Ajastaika

Pitkästä aikaa päiväni kuvina, edelliskerrasta on jo reippaasti yli vuosi. Pitäisi tehdä näitä useammin, kun tällaisen kuvaaminen on aika hauskaa. :) Paitsi ettei mulle normaalina päivänä välttämättä tapahdu yhtikäs mitään… Herätys -> koneelle -> Elixiaan -> kotona taas koneelle -> nukkumaan. Välillä sentään järjestys vaihtelee, tai saatan viettää puolipäivää varastossa töissä.

Mutta tällaista siis keskiviikona.

Klo 08.55
Heräsin ajoissa, kerrankin. Aurinkokin heräili samaan aikaan.

Klo 09.19
Pärstä ojennukseen, aamupalaa siinä sivussa.

Klo 09.44
Tsekkasin nopeasti vielä sähköpostit.

Klo 09.58
Matkalla kaupunkiin, aurinko paistoi ihanasti.

Klo 10.39
Kiertelin hetken kaupoissa ennen yhtä tapaamista.
Ihastuin H&M Dividedin kevätmalliston jakkuun, oih lintuja!

Klo 11.09
Mulla oli Andiamoon kuponki -20% lisäalennus jo alennetuista kengistä ja hyllystä löytyi sopivasti eräs kenkäpari viime kesän mallistosta. 26e on erittäin mukava hinta nahkaisista sandaaleista, nyt vain odottamaan kesää ja lämpimiä päiviä… Tai reissua etelään.

Klo 11.20
Työpalaveri, paikkana viihtyisä Cup & Pint. Sain oikein kunnon jakkaran takapuoleni alle, tuollaisessa laiskanlinnassa kelpasi kyllä palaveerata. Eikä kaakao tai kookostryffelikään huonolta maistunut, ei todellakaan. ;)

Klo 13.23
Kävelemässä kohti kotia.

Klo 13.43
Nakitin kullan ottamaan kuvan päivän pukimista. Samalla kuvautin myös erään runsaan kympin hintaisen Nelly-löydön, jonka pyysin siskon klikkaamaan mukaan tilaukseensa. Sinivalkoraidallinen mekko on merkiltään Rare Fashion ja tuo pitsiselkäosa on ihan huippu. ♥ (Kuontalo näyttää btw jokseenkin kummalliselta. Onkse muka oikeesti noin punertavan läiskikäs??!)

Klo 14.11
Kotona laitoin teepannun porisemaan ja istuin koneelle naputtelemaan työjuttuja.

Klo 18.04
Lisää teetä ja blogin päivitystä ynnä muuta surffailua netissä.

Klo 20.16
Illaksi kotikotiin, yksin tällä kertaa.

Klo 20.58
Blogien lueskelun lomassa hihittelin Dharmalle, joka oli jokseenkin levoton.

Klo 21.53
Saunaan. Edellispäivänä värjätyt hiukset saivat kaivattua kosteutusta L’oreal Elvital Nutri-Gloss -hiusnaamion muodossa. Ostolakossa on kehunut kyseistä naamiota useasti, oli siis ostettava se kokeiluun kun se jossain tuli vastaan. Toimiva tuote kyllä, harmi kun sitä ei enää valmisteta.

Klo 01.05
Unimaailma kutsuu, Miskakin tassutteli jostain unikaverikseni. Extrapatteri lämmitti kyllä mukavasti, mutta yritti myös vallata puolet mun tyynystä yön aikana.

Eksyin jokunen aika sitten siskon vinkkaamana Iron Fistin omaan nettikauppaan tutkailemaan sale-osaston tuotteita. Siellä olikin vaikka mitä kivaa, joskin syksyllä himoitsemaani järjettömän siistiä luurankohupparia ei valikoimasta enää löytynyt. Sitten silmäni havaitsivat jotain kaunista ja upeaa, nimittäin erään laukun.

Seilorihenkinen veska taitaa ns. viralliselta nimeltään olla Sinking Ships Casual Handbag ja on kerrassaan valloittava. Sinistä, punaista, raitaa, ankkuria, rusettia… Ei kai tuollaista yhdistelmää voi muuta kuin rakastaa? Ja entäs hei laukun sisäosa, ankkureita sikin sokin! Ihan parasta.

