Ajastaika

Hrrr, ihan hullun kylmältä tuntuu nämä viime päivien tuuliset max. +15°C kelit, kun ehti jo vähän tottua niihin reilusti yli kahdenkympin lämpimiin säihin. Täällä mä taas hengaan paksua collegea päällä ja villasukat jalassa… Mikäpä siis sopivampi hetki palata muutaman kuvan kera toukokuun puoliväliin, jolloin lyhythihaisella tarkeni ja kirsikkapuut hurmasivat valkeilla kukillaan.

Ikuistin kirsikankukat tuttuun tapaan kotikotona eräänä kevätiltana, kun olin lasten kanssa siellä käymässä. Kirsikkapuiden on annettu kasvaa varsin rauhassa, joten ne ovat levittäytyneet aika laajalle alalle jo – tuntui kuin joka puolella olisi ollut pientä ja vähän isompaa kukkivaa oksaa. Äiti mietti jospa kokeilisi jokusen nuoren puun siirtää meille, mutta vielä ei olla ehditty asian suhteen tehdä mitään. Haaveilen kyllä ainakin kirsikasta omassa puutarhassa ja olen kuljeskellut pihalla katsellen tonttia sillä silmällä, mihin kohtaan kirsikkapuun tai pari (ja ehkä omenapuunkin) voisi mahdollisesti laittaa.

Myös kukkapenkkipohdinnat ovat käynnissä, alkuun nyt lähinnä minkälaista penkkiä ylipäänsä laittaisi ja mihin kohtaan. Haaveilen penkeistä, joissa kukkisi jotain suunnilleen läpi kesän ja jotka olisivat sellaisia näpsäköitä kokonaisuuksia eivätkä ns. liian tyhjiä. Kaisa kirjoitti taannoin blogissaan hyvän vinkkipostauksen liittyen pihanhoitoon, voi kunpa itsekin saisin jossain kohtaa ihailla omaa puutarhaamme yhtä kauniina! Hieman intoa latistaa tuo ikuinen ongelma eli raha; pihaan kun kuulemani mukaan saa helposti hassattua kasapäin euroja eikä mun tässä kuussa alkava hoitovapaa ole mikään paras tulonlähde… Liikkeelle pääsen varmasti niin äidin kuin kaverini S:n puutarhasta liikenevillä kukka-aluilla, mutta pohjatyöt toki maksavat nekin. Noh, onneksi tässä ei ole mikään kiire – ensi kesänä sitten voi jatkaa siitä mihin tänä vuonna jää.

Voi apua, mullahan jäi alkuvuoden häslingissä kokonaan kirjoittamatta tämä postaus! Aika menee niin hullua tahtia, että on vaikeaa käsittää esikoisen saapumisesta olevan todella jo kolme vuotta (ja ylikin) aikaa. Edellisen katsauksen jälkeen tyttären maailma on mullistunut eniten varmasti siinä, että hänen ainoan lapsen statuksensa tuli päätökseen pikkuveljen synnyttyä viime syksynä. Myös jos vertaa vuoden takaiseen, on tyyppi kasvanut henkisellä tasolla ihan valtavasti. Nyt kun aikaa hurahti vähän turhan paljon, käsittelen listauksessa aikaa vain tammikuuhun asti, jolloin tuo kolme vuotta tuli täyteen. Melkein heti perään saakin sitten jo aloitella seuraavaa…

Tytär 3 v.

