Ajastaika

Olisi taas tuhat ja yksi aihetta joista kirjoittaa, mutta päivät senkun katoavat johonkin enkä ehdi päivittää tänne sitä mukaa kun pää täyttyy ideoista. Kevätauringon ihana vaikutus! Aloitetaan juttusuman purkaminen kosmetiikka-aiheella.

Päädyin viime viikon lopulla ex-tempore naputtelemaan tilauksen ELF Cosmeticsille, jonka sivuja olin tutkaillut aiemminkin joidenkin blogikirjoitusten johdattelemina. Lopullisen niitin merkin houkutuksille antoi jostain silmään sattuneet kehut puljun bambusiveltimistä, joten uskaltauduin kokeilemaan tilausta. Toimitusnopeus ainakin saa täyden kympin, torstain ja perjantain välisenä yönä puolenyön jälkeen lähti tilaus menemään ja tiistaiaamulla oli paketti jo matkannut Briteistä tänne! Maksaminen onnistuu useimmilla luottokorteilla (FAQ-listan mukaan myös Electronilla), itse maksoin PayPalilla kuten lähes kaikkien nettiostosteni yhteydessä.

Tilasin noin euroissa parinkympin arvoisen paketin, joista toimituskulujen osuus oli vitosen luokkaa. Setti sisälsi sekä halpispuolen tuotteita että pari “kalliimpaa” juttua minerals-osastolta, kallis siksi lainausmerkeissä että tosi edullisiahan nuo kaikki ovat Suomen hintatasoon verrattuna.

• Mineral Blush, sävy Joy (mauve lilac), £3.50
  Aivan ihana, sekä koostumukseltaan että sävyltään! Purkki on sopivan pieni (eikä toivottavasti kestä vuosikausia) ja poskipunaa levittyy nätisti.
• Bamboo All Over Eyeshadow Brush, £5.50
  Täydellinen suti, ei voi muuta sanoa! Synteettinen karva tuntuu pehmeältä iholla ja suti on kivan muhkea. Itse käytän luomivärin häivyttämiseen ja siihen sopii erinomaisesti.
• Liquid Eyeliner, sävy Pearl, £1.50
  Nätti sävy, mutta valitettavasti ei levity nätisti. Suti on tönkkö ja valkoiseen rajaukseen jää keskelle ihmeellisiä rantuja eikä lopputulos ole kovinkaan kaunis.
• Luscious Liquid Lipstick, sävy Rasberry, £1.50
  Sävy on tosi kiva, mutta onnistuin jo hajottamaan tuon putkilon… Vähän meni huulikiiltoa hukkaan, mutta sain sentään tungettua levityspehmusteen takaisin.
• Mango Madness -sävyinen kynsilakka, £1.50
  En ole vielä testannut kunnolla, mutta vaikuttaisi ainakin ihan peittävältä.

Samana päivänä postipoika toi toisenkin paketin, tai no iso kirjekuori se oikeasti oli. Ihmettelin ensin että mitä oikein saan A-lehdiltä, mutta sitten osasin liittää sen verkkojulkaisu Lilyyn. Liityin palveluun melkein heti sen auettua, tosin omalle palstalleni en ole vielä mitään sisältöä kehitellyt. Katsotaan mitä sinne lopulta keksin (vai keksinkö mitään).

Lily-kassi on tehty kierrätysmateriaalista: “Once we were 12 plastic bottles and we were sadly about ready for the garbage, but one day a friend picked us up and, with a magic, turned us into this soft bag“, kertoo lappu kassin sisäpuolella. Ei hullumpi ajatus lainkaan.

Viikate – Yönseutu (ja monet muut sekalaiset rallit)

Viime viikolla sisko oli Turussa käymässä ja piipahdettiin kaupungilla Envian kanssa kahvittelun sekä New Rock -sovituksen (Felinelle, ei mulle) merkeissä. Suunnitellut tehtävät suoritettuamme poikettiin parissa muussakin kaupassa, ja matkalla Anttilaan halusin katsoa pikaisesti miltä JC:n tarjonta tällä hetkellä näyttää. Ei sillä että mitään varsinaisesti olisin ollut vailla, kunhan kiinnosti nähdä kevätvalikoimaa kun mulla ei siitä mitään hajua vielä ollut (olen laiska selaamaan mitään tuollaisia netissä). Liikkeessä sattui olemaan vielä viimeiset talven aletuotteet esillä, hintalaput tietysti näyttivät jo aivan naurettavan edullisia lukuja.

En pystynyt vastustamaan leopardin kutsuhuutoa! Olin näitä Crockerin pökiä joskus aiemminkin katsellut, kuosi oli leopardiksi mielestäni yllättävän kiva mutta epäilin mahtaisiko se näyttää ihan naurettavalta muissa kuin tikkulaihoissa jaloissa. Kun kasassa oli jopa sopivaa kokoa jäljellä, ei auttanut muuta kuin testata – ja näytti se sen verran kivalta, että leot muuttivat vaatekaappiini huimalla seitsemän ja puolen euron hinnalla. Housut ovat sellaista ohuehkoa farkkukangasta ja siis Crockerin Pep!-mallistoa. Felinekin ryhtyi eläimelliseksi, mutta eri kuosilla. (Ja välihuomautus linkin sisältöön: no ei tasan sisko osta jotain aina kun raahaan sen JC:hen!)

Tulipa jälleen kerran todettua, että JC:ssä on aivan loistavaa palvelua! Sen lisäksi että myyjä oli ystävällinen ja ihanan puhelias, noinkin edulliset farkut lyhennettiin veloituksetta sopivaan mittaan (kapeat lahkeet ei parane olla yhtään liian pitkät). Mikäli metsästäisin jotain tietynlaista farkkua jalkaan niin tuonne astelisin ensimmäiseksi – ja todennäköisesti muualle ei tarvitsisi mennäkään. Tällä hetkellä farkkutilanteeni on suhteellisen kattava enkä tarvitse yksiäkään lisää, tosin Levi’s Curve ID olisi mielenkiintoinen testata… Kävin kerran niitä jo hypistelemässä, mutta ehkä on parempi etten koskaan kokeile niitä. Täydellisesti istuvia farkkuja kun on vaikea jättää kauppaan. ;)

Muutakin eläinaiheista lähti mukaan, nimittäin söpöt lintusukat. Hyödynnettiin “4 sukkaparia 9,90e” -tarjous Felinen kanssa kimppaan, mulle yhdet ja hälle kolmet. Mulla on ihan liian vähän vaaleita sukkia, joten olen nyt viime aikoina koittanut korvata vanhoja rikkinäisiä tummia sukkapareja vaaleammilla pareilla. Enkä enää ostele kaiken maailman räikeäkuosisia, jotka hyppäävät silmille asusta kuin asusta mikäli jossain täytyy ilman kenkiä olla. Aikuistumista ehkä?

Paras aika vuodesta: Valentine’s 2011 [soittolista]

Viime viikon lauantain Aamuset sisälsi itselle liiankin tutun naaman.

Sain jokin aika sitten blogin kautta sähköpostiini yhteydenoton, tulisinko haastateltavaksi kyseiselle Kadun tyyli -palstalle. Mikä jottei, tuumasin ma ja sovin tapaamisen toimittajan kanssa kaupungille. Hetken siinä höpötin tyyliasiaa ja tällainen oli tulos:

Hillitysti mustaa ja valkoista

Tyylikkääseen mustaan takkiin sonnustautunut Jose (nimi muutettu: jutussa esinnyin oikealla nimelläni) kiistää ensin olevansa naisellinen pukeutuja.
– Tai no, ehkä tyylini on naisellinen sillä käytän aika paljon hameita. Tosin tulevana keväänä voisin ottaa taas farkut käyttöön. Olen ennenkin ollut farkkutyttö, hän pohtii.
Hän kertoo pukeutuvansa tunteen, eikä niinkään muodin mukaan ja tyylinsä elävän koko ajan.
– Ennen saatoin käyttää kaikkia värejä ja välillä minulle siitä huomautettiinkin. Nykyään pukeudun paljon hillitymmin. Musta ja valkoinen voivat olla pohjavärit ja niihin lisään jonkin kirkkaan värin, hän kertoo.

Oli muuten yllättävän vaikeaa kuvailla omaa tyyliään! En ole koskaan tainnut soveltua oikein mihinkään selkeään tyylisuuntaan, vaan miksannut eri jutuista omannäköiseni kokonaisuuden. Ehkä sen takia vaatekaappi on täynnä toisiinsa yhteensopimattomia vaatekappaleita? Paljon siellä on kaikkea ihanaa, mutta niiden yhdistäminen on välillä aivan uskomattoman vaikeaa. Eikä asiaa tietystikään helpota intin jälkeen kertyneet lisäkilot, jotka sulkevat tietyt asut kokonaan pois käytettävistä… Ovat muuten todella tiukassa ne kilot, eivät tunnu katoavan mihinkään vaikka miten yrittäisi – päinvastoin, lisää vaan pukkaa. Jaa mikä itsekuri? Nevöhöörd.