Olin jo päättänyt tilata laukun tuolta Iron Fistin kaupasta, vaikka $30 toimituskulut tuntuivatkin hurjilta – itse tuote oli itse asiassa joitakin dollareita kuluja edullisempi. Jostain syystä kuitenkin onnistuin unohtamaan asian aina koneen ääressä ollessani, tällainen vähän lahopää kun olen aina toisinaan. Ei liene vaikea arvata mitä tapahtui kun eilen vihdoin muistin asian oikealla hetkellä? No eihän niitä enää tietenkään ole kyseisessä kaupassa myynnissä, ja tuntuvat olevan loppu kaikkialta muualtakin. Täältä saisi vielä ihan siedettävään hintaan eikä pitäisi tulliinkaan joutua, kun on peräisin Englannista. Hmmmmm.

(Kuvat: huppari, laukku.)

Satuin tuossa selaamaan tammikuun kuva-arkistojani ja tajusin, etten ole lainkaan esitellyt paria ehdottomasti esittelemisen arvoista hankintaa – en vaikka kuvatkin oli jo otettu. Hups. Aina ei vaan voi muistaa kaikkea… Joka tapauksessa, kesän jälkeen toista (ensimmäinen pari oli maiharit loppusyksystä) kaikinpuolin loistavaa kenkähankintaa en halunnut lykätä samaan läjään (välihuomautus: eivät nuo karvavuoriset Conversetkaan hullumpi hankinta olleet…) aleostosten kanssa. Ihan vain siksi, että näin mahtavat popot ansaitsevat oman postauksensa.

Korollisia syys-/talvisaappaita mulla olisi useammat, mutta typerät jalkapöytäni oikuttelevat nykyään sen verran usein että pyrin minimoimaan korkojen käytön. Sen takia myin mm. Thelmat itku kurkussa K-serkulle, ja monen kevät-/kesäkenkäparin suhteen on pakko jossain kohtaa tehdä sama. :’/ Siispä olen tänä talvena ollut täysin edellä mainittujen maihareitten varassa. Niin mahtavat kengät kuin ne ovatkin, kaipasin kuitenkin niiden ohelle pidempää ja hieman salonkikelpoisempaa saapasta – ihan joka asuun ei inttimaiharit oikein istu.

Edelliset siistit saappaat ostin muistaakseni ’06 enkä pariin seuraavaan vuoteen paljon muita käyttänyt. Valitettavasti vaan niissäkin on pieni kiilakorko, joten pidemmät tarpomiset on ne jalassa jätettävä väliin. Maan muututtua valkeaksi törmäsin niin monessa paikassa biker-tyylisiin saappaisiin, että näin sellaisista jo untakin, ja joulun alla aloin vakavasti pohtia olisiko siinä vastaus saapasprobleemalleni. Olin alkutalven aikana kokeillut kaupoissa ties minkälaisia saapikkaita, mutta kaikki olivat jotenkin niin ei mua. Lahjaostosten lomassa juoksin sitten kaupasta toiseen kyselemässä Vagabondin prätkäbuutsien perään – joko ei löytynyt kokoa tai sitten oli ainoastaan sitä matalinta versiota, jonka totesin liian matalaksi.

Vagabondin nettikaupassa oli koot loppu sekä keskimittaisesta että pitkästä Cathy-saappaasta, mutta lopulta Brandos pelasti. Ei postikuluja ja ilmainen palautus olivat viimeinen niitti tilaamiselle, jos popot eivät olisi olleet sopivat niin sitten vain palautukseen enkä köyhtyisi senttiäkään. No, ei mun tarvinnut kovin pitkään asiaa pohtia – kengät tulivat jäädäkseen. Euroja pitkävartisista nahkakengistä sai toki pulittaa, mutta ainakin kestävät kauemmin kuin onnettomat muovikengät (joita nykyään myydään ihan käsittämättömiin hintoihin!).

Toinen esittelemättä jäänyt asia on alelöytö Lindexistä, taisi olla joulun jälkeisellä viikolla kun tuon nappasin mukaani. Suht paksua kangasta oleva pitkä toppi on syksyistä Pink Collection by Narciso Rodriguez -mallistoa, ja sen juju on jännissä epäsymmetrisissä olkaimissa. Jos oikein muistan, mallistossa oli myös mekkoja samanlaisella yläosalla… Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä tuo toppi oli viimeinen laatuaan ja just sopivassa koossa – ja mikä parasta, -70% alessa. Kahdellatoista eurolla lähti Rodriguez mukaani ja olen edelleen erittäin tyytyväinen hankintaani.