• Hei vaan hei, kolmeveen tahto- ja uhmakausi! Toisinaan asiat sujuvat mukavasti eikä tarvita sen kummempaa tappelua minkään suhteen, mutta vastapainoksi on kausia, jolloin pitää vääntää aivan kaikesta. Arkeen tuovat maustetta myös järkyttävät kilarikohtaukset, jolloin pimu vain rääkyy hulluna eikä meinaa ollenkaan pystyä rauhoittumaan. Tämä alkoi aika lailla pikkuveljen syntymän jälkeen, mikä tietysti on ihan ymmärrettävää – kenen maailma ei järkkyisi siitä, että yhtäkkiä joutuu jakamaan tärkeimmän ihmissuhteensa.
• Syksyn jatkoi tutussa päiväkodissa aiempaa pienemmällä 27,5 h viikkotuntimäärällä. Tuntien jakautumista kokeilimme varmaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, joista toimivimmaksi nousi keskipitkät n. 6,5 h päivät 3-4 kertaa viikossa. Ensin yritimme ehtiä paikalle aamupalaksi, mutta matka toiselta puolen keskustaa (koska emme halunneet vaihtaa päiväkotia väliaikaisesti) aamuruuhkassa vei aikaa sen verran paljon, että myöhäistimme suosiolla aamun aloitusta. Joulun alla sanoimme sitten hyvästit ihanalle Turun päiväkodille, kun vuodenvaihteen jälkeen oli edessä muutto toiselle paikkakunnalle.
• Suosikkileikkejä ovat koti-, kauppa- ja ravintolaleikit. Sai hieman ennen pikkuveljen syntymää oman pienen vauvanuken ja 3-vuotislahjaksi tuli sukulaisilta takaisin myös äidin vanha nukke vaatekasan kera. Muuton jälkeen meille kiikutettiin omasta lapsuudestani jemmassa ollut nukensänky, mutta sen lisäksi nuket löytyvät nukkumasta milloin mistäkin.
• Kirjat ovat tytölle tärkeitä ja iltarutiineissa parasta on luonnollisesti iltasatu, mieluiten isän lukemana. Nyt huomaa selvästi enemmän sitä että sama kirja pitää lukea useampana iltana peräkkäin, sitten taas se unohdetaan ja otetaan joku muu tilalle ns. teholukuun. Vaun aakkoskirjat ovat edelleen suosikkeja – myös siinä että ne pinotaan kaikki kaapista ulos pinoon ja harvemmin takaisin…
• Vaunuhulluus senkun jatkuu. Kotona ei koskaan tiedä mikä tyyppi veljen vaunukopasta milloinkin löytyy, yleensä pehmoleluista joko pupu tai pitkäraajainen yksisarvinen. Kuomu tietysti myös niin auki kuin vaan saa ja jos yrität mennä sen alle kurkkaamaan, kuuluu salamana “shhh, xxx nukkuu” -komento. Vaikka odotti niin kovasti tuplarattaissa istumista vauvan vieressä, valitsee silti useimmiten penkillä varustetun seisomalaudan mieluummin. Varsin näppärää kaupungissa ja julkisilla liikkuminen onkin kapeampien rattaiden ja laudan kanssa kuin tuplina.
• Lajittelee ja järjestelee mielellään kaikenlaista: sain esimerkiksi sairaalaan kuvaviestin tytön lattialle riviin järjestelemistä “sienistä”, jotka siis olivat hoitopöydän laatikosta löydetyt vauvan sukkamytty + mun kestoliivinsuoja -komboja. ;’D Tähän tarkkuuteen liittynee myös innostus palapelien tekemiseen, tyyppi meinaan osaa monimutkaisempiakin palapelejä niin hyvin että luo itselleen pientä lisähaastetta kokoamalla niitä ylösalaisin.
• Katsoo piirrettyjä (mm. Kaapo, Kaupungin sankarit) säännöllisen epäsäännöllisesti, joskin uhmakohtauksia on sen verran paljon että ruutuaika on pidetty varsin minimissä. Televisiota meillä ei väliaikaiskodissa edes ollut, joten ohjelmia on katsottu vain silloin tällöin tabletilta.
• Syksyllä jatkoimme harrastamista perhesirkuksen muodossa eikä lopulta synnytyksen ympärillä jäänyt kuin vissiin kerta vai pari väliin. Vauvan synnyttyä pyrin aina järjestämään jonkun vaunuttelemaan sirkuksen ajaksi, jotta pystyisin keskittymään täysillä tyttäreen, mutta loppusyksystä oli välillä pakko ottaa pikkuveli mukaan tunnille (toki usein hän vain nukkui).
• Puhuu hereillä ollessaan lähes taukoamatta. Jos ei ole mitään ajankohtaista juteltavaa, muistelee mielellään menneitä asioita ja tapahtumia. Lisäksi aika ajoin on ah niin ihania miksi-kausia. Puhe on pääsääntöisesti ihan ymmärrettävää, vaikka äänteissä riittää vielä opeteltavaa. R-kirjainta ei osaa sanoa ja jotkut kirjaimet ovat tietyssä kohtaa sanaa hankalia lausua, mutta vauhdilla kehittyy koko ajan. Yksi hauskimmista oli viime syksynä “vauvalla tuli kahta aivusti” eli vauva aivasti kaksi kertaa, se piti ihan kirjata muistiin vauvakirjaankin.
• Rakastaa musiikkia ja laulua. Soivat laulukirjat ovat parhautta, samoin se kun mamma laulaa iltaisin nukkumaanmenon alla (käymme usein lauantaisaunassa heillä). Lauleskelee itsekin paljon, joulun ympärillä esimerkiksi lurautettiin Tuiki, tuiki tähtönen monta kertaa päivässä.
• Vauvan syntymän jälkeen on saanut väsyneet vanhemmat hermostumaan välillä turhankin helposti ja huutamiseen reagoi yleensä itkemällä sen toisen, ei-huutavan vanhemman perään – ja joskus mammankin. Onneksi mamma ja pappa ovat olleet paljon läsnä ja tytär on toisinaan päässyt heille yksikseen, jolloin saa isovanhempiensa täyden huomion. ♥
• Juuri kun oli alkanut taas nukkua omassa huoneessa, tuli muutto pikkukaksioon ja koko perheelle yhteinen makuuhuone. Iltasatu luetaan yleensä vanhempien sängyssä ja monesti haluaa nukahtaa sinne, tosin itsekseen nukahtaminen on valitettavan harvinaista ja nukuttajan pitää pysyä vieressä uneen saakka. Yllättävän sikeä nukkuja tytöstä kuitenkin on tullut eikä herää edes itkuun, vaikka minimies karjuisi suoraa huutoa vieressä. Tarha-aamuina herättelyyn saa käyttää useamman hetken, melkein kuin jotain teini-ikäistä koittaisi saada ylös sängystä. :P
• Päiväunet jäivät pois loppusyksystä, kun tuntui turhalta päivällä taistella tunnin verran likkaa unille – ja sitten vielä yöunille menokin helposti venyi reilusti yli kymmeneen. Päiväkodissa toki nukkuu kuten muutkin ja tiettyyn aikaan iltapäivästä jos ajetaan johonkin saattaa simahtaa autoon, mutta pääsääntöisesti kotioloissa ei päikkäreitä enää nuku. Välillä tosin väsy iskee ihan puskista…
• On useimmiten aika nirso, joskin nirsous tuntuu olevan aika valikoivaa ja riippuu kuun asennosta tai jostain mikä milloinkin maistuu. Rakastaa makaronia, ruisleipää ja tortilloja; ei pidä siemenistä, tomaatista eikä mistään mikä näyttää jotenkin epäilyttävältä. Karkit ovat selvästi alkaneet kiinnostaa, mutta rusinat ym. kuivatut hedelmät kelpaavat vielä herkuksi.
• Siinä missä alkukevät oli sairastelua, niin kyllä oli syksykin. Tytär sai flunssan heti vauvan syntymän jälkeisenä päivänä, tulimme siis laitokselta suoraan sairastupaan. Vauvan ollessa 5-viikkoinen esikoinen oli jo kolmatta kertaa räkätaudissa, minkä seurauksena lääkäri diagnosoi infektioastman ja lääkitykseksi tuli kuukauden verran kortisonin hengittelyä avaavan lääkkeen lisäksi. Sen jälkeen sairastelut helpottivat, onneksi!
• Kävi alkusyksystä kampaajalla, mutta ei taaskaan oikein siitä digannut. Otsatukka lyhennettiin silloin reilusti, mutta syksyn myötä päätimme yhdessä kasvattaa sen pidemmäksi ja pois silmiltä. Noin muuten hiukset alkavat olla siinä mitassa, että saa tehtyä pienet letit! Hiuslaatu on kuitenkin todella liukas eikä kampaukset kovin kauaa pysy kuosissa.
• Vaatteiden osalta syksy meni helposti vielä tuplakoossa 86/92 (esim. Papu ja Nosh), yksöiskoossa sen sijaan piti jo siirtyä 98:iin. Housumerkeissä suosiossa ovat edelleen Vimma ja Gugguu, joiden pökät ovat tarpeeksi kapeita ja pysyvät ylhäällä. Mini Rodinin yläosista 92/98 on passeli, mutta pian voinee ekat 104/110 ottaa käyttöön. Kengät ovat pääsääntöisesti kokoa 25-26.
• Pituutta 3-vuotisneuvolassa mitattiin 94,9 cm ja painoa oli 14,1 kg. Edelliseen puolivuotiskauteen verrattuna painoa oli tullut enemmän, mutta varsin sopusuhtainen tyttö edelleen.

Se aika on taas käsillä – nimittäin alppiruusujen kukinta-aika! Tai no, parhaat hetket alkavat jo olla takanapäin, mutta alkavalla viikolla varmasti ehtii vielä nähdä edes osan kukkaloistosta.

Yhdet ehdottomat kesäkukkasuosikkini, alppiruusut, aloittivat kukintansa tänä vuonna varsin aikaisin, johtuen epäilemättä toukokuun yllättäneestä hellejaksosta. Aikaisempina vuosina olen pari kertaa piipahtanut ihailemassa alppiruusuja syntymäpäiväni kunniaksi kesäkuun puolivälissä: vuosi sitten kukinta oli juuri parhaimmillaan eikä kolme vuotta takaperinkään huonolta näyttänyt, tosin silloin oli jopa ulkotakki tarpeen. Edelliskesänä kukkaloisto oli näköjään tällä tavalla myös vähän aikaisemmassa, mutta ei kuitenkaan ihan näin aikaisessa kuin tänä keväänä. Nyt visiittimme Raisioon oli nimittäin toukokuun viimeisinä päivinä ja näytti siltä, että parhain hetki oli jo mennyt ohi.

Seurana ihastelukävelyllä oli omien lasten lisäksi siskoni reilu parikuisen poikansa kanssa. Nuoret herrat saivat köllötellä kärryissään, tytär taas sinkoili kolmevuotiaalle tyypilliseen tapaan sinne tänne. Huvittavaa miten pimusta on tullut hirmuinen räpätäti; tuolla rhodopuistossakin alkoi yhtäkkiä selittää jollekin polkupyörän kanssa liikkeellä olleelle naiselle minkälaisen pyörän hän juuri sai yms. Yhtenä päivänä avautui Lindexin kassajonossa meidän perässä olleelle naiselle miten “iskä meni töissä käymään, koska oli unohtanut (pankki)korttinsa sinne”. :’D Puheliaan pimun kanssa mikään ei pysy salaisuutena!

Vähänkö hauska tuo bongaamani puumainen rhodo, en yhtään muista nähneeni sellaista Raisiossa ennen. Työpaikan lähistöllä näin joskus korkeahkon useamman lajikkeen muodostaman puskan, mutta tuo on niin selkeästi puu. Kukkia ihaillessani pohdiskelin vähän myös minkälaista alppiruusua ehkä meille tahtoisin hankkia, toki pitää hieman pähkäillä myös sopivaa paikkaa pihamaalta. Kerroin aiemmin ostaneeni puutarhamessuilta rhodoihin kuuluvan bloombuxin, mutta se ei tosiaan sitten kukkinut lainkaan – ilmeisesti kun en ollut tajunnut suojata tarpeeksi hyvin paahtavalta kevätauringolta. Vihreä se kyllä enimmäkseen on edelleen, kukkaosat vain rupsahtivat ennen aikojaan.

Visiittimme jälkeen mulle tuli somessa vastaan Luonto Plussan video, jossa oli enemmänkin juttua Raision rhodoista. Jännä nähdä miltä alppiruusupuisto näyttää vaikka 10 vuoden päästä, kun myös uudisosan puskat ovat kasvaneet isommiksi! Ja tuo henkilöiden oikein kunnon Turun murre on hauskaa kuunneltavaa, ihan jo hyvä syy katsoa video. ;)

Body – Lindex, housut – Me & MiniMii, sukat – Marimekko.

Vauva 8 kk

Luonteeltaan iloinen hymypoika, joka rakastaa ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita. Erityisesti muut vauvat – ah, ihan parasta! Varsinaista vierastamista ei ole (paitsi joskus iltaväsyn aikaan), mutta välillä selvästi on sellaisia ns. äiti-hetkiä, jolloin kaikki muu paitsi äidin syli on ihan plääh. Esikoiselta en tällaista vaihetta muista, onkohan joku kuopusten juttu..?

Syö aika lailla kaikkea mitä tarjotaan. Aamu- ja iltapuuro annetaan lusikalla, muuten ruokailee itse omin käsin. Useimmiten sotku on aikamoista, toisinaan jopa yllättävän vähäistä – riippuu vissiin kuinka nälkä on ollut (nälkäisenä kaavitaan kaikki murut suuhun). Pinsettiote on harjoittelun alla, vaikka suht pienikokoista ruokaa onnistuu kyllä nyrkissäkin suuhunsa viemään. Lisäksi saa tietysti maitoa vauvantahtisesti, imetyskertoja vuorokaudessa tulee ehkä jotain 6-9.

Nukkuu vaihteeksi vähän paremmin. Yleensä uni tulee 21-22 maissa ja aamulla herää noin klo 8-9, tosin nyt valoisuuden lisäännyttyä roimasti on aamuhöpötys alkanut toisinaan jo kuuden (apua!) jälkeen. Toisaalta välillä nukkuu iloisesti kymppiin asti, tai saattaa puolen tunnin kähjäämisen jälkeen nukahtaa vielä uudestaan. Yöllisten herätysten määrä vaihtelee, alkuyöstä saattaa itkeä useaan otteeseen tai sitten herää vain kerran-pari syömään. Äidillä sen sijaan kuukausien pätkittäiset yöt alkavat jo tