{ Arkisto } 2009

Mihinköhän päivät ovat taas kadonneet? Kesä tuntui pitkältä, mutta nyt on alkanut tuntua siltä, että aika kulkee ihan liian nopeaan – aivan kuin jatkuvasti olisi ilta ja aika mennä nukkumaan. Varsinaisesti en ole tehnyt mitään, mutta kuitenkaan en ole pysähtynyt paikoilleni paljonkaan enempää kuin pakollisten yöunien verran. Kummallista.

Joka tapauksessa, seuraavaksi teen aikamatkan takaisin viime lauantaihin. Iltapäivällä hyppäsin prätkän päälle ja hurautin Uuteenkaupunkiin, jossa vietin mukavan päivän vanhan tupakaverin kanssa. Olin kyllä käynyt kaupungissa aiemminkin pari kertaa, mutta oli se silti aika vieras – ei muuta kuin sightseeingia kehiin siis. Aivan ihania vanhoja taloja! Ja paljon pieniä katuja sekä miljoona tasa-arvoista risteystä.

Kaupunkikiertelyn lisäksi käytiin Taivassalossa katsastamassa louhokset, johon on muodostunut pieni järvi. Vesi oli aivan uskomattoman sinistä! Se oli kirkasta ja turkoosin väristä, ihan kuin jossain etelässä. Ja lätäkön reunoilla olevat louhitut kalliot näyttivät kerrassaan upeilta sinistä vettä vasten. Harmi kun keli oli auringonpaisteesta huolimatta sen verran viileä, ettei uimaan viitsinyt mennä. Ensi kesänä on kyllä pakko päästä tuonne uimaan! Lauantaina louhoksilla ei ollut meidän lisäksemme ketään, eikä paikka ilmeisesti normaalistikaan kuhise porukkaa perusuimarantojen tapaan.

Kaupunkiin palattuamme käytiin lisäämässä vaatetta ja lähdettiin vielä rantaan syömään burgerit, ysärimäisistä kotisivuista huolimatta paikka oli ihan jees ja burgeri oikein namia. Illalla ajelin takaisin kotikotiin nahkapuvussa palellen, illat alkavat olla jo aika vilpoisia. Onneksi sauna oli lämpimänä ja pääsin saman tien lämmittelemään. Tarpeeksi löylyteltyäni kävin jopa pulahtamassa uima-altaassa, senkin vesi oli viilentynyt alle kahdenkymmenen asteen. Kylmää mutta ihana virkistävää.

Paramore – RIOT! [2007]

Olin tiistaina iskän mukana Alastaron moottoriradalla, kun siellä oli RaMP:n ratavuoro. Itse en päässyt ajamaan (hidas ryhmäkin oli turhan nopea mulle), mutta iskä parempana ja kokeneempana kuskina ulkoilutti Cebaria. Olin ottanut Nikonin mukaan pidemmällä putkella varustettuna, joten mun aika kului pääasiassa radalla kulkevia pyöriä kuvaillen.

Edellisen kerran taisin käydä rata-ajoa kuvaamassa, kun olin juuri saanut hyppysiini upouuden digijärkkärini. Toisin sanoen kolme vuotta takaperin siis. Silloin otin ensiaskeleita Nikonin kanssa ja jälki oli – kuten arvata saattaa – suhteellisen haparoivaa. Netissä julkaistavaksi kelpuutin vähän päälle 20 otosta, en tosin muista yhtään miten paljon ruutuja napsin. Kyseisen keikan kuvasaalis on muuten edelleen nähtävissä Flickrissä, kaikesta huolimatta olen kuvat säilyttänyt julkisina.

Kolmessa vuodessa olen kehittynyt sen verran, että julkaisuun asti selviytyi melkein 100 kuvaa. Kaiken kaikkiaan olin täyttänyt muistikorttia vajaan 400 ruudun verran, joista osa tosin oli yleiskuvaa ynnä muuta ei varsinaisesti yksittäisiin prätkiin liittyvää otosta. Kehitystä siis on, että esimerkiksi tällaisesta tilaisuudesta kelvollisia kuvia on jo neljäsosa!

Alkuviikko meni mukavasti vailla huolen häivää, mutta loppuviikko on valitettavasti ollut hieman synkempää. Työrintamalla näyttää huonolta enkä ole kymmenistä hakemuksista huolimatta onnistunut hommaamaan itseäni edes mihinkään haastatteluun. Kulta täytti yhden työhakemuksen mun kehoituksestani erääseen paikkaan, johon itsekin olin hakenut – arvatkaa vaan kumpi meistä pääsi haastatteluun? En ainakaan mä. Ilmeisesti mä olen ylikoulutettu tiettyihin duuneihin, joihin ihan oikeasti tahtoisin. Omalle alalle taas on aika turha yrittää, kun sinne mulla on liian vähän taitoja sekä kokemusta. Mä en enää tiedä mitä tekisin, yhtäkkiä kaikki itseluottamus on karannut kauas pois ja tilalle on astunut vähemmän mukava kolmikko epävarmuus, itseinho ja alemmuudentunto. Ainoa positiivinen asia tässä on se, että alemmaksi ei voi enää vajota – suunta on siis vain ylöspäin.

Eilen aamulla treenaamaan lähtiessäni tuoksui mun mielestä ihan syksyltä. Onko se ihan oikeasti jo melkein täällä? Tämä kesä on jotenkin ollut ihan älyttömän pitkä, jollain tavalla mä alan kohta olla valmis luopumaan siitä. Syksy tuo tullessaan ainakin uuden kodin, toivottavasti myös jonkin suunnan elämälle. En mä jaksaisi kauaa enää haahuilla kysymysmerkkinä sinne tänne.

The Strokes – First Impressions Of Earth [2006]

Hurja väsy taas vaihteeksi, tämän postauksen julkaistuani siirryn kyllä ihan suosiolla peiton alle. Päivä tuntui pitkältä, varmaankin syystä että olin menossa aamusta iltaan. Lähdin aamulla puoli kymmeneltä kotoa ja tulin takaisin seitsemältä illalla – välissä kävin pikaisesti hakemassa tavaroita.

Päivä alkoi sillä, että heitin kullan katsastuskonttorille prätkätunnille (kesän lopussa ollaan toivottavasti kumpikin A-kortillisia!) ja sen jälkeen käänsin pyörän kohti Naantalia. Tehtyäni lenkin Naantalin vanhassa kaupungissa päätin jatkaa vielä eteenpäin, kohti Rymättylää siis. En muistanutkaan miten ihanaa on Särkänsalmen siltaa pitkin! Rymättylän keskustassa laitoin pyörän parkkiin ja kävin hakemassa kaupasta jätskin. Tarkoitus oli ottaa ihan perus-Twister, mutta en sitten malttanut olla kokeilematta tuollaista suklaavaniljaversiota. Ei hullumpaa, vaikkakin se normaali on mun mielestä parempi.

Aamupäivän ajolenkin jälkeen hain kullan ja heitin sen mun luokse. Ehdin olla kotona sen verran, että haukkasin nopeasti jotain pientä, otin uimaromppeet mukaan ja lähdin taas prätkälle. Nyt suuntana oli Salo, jonka keskustaan onnistuin siskon ohjeistuksesta huolimatta ikään kuin eksymään – mutta jotenkin kummasti päädyin lopulta oikeaan osoitteeseen ilman, että mun täytyi soittaa lisäohjeita. Hypättiin melkein heti mun saavuttua autoon siskon & H:n kanssa ja ajettiin parinkymmenen kilometrin päähän H:n porukoiden mökille.

Jalkakuva on rannasta saunaan menevillä rappusilla otettu, jalassa kesän jumitusvaate nro 1 eli Zaran farkkushortsit sekä ihkut Vagabondin sandaalit. Yläosana taisi olla Desthealta mun omistukseen siirtynyt värikäs toppi. Polvien punaisuus on peräisin nahkapuvusta, jostain syystä sisäkangas hiertää polvia ihan hulluna. Täytynee vaihtaa ajoasun alle jotkut pitkät pökät tähän asti käyttämieni pyöräilyhousujen tilalle, jotta säästyisi polvien iho ärsytykseltä. Ihan off topicina muuten, mä en edelleenkään kykene sulattamaan pyöräilyhousuja muuta kuin 90-luvun kammotuksina – riippumatta miten siedettävältä ne Marian päällä näyttääkin.

Mukavan lämmin päivä kun oli niin uimaan oli tottakai mentävä. Saunassa sai hyvät löylyt ja rannan uimapaikan tarjosi Hirsijärvi, jonka vesi oli suht pinnassa olevan mittarin mukaan 23-asteista. Rannan hiekkapohjassa oli ihan mielettömästi näkinkenkiä, ei varmasti tarvitse erikseen mainita pitikö niillä leikkiä? :)

Ja laiturin nokasta hypittiin ties minkälaisia loikkia! Ihana kerrankin päästä kunnolla hyppelemään, tuossa kun oli vettä jo sen verran ettei edes hypätessä osunut pohjaan – tai ainakaan mulle ei niin tapahtunut. Uinti- ja saunarupeaman jälkeen istuskeltiin vielä tovi H:n isovanhempien kanssa kahvipöydässä, minkä jälkeen ajeltiin takaisin Saloon. Sisko meni kuudeksi töihin, joten lähdin samaa matkaa kotiin. Jonkun matkaa ajettuani oli pakko pysähtyä ottamaan kuva:

Cebarissa tuli 100 000 km täyteen! Matkamittari pyörähti ympäri ja nyt näyttää melkein kuin olisi uusi pyörä alla, kun on muka niin vähän ajettu. ;) Kotona olin siis seitsemän pintaan, sitten ruuanlaittoon ja kahdeksalta telkkarista Huippis, jonka ensimmäisen jakson viime viikolla missasin. Missasin viime syksynä esitetyn 7. kauden, mutta sitä aikaisempiin verrattuna tässä 8. kaudessa kilpailijat vaikuttavat ainakin näin alkuun ihan onnettomilta tapauksilta. Kiljunta ja kaiken ihkutus on kyllä noussut ihan uusiin sfääreihin, vai kuvittelenko mä vaan? Ehkä aika kultaa muistot…

Sunrise Avenue – Popgasm [2009]

Eilen oli kyllä täydellinen markkinakeli: aurinko paistoi ja pieni tuulenvire tuntui iholla. No okei, olihan se vähän hiostavaa – varsinkin niskasta kun olin liikenteessä hiukset auki – mutta ihana ilma kuitenkin. Markkinoilla oli pääasiassa sitä normaalia markkinameininkiä, lakritsi- ja muuta kojua yksi toisensa jälkeen. En mä kyllä mitään sieltä kaivannutkaan, kunhan fiilistelin mukavaa markkinatunnelmaa. Ainoa ostokseni oli kaksi chilipaprikaa, yhteensä 40 snt, ja lisäksi ostettiin äipän kanssa vähän herkkuja Laitilan Leivän myyntipisteeltä.

Iltapäivällä hurautin kulta mukanani prätkällä Turkuun, ilma oli erinomainen nahkapuvun ulkoilutukseen – toisin sanoen yritän epätoivoisesti saada sitä vähän venymään. Nyt oli jo huomattavasti helpompi ajaa puku päällä kuin viime kerralla, eiköhän se pikku hiljaa ala muotoutua mulle sopivaksi. Kotiin päästyäni esitin villin intiaanitanssin yrittäessäni kuoriutua puvusta pois, lopulta oli pakko pyytää kullalta vähän jelppiä.

Alkuillasta luokseni tulla pätkähti pari inttikaveria, joiden kanssa ehdin vielä käväistä kaupungilla ennen kauppojen sulkemisaikaa. Illan kuluessa porukkaa saapui paikalle lisääkin, oli niin mahtava nähdä ihmisiä taas! Pojat tosin olivat todella levottomia, helle varmaanin sekoittanut päät. ;) Mun luota suunnistettiin Edisoniin, jossa törmättiin vielä muutamaan intti-ihmiseen lisää. Edisonista porukka hajaantui sinne tänne, me kullan kanssa mentiin vajaan kymmenen hengen porukan mukana Onnelaan. Kulta oli ihan hyvässä kuosissa, joten lähdettiin joskus kahden-kolmen maissa kotiin. Mä jaksoin vielä kullan nukahdettua siivoilla kämppää, korjasin tyhjät tölkit ym. pois sekä valmistelin nukkumapaikat yövierailleni, joita tupsahteli takaisin yöelämästä puoli viiteen saakka.

Tänään on vähän väsyttänyt, mutta sain kuitenkin siistittyä kämpän ja imuroinkin jopa. Siivousurakka uuvutti, mutta suihku ja Hesen parmesan-kanahampurilainen kohensivat olotilaa huimasti. Loppuillan voisin ehkä katsella Sinkkuelämää-jaksoja, sain nimittäin siskolta lainaan Sinkkis-kenkälaatikon ja olen menossa vasta ensimmäisessä tuotantokaudessa.

Anna Puu – Anna Puu [2009]

Harvoin olen viime aikoina ollut lauantaiaamulla tähän aikaan hereillä, mutta tänään piti repiä itsensä ajoissa sängystä ylös paikallisten kesämarkkinoiden takia. Sinne olen siis suuntaamassa piakkoin, mutta sitä ennen esittelen muutaman loppukesän uutuuden vaatekaapissani.

(Korkkarit n. 11e, koru 7,90e.)

Siskon kanssa tehdyssä H&M-tilauksesta ei jäänyt oikein mitään käteen, joten palautuksen mukana laitoin tilaukseen vielä pari himoitsemaani juttua. Jälkitilaus olikin oikein onnistunut, sillä kumpikaan tuotteista ei päätynyt palautukseen. Tuosta korusta hipelöin joskus liikkeessä pronssista versiota, jota en kuitenkaan silloin ostanut. Harmikseni kaulakorut katosivat kaupoista eikä netissäkään ollut kuin hopeana ja kultaisena, tosin onhan tuo hopean sävykin aika hieno.

(Paljettinen mekko n. 10e, sydänmekko n. 9e.)

Varmaan jostain blogista eksyin taannon selaamaan ASOSin alennuskategoriaa enkä malttanut olla tekemättä tilausta. Olen kaivannut kaveria sen ainoan mustan mekkoni (ohutolkaiminen satiinimekko Gina Tricotista) seuraksi, jotain vähän erilaista versiota. ASOSilla oli alennuksessa vaikka mitä ihania mekkoja, joista päädyin tilaamaan yllä olevat mustat yksilöt. Hintaa mekoille ei tullut yhteensä kuin vajaa parikymppiä, noiden laadusta tosin en vielä osaa sanoa mitään. Vetoketjut ainakin tuntuivat kovin heiveröisiltä kokeillessani mekkoja päälle, toivottavasti kestävät käytössä.

Olin aiemmin ihastellut näitä slingbackeja vaaleina Niinalla, joten mustilla versioilla ollessa hintaa n. 10e löysivät ne tiensä mun ostoskoriin. Toistaiseksi olen testannut kenkiä kerran, ovat yllättävän tukevat ohuehkosta korostaan huolimatta, mutta peeptoe-osa pikkasen hiersi ainakin ekalla kerralla varpaita. Laittaisinkohan nämä tänään illalla jalkaan?

(Aurinkolasit n. 1,20e, sormus n. 4e.)

Edellä mainittujen lisäksi pakettiin eksyi myös pari pienempää juttua: valkoiset wayfarer-lookaliket sekä ihana sormus. Aurinkolasit ovat olleet ahkerassa käytössä, ne ovat hyvät päässä ja sopivat yleensä loistavasti kaiken kanssa. Sormus on kivan massiivinen muttei kuitenkaan liian “raskas” käyttää.

Viikko sitten mainitsin hankkineeni Skanssin visiitillä jotain aivan ihanaa – ja jossain määrin myös ehkä aika outoa mulle. En ole koskaan lämmennyt gladiaattorisandaaleille, mutta jotenkin tykästyin kovasti Vagabondin Saphire-sandaaleihin. Kerran käydessäni Aleksi13:ssa silmiini osuivat alehyllyltä popojen ruskeat versiot, joita taisin käydä ihailemassa vähintään neljästi eri liikkeissä. Lopulta tulin siihen tulokseen, että tykkään niistä aivan liikaa jotta jättäisin ostamatta omani, ja niin ruskeat Saphiret muuttivat eteiseeni -40 % alennuksen kera.

Kuvassa näkyy lisäksi violettisävyinen leopardihuivi, jonka nappasin mukaani H&M:n alehyllystä huimaan 3e hintaan. Huivi on ihanan kevyt ja pehmeä sekä aivan järjettömän kokoinen – kävisi hyvin vaikka piknik-liinasta. :) Vielä huivi ei tosin ole päässyt käyttöön, koska a) on ollut helteiset kelit ja b) en ole käynyt piknikillä tai ylipäätään missään makoilemassa. Syksymmällä siitä tulee taatusti yksi suosikkini.