Ajastaika

Viime aikoina on vähän hymyilyttänyt yleinen kohkaaminen niinkin ihmeellisestä asiasta kuin värit. Ihan kuin ihmiset olisivat yhtäkkiä tajunneet, että ai niin myös kirkkaita värejä on olemassa. Kuka himoitsee punaista, kenen silmää miellyttää vihreä, kuka taas on löytänyt oranssin suosikikseen… Joka tapauksessa blogeissa vilahtelee kasoittain inspiraatiokuvia juuri sillä hetkellä houkuttelevan värisistä vaatteista tai kengistä tai asusteista.

Ei siinä mitään huonoa ole, ei todellakaan. Huvittaa vaan miten maailma liikkuu muodin mukana. Catwalkeilla vilistää kaikkia mahdollisia kirkkaita värejä milloin missäkin elementissä, ketjuliikkeissä valikoima näyttää suorastaan herkulliselta – ja se on menoa sitten. Väkisinkin mieleen hiipii ajatus mitä sitten tapahtuu kun syksy koittaa. Värikkäät vaatekappaleet alkavat tuntua liian räikeiltä ja ne työnnetään kaapin perälle? Onko ensi talvena, tai viimeistään sitten seuraavana keväänä, jokaisen kirpputorin loosit värien valtaamia? Ja ihmiset palanneet talsimaan mustaa ja harmaata yllään.

Oma tyylikiertoni on jotenkin poikkeava massaan nähden: mä tulen aina vuoden-pari jäljessä. Tai ehkä kuljenkin edellä? Olen aina rakastanut kirkkaita värejä, mutta viimeisen vuoden aikana niiden käyttö pukeutumisessa on vähentynyt selvästi. Muutama vuosi sitten päälläni näkyi värejä suunnilleen aina. Milloin oli pinkkiä ja keltaista, milloin keltaista ja sinistä (heja Sverige!). Jossain vaiheessa olin kovinkin ihastunut punaisen ja violetin yhdistelmään. Ja miltä näyttää tyylini vuonna 2011? No aika harmaalta, vähän sentään on pilkahduksia kirkkaansinistä ja pinkkiä.

Itseani kiehtovat tällä hetkellä eniten ne ns. tylsät värit tyyliin harmaa, maastonvihreä, beige ja jopa valkoinen. Tulevana kesänä voisin ehkä tahtoa näyttää siltä kuin näissä Objectin kuvissa. Värisävyt ovat hillittyjä, mutta vaatteiden muodot ja leikkaukset mielenkiintoisia. Harmi vaan kun en näyttäisi tuollaisella garderoobilla edes puoliksi yhtä hyvältä kuin nuo hoikat kilometrikoivilla varustetut mallit… Esimerkiksi löysänmalliset housut ovat tosi jees, mutta oman alakroppani ne saavat kyllä näyttämään lähinnä mursulta.

Minimal whites, bold colors, pajama dressing, and a delicious dose of ’70s sensibility.

Näin tuumaa Object. Kuulostaa hyvältä, tycker jag. Siispä etsin kultaisen keskitien ja poimin valikoimasta omaan tyyliini ne elementit, jotka sopivat siihen parhaiten. Jätetään keskivartaloa suurentavat löysät ja korkeavyötäröiset shortsit muille. Housujen suhteen saatan pitää vielä pientä toivon kipinää yllä, ehkä kyse on vain tietynlaisen mallin löytämisestä? Olen tosin luvannut itselleni, että tässä sesongissa ei ostella mitään turhaa vaan ainoastaan sellaisia todella rakastettavia juttuja. Ja koitan pitää pääni kylmänä myös sitten loppukesän alennusmyynneissä.

Jos mulla olisi tapana esittää kirjoitusten lopussa jokin kysymys, kysyisin tässä kohtaa mitkä ovat teidän tyylienne kulmakivet tänä keväänä. Mutta kun sellaista tapaa ei ole, klikkaan publish ja painun pehkuihin. Saa toki silti avata sanaisen arkkunsa kommenttiboksissa, luen oikein mielelläni ajatuksianne ja vaikka niitä tyylisuunnitelmiakin. :)

(Kuvat: Object Collectors Item)

Samuli Putro – Elämä on juhla [2009]

Uudet kuviot valtaavat työelämäni lisäksi myös tämän blogin: pitkään tekeillä ollut uusi ulkoasu on vihdoin ja viimein valmis! Prosessi oli tavallista pidempi, ja idea ehti muuttua monta kertaa matkan varrella. Tällainen sieltä lopulta syntyi, tällä mennään nyt toistaiseksi – kunnes taas kyllästyn. :) Muutama pikku juttu täytynee fiksata vielä myöhemmin, mutta mitään isoja bugeja ei pitäisi olla. Kommenttiboksiin sopii toki ilmoittaa, mikäli jollain masiinalla blogin lukeminen on turhan vaikeaa.