(Olen selvästi menossa siihen suuntaan, että ihankivat jäävät kauppaan ja kotiin asti päätyvät vain ne, joista oikeasti tykkään kuin hullu puurosta. Loistavaa. Vielä kun olisi useammin päiviä, jolloin voisin pukeutua muuhunkin kuin kotoisiin lökövaatteisiin… Mainostoimistohommia kun teen kotosalla, ja varastotöissä taas mielekäs pukeutuminen on turhaa a) pölyn ja b) melkein polviin ylettyvän sinisen työtakin johdosta.)

Taas alkaa olla yksi viikonloppu takanapäin, hujahtavat kyllä ohi aina sellaisella vauhdilla että huh huh. Lauantain vastaisen yön olin pitkästä aikaa töissä enkä malttanut koko lauantaita käyttää nukkumiseen, mikä “kostautui” viime yönä ja vetelin onnellisena unta palloon kevyet kaksitoista tuntia. Hullua kyllä, tälläkin hetkellä mua ihan oikeasti väsyttää. No, jospa tänään pääsisi ajoissa untenmaille ja saisi päivärytmiä edes vähän paremmaksi.

Eilen ajeltiin alkuillasta kullan kanssa kotikotiin maalle. Aurinko paistoi pitkästä aikaa, mutta lisäksi oli ihan mieletön sumu! Kasitiellä ajellessakin välillä tuntui kuin olisi ollut jossain toisessa ulottuvuudessa, kun ympärille ei nähnyt mihinkään suuntaan pariakymmentä metriä edemmäs. Jännä fiilis, sanoisinko. On kyllä aika ikävä aurinkoisia päiviä, jotenkin tänä vuonna tammikuu on ollut päivä toisensa jälkeen täynnä harmautta. Ehkä helmikuussa helpottaa jo?

Maalla ohjelmaani (kulta ei suostunut lähtemään mukaan…) kuului mm. hiihtämistä, sinivalkoiset Peltoset sain 11-vuotiaana ja hyvin palvelevat edelleen satunnaisilla hiihtolenkeillä lähipeltojen ympäri. Ehdin eilen vielä sivakoida parinkymmenen minuutin lenkin ennen kuin pimeä laskeutui, ja samalla sain testattua yhden tämän talven alennusmyyntien parhaista ostoksista, Boy-cotin mustaturkoosin toppapuvun.

Aivan loisto-ostos kyllä, ei voi muuta sanoa! Puku tuntuu kevyeltä mutta on todella lämmin, taskuja tarpeeksi (ja saa kunnolla kiinni), takissa korkea kaulus + huppu, housujen lahkeissa lumilukot – ja mikä parasta, hinta ei saanut pyörtymään kuten tuollaisten kunnon talvivaatteiden kohdalla yleensä (esim. Haltin kiva mintunvihreä takki oli 349e alennuksessa).

Illalla saunottiin, syötiin ja makoiltiin sohvalla. Miska änki hellyydenkipeänä syliin saman tien kun takapuoli kosketti sohvaa ja olisi tahtonut viettää siinä koko illan. Mennessämme nukkumaan oravanhäntä keikkui määrätietoisesti kohti sänkyä ja yöseura oli taattu. Muuten tuon karvapallon kanssa uinumisessa ei ole ongelmaa, mutta kun aamuyöstä on pakko aina tulla tunkemaan nenää jommankumman naamaan…

Neitikin oli paikalla, kuinkas muuten. Illan ja yön Dharma nukkui ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta tänään piti saada seuraa. Dharma innostui kullan heiluttamasta laserista, jonka pistemäisen valon perässä kissa juoksi vartin verran ihan into piukassa. Leikin loputtua ihmetys oli suuri, ei vissiin neiti oikein hiffannut mihinkä se piste yhtäkkiä vain katosi – seurasi pari surkeaa maukaisua ja nurkkien koluamista josko “leikkikaveri” olisi vielä jostain löytynyt.

Serj Tankian – Elect The Dead [2007]

Heitetäänpä vihdoin myös ne Helsingin ostokset kehiin. En etsinnöistä huolimatta onnistunut löytämään Tukholmasta kaikin puolin sopivaa mustaa nahkavyötä, joten se mielessä tahdoin ylipäätään lähteä sunnuntaina vielä käymään kaupungilla. Vaatimukset: musta, ei liian leveä tai kapea, nahkaa, kiva solki, max. 20e.

Ensimmäinen etappi oli H&M:n miestenpuoli – eikä sen pidemmälle tarvinnut sitten edes mennä. 85 cm pituus oli miesten vöissä hyvin edustettuna, onneksi en ole tämän pienempi tuosta keskivartalosta. ;) Valinnanvaraa oli useamman mallin verran, mutta lopulta pisimmän korren vei kuvassa näkyvä vyö. Tuon (kierrätetty!) nahka oli joihinkin muihin vöihin nähden pehmeää ja toivottavasti pehmenee vielä käytössä. Myös solki miellytti yksinkertaisuudellaan ja värillään, kirkas hopea ei ole yhtään noin kiva.

Ja se hinta? Se oli hyvinkin edullinen 9,90e. Hassua kyllä, kotona huomasin yhteneväisyyden miehelle muistaakseni toissajouluna ostamaani vyöhön – taitaa itse asiassa olla täsmälleen sama vyö. Hyvin on päivittäisessä käytössä kestänyt eli hinta/laatu-suhde näyttäisi olevan enemmän kuin kohdallaan. Ei ihme, että vyö näytti niin tutulta…

Toinen ostos sunnuntaina lähti mukaan Selectedista, jossa pyörähdettiin vilkaisemassa alerekit. Viime syksynä jäi vähän harmittamaan, kun sisko löysi ihan loistavat mustat vetoketjupillit Vilalta. Olen kyllä lainannut niitä, mutta eivät vaan pirulaiset suostu pysymään kunnolla ylhäällä… Melkein siis hihkaisin, kun huomasin Selectedin aletangolla saman tyyppiset pökät hintaan 15e. Ihan yhtä joustavat nuo eivät ole kuin Vilan versioot, sillä reisissä on kuviosaumoja ja ne tekevät housut tiukemmiksi. Vetoketjua on takataskuissa sekä lahkeissa, edestä housut ovat perusmustat useilla saumoilla “koristeltuna”.

Takastulomatkalla ostin laivalta muuten viimeinkin sen himoitsemani hajuveden, joka oli siis Sarah Jessica Parkerin SJP NYC. Eikä pitäisi heti loppua kesken, sillä tuo on kerrankin mukavan 60 ml kokoinen puteli! Olen nyt jo aivan rakastunut tuoksuun eikä tekisi tällä hetkellä mieli käyttää mitään muita tuoksuja.

Kun nyt vauhtiin pääsin, niin esittelen saman tien vuodenvaihteen jälkeen tekemäni tilauksen Feel Uniqueen. Tällä kertaa toimitus kesti huomattavasti kauemmin kuin aiemmilla kerroilla, mutta oletettavasti Brittilän lumitilanteella on asian kanssa jotain tekemistä. Ei mulla kyllä niin hätä näiden kanssa ollut, että parin viikon toimitusaika olisi sen kummemmin haitannut.

FU:n alesta nappasin pian ajankohtaiseen hoitoainetarpeeseen Fudge Daily Mint Conditionerin, en ole kyseistä merkkiä ennen testannut mutta kuullut siitä paljon positiivista. Tulevaisuus näyttää, mitä oma kuontaloni tykkää. Syksyllä(?) FU:lle myyntiin tullut Korres houkutteli niin paljon, että lykkäsin sitä tilaukseen kaksin kappalein. Meillä on kummankin päänahka viime aikoina hieman oikutellut, joten päätin testata auttaisiko Laurel & Echinacea Shampoo asiaan. Ainakin sen luvataan hoitavan kuivaa päänahkaa.

Luumufani klikkasi mukaan Korresilta vielä Plum Lip Butterin, joka ymmärtääkseni antaa huulille myös hieman kiiltoa. Tuote ei mielestäni tuoksu luumulta eikä oikeastaan yhtään miltään, väri kylläkin on houkuttelevan viininpunainen. Saa nähdä millainen se käytössä on, toivotaan parasta.

Viimeisen puolenvuoden aikana olen ajautunut pienoiseen huulirasvakriisiin, kun mikään ei tunnu toimivan toivotulla tavalla. Body Shopilta mulla on niin lip butter kuin perus lip balm, mutta ne eivät ole aivan sellaisia kuin näin talviaikaan tarvitsisin. Jos ei muu auta niin täytynee palata takaisin vuosien luottotuotteeseeni, turkoosikorkkiseen Miramen Medilip-huulirasvaan – jonka tosin ilmeisesti Blistex on ostanut itselleen…

Amanda Jenssen – Killing My Darlings [2008]