AvainsanaHousuista asiaa

Lykätään nyt toinenkin asukuva kehiin, kun vauhtiin päästiin. Päädyin sunnuntaina ekaa kertaa ikinä Piha & Puutarha -messuille, kun äiskällä sattui olemaan ylimääräinen lippu. Mitään pihaa tai puutarhaa meillä ei ole ja parvekekin on hyvin pieni, mutta sain messuilta yllättäen aika kasan inspiraatiota turnipseihin liittyen. Selkeää aikuistumista havaittavissa, sillä olen alkanut haaveilla maalle muuton ohella omakotitalosta ja jopa pihan laittamisesta. Huolestuttavaa?! Kohta musta varmaan kuoriutuu pullantuoksuinen keittiöhengetär, joka loihtii hellan ääressä toinen toistaan mahtavampia herkkuja… Öh, as if!

Ennen messuille lähtöä nakitin äijelini nappaamaan asukuvan – hei vaan takatalvi ja jalkarätin kokoiset lumihiutaleet! Syy, miksi tästä asusta oikeastaan edes bloggaan, löytyy jaloista. Vyötäröä ja hanuria ahdistavat tiukat pillihousut ovat alkaneet ottaa päähän ihan kunnolla, työpäivän mittainen istuminen kun ei varsinaisesti ole tiukkispökien ylin ystävä. Mulla ainakaan, jossain vaiheessa päivää nappi alkaa puristaa ihan taatusti.

Pääsiäisen alla sain tarpeekseni ja kiirastorstaina tynkätyöpäivän jälkeen painelin tsekkaamaan poikaystäväfarkkumarkkinat. Ehdin jopa Carlingsin alepinoille asti, kun jo tuli sopivat vastaan: tuttua merkkiä Levi’s ja mallia Skinny Roller. Mun päärynällä ei lököboyfriendeistä haaveilla, pökät pitäisi olla ennemminkin mallia hiphop jotta olisivat mulla joka puolelta löysät. Siispä tällainen ylhäältä kevyesti lököttävä, lahkeesta kapeampi porkkanamalli ajaa erinomaisesti poikkistarpeeni. Materiaali on jämäkkää 98% puuvillaa ja 2% elastaania, joten hippasen nuo varmaan tuosta vielä muuttuvat mukavammaksi. Kurkatkaapa muuten huviksenne, miten erilaiselta sama farkku näyttää esim. Nelliinan tai Natan päällä!

Ostopäivästä lähtien olenkin sitten vetänyt Skinny Rollerit jalkaan about aina kun on tarvinnut lähteä kotipihasta kauemmas, epäilen saman suuntaisen trendin jatkuvan ainakin kesähelteisiin (tuleehan niitä?!) saakka. Sunnuntain messuilla farkuilla oli seuranaan paras kamu eli nahkavyö H&M men, läpikuultava hihaton paita Gina Tricot ja päällä lämmittämässä merinovillainen neuletakki COS men. Olalla nahkalaukku Mhann, jalassa Conversen Light Acousticit, korvissa siskon tekemät korvikset (ne samat kuin lauantainakin) sekä ranteessa Axcentin kello.

Kuten olen aiemminkin maininnut, jaksan harvemmin innostua vaateketjujen yhteistyö- ja erikoismallistoista. Sonia Rykiel pour H&M on tähän mennessä edelleen ainoa oikeasti innostanut mallisto, tai no olihan se jouluinen H&M Dragon Tattoo hyvinkin inspiroiva setti, mutta valitettavasti meni täysin ohi lanseerausajan takia – yleensä H&M:n erikoismallistot tulevat myyntiin aamulla tai aamupäivällä, mutta tämäpä olikin ilmeisesti ollut ostettavissa nettikaupasta heti viisareiden siirtyessä uuden päivän puolelle. Onneksi täydellinen villakangas löytyi kuitenkin niin ei harmita ihan niin paljoa Dragon Tattoo -menetys.