(Lehden kuva ja teksti: Kristiina Siivonen.)

U2 – How To Dismantle An Atomic Bomb [2004]

Eilen tuli täyteen tasan vuosi siitä, kun maailma mun silmillä nähtynä muuttui täysin.

Kirjoittelin vuosi sitten pitkät pätkät niin varsinaisesta leikkausoperaatiosta kuin myös siihen valmistautumisesta, mutta sen jälkeen en ole asiasta tainnut mainita kuin ohimennen jotain pientä. Nyt näin ensimmäisen vuoden jälkeen voisi olla sopiva aika pienelle jälkipuinnille.

Tärkein asia varmaankin on itse näkökyky. En ole käynyt testaamassa näköäni missään virallisesti, mutta uskoisin sen olevan suunnilleen se 1.0 mihin laseroinnilla tähdättiinkin. Toisinaan tuntuu kuin vasen silmä näkisi heikommin, mutta sekin on kausiluontoista ja vaivaa lähinnä valokuvatessa kun katson oikealla silmällä etsimestä ja pidän vasenta silmää kiinni. Pitkään kuvatessa menee jopa minuutteja ennen kuin näkö vasemmassa palautuu normaaliksi, siksi olenkin koittanut opetella kuvaamaan niin että pidän molemmat silmät auki. Hankaluuksia tuottaa välillä myös pimeällä ajo, kun ei meinaa saada valaistuista numeroista/kirjaimista (kaupungissa siis) selvää, mutta maantiellä nopeustaulut ym. kyllä näkee hyvin.

(Ihan kevyesti läikikäs hiustenväri mulla nykyään! Ei ihme että on viime aikoina ollut bad hair day everyday.)

Ensimmäiset viikot silmiin sai olla jatkuvasti tiputtelemassa yhtä jos toista tippaa, ja seuraavat kuukaudet silmät janosivat lisäkosteutusta. Leikkauksen jälkeiset pari ensimmäistä työvuoroa pölyisessä varastossa (joka siis yleisellä tasolla on todella siisti) menivät mukavasti, kunhan muisti koko ajan pitää tippoja työtakin taskussa. Aluksi tippoja sai laittaa suunnilleen jokaisen keräilyn jälkeen eli 1-2 kertaa tunnissa, silmien totuttua riitti kosteuttaminen taukojen yhteydessä.

Kesällä kuivuuden tunne oli vähentynyt huomattavasti enkä tarvinnut silmätippoja enää mitenkään säännöllisesti. Usein laitoin geelimäistä kosteutusta illalla nukkumaan mennessä, muuten pidin aina varalla esim. meikkipussissa tai työtakin taskussa muutaman Artelac-silmätippojen kerta-annospipetin ja kosteutin niillä sitten tarpeen vaatiessa. Nyt talvella silmät ovat välillä tuntuneet kuivemmilta ja olen taas käyttänyt tippoja useammin, mutta syksyllä saattoi mennä viikkoja etten tarvinnut lisäkosteutusta kertaakaan.

Aurinko häikäisi leikkauksen jälkeen selvästi enemmän kuin aikaisemmin, joten lääkärin antamaa aurinkolasisuositusta noudatti ihan mielellään. Kesällä kuljin arskat silmillä oikeastaan aina paitsi sateella, tosin ensimmäisten kuukausien jälkeen nenällä keikkuivat useimmiten jotkut halpislasit… Ne kuponkiarskat tuntuivat jotenkin liian sporttisilta ja käytinkin niitä lähinnä lenkillä, sen sijaan yhden punnan aikoinaan maksaneet ASOS wayfarer-wannabet olivat ahkerassa käytössä. En mä varsinaisesti mitään eroa huomannut, pääasia kai että jotain oli silmillä suojaamassa.

Tulevaa kesää ajatellen kävin vakkarioptikollani tutkailemassa sattuisiko aurinkolasivalikoimassa olemaan mitään miellyttävää kakkulaa, ja ostin sitten edullisesti Dolce & Gabbanan aurinkolasit viime kesän mallistosta. Ensi kesän malleja ei vielä ollut saatavilla mutta ei haittaa, sillä olen kerta kerralta ihastuneempi noihin. Google osasi näyttää kyseiset lasit myös muissa väreissä, vähänkö nuo olisivat päheät mintunvihreinä! Ruskeita versioita pääsinkin silloin optikolla kokeilemaan, mutta mustat veivät voiton. Valkoiset olisivat ehkä voineet olla jo vähän kovempi kilpakumppani.

