{ Arkisto } 2017

5.9.2017
23:56

Raskauden loppumetreillä

Enää reilu viikko laskettuun, hui! Näin toista odottaessa kaikki on tässä kohtaa vähän rempallaan: sairaalakassin pakkaaminen on just ja just aloitettu (toki tärkein eli herkut hankittu!), vauvan kotiutumisvaatteet valitsematta, pinnasänky puuttuu, vaunukoppa ja kaukalo ovat edelleen vanhemmillani säilytyksessä… Olen mä em. asioita miettinyt, mutta toteutuksen aste on vielä – ehm – vaiheessa. Toisaalta uskon tämänkin kaverin viihtyvän mahassa yli lasketun, niin mikäpä kiire tässä. Vaunukoppa odottaa sentään suht kasattuna, kunhan vain joku roudaa sen Turkuun sitten kun tarve on. Kaukaloa emme edes tarvitse heti alkuun, kun asumme niin lähellä sairaalaa, ja hätätapauksessa beben tuo kotiin vaikka sylissä/kantoliinassa (liina on jopa pesty valmiiksi). Että eiköhän tämä tästä lutviudu!

Esikoista odottaessani kirjoittelin hieman ennen laskettua aikaa blogiin huomioita raskaudesta, joten ajattelin naputella ajatuksia ylös samaan tyyliin tälläkin kertaa. Aika erilaista tämä odotusaika on nyt ollut, tietysti koska on jo se yksi lapsi ennestään ja muutenkin suht erilainen raskaus alusta asti.

Rv 34+2

Mahafobiani on vuosien varrella vähentynyt huomattavasti.
Viime kerralla olin lähes hysteerinen, jos joku sattui hipaisemaan mahaani; nyt olen lähinnä kohauttanut olkiani koko asialle. En edelleenkään arvosta tuntemattomien mahahiplailuja eikä mahan veivaaminen neuvolassa ole todellakaan lempiosioni käynnillä, mutta en enää kiljahtele spontaanisti tuttujen mahdollisesta koskemisesta. Ja kyllä siskosein, säkin voit joskus kokeilla – jos uskallat. ;)

Kilot kertyvät huomattavasti nopeammin toisella kierroksella.
En tiedä vaikuttaako asiaan lähtötilanteen lievä ylipaino vai ikä vai joku muu, mutta kroppa on varsin “mukavasti” napannut mukaansa kaiken ylimääräisen mitä vain on saanut. Jemmasta kaivetut odotusvaatteet, erityisesti housuosasto, tuntuivat aika piukeilta jo joskus puolivälin tienoilla, vaikka viimeksi käytin kaikkia loppuun asti. Paino ei silti noussut ekan puolikkaan aikana nimeksikään johtuen varmaan pidempään kestäneestä pahoinvoinnista ja siitä, ettei esim. makea oikein maistunut.

Synnytystä tai elämää vauvan kanssa alkaa miettiä paljon myöhemmin.
Alkuun yrittää vain selvitä päivä kerrallaan väsymyksen kanssa, kun ne vähäiset voimavarat on pakko kohdistaa arjen pyörittämiseen esikoisen kanssa. Yhtäkkiä onkin jo puoliväli ja mielessä ehkä käy, jospa ehtisi tsekata ekan jäljiltä vaate- ym. varastot. No, ei ehdi tai muista tai saa aikaiseksi. Seuraavaksi havahtuu äitiysloman alkuun eikä edelleenkään ole yhtä ainoaa vaatekappaletta tai mitään muutakaan pyykätty, imetysromppeet jossain kadoksissa jne. Itse olen vasta nyt rv39 hiffannut, että ei hitsiläinen munhan pitäisi kohta synnyttää! Ja sitten pitääkin pohtia kaikki käytännön asiat esikoisen suhteen, että isäkin pääsisi mukaan koitokseen. Noooo, onhan tässä vielä aikaa… Kai.

Mahaa on kommentoitu yllättävän vähän.
Ekassa raskaudessa joku tuntui olevan koko ajan kommentoimassa jotain ja nyt ei niinkään, vaikka maha on reippaasti isompi kuin viimeksi. Enemmänkin sellaisia ei varmaan kauaa enää? -kysymyksiä, joihin vastattuani tulee ehkä hämmästynytkin jaa niin vähän! -kommentti. Hivenen hämmentävää sinänsä, kun tosiaan itsestä tuntuu että tämä pötsi alkaa olla kooltaan varsin massiivinen.

Jatkuvien “joko kohta synnytät” -kyselyiden puuttuminen.
Asiaan ehkä vaikuttaa se, että olen pyrkinyt välttämään tarkasta päivästä puhumista ja maininnut aina vain about syyskuun puolivälin. Lähinnä tuttujen suusta on kuulunut täh alkoiko sun äitiysloma jo? tai ai niin monta raskausviikkoa jo kasassa!, varsinkin ihan tässä viimeisen viikon sisään.

Kissa kaipaa läheisyyttä normaalia enemmän just multa.
Sama juttu kuin viime kerralla: Barbi tahtoo nukkua mun kyljessä kiinni joka ikinen yö. Myös iltaisin tulee pyörimään johonkin lähistölle, haluaisi varmaan syliin mutta kun ei enää mahdu… Nytkin itse asiassa istuu tässä pöydällä mun koneen edessä ja ihmettelee mitä näytöllä tapahtuu. :D

Rv 36+0

Ja sitten vielä tämä Vauva-lehden raskaustestiksi kutsuttu kysely.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Öh, no enpä oikeastaan. Ihan niin kamalaa ulkonäkökriiseilyä ei ole ollut kuin edellisessä raskaudessa, lähinnä johtuen ihon paremmasta kunnosta läpi raskauden. Tosin nyt loppua kohden on nassu alkanut puskea taas vähän enemmän näppylää ynnä muuta, että eiköhän se jossain kohtaa palaudu takaisin normaaliin tilaansa. Se on jännä, miten en koe keränneeni kiloja sen ihmeemmin ja peilikuvakin on edelleen ihan ok, mutta valokuvista iskee todellisuus päin pläsiä – huh huh, kun on erityisesti reisiin ja hanuriin tarttunut matkan varrella pehmuketta!

