Ajastaika

Terveisiä Vepsäläiseltä!

Siellä vietettiin tänään uusitun myymälän VIP-kutsuvierasiltaa (ts. mukaan pääsi ihan vaan sillä että osasi paikalle eksyä), jonka järjestelyissä oli mukana myös Divaani. Olin vastaavassa tapahtumassa viime syksynä äiti seuranani, joten päätin lähteä tälläkin kertaa inspiroitumaan. Äitiä tosin en saanut mukaani, mutta sen sijaan nakitin rakkaan avomieheni seuralaisekseni.

Aloitimme nappaamalla tarjoilupöydästä mukaamme juotavaa sekä pikkunaposteltavaa, joiden kera istuuduimme aivan mielettömän upeiden nahkasohvien syleilyyn. Tuollaiset kun joskus saisi omaan kotiin! Punaisen sävy oli juuri täydellisen pehmeä (sekä vaikea saada kuvaan oikein) ja sohvien muoto ihanan simppeli, lisäksi niissä oli vielä hyvä istuakin. Tykkäsin myös tuosta sohvapöydästä, vaikken yleensä mistään lasisista pöydistä välitä. Mutta tuo oli hurmaava kaikessa yksinkertaisuudessaan: se oli kuin pitkä levy, joka oli taivutettu seisomaan jaloillaan pöydän malliin. Voisikohan tuollainen toimia pleksistä tai vastaavasta tehtynä?

Toivuttuani sohvien ja levypöydän aiheuttamasta ihastuksesta lähdettiin kiertelemään.

Paljon ihania värikkäitä Fatboy-säkkituoleja.

Joku tämän tyyppinen sänky on haaveissa sitten joskus kun on isompi makuuhuone.

Näistäkin tykkään! Pakko ehkä hankkia tuollaiset tulevaan kotiin, sitten joskus. Sohvapöydän kaveriksi? ;)

Yksi hienoimmista lampuista, jonka olen nähnyt! Tuossa on siis peililevyjä pienten hehkulamppujen ympärillä, ja noita lamppu + levy -komboja oli tuossa lampussa muistaakseni seitsemän peräkkäin. Hurjan kokoinen, mutta todella näyttävä ja todella jännä! Peileissä on värikalvoja tms. jotka saavat aikaan sen, että koko lamppusysteemin väri vaihtelee sen mukaan mistä suunnasta katsoo ja minkälaista valoa on ympärillä. Olisin varmasti jäänyt tuijottelemaan (ja kuvaamaan) tuota useaksi tunniksi, ellei mies olisi repinyt mua kädestä pitäen pois lamppuosastolta.

Laitetaan muistiin: lamppu on Lirio by Philipsin malli nimeltään LUMEN ja sitä saa myös hieman lyhyempänä viiden lampun versiona. Hinta useampi sata euroa, taisi jopa olla lähemmäs tonnin.

Läähätin lisää lamppuja: pitkäaikainen unelmani Block Lamp sekä uudempi ihastus Work Lamp.

Tässä vaiheessa seuralainen alkoi jo vähän väsähtää ja/tai tylsistyä.

String-hyllynkin huolisin omakseni oikein mieluusti, väri tosin olisi hankala päättää…

Viimeiseksi iskin silmäni Ekobon bambukulhoihin, joita olisi tehnyt mieli kantaa kotiin useampi. Erityisesti tuo mintunvihreä houkutteli, ehkä mulla on joku kausi menossa?! Harkitsin vakavasti tuollaisen keskikokoisen kulhon ostamista, mutta päädyin illan tapahtuma-alesta (kaikki tuotteet -15 %) huolimatta jättämään sen vielä toistaiseksi kauppaan. Olen nyt alkanut syödä enemmän appelsiineja, ja niille tuollainen olisi aika passeli säilytyspaikka… Arabian ikivanhaan luumukulhoon kun eivät normaalikokoiset appelsiinit mahdu kovin hyvin.

Että sellaista sisustusinspiraatiota tällä kertaa. On se hyvä ettei me olla rikkaita, muuten varmaan ostelisin kotiin kaikkea ihanaa ja olisi jokainen neliömetri tehokkaasti täynnä tavaraa. ;)

Miten paljon pidemmältä päivä tuntuukaan, kun a) ulkona paistaa aurinko ja b) herää ennen kello kymmentä! Tuntuu kuin kello olisi nyt jo jotain yksitoista illalla, vaikka todellisuudessa viisarit näyttävät pari tuntia vähemmän. Miksiköhän mulle on niin vaikeaa nousta ajoissa (lue: klo 8-9 pintaan, mikä ei oikeasti edes ole mitenkään aikaisin aamusta), ellei ole jotain painavaa syytä siihen? Siinä asiassa mulla olisi kyllä paljon petrattavaa.

Tänään aikaisen aamun selitys oli personal trainer -treffit Elixiassa, olin tietoisesti varannut ajan aamulle jotta olisi hyvä syy nousta ajoissa. :) Tapaaminen oli mulle ihan hyödyllinen, opin mm. käyttämään juoksumattoa (en ole aiemmin uskaltanut siinä pelossa että käy niinkuin elokuvissa) ja kuntosalin puolellakin tuli opeteltua pari loistavaa liikettä. Kolmevarttinen meni hujauksessa ohi ja saliohjelmani jäi ehkä hieman tyngäksi. Toisaalta esim. vatsa- ja selkälihakset osaan kyllä lisätä ohjelmaan ihan ilman opastustakin, ja muiden laitteiden (Länkkärissä on ihan erinäköisiä kapistuksia kuin Jokivarressa!) kanssa saa varmasti apua tarvittaessa. Tämä tapaaminen plus puolituntinen joskus myöhemmin kuuluvat siis liittymissopimukseeni, kyllä mulle kymmenen kerran PT-pakettiakin tarjottiin mutta tällä hetkellä en kyllä mitenkään pysty irrottamaan yli viittäsataa euroa sellaiseen. Ehkä sitten kun joskus onnistun kahmaisemaan itselleni vakityön – tai edes sellaisen, jossa saa säännöllistä palkkaa.

Päivääni mahtui tänään paljon muutakin. Aamuisen kuntoilun lisäksi ehdin käväistä eräässä tapaamisessa, istua kaverin kanssa pälättämässä teekupin ääressä sekä tehdä muutaman tunnin töitäkin. Nyt harkitsen josko tämän naputeltuani tekisin vielä joogasarjan Wiillä, pelottaa vähän miten jumissa paikat ovat huomenna… Onneksi olin jo etukäteen päättänyt pitäväni torstain lepopäivänä, perjantaina jatkuu sitten taas.

Ruokavalion olen saanut viime päivät pidettyä suht hyvänä, en mussuta koneella istuessani koko aikaa jotain ja muutenkin syön vain kun on nälkä. Karkit päädyin jättämään kokonaan pois tässä kuussa, se on mulle selvästikin kaikki tai ei mitään. Puuron olen havainnut hyväksi nälän loitollapitäjäksi, tosin kuvassa näkyvä Pirkan vadelmainen pussipuuro ei ehkä ole kaikista paras vaihtoehto. Nopea ja superhelppo kylläkin valmistaa, mikä duunin lomassa on plussaa.

Yksi juttu vielä, eräs meikkikokeilu nimittäin. Pääsin mukaan testiryhmään Olivian fb-sivulla ja posti toi testattavakseni tuollaisen Max Factorin Smoky Eye Effect -luomiväripuikon. Ensimmäisen kerran perusteella olen hämmentynyt: en osannut käyttää tuota alkuunkaan ja tulos oli se että näytin turpaani saaneelta. Ehkä harjoitus tekee mestarin? Tuo ruskea Bronze Haze -sävyinen väri ei ihan toiminut perinteiseen smoky eye -tyyliin, sillä sävyt olivat sumusilmiin turhan vaaleat. Oh well, testailut jatkuvat ja tulokset toivottavasti paranevat.

Joku random saksalainen nettiradio @ SHOUTcast [loistavia biisejä!]

Huomenna koittaa vihdoinkin se päivä, kun Elixia Länsikeskus avaa ovensa! Olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa siitä asti kun joulukuun alussa liityin jälleen Elixian jäseneksi. Jokivarren keskus on juu ihan kiva, mutta Länkkäriin mulla on matkaa vain pari kilometriä – eikä tarvitse kulkea kaupungin halki. Fillarillakin suhautan hetkessä treenaamaan, kun on hyvät pyörätiet eikä tarvitse kurvailla autojen seassa.

Sain kutsun käydä ystävänpäivän iltana katsastamassa tulevan treenipaikkani, joten pyörähdettiin paikalla siskon kanssa ihmettelemässä. Ja hyvältä kyllä vaikutti! Remonttityöt olivat toki vielä osittain kesken, mutta ensivaikutelma keskuksesta oli hyvä. Varsinkin suihkutilat yllättivät olemalla tyylikkään tummanharmaat eikä saunapuolikaan hullumpi ollut: suihkujen yhteydessä on tavallinen sauna ja lisäksi kaikille yhteisessä Aqua Relaxissa höyrysauna sekä infrapunasauna, joka kuulemma on Euroopan suurin. En ole koskaan infrapunasaunassa käynyt, mutta ehkä sitäkin voisi joskus kokeilla. Höyrysauna sen sijaan on tuttu paikka, ja siellä ehdin jatkossa istuskella toivottavasti useamminkin.

Varasin itselleni jo paikan parille 30 minuutin tunnille huomenna, pakko se on päästä katsomaan valmiit tilat heti kun mahdollista. Toinen tunneista on muuten uusin suosikkini, Fitness Fusion. Kyseinen tunti sattui viime viikonloppuna osumaan aikatauluuni sen verran passelisti, että päätin käydä kokeilemassa – ja ihastuin. Olen muutaman kerran käynyt joogassa, mutta en tykännyt kaikista ihmeen vääntelehdinnöistä joista suurimpaan osaan en taipunut edes puoliksi. Pilates taas on erilaista ja sopii paremmin tällaiselle rautakangellekin, siitä jopa tykkään.

FF:ssa on vaikutteita sekä joogasta että pilateksesta, ja tunnilla keskitytään kehonhallintaan sekä henkiseen hyvinvointiin tasapaino- ja voimaliikkeiden avulla. Alkuun vähän arvelutti tunnin joogamaisuus, mutta onneksi setissä oli sopivassa suhteessa kaikkea. Pyramidiasento (mikä ikinä sen nimi lieneekin) tosin tuli vähän liiankin tutuksi eikä mun ranteet meinanneet kestää loppuvaiheessa enää siinä nököttämistä… Rauhallisesti hengittämisestä nyt puhumattakaan. Epäilen ongelman olevan kropan tasapainossa, nojaan varmaan liikaa käsiin. En vaan saa laitettua painoa enemmän jaloille, koska mulla on niin järjettömän tiukat pohkeet ettei ne kertakaikkiaan veny (ja sama homma takareisien kanssa monissa liikkeissä).

Yllätyksekseni pidin kuitenkin tunnista niin paljon että ajattelin ottaa sen viikottaiseen ohjelmaani. Olen nyt tehnyt tälle ja seuraavalle viikolle treenisuunnitelman, jonka perusteella koitan miettiä liikkumista jatkossa. Joka tapauksessa pyrin käymään vähintään 2-3 kertaa viikossa Elixiassa, lumien kadottua lisäksi lenkkeilyä ja/tai pyöräilyä ulkosalla. Keskiviikkona mulla on tapaaminen personal trainerin kanssa, sekin selvittänee ajatuksia johonkin suuntaan. Tulevaisuudessa voisin kirjoitella treeneistä tänne blogiinkin, olisi sitten ainakin hyvä syy harrastaa tarpeeksi että on jotain raportoitavaa. ;) Siihen liittyen pikagalluppi: kiinnostaako ketään liikkumislöpinät?

Tästä se elämäntaparemontti lähtee! Liikunnan lisäksi olen alkanut tarkemmin katsoa millaista ruokaa meillä syödään. Eineksiä ei enää kovin usein kaapista löydy, margariini on vaihtunut oikeaan voihin ja kunnon ruokaa syödään useammin (uskomatonta kyllä se on ollut meille ihan normaalia ettei tehdä ruokaa kuin kerran tai kaksi viikossa). Karkki on edelleen ongelma, mulle lähinnä, mutta eiköhän senkin suhteen päästä vielä parempiin tuloksiin. Tämän postauksen otsikko kertoo sen tärkeimmän, sama tavoite komeilee HeiaHeia-profiilissani. Tällä kertaa onnistun.

Kent – Röd [2009]

Kissat ovat tänään olleet hyvin sunnuntaimaisissa fiiliksissä.

Miska asettautui mun paikalle saman tien kun nousin ylös sängystä (lähempänä puoltapäivää, köh köh). Niiskuneidin vieressä taisi olla hyvä nukkua, sillä kissa löytyi täysin samasta paikasta vielä parin tunnin jälkeenkin.

Dharma oli vallannut iskän ja äitin sängyn, joka on kissojen vakinukkumapaikka – kuten peiton karvaisuudesta voi päätellä. Käydessäni napsimassa pari kuvaa neidistä sain osakseni äänekästä kehräystä, sängyllä kieriskelyä sekä vaativia katseita että pitää palluttaa lisää.

Jossain vaiheessa iltapäivällä Miska heräsi uniltaan ja parkkeerasi ensin mun syliin tähän koneen ääreen, sitten siskon sylin kautta sohvalle. Siinä se nökötti peltopyy-wannabenä kunnes päätti lähteä ulos aurinkoisille keväthangille.

1) Viimeinen kaapin perukoilta löytynyt vaaleanpunainen kynttilä (joka oli alkuperäismuodossaan aivan liian mohlo alaosasta kaikkiin kynttilänjalkoihin) paloi jostain syystä hurjaa vauhtia ja sotki niin kynttilänjalan kuin hyllynpäällisen taliin. Aika kauniin muodon se kuitenkin sai.

2) Jyväskylän keikkapostauksen yhteydessä mainitsin hankkineeni erään pitkään mielessä pyörineen jutun bändikojulta, nimittäin mustan V-aiheisen hupparin. Selkää koristaa jäinen Viikate-logo, etupuolella taas on noin kämmenenkokoinen Pakkasen palvoja -lumihiutale. On muuten aivan järjettömän lämmin, ei mikään sellainen halpisliru vaan ihan kunnon collegea tuo materiaali. Keikan jälkeisen viikon olen suorastaan asunut hupparissa, hyvä kun yöksi viitsii ottaa pois. (Ja on itse asiassa nytkin kyseinen vaatekappale päällä.)

3) Eräänä iltana olin reipas ja uskaltauduin tallustelemaan pienen lenkin kirpakassa pakkassäässä, flunssaisena kun ei kauheasti houkutellut astua ulos ovesta. Toppapuku on ystävä, tuolla reissulla seuranani oli myös kamera. Aurinko oli juuri laskemassa ja sävyt kauniita. Raikas ulkoilma tuoksui niin hyvältä sisällä vietettyjen päivien jälkeen.

4) Kävelyltä tullessani olin nälkäinen ja päätin pyöräyttää kerrankin jotain vähän erilaista sapuskaa (meillä perus on yleensä jotain jauhelihasta; pizzaa, kastiketta tai muuta sellaista). Nauhapastaa juustolla ja öljyisellä kastikkeella, jossa oli oliiviöljyn lisäksi valkosipulia sekä aurinkokuivattua tomaattia. Päälle vähän tuoretta basilikaa, kylkiäiseksi halloumia ja yrttivoipatonkia. Ei taatusti ollut terveellistä mutta aivan järjettömän herkullista kylläkin! Ja mieskin tykkäsi.

Hyvä havahtua näin 26-vuotiaana siihen, että ruoka voi olla ihan yksinkertaistakin ja silti hyvää. :) Pitäisi vissiin enemmän surffata ruokasivuistoilla, jotta voisi kokea valaistumista ruuanlaiton suhteen hieman useammin. Seuraavaksi suunnitelmissani on joku päivä tehdä lihapullia ihan omin pikku kätösin, ovat varmasti niiiiin paljon parempia kuin valmisversiot (joita en enää edes halua ostaa). Olen ehkä maailman laiskin ruuanlaittaja, mutta siihen tulee vielä muutos!

(Hupparikuvat otti kanssa-asuja.)