Siinäpä sepustukset tästä aiheesta, kysykää lisää mikäli jokin laserleikkaukseen liittyvä askarruttaa mieltä. Saa toki muustakin kysyä jos siltä tuntuu, vastaan jos osaan. Mä jatkan nyt lauantain viettoa rattoisasti leffan parissa, että hei vaan hei!

P.S. Hammaslääkärille en muuten ole vieläkään saanut varattua tarkastusaikaa. Hups.

Ei mulla oikeastaan mitään tähdellistä asiaa ole, kunhan tahdoin jakaa muutaman kuvan ja vähän sisustustarinaa viime viikonlopulta. Vietin sekä lauantaina että sunnuntaina seitsemän tuntia kumpanakin kotikonnuilla työväenopiston verhoilukurssilla, johon äippä houkutteli mut seurakseen.

Mun projektina on kaksi 50- tai 60-luvun nojatuolia, jotka äitillä oli opiskeluaikoinaan Vaasassa ja jotka nyt ovat vuosikausia lojuneet kotikotona käyttämättömänä. Mitään merkkiä tuoleissa ei ole, mutta kurssin verhoilijaopettaja sanoi niiden todennäköisesti olevan Askon tuotantoa.

Alun perin tuolit ovat ymmärtääkseni olleet äidin isän vanhemmilla, ja ne on kertaalleen verhoiltu uusiksi kai joskus 70-luvulla. Kuvasta yllä näkeekin hyvin, miten alkuperäisen punaisen päälle on lätkäisty lisätäytettä superlonin muodossa ja sitten uusi kangas. Päällimmäinen kangas oli kuitenkin jo ehtinyt vuosien varrella kulahtaa ja jousissakin oli hieman vikaa, joten nyt tuolit saavat ihan kunnollisen nuorennuskäsittelyn.

Toisen tuolin sisältä löytyi aarteita: lyijykynä, käyttämätön tulitikku ja tupakka. Jonkun pahan päivän vara ehkä? Ihmetyttää vaan, että mistä raosta nuo rojut on tuolin sisälle saatu… Tuossa päällä nimittäin oli vielä paksu pahvilevy niitattuna. Ihan kivasti muuten oli pölyä ja ties mitä roskaa siinä tuolissa, joka on viime vuodet ollut ulkorakennuksessa varastoituna – sisätiloissa ollut (eli vaatekasojen peittämä) tuoli oli huomattavasti siistimmässä kunnossa.

Löytyipä tekstinpätkääkin toisen tuolin yhdestä sisuskankaasta, muutama sana suomea ja loput venäjää. Export tuossa ainakin lukee, tiedä sitten mistä kyseinen kankaanpala on tuoliin napattu tekovaiheessa mukaan. Vähän houkuttelisi tehdä tuosta vaikka sisustustyynylle päällinen, jos kankaan vaan saa puhdistettua jotenkin – kieltämättä tuoksu oli jokseenkin tunkkainen tuossa varastossa olleessa tuolissa ja sen sisuksissa.

Niin ja värikin pitäisi valita. Sunnuntaina opettajalla oli mukanaan joitakin kangasvaihtoehtoja enkä voi sanoa muuta kuin että liikaa vaihtoehtoja! Haluan ehdottomasti yksivärisen kankaan, mutta se onkin sitten ainut asia josta olen varma. Nykyiseen asuntoon tuolit eivät mahdu, tulevaisuudessa kotimme on toivottavasti suurempi ja väritykseltään harmonisempi.

Sinänsä tuollaiset nojatuolit voisivat olla kiva väriläiskä, mutta pitäisi vain osata päättää mikä se tehosteväri olisi. Mies tykkää oranssista ja punaisesta, itseäni taas kiehtoo kirkkaat violetti, sininen sekä pinkki. Sohva on harmaa, joten tuolit voisivat olla myös harmaat. Sitäkään en osaa päättää saavatko tuolit samanväriset kankaat vaiko eriväiset mutta kuitenkin yhteensopivat. Apua, en mä tiedä! Ja kankaat pitäisi olla hankittuna ennen seuraavaa kertaa, joka on maaliskuun alussa…

Ideoita? Ehdotuksia? Mielipiteitä?

Happoradio – Puolimieli [2010]