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.
Vähemmän kuin ensimmäisessä raskaudessa, mutta jonkun verran kuitenkin.

Tiedämme lapsen sukupuolen.
Juu, tai no yhden kätilön ja yhden lääkärin arvion ainakin. Tätä aihetta sivusinkin aiemmassa postauksessa.

Olen nähnyt erikoisia unia.
Välillä aamulla herätessä on vähän wtf-olo, mutta mitään kovin ihmeellisiä unia en ole nähnyt. Synnytysuntakin muistaakseni ihan vain pari kertaa, vaikka jotkut taitavat ainakin näin loppuvaiheessa uneksia siitä lähes joka yö.

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Viikkoja taisi olla kasassa 15 tai 16, kun en enää jaksanut verhoutua samoihin kaapuihin päivästä toiseen.

Hyvä äiti on kotona pitkään.
Hyvä äiti on kotona just niin pitkään kuin pää (tai rahatilanne) kestää. Riippuu niin paljon lapsesta, milloin on sopiva aika aloittaa hoidossa – eikä vanhemmuutta mun mielestä ylipäänsä edes mitata kotona olemisen pituudella. Toivon, että meillä on myös tämän toisen lapsen kohdalla mahdollista tehdä niin, että isä jää jossain kohtaa kotiin pidemmäksi pätkäksi kuin sen pari-kolme viikkoa.

Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Yllättävää kyllä ei. Vaikka kuntoni noin muuten on ollut aika surkea alusta asti, pystyn edelleen kipittämään kelvollista vauhtia kaduilla ja joskus jopa ohittelen muitakin kuin mummoja.

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Kieltämättä enemmän kuin viimeksi, erityisesti raskauden ekan puoliskon aikana. Jotenkin sitä on ollut myös enemmän huolissaan esikoisesta; mulla on vähän ylisuojelevainen olo välillä, vaikken mielestäni ole aiemmin sellainen ollut.

Tiedän miten haluan synnyttää.
Ensimmäisen kerran perusteella odotan nopeahkoa synnytystä ja tälläkin kertaa toivon, että tulisi nätisti alateitse. Olisi myös hienoa, jos synnytys käynnistyisi itsekseen nyt kun kerran beben pitäisi olla sieltä ihan oikein päin tulossa, mutta ei mulla toisaalta ole mitään traumoja jäänyt käynnistyksestäkään.

Rv 37+2

Painoni on noussut suunnilleen 20 kg, kiitos viime viikkojen hullujen turvotusten.
Nukun vuorokaudessa ehkä kuutisen tuntia yöllä varsin pätkittäistä unta (kyljen vaihto, vessakäynti/-käynnit), päivällä pienet nokoset jos siltä tuntuu (yleensä ei malta).
Arvelen, että lapsi syntyy 9.9. ilahduttaakseen yseistä pitävän äitinsä. Viikonloppuna tuli yhtäkkiä fiilis, että se voisi myös olla 18. päivä, joka on mamman kuolinpäivä 13 vuoden takaa.
Kutsumme lasta Killeksi (esikoisen Koiramäki-nimeä seuraten).

(Kuvista kiitos rakkaalle avioäijelilleni.)

28.8.2017
19:56

Vanhempi Easywalker Mini ilmakumeilla

Otetaanpa jälleen yksi vaunuarvostelu lisää arkistojen kätköistä ja palataan ajassa taakse päin kevääseen 2016. Meillä oli ollut muutaman kuukauden käytössä Moseyt, jotka olivat osoittautuneet yllättävän kivoiksi rattaiksi. Oikeastaan ainoa isompi harmitus oli renkaat, sillä olin tuolloin vannoutunut ilmakumien kannattaja. Niinpä kun yhden Fb:n vaunuryhmän kautta löytyi vinkki edullisista Moseyn edeltäjistä, Easywalker Mini -rattaista, päädyin tilaamaan ne ja laittamaan Moseyt myyntiin. Vanhat Minit ja Moseyt näyttävät ensisilmäyksellä suht samanlaisilta, mutta eroa on mm. toiminnallisuuksissa sekä juurikin niissä renkaissa – Mineissä on nimittäin ilmakumirenkaat.

Huom! Mineistä on olemassa uudempi malli, joka on sama kuin Mosey mutta ulkoasu on stailattu Mini-automerkin tyyliin. Tässä kirjoituksessa Mineistä puhuttaessa tarkoitan vanhempia, vuoden 2013 Minejä.

Easywalker: Mini (2013 malli)

Koska olin kovin tykästynyt Moseyhin, odotukseni Minien suhteen olivat varsin korkealla. Ihan sikaa säkissä en ostanut, sillä olin aiemmin vaunutreffeillä päässyt testaamaan vuorotellen näitä kaksia rattaita – ilman tuskin olisin edes harkinnut vaihtoa. Moseyn puhkeamattomat renkaat ovat tietyissä tilanteissa kolisevammat ja Minien ilmakumeilla taas meno on pehmeämpää, mutta olisikohan se tuo suht pieni rengaskoko, ettei ero lopulta ole kovinkaan ihmeellinen. Noin muuten vanha ja uusi malli eroavat istuimen, turvakaaren, kasauksen sekä jarrun osalta; näistä mulla on itse asiassa vertailukuviakin olemassa, joten niitä tiedossa seuraavalla kerralla. Nämä vanhat Minit ovat hivenen päivitetty versio Easywalkerin tämän ratastyypin June-mallista.

Koko ja työntoaisa

Minit ulkoilemassa
Punainen design set lämpöpussin keraAisa alimmillaan superlyhyet rattaat

Moseyn tapaan Minit ovat ns. pienet isot rattaat, jotka sopivat niin pienelle (istumisen hallitsevalle toki) kuin isommallekin kyytiläiselle. Leveys on sama 54,5 cm eli kapeat ja joka välistä mahtuvat kärryt kyseessä. Painoraja Mineissä on hurjat 30 kg, joten siltä osin ei ainakaan käyttöikä jää lyhyeksi. Aisa on mallia teleskooppi ja sen saa kätevästi sisälle, jolloin rattaiden pituudeksi ei jää kuin hippasen päälle 70. Oikein ketterät pelit siis julkisilla matkustamiseen! Minien aisassa on niin ikään keinonahkapäällinen ja säätösysteemikin on samanlainen, mutta tavarakoukut on lisätty vasta uudempaan malliin. Laukkua ja organizeria uskaltaa kyllä huoletta aisassa roikuttaa, eivät vaan pysy yhtä nätisti paikoillaan kuin Moseyssa.

Minien väritys riippuu valitusta design setistä, joka sisältää kuomun, istuinpehmusteen, olkapehmusteet sekä kasausnappien päälliset. Lämpöpussi ei taida automaattisesti kuulua pakettiin, tuossa meidän punaisessa setissä se oli mukana. Minien ulkonäkö on suunniteltu yhdessä Mini-automerkin kanssa, joten design setit mukailevat ko. automerkin tyyliä; löytyy niin raitaa kuin brittilippuakin. Lisäksi työntöaisan keskellä on Mini-logo.

Jousitus, renkaat ja tavarakori

Ilmakumirenkaat ja tavarakori

Minien ilmakumirenkaat ovat kaikki keskenään samaa kokoa (8,5″) ja 360° pyörivät eturenkaat saa halutessaan lukittua. Äkkiseltään tulisi mieleen tuunata Moseyt näillä vanhan mallin ilmakumirenkailla, mutta harmi kyllä niissä on erilainen kiinnitys. Uusissa Mineissä sen sijaan on samanlainen kiinnitys, tai ainakin muistelisin sellaisen kuvan joskus nähneeni. Mineissä on jousitus kaikissa renkaissa, kovin ihmeellinen se ei kuitenkaan ole. Tavarakori on kooltaan joitain senttejä pienempi kuin Moseyssa, näyttää kylläkin hyvin samanlaiselta. Käytettävyys sen sijaan on selkeästi huonompi johtuen istuimen mallista: selkänojan ollessa pystyasennossa istuimen “nivelosa” vie tavarakorilta pystysuuntaista tilaa eikä koriin tahdo saada survottua yhtikäs mitään vähänkään isompaa.

Kuomu

Minit kuomu alimmillaanMinit kuomu korkeimmillaan
Minit omalla vs. Moseyn kuomulla

Kuomu vanhoissa Mineissä on hieman erilainen verrattuna uudempaan malliin: sen saa laskettua portaattomasti alas niin että se menee kokonaan istuimen taakse. Säätösysteemi ei kuitenkaan ole kovin luotettava, jotenkin se tuntuu kovin heppoiselta ja toisinaan vähän epätasaisemmalla kuljettaessa kuomu ei pysy kunnolla ylhäällä vaan valahtaa alemmas. Alkuperäinen kuomu on pienehkö eikä suojaavuudessa ole kehumista, mutta onneksi sen tilalle saa viritettyä Moseyn huomattavasti paremman kuomun, joita saa ostettua erikseen. Moseyn kuomu on tosin sen verran painavampi, että valahtaminen epätasaisella on todennäköisempää. Tuosta alimmasta kuvasta näkee hyvin eron, mikä kuomuilla on selkänojan ollessa makuulla ja kuomu pisimmillään aukaistuna.

Istuin ja jalkatuki

Selkänoja pystyimmilläänSelkänoja makuuasennossa

Selkänojassa on neljä asentoa, joista makaavin jää jonkun verran koholle. Säätö tapahtuu penkin alta etupuolelta ja säädettäessä koko istuin liikkuu, ei pelkästään selkänoja. Itse en kokenut tätä kovin käteväksi, koita siinä sitten säätää penkkiä summamutikassa ipanan jalkojen välistä… Myös istuimen suunnan vaihtaminen lähentelee rakettitiedettä, jos vertaa Moseyn vastaavaan toimintoon: vaiheita on useampi ennen kuin istuimen on edes saanut irti rungosta. Moseyssa ei tarvitse kuin vetää yhdestä vivusta ja voilà, istuimen saa nostettua pois. Selkänojan korkeus on Mineissä pari senttiä pienempi kuin Moseyssa, mutta istuimen syvyys taas useamman sentin (34 vs. 25 cm) enemmän. Tämä ero antaa paljon anteeksi siinä, ettei Mineissä ole kunnon jalkatukea.

Valjaat ja turvakaari

Vanhojen Minien valjaat

Minien valjaat ovat kaikin puolin toimivat. Olkahihnat saa helposti irti ja näin ollen voi tarvittaessa käyttää pelkkiä lantiovöitä eikä istuinpehmusteen tai lämpöpussin laittamisessakaan ole ongelmaa. Vyöt saa myös kliksautettua vuorotellen kiinni, lukko tosin on ehkä hivenen muovisen ja heiveröisen oloinen. Olkapehmusteiden suhteen Mineissä ei vielä ole ajateltu käytännöllisyyttä samalla tavalla kuin Moseyssa, sillä pehmusteet ovat alkujaan ommeltu kiinni valjaisiin ja purkamisen jälkeen tietysti ne liikkuvat olkavöitä pitkin miten sattuu. Meillä rattaat olivat käytössä paljon ilman olkapehmusteita, nuo punaiset kun eivät oikein natsanneet muun väristen istuinpehmusteiden kanssa.

Turvakaaren Mineissä saa käyttöön vain, kun istuin on kasvot menosuuntaan (ks. postauksen ihan ensimmäinen kuva), koska se kiinnittyy runkoputkiin. Harmi sinänsä, kun kuitenkin käännettävällä istuimella varustettuja rattaita käytetään monesti pääasiassa juuri istuin työntäjään päin. Onneksi tämä(kin) seikka on suunniteltu uusiksi Moseyssa.