Nyt sen sijaan minut on hurmattu. Ei, en rynnännyt ensimmäisten joukossa 21.3. Lindexille, kun Holly & Whyte -mallisto Gwyneth Paltrow keulakuvanaan tuli myyntiin, mutta onneksi ei tarvinnutkaan – viime viikonloppuna ainakin Turun keskustan liikkeessä valikoimaa oli edelleen kiitettävästi. Ihastuin malliston raikkauteen ja värien kyllyyteen: rentoja mutta asiallisia vaatteita väreinään mm. laivastonsinistä, oranssia, vihreää. Nam!

Ja kun kerrankin osui sekä värit että mallit kohdalleen, saatoin hieman innostua… Sunnuntaisella pikavisiitillä nappasin tummansiniset chinot, jotka sitten osoittautuivat niin onnistuneeksi hankinnaksi että kävin viikolla hakemassa samat oranssina. Sopivasti vajaamittaiset housut ovat 98% puuvillaa ja 2% elastaania, kangas paksuhkoa eli sopivat loistavasti Suomen takatalviseen kevääseen. (Vihreätkin houkuttaisivat, mutta ei kerrota siitä kenellekään.)

Housujen lisäksi vaatekaappini täydentyi ihanan sinisellä neuletakilla, joka on mukavan pehmeä, juuri oikean mallinen ja siinä on taskut. Vielä kun materiaali olisi ollut 100% puuvillaa tai esim. merinovillaa, olisin vieläkin iloisempi. Juuri materiaalin (55% puuvillaa, 25% polyamidi, 20% viskoosi) takia ostopäätös ei ollut heti selvä, mutta totesin sitten että kaapissani on huutava pula neuletakeista (koska käytän niitä about päivittäin) ja olen todella nirso mallin suhteen, joten pakko se on kokeilla. Toivotaan parasta, ettei neule heittäydy nyppykasaksi heti ensimmäisten viikkojen jälkeen.

Veikkaan, että laivastonsininen ja oranssi muodostavat tänä keväänä oman tyylini väripaletin yhdessä mustan, harmaan ja valkoisen kanssa. Joukossa ehkä myös ripaus punaista ja keltaista. Värit ja kesä! ♥

(Chinot 19,95e/pari ja neuletakki 27,95e; kaikki Lindex.)

Enrique Iglesias – Euphoria [2010]

Olen menneinä viikkoina tehnyt muutaman aivan loistohankinnan, jotka halusin esitellä myös täällä blogin puolella. Pari muutakin pikkujuttua itse asiassa olisi, mutta ne jääköön toiseen ajankohtaan kun en huomannut nyt käsitellä kuvia tähän postaukseen.

Ensimmäiseksi pari viikkoa sitten Superupeen VIP-avajaisissa tekemäni ostos, Satu Kallio Designin hiekanvärinen kainalolaukku. Huomasin laukun vasta pyörittyämme useamman tunnin liikkeessä enkä voi käsittää miten se ei aiemmin osunut silmään. Onneksi kukaan muukaan ei ollut huomannut sitä! Tai jos olisikin huomannut niin oli kuitenkin jättänyt veskan mun löydettäväksi.

Laukun väri näköjään vaihtelee kuvissa paljonkin, tuo alin kuva vastaa lähinnä todellista sävyä. Materiaali on päältä pehmeää nahkajäljitelmää ja vuori taas kermanvaaleaa puuvillasekoitetta, johon on tikattu kiemuroita ja koukeroita. Välissä on kerros vanua, joten veska on kestävä – ja ihanan pehmeä! Laukkua voi kantaa kainalossa tai sitten pitää kiinni noista renkuloista, itse tykkään ensin mainitusta tavasta. Tuo malli on siis nimeltään Stella, yllättävän paljon S-kokoiseksi määritelty pikkulaukku vetää tavaraa. Ja oikeastaan tuo toimii paremmin jos on vähän enemmän rompetta sisällä, muuten se tuntuu vähän lötköltä kantaa.

Satu Kallio Designin ihastuttavia laukkuja saa paitsi em. Superupeesta myös merkin omista verkkokaupoista Etsystä ja Madebystä.

Levyhyllyyn sain vihdoin aikaiseksi hommata Viikatteen keväällä julkaiseman kokoelman Kuutamo, kaiho & katkeruus valokuvakirjaversiona. Samassa paketissa tuli myös Äxän limited edition t-paita kokoelman nimeä mukaillen. Olin jo aiemmin saanut kyseisen paidan Felineltä kun se sopi mun haballe paremmin, mun tilauksessa paita oli siis kokoa isompana ja siskokin sai vihdoin oman KKK-paitansa.

Uudet farkut in action: osa 1 ja osa 2. Lisää tulossa aivan taatusti!

Viimeisenä esittelyvuoron saa ehkä paras ostos hetkeen: täydellisesti istuvat farkut. Monesti olen katsellut Nudien farkkuja sillä silmällä niin blogeissa kuin kaupoissakin ja Natan skeittikuvat olivat se viimeinen niitti, että päätin viimeinkin uskaltautua kokeilemaan kyseisen merkin farkkuja. Ja sattui sitten niin loistavasti, että Skanssin Carlingsista löytyi pino Tight Long John -pökiä alepöydästä ja vieläpä farkkukokoelmaani ajatellen juurikin sopivassa värisävyssä.

Oli aika hurjaa vetäistä (lue: taistella) housut (helteistä hikisiin) jalkaan ja huomata, että nehän pihveli istuu just eikä melkein! Yleensä mulla jää farkut aina reisistä kiinni, siis ettei niitä meinaa saada aivan ylös asti edes kiskottua. Nämä Nudiet taas istuivat reisistä saman tien, pohkeet vähän teki tiukkaa mutta parin käyttökerran jälkeen nekin ovat löystyneet oikein passeleiksi. Ja farkkuekspertin ohjeiden mukaisesti urheilin päälleni sen verran pienen koon, etteivät farkut todellakaan ole lössähtäneet liikaa käytössä. Veikkaan näistä tulevan syksyn ja talven ehdottomia suosikkeja!

(Ekasta laukkukuvasta kiitos Desthealle ja viimeisestä pyllykuvasta kanssa-asujalle.)

Viime viikolla oli juttua parista onnistuneesta alelöydöstä, jotka lähtivät matkaani mukaan Studiosta. Tämän viikon iltavuoroleskeydestä huolimatta sain napsittua (lue: jaksoin väkertää kaukolaukaisimen kanssa) parit kuvat blogia varten, joten tässäpä tulee Ruotsin tiikerit!

Iskin silmäni raitapaitaan about ensimmäisen alerekin kohdalla ja olin onnessani kun kokolapuissa luki muutakin kuin L, jota aleissa eniten tulee vastaan. Pikainen sovitus hellemekon päälle vahvisti mielikuvani ohuen neulepaidan rennoudesta – täydellinen sitten joskus koittavaa kesän vaihtumista syksyyn -aikaa ajatellen. Materiaali on puuvillaa, neulos kevyttä ja vajaamittaiset hihat viimeistelevät ei-talvisen fiiliksen.

Sisäinen farkkufanityttöni houkutteli nappaamaan mukaan myös nämä järjettömällä 100e (!!) alemerkinnällä varustetut (kesä)farkut, sillä kaapistani ei aiemmin löytynyt a) vaaleita eikä b) sopivasti repaleisia farkkuja. Vähän 90-lukua, vähän tätä päivää, hyvin toimii joka tapauksessa – myös lahkeet kesäisesti kääräistynä.

* * * * * * * * * *

Kummatkin nämä Tiger of Swedenin vaatekappaleet on jo testattu vallitsevissa olosuhteissa (tänään ainakin oli melkeinpä kylmä!) ja todettu toimiviksi. Raitaneuleelle hintaa jäi alennuksen jälkeen n. 35e ja farkut maksoivat 39e, ostopaikkana siis Studio25 Hansan kakkoskerroksessa.

Poisonblack – Of Rust And Bones [2010]

Ei mulla oikeastaan mitään sen kummempaa asiaa ollut, paitsi että koetallustelin uudet Converset tänään! Tämä ensimmäinen asu oli osittain mielessä jo kenkien ostohetkellä, oli meinaan silloin samat housut jaloissa ja kirkkaanpunainen sopii tossujen kuosiin just mahtavasti. Olin ehtinyt unohtaa sen tosiasian, että punainen ja sininen = loistoyhdistelmä! ♥

Kuvasta kiitos kanssa-asujalle.

Olen viime aikoina ihastunut housunlahkeiden nilkkamittaan, piristävää välillä vähän kikkailla jotenkin tuollaisen asun peruselementin kanssa. Myös farkunlahkeet kääräistynä on testattu, toimii! Joku päivä voisi ehkä kokeilla Natan tyyliin kääntää lahjetta taktisesti vain kerran, tosi kivalta näyttää noinkin. (Ja voi aargh, nuo Nudien farkut näyttää niin mahtavilta! En uskalla mennä edes kokeilemaan niitä, etten vain onnistu kehittämään itselleni mitään uutta wannahavemustget-juttua – joka kuitenkin päättyisi siihen, että hankin TAAS yhden uuden farkkuparin.) Tiedän joo että saatan mennä jossain aivan muissa maailmoissa aina vaateinnostuksieni kanssa, usein monet trendit kolahtavat muhun vasta siinä vaiheessa kun muut ovat jo siirtyneet seuraavaan.

Pop Art Collection Conversejen kaverina tänään oli siis päällä H&M Divided neuletakki ja housut, t-paita organic cottonia ja nahkavyö kumpikin H&M miehet. Kaulakoru (johon pitäisi käydä jossain kaupassa suihkauttamassa jotain uutta tuoksua testiin) Kaipaus, piilossa olevat mustat korvikset Pieces ja sormus Kalevala Koru. Tuon t-paidan kävin ostamassa Eevan kommenttiboksin vinkkien perusteella, itse asiassa myös mustana. Miestenosastolla peruspaitavalikoima tosiaan on parempi, joskin monet mallit ovat hartioista turhan ilmavat tällaiselle henkarihartialle. Myös kaula-aukko tuntuu usein ahtaammalta, mutta nämä ostamani ohuehkot puuvillapaidat ovat kaikeksi onneksi kaulasta normaalia vähemmän ahdistavat. Ajattelin sijoittaa paidat vaatekaapissa miehen paitapinoon ja lainailla niitä sieltä sitten kun siltä tuntuu (ja kun ovat puhtaita). Tai käyn hakemassa pari lisää, mikäli käyttökerroista aletaan tapella.

Tähän postauksen loppuun elvytelläänpä keväällä ahkeroimaani 31 päivää -haastetta, ei ole enää montaa päivää jäljellä… Koitan saada haasteen vihdoin pakettiin, niin on blogi valmis jälleen uusiin haasteisiin.

Päivä 28 – Ikävöin

Mammaa ja pappaa. Jyväskylän opiskelukavereita, joiden kanssa tulee oltua yhteyksissä aivan liian harvoin. Kissoja, vaikka pääsenkin melkein viikottain palluttamaan niitä. Inttikavereita ja tavallaan myös inttiaikaa (pasit ♥). Nuoruuden kiireettömiä kesäpäiviä, jolloin saattoi vaikka vain lukea kirjoja kaksi päivää putkeen. Viikatetta Down by the Laiturissa. Hoikempaa ulkomuotoa (en prkl vieläkään mahdu täydellisiin mustiin lempparifarkkuihini #€%&!). Kunnon yöunia. Pitkiä iltakävelyitä. Kavereita joita ei (mukamas) ehdi treffata muuten kuin a) kerran-pari vuodessa tai b) vahingossa. Vanhaa, Tarja Turusen ajan Nightwishia.

+ bonus:

En ikävöi

Teini-ikää. Menneitä suhteita tai säätöjä. Lähtemistä. Armeijan metsäleirejä. Kännäämistä. Sinkkuaikaa. Baareissa käymistä. Luteita. Näppylärakasta ihoa kasvoissani (jotain hyötyä vanhenemisesta sentään!). Vanhoja työpaikkoja. Unohdettuja hetkiä.

Veronica Maggio – Och vinnaren är… [2008]