AvainsanaVaunuarvostelut

Siitä on jo reilusti yli vuosi, kun kirjoittelin kokemuksiani Bugaboon monipuolisista Donkey-rattaista monona, ja nyt VIHDOIN on vuorossa katsaus duo-moodissa. Päätin etten tässä ala toistaa jousituksen, renkaiden ym. kaltaisia perusominaisuuksia, vaan ne voi käydä lukaisemassa (tai kertaamassa) monon esittelypostauksesta vaikka heti ensimmäisenä. Huom! Tämä postaus koskee vanhempaa Donkey1-mallia. Tällä hetkellä myynnissä olevasta Donkey2:sta mulla ei ole sen enempää kokemusta kuin mitä olen yleisiä speksejä kuullut.

Donkeyt päätyivät hankintalistalle erityisesti muunneltavuutensa takia ja jälkikäteen voinkin todeta niiden olleen ainoa oikea valinta meille tuplarattaiksi. Ennen kuopuksen syntymää muutimme 40 neliöön väliaikaisesti ja vaikka itse asuntoon olisi ehkä jotkut toiset tuplat saanut survottua, 50-luvun kerrostalon jälkikäteen rakennettu minihissi ja vielä kapeampi kellarin ovi määrittivät sen, että mitkään muut vierekkäiset tuplat eivät olisi toimineet. Peräkkäisissä tai päällekkäisissä valinnanvaraa olisi ehkä ollutkin, mutta halusin ehdottomasti vierekkäiset ja näin ollen Donkeyn kanssa samalla viivalla olivat lähinnä Emmaljungan kapeampi Double Viking 735 -versio (käännettävät istuimet plussaa, kasauskoko iso miinus) sekä Mountain Buggyn markkinoiden kapeimmat vierekkäin istuttavat Duetit (plussaa pieni koko ja kasaus, miinusta pelkästään kasvot menosuuntaan olevista istuimista ja yhteisestä turvakaaresta).

Donkeyn variaatiot: mono – duo – twin

Selkeytetään heti alkuun mitä nuo kolme eri Donkeyn variaatiota oikein tarkoittavat. Yhden lapsen versio on siis mono, sisältäen istuin- ja koppakankaat sekä istuimen viereen tulevan sivukorin. Taaperolle ja vauvalle tarkoitettu paketti on duo ja se sisältää kahdet istuinkankaat sekä yhdet koppakankaat. Twin taas on nimensä mukaisesti kaksosten setti, jossa sekä istuin- että koppakankaita on kumpiakin kahdet. Yhdelle lapselle voi siis ostaa Donkey monot ja mikäli myöhemmin tulee tarve tuplille, hankkia sitten vain siihen kylkeen laajennusosan toista kyytiläistä varten.

Rungon muuntaminen monosta duoksi ja toisin päin on parin helpon toimenpiteen takana. Ensin avataan kolme valkoista klipsua: yksi aisassa, toinen taka-akselissa ja kolmas edessä alhaalla. Sen jälkeen painetaan rungon keskellä oleva valkoinen nappula sisään ja vedetään mustasta vaakaputkesta runko leveämmäksi. Lopuksi klipsut kiinni ja siinä se! Yksinkertainen idea, jonka toteutuksessa on mun mielestä yksi iso miinus: nuo klipsut ovat muovia. Kuten ylemmästä kuvasta näkee, muovinen klipsu ottaa todella herkästi osumaa, jos sitä yrittää laittaa vähänkään liian vauhdilla/voimalla paikalleen. Rungon on oltava aivan täysin auki/kiinni, jotta klipsu menee kiinni, ja itse olen todennut parhaaksi avittaa vetämällä/painamalla kädellä runkoa haluttuun suuntaan.

Koko

Tupla-Aasit ovat virallisesti 74 cm leveät, mutta istuimet tulevat hieman runkoa ulommas joten todellisuudessa leveyttä on pari senttiä enemmän. Leveys on aika perus verrattuna muihin vierekkäisiin tuplarattaisiin, esim. Emmaljunga Double Viking 735 73,5 cm (tavallinen DV on vajaa 80 cm leveä), Bumbleride Indie Twin 76 cm, Baby Jogger City Mini GT Double 77,5 cm. Postauksen alkupuolella mainittu Mountain Buggy Duet tosiaan on koon puolesta reilusti alle 70 cm leveydellään aivan omaa luokkaansa, mutta sekään ei olisi ollut tarpeeksi väliaikaiskotimme kellarin oven kanssa oviaukon ollessa vain 61 cm. Donkeyt mahtuivat monona (jolloin leveys 60 cm) just ja just menemään ovesta, muussa tapauksessa olisi pitänyt käyttää etuovea sekä kantaa pätkä portaita, jotka olivat ulko-oven ja ekan kerroksen hissin välillä.

Eipä kyllä itse hissiinkään olisi kovin paljon tuota 60 senttiä leveämmät kärryt menneet, kun mono-Donkeyn viereen mahtui just vielä aikuinen seisomaan. Kuopuksen synnyttyä rattaiden käyttö muodostui meillä lähinnä mono + seisomalauta -komboon, mutta jokusen kerran tuli käytyä jossain tuplinakin. Silloin hissiin lykättiin runko vaunukopalla ja vauva siellä kyydissä, toinen istuin sivuttain sivukorin paikalla ja esikoisen kanssa ängimme vaunujen viereen hissin seinän väliin. Ulkona sitten runko duoksi ja istuin + esikoinen kyytiin; sama kuvio tietysti toisin päin kotiin tullessa. Aika veivaaminen siis, mutta toisaalta onneksi oli edes se hissi eikä tarvinnut koko konkkaronkkaa rehata neljänteen kerrokseen portaita pitkin…

Kuomu ja kankaat

Duossa tulee tosiaan mukana kaksi samanlaista kehikkoa, joihin saa kiinnitettyä tarvittavan kombon kankaita. Vauvan ekoina kuukausina toisessa kehikossa on istuinkangas ja toisessa koppakankaat, myöhemmin sitten vauvan kasvaessa tilalle vaihdetaan istuinkangas toisellekin puolelle. Istuimen ja vaunukopan puolilla ei ole väliä, jostain muistan lukeneeni että olisi hyväkin vaihdella niiden paikkaa, jottei painavampi kyytiläinen olisi aina samalla puolella. Omasta mielestäni kuomut asettuivat paremmin työntäjästä katsottuna istuin vasemmalla ja koppa oikealla; toisin päin tuntui kuin kuomut eivät mahtuisi aukeamaan vierekkäin. Myöhemmin kuulin jonkun kokeilleen vaihtaa kuomujen kiinnitysklipsit sisäpuolelle, jolloin tilaa on juuri sen tarpeellisen verran enemmän kuomujen asettua nätimmin vierekkäin – sitä kannattaa siis kokeilla, mikäli painii saman ongelman kanssa.

Bugaboon iso plussa on vaihdettavat kuomut, joita löytyy ties missä väreissä ja joilla on helppo muuttaa rattaiden ilmettä ihan toisenlaiseksi. Niitä myös liikkuu kivasti käytettynä esim. Facebookin kirppiksillä. Voi hankkia pelkän kuomun (sun canopy) tai kuomun ja kopan päällisen eli tuulisuojan (tailored fabric set) riippuen omasta käyttötarpeesta. Lämpimille keleille on olemassa kesäkuomuja (breezy), joissa on sivuilla verkolliset aukot sekä etureunassa integroitu hyttysverkko, jonka saa vedettyä istuimen/kopan loppuosan päälle. Nykyiset kuomut ovat kaikki jatkettavia eli vetoketjulla saa avattua lisäosan, joka tekee kuomusta todella suojaavan sekä istuimessa että kopassa. Ja tosiaan siis sama kuomu kaarineen sopii niin istuimeen kuin koppaankin, kätevää!

Meidän Aasit kulkivat joko harmaina tai farkkukankaisina. Nuo grey melanget* ovat yksinkertaista, ei kovin paksua kangasta mutta toki ihan asiansa ajavat. Farkkuversiot taas ovat vanhempaa Diesel-yhteistyömallistoa ja tietysti muutenkin jämäkämpää matskua (farkku) sekä vuoritetut, kuten nämä spesiaaliversiot yleensä on. Talvella tykkäsin enemmän käyttää paksumpia kuomuja, syksyllä ja keväällä ohuempia. Nykyisessä Donkey2:ssa kuomuvalikoimaa onkin päivitetty useampaan “tasoon” – on peruskankaista (core), paksumpaa vuorillista (premium) sekä spesiaalia kuviollista (signature) – mutta niistä mulla ei ole kokemusta.

Työntöaisa

Donkeyn teleskooppiaisa ei ole pyöreä vaan sellainen littana, mikä alkuun hieman hämmensi mutta johon yllättävän nopeasti tottui. Aisassa on tekonahkainen päällinen (vanhemmissa vaahtomuovi), josta on mukava pitää kiinni. Keskellä aisaa on rannehihna, joka on kelpo varmistus esim. jyrkässä alamäessä. Teleskoopista löytyy erittäin hyvin säätövaraa niin pitkälle kuin lyhyelle työntäjälle ja alimmassa asennossa vaunut lyhenevät varsin näppärän pituisiksi myös julkisissa liikkumista ajatellen.

Duona työntöaisa levenee keskikohdasta, josta tulee esiin kapeampi metallinen pätkä. Käsillä pitää kiinni mieluiten päällystetystä osasta, joten vähän ehkä tarvitsee leventää omaa otettaan aisasta muttei mitenkään häiritsevästi. Aisassa ei suositella pidettävän painavaa laukkua tai muuta, itse pidin toisinaan hoitolaukkua mutta vain sen ollessa suht kevyesti pakattu. Mielestäni laukku asettui vähän hassusti tuplamoodissa, luonnollisesti kun aisa oli niin paljon leveämpi, ja yleensä pidinkin sitä mieluummin alakorissa.

Istuin ja vaunukoppa

Käännettävät istuimet ovat myös ehdottomasti Aasien plussapuolia. Vauva kopassaan on tietysti hyvä saada itseensä päin, mutta kyllä se vaan on kiva ominaisuus isommankin kyytiläisen osalta. Itse usein kysyin 3 ikävuoden kummankin puolen olleelta esikoiselta haluaako istua äitiin päin vai toisin päin, ja tarvittaessa istuimen sai käännettyä näppärästi tien päällä. Yleisesti tunnutaan ajattelevan, että lapsi hyvin nopeasti haluaa katsoa vain maisemia, mutta ainakin meidän neiti monesti tahtoi nimenomaan istua muhun päin – onhan se tietysti miellyttävää olla katsekontakti siihen kenen kanssa juttelee. ;)

Kahden istuimen kanssa mulla ei itse asiassa ole Donkey Duoista kokemusta muuta kuin sen verran että otin nuo kuvat, sillä rattaat lähtivät meiltä eteenpäin hieman ennen kuin vauva siirtyi istuimeen. Maalle muuton jälkeen tarvetta tuplille oli ehkä kerran-pari kuussa niin totesin, että pärjäämme kyllä pienemmillä Cameleoneilla ja hyväksi todetulla Bugiksen seisomalaudalla.

Vaikka Aasit ovat kapeat, ovat vaunukoppa ja istuin molemmat ihan ok kokoisia. Useimmiten kopasta vaihdetaan istuimeen 6 kk tienoilla ja Donkeyn kuppimallinen istuin onkin asennoltaan varsin passeli pienelle kyytiläiselle erityisesti alkuun, jos vauva ei vielä osaa istua kunnolla. Tarvittaessa kuppia voi loiventaa lisää pyyhkeellä tai muulla lisäpehmusteella pepun alle, minkä lisäksi memory foam -tyyppiset pienentävät istuinpehmusteet (esim. Inovi) ovat käteviä siihen. Bugiksen 5-pistevaljaat ovat jokainen yksitellen lukossa kiinni ja näppärät säätää kyytiläisen mukaan. Olen nykyään ihan tämän valjastyypin fani!

Ainoat miinukset Donkeyn istuinosassa ovat 1) turvakaari on kiinteästi kiinni eikä sitä saa käännettyä sivuun ja 2) istuimen ollessa kasvot menosuuntaan alin makuuasento ei ole käytettävissä, koska aisa ottaa vastaan. Nämä ovat sinänsä pieniä miinuksia, joihin kyllä tottuu, ja plussat vievät joka tapauksessa heittämällä voiton: hyvä istuma-asento, istuinten käännettävyys yksitellen, valjaat, suojaava kuomu jne.

Tavarakori

Kun Donkeyt ovat tuplina, kasvaa tavarakorin koko leveydestä reilu 10 senttiä monoon verrattuna. Pohja ei kuitenkaan levene vaan lisäsentit tulevat yläosaan eikä korin koko siis mitenkään radikaalisti suurene. Omasta mielestäni tavarakori on hyvän kokoinen joka tapauksessa, että kyllä sinne tavaraa saa mahdutettua oikein mallikkaasti. Vaunukopan puolelta tavarakoriin on hankala saada tavaraa, koska kopan pohjassa on neljä nököä muutenkin suht alhaalla olevan tasaisen pohjan lisäksi. Istuimen puolelta korin käyttö on helpompaa eikä väliä onko istuin kasvot vai selkä menosuuntaan. Kahdella istuimella paras saavutettavuus on luonnollisesti istuinten selkäpuolelta. Alakorissa on sisäpuolella sivuilla pieniä taskuja, saa kätevästi laitettua pientä tavaraa eikä se päädy muiden alle korin pohjalle.

Se mikä duosta tietysti puuttuu on monon mahtava sivukori, ymmärrettävästi kun sen paikalla kerran on toinen kehikko. Teoriassa jos joskus olisi monona liikenteessä ja tarvitsisi isomman korin sivuun, voisi rungon leventää duoksi ja näin saisi sivukoria hieman isommaksi sen ollessa materiaaliltaan jämäkkä mutta joustava. Bugaboon virallisessa ohjevideossa tämä on jopa näytetty, niin ehkä se tosiaan on sitten ihan sallittua.

Kasaus

Siinä missä Donkeyt ovat monessa suhteessa aivan loistavat tuplarattaat, kasauksessa ne eivät parhaita pisteitä saavuta, mutta se ei ehkä tule yllätyksenä. Bugaboon yhdistelmissä on kasausperiaatteena se, että ensin taitetaan aisa alas maahan ja sen jälkeen runko taittuu keskeltä puoliksi etu- ja takarenkaiden sijoittuessa limittäin. Ei se sinänsä paha rasti ole, mutta kaltaistani nipoa harmittaa kun runko ottaa kovin herkästi osumaa asfaltin/hiekan kanssa… Olennaista on ihan ekana lukita eturenkaat eteenpäin poispäin rungosta, jotta paketti pysyy paremmin kasassa eikä rattaat avatessa yritä lähteä liukumaan käsistä.

Itse koin helpoimmaksi pakata Aasit autoon tetris-tyylillä eli runko pohjalle ja sen päälle jotenkin sopivasti istuimet tai istuin + koppa, nämä menevätkin ihan näpsästi päällekkäin istuin vaunukopan sisään. Kuvassa on farkku-Civicin takakontissa rattaat tuplana kahden istuimen kanssa. Kopan kanssa tilaa tarvitsisi vielä vähän enemmän, ellei jaksa kikkailla siitä litteämmäksi irroittamalla patjan alta kolme muovitukea ja kääntämällä kehikosta sivuissa olevat kiinnikkeet sivuun. Istuinten kanssa tämä onneksi sujuu huomattavasti helpommin, mutta tehokkaasti sekin setti täyttää kontin kuten näkyy.

Rungon voi laittaa nippuun duona, mutta monoksi kavennettuna vie toki vähemmän tilaa autossa. Toisaalta runko on varsin korkea paketti joka tapauksessa, kun renkaat eivät mene työntöaisan kanssa limittäin, joten mono-duo-veivaus ei välttämättä maksa vaivaa kovin helposti. Kahden istuimen kanssa on mahdollista laittaa rattaat kasaan myös ns. one piece fold -tekniikalla eli ettei istuimia irroita rungosta. Turvakaaret irroittamalla paketissa ehkä voisi olla jotain järkeä, mutta toisaalta koko läjä on lähemmäs 20 kilon painollaan aikamoisen raskas nostaa autoon ja autosta pois.

Sadesuoja ym. asusteet

Donkeyssa tulee mukana oma malliin sopiva sadesuoja, mutta se on sellaista paksuhkoa läpinäkyvää muovia kuin joku muovinen akvaario. Itse koin helpommaksi käyttää kummallakin puolella omaa yleismallin sadesuojaa, esimerkiksi tuota kuvassa olevaa Elodie Detailsin myrskyikkunallista versiota. Hieman se on Aaseissa väljä sekä istuimeen että koppaan, mutta ihan käytettävissä kuitenkin.

Istuinpehmusteista suosikkini Donkeyn kanssa on Mamas & Papasin kevyesti topatut pehmusteet, jotka istuvat mielestäni kivasti kapoiseen istuimeen. Alaosa ehkä on iiiihan inan turhan leveä, mutta ei häiritsevästi. Muistelisin kuulleeni, että Emmaljungan istuinpehmusteet passaavat myös nätisti Aaseihin. Lämpöpusseista untuvatäytteinen Nordlys mini on vaunukoppaan just täydellinen, istuimessa taas Molon toppapussi on aika bueno kun se on malliltaan kapeampi kuin vaikkapa Elodiet.

Lisävarusteet

Bugaboon lisävarustevalikoima on laaja, ei muuta kuin sieltä valitsemaan omaan käyttöönsä sopivimmat! Monet vannovat mukitelineen ja puhelinpidikkeen nimeen, jotkut taas fanittavat Bugiksen omia istuinpehmusteita ja lämpöpusseja. Vinkkinä muuten, jos päätyy tilaamaan jotkut Bugaboot uutena ulkomailta: kannattaa samaan tarjoukseen ottaa myös lisävarusteita, sillä niistä saattaa saada ihan kunnon alennukset. Eikä välttämättä ole huono idea kysellä samaa kotimaan jälleenmyyjiltäkin, Suomessa varsin hintavien rattaiden oston yhteydessä voi hyvin saada lisävarusteista euroja pois.

Mikäli Donkeyta enemmän käyttää duona ja erityisesti kauppareissuilla, adapteri turvakaukalolle* on sellainen mitä kannattaa ehkä harkita. Meillä ei kovin montaa kertaa tullut käytettyä istuin + kaukalo -komboa, mutta lasten pienemmällä ikäerolla olisi epäilemättä ollut enemmänkin käyttöä. Toki sama adapteri toimii myös monossa, joten kaukalo + seisomalauta on sekin ihan kelpo vaihtoehto. Oma kaukalomme oli Cybex Cloud Q*, jossa on sama kiinnitys Maxi-Cosin kanssa – ihan vaan vinkkinä, ettei välttämättä tarvitse olla Maxi-Cosin kaukalo vaikka adapteri sillä nimellä onkin.

Bugiksen the seisomalauta Comfort Wheeled Board* on todella näpsä myös duona, jolloin saa (istuma)paikan kolmelle kyytiläiselle. Tämä yhdistelmä tuli testattua uudenvuodenaattona, kun oli kavereita kylässä ja lähdimme koko porukka katsomaan lasten ilotulitusta. Kuvassa siis kopassa meidän kuopus, laudalla esikoinen ja toisessa istuimessa kavereiden tyttö, joka on puoli vuotta meidän pimua nuorempi. Olihan siinä toki normaalia enemmän painoa työnnettäväksi, mutta yllättävän hyvin pääsi kulkemaan jopa kanttareiden yli. Sama idea voisi toimia myös silloin jos on kaksoset ja vanhempi lapsi, joka tarvitsee istumapaikkaa.

Loppukaneettina todettakoon, että Bugaboo Donkeyt ovat monipuoliset ja kaikin puolin oikein mainiot rattaat kahdelle lapselle! Voisin ajatella ostavani uudestaan, erityisesti jos olisi tuplatarve pienehköllä ikäerolla. Hintavat ne ovat, mutta toisaalta käytettynä voi löytyä vähän vanhempia edullisestikin, tai jos ostaa uudet ja pitää niistä huolta niin ne varmasti saa ihan ok hinnalla kaupaksi käytön jälkeen. Se tosin on sanottava, että männävuosiin verrattuna käytettyjen hinnat ovat jonkun verran tulleet alas, kun Bugaboosta on nykyään jo sen verran paljon valikoimaa käytettyjen markkinoilla.

Bugaboo Donkey+ Duo (2017) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 76 cm (kuomut ja istuimet paikallaan)
• Pituus (aisa lyhimmillään): 84 cm
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 105x76x60 cm (yhdessä osassa), pienemmäksi saa kaventamalla rungon monoksi ja laittamalla istuimen vaunukopan päälle
• Paino: 19,1 kg (istuimella ja vaunukopalla) / 18,2 kg (kahdella istuimella)
• Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 12″ ja edessä 10″
• Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 88-108 cm
• Istuin: Kuppipenkki, 3 asentoa (kasvot menosuuntaan 2 asentoa)
• Istuimen painoraja: 17 kg (per istuin)
• Selkänojan korkeus: 48 cm
• Kuomun alla tilaa: 53 cm
• Makuupituus: 93 cm
• Vaunukopan koko: 77×27 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 34×50 cm (max. 10 kg)

Ruusuja:

• Muunneltavuus, sopivat käytettäväksi myös yhdellä lapsella.
• Tupliksi kääntyvät ketterästi.
• Jatkettavan kuomun kanssa ihanan suojaisa koppa.
• Käännettävä istuin, jonka suuntaa on näppärä vaihtaa.
• Teleskooppiaisa sopii säädöiltään monelle.
• Aisa ja turvakaaret tekonahkapäällysteiset.
• Vaihtokuomuilla saa helposti päivitettyä ilmettä.
• Älyttömän kauniit. ♥

Risuja:

• Kasaaminen tuplina aikamoista tetristä ja paketti vie paljon tilaa autossa.
• Ei jousitusta.
• Kiinteä turvakaari, ei saa käännettyä sivuun.
• Kuomun materiaali yksinkertaista ja aika ohutta kangasta.**
• Kopan puolelta alakoriin hankala päästä käsiksi.
• Pelko rungon naksumisista sekä kankaiden haalistumisesta.
• Kallis hinta.

** Paranneltu uudemmassa Donkey2:ssa.

* Tuotteesta saatu pieni alennus Baby Plussalta bloginäkyvyyttä vastaan.

Taisin joskus täällä blogissakin sivuta kaipuutani Easywalker Moseyn suhteen ja niin siinä lopulta kävi, että noin vuoden haikailun jälkeen menin hankkimaan ne meille uudestaan. Tällä kertaa sain vieläpä rattaat ihan uutena, kun sattui löytymään kelpo tarjous eräästä verkkokaupasta. Sinänsä huvittavaa oli, että Moseyt numero kaksi olivat täsmälleen saman väriset kuin ne aikaisemmatkin – musta runko ja harmaat Berlin grey kankaat. Kyttäsin monta viikkoa täysmustia, mutta niitä ei sitten enää tullut lisää, kun kuitenkin oli poistuva malli uudemman version (Mosey+) alta. Onneksi silloin oli vielä mustia irtokuomuja varastossa, niin klikkailin tilaukseeni myös sellaisen mikäli istuimen harmaus kaipaisi pientä freesausta.

Tällä toisella kierroksella mukana oli jotain täysin uuttakin, nimittäin vaunukoppa! Edelliset Moseyt meillä oli pelkästään rattaana ja esikoinen jo vajaa vuoden, kun ne tulivat taloon. Blogin vaunuarvostelujen historiasta löytyy vertailupostaus Mosey vs. Emmaljunga Viking, joskin silloin tosiaan pelkästään istuinosan kanssa. Myös Viikkarit ovat olleet meillä vaunukoppa-aikaan, joten vähän jotain vertailevaa kommenttia pystyn mahdollisesti heittämään, vaikka Vikingin koppa-ajasta on jo vierähtänyt parisen vuotta.

Koko

Moseyt ovat yhdistelmävaunuiksi todella pienikokoiset, voisin kuvitella että varmasti yhdet markkinoiden pienimmistä. Leveyttähän niillä on vaivaiset 54,5 cm (vrt. monien yhdistelmien lähemmäs tai jopa yli 60 cm) ja koska teleskooppiaisa on ihan reilulla säätövaralla, ei pituuttakaan aisa lyhimmillään ole paljoa yli 80 cm. Teleskooppiaisan ansiosta Moseyt toimivat loistavasti monen pituisella työntäjällä, tosin kopan kanssa sanoisin kovin lyhyellä käyttäjällä työntömukavuuden hieman kärsivän, koska aisa lyhenee ikään kuin kopan “päälle”. Itse en varsin keskimittaisella 166 cm pituudellani kokenut tätä mitenkään ongelmaksi.

Vaunukoppa

Kokoluokaltaan Moseyn vaunukoppa on samoissa kuin muillakin merkeillä, mitoiksi löysin netistä 82×40 cm eli hivenen se on jopa reilumman kokoinen kuin Vikingin koppa (79×36 cm). Koppa on kuin pieni pehmoinen pesä, sillä reunakankaissa on kevyt toppaus. Tämä saakin Moseyn kopan tuntumaan lämpöisemmältä verrattuna Vikingin tai vaikkapa Bugaboo Donkeyn koppaan.

Tuulisuoja on kopassa kiinni reunaa pitkin kulkevalla vetoketjulla, se tuo viimeistellyn fiiliksen ja sinänsä on ihan näppärää, ettei tuulisuoja tuosta noin lähde vahingossa irti. Kuomun säätö on samanlainen kuin Viikkareissa: painetaan kummaltakin puolelta napeista eli vaatii kaksi kättä. Patja ei ole mikään ohut liru, mun kokemuksella pikemminkin muhkeimmasta päästä. Sisäkankaat ovat irroitettavat, joten ne saa pestyä tarvittaessa.

Vaunukoppaa ei Moseyssa saa suorilta kiinnitettyä runkoon, vaan väliin tarvitaan neliskanttinen välikappale. Se kliksautetaan runkoon kiinni samalla tavalla kuin istuin, sitten koppa naksahtaa nätisti siihen päälle. Näin koppa myös nousee hivenen ylöspäin, mikä on vain hyvä asia Moseyn ollessa keskimääräistä matalammat rattaat. Rungon saa taitettua kasaan kiinnityskappaleen ollessa kiinni, joten sinänsä mitään ylimääräistä kikkailua tämä ominaisuus ei aiheuta käytössä (paitsi toki jos tarvitsee vaihdella kopan ja istuimen välillä usein).

Kasaus

Moseyn koppa on siitä mukava, että sen saa litattua helposti kasaan. Peräpäässä on kaksi ovaalin muotoista namiskaa, joista toisesta vetämällä koppa menee kasaan ja toisesta avautuu. Niissä on siis kiinni naru, joka nämä temput tekee. Vetämissuunta on tarkka erityisesti koppaa avatessa, nappulaa pitää kiskoa suoraan vaakatasossa eikä yhtään ylä- tai alaviistoon. Lisäksi kädellä tarvitsee hieman avittaa kasatessa, mutta ihan näppärää kuitenkin.

Läjässä oleva vaunukoppa on niin matala että mahtui meillä väliaikaiskodissa laverisohvan alle – erittäin iso plussa 40 neliön asunnossa! Koppa kasassa vaunut myös saa kivasti heitettyä auton perään yhtenä pakettina eikä paketti edes ole kovin suuri, jos vertaa “normaaleihin” yhdistelmävaunuihin. Kuvassa vaunut ovat farkku-Civicin takakontissa, en kylläkään tajunnut työntää niitä ihan perälle asti. Epäilemättä menisivät pieneenkin luukkuun, kunhan vain mahtuvat leveydeltään (54,5 cm) makaamaan. Ainut hankaluus kasaamisessa on se, että runko pitää ensin taitaa kasaan ja sitten vasta voi laittaa työntöaisan alas asti – ainakin itselläni välillä tuntui, että käsiä olisi saanut ollut enemmän kuin kaksi.

Sadesuoja ym. asusteet

Ratasosasta poiketen vaunukopan mukana tulee omat sade- ja hyönteissuojat. Sadesuoja on kirkas läpinäkyvä mallia akvaario, asettuu nätisti kopan päälle, mutta vähän mua hämmentää miksei suoja peitä koppaa alas asti. Eikös tuossa nyt kankaiden alaosat kastu auttamatta, jos vähänkin sataa sivuttain..?! Eli öh, suunnilleen aina. :D Hyönteissuojan malli on sama, mutta siinä ajatus onkin tietysti ihan toimiva kun tarkoituksena on peittää kopan avoimet kohdat ötököiltä. Itse en noita Easywalkerin omia suojia käyttänyt sen enempää kuin mitä näitä kuvia varten sovitin niitä pikaisesti, hyönteissuojalle ei ollut tarvetta ja sadesuojana toimi mainiosti sama Tullsan pieni kuomurattaan suoja kuin ratasosassakin.

Vaunukopan muotoilu on saman tyylinen kuin Vikingeissä ja vaunuverhon kanssa tulikin eteen tuttu ongelma, kun kopassa on ihan kunnon paksu reuna. Verhorenkaat kyllä saa venytettyä yli, mutta sen verran ne taatusti venyvät, että jostain ohuesta kuomunreunasta kyllä putoavat saman tien pois. Meidän rinkulat oli toki venytetty jo silloin Viikkareiden aikaan, niin ei pahemmin kirpaissut. Renkaitahan saa ostettua erikseen, nuo AddBabyn renkaat maksavat paikasta riippuen vajaan euron kappale. Vaunuverho on mielestäni Moseyn kopan kanssa ihan tarpeellinen lisä, sillä kuomu ei aukea edes niin pitkälle kuin Vikingeissä.

Travel system

Kuopuksen kohdalla meille tuli kiinnityksen osalta yleispätevä Cybexin turvakaukalo*, joten päädyin hankkimaan lisävarusteena kaukaloadapterit (Maxi-Cosilla on sama kiinnitys kuin Cybexillä). Adapterit ovat siis tuollaiset kaukalon kantokahvan Cybex-logon alapuolella näkyvät muovikilkkeet, jotka naksautetaan kummallekin puolelle runkoputkiin kiinni ja kaukalo lasketaan niiden varaan niin että se on tukevasti eikä lähde irti ilman kaukalossa olevien vapautusnappien käyttämistä.

Ajatuksena Moseyt ovat loistavat tällaisessa travel system -käytössä: pieni ja kevyt runko, joka vie auton takakontissa suht vähän tilaa, sekä rattaiden ketterä ohjattavuus, tukeva aisa ja kelvollisen kokoinen tavarakori. Käytössä homma ei harmiksi toiminut ihan niin hienosti, lähinnä johtuen hankaluudesta saada kaukalo niin kiinni adaptereihin kuin myös irti niistä. Adaptereissa nimittäin on sen verran liikkumisvaraa, että kaukaloa kiinnittäessä täytyy käsillä auttaa adaptereita toisiaan kohti ja irroittaessa sama homma. Eikä kyse kuitenkaan ole kuin ihan ehkä milleistä… Lisäksi kaukalon paikka on rungossa aika ylhäällä ja ainakin tuon noin kilon normaalia painavamman Cloud Q:n nostaminen vauva kyydissä kovin ylös (tällaisena keskimittaisena siis) on kaikkea muuta kuin mukavaa ja näppärää.

Loppusanat

Loppukaneettina voisin todeta, että Moseyt ovat ihanat kärryt niin kopalla kuin istuimellakin. Meillä ei lopulta kopalle tullut montaa käyttökertaa, koska useimmiten olin liikkeellä molempien lasten kanssa ja silloin Donkeyt seisomalaudalla olivat varmempi valinta. Totesin myös, että Moseyt ovat ennen kaikkea cityrattaat – pienestä koosta on etua julkisilla liikkuessa sekä säilytyksen kannalta, mikäli kotona ei ole neliöitä hukattavaksi. Kun talokaupat loppusyksystä varmistuivat, jatkoivat Moseyt matkaansa uuteen kotiin Turun sisällä.

Bonus: Näissä toisissa, oletettavasti vähän uudemmissa Moseyssa oli istuimen valjaat yllättäen samanlaiset kuin vanhemmissa Mineissä. Meidän aiemmissa Moseyssa valjaat olivat siitä ärsyttävät, ettei olka- ja lantiovöitä saanut erilleen ja siitä syystä pehmusteen/lämpöpussin vaihtamisen kanssa ei jaksanut kovinkaan usein kikkailla. Nyt valjaissa oli siis ikään kuin yhdistetty vanhojen Minien ja Moseyn parhaat puolet, vähänkö siistiä!

* Tuotteesta saatu pieni alennus Baby Plussalta bloginäkyvyyttä vastaan.

Reilu vuosi sitten kuopuksen ilmoitettua tulostaan aloin tietysti heti pähkäillä tulevia vaunukuvioita ja erityisesti tulevaa tarvetta tuplarattaille, ikäeroa lapsillamme oli tulossa noin 2 v 8 kk. Mitä vaunuryhmien keskusteluja olen seurannut, läheskään kaikki eivät noin “isolla” ikäerolla enää tuplia hanki, mutta itse päätin pelata varman päälle, ettemme ainakaan liikkumisen takia jäisi kotiin kyhjöttämään. Sen jälkeen aloin kartoittaa vaihtoehtoja ottaen huomioon myös sen mahdollisuuden, että muuttaisimme vielä ennen vauvan syntymää – ja niinhän siinä sitten kävikin. Aika nopeasti tiesin mitkä tuplat kaikista mieluiten ottaisin, nelinumeroinen hintalappu vaan oli se mikä eniten mietitytti… Haaveiden kohteena oli siis Bugaboon Donkeyt, jotka ovat muunneltavuudeltaan aivan omaa luokkaansa. Toisaalta onhan se selvä, että tämä mono/duo-ominaisuus tekee niistä hintavammat varmasti jo siksi, ettei markkinoilla ole muita vastaavia.

Parasta “Aaseissa” on ehdottomasti juurikin se muunneltavuus: parilla nopealla toimenpiteellä ne saa muokattua yhdelle sopivasta monosta kahdelle sopivaksi duoksi. Ostin rattaat toiselta vaunuhullulta, jolla ne olivat olleet vain parisen viikkoa käytössä; aika lailla uudenveroiset siis. Musta runko on jokusen kympin alumiinista kalliimpi, mutta tuumailin ettei se siinä konkurssissa sitten enää tuntunut missään. :D Kankaat päädyin hankkimaan muualta, sillä ihastuin kovasti ajatukseen Diesel-farkkukankaasta muuten mustissa vaunuissa.

Koko

Muunneltavuutensa ansiosta Donkeyt pääsivät käyttöön esikoisen kanssa heti saavuttuaan ja tämä postaus käsitteleekin niitä nimenomaan mono-moodissa, tuplahommat jätetään myöhemmäksi.

Hot pink kuomun kaverina istuinpehmuste Mamas & Papas ja hoitolaukku Bugaboo (ostettu käytettynä).

Ensivaikutelma mono-Aaseista oli ehkä hivenen hämmentävä: miten sen kokoiset rattaat olivatkin niin kevyet työntää ja pyöritellä! Painoa niillä on kuitenkin yli 15 kg ratasosalla, kopalla vielä vähän enemmän (monessa lähteessä tosin painoksi väitetty vain 13 kg). Myös renkaiden koko yllätti, ne ovat suorastaan jättimäiset monien muiden rattaiden renkaisiin verrattuna. Leveyttä monona on 60 cm, mikä on rattaiden keskuudessa varsin perus, mutta jotenkin ne tuntuvat paljon leveämmiltä. Monesti olen kuvitellut, ettei niiden kanssa mahdu jostain, vaikka todellisuudessa mahtumisessa ei ole niin minkäänlaista ongelmaa. Sivukori taitaa olla se, mikä luo tuon illuusioon leveydestä.

Jousitus ja renkaat

Varsinaista jousitusta Donkeyssa ei ole, mutta yllättävän smoothisti ne silti liikkuvat epätasaisellakin alustalla. Istuin joustaa sen verran, että kyytiläisen oltavat pysyvät kelpona, vaikka renkaiden alla vähän täristäisi.

Nämä meidän Donkeyt ovat vanhempaa 1-versiota (ylläri että taas julkaistiin uusi malli vähän sen jälkeen kun olin Bugikset hankkinut) eli renkaat ovat ilmakumitäytteiset; viime vuoden lopulla julkaistussa Donkey2:ssa täyte on vaihdettu vaahtokumiin. Kooltaan renkaat ovat tosiaan varsin isot, takana 12″ ja edessä hieman pienemmät 10″. Eturenkaat saa lukittua sekä tuossa asennossa rungon “alla” ollessaan että eteenpäin käännettynä.

Hankalia olosuhteita varten Bugaboon isommissa rattaissa (Donkey, Buffalo, Cameleon) on hauska niin kutsuttu kahden renkaan asento. Siitä mulla ei ole kuvaa laittaa, mutta tästä videosta voi tsekata millainen se on ja miten se toimii. Itse en ole asentoa tarvinnut edes talvella, tosin menneenä talvena en ihan hirveästi Donkeylla liikkunut enää siinä kohtaa kun lumi tuli maahan.

Kuomu ja kankaat

Kuomu (sun canopy) sekä kopan päällinen (tuulisuoja, yhdessä tailored fabric set) ovat Bugaboissa ne, jotka määrittävät värimaailman ja joilla ilmettä saa vaihdettua varsin näppärästi. Sama kuomu sopii niin istuimeen kuin vaunukoppaan, sillä varsinaiset istuin- ja koppakankaat kiinnittyvät samaan kehikkoon (vain siis toinen on kerrallaan kiinni). Kuomu tulee kehikkoon kiinni klipseillä, josta lähtee kolme kaarta, ja näitä kumpiakin osasia myydään erikseen. Juuri Donkeyn kuomut ovat sellaisia, että niitä mallaillaan paljon myös muun merkkisiin rattaisiin – olen nähnyt kuvia mm. Cybex Balioksista, Baby Jogger Premiereistä ja Emmaljunga Super Vikingeistä Donkeyn kuomulla ja kiinnikkeillä.

Aiemmin kuomut eivät olleet jatkettavia (kangasosia on vain kaksi) ja lisäksi materiaali on inan jämäkämpää. Itse hankin käytettynä hot pink -kuomun, joka oli mainio 2,5-vuotiaalla kesäaikaan – ja väriltään aivan ihana, sitä kun ei ole jatkettavana versiona edes olemassa. Uudemmissa kuomuissa on tosiaan vetoketjulla avattava lisäosa, joka tekee kuomusta todella suojaavan. Keskimmäisestä kuvaparista näkee, miten ratasistuimessa jatkettava kuomu suojaa hyvin niin lepo- kuin makuuasennossa eikä mitään vaunuverhoa välttämättä tarvitse.

Peruskuomut (kuvissa kauniin harmaa grey melange*) ovat yksinkertaista kangasta ja tuntuvat jokseenkin ohuilta, mikä kieltämättä ihmetyttää tämän hintaluokan vaunuissa. Donkey2:ssa kuomuja on kankaiden osalta päivitetty ja valikoimassa on perusversion (core collection, matsku samantyyppistä “trikoomaista” kuten Beessä) lisäksi paksumpia kuomuja (premium collection+), joskin ne ovat sitten kalliimpiakin. Spesiaaliversiot – esim. nuo jokusen vuoden takaisen Diesel-yhteistyömalliston kuomut – taas ovat yleensä paksumpaa kangasta tai ainakin vuoritettuja. Tilasin viime kesänä yhden Diesel-setin uutena alesta ennen kuin olin koko rattaita edes ostanut ja onneksi näin, enemmän sitä on tullut näin talvivauvan kanssa käytettyä.

Työntöaisa

Donkeyssa on Bugaboo-tyyliin teleskooppiaisa. Säätövaraa riittää ja rattaat sopivat hyvin niin lyhyemmälle kuin pitkälle työntäjälle – ja yltääpä taaperokin suht ongelmitta työntämään (ks. kuva postauksen lopussa). Aisan ollessa matalimmassa asennossa se menee aika lailla tasan vaunukopan reunan kanssa, joten vaunuilla on mukava matkata julkisissa. Sen verran ne tosin ovat pituudeltaan töpöt, että ainakin bussissa on parempi olla vieressä tarkkana, etteivät rattaat pääse keikkaamaan bussin kurvaillessa.

Aisa on tästä Donkey+:sta eteenpäin vaihdettu tekonahkaan, mikä on kyllä varsin asiallinen ja odotettu parannus aiempaan vaahtomuoviversioon verrattuna. Muutenkin tuo aisa on jännän mallinen, sillä se ei ole pyöreä, niin nämä uudet nahkapäälliset ovat selkeästi ohuemmat verrattuna siihen, että vaahtomuovin päällä olisi vielä erikseen tehdyt nahkaisen aisansuojat. Alimmassa kuvassa on aisa pisimmillään, eroa matalimpaan asentoon on selkeästi.

Istuin ja jalkatuki

Donkeyssa on kuppi-istuin eli selkänoja ei mene täysin makuulle. Asentoja on kolme (+ kasausasento) ja säätönamiska on takapuolella penkin yläosassa kuomun “alla”. Alin asento on kuitenkin suht vaakatasossa, sillä jalkatuki ei ole säädettävä eikä jalat näin ollen pääse nousemaan korkeammalle kuin pää. Esimerkiksi esikoisen vauva-aikana meillä olleissa Emmaljunga Vikingeissä makuuasento on selvästi ylempänä, mutta toisaalta niissä myös on mahdollisuus säätää jalkatukea.

Istuin vaikuttaa äkkiseltään pieneltä ja kapealta, mutta on todellisuudessa yllättävän tilava. Meidän 95-senttinen kolmevuotias mahtuu ongelmitta Aasien istuimeen ja vasta toppahaalari päällä lämpöpussin kanssa alkaa tuntua vähän ahtaalta. Makuuasennossa kylläkin pää tulee jo istuinkehikon päälle, mutta koska kuomu on hieman ylempänä, mahtuu jopa tuollainen lähes metrinen ihan ok myös nukkumaan. Istuinsuunnan vaihtaminen on yksinkertaista: ei muuta kuin painetaan sivuissa olevista valkoisista napeista (alin kuva), nostetaan istuin pois ja laitetaan takaisin toisin päin. Kasvot menosuuntaan istuinta ei saa ihan siihen alimpaan makuuasentoon, sillä istuimen yläosa ottaa aisaan kiinni.

Valjaat ja turvakaari

Valjaat ovat samanlaiset 5-pistevaljaat kuin mitä meillä aiemmin käyneissä Beessä oli. Silloin en yhtään tykännyt tuosta kerralla auki -ominaisuudesta, mutta Donkeyssa en ole mitenkään kokenut sitä ongelmaksi. Turvakaaren ansiosta varmaankin, Beessähän ei sellaista ollut lainkaan. Enimmäkseen meillä on taaperon kanssa käytetty pelkkiä lantiovöitä, toisinaan kiinni ovat olleet ainoastaan olkavyöt. Haaravyötä turvakaaresta penkkiin ei ole, mutta vaunuryhmissä sellaisia on näkynyt tekonahasta ommeltuna. Itse en ole kokenut sitä isoksi puutteeksi, päinvastoin erityisesti raskaana ollessa oli kätevää pyytää taaperoa tulemaan itse pois istuimesta sujahtamalla kaaren alta.

Donkey+:n turvakaari on työntöaisan tapaan tehonahalla päällystetty, mikä on siitä toimivampi vaihtoehto kuin aiempi pelkkä vaahtomuovi, ettei lapsi ihan niin helposti saa purtua siitä paloja irti. Vanhempien vaahtomuovi-Aasien myynti-ilmoituksissa on meinaan hyvin usein mainittu, että turvakaaresta haukattu pala jos toinenkin. :P Vaikka kyllä ne hampaanjäljet tuohon nahkaankin jää, jos kyytiläinen purukalustonsa siihen kunnolla iskee. Turvakaaren saa irti, mutta se ei käänny sivuun pois tieltä. Istuimen kanssa tämä vielä menettelee, mutta kopan kanssa kaari on lähinnä vain tiellä ollessaan ihan keskellä kehikkoa. Tosiaan, Bugaboissa on turvakaari myös kopan kanssa, kun kerran pohjalla oleva kehikko on sama kopalle ja istuimelle. Hieman yllättäen ohjeiden mukaan turvakaaresta saa nostaa koppaa vauva (painorajojen puitteissa toki) kyydissä, itse en kyllä uskaltaisi sitä tehdä ilman pohjasta tukemista toisella kädellä.

Jarru ja tavarakori

Jarrupoljin on alhaalla vasemman jalan puolella ja kooltaan se on mun mielestä aika pieni vaunujen sinänsä aika massiiviseen olemukseen nähden. Eipä sen kanssa kyllä mitään ongelmia ole ollut, kun vain sijainnin muistaa oikein eikä huido jalalla esim. oikeassa reunassa. Jarrua laitettaessa on hyvä varmistaa sen lukittuminen liikuttamalla vaunuja pienesti eteen ja taakse, jotta jarru on taatusti loksahtanut paikalleen.

Mono-Donkeyssa tila tavaroiden kuljettamiselle on suorastaan loistava. Koska istuin yksinään on varsin kapea, jää monoksi kavennettuna sen viereen tilaa sivukorille. Niin hämmentävältä kuin tuollainen sivukori alkuun tuntuikin, on se osoittautunut aivan mahtavaksi! Esimerkiksi laukkua ja vesipulloa on todella kätevä kuljettaa siinä, jolloin ne ovat helpommin käytettävissä kuin alakorista. Kyytiläinen tosin saattaa kiinnostua korin sisällöstä vähän liikaa ja olen kuullut tarinoita, että korista otetaan ihan kaikki mihin ylletään… Donkey2:ssa korille onkin lisätty suojapeite, jota myydään erikseen niin että ykkösetkin saa sen osalta päivitettyä. Meidän korin pohjaan on painorajaksi merkitty 10 kg, mutta jostain keskustelusta luin että Donkey1:n raja olisi kuitenkin vain 5 kg (liittyy ilmeisesti jotenkin renkaiden materiaaliin).

Alatavarakori on isohko ja sinänsä tilava, mutta sinne on hieman hankala saada tavaraa. Ongelma on erityisesti kopan kanssa, koska silloin koriin pääsee käsiksi lähinnä vain edestä sivukorin puolelta. Korin sisäpuolella on muutama verkkotasku, joihin voi laittaa pientä tavaraa sen sijaan että ne seilaisivat pitkin isoa osiota. Tavarakorin pohjassa on myös pari “viiltoa”, joiden tarkoitus on ymmärtääkseni auttaa mahdollista vettä valumaan pois.

Kasaus

Kovin montaa miinusta en muuntautumiskykyisille Aaseille antaisi, mutta kasaus on harmi kyllä yksi sellainen. Bugaboon yhdistelmissä on perusperiaate vähän erilainen verrattuna useimpien merkkien vastaaviin rattaisiin: aisa taitetaan alas kohti maata ja sen jälkeen tempaistaan runko keskeltä kahtia. Donkeyn kasaamisessa erikoista on myös se, että aivan ensimmäisenä toimenpiteenä eturenkaat olisi hyvä lukita eteenpäin – ja huom. nimenomaan eteenpäin, ei rungon alle. Kerran kokeilin pitää lukitukset auki, toiste en sitä virhettä tehnyt. :D Renkaat lukittuna runkoa on selvästi helpompi käyttää, paketti pysyy paremmin kasassa eikä avatessa rattaat yritä karata käsistä.

Donkeyt on mahdollista kasata yhdessä paketissa (tsek opastusvideo: one-piece fold), mutta itse en sitä kokenut kovinkaan käteväksi. Sen lisäksi että Aasit eivät painonsa puolesta ole mitkään matkarattaat, on paketti myös hankalan mallinen nostaa, ja ylipäänsä tuon kokoinen läjä on moneen takaluukkuun turhan iso. Näppärämmäksi koin laittaa setin autoon osissa (tsek opastusvideo: compact fold), jolloin rungon väleihin saa tarvittaessa laitettua muutakin rompetta (paitsi mitään renkaita en kylläkään jaksanut irrotella). Ainoa hankaluus tässä kasaustavassa on se, mihin istuimen ja korin laskee siksi aikaa kun pistää runkoa nippuun; mua ei ainakaan houkuttele mitään ratasosia laskea suoraan maahan.

Vaunukopan kanssa kasauskoko on ymmärrettävästi vieläkin isompi eikä sitä oikein saa aseteltua rungon päälle mitenkään nätisti. Helpoiten taitaa mennä ainakin farmariauton takaluukussa niin, että runko on omassa kasassa ja koppa jossain siinä vieressä. Civicin konttiin Donkeyn koppa menee just täydellisesti pitkittäin, joten silloin saa helposti myös nostettua rungon ekaksi autosta pois.

Runko yksistäänkin on yllättävän iso kooltaan, sillä työntöaisa jää kasatessa samalle leveydelle kuin takarenkaat eikä näin ollen mene lomittain niiden sisäpuolelle (kuten Buffaloissa ymmärtääkseni menee). Kulmikkaan muotonsa takia kasatun rungon käsiteltävyys ei ole paras mahdollinen eikä se toisaalta kovin kevytkään ole, sillä runko (renkaiden ja tavarakorin kanssa) painaa 11 kg. Runkoa käsitellessä kannattaa olla tarkkana, ettei mikään kohta osu maahan niin ettei mikään osa saa naarmua pintaansa.

Vaunukoppa

Donkeyn Mono-perusvarustus sisältää rungon lisäksi yhden kappaleen näitä kutakin: kehikko, koppakankaat, istuinkankaat, turvakaari, alatavarakori, sivukori, sadesuoja, pumppu. Päälle tietysti vielä se kangassetti eli vaunukopan tuulisuoja sekä kuomu, joka on siis sama ja tulee samaan kohtaan kehikkoa kiinni sekä kopassa että istuimessa.

Koppakangas tulee kehikkoon kiinni miljoonalla (siltä ainakin sitä kiinnittäessä ja irroittaessa tuntuu) tarralla, minkä lisäksi reunoille sujautetaan muutamaan kohtaan muovituet jämäköittämään kopan reunoja. Kaikkea muuta kuin kätevää siis, mikäli ajattelee kopasta ratasosaan siirtymisvaihetta – helpointa olisikin olla erikseen toinen kehikko, jotta kumpikin kangas olisi omassaan kiinni ja niistä sitten nappaisi käyttöönsä sopivamman.

Makuutila kopassa on oikein kelvollinen vierekkäisten tuplien kopaksi, 77×27 cm (vrt. perus yksöisyhdistelmien koppiin). Meidän reilu puolivuotias (68 cm/7,5 kg) mahtuu vielä hyvin Donkeyn koppaan, jopa lämpöpussin kanssa. Sopivan paksu ja jämäkkä patja on päällystetty mustalla vähän samettimaisella kankaalla, joka on helppo irroittaa pesuun. Tuulisuoja on kopassa kiinni tuolla tavalla alareunasta, yläpää tulee kiinni tarroilla kehikon sivuille. Ainakin uutena tuulisuojaa on hankala saada kunnolla paikalleen ja sitä saa ihan huolella “venyttää”, että tarrat osuvat oikeille kohdille. Myös jalkopäästä tuulisuojan kangas jää välillä hölmösti pussittamaan, erityisesti tuon jäykemmän Dieselin kanssa.

Tässä näkyy syy siihen, miksi tavarakorin käyttö kopan kanssa on hankalaa; kopan pohjassa on tosiaan tuollaiset nököt jokaisessa nurkassa. Ajatuksena varmaankin se, ettei kangas likastu mikäli koppa pitää laskea esim. maahan, mutta onhan nuo nyt todella epäkäytännölliset muuten.

Sadesuoja ym. asusteet

Bugaboon oma sadesuoja on Donkeyssakin mallia läpinäkyvä muovinen akvaario, joten se on meillä saanut pysytellä paketissaan. Myrskyikkunallinen Elodie Details toimii mainiosti, aisa-aukolle ei tietystikään ole tarvetta. Myös kopan kanssa Elodie sopii ihan ok, mutta vielä paremmaksi olen todennut Kronanin yleismallin (tämä keltamusta on parin vuoden takainen Mini Rodini -yhteistyö) sadesuojan, joka kokonsa puolesta riittää hyvin sivukorinkin päälle. Plussaa heijastimista!

Vaunukoppaan sopii täydellisesti Nordlysin pienempi (mini) untuvapussi. Se on tarkoitettu turvakaukaloon eli selkäpuolella on aukot kaukalon vöille, mutta meidän hikikallella pussia on käytetty pääsääntöisesti vaunuissa. Pussi on todella muhkea ja sisävuori on puuvillaa eikä fleeceä, jota lämpöpusseihin tungetaan aivan liian usein sisälle. Suuaukon saa kiristettyä, joten vauvalla on erittäin suojaisa pesä nukkua. Lämmin tuo myös on, kovemmilla pakkasilla (noin -10 ja siitä eteenpäin) laitoin kuopukselle villahaalarin päälle mutta muuten on menty ihan vaan sisävaatteilla (toki pipo päässä sekä tumput ja villasukat raajoissa).

Lisävarusteet

Bugaboo on tunnettu erinomaisesta lisävarustearsenaalistaan, josta löytyy kilkettä vähän kaikkeen mahdolliseen. Itse en ole esimerkiksi istuinpehmusteita tai lämpöpusseja (vielä) testannut, mutta kumpiakin paljon kehutaan ja ovathan ne tosiaan istuvuudeltaan suunniteltu nimenomaan Bugaboon rattaisiin.

Meidän käytössä ehdottomasti paras hankinta on ollut Comfort Wheeled Board*, Bugaboon oma seisomalauta irroitettavalla penkillä. Ostin sen vähän niinkuin varuiksi odottamaan tuplatonta aikaa, mutta yllättäen sitä onkin käytetty paljon enemmän kuin vaunujen tuplaominaisuutta. :P Laudasta aion kirjoittaa ihan kunnon erillisen postauksen, se todellakin on tarkemman esittelyn arvoinen! Toinen pienen pähkäilyn seurauksena hankittu lisävaruste on adapteri*, jolla turvakaukalon saa kiinni rattaiden runkoon. Tästäkin itse asiassa lisää toisella kertaa, sillä suunnitelmissani on koota myös tuosta huikean oranssista Cybexin kaukalosta* vähän kokemuksia ja ajatuksia postaukseksi asti.

Vähän jännitin menisinkö aivan metsään hintavan Donkey-hankinnan kanssa, mutta nyt voin tyytyväisenä todeta, että kyllä Donkeyt olivat meille ihan täydelliset kulkupelit viime syksyn olosuhteisiin kuopuksen saavuttua. Vaikka ne tuplina ovat meillä päässeet käyttöön suhteellisen harvoin, ovat ne mononakin niin loistopelit että niitä käyttää erittäin mielellään. Muunneltavuus on ehdottomasti isoin plussa keveyden ohella, noottia antaisin muovisista osista ja kasauksesta.

Loppuun bonuksena Donkey1 vs. Donkey2 erot: työntöaisaa ja keskiniveltä muutettu joten runko on tukevampi, renkaat ovat vaahtotäytteiset (kuten Buffaloissa) ja eturenkaiden väpätysalttiutta korjattu, kuomuvalikoima päivitetty 3 eri tasoon (core/premium/signature), koppakankaat ovat pujotettavat tarrakiinnityksen sijaan (+++!), sivukorissa sisätaskut ja päällinen sekä korin maksimipaino nostettu 10 kiloon, alatavarakorin pohjaa vahvistettu.

Bugaboo Donkey+ Mono (2017) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 60 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 84 cm
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 95x62x67 cm (one-piece fold turvakaaren kanssa), 95x60x57 cm (compact fold), 95x60x64 cm (compact fold vaunukopalla)
• Paino: 15,5 kg (ratasosalla) / 16,4 kg (vaunukopalla)
• Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 12″ ja edessä 10″
• Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 88-108 cm
• Istuin: Kuppipenkki, 3 asentoa (kasvot menosuuntaan 2 asentoa)
• Istuimen painoraja: 17 kg
• Selkänojan korkeus: 48 cm
• Kuomun alla tilaa: 53 cm
• Makuupituus: 93 cm
• Vaunukopan koko: 77×27 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 34×39 cm (max. 10 kg) + sivukori 58×18 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

• Muunneltavissa yhdelle tai kahdelle lapselle.
• Isoiksi rattaiksi ihanan kevyet työntää.
• Käännettävä istuin, jonka suuntaa on näppärä vaihtaa.
• Teleskooppiaisa sopii säädöiltään monen mittaiselle työntäjälle.
• Todella kätevä sivukori.
• Aisa ja turvakaari tekonahkaa.
• Lyhyytensä puolesta hyvät julkisissa.
• Vaihtokuomuilla saa muutettua ilmettä helposti.
• Kätevä kahden renkaan asento kiperiin paikkoihin.
• Erittäin kauniit.

Risuja:

• Jousituksen puute.
• Kasaaminen ei kaikista näppärintä.
• Kiinteä turvakaari, jota ei saa käännettyä sivuun.
• Ei säädettävää jalkatukea.
• Kuomun materiaali yksinkertaista ja aika ohutta kangasta.**
• Sivukorille ei sadesuojaa.**
• Kopan kanssa alakoriin hankala päästä käsiksi.
• Pelko rungon naksumisista sekä kankaiden haalistumisesta.
• Kallis hinta.

** Paranneltu uudemmassa Donkey2:ssa.

* Tuotteesta saatu pieni alennus Baby Plussalta bloginäkyvyyttä vastaan.

Vaunukategoriassa on vuorossa tällä kertaa vertailua Easywalkerin rattaista, kuten edellisessä esittelyssä vähän lupailin. Postauksen rataspari on siis vanhempi, vuoden 2013 Mini sekä aika perusteellisesti uusiksi suunniteltu Mosey, joka on kankaita ja pieniä detaljeja lukuun ottamatta sama kuin uudempi Mini. Tämä voisi olla myös vanhempi vs. uudempi Mini -vertailu, mutta mulla ei ole koskaan uudempia Minejä ollut vaan pelkästään Moseyt – ja nekin itse asiassa kahdesti. :D

Yhtäläisyyksiä tällä kaksikolla on lähinnä perusjutuissa: muotokieli on samanlainen, koossa ja painossa on eroa vain nimellisesti, rattaiden ilmettä on helppo vaihtaa toisen värisillä kankailla (vrt. uusin versio Mosey+, jossa kiinteä kuomu). Työntötuntuma on periaatteessa aika samanlainen, mutta painopistettä on Moseyssa muutettu sen verran, että keuliminen esim. kanttareiden yli on jonkun verran helpompaa. Leveyttä rattailla on sama 54,5 cm, pituudessa aisa lyhimmillään Minit vievät voiton useammalla sentillä. Kummatkin ovat joka tapauksessa erinomaiset pikkurattaat julkisilla kulkiessa.

Teleskooppiaisa on samaa tyyliä ja säätyy molemmissa samalla tavalla, mutta joitakin pieniä eroja niissäkin silti on. Vanhoissa Mineissä säätönappien klipsut ovat valkoiset ja aisan keskellä on Mini-automerkin logo. Moseyssa taas aisaan on lisätty nahkaosan rajalle pienet koukut, jotka ovatkin varsin kätevät sellaisille ei kovin painaville kantamuksille ja pitävät esimerkiksi organizerin nätisti paikallaan.

	Easywalker Mosey (2015)	Easywalker Mini (2013)
Leveys	54,5 cm	54,5 cm
Pituus (aisa lyhimmillään)	78 cm	72 cm
Kokoontaitettuna (PxLxK)	96x55x40 cm (kasvot menosuuntaan 96x55x36 cm)	91x55x27 cm (kasvot menosuuntaan turvakaaren kanssa korkeus 29 cm)
Paino	11,4 kg	11,3 kg
Renkaat	4 kpl vaahtotäytteiset (puhkeamattomat), kaikki 8″	4 kpl ilmakumi, kaikki 8,5″
Aisa ja työntökorkeus	Teleskooppi, 79-106 cm	Teleskooppi, 79-106 cm
Tavarakori	Kankainen, 37×36 cm, max. 5 kg	Kankainen, 33×29 cm, max. 5 kg

Yksi merkittävä ero on renkaissa, sillä vanhoissa Mineissä on ilmakumirenkaat ja Moseyssa ne on muutettu vaahtotäytteisiksi. Kuvissa näyttää aivan kuin nuo puhkeamattomat olisivat isommat kooltaan, todellisuudessa ilmakumeissa on halkaisija puoli tuumaa enemmän. Herää tietysti kysymys saisiko näitä renkaita vaihdettua päittäin – eturenkaat tietääkseni sopivat suoraan uudempaan runkoon, mutta takarenkaiden kiinnitystapit ovat harmi kyllä eri pituiset. Koska renkaissa on eroa, myös jarrut on eri tavalla toteutettu. Moseyn jarrupoljin on suht ylhäällä taka-akselin keskellä, Minin taas takarenkaiden vieressä. Mun mielestä kumpikaan toteutuksista ei ole kätevimmästä päästä, sillä molemmat ovat ehkä hieman hankala saada päälle. Voi toki olla, etten mä vaan osaa…

Vanhojen Minien tavarakori on uuteen verrattuna jonkun verran pienempi, malli kuitenkin hyvin samanlainen. Käytettävyys sen sijaan on Mineissä selvästi huonompi, sillä riippuen selkänojan asennosta istuimen ns. nivelosa ahmaisee tavaratilan yläosasta yllättävän ison palan. Molemmissa rattaissa kankaista tavarakoria on helpoin käyttää sivuista, mutta Minien koriin ei istuimen ollessa pystyasennossa meinaa oikein saada mahtumaan mitään vähänkään isompaa – ainakaan ilman kirosanoja. Moseyssa kori on huomattavasti helppokäyttöisempi ja vetää tavaraa yllättävän paljon, vaikkei olekaan kooltaan mikään jätti.

Kasaustapa onkin sitten taas aivan erilainen. Mineissä on kummallakin sivulla pyörylät, joita painamalla ja kääntämällä istuin (oltava makuuasennossa) taittuu kahtia ja runko menee kasaan. Varsinaista kasauslukkoa ei ole, mutta rungon saa lukittua tavarakorin toisessa reunassa olevalla klipsillä (joka menee helposti rikki – been there, done that). Kätevää tässä kasaustavassa on se, että rattaat saa seisomaan pystyssä itsekseen, mikä on esim. säilytyksen kannalta aika mahtavaa. Moseyta kasatessa taitetaan ensin selkänoja eteen istuinosan päälle, minkä jälkeen kiskaistaan penkin alla olevasta kahvasta niin että runko menee kasaan. Moseysta se automaattinen kasauslukko löytyy, joskin runkoputket pitää saada tarpeeksi lähelle toisiaan jotta lukko ylipäätään lukittuu ja tähän vaikuttaa mm. eturenkaiden asento. Myös Moseyssa pystysäilytys on mahdollista (ei tosin yhtä kätevää kuin Mineissä), kun kasaamisen jälkeen ottaa selkänojan ylös aisaa vasten.

Tuosta kuvasta muuten näkee hyvin, etten ole aikoinaan näitä vertailukuvia näpsiessäni ollut ihan kartalla kummankaan kasauksen suhteen… Eturenkaat sojottavat molemmissa ihan miten sattuu ja Moseyssa on kuomukin jäänyt vähän auki. Hupsista vaan. :’)

	Easywalker Mosey (2015)	Easywalker Mini (2013)
Istuin	Selkänoja menee täysin makuulle, 4 asentoa	Selkänoja jää alimmillaan vähän koholle, 4 asentoa
Istuimen painoraja	20 kg	30 kg
Selkänojan korkeus	53 cm	51 cm
Kuomun alla tilaa	52-64 cm	50-67 cm
Makuupituus	97 cm	84 cm

Istuin on Moseyssa päivitetty aivan uuteen uskoon, kuten yllä olevasta taulukosta voi päätellä. Suurin ero lienee käytettävyydessä: siinä missä vanhojen Minien istuimen kanssa about kaikki toiminnot ovat jotenkin hankalia tai monimutkaisia, Moseyssa kaikki on erittäin helppoa ja käyttäjäystävällistä. Esimerkiksi selkänojan säätö tapahtuu Mineissä istuimen etureunan alta, ei kovin kätevää lapsen ollessa kyydissä. Moseyssa sama tehdään selkänojan takaa painamalla kahta tankoa toisiaan kohti; ei nyt ehkä toimivin vaihtoehto sekään mutta ainakin huomattavasti parempi kuin aiemmassa versiossa. Selkänojan asennot ovat eri maailmasta nekin, Moseyssa selkänoja menee täysin makuulle ja pystyin asento on todellakin pysty. Minien istuimen alin asento jää lievästi koholle eikä ylin asento nouse niin pystyyn kuin Moseyssa.

Vaikka makuupituudessa on selkeä ero, ei Mineissä kuitenkaan mikään pieni istuin ole. Selkänojan korkeudessa on eroa vain pari senttiä, mutta Minien istuinosa on melkein kymmenen senttiä syvempi: 34 cm vs. Moseyn istuimen 25 cm. Rattaiden painorajoissa on huikea 10 kilon ero ja Minit 30 kg painorajallaan taitavatkin olla aika harvinaisuus ratasmaailmassa.

Uuden version kuomuun on tehty useita parannuksia. Vanhojen Minien kuomu on varsin onneton eikä edes lisälipan kanssa suojaa kunnolla, kun istuin on makuuasennossa. Moseyn kuomussa on paitsi parempi lisälippa, myös vetoketjun takaa löytyvä laajennusosa ja näiden kahden kanssa kuomu suojaa erinomaisesti myös istuimen ollessa täysin makuulla. Uudempi kuomu on mahdollista virittää vanhempiin Mineihin (ks. alla olevan kuvasarjan viimeinen kuva), mutta se on sen verran painavampi ettei pysy kovin hyvin ylhäällä.

Turvakaaren suhteen on niin ikään tehty erinomaisia parannuksia. Vanhojen Minien turvakaari on hivenen tönkkö eikä sitä voi käyttää muuta kuin istuin kasvot menosuuntaan, sillä se lukittuu sivuilla oleviin runkoputkiin. Moseyssa turvakaari on kiinni istuimessa, minkä ansiosta se pysyy mukana istuimen suuntaa vaihtaessa. Ja mikä parasta, turvakaarta ei tarvitse irroittaa rattaita kasatessa, vaan se asettuu joustavasti penkin “sisään” kun selkänoja käännetään istuinosan päälle.

Istuimen voi molemmissa rattaissa kääntää, tosin Moseyssa se on toteutettu noin tuhat kertaa paremmin. Vedetään penkin alta vivusta, nostetaan istuin pois, käännetään toisin päin, kliksautetaan takaisin – tadaa. Mineissä kestää useampi hetki ennen kuin istuimen saa edes erilleen rungosta, vaiheita on monta ja ainakin omissa Mineissäni about kaikki osat olivat ärsyttävän jäykkiä. Istuimen kiinnittäminen takaisin runkoon ei ole helppo homma sekään ja lisäksi pitää muistaa välissä siirtää rungossa yksi poikkiputki toiseen asentoon. Vähän mua nauratti joskus katsoessani jotain vanhojen Minien esittelyvideota, jossa istuimen kääntämistä kehuttiin erityisen helpoksi ja nopeaksi. No juu ei todellakaan!

Mineissä ei tosiaan erillistä jalkatukea ole, toki istuin kasvot menosuuntaan pidempi lapsi saa hyödynnettyä rungon alaputken jalkojen tueksi. Sama pätkä on luonnollisesti Moseyssakin, mutta lisäksi istuimessa on kahteen asentoon säätyvä jalkatuki. Se on kiinni istuimessa, joten se toimii aina istuimen suunnasta huolimatta. Jalkatuen puutetta Mineissä kompensoi osaltaan aiemmin mainittu istuimen syvyys, kun lapsi asettuu penkissä taaemmas.

Valjaat on yksi sellainen seikka, joka vanhassa mallissa on toimivampaa. Moseyssa kumpikin vyö pitää laittaa yhtä aikaa lukkoon ja itse lukko on kamala möhkäle, niin ettei sitä meinaa saada istuinpehmusteen tai lämpöpussin vyöreiästä läpi. Minien valjaissa lukko on ehkä hieman rimpulan oloinen muovihässäkkä, mutta vöitä tarvitse taiteilla samalla kertaa kiinni ja olkavyöt saa helposti irti lukosta, jotta voi käyttää pelkkiä lantiovöitä. Olkapehmusteet kuitenkin ovat Moseyssa paremmat, kun niissä on yläreunassa kuminauha pitämässä pehmustetta paikallaan sekä tarrakiinnitys toisessa sivussa. Mineissä pehmusteet ovat alkujaan ommeltu kiinni olkavöihin, joten ompeleiden purkamisen jälkeen ne tahtovat vähän seilata pitkin poikin.

Molemmat kokeilleena voin heti sanoa, että Moseyt ovat enemmän mun mieleen. Tykkään siitä, että toimintoja on ajateltu uusiksi ja ne on oikeasti saatu kehiteltyä paremmiksi sekä ennen kaikkea käyttäjäystävällisemmiksi. Vanhoilla Mineillä on plussapuolensa ja mitä vaunuryhmiä on seurannut, myös vankka kannattajajoukkonsa. Moseyt kun olisi varustettu ilmakumirenkailla ja kätevämmillä valjailla, niin olisivat lähes täydelliset.

Easywalker Mosey plussat:

• Todella hyvä kuomu, jonka lisäpätkät voi ottaa esiin vain tarvittaessa.
• Kuomun tukeva korkeussäätö eikä kuomu valahtele mihinkään.
• Istuimen kääntäminen helppoa ja nopeaa.
• Selkänoja menee täysin makuulle ja pystyin asento on kunnolla pysty.
• Valjaiden olkapehmusteet pysyvät paikallaan.
• Aukeava turvakaari, jonka saa kokonaan irti.
• Säädettävä jalkatuki.
• Isompi tavarakori, johon pääsee paremmin käsiksi.
• Laukkukoukut aisassa.

Easywalker Mini plussat:

• Ilmakumirenkaat.
• Pysyvät kasattuna itsekseen pystyssä.
• Huisan korkea painoraja.
• Syvä istuin.
• Olkavyöt saa erilleen lantiovöistä.

Otetaanpa jälleen yksi vaunuarvostelu lisää arkistojen kätköistä ja palataan ajassa taakse päin kevääseen 2016. Meillä oli ollut muutaman kuukauden käytössä Moseyt, jotka olivat osoittautuneet yllättävän kivoiksi rattaiksi. Oikeastaan ainoa isompi harmitus oli renkaat, sillä olin tuolloin vannoutunut ilmakumien kannattaja. Niinpä kun yhden Fb:n vaunuryhmän kautta löytyi vinkki edullisista Moseyn edeltäjistä, Easywalker Mini -rattaista, päädyin tilaamaan ne ja laittamaan Moseyt myyntiin. Vanhat Minit ja Moseyt näyttävät ensisilmäyksellä suht samanlaisilta, mutta eroa on mm. toiminnallisuuksissa sekä juurikin niissä renkaissa – Mineissä on nimittäin ilmakumirenkaat.

Huom! Mineistä on olemassa uudempi malli, joka on sama kuin Mosey mutta ulkoasu on stailattu Mini-automerkin tyyliin. Tässä kirjoituksessa Mineistä puhuttaessa tarkoitan vanhempia, vuoden 2013 Minejä.

Koska olin kovin tykästynyt Moseyhin, odotukseni Minien suhteen olivat varsin korkealla. Ihan sikaa säkissä en ostanut, sillä olin aiemmin vaunutreffeillä päässyt testaamaan vuorotellen näitä kaksia rattaita – ilman tuskin olisin edes harkinnut vaihtoa. Moseyn puhkeamattomat renkaat ovat tietyissä tilanteissa kolisevammat ja Minien ilmakumeilla taas meno on pehmeämpää, mutta olisikohan se tuo suht pieni rengaskoko, ettei ero lopulta ole kovinkaan ihmeellinen. Noin muuten vanha ja uusi malli eroavat istuimen, turvakaaren, kasauksen sekä jarrun osalta; näistä mulla on itse asiassa vertailukuviakin olemassa, joten niitä tiedossa seuraavalla kerralla. Nämä vanhat Minit ovat hivenen päivitetty versio Easywalkerin tämän ratastyypin June-mallista.

Koko ja työntoaisa

Moseyn tapaan Minit ovat ns. pienet isot rattaat, jotka sopivat niin pienelle (istumisen hallitsevalle toki) kuin isommallekin kyytiläiselle. Leveys on sama 54,5 cm eli kapeat ja joka välistä mahtuvat kärryt kyseessä. Painoraja Mineissä on hurjat 30 kg, joten siltä osin ei ainakaan käyttöikä jää lyhyeksi. Aisa on mallia teleskooppi ja sen saa kätevästi sisälle, jolloin rattaiden pituudeksi ei jää kuin hippasen päälle 70. Oikein ketterät pelit siis julkisilla matkustamiseen! Minien aisassa on niin ikään keinonahkapäällinen ja säätösysteemikin on samanlainen, mutta tavarakoukut on lisätty vasta uudempaan malliin. Laukkua ja organizeria uskaltaa kyllä huoletta aisassa roikuttaa, eivät vaan pysy yhtä nätisti paikoillaan kuin Moseyssa.

Minien väritys riippuu valitusta design setistä, joka sisältää kuomun, istuinpehmusteen, olkapehmusteet sekä kasausnappien päälliset. Lämpöpussi ei taida automaattisesti kuulua pakettiin, tuossa meidän punaisessa setissä se oli mukana. Minien ulkonäkö on suunniteltu yhdessä Mini-automerkin kanssa, joten design setit mukailevat ko. automerkin tyyliä; löytyy niin raitaa kuin brittilippuakin. Lisäksi työntöaisan keskellä on Mini-logo.

Jousitus, renkaat ja tavarakori

Minien ilmakumirenkaat ovat kaikki keskenään samaa kokoa (8,5″) ja 360° pyörivät eturenkaat saa halutessaan lukittua. Äkkiseltään tulisi mieleen tuunata Moseyt näillä vanhan mallin ilmakumirenkailla, mutta harmi kyllä niissä on erilainen kiinnitys. Uusissa Mineissä sen sijaan on samanlainen kiinnitys, tai ainakin muistelisin sellaisen kuvan joskus nähneeni. Mineissä on jousitus kaikissa renkaissa, kovin ihmeellinen se ei kuitenkaan ole. Tavarakori on kooltaan joitain senttejä pienempi kuin Moseyssa, näyttää kylläkin hyvin samanlaiselta. Käytettävyys sen sijaan on selkeästi huonompi johtuen istuimen mallista: selkänojan ollessa pystyasennossa istuimen “nivelosa” vie tavarakorilta pystysuuntaista tilaa eikä koriin tahdo saada survottua yhtikäs mitään vähänkään isompaa.

Kuomu

Kuomu vanhoissa Mineissä on hieman erilainen verrattuna uudempaan malliin: sen saa laskettua portaattomasti alas niin että se menee kokonaan istuimen taakse. Säätösysteemi ei kuitenkaan ole kovin luotettava, jotenkin se tuntuu kovin heppoiselta ja toisinaan vähän epätasaisemmalla kuljettaessa kuomu ei pysy kunnolla ylhäällä vaan valahtaa alemmas. Alkuperäinen kuomu on pienehkö eikä suojaavuudessa ole kehumista, mutta onneksi sen tilalle saa viritettyä Moseyn huomattavasti paremman kuomun, joita saa ostettua erikseen. Moseyn kuomu on tosin sen verran painavampi, että valahtaminen epätasaisella on todennäköisempää. Tuosta alimmasta kuvasta näkee hyvin eron, mikä kuomuilla on selkänojan ollessa makuulla ja kuomu pisimmillään aukaistuna.

Istuin ja jalkatuki

Selkänojassa on neljä asentoa, joista makaavin jää jonkun verran koholle. Säätö tapahtuu penkin alta etupuolelta ja säädettäessä koko istuin liikkuu, ei pelkästään selkänoja. Itse en kokenut tätä kovin käteväksi, koita siinä sitten säätää penkkiä summamutikassa ipanan jalkojen välistä… Myös istuimen suunnan vaihtaminen lähentelee rakettitiedettä, jos vertaa Moseyn vastaavaan toimintoon: vaiheita on useampi ennen kuin istuimen on edes saanut irti rungosta. Moseyssa ei tarvitse kuin vetää yhdestä vivusta ja voilà, istuimen saa nostettua pois. Selkänojan korkeus on Mineissä pari senttiä pienempi kuin Moseyssa, mutta istuimen syvyys taas useamman sentin (34 vs. 25 cm) enemmän. Tämä ero antaa paljon anteeksi siinä, ettei Mineissä ole kunnon jalkatukea.

Valjaat ja turvakaari

Minien valjaat ovat kaikin puolin toimivat. Olkahihnat saa helposti irti ja näin ollen voi tarvittaessa käyttää pelkkiä lantiovöitä eikä istuinpehmusteen tai lämpöpussin laittamisessakaan ole ongelmaa. Vyöt saa myös kliksautettua vuorotellen kiinni, lukko tosin on ehkä hivenen muovisen ja heiveröisen oloinen. Olkapehmusteiden suhteen Mineissä ei vielä ole ajateltu käytännöllisyyttä samalla tavalla kuin Moseyssa, sillä pehmusteet ovat alkujaan ommeltu kiinni valjaisiin ja purkamisen jälkeen tietysti ne liikkuvat olkavöitä pitkin miten sattuu. Meillä rattaat olivat käytössä paljon ilman olkapehmusteita, nuo punaiset kun eivät oikein natsanneet muun väristen istuinpehmusteiden kanssa.

Turvakaaren Mineissä saa käyttöön vain, kun istuin on kasvot menosuuntaan (ks. postauksen ihan ensimmäinen kuva), koska se kiinnittyy runkoputkiin. Harmi sinänsä, kun kuitenkin käännettävällä istuimella varustettuja rattaita käytetään monesti pääasiassa juuri istuin työntäjään päin. Onneksi tämä(kin) seikka on suunniteltu uusiksi Moseyssa.

Jarru

Jarru on tuollainen hammasratasjarru, jonka saa päälle kummankin takarenkaan vierestä. Se ei aina osu ihan helposti kohdalleen koloon ja kannattaakin varmistaa joka kerta pienellä edestakasliikkeellä, että jarru varmasti on lukittunut. Tavallaan helpompi käyttää kuin Moseyn korkeammalla oleva toisenlainen poljin, mutta tuo lukittumisen epävarmuus ei saa oloa kovin luottavaiseksi.

Kasaus

Minien kasauksessa on sellainen hauska jippo, että kasattuna rattaat pysyvät itsekseen pystyssä. Kasattessa laitetaan ensin istuin makuuasentoon, minkä jälkeen painetaan sivuissa olevia namiskoja ylä- ja alapuolelta samalla kääntäen niin että hela hoito lähtee taittumaan kasaan. Lopuksi säädetään työntöaisa alimpaan asentoon ja halutessaan voi laittaa kiinni tavarakorin toisella puolella olevan kasauslukon, jolla saa varmistettua paketin pysymisen kiinni. Kyseessä on ihan vain muovinen pistosolki kahteen hihnaan kiinnitettynä eli ei mitenkään kestävä vaihtoehto; meillä tuo menikin aika alussa jo rikki. Sopivan kokoista uutta solkea ei löytynyt mistään, joten väkersin tilalle kestävämmän version metallilenkistä ja -lukosta. Kasauskooltaan Minit eivät ole kovin minit, sillä paketti jää melkein metrin pituiseksi ja on tasaisen paksukin. Kuvassa rattaat viistoperäisen Honda Civicin (2012) keskikokoisessa takakontissa, noin päin makuulla ainakin vievät aika reippaasti tilaa mutta pystyssä ehkä hieman vähemmän. Isompaan takaluukkuun Minit tosin menisivät ilman kasaamistakin, kun vain laittaa aisan alas – kätevää!

Sadesuoja ym. asusteet

Koska Minit ovat vielä vähän Moseytakin pienemmät, Tullsan pieni kuomurattaan sadesuoja on jopa vähän väljä. Jalkatuen puutteella epäilemättä osansa asiassa. Pieni vaunukopan suoja toimisi varmasti paremmin, mutta en sitten jaksanut lähteä sellaista hankkimaan uusiksi, kun olin jo ehtinyt aiemman laittaa eteenpäin.

Minit eivät lopulta olleet meillä kuin muutaman kuukauden kevätaikaan, joten mitään paksumpaa lämpöpussia ei tullut kokeiltua. Parhaiten istui luonnollisesti Minien mukana tullut punainen pussi, mutta myös esim. Mamas & Papasin välikausipussi oli oikein bueno. Lisäksi saman merkin istuinpehmusteet sopivat Mineihin mainiosti, kuten alla olevasta kuvasta näkee.

Easywalker Mini (2013) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 54,5 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 72 cm
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 91x55x27 cm (kasvot menosuuntaan turvakaaren kanssa korkeus 29 cm)
• Paino: 11,3 kg
• Renkaat: 4 kpl ilmakumi, kaikki 8,5″
• Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 79-106 cm
• Istuin: Selkänoja jää alimmillaan vähän koholle, 4 asentoa
• Istuimen painoraja: 30 kg
• Selkänojan korkeus: 51 cm
• Kuomun alla tilaa: 50-67 cm
• Makuupituus: 84 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 33×29 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

• Kompakti kokonaisuus.
• Huisan korkea painoraja.
• Käännettävä istuin.
• Näppärät valjaat.
• Ilmakumirenkaat.
• Kuomun korkeutta saa säädettyä.
• Aisaan voi ladata painoa ilman pelkoa rattaiden kippaamisesta.
• Seisovat kasattuna itsekseen.
• Tyylikäs ulkonäkö.

Risuja:

• Selkänojan säätö kyytiläisen jalkojen alla.
• Istuimen suunnan vaihto hankalaa.
• Selkänojan asennot; ylin voisi olla pystympi ja alin makaavampi.
• Kuomu ei kovin suojaava ja korkeussäätö “falskaa” välillä.
• Jalkatuen puute.
• Turvakaaren saa vain istuimen ollessa kasvot menosuuntaan.
• Pitkähkö paketti kasattuna.
• Kasauslukko onneton muovinen klipsu, joka menee helposti rikki.
• Pieni ja hankalakäyttöinen tavarakori.
• Jousitus voisi olla parempikin.
• Aika raskaat keulia.
• Ei heijastimia.