Jarru

Jarru, ei taka-akselia potkittavana
Jarrupoljin

Jarru on tuollainen hammasratasjarru, jonka saa päälle kummankin takarenkaan vierestä. Se ei aina osu ihan helposti kohdalleen koloon ja kannattaakin varmistaa joka kerta pienellä edestakasliikkeellä, että jarru varmasti on lukittunut. Tavallaan helpompi käyttää kuin Moseyn korkeammalla oleva toisenlainen poljin, mutta tuo lukittumisen epävarmuus ei saa oloa kovin luottavaiseksi.

Kasaus

Easywalker Mini: kasaus istuin selkä menosuuntaanEasywalker Mini: kasaus istuin kasvot menosuuntaan
Minit viistoperä-Civicin (vm. 2012) takakontissa

Minien kasauksessa on sellainen hauska jippo, että kasattuna rattaat pysyvät itsekseen pystyssä. Kasattessa laitetaan ensin istuin makuuasentoon, minkä jälkeen painetaan sivuissa olevia namiskoja ylä- ja alapuolelta samalla kääntäen niin että hela hoito lähtee taittumaan kasaan. Lopuksi säädetään työntöaisa alimpaan asentoon ja halutessaan voi laittaa kiinni tavarakorin toisella puolella olevan kasauslukon, jolla saa varmistettua paketin pysymisen kiinni. Kyseessä on ihan vain muovinen pistosolki kahteen hihnaan kiinnitettynä eli ei mitenkään kestävä vaihtoehto; meillä tuo menikin aika alussa jo rikki. Sopivan kokoista uutta solkea ei löytynyt mistään, joten väkersin tilalle kestävämmän version metallilenkistä ja -lukosta. Kasauskooltaan Minit eivät ole kovin minit, sillä paketti jää melkein metrin pituiseksi ja on tasaisen paksukin. Kuvassa rattaat viistoperäisen Honda Civicin (2012) keskikokoisessa takakontissa, noin päin makuulla ainakin vievät aika reippaasti tilaa mutta pystyssä ehkä hieman vähemmän. Isompaan takaluukkuun Minit tosin menisivät ilman kasaamistakin, kun vain laittaa aisan alas – kätevää!

Sadesuoja ym. asusteet

Tullsan sadesuoja (koko small) Mineissä

Koska Minit ovat vielä vähän Moseytakin pienemmät, Tullsan pieni kuomurattaan sadesuoja on jopa vähän väljä. Jalkatuen puutteella epäilemättä osansa asiassa. Pieni vaunukopan suoja toimisi varmasti paremmin, mutta en sitten jaksanut lähteä sellaista hankkimaan uusiksi, kun olin jo ehtinyt aiemman laittaa eteenpäin.

Minit eivät lopulta olleet meillä kuin muutaman kuukauden kevätaikaan, joten mitään paksumpaa lämpöpussia ei tullut kokeiltua. Parhaiten istui luonnollisesti Minien mukana tullut punainen pussi, mutta myös esim. Mamas & Papasin välikausipussi oli oikein bueno. Lisäksi saman merkin istuinpehmusteet sopivat Mineihin mainiosti, kuten alla olevasta kuvasta näkee.

Päivän Minit. #stroller #easywalker #easywalkermini #easywalkermini2013 #mamasandpapas #skiphop #strollerobsession #barnvagnar #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #spring #green #yellow #dandelions #latergram

Easywalker Mini (2013) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

  • Leveys: 54,5 cm
  • Pituus (aisa lyhimmillään): 72 cm
  • Kokoontaitettuna (PxLxK): 91x55x27 cm (kasvot menosuuntaan turvakaaren kanssa korkeus 29 cm)
  • Paino: 11,3 kg
  • Renkaat: 4 kpl ilmakumi, kaikki 8,5″
  • Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 79-106 cm
  • Istuin: Selkänoja jää alimmillaan vähän koholle, 4 asentoa
  • Istuimen painoraja: 30 kg
  • Selkänojan korkeus: 51 cm
  • Kuomun alla tilaa: 50-67 cm
  • Makuupituus: 84 cm
  • Tavaratila: Kankainen tavarakori 33×29 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

  • Kompakti kokonaisuus.
  • Huisan korkea painoraja.
  • Käännettävä istuin.
  • Näppärät valjaat.
  • Ilmakumirenkaat.
  • Kuomun korkeutta saa säädettyä.
  • Aisaan voi ladata painoa ilman pelkoa rattaiden kippaamisesta.
  • Seisovat kasattuna itsekseen.
  • Tyylikäs ulkonäkö.

Risuja:

  • Selkänojan säätö kyytiläisen jalkojen alla.
  • Istuimen suunnan vaihto hankalaa.
  • Selkänojan asennot; ylin voisi olla pystympi ja alin makaavampi.
  • Kuomu ei kovin suojaava ja korkeussäätö “falskaa” välillä.
  • Jalkatuen puute.
  • Turvakaaren saa vain istuimen ollessa kasvot menosuuntaan.
  • Pitkähkö paketti kasattuna.
  • Kasauslukko onneton muovinen klipsu, joka menee helposti rikki.
  • Pieni ja hankalakäyttöinen tavarakori.
  • Jousitus voisi olla parempikin.
  • Aika raskaat keulia.
  • Ei heijastimia.
22.8.2017
14:33

Tyttö vai poika – vai onko sillä edes väliä?

Törmäsin keväällä vauvan sukupuolta arvuuttelevaan kyselyyn parissakin blogissa ja tuumailin, että olisi hauska tehdä sama myös omaan blogiin muistoksi. Tällä kertaa meillä on tieto (tai ainakin kahden eri ultraajan antama vahva veikkaus) vauvan sukupuolesta etukäteen, mutta emme ole sitä huudelleet sen kummemmin, kun kuitenkin sataprosenttinen varmuus saadaan vasta synnärillä. Tavallaan on kiva tietää, mutta toisaalta tuntuu että olisi paljon helpompi olla, jos ei tietäisi. Jotenkin kuullessaan veikkauksen rakenneultrassa tuli sellainen hetkellinen “pettymys”, vaikka jälkikäteen olen todennut että reaktio olisi mitä luultavimmin ollut sama myös toisesta sukupuolesta. On nimittäin tässä yllättäen ollut sellainen olo, että vauvan ollessa poika harmittelisin, ettei esikoinen saa siskoa (koska oma siskoni on erittäin tärkeä mulle), ja vauvan ollessa tyttö harmittelisin, etten saisi kasvattaa poikaa. :D Mulle siis taitaa sopia paremmin tietämättömyys asiasta, jotta välttyisin turhalta spekuloinnilta – tärkeintä kuitenkin on, että vauva saadaan onnellisesti ulos mahasta ja osaksi meidän perhettä eikä siinä kohtaa sukupuolella ole minkään sortin merkitystä.

Rv 31+0

Jos kannat vatsaasi matalalla, vatsassasi on poika. Tyttövatsa on korkealla.
Poika. Tämä on ollut ihan selkeä koko ajan; liian matalat housut alkoivat painaa hyvin pian ja pyöräily tuntui ikävältä reilusti ennen puoltaväliä. Ekassa raskaudessa fillaroin työmatkat lähemmäs rv 30 asti, tosin vuodenaika oli silloin eri.

Jos vatsasi ei näy takaapäin, on vatsassasi poika. Jos vatsa leviää sivuille niin tyttö.
Poika. Enemmän se eteenpäin on kasvanut kuin sivuille, mutta en kyllä muista esikoisestakaan mitään selkeää sivuille leviämistä. Hanuri ja reidet ovat kummallakin kerralla levinneet paljon enemmän, varsinkin nyt toisella kierroksella kyseiset kohdat tuntuvat keränneen oikein extrakerroksen rasvaa itseensä.

Jos olitte yhdynnässä pari päivää ennen ovulaatiota, on vauva tyttö. Jos ovulaatioaikana niin poika.
En osaa sanoa. Mulla ei ole mitään haisua ovulaation ajankohdasta, niin paha mennä arvailemaan kumpaankaan suuntaan.

Jos kärsit pahoinvoinnista, vatsassasi on tyttö. Pojasta ei ole pahoinvointia.
Tyttö. Ekassa raskaudessa pahoinvointia oli ehkä just ja just pari viikkoa, nyt ällötystä kesti parisen kuukautta. Kummallakaan kerralla en ole raskauden takia joutunut oksentamaan, tällä kierroksella vatsataudin takia kylläkin.

Jos mielesi tekee suolaista, kertoo se pojasta. Tytön odottajat ovat persoja makealle.
Poika. Makeaa on tässä raskaudessa mennyt lähinnä pieninä annoksina, loppua kohden vähän enemmän muttei mitenkään överipaljon kuitenkaan. Sen sijaan ranskikset, sipsit, leipä ym. ovat maistuneet normaalia enemmän.

Jos syöt paljon hedelmiä, on vauva tyttö. Pojan odottajille maittaa juusto ja liha.
Tyttö. Juu-u, ah onnea kesä ja meloni-, nektariini-, mansikka- sun muut kausi! Tällä hetkellä haaveilen tuoreista mustikoista ja harmittelen, kun en itse kykene menemään metsään kyykistelemään ko. herkkujen perässä.

Jos jalkasi ovat kylmemmät kuin normaalisti, odotat poikaa. Tytön odottajat eivät huomaa eroa.
Tyttö. Voisi melkein jopa sanoa, että jalat ovat lämpimämmät kuin yleensä ja luovuin jopa villasukista yllättävän aikaisin talven jälkeen. Monesti olen kesälläkin sukat jalassa sisällä, mutta tänä kesänä ovat sukat saaneet jäädä kaappiin – tosin loppukesän turvotuksella saattaa olla osansa asiassa…

Jos rintasi eivät ole kasvaneet huomattavasti, on vatsassa poika. Nopea kasvu viittaa tyttöön.
Tyttö. En nyt tiedä miten huomattavasti, mutta isompia rintsikoita oli hankittava jo monta kuukautta sitten. Itse asiassa nekin alkoivat jossain kohtaa tuntua turhan piukeilta ja piti sitten kesäaleista tilata parit rennommat liivit, jotka sopivat sitten imetykseenkin. Selvästi enemmän rintavarustus joka tapauksessa on turvonnut kuin ekassa raskaudessa.

Rv 32+2

Jos säärikarvojen kasvu on hitaampaa kuin aiemmin, odotat tyttöä. Jos vauhti kasvaa, saatte pojan.
Tyttö. Kasvaa ne juu, mutta sanoisin että normaalia hitaammin. Tai ehkä olen laiskistunut niiden ajelemiseen…

Jos syke on alle 140, on vauva poika, jos yli niin tyttö.
Tyttö. Kotidoppleria en omista, neuvolassa syke on pyörinyt alun jälkeen aina 145 paikkeilla. Esikoisella oli vähän korkeampi syke, yleensä yli 150.

Kiukkuisuus kertoo tytöstä. Jos olet rauhallinen ja hyväntuulinen, enteilee se poikaa.
Poika. Pääasiassa olen mielestäni ollut paremmalla tuulella, jos vertaa ensimmäiseen raskauteen. Ajoittaisia hormonihöyrähdyksiä on luonnollisesti ollut ja välillä palaa pinna niin tahtoikäisen kuin kumppaninkin kanssa, mutta tuon lyhytpinnaisuuden yhdistäisin ennemminkin stressin (muutto jne.) ja väsymyksen määrään.

Jos käsien iho on aiempaa kuivempi, saatte pojan. Jos taas normaalia pehmeämpi, tytön.
Tyttö. Ei muuten ollut talvellakaan ihan niin korput kädet kuin normaalisti ja nyt kesäaikaan ei ole välttämättä tarvinnut edes joka ilta sipaista käsirasvaa nukkumaan mennessä. Sinänsä jännä kontrasti kasvojen normaalia kuivemman ihon kanssa.

Jos linea negraa ei ole tai se ylettyy vain navan alapuolelle, odotatte tyttöä. Navan yli mennessä odotatte poikaa.
Poika. Esikoisesta ilmestyi koko vatsan yli menevä linea negra rv 27 paikkeilla, tällä kierroksella viiva on edelleen aika haalea ja ihan vasta nyt noussut navan ylitse. Vastaan tähän kuitenkin poika, kun viiva joka tapauksessa on näkyvissä.

Arat ja verestävät ikenet viestivät tytöstä. Jos näin ei ole, on tulossa poika.
Sekä että. Jonkun kerran on hampaita pestessä ikenet vuotaneet ja/tai olleet arkana, mutta ei mitään sellaisia “verilöylyjä” mitä olen lukenut joillain olevan. Sen sijaan nenästä mulla on tullut verta useamman kerran, mitä ei ole tapahtunut vuosiin.

Tyttöä odottaessa äiti kärsii närästyksestä, pojasta näin ei ole.
Tyttö. Vasta tässä toisessa raskaudessa olen ensimmäistä kertaa elämässäni kokenut, miltä tuntuu närästys. En osaa liittää sitä mihinkään syömiseen tms., kunhan toisinaan tuntuu sellainen ikävä, vähän polttava fiilis kurkussa. Alkoi joskus rv 24 paikkeilla eikä onneksi ole ollut mitenkään kovin pahana, lähinnä iltaisin huomaa mikäli ei ole päivän aikana syönyt tarpeeksi.

Tyttö vie äidin kauneuden ja poika korostaa sitä.
Poika. Kerroinkin taannoin miten tällä kertaa iho on ollut suorastaan loistokunnossa verrattuna ekaan raskauteen. Kiloja tosin on kertynyt enemmän kuin viimeksi ja palloksi turvonneet jalat ovat olleet tuttu näky muutosta lähtien, että siltä osin olo ei ole kovinkaan hehkeä.

Aika tasaisesti näköjään meni: poika 7/16 ja tyttö 9/16. Tällä viikolla vauva saavuttaa täysiaikaisuuden, joten noin kuukauden sisään nähdään vihdoin millainen tyyppi vatsassani on kasvanut! Hurjaa vauhtia tämä raskausaika on mennyt, vaikka tavallaan tuntuukin taas, etten edes muista millaista on olla ei-raskaana. Sen verran möhkö ja kankea olo alkaa jo olla, että raskaana oleminen saisi riittää tältä erää… Toivon kovasti, ettei kuopus olisi yhtä kiintynyt yksiöönsä kuin esikoinen, vaan lähtisi ulostautumaan itse ja mieluusti ennen laskettua aikaa.

(Kuvista kiitokset K-serkulle ja siskolle.)

14.8.2017
16:15

Kaksi ja puoli vuotta

Jälleen on puoli vuotta hujahtanut ja yhtäkkiä sitä havahtuu tyttären olevan jo varsin tomera, omaa tahtoa uhkuva 2,5-vuotias. Sähköpostiin kolahti eräs aiheeseen liittyvä uutiskirje otsikolla Kun pinna palaa ja kieltämättä sellaista on ollut ilmassa niin vanhemmilla kuin taaperollakin. Toisaalta kaikille meille on jossain määrin tullut myös kärsivällisyyttä ja on lähinnä väsymys- ja/tai stressitasosta kiinni, miten helposti hermot milloinkin menevät. Lapsesta huomaa miten hän reagoi muutoksiin milloin kiukuttelemalla, milloin ihan vain ärsyttämällä kun on selkeästi oppinut esim. millä keinoin äidin saa hermostumaan. Nyt viimeisimpänä tietysti muutto pois vanhasta kodista – koko omaisuuden pakkaaminen laatikoihin on ollut vaikea noin pienen käsittää ja monet itkut on väännetty aiheista “mun kirjat” ja “meidän koti”… Pääsääntöisesti mennyt puoli vuotta on kuitenkin rullannut ihan mukavasti, vaikka äiti on raskauden myötä ollut väsyneempi ym. ja isä taas tehnyt aika paljon ylitöitä.

2,5-vuotias tytär

Tytär 2,5 v.
  • Oma tahto on lisääntynyt selvästi ja vähän kaikkeen voi sanoa “haluaaaaa” tai “ei halua!”. Eniten vääntöä on aina kotioloissa, julkisella paikalla ja kylässä osaa kyllä käyttäytyä varsin mallikkaasti.
  • Rakastaa päiväkodissa olemista. Kevät mentiin myös 16 pv/kk tahdilla ja toisinaan kun osui kuukaudelle vain kolmipäiväinen viikko, tyttö vaikutti suorastaan pettyneeltä ylimääräisestä vapaapäivästä. Viiden viikon kesälomalla mainitsi useaan otteeseen, että tahtoisi jo tarhaan – ilmeisesti äidin kanssa kotona oleminen on tylsää… Ei mitenkään raaskita ottaa pimua kokonaan pois hoidosta syksyllä, vaan jatketaan hieman pienemmällä tuntimäärällä. Se on sanottava, että tuo meidän päiväkoti on kaikin puolin aivan mahtava! ♥
  • Leikeissä mukaan on tullut kaikki hoivaaminen, tarhassa kuulemma kotileikit ovat erityisesti tytön mieleen ja kotona paijataan milloin mitäkin pehmolelua. Palapelit eivät ole enää ihan niin hitti, vaikka niitäkin säännöllisesti kootaan. Uusimpana suosikkina on puhelimessa puhuminen, minkä tahansa sopivan kokoisen esineen voi laittaa korvalle ja soittaa mammalle että “äiti huutaa koko ajan”. :D
  • Kirjoja luetaan paljon, niin tyttö itsekseen kuin me vanhemmat hänelle ääneen. Ostin tutulta Vaukirjan Ensi kirjaimeni ABC -kirjasarjan ja niitä onkin luettu siitä asti lähes päivittäin. Ehkä huvittavin lukusuosikki on Bugaboon vaunuesite, josta tyttö aina toteaa että “haluaa rataskirjan” ja selaillessaan näyttää “E istuu, vauva makaa”. Vaunuhullun tytär!
  • Vaunuhulluuden huomaa siitäkin, että lastentarvikeliikkeessä on aina pakko päästä kokeilemaan useampia rattaita. Harvoin ehtii edes kissaa sanoa, kun tyyppi on jo juossut ratasrivistön luokse ja kiivennyt joihinkin istumaan. Innostus on tietysti kova myös silloin, kun äiti on joko hankkinut uudet rattaat tai vaikka jotain pienempää ratastarviketta.
  • Rakastaa kaikkea järjestelemistä, on kyse sitten pyykkipojista tai postikorteista tai mistä tahansa mitä voi lajitella. Kotitöissä tahtoisi aina olla auttamassa, imuroida ja ripustaa pyykkejä yms. Tavaroiden paikalleen vieminen ei tosin ole ainakaan vielä mitenkään automaattista…
  • Piirrettyjä katsoi jossain vaiheessa enemmän, mutta ne tuntuivat vaikuttavan yöuniin, joten nykyään Kaapo, Kaupungin sankarit jne. ovat harvinaisempaa herkkua. Osaa kyllä hienosti You Tubessa painaa mainoksen pois, kun sellainen tulee.
  • Musiikki ja tanssiminen on pop, ei oikeastaan edes väliä millaisesta musiikista on kyse. Tyttö pääsi taannoin mamman kanssa katsomaan Europeade-meininkejä pariinkin otteeseen eikä kuulemma halunnut millään lähteä kotiin, vaikka toisella kertaa satoi kaatamalla ja koko lapsi oli läpimärkä rattaissa sadesuojan alla istumisesta huolimatta. Mutta kun piti nojata suojan aukosta ulos, että pystyi taputtamaan kunnolla! :)
  • Kevätkauden jatkoimme tuttuun tapaan naperosirkusta ja perhetemppuilua, harvoin kuitenkaan molempia samalla viikolla. Siinä missä äitiä välillä vähän väsytti lähteä harrastuksiin, pyyhkiytyi se pois kun seurasi taaperoa juoksemassa innoissaan muiden lasten kanssa. Tarkoitus olisi jatkaa ainakin sirkusta nyt syksylläkin, jotta äidillä ja tyttärellä olisi joku oma juttu myös pikkusisaruksen synnyttyä.
  • Puhe humpsahti yhtäkkiä keväällä ison askeleen eteenpäin, kun neiti alkoi laittaa sanoja peräkkäin ja nykyään tyyppi onkin aikamoinen papupata. Ensimmäiset oikeasti pidemmät lauseet tulivat yllättäen keskellä yötä potalla istuessa, samoihin aikoihin siis kun vaippa jäi pois. Ja vihdoin äidistä tuli äiti, ei enää toi tai aasi. ;) Muistaa todella hyvin menneitä tapahtumia ja osaa yhdistää tiettyjä sanoja tiettyihin paikkoihin, asioihin tai tapahtumiin. Välillä sellaisiakin, ettei vanhemmat enää edes muista…
  • Pitkään kestänyt isi-vaihe on laantunut ja nykyään taas äitikin kelpaa, ainakin välillä. Sen on kyllä selvästi oppinut, että jos omat vanhemmat komentavat/kieltävät niin sitten juostaan mamman helmoihin ja ollaan kovin loukkaantuneita jotta mamma antaisi asiassa periksi.
  • Nukkuminen oli alkuvuoden ihan täyttä hulabaloota. Tyttö ei moneen kuukauteen suostunut nukkumaan omassa sängyssä lainkaan, joten nukkui sitten mun kanssa parisängyssä ja selkävaivainen iskä pääasiassa hänen sängyssään (kunhan olimme hankkineet siihen kunnollisen täysimittaisen patjan). Keväällä yhtäkkiä neiti halusi omaan sänkyyn unille ja onkin sen jälkeen pääasiassa nukkunut siellä, monesti jopa läpi yön heräämättä. Ei myöskään herää enää jokaiseen rasahdukseen, ennemminkin koisaa niin sikeästi ettei aamuisin meinaa saada hereille.
  • Päiväunet kuuluvat rutiineihin lähes päivittäin, tosin nyt on alkanut näkyä vaikutukset iltaunille menemisessä, mikäli päikkärit venyvät liian pitkiksi.
  • Ruokien suhteen jatkaa nirsoilua, kelpaavat ruuat vaihtelevat täysin randomisti vailla mitään logiikkaa eikä koskaan voi tietää maistuuko jokin vai ei. Jos pyytää jotain, on se useimmiten tortilloja, keitettyä kananmunaa tai mannapuuroa. Karkki tai limsat eivät edelleenkään kuulu ruokavalioon, jäätelöä yms. saa toisinaan ja herkuttelu hoituu mainiosti myös rusinoilla tai lasten naksuilla.
  • Syö varsin siististi lusikalla ja haarukalla eikä juomisenkaan kanssa ole yleensä ongelmaa. Viime aikoina on välillä ollut pientä pelleilyä ruokailutilanteissa, yhtäkkiä alkaa syödä käsin kuin sormiruokaileva vauva tai muuten vain sotkee huvikseen.
  • 2-vuotissynttäreiden jälkeen vedettiin ihan kunnon sairasteluputki. Vatsataudeista taapero selvisi yllättävää kyllä täysin oireitta, mutta influenssan ja parit perusflunssat onnistui nappaamaan alkukevään aikana. Juuri ennen päiväkodista kesälomalle jäämistä iski vielä sellainen ihmeellinen kröhä, ettei likka muuta kuin yskinyt, itkenyt ja halunnut olla sylissä.
  • Viimeisetkin puuttuvat poskihampaat putkahtivat esiin 2 v 2 kk iässä, nyt on kalusto hetken kasassa.
  • Tyttö istahti kampaajan tuoliin ensimmäistä kertaa huhtikuussa (ikää 2 v 3 kk), jotta saatiin hiuksia vähän tasoitettua takaakin. Kovin nautinnollinen kokemus se ei ollut, sillä pimu itki koko kymmenminuuttisen eikä edes puhelimesta katsotut videot auttaneet asiaa. Otsatukan lyhentämisestä on vastannut mamma ja silloin taas neiti istuu paikallaan hievahtamatta.
  • Alkuvuoden sairasteluista takapakkia ottanut kuivaksi opetteleminen lähti uuteen nousuun kevään koittaessa ja vapun tienoilla 2 v 3 kk ikäisenä päivät menivät ilman vaippaa. Toukokuussa vielä muutamaan otteeseen pidemmillä automatkoilla ja öisin oli varuiksi vaippa, mutta kesän alussa jäivät nekin kaikki pois. Pissavahinkoja on toki sattunut pari, muuten kaikki on mennyt oikein hienosti.
  • Vaatteista on koko kevään ollut käytössä pääsääntöisesti 92, mutta ihan nyt lähiaikoina raajoihin on tullut pituutta niin että kohta pitää miettiä seuraavaa kokoa. Tietyillä vaatemerkeillä tämä siirtymä on hankala, kun 86/92-tuplakoko alkaa jäädä naftiksi ja 98/104 on vielä liian iso. Housuista parhaiten istuu kapoiset Gugguut ja Vimmat, myös Papua vaatekaapissa on paljon. Paidoissa em. pienempi tuplakoko menee vielä Papun ja Noshin osalta hyvin, Mini Rodinilta pitää jo olla 92/98. Pipoissa 48/50-koko on edelleen passeli.
  • Pituudessa on hypätty seuraavalle kymmenykselle, kun neidin mitta näytti lukemaa 91 cm. Paino ei ollut noussut paljoakaan ollen nyt 12,6 kg, mutta hoikkahan hän on aina ollut. Käteviä nämä mun raskausajan neuvolakäynnit, kun voi samalla tsekata tyttären mitat – tai siis hän itse kiipeää vaa’alle ja sen jälkeen tahtoo myös mitan alle. :)
13.8.2017
23:27

Vähän liiankin kiireiset kaksi viikkoa

Huh, muutto ja sen mukanaan tuoma kaaos alkaa hiljalleen olla selätetty! Tai no, ei uusi koti vielä täysin järjestyksessä ole, mutta täällä sitä kuitenkin on elelty nyt reilu pari viikkoa. Mulla taisi jälleen kerran olla vähän ruusuiset mielikuvat kaikesta ja pakko todeta, että onhan 40 neliötä kolmen hengen perheelle + kissalle aika hitsin vähän – varsinkin kun tänne pitäisi kohta sujauttaa joukkoon vielä yksi vauvakin varusteineen. Pari huonekalua on jo kiikutettu pois, nyt pohdinnassa mitä tehdä mm. sohvan (ihan liian massiivinen), ruokapöydän (sekin saisi olla inan pienempi) ja kirjahylly-/säilytyssysteemin (missä vaiheessa meille on kertynyt niin paljon leluja?) kanssa. Täytynee piipahtaa jossain kierrätyskeskuksessa tai vastaavassa, jospa sieltä löytyisi jotain sopivia ratkaisuja ongelmiin.

Kuluneen kahden viikon aikana olen…

Kroppa alkaa vähän sanoa tööt tööt... Jalat kipeet ja ihan turvoksissa. Kunhan tästä selvitään niin ei uutta muuttoa ihan heti, kiitos. #moving #tired #pregnant #pregnancy #rv34 #syyskuiset2017 #pakkonostaajalatylös #auts

…ollut loppu niin fyysisesti kuin henkisesti – ja niin turvoksissa ettei tosikaan. En edes tiennyt, että jalat voi tuntua siltä kuin ne olisi pumpattu täyteen vettä ja poksahtamaisillaan.

Muuttokaaos pikkukaksiossa

…purkanut laatikoita, täyttänyt kaappeja, pähkäillyt tavaroiden edes jotenkin järkeviä paikkoja sekä ihmetellyt mistä tätä tavaraa oikein riittää – ja tarvitaanko me muka kaikkea.

Lounaalla tänään uusi tuttavuus jokirannassa. Sisustus ainakin on 👌🏻! #lunch #lunchtime #lunchbreak #restaurant #interior #ravintolanooa #turku

…palannut kesälomalta töihin ja mm. tutustunut uuteen ruokapaikkaan jokirannassa. Ruoka ei muhun ihan täysillä iskenyt, mutta sisustuksesta tykkäsin kovasti.

Navettapileet @ Mannin navetta

…juhlinut ystävän pyöreitä vuosia Navettapileissä Mannin navetalla; kivat kekkerit mukavan erilaisessa miljöössä.

Kummitytön kastemekko

…saanut yhden kummilapsen lisää. ♥

Kolmen vuoden yhteiselo Näkkärin (takana) kanssa on ohi. Vielä nimetön korvaaja tuo ainakin lisää tilaa meiän kohta nelihenkiselle perheelle ja noh, vähän jotain extramukavuuttakin. #car #shopping #honda #hondacivic #hondacivictourer #hondacivictourersport #autokaupoilla #heiheirahat

…vaihtanut auton isompaan ja uudempaan. Nyt kelpaa huristella nelihenkisenä perheenä tuplarattaat kyydissä!

Viimeisen työpäivän kunniaksi piti leipaista kakku tiimille. #cake #chocolate #strawberries #maternityleave #atthework #latergram

…jäänyt töistä äitiyslomalle. Viimeisenä päivänä piti tietty viedä työkavereille kakkua.

Kukuti Shop

…käynyt tutustumassa uuteen ihanaan lastentarvikeliikkeeseen Forumissa; aiheesta tulossa postaus lähiaikoina.

Mitäs sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu?