AvainsanaPuolivuotiskatsaus

23.2.2019
15:44

4-vuotiaan intoa ja iloa

Luulin pitkään tyttären 3,5-vuotiskatsauksen jääneet kirjoittamatta viime loppukesän hässäkässä, kunnes nyt yhtäkkiä löysinkin postauksen tyngän luonnoksista. Kuvastaa hyvin tätä nykyistä bloggausmeininkiäni, kun luonnoksissa on niin paljon tavaraa ettei sieltä enää löydä etsimäänsä ja koskaan ei kerkeä kirjoittamaan postauksia valmiiksi. Eikä varmaan tarvitse edes mainita kuopuksen vauvakirjaa, siihen ei näköjään maailman ihanin vauvakirjakaan auta… No mutta, koska edellinen katsaus jäi tulematta, otetaan alkuun 3,5-vuotisjutuista se mitä olin ehtinyt kirjata ylös ja muiden kohtien osalta 4-vuotisosuudessa tarkastellaan ajanjaksoa sitten 3-vuotiskatsauksen (joka muuten sekin on julkaistu monta kuukautta jälkikäteen, eh heh).

3,5-vuotias tytär

Tytär 3,5 v.
  • Alkuvuoden muuton jälkeen näytti siltä, että täällä maalla on kaikki päiväkodit aivan piukassa, mutta sitten yks kaks yllättäen tuli soitto että seuraavalla viikolla kuun vaihtuessa tyttärellä olisikin hoitopaikka. Tyttö oli siinä kohtaa ollut 2,5 kk kotona ja palaaminen päiväkotiarkeen oli hämmentävän raskasta. Päiväkotitaipaleen alussa 1,5-vuotiaana tirautti kyyneleitä ehkä parina aamuna, nyt aamuitkua oli ekan päivän jälkeen monta viikkoa. Suurin syy taisi olla se, ettei hän päässytkään pienten ryhmään vaan siirtyi heti toisena aamuna isompien 3-6-vuotiaiden ryhmään ja oli siellä luonnollisesti nuorimmasta päästä. Kevään edetessä alkoi onneksi sujua ja useimmiten tarhapäivästä kertomiseen vastaus on jeeee!, minkä lisäksi edelleen toteaa välillä että tänään en itkenyt yhtään. Hoitopäiviä on ollut vuoroviikoin 2 tai 3 päivää viikossa, pituudeltaan noin 7 h.
  • On aikamoinen lukutoukka. Päivittäisiin rutiineihin kuuluu iltasatu (mieluiten isin lukemana), minkä lisäksi tyttö nappaa välillä kirjan tai pari kainaloon ja istahtaa sängylle/sohvalle niitä selailemaan. Äidin huhuillessa mitä oikein teet (koska hiljaisuus), kuuluu tomera no luen! vastauksena. Suosikkeja ovat viime aikoina olleet oman lapsuuteni Mauri Kunnakset Robin Hood ja Hurjan hauska autokirja sekä kaverin syksyllä tuoma “Selma-satu” eli Vaukirjan Selma – sisukas pieni noitatyttö. Yhteistä näille on se, että ne kaikki sisältävät useita lyhyempiä tarinoita.
  • Rattaille on tarve enää joskus harvoin pidemmillä reissuilla, mutta vaunuhulluna tahtoo toisinaan istua niissä kotona sisällä ja lastentarvikeliikkeessä pitää päästä testaamaan aina muutamat kärryt ennen kuin voi lähteä pois. Lisäksi kiikuttaa pehmoleluja edelleen niin rattaiden kuin veljen turvakaukalon kyytiin nukkumaan.
  • Yritti alkuvuodesta käydä yksin omassa jumpassa (temppujumppa 3-4v), mutta muutaman kerran jälkeen luovutimme kun rimakauhu ei vain hellittänyt. Onneksi aiemmista jumpista tuttu ohjaaja vetää vauva- ja perhesirkusta myös täällä maalla, joten jatkoimme sirkustelua koko kevään. Kesäkuussakin tunteja olisi vielä ollut, vaan silloin oli muuten niin hektistä ettemme lopulta ehtineet kertaakaan jumppaan.
  • Puhua pälpättää paljon ja nopeasti, tyypillinen varsinaissuomalainen siis. Palaa selityksissään usein menneisiin tapahtumiin, joskus jopa hämmästyttävän kaukaisiin. Viittaa aiempiin asuinpaikkoihimme silloin pienessä kerrostalossa kun olin 2-vuotias (= viime syksyn väliaikaiskoti) sekä siellä isossa kerrostalossa kun olin pieni (= hänen synnyinkotinsa). Nyt uutena on tullut kuiskaaminen: toisinaan joku asia pitää tulla kuiskaamaan äidin korvaan.
  • Rakastaa musiikkia, laulua ja tanssia. Välillä haluaa musiikkia soimaan (ihan sama onko puhelimesta vai soivasta laulukirjasta vai mistä) ja tanssahtelee sitten ympäri olohuonetta. Tykkää myös katsoa tanssiesityksiä ja olikin aivan fiiliksissä päästessään alkukesästä mamman kanssa Gymnaestradan näytöksiä ihmettelemään.
  • Tottui pikkukaksiossa nukkumaan meidän kanssa, niin eihän siitä itsekseen nukkumisesta tullut muuton jälkeen mitään vaan parin ekan yön jälkeen alkoi heräillä vähän väliä painajaisiin ja kipitti meidän viereen nukkumaan. Kevät mentiinkin koko perheen yhteisellä makuuhuoneella ja monesti oli pahojen unien keskeltä pakko kivuta iskän viereen nukkumaan, vaikka se oma sänky oli puolen metrin päässä. Kesän alussa halusi yhtäkkiä nukkumaan patjalle toiseen huoneeseen, siispä juhannuksena veivattiin huonejärjestystä uusiksi ja nyt lapset nukkuvat keskenään omassa huoneessaan. Nukahtaminen on monesti aika hulabaloota, mutta varsin sikeäuninen tytär on sitten kun kunnolla nukahtaa.
  • Kevät meni yllättävän vähillä sairasteluilla, vaikka aloitti uudessa päiväkodissakin. Välillä maaliskuun alku-kesäkuun loppu oli yhden ainoan päivän tarhasta pois, kun vaikutti aamulla kuumeiselta mutta lopulta se ei ollutkaan mitään vaan seuraavana aamuna oli ihan jo kunnossa.
  • Vaatteissa on 98-kokoiset jäämässä pieneksi. Mini Rodinilta on otettu 104/110 kokoa käytttöön ja Papulta, Noshilta sekä Kaikolta on koko 98/104 passeli. Uutena vaatekaappiin on tullut mm. Jamie Kayn pehmoisia ribbivaatteita koossa 4y ja t-paitoina on useampi Name It kokoa 104. Gugguut ovat jääneet lähes kokonaan syrjään, kun tytär alkoi valittaa niiden kapeudesta etteivät tunnu kivalta päällä.
  • Pikkuveljen neuvolakäynnillä tuli mitattua tytärkin: pituutta on jo 99 cm! Paino lienee siinä 15 kg paikkeilla, vielä pääsee just ja just ostoskärryjen kyytiin istumaan.

4-vuotias tytär

Tytär 4 v.
  • On luonteeltaan iloinen, utelias, puhelias ja monessa asiassa varsin innokas. Uusissa tilanteissa saattaa iskeä ujous ja monesti tarkkailee ensin hetken ennen kuin uskaltautuu mukaan menoon. Vanhat tutut asiat ja ihmiset sen sijaan ilostuttavat entiseen tapaansa ja tyttö onkin aina innolla lähdössä niin kauppaan, erilaisiin tapahtumiin (messut on lemppareita!), kavereille kyläilemään kuin mammalle ja pappalle yöksi.
  • Lomaili kesällä pari kuukautta päiväkodista ja vaikka kevät oli aika rämpimistä, syksyn jälkeen ei suurempia ongelmia ole ollut. Aamuisin on välillä hankaluuksia nousta ylös kun “mua väsyttää!” ja eikä meinata edes ysiksi ehtiä paikalle… Jokin aika sitten vaihdoimme lyhyen viikon päivät alkamaan jo aamupalalla klo 8 ja yllättäen se on ollut jopa helpompaa, kun se muiden kanssa syöty aamupala on sellainen spesiaalijuttu. Turussa meillä oli aivan ihana päiväkoti ja onneksi tämä uusikin on osoittautunut todella kivaksi paikaksi.
  • Vaunut ja rattaat kiinnostavat edelleen, vaikkei enää itse niissä matkusta kuin satunnaisesti. Lastentarvikeliikkeissä haluaa aina koeistua parit ja ehdottaa sitten, voitaisiinko hankkia veljelle sellaiset. :) Messuille ja vastaaviin lähdettäessä on vielä otettu varuiksi mukaan istumapaikka tyttärellekin, jos kuopus on mukana niin penkillinen seisomalauta rattaisiin kiinni tai jos ei niin ihan matkarattaat – saahan niissä sitten kuskattua tavaroita, mikäli tyttö ei halua kyytiin.
  • Leikit ovat kehittyneet hurjasti! Mitä lähemmäs neljää ikävuotta tultiin, sitä mielikuvituksellisemmaksi ja keskittyneemmäksi leikit muuttuivat. Myös erilaiset hoivaamisleikit tulivat kuvioihin useammin ja nyt viimeisimpänä käsittelyssä on usein iät sekä perhesuhteet. Tyttö saattaa leikkiä pitkän tovin itsekseen esim. pikkulegoilla ja toisinaan myös vetäytyy hahmoleikkiensä kanssa vaatehuoneen lattialle, ettei pikkuveli vain pääse sotkemaan. Myös keittiö- ja kauppaleikit ovat varsin pop edelleen, 4-vuotislahjaksi saadusta piippaavasta kassasta kauppatarvikkeineen on oltu ihan pähkinöinä.
  • Kaikki lelut tuntuvat olevan supertärkeitä eikä mistään haluaisi koskaan luopua, ei vaikka kuinka selittäisi että hukutaan lelumäärään kohta, jos aina vaan tulee uusia eikä vanhoja laiteta eteenpäin. Pehmolelut tuntuvat olevan erityisen rakkaita ja toisinaan onkin sänky niitä täynnä. Eipä tosin voi tätä ihmetellä, äitikin on lapsena ollut suuri pehmolelufani… Myös muoviset Koiramäki-hahmot ovat yksiä lemppareita, ne kun sopivat mainiosti niin Fisher & Price -taloon kuin Brion hevostalliinkin.
  • On edelleen aikamoinen lukutoukka ja selailee kirjoja pitkin päivää, myös esim. äidin sisustuslehtiä. Just nyt suosikkeja ovat mm. Mauri Kunnaksen Koiramäki-tarinat.
  • Rakastaa värityskirjoja sekä piirtämistä ja myös kirjaimista on todella innostunut; tunnistaa useimmat aakkoset ja monet osaa kirjoittaakin jo paperille. On ollut hauska seurata miten viimeisen vuoden aikana typy on kirjain kerrallaan oppinut niitä lisää – ja toki viimeisimpänä kirjoittamaan oman nimensä.
  • Tykkää katsoa lastenohjelmia, mutta monista näkee painajaisia kun ovat kuulemma pelottavia. Toimiviksi on todettu Pipsa Possu, Teletapit, Ystävien kylä, Dinojuna sekä Puuha Pete. Ai niin ja uusimpana Anniina Ballerina, joka tosin aina aiheuttaa tyttärelle kevyen tanssi- ja esiintymisvimman.
  • Musiikki ja tanssi ovat edelleen lähellä sydäntä. Yksi suosikkiaktiviteetti kotona on laittaa musiikkia esim. jostain musiikkikirjasta ja tanssia sen tahtiin olohuoneen matolla, joka on esiintymislava. On käynyt isovanhempiensa kanssa niin konsertissa kuin teatterissa ja niistä on ollut aivan innoissaan.
  • Jatkoi syksyllä perhesirkusryhmässä, vaikka se vähän säätämistä olikin tunnin alkaessa heti pikkuveljen vauvasirkuksen perään. Loppuvuodesta kokeili tanhua, kun paikallisryhmässä huudeltiin sinne lisää osallistujia. Se on sujunut hieman vaihtelevasti, mutta paremmin kuitenkin kuin aiempi temppujumppakokeilu – ja siellä on mahdollisuus päästä esiintymään!
  • Puhe on muuttunut selkeämmäksi ja lauserakenteet monimutkaisemmaksi. Äännevirheitä on edelleen (mm. R ja J puuttuvat, L on toisinaan sellainen pehmeä IJ) mutta noin yleisesti pimun höpinöitä ymmärtää huomattavasti paremmin kuin vuosi sitten. Ja kyllä sitä juttua riittääkin: milloin muistellaan menneitä tapahtumia (ihan käsittämätön muisti tällä meidän 4-vuotiaalla!), milloin pohditaan tulevaa, milloin selitetään suu vaahdossa kaikkea mahdollista muuta. Äitinsä sukuun tullut, heh heh.
  • Kertoo usein miten paljon tykkää kaikista: äidistä, isästä, pikkuveljestä, kissasta, mammasta, papasta, tädistä, serkusta, kaverista X ja Y, jostain tietystä lelusta tai tekemisestä. Usein kuuluu myös “jooko jooko jooooooooko?!”, jos kovasti innostuu jostain ja koittaa saada vanhemmat mukaan juttuun. Vastaavasti välillä taas ei tykkää kenestäkään ja kaikki on ihan tyhmää.
  • Nukkuu pääsääntöisesti sikeästi läpi yön eikä useinkaan havahtunut edes vauvan öisiin itkuihin (joita kyllä on ollut aivan tarpeeksi). Välillä juttelee unissaan ja joskus myös hätkähtää itkemään nähtyään pahaa unta, tiukan paikan tullen haluaa kömpiä viereen nukkumaan. Nukkumaanmenoon on ehkä (vihdoin!) tullut vähän jotain järkeä eikä nukuttamisessa mene enää tuntitolkulla aikaa. Keskenään lapset eivät nukahda vaan tarvitsevat jomman kumman vanhemmista samaan huoneeseen siksi aikaa.
  • Syömisten suhteen nirsous jatkuu, päiväkodissa kuulemma tulee välillä jopa itku kun ei tahtoisi maistaa jotain uutta ruokalajia (useimmiten erilaisia marja-asioita). On todella epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan, mutta toisinaan maistaminen sujuu niin hyvin että tykästyy ruokaan kuitenkin. Nyt on keksinyt, ettei pidä sipulista (koska tätikään ei tykkää…) ja myös siemenet ovat edelleen ehdoton ei. Suosikkiruoka on varmaankin se maailman simppelein: makaronia, raejuustoa, ketsuppia ja kurkkua/paprikaa. Ah mikä gourmetateria! Tortillat ja hodarit maistuvat myös aina, pitsakin useimmiten.
  • Ei ole muuton jälkeen ollut kipeänä kuin ihan pari kertaa ja nekin varsin kevyitä settejä. Reilu 2,5-vuotiaana todettu infektioastma on helpottanut eikä astmalääkkeitä ole tarvittu uudessa kodissa asuessa muistaakseni kertaakaan. Pari pientä flunssaa on kuluneen vuoden aikana ollut, mutta pääasiassa muut perheenjäsenet ovat napanneet tauteja vuorotellen ja tytär selvinnyt niistä terveenä.
  • Hiukset ovat kasvaneet vuodessa aika pitkiksi ja otsatukka on muisto vain. Puhui syksyllä haluavansa polkkatukan, mutta samaan aikaan toivoo usein Frozen Elsa -lettejä päähänsä niin ollaan vähän vielä himmailtu leikkaamisen kanssa. Hiuslaatu on tosiaan liukas ja pyörteitä on silleen jännästi, ettei hiukset aina asetu kuten äiti epätoivoisesti yrittää. Äidin mielestä kuontalo muistuttaa peikkoa, jos ei ole kiinni, mutta tytär itse tuumaa vain että “tänään haluan näyttää peikolta”.
  • Vaatteissa on loputkin 98/104 laitettu pois ja nyt käytössä on vaatteita 110 kummankin puolen. Mini Rodinin yläosista on 104/110 käytössä ja esim. Papulta, Noshilta, Kaikolta ja Mainiolta on jo 110/116 otettu käyttöön. Garderobi on muuttunut hieman eri tyyliseksi, kun mukaan on tullut mm. Bobo Choses, Monkind Berlin sekä Tinycottons ja sävymaailma on vaihtunut murretummaksi – toki kirkkaanpinkillä twistillä. ;) Toisinaan vaatteista joutuu vähän taistelemaan, kun mikään ei kelpaa, mutta onneksi niihinkin kriiseihin löytyy lopulta ratkaisu. Tytön suosikkeja ovat “helmat” (mitä hulmuavampi hame sen parempi) ja röyhelöpaidat, minkä lisäksi rakastaa pukeutua johonkin samaan kuin veljellä tai äidillä.
  • Oli syntymäpäivänään 4-vuotisneuvolassa tasan 102 cm pitkä ja painoa oli vajaa 16 kg eli hintsusti keskikäyrän alapuolella mennään edelleen.
6.6.2018
13:21