Siinäpä vielä muistoksi ruutukaappaus edellisestä ulkoasusta, mukavan yksinkertainenhan tuokin oli. Seuraavaksi työjonossa onkin sitten hautajaiskuvien käsittelyä, lisää blogileiskoja ja vähän kaikenlaista muutakin graafista juttua… Mutta nyt unten maille, jotta olisi edes pieni mahdollisuus herätä aamulla virkeänä duuniin. Hyvät yöt!

Huh huh minkälainen sunnuntai takana! Tulin eilen iltavuorosta Feline mukanani Turkuun, sisko yöpyi meillä ja tänään suunnattiin heti aamusta Supertreeneihin Naantaliin. Alussa oli mukavasti aikaa tutkailla myyntipisteiden tarjontaa sekä hakea pari muovikassillista käsittävä eväs- ja tuotepaketti, loppupäivä menikin sitten juostessa tunnilta toiselle.

Ensimmäisenä olin Felinen kanssa Push it to the limit -tunnilla, joka sisälsi lähinnä toiminnallista harjoittelua ja jonka jälkeen jalat sekä pakarat huusivat hoosiannaa. Onneksi seuraavana oli vuorossa evästauko! Mä en tosin ehtinyt kunnolla edes eväitäni mutustaa, kunnes liityttiin jo päälavan Bodyjam-massaan. Se oli ehkä vähän liian tanssillinen tunti mun makuun, mutta kovasti yritin kyllä hytkyä mukana (ja olla törmäilemättä muihin). Jammailun jälkeen liityttiin äipän seuraan Haasteena painonhallinta -luennolle, jonka tärkein opetus oli: älä aliarvioi välipalan voimaa. Jospa itsekin jatkossa muistaisi sen eikä mussuttaisi illat pitkät vähän jotain pientä… Auditoriosta siirryin äitin kanssa luokkaan, jossa alkoi lämpöpilates – siis pilatesta noin +35-37°C lämmössä. Ainakin tuli hiki! Ja hiki tuli myös päivän viimeisessä setissä päälavan edessä, johon osallistuttiin Felinen kanssa. Armybic oli armeijahenkistä jumppaa suht helpoilla koreografioilla, ihan jees mutta ne inttiviittaukset saivat lähinnä nauramaan. Tunnin kuvauksessa luki “Tetsataan hymy lipassa!”, joka sinänsä kyllä kuvasi asiaa hyvin – tetsaamiseen kun tunti ei liittynyt millään tavalla.

Kiva päivä oli joka tapauksessa, ja aika meni yllättävänkin nopeasti. Jaloissa kyllä tuntuu että jotain on tullut tehtyä, takareiden on kipeät ja penikat vielä kipeämmät. Vähän tuntuu siltä, että taidan pitää nyt parin päivän tauon treenien suhteen… Olen viime aikoina rampannut jumpissa ja salilla niin paljon, että koko ajan on joku lihas ollut kipeänä tai muuten jotenkin kireänä. Sopii myös erinomaisen hyvin ajankohdallisesti nyt, kun uusi työpaikkakin kutsuu.

Seuraavaksi menen laittamaan jotain pientä iltapalaa, mutta sitä ennen vielä esittelen uusimman hankintani keittiöön. Olen haaveillut Marimekon laakeista Siirtolapuutarha-kupeista pitkään ja nyt vihdoin sain ne hommattua, kun Stockalla sattui olemaan tämän kuun kantistarjouksena -20 % kaikista sarjan tuotteista. Eivät nuo vedä kuin 2,5 dl mutta ovat sitäkin suloisemmat ja sopivat loistavasti myös vaikkapa jälkiruokakulhoiksi. Rakastan tuota kuosia vaaleanpunaisine läikkineen kaikkineen, Maija Louekari se vaan osaa!

Louekarista tulikin mieleen, että näin vastikään Hansan Marimekossa pakallisen Ystävät-kangasta! Juurikin sitä samaa oranssia versiota, josta ne mun verhot on tehty. Tuosta vuoden 2004 printistä ei muistaakseni enää kuvaa Marimekon nettisivuillakaan, joten varmaankin joku jämäerä tämä nyt myynnissä oleva. Pitäisiköhän hakea sitä vielä lisää, jos vaikka tekisi toisetkin verhot..? :)

Tämä on ollut kummallinen viikko.

On tapahtunut niin paljon kaikkea, tai ainakin siltä tuntuu. Onkohan oikeasti tapahtunut yhtään mitään? Päivät ovat kadonneet johonkin, havahduin tänään siihen että huomenna on jo perjantai. Taas vaihteeksi. Viikko on mennyt tiiviisti töiden parissa, niitä tehden ja ne ajatuksissa. Kävin pitkästä aikaa työhaastattelussa, sanomalehdestä oli aiemmin osunut silmiin mielenkiintoinen ilmoitus ja viime tingassa päätin laittaa hakemuksen menemään. Yllätyksekseni sain kutsun haastatteluun, ja sitten vielä seuraavaankin vaiheeseen.

Kuinkas kävikään, mulle tarjottiin elämäni ensimmäistä kuukausipalkallista työpaikkaa! Se on toki vain määräaikainen, mutta kuitenkin. Olin aika äimänä kun soittivat asiasta, jotenkin haastattelusta oli jäänyt sellainen fiilis etten ollut ihan sitä mitä haettiin. Uusia ympyröitä, ihmisiä ja haasteita kuitenkin siis tiedossa. Ja mikä parasta, on pakko oikeasti lähteä joka päivä pois kotiseinien huomasta ja lisäksi saa laittautua! Tehdessäni duunia kotosalla en todellakaan vaivaudu laittamaan päälleni kotirytkyjä kummempaa, joten kaikkia kivoja vaatteita on oikeastaan aika ikävä. (Tottakai voisin kotonakin pukeutua kivasti, mutta olen aina ollut enemmän kotona kotivaatteet -ihmisiä enkä oikein osaa muuttaa sitä…)

Avopuoliskolla on myös tiedossa työhaastattelu, pelkkään kesätyöhön tosin, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Herra on sen verran pitkään ollut työkkärin listoilla (vaikkakin välissä melkein vuoden oman alan lisäkoulutuksessa) että todellakin ansaitsisi jo löytää töitä. Täällä ollaan peukut taivasta kohti siis ja toivotaan parasta.

Mitäs muuta vielä. Niin no verhoilukurssia ainakin! Viime viikonloppu vierähti taas maalla verhoilun merkeissä, kuten kuvista voi ehkä päätellä. Äiti aloitti jo uuden tuolin parissa, kun sai edellisellä kerralla jonkun vanhan projektin (eli tuon kuvissa purkautuvan tuolin parin) valmiiksi. Oman projektini sain nyt siihen vaiheeseen, että toiseen ehdin vielä viimeisen tunnin aikana kiinnittää osan istuinkangasta. Huhtikuun alussa viimeisenä verhoiluviikonloppuna sitten pitäisi saada kankaat ojennukseen kumpaankin tuoliin, kotiviimeistelyksi jää ainoastaan käsinojapuiden käsittely.

Kankaaksi valikoitui lopulta pitkien pähkäilyjen jälkeen oranssi, sittenkin vielä kesti valkata se juuri oikeansävyinen oranssi. Kuvassa väri ei ihan näytä siltä kuin oikeasti, kun tuo tuoli kylpee auringonvalossa, mutta siis aika kirkas oranssi se on. Sopii täydellisesti mun opiskeluaikoina hankkimiini Marimekon valkomustaoransseihin Ystävät-verhoihin. ♥ Oranssi on myös yksi niistä harvoista väreistä, josta puoliskokin tykkää. Kehuja tuli tuosta kankaasta, hyvä niin.

Helmikuun lopussa oli laitettava pieni tilaus CDON.comiin, kun Wii-lisävarusteista kertynyt pari euroa vaille kympin alekoodi meni vanhaksi. Mitään varsinaisia suunnitelmia mulla ei tilausta varten ollut, joten päädyin tutkailemaan ensin Viikate-tarjonnan ja sitten alejuttuja. Tällaiset levyt sieltä sitten kopsahti postiluukusta:

• Melkein vieraissa – Tribuutti Leevi & The Leavingsille
• Amanda Jenssen: Killing My Darlings
• Milow: Milow
• Viikate: Linna Espanjassa EP

Viikatteen EP oli ainoa uusi tuttavuus, muut lätyt ovat soineet ahkerasti niin koneella istuessa kuin mp3-soittimesta reissun päällä. Nyt saan ne autosoittimeenkin, jeij! Jenssenin uudempi levy sekä Lykke Lin esikoisalbumi jäivät vielä vähän kaivertamaan mieltä, mutta niiden (ja parin muun) vuoro tulee ehkä seuraavalla kerralla sitten.

Levyhyllyyn on itse asiassa eksynyt pari muutakin uutta levykoteloa: Choralen kakkosalbumi Toisenlainen löytyi Jyväskylästä eurolla(!), Avril Lavignen vanhan Let Go -kiekon sisko löysi kotikotoa. Ja pitihän se Kuu Kaakon yllä -kultapainoskin hankkia ensimmäisen version rinnalle, kun löytyi Anttilan alesta taannoin oikein sopivaan hintaan. Huomaa myös loistavat C-kasetit suoraan 90-luvulta: LOVE techno sekä F1! :)