseisillä messuilla vieraillut, joten mitään sen kummempia odotuksia ei varsinaisesti ollut. Kunhan kävimme katselemassa meininkiä, kun tapahtuma kerrankin sattui olemaan sopivan matkan päässä.

Perille saavuimme puolenpäivän jälkeen, siinä vaiheessa ihmisiä ei vielä ollut ruuhkaksi asti ja ensimmäiset kymmenen kohdetta saimme katsella suht rauhassa. Aloitimme kierroksen numerojärjestyksessä ja katsastimmekin lopulta jokaisen kohteen numeroon 11 saakka; sen jälkeen populaa alkoi olla sen verran että Dekon messuoppaan tietojen pohjalta hyppäsimme ei niin kiinnostavien kohteiden yli, mikäli jonoa oli pihaportille asti.

Skandinaavinen sisustustyyli tuntuu purevan suomalaisiin edelleen ja moni messukoti olikin pelkistettyä, valkoista, vähän mustaa/harmaata, lisää valkoista. Onneksi vastaan tuli pari väripilkkuakin, mm. SOS-Lapsikylän huoneissa oli leikitelty väreillä oikein kunnolla. Kuolaan edelleen keltaisen seinän perään, oijoi sellainen olisi mahtava! Keltaista oli onnistuneesti käytetty myös tehostevärinä mustan ja valkoisen seurassa – toimii. Turkoosiksi käsitelty betonilattia (ja itse asiassa portaatkin) oli aika jännä.

Tee-se-itse -osastoa olisi mieluusti katsellut enemmänkin, sohvapöydät ja erilaiset turkkilavahässäkät oli mukavasti saatu sopimaan kohteen muuhun sisustukseen. Olen varmaan vuoden jo koittanut puoliskolle puhua, että rakennetaan sänky maalatuista lavoista, mutta ei vaan tahdo mennä idea läpi. Kuulemma niissä tulee kaiken maailman ötököitä mukana eikä äijeli jaksa kuunnella mun kiljuntaa, kun joku örkki mönkii jossain… Ja pöh, onhan niitä ötököitä ekan kerroksen asunnossa muutenkin.

Ihastuin tuollaiseen rapatun näköiseen seinäpintaan, joka oli esittelijän mukaan ihan vain erikoismaalilla tehty. Saisikohan vastaavaa sovitettua meille..? Siihen mies sentään on suostuvaisempi, kun ideaa hälle esittelin. Turkooseja seiniä oli monessa kohteessa, sekin on kaunis väri. Tuossa yo. kuvan kohteessa tosin taisin lähettää sydämiä enemmänkin puunväriselle senkille ja jakkarakuutiolle, ihania!

Kohde 28 Talo Korko oli yksi suosikeistani. Vaikka sävymaailma oli tumma, erilaisilla tapettiratkaisuilla seinät näyttivät sopivasti poikkeavan toisistaan ja samalla yleisilme säilyi samana. Tällainen mustavalkoisuus on enemmän mua kuin se, että olisi kamalasti valkoista ja vain häivähdys mustaa. Tässä saattoi kyllä myös huonekalu- ja sisustustavaravalinnat vaikuttaa positiivisesti fiilikseeni, voisin ottaa noistakin kuvista about kaiken omaan kotiini.

Ferm Livingin harlekiinitapetti ja Muuton Unfold-valaisimet ovat kaunis pari. Pienillä jutuilla sisustus on kiinnostava eikä yhtään tylsä. Kohteen alakerta olohuoneineen ja keittiöineen oli lähes pelkkää valkoista, vähän liiankin omaan makuuni, mutta Pirkka-ruokailuryhmä antoi paljon anteeksi. Vaikka valkoinen sekin kyllä oli.

Eniten hain inspiraatiota pieniin sisustuksellisiin asioihin kuten säilytykseen. Meille tulee makuuhuoneisiin isot vaatekaapistot (työn alla, työn alla) mutta epäilemättä tarvitsemme lisäksi pienempää säilytystilaa. Olen pohtinut isommasta Expedit-hyllystä luopumista, sen tilalle voisi sitten hankkia vaikka jotain hyllyjä tms. Turha tunkea kaikkea samaan läjään nyt kun tilaa on enemmän. Ylemmän kuvan setti on Ikeasta.

Ihkaensimmäisessä Turun asunnossani, johon muutin keväällä ’08, oli leveä ikkunalauta jolla pystyi istumaan. Luovuttuani kämpästä puolitoista vuotta myöhemmin elämääni jäi istuttavan ikkunalaudan kokoinen aukko, joka ammottaa edelleen tyhjyyttään. Messuilla tuli vastaan jotain vielä parempaa: ihan kunnon ikkunasyvennys!

Tampereen SOS-Lapsikylän kohteessa jokainen sai valita ämpäreistä tarran, jossa omasta mielestä luki paras vastaus kysymykseen Mitä koti merkitsee sinulle?. Valittavissa oli luottamus, tuttu tuoksu, rakkaus, turva ja pehmeä sänky. Sen sai sitten lätkäistä huoneessa ihan mihin tahtoi ja jättää arvauksen, miten paljon tarroja messujen lopussa olisi. Pikaisella googlaamisella en löytänyt lopputulosta, mutta ainakin tuolloin viikkoa ennen messujen päättymistä tarroja oli jo huikea määrä!

Kaiken kaikkiaan asuntomessuilta jäi innostunut ja inspiroitunut fiilis. Mahdollista seuraavaa kertaa varten pitää muistaa, että kiertelyyn on hyvä varata useita tunteja – ja nukkua edeltävänä yönä hyvin jotta jaksaa. Meiltä jäi pari kiintoisaa kohdetta loppupuolelta katsomatta, kun aloimme olla niin näännyksissä. Olimme kyllä selailleet messuopasta moneen kertaan, mutta jonkun sortin mustsee-listan tekeminen olisi voinut olla hyvä veto.

Ehdottomaksi suosikikseni noussut kohde jäi tässä kokonaan mainitsematta, sillä se ansaitsee kokonaan oman esittelyn. Palataan siis siihen vielä!

Vietimme perinteisen Särkänniemi-päivän tänä vuonna edellisistä vuosista poiketen jo elokuun alkupuolella, kun siihen sattui sellainen päivä että pääosa porukastamme oli lomalla tai muuten vapaalla. Olimme murun kanssa karauttaneet prätkillä Akkikin hoiviin edellisenä iltana, joten aamulla ei tarvinnut matkustaa muuta kuin Särkänniemen portille. Ei me aamulla tosin mitään hirmuista hoppua pidetty, sillä sisko puoliskoineen ehti juosta laitteissa tunnin verran ennen kuin me pääsimme paikalle.

Uutta niemessä oli maailman ensimmäinen Angry Birds Land. Vanha (ja hivenen tylsä) kummitusjuna oli poissa ja tilalle oli rakennettu peliä muistuttava alue lintuineen, possuineen, palikoineen ja jopa katukivetyksineen. Seikkailuradan portaat, liukumäet ym. ovat varmasti lapsille varsin mieluisa ja kun ei missään mitään yläikärajaa lukenut, kävimme myös Felinen kanssa tutustumassa rakennelmaan. Hyvin mahtui menemään, mitä nyt tunneleissa oli pakko kontata ja liukumäestä tuli turhan kova vauhti. :)

Akkiki & Onni kiertelivät lapsille suunnattuja juttuja sillä välin kun me muut painelimme laitteesta toiseen. Sitten taas osuttiin vastakkain ja hengähdettiin hetki, jossain välissä syötiinkin vähän jotain. Iltapäivällä Akkikin mies P selviytyi töistä paikalle, sen jälkeen mentiin kiertämään Lasten eläintarha.

Eläintarhassa mun odotus vihdoin palkittiin: mikropossuja! ♥ Pieniä olivat kuin mitkä, sellaisia hivenen kissasta isompia. Maisa ja Pipsa ovat syntyneet keväällä, joten vielä ei voi sanoa minkä kokoiseksi nasut kasvavat. Aikuisen mikropossun sanotaan kasvavan jopa 35-kiloiseksi, mutta ilmeisesti välillä käy niin että kokoa tuleekin rutkasti enemmän. Jos meillä joskus on omakotitalo, haluan kyllä pari mikropossua pihalle röhkimään..!

Mikropossuja ihastellessa aurinko katosi pilvien taakse ja vähän koitti ripsottaa vettä taivaalta. Mä jäin vähän jälkeen kun jumituin possuaitaukselle, mutta löysin sentään Akkikin ja Onnin suht nopeasti ja menin seuraksi Delfinaarioon, jossa kolme delfiiniä kouluttajiensa kera esitteli taitojaan. Käsittämättömiä temppuja osaavatkin! Ja uusia juttuja on keksittävä jatkuvasti, etteivät kaverit aivan tylsisty.

Delfiinien jälkeen spottasimme taas loppuporukan, siitä aika pian Feline & T lähtivätkin ajelemaan Jyväskylään päin. Kävimme vielä muutamassa laitteessa ja pojat pelasivat jotain, siinä vaiheessa yltynyt sade alkoi jo vähän ärsyttää. Suunniteltiin lähtöä kun tajusin etten ollut käynyt keinukarusellissa – ilman sitä ei vaan voi lähteä Särkänniemestä pois! Siispä houkuttelin rakkaani tulemaan mun kanssa keinumaan, vettä tuli kuin aisaa ja olimme ainoat keinujat. Oot ihan hullu, sanoi mies useampaan otteeseen ja mä vaan nauroin. Kokemus sekin istua läpimärkänä karusellissa.

Särkänniemestä siirryimme kaupan kautta isäntäväen luokse, päivän touhuista väsyneinä ilta meni jokseenkin reporankana. Illalla täytettiin vatsat “kevyellä” iltamätöllä, sen jälkeen olinkin aika valmista kauraa kaatumaan petiin.

Ei ollut ihan niin hyvä Särkkis-päivä kuin edellisinä vuosina, alkuillan epävakainen sää vaikutti paljon fiilikseen. Itsellä tuntuu jääneen monta hurvittelukierrosta tekemättä, useimmissa laitteissa kävin vain kerran vaikka yleensä parhaissa tulee pyörittyä ainakin viidesti. Taisin tänä vuonna olla vain vähän laiska (vai nössö?). No, ensi vuonna sitten taas uudella innolla!

Heinäkuun viimeisenä päivänä sain viimeinkin tehtyä jotain mitä mun piti alkujaan tehdä jo vuosi sitten: käydä haahuilemassa Colourscapessa. Kulttuuripääkaupunkivuoden värielämys pystytettiin onneksi tänäkin kesänä, joten viimeisellä (yllätys!) aukioloviikolla fillaroimme Mian kanssa Kupittaalle. Emme tosin ensin meinanneet löytää koko hökötystä, kun kaikissa lähteissä oli vain puhuttu Kupittaanpuistosta ja meidän näkemyksemme mukaan Kupittaanpuisto on se puisto-osuus ennemmin kuin ne alueet siellä urheilukenttien laidalla. No, oikea paikka lopulta löytyi.

Jonotimme ehkä parikymmentä minuuttia, siinä välissä ehti vähän sataa ropsahtaakin mutta ei sentään kastuttu sen enempää. Ennen sisään astumista saimme päällemme väriviitat, joiden ideana oli itsekin olla osa taideteosta (plus henkilökunta sai helposti laskettua miten paljon sakkia on sisällä). Kengät jätettiin ulkopuolelle ja sitten ei muuta kuin sukellus värien maailmaan!

Colourscapessa olo oli aika epätodellinen; kuin ei olisi enää ollut tässä maailmassa vaan aivan jossain muualla. Eteenpäin liikuttiin pallosta toiseen ja värit vaihtuivat välillä radikaalimmin, välillä lempeämmin. Oli kepeää vihreää, keltaista ja sinistä, kuin myös vihreän ja punaisen silmiäsärkevän kirkas liitto. Intensiivistä, pimeää, sateenkaaren väristä, valoisaa. Ja miten outoa oli yhtäkkiä tupsahtaa tilaan, jossa vallitsi luonnonvalo! Seuraavassa hetkessä sitten taas täysin toisenlaiset sävyt.

Värimaailma täydentyy musiikilla, joka vaihtelee päivittäin ennaltailmoitetun ohjelman mukaisesti. Meidän vierailupäivämme musiikkina oli myöhemmin viikolla olevan kuorokonsertin ennakkomaistiaiset, mitkä tosin jäivät hieman laimeaksi kun suurin osa kuplissa viettämästämme ajasta kuului vain muiden vierailijoiden äänet. Luonnonvalon täyttämässä isossa tilassa oli pelit ja vehkeet, siinä vieressä musisoijat palaveerasivat ja harjotettelivat. Tupsahdettuamme takaisin oviaukolle vastaan sentään tuli pari ryhmää, jotka soittivat samalla kun kävelivät kuplissa eteenpäin.

Hassuinta Colourscapessa oli se, että käytävät tuntuivat jatkuvan loputtomasti ja vähän joka suuntaan. Monta kertaa joutui valitsemaan mihin suuntaan lähtee ja kävellessä tuntui kuin olisi vain mennyt koko ajan kauemmas ja kauemmas. Kunnes yhtäkkiä tupsahdimme takaisin oviaukolle. Se oli jännä fiilis se, kun ei ollut tajunnut kiertävänsä ympyrää.

Kokonaisuudessaan kokemus oli hieno ja myös suhteellisen inspiroiva, noin niinkuin valokuvauksellisesti. Kuten mekin, monet kulkivat kamerat käsissä ja katsoipa mihin suuntaan tahansa niin yleensä näki jonkun juuri ottamassa kuvaa. Ja olihan tuo tosiaan huisa paikka kuvata, valaistus ja värit antoivat kuville aina omanlaisensa säväyksen. Nikonissa mulla oli kiinni perusputki 18-105 mm f/3.5-5.6 VR, joka oli tilaan muuten erinomainen paitsi valovoimaa olisin kaivannut aavistuksen lisää. Joku zoomi f/2.8 valovoimalla voisi olla kiva, hinta vaan ei taida sellaisissa olla ihan niin kiva…

Siinä vielä kuva allekirjoittaneesta Mian kuvaamana. Myöhemmin kaupungissa nakitin Mian kuvaamaan myös päivän pukimeni, asussa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä mutta tulipahan kerrankin tosi kiva asukuva. Kiitosta vaan kuvaajalle!

Väriseikkailun jälkeen päädyimme Fontanaan myöhäiselle lounaalle, joskin otimme kummatkin lämpimän vuohenjuustobruschetan listan Naposteluun-osiosta. Lisäksi yrttiruukullinen maalaisranskalaisia katosi parempiin suihin, kyllä sillä kombolla nälän sai karkotettua! Fontanasta on nopeasti tullut yksi suosikkiravintoloistani Turussa, tykkään paikan fiiliksestä ja ruoka suorastaan vie kielen mennessään. Erityisen lämpimästi suosittelen Fontanan lounasbuffetia (arkisin klo 11-14), joka on ehdottomasti 9,30e hintansa väärti herkullisen ruuan ja loistavan valikoiman ansiosta.

Kotiuduttuamme Tallinnasta kymmenen jälkeen illalla olimme sen verran rikkipoikkiväsy, että nukkumatti tuli noutamaan aika vikkelään. Seuraavana aamuna heräsimme suht virkeinä ja pienimuotoisen aamupalan jälkeen lähdimme siskon kanssa hakemaan autoa, jotta saisimme pakattua Tallinnan juomatuliaiset suoraan takaluukkuun. Ei niitä sinänsä paljoa ollut mutta sen verran kuitenkin, että niiden roudaaminen satamasta K-serkun luokse oli ihan tarpeeksi.

Tehtävän suoritettuamme sanoimme heipat K:lle ja kuin ihmeen kaupalla löysimme vielä autolle sopivan parkkipaikan, jossa ei tarvinnut huolehtia parkkimaksuista. Ratikka vei meidät Kauppatorille, josta kävelimme Katajanokalle tsekkaamaan tämän kesän pystyssä olevan Finnish Design Shopin pop up -kaupan. Aikamoisen komeat puitteet!

Olisin luonnollisesti voinut viedä mukanani puolet esillä olevista tavaroista ja Feline pohti miten saisi kuljetettua Pallotuolin huomaamatta ulos… :) Läähätettyäni tarpeeksi kaikkea jatkoimme kuitenkin matkaa tyhjin käsin. Suuntasimme kohti Aleksanterinkatua, matkalla innostuimme kiipeämään Tuomiokirkon portaille istumaan ja kävimmepä myös kurkkaamassa sisällä kirkossa.

Iltapäivän aikana mm. ihastelimme Minna Parikan kenkiä ja laukkuja, sovitimme Jeffrey Campbellin Litoja sekä söimme lounaaksi Johto Cafen paljon kehutut salaatit (hyvää oli!). Jalat alkoivat olla tohjona monen päivän käyskentelystä, mutta onneksi aurinko paistoi eikä päivä olisi sään puolesta paljoakaan parempi voinut olla. Taisikin olla niitä harvoja kunnon kesäpäiviä tänä vuonna…

Päivän päätteeksi jalat veivät Design Forum Finlandiin, jossa törmäsimme kiintoisaan Eero Aarnio -nurkkaukseen – ja istuimme jälleen Pallotuolissa, itse asiassa kahdessakin erilaisessa. Kyseinen pop up -myyntinäyttely on avoinna 29.8. saakka, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa mikäli niillä nurkilla liikkuu! Ennen autolle palaamista istahdimme vielä Kakkugallerian pöytään Cityshoppari-tarjouksen houkuttelemana, vadelmalimejuustokakku oli suussa sulavaa ja chai latte erinomaista sekin.

Mahat makeaa täynnä hyppäsimme ratikkaan ja porhalsimme autolle, sitten nokka kotia kohti. Hei hei Helsinki, pian toivottavasti nähdään taas!

(Kuvat © Jose & Feline.)