3-vuotias tahtova papupata

Voi apua, mullahan jäi alkuvuoden häslingissä kokonaan kirjoittamatta tämä postaus! Aika menee niin hullua tahtia, että on vaikeaa käsittää esikoisen saapumisesta olevan todella jo kolme vuotta (ja ylikin) aikaa. Edellisen katsauksen jälkeen tyttären maailma on mullistunut eniten varmasti siinä, että hänen ainoan lapsen statuksensa tuli päätökseen pikkuveljen synnyttyä viime syksynä. Myös jos vertaa vuoden takaiseen, on tyyppi kasvanut henkisellä tasolla ihan valtavasti. Nyt kun aikaa hurahti vähän turhan paljon, käsittelen listauksessa aikaa vain tammikuuhun asti, jolloin tuo kolme vuotta tuli täyteen. Melkein heti perään saakin sitten jo aloitella seuraavaa…

3-vuotias tytär

Tytär 3 v.
  • Hei vaan hei, kolmeveen tahto- ja uhmakausi! Toisinaan asiat sujuvat mukavasti eikä tarvita sen kummempaa tappelua minkään suhteen, mutta vastapainoksi on kausia, jolloin pitää vääntää aivan kaikesta. Arkeen tuovat maustetta myös järkyttävät kilarikohtaukset, jolloin pimu vain rääkyy hulluna eikä meinaa ollenkaan pystyä rauhoittumaan. Tämä alkoi aika lailla pikkuveljen syntymän jälkeen, mikä tietysti on ihan ymmärrettävää – kenen maailma ei järkkyisi siitä, että yhtäkkiä joutuu jakamaan tärkeimmän ihmissuhteensa.
  • Syksyn jatkoi tutussa päiväkodissa aiempaa pienemmällä 27,5 h viikkotuntimäärällä. Tuntien jakautumista kokeilimme varmaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, joista toimivimmaksi nousi keskipitkät n. 6,5 h päivät 3-4 kertaa viikossa. Ensin yritimme ehtiä paikalle aamupalaksi, mutta matka toiselta puolen keskustaa (koska emme halunneet vaihtaa päiväkotia väliaikaisesti) aamuruuhkassa vei aikaa sen verran paljon, että myöhäistimme suosiolla aamun aloitusta. Joulun alla sanoimme sitten hyvästit ihanalle Turun päiväkodille, kun vuodenvaihteen jälkeen oli edessä muutto toiselle paikkakunnalle.
  • Suosikkileikkejä ovat koti-, kauppa- ja ravintolaleikit. Sai hieman ennen pikkuveljen syntymää oman pienen vauvanuken ja 3-vuotislahjaksi tuli sukulaisilta takaisin myös äidin vanha nukke vaatekasan kera. Muuton jälkeen meille kiikutettiin omasta lapsuudestani jemmassa ollut nukensänky, mutta sen lisäksi nuket löytyvät nukkumasta milloin mistäkin.
  • Kirjat ovat tytölle tärkeitä ja iltarutiineissa parasta on luonnollisesti iltasatu, mieluiten isän lukemana. Nyt huomaa selvästi enemmän sitä että sama kirja pitää lukea useampana iltana peräkkäin, sitten taas se unohdetaan ja otetaan joku muu tilalle ns. teholukuun. Vaun aakkoskirjat ovat edelleen suosikkeja – myös siinä että ne pinotaan kaikki kaapista ulos pinoon ja harvemmin takaisin…
  • Vaunuhulluus senkun jatkuu. Kotona ei koskaan tiedä mikä tyyppi veljen vaunukopasta milloinkin löytyy, yleensä pehmoleluista joko pupu tai pitkäraajainen yksisarvinen. Kuomu tietysti myös niin auki kuin vaan saa ja jos yrität mennä sen alle kurkkaamaan, kuuluu salamana “shhh, xxx nukkuu” -komento. Vaikka odotti niin kovasti tuplarattaissa istumista vauvan vieressä, valitsee silti useimmiten penkillä varustetun seisomalaudan mieluummin. Varsin näppärää kaupungissa ja julkisilla liikkuminen onkin kapeampien rattaiden ja laudan kanssa kuin tuplina.
  • Lajittelee ja järjestelee mielellään kaikenlaista: sain esimerkiksi sairaalaan kuvaviestin tytön lattialle riviin järjestelemistä “sienistä”, jotka siis olivat hoitopöydän laatikosta löydetyt vauvan sukkamytty + mun kestoliivinsuoja -komboja. ;’D Tähän tarkkuuteen liittynee myös innostus palapelien tekemiseen, tyyppi meinaan osaa monimutkaisempiakin palapelejä niin hyvin että luo itselleen pientä lisähaastetta kokoamalla niitä ylösalaisin.
  • Katsoo piirrettyjä (mm. Kaapo, Kaupungin sankarit) säännöllisen epäsäännöllisesti, joskin uhmakohtauksia on sen verran paljon että ruutuaika on pidetty varsin minimissä. Televisiota meillä ei väliaikaiskodissa edes ollut, joten ohjelmia on katsottu vain silloin tällöin tabletilta.
  • Syksyllä jatkoimme harrastamista perhesirkuksen muodossa eikä lopulta synnytyksen ympärillä jäänyt kuin vissiin kerta vai pari väliin. Vauvan synnyttyä pyrin aina järjestämään jonkun vaunuttelemaan sirkuksen ajaksi, jotta pystyisin keskittymään täysillä tyttäreen, mutta loppusyksystä oli välillä pakko ottaa pikkuveli mukaan tunnille (toki usein hän vain nukkui).
  • Puhuu hereillä ollessaan lähes taukoamatta. Jos ei ole mitään ajankohtaista juteltavaa, muistelee mielellään menneitä asioita ja tapahtumia. Lisäksi aika ajoin on ah niin ihania miksi-kausia. Puhe on pääsääntöisesti ihan ymmärrettävää, vaikka äänteissä riittää vielä opeteltavaa. R-kirjainta ei osaa sanoa ja jotkut kirjaimet ovat tietyssä kohtaa sanaa hankalia lausua, mutta vauhdilla kehittyy koko ajan. Yksi hauskimmista oli viime syksynä “vauvalla tuli kahta aivusti” eli vauva aivasti kaksi kertaa, se piti ihan kirjata muistiin vauvakirjaankin.
  • Rakastaa musiikkia ja laulua. Soivat laulukirjat ovat parhautta, samoin se kun mamma laulaa iltaisin nukkumaanmenon alla (käymme usein lauantaisaunassa heillä). Lauleskelee itsekin paljon, joulun ympärillä esimerkiksi lurautettiin Tuiki, tuiki tähtönen monta kertaa päivässä.
  • Vauvan syntymän jälkeen on saanut väsyneet vanhemmat hermostumaan välillä turhankin helposti ja huutamiseen reagoi yleensä itkemällä sen toisen, ei-huutavan vanhemman perään – ja joskus mammankin. Onneksi mamma ja pappa ovat olleet paljon läsnä ja tytär on toisinaan päässyt heille yksikseen, jolloin saa isovanhempiensa täyden huomion. ♥
  • Juuri kun oli alkanut taas nukkua omassa huoneessa, tuli muutto pikkukaksioon ja koko perheelle yhteinen makuuhuone. Iltasatu luetaan yleensä vanhempien sängyssä ja monesti haluaa nukahtaa sinne, tosin itsekseen nukahtaminen on valitettavan harvinaista ja nukuttajan pitää pysyä vieressä uneen saakka. Yllättävän sikeä nukkuja tytöstä kuitenkin on tullut eikä herää edes itkuun, vaikka minimies karjuisi suoraa huutoa vieressä. Tarha-aamuina herättelyyn saa käyttää useamman hetken, melkein kuin jotain teini-ikäistä koittaisi saada ylös sängystä. :P
  • Päiväunet jäivät pois loppusyksystä, kun tuntui turhalta päivällä taistella tunnin verran likkaa unille – ja sitten vielä yöunille menokin helposti venyi reilusti yli kymmeneen. Päiväkodissa toki nukkuu kuten muutkin ja tiettyyn aikaan iltapäivästä jos ajetaan johonkin saattaa simahtaa autoon, mutta pääsääntöisesti kotioloissa ei päikkäreitä enää nuku. Välillä tosin väsy iskee ihan puskista…
  • On useimmiten aika nirso, joskin nirsous tuntuu olevan aika valikoivaa ja riippuu kuun asennosta tai jostain mikä milloinkin maistuu. Rakastaa makaronia, ruisleipää ja tortilloja; ei pidä siemenistä, tomaatista eikä mistään mikä näyttää jotenkin epäilyttävältä. Karkit ovat selvästi alkaneet kiinnostaa, mutta rusinat ym. kuivatut hedelmät kelpaavat vielä herkuksi.
  • Siinä missä alkukevät oli sairastelua, niin kyllä oli syksykin. Tytär sai flunssan heti vauvan syntymän jälkeisenä päivänä, tulimme siis laitokselta suoraan sairastupaan. Vauvan ollessa 5-viikkoinen esikoinen oli jo kolmatta kertaa räkätaudissa, minkä seurauksena lääkäri diagnosoi infektioastman ja lääkitykseksi tuli kuukauden verran kortisonin hengittelyä avaavan lääkkeen lisäksi. Sen jälkeen sairastelut helpottivat, onneksi!
  • Kävi alkusyksystä kampaajalla, mutta ei taaskaan oikein siitä digannut. Otsatukka lyhennettiin silloin reilusti, mutta syksyn myötä päätimme yhdessä kasvattaa sen pidemmäksi ja pois silmiltä. Noin muuten hiukset alkavat olla siinä mitassa, että saa tehtyä pienet letit! Hiuslaatu on kuitenkin todella liukas eikä kampaukset kovin kauaa pysy kuosissa.
  • Vaatteiden osalta syksy meni helposti vielä tuplakoossa 86/92 (esim. Papu ja Nosh), yksöiskoossa sen sijaan piti jo siirtyä 98:iin. Housumerkeissä suosiossa ovat edelleen Vimma ja Gugguu, joiden pökät ovat tarpeeksi kapeita ja pysyvät ylhäällä. Mini Rodinin yläosista 92/98 on passeli, mutta pian voinee ekat 104/110 ottaa käyttöön. Kengät ovat pääsääntöisesti kokoa 25-26.
  • Pituutta 3-vuotisneuvolassa mitattiin 94,9 cm ja painoa oli 14,1 kg. Edelliseen puolivuotiskauteen verrattuna painoa oli tullut enemmän, mutta varsin sopusuhtainen tyttö edelleen.
14.8.2017
16:15

Kaksi ja puoli vuotta

Jälleen on puoli vuotta hujahtanut ja yhtäkkiä sitä havahtuu tyttären olevan jo varsin tomera, omaa tahtoa uhkuva 2,5-vuotias. Sähköpostiin kolahti eräs aiheeseen liittyvä uutiskirje otsikolla Kun pinna palaa ja kieltämättä sellaista on ollut ilmassa niin vanhemmilla kuin taaperollakin. Toisaalta kaikille meille on jossain määrin tullut myös kärsivällisyyttä ja on lähinnä väsymys- ja/tai stressitasosta kiinni, miten helposti hermot milloinkin menevät. Lapsesta huomaa miten hän reagoi muutoksiin milloin kiukuttelemalla, milloin ihan vain ärsyttämällä kun on selkeästi oppinut esim. millä keinoin äidin saa hermostumaan. Nyt viimeisimpänä tietysti muutto pois vanhasta kodista – koko omaisuuden pakkaaminen laatikoihin on ollut vaikea noin pienen käsittää ja monet itkut on väännetty aiheista “mun kirjat” ja “meidän koti”… Pääsääntöisesti mennyt puoli vuotta on kuitenkin rullannut ihan mukavasti, vaikka äiti on raskauden myötä ollut väsyneempi ym. ja isä taas tehnyt aika paljon ylitöitä.

2,5-vuotias tytär

Tytär 2,5 v.
  • Oma tahto on lisääntynyt selvästi ja vähän kaikkeen voi sanoa “haluaaaaa” tai “ei halua!”. Eniten vääntöä on aina kotioloissa, julkisella paikalla ja kylässä osaa kyllä käyttäytyä varsin mallikkaasti.
  • Rakastaa päiväkodissa olemista. Kevät mentiin myös 16 pv/kk tahdilla ja toisinaan kun osui kuukaudelle vain kolmipäiväinen viikko, tyttö vaikutti suorastaan pettyneeltä ylimääräisestä vapaapäivästä. Viiden viikon kesälomalla mainitsi useaan otteeseen, että tahtoisi jo tarhaan – ilmeisesti äidin kanssa kotona oleminen on tylsää… Ei mitenkään raaskita ottaa pimua kokonaan pois hoidosta syksyllä, vaan jatketaan hieman pienemmällä tuntimäärällä. Se on sanottava, että tuo meidän päiväkoti on kaikin puolin aivan mahtava! ♥
  • Leikeissä mukaan on tullut kaikki hoivaaminen, tarhassa kuulemma kotileikit ovat erityisesti tytön mieleen ja kotona paijataan milloin mitäkin pehmolelua. Palapelit eivät ole enää ihan niin hitti, vaikka niitäkin säännöllisesti kootaan. Uusimpana suosikkina on puhelimessa puhuminen, minkä tahansa sopivan kokoisen esineen voi laittaa korvalle ja soittaa mammalle että “äiti huutaa koko ajan”. :D
  • Kirjoja luetaan paljon, niin tyttö itsekseen kuin me vanhemmat hänelle ääneen. Ostin tutulta Vaukirjan Ensi kirjaimeni ABC -kirjasarjan ja niitä onkin luettu siitä asti lähes päivittäin. Ehkä huvittavin lukusuosikki on Bugaboon vaunuesite, josta tyttö aina toteaa että “haluaa rataskirjan” ja selaillessaan näyttää “E istuu, vauva makaa”. Vaunuhullun tytär!
  • Vaunuhulluuden huomaa siitäkin, että lastentarvikeliikkeessä on aina pakko päästä kokeilemaan useampia rattaita. Harvoin ehtii edes kissaa sanoa, kun tyyppi on jo juossut ratasrivistön luokse ja kiivennyt joihinkin istumaan. Innostus on tietysti kova myös silloin, kun äiti on joko hankkinut uudet rattaat tai vaikka jotain pienempää ratastarviketta.
  • Rakastaa kaikkea järjestelemistä, on kyse sitten pyykkipojista tai postikorteista tai mistä tahansa mitä voi lajitella. Kotitöissä tahtoisi aina olla auttamassa, imuroida ja ripustaa pyykkejä yms. Tavaroiden paikalleen vieminen ei tosin ole ainakaan vielä mitenkään automaattista…
  • Piirrettyjä katsoi jossain vaiheessa enemmän, mutta ne tuntuivat vaikuttavan yöuniin, joten nykyään Kaapo, Kaupungin sankarit jne. ovat harvinaisempaa herkkua. Osaa kyllä hienosti You Tubessa painaa mainoksen pois, kun sellainen tulee.
  • Musiikki ja tanssiminen on pop, ei oikeastaan edes väliä millaisesta musiikista on kyse. Tyttö pääsi taannoin mamman kanssa katsomaan Europeade-meininkejä pariinkin otteeseen eikä kuulemma halunnut millään lähteä kotiin, vaikka toisella kertaa satoi kaatamalla ja koko lapsi oli läpimärkä rattaissa sadesuojan alla istumisesta huolimatta. Mutta kun piti nojata suojan aukosta ulos, että pystyi taputtamaan kunnolla! :)
  • Kevätkauden jatkoimme tuttuun tapaan naperosirkusta ja perhetemppuilua, harvoin kuitenkaan molempia samalla viikolla. Siinä missä äitiä välillä vähän väsytti lähteä harrastuksiin, pyyhkiytyi se pois kun seurasi taaperoa juoksemassa innoissaan muiden lasten kanssa. Tarkoitus olisi jatkaa ainakin sirkusta nyt syksylläkin, jotta äidillä ja tyttärellä olisi joku oma juttu myös pikkusisaruksen synnyttyä.
  • Puhe humpsahti yhtäkkiä keväällä ison askeleen eteenpäin, kun neiti alkoi laittaa sanoja peräkkäin ja nykyään tyyppi onkin aikamoinen papupata. Ensimmäiset oikeasti pidemmät lauseet tulivat yllättäen keskellä yötä potalla istuessa, samoihin aikoihin siis kun vaippa jäi pois. Ja vihdoin äidistä tuli äiti, ei enää toi tai aasi. ;) Muistaa todella hyvin menneitä tapahtumia ja osaa yhdistää tiettyjä sanoja tiettyihin paikkoihin, asioihin tai tapahtumiin. Välillä sellaisiakin, ettei vanhemmat enää edes muista…
  • Pitkään kestänyt isi-vaihe on laantunut ja nykyään taas äitikin kelpaa, ainakin välillä. Sen on kyllä selvästi oppinut, että jos omat vanhemmat komentavat/kieltävät niin sitten juostaan mamman helmoihin ja ollaan kovin loukkaantuneita jotta mamma antaisi asiassa periksi.
  • Nukkuminen oli alkuvuoden ihan täyttä hulabaloota. Tyttö ei moneen kuukauteen suostunut nukkumaan omassa sängyssä lainkaan, joten nukkui sitten mun kanssa parisängyssä ja selkävaivainen iskä pääasiassa hänen sängyssään (kunhan olimme hankkineet siihen kunnollisen täysimittaisen patjan). Keväällä yhtäkkiä neiti halusi omaan sänkyyn unille ja onkin sen jälkeen pääasiassa nukkunut siellä, monesti jopa läpi yön heräämättä. Ei myöskään herää enää jokaiseen rasahdukseen, ennemminkin koisaa niin sikeästi ettei aamuisin meinaa saada hereille.
  • Päiväunet kuuluvat rutiineihin lähes päivittäin, tosin nyt on alkanut näkyä vaikutukset iltaunille menemisessä, mikäli päikkärit venyvät liian pitkiksi.
  • Ruokien suhteen jatkaa nirsoilua, kelpaavat ruuat vaihtelevat täysin randomisti vailla mitään logiikkaa eikä koskaan voi tietää maistuuko jokin vai ei. Jos pyytää jotain, on se useimmiten tortilloja, keitettyä kananmunaa tai mannapuuroa. Karkki tai limsat eivät edelleenkään kuulu ruokavalioon, jäätelöä yms. saa toisinaan ja herkuttelu hoituu mainiosti myös rusinoilla tai lasten naksuilla.
  • Syö varsin siististi lusikalla ja haarukalla eikä juomisenkaan kanssa ole yleensä ongelmaa. Viime aikoina on välillä ollut pientä pelleilyä ruokailutilanteissa, yhtäkkiä alkaa syödä käsin kuin sormiruokaileva vauva tai muuten vain sotkee huvikseen.
  • 2-vuotissynttäreiden jälkeen vedettiin ihan kunnon sairasteluputki. Vatsataudeista taapero selvisi yllättävää kyllä täysin oireitta, mutta influenssan ja parit perusflunssat onnistui nappaamaan alkukevään aikana. Juuri ennen päiväkodista kesälomalle jäämistä iski vielä sellainen ihmeellinen kröhä, ettei likka muuta kuin yskinyt, itkenyt ja halunnut olla sylissä.
  • Viimeisetkin puuttuvat poskihampaat putkahtivat esiin 2 v 2 kk iässä, nyt on kalusto hetken kasassa.
  • Tyttö istahti kampaajan tuoliin ensimmäistä kertaa huhtikuussa (ikää 2 v 3 kk), jotta saatiin hiuksia vähän tasoitettua takaakin. Kovin nautinnollinen kokemus se ei ollut, sillä pimu itki koko kymmenminuuttisen eikä edes puhelimesta katsotut videot auttaneet asiaa. Otsatukan lyhentämisestä on vastannut mamma ja silloin taas neiti istuu paikallaan hievahtamatta.
  • Alkuvuoden sairasteluista takapakkia ottanut kuivaksi opetteleminen lähti uuteen nousuun kevään koittaessa ja vapun tienoilla 2 v 3 kk ikäisenä päivät menivät ilman vaippaa. Toukokuussa vielä muutamaan otteeseen pidemmillä automatkoilla ja öisin oli varuiksi vaippa, mutta kesän alussa jäivät nekin kaikki pois. Pissavahinkoja on toki sattunut pari, muuten kaikki on mennyt oikein hienosti.
  • Vaatteista on koko kevään ollut käytössä pääsääntöisesti 92, mutta ihan nyt lähiaikoina raajoihin on tullut pituutta niin että kohta pitää miettiä seuraavaa kokoa. Tietyillä vaatemerkeillä tämä siirtymä on hankala, kun 86/92-tuplakoko alkaa jäädä naftiksi ja 98/104 on vielä liian iso. Housuista parhaiten istuu kapoiset Gugguut ja Vimmat, myös Papua vaatekaapissa on paljon. Paidoissa em. pienempi tuplakoko menee vielä Papun ja Noshin osalta hyvin, Mini Rodinilta pitää jo olla 92/98. Pipoissa 48/50-koko on edelleen passeli.
  • Pituudessa on hypätty seuraavalle kymmenykselle, kun neidin mitta näytti lukemaa 91 cm. Paino ei ollut noussut paljoakaan ollen nyt 12,6 kg, mutta hoikkahan hän on aina ollut. Käteviä nämä mun raskausajan neuvolakäynnit, kun voi samalla tsekata tyttären mitat – tai siis hän itse kiipeää vaa’alle ja sen jälkeen tahtoo myös mitan alle. :)
13.2.2017
22:30

Touhukas ja neuvokas 2-vuotias

Puoli vuotta vierähti tavallaan nopeasti ja toisaalta taas siinä ehti tapahtua niin paljon kaikenlaista, että aivan kuin välissä olisi kuukausia enemmänkin kuin kuusi. Päiväkodin aloitus tuntui kasvattavan niin esikoista kuin meitä vanhempia hurjan askeleen eteenpäin ja nyt kun arki on saatu kaikin puolin rullaamaan, tuntuu yhtäkkiä kuin meillä olisi isokin lapsi. Vaikka joo pienihän tuo toki edelleen on, varsinkin näin sairasteluaikaan. ♥ Viime heinäkuussa meillä oli piiperö, joka lähes hukkui 86-kokoiseen frillamekkoon, ja nyt tuosta mekosta roikkuu kaapissa jo koon 98 versio eikä se ole yhtään liian iso. :) Jännittävä nähdä mitä kaikkea seuraava puolivuotiskausi tuo tullessaan!

2-vuotias tytär

Tytär 2 v.
  • On yleisesti ottaen reipas ja tomera, toisinaan toki myös vallaton ja kujeileva. Pahin uhma on selvästi vasta edessä, vaikka pientä esimakua siitä ollaan jo saatu… Tällä hetkellä kuitenkin ihana on erinomainen sana kuvaamaan tätä neuvokasta ja kekseliäistä pikkuneitiämme; pääpiirteittäin hän on aurinkoinen, hyväkäytöksinen ja useimmiten suht tottelevainenkin.
  • Vieraissa paikoissa tai uusien ihmisten suhteen edelleen hieman hitaasti lämpeävä. Hetken katseltuaan ympärilleen uskaltautuu kuitenkin mukaan muiden menoon, ja joskus kotiinlähtö onkin sitten itkun paikka.
  • Aloitti päiväkodissa 1 v 6,5 kk ikäisenä ja parin ensimmäisen viikon kankeuden (ks. edellinen kohta) jälkeen kaikki on sujunut vallan mainiosti. Hoitopäiviä on ollut 16/kk ja perjantaisin meillä on aina hoitovapaapäivä, jolloin nautimme vapaapäivästä ja teemme jotain kivaa.
  • Kotona tykkää lukea, piirtää ja leikkiä keittiövälinellään, Legoilla tai Brion junaradalla. Myös palapelit ovat todella pop ja tyyppi on yllättänyt vanhempansa tekemällä vaikeampiakin palapelejä, kun tunnistaa hienosti palojen muodot alustaan nähden.
  • Rakkaimmaksi pehmoleluksi on muodostunut kummisedältä ekana nimipäivänä saatu Bukowskin pieni pupu.
  • Rakastaa edelleen kotitöitä ja tahtoo aina olla mukana auttamassa, on kyse sitten pyykkien laittamisesta tai siivoamisesta tai mistä tahansa käpistelystä.
  • Puistossa suosikkitouhu tuntuu olevan hiekkalaatikolla oleminen, talviaikaan on yritetty kuopsuttaa jäistäkin maata. :D Liukumäestä oppi laskemaan istualteen pian hoidossa aloitettuaan.
  • Piirretyt ovat tulleet jäädäkseen arkitouhujen keskelle ja Kaapo on ollut selkeästi se kaikista lempparein. Pikku Kakkostakin katsoo silloin tällöin, mutta harvemmin jaksaa siitä innostua sen enempää.
  • Harrastuksiin kuuluu edelleen vanha tuttu naperosirkus, jonka lisäksi käymme välillä myös perhetemppuilussa. Kummastakin neiti tuntuu nauttivan kovasti, erityisesti temppuratapäivinä. Jotkut leikit taas aiheuttavat selvää ihmetystä ja kulmien kohottelua, esim. musiikkikappaleet joiden aikana tehdään pieniä “tehtäviä” (kyykkyyn meno, yhdellä jalalla seisominen jne.).
  • Puheen kehitys teki harppauksen heti tarhan aloituksen jälkeen ja uusia sanoja alkoi tulla viikottain. Hassua oli, että hoitopäivien aikana pimu ei oikein puhunut mitään! Lauseita ei edelleenkään puhu, ei edes kaksisanaisia, mutta ymmärtää todella paljon kaikkea mitä hänelle puhuu.
  • Sanoo isi ehkä noin tuhat kertaa päivässä, äitiä vain äärimmäisessä hädässä. Äiti on yleensä toi (= kaikki mitä mini ei osaa nimetä) tai uusimpana aasi… Mitä tähänkin nyt sitten voisi todeta. :P
  • Isi-vaihe on jatkunut nyt useamman kuukauden, tahtoo kaiken tehdä isän kanssa ja vain isä on pop. Tavallaan siis hyvä, että isä tekee välillä iltavuoroa, jolloin on tyydyttävä äidin kanssa touhuamiseen iltaisin.
  • Nukkuu vaihtelevasti; toisinaan hienosti omassa sängyssä koko yön heräämättä ja toisinaan pitää päästä vanhempien sänkyyn. Pinnasängystä luovuttiin 1 v 7 kk kohdalla, kun pirpanan yöllinen pyörimiset ja alas könyämiset sitä vaativat. Nukuttaminen on välillä yhtä taistelua ja kestää jopa 2 h, mutta välillä on kausia jolloin ei aikuisen edes tarvitse kököttää sängyn vieressä.
  • Päiväunet nukkuu pääsääntöisesti sekä hoidossa että kotona, siinä puolenpäivän jälkeen ja noin pari tuntia.
  • Syömisen suhteen on kaikin puolin nirso. Se mikä uppoaa tänään ja upposi eilen, ei muuten taatusti mene enää huomenna. Ja joku ruoka mikä ei ole koskaan maistunut, katoaa yhtäkkiä lautaselta alta aikayksikön. Karkkia ei edelleenkään saa, jäätelöä tai keksejä ym. makeaa vain satunnaisesti. Rusinat ja muut kuivatut hedelmät sekä ruis-/maissinaksut ovat herkkua!
  • Lusikan ja haarukan käyttö sujuu hyvin, samoin juominen normaalista lasista. On suht siisti syöjä, joskin ruokalappu on silti edelleen käytössä (ja ihan tarpeen).
  • Päiväkodin aloitus toi mukanaan säännöllisen sairastamisen: ekan puolen vuoden aikana mini on vetänyt kunnon flunssan lähes kuukausittain ja myös vanhemmat ovat saaneet osansa tartunnoista. Sen kummempia lääkekuureja ei kuitenkaan ole tarvittu ja esim. korvatulehdusten lukumäärä on edelleen nolla. (Kopkop, toivottavasti näin myös jatkuu!)
  • Viimeiset poskihampaat puuttuu ylhäältä, mutta eiköhän ne sieltä jossain kohtaa ilmaannu.
  • Hiusten määrä on lisääntynyt ja kutreille on ihan mukavasti tullut pituuttakin. Viimeksi mainittu otsafliisu oli pakko siistiä elokuussa kavereiden häiden alla, kun se oli jatkuvasti silmillä. Otsatukkaa on sen jälkeen siistitty pari kertaa, mutta muuten hiukset ovat saaneet kasvaa rauhassa. Typyn hiuslaatu vaikuttaa olevan liukas ja lasimainen kuten äidillään, ponnarit ja saparot kyllä pysyvät mutta lettejä on hivenen haastava tehdä.
  • 2-vuotispäivän lähestyessä alkoi kuivaksi harjoitteleminen ja se sujuikin hienosti (erityisesti päiväkodissa), kunnes tuli tammikuun noro ja muut sairastelut. Nyt myös potalla käyminen on toisinaan aikamoisen väännön takana, vaikka tavaraa sinne pottaan hienosti tuleekin.
  • Tarpeeksi pieniä pikkuhousuja oli hieman hankala löytää, mutta esim. Lindexin 86/92 koko pysyy sentään ylhäällä. Vaippojen suhteen tuttu linja jatkuu. Käytössä on samat vanhat kestovaipat (tarhassa sivunepilliset, kotona onesizet) ja yöllä + reissussa kertsit, Muumien koon 6 teippivaipat.
  • Vaatteissa on käytössä 92, joistain jopa 98. Päänympärys on aika pieni, joten pipoissa menee hyvin vielä 48/50.
  • 2-vuotisneuvolassa pituudeksi merkattiin 86,4 cm ja painoksi 12,2 kg. Kymppi meni siis vihdoin rikki ja kieltämättä syksyn aikana ipana alkoikin tuntua hieman painavammalta sylissä. Käyrät näyttävät tasoittuneen aiemmista miinuksista.
11.9.2016
21:40

Puolitoistavuotias piiperömme

Tyttäremme vauvavuoden ajan pidin kuukausitasolla kirjaa kehitys- ym. vaiheista ja samanlaista settiä halusin jatkaa seuraavanakin vuonna. Alkujaan ajatuksena oli tehdä katsaus kolmen kuukauden välein, mutta kaikessa tohinassa homma päätyi puolivuotiskatsauksiin. Arki tuntuu niin älyttömän kiireiseltä nykyään eikä ripeämpään tahtiin vain kykene venymään – onhan tämäkin postaus antanut odottaa itseään jo parisen kuukautta. Kuva kuitenkin on otettu oikeana ajankohtana ja listauksessa pyrin keskittymään ajalle ennen päiväkodin aloitusta (1 v 6,5 kk iässä).

Puolitoistavuotias tytär
Huvipuistopäivän asu: frillamekko – Gugguu, leggarit – Seppälä, sandaalit – Lindex.

Tytär 1,5 v.
  • On tomera taapero, joka varmasti ilmoittaa kun joku asia ei mene hänen mielensä mukaan. Touhuaa ja häärää kotioloissa koko ajan kaikkea, muualla on alkuun hieman varautunut ja hetken kuluttua täysillä mukana. Hitaasti lämpeävä, voisi ehkäpä sanoa.
  • Rakastaa kotitöitä, on kyse sitten pyykkien laittamisesta, tiskikoneen tyhjentämisestä tai pöydän/lattian pyyhkimisestä.
  • Tykkää edelleen lukemisesta, lempikirjoja ovat mm. Nallen iltapuuhat, Kuka on piilossa metsässä? sekä Aino-Maija Metsolan ihana Värit.
  • Myös piirtäminen on kivaa, erityisesti äidin datauspisteen ääressä kun siinä voi sopivasti istua sohvan käsinojalla.
  • Oppi maaliskuussa laskemaan itse liukumäkeä (mahallaan jalat edellä), helppoa kuin heinänteko kun sai hetken katsoa muutaman kuukauden vanhemmalta kaverilta mallia. Välillä yrittää mennä istualteen, mutta siinä monesti tasapaino tahtoo vähän pettää.
  • Liukumäkien lisäksi pitää keinumisesta ja hiekkakakkujen tekemisestä. Parasta on, kun joku muu tekee kakut ja mukelo saa lyyskätä ne yksi toisensa jälkeen.
  • Muoviset keittiövälineet ovat olleet pop, toimivat myös kivasti kylpyleluina. Leikkiaikaa ovat saaneet paljon myös mm. Brion palikkaukkeli, nuppipalapelit sekä kaikki mahdolliset kärryt, joiden kyytiin saa laitettua tavaroita.
  • Harrasti kevään naperosirkusta äidin kanssa. Ilmoittauduimme aluksi vauvasirkukseen, mutta se tuntui parin kerran jälkeen turhan simppeliltä, joten siirryimme sitten naperoihin. Tyttö tykkää erityisesti kaikenlaisista temppuradoista, joissa saa vähän kiipeillä ja tasapainoilla.
  • Lähti kävelemään reipas viikko 1-vuotissynttäreidensä jälkeen. Äiti oli illan poissa eikä isä hihkunut yhtä kovaa, niin siinä kelpasi opetella rauhassa kävelemään. :) Sen jälkeen kävelytaito kehittyi nopeasti eikä likka pahemmin jaksanut enää konttailla. Juoksuksi askellus vauhdittui lähes huomaamatta 1 v 3 kk paikkeilla.
  • Ei kauheasti puhu mitään, selkeitä sanoja ei ennen päiväkodin aloitusta tullut kuin ehkä kerran paukautettu kissa. Enimmäkseen tyttö vain mölisee, ainoat selkeämmät ovat nam nam ja Bap-paa (eli Barbi).
  • Toisen ikävuoden alkupuoliskolla nukkuminen oli huonoa ja yöt aivan järkyttäviä. Aloin itse olla todella loppu katkonaisten öiden takia ja meillä kävi neuvolan perhetyöntekijäkin pari kertaa juttelemassa, kunnes yhtäkkiä homma lähti sujumaan. Toki vieläkin yöherätyksiä on välillä, mutta pääsääntöisesti yöt menevät suhteellisen kivuttomasti.
  • Nukkui päiväunet pääsiäiseen asti ulkona parvekkeella, sitten rattaissa sisällä ja lopulta omassa tai meidän sängyssä. Päikkäreiden määrä vakiintui yksiin aika pian synttäreiden jälkeen.
  • Nukahtaminen on aikamoista säheltämistä ja häsläämistä edelleen, iltasatujen jälkeen menee välillä yli tuntikin ennen kuin lapsi on unessa. Pois sängyn vierestä ei kuitenkaan voi lähteä, muuten tuloksena on hysteeristä itkua. Pinnasängyn laita jätettiin alempaan asentoon, kun erään kerran pimu onnistui kiipeämään sängystä pois itse.
  • Imetys loppui tasan 1 v 2 kk iässä. Päivän ainoa imetyskerta oli vakiintunut iltaan eikä tyttö tuntunut sitä mitenkään kaipaavan, toki tuli paikalle kun kysyi. Tuumailin sitten että turha väkisin jatkaa, syliin pääsee joka tapauksessa milloin tahansa, eikä neiti kertaakaan lopetuksen jälkeen pyytänyt tissille tai mitään.
  • Ruuan suhteen on aika nirso eikä koskaan tiedä mikä kelpaa milloinkin. Leipää ja jugurttia (kaura- tai tavallinen tai Yosat) syö yleensä aina, puuroakin useimmiten. Lämpimistä ruuista parhaiten menee spagetti, sen sijaan perunat ja kasvikset jäävät monesti lautaselle. Makeita juttuja on maistanut lähinnä juhlissa yms., pieni pala kakkua tai muuta vastaavaa. Hedelmät olivat suurta herkkua aiemmin, mutta kesällä ei oikein nekään tahtoneet upota.
  • Alkoi itse lusikoida puuron suuhunsa 1 v 2 kk iässä ja oppi yllättävän äkkiä käyttämään lusikkaa suht tehokkaasti. Pian isän kotipäivien alkamisen jälkeen (eli noin 1 v 5 kk iässä) handlasi myös tavallisesta mukista juomisen ja vähän myöhemmin haarukan käytön.
  • Vietti kesän isin kanssa kotosalla, kun äiti palasi kesäkuun alussa työelämään. Tämä selvästi lähensi isän ja tyttären suhdetta, ihanaa että tällainen järjestely oli meillä mahdollista!
  • Oppi kesän aikana katsomaan piirrettyjä, vaikka äiti olikin sitä mieltä että hetken olisi vielä saanut odottaa. Suosikeiksi vaikuttaisi muodostuneen Kaupungin sankarit, Tomi Traktori sekä Kaapo.
  • On pysynyt varsin terveenä, mitä nyt flunssaa pukkaa aina välillä, mutta esim. korvissa ei ole koskaan ollut mitään.
  • Sairaalassa sen sijaan on ehditty viettää yksi yö tapaturman takia. Vähän puolitoistavuotispäivänsä jälkeen neiti tipahti kyläpaikan juniorituolilta alas ja seuraavana aamuna tasapaino heitti sen verran pahasti, että lähdimme päivystykseen. Lopputuloksena pirpana nukutettiin iltasella pään magneettikuvausta varten ja jäin hänen kanssaan TYKSiin tarkkailuun yön yli.
  • Tuntuu olevan hieman allerginen hyttysten pistoille, kun ne kutiavat usein niin ettei nukutuksi saa. Hyttyset myös aina onnistuvat löytämään likan mutusteltavaksi: kesän alussa kävi niin että ikkuna oli jäänyt jotenkin raolleen ja sisälle oli päässyt useampi inisijä, joiden jäljiltä isä laski tytöstä 92(!!!) paukamaa. Ne muuten vaivasivat todella pitkään!
  • On muutenkin osoittautunut aika koheltajaksi. Milloin on pudottu keinusta, milloin muksahdettu jotenkin ihmeellisesti liukumäestä, milloin kompastuttu leuka edellä maahan… Noh, kaipa siitä oppii varovaisemmaksi. Ehkä.
  • Hammasrivistöstä puuttuu vielä ihan ne taaimmaiset poskihampaat, muuten on kalusto kasassa. Kulmahampaiden tekeminen taisi olla kivuliainta, ylös ne putkahtivat huhtikuussa ja alas kesän aikana.
  • Hiukset ovat lisääntyneet vauvavuoden loppupuolelta huomattavasti. Takajeejeen saa pienelle ponnarille ja otsalle on kasvanut hassu fliisu, joka tahtoo tulla silmille vähän väliä.
  • Kertsejä (Muumien teipit koossa 5) käytämme enää aniharvoin, lähinnä vain yöllä sekä pidemmillä reissuilla. Kestovaipparepertuaariin kuuluu sivunepillisiä taskuvaippoja koossa L ja petite, mm. keväällä ostamani Onnikas ja Hahtuvahullu ovat olleet todella hyviä. Lisäksi Alva ja sen tyyliset onesize-kokoiset etuneppivaipat ovat toimineet hyvin.
  • Pottahommat sujuvat rutiinilla, unien jälkeen yleensä osuu pissa pottaan ja monesti myös kakka, kun vaan likka ehtii ähistä sen verran kauan että vanhemmat huomaavat hetken olevan käsillä.
  • Vaatekoossa käytössä 80-86, enemmän ehkäpä tuota isompaa. Viimeisetkin 74-kokoiset piti laittaa pois, kun kävi kuten kuvan (pitkälahkeisille!) leggareille. :D
  • Pituutta löytyy 82,2 cm ja painoa 9940 g, kymppi ei siis mennyt rikki vieläkään. Miinuskäyrillä mennään edelleen, mutta sentään jo vähän pienemmillä miinuksilla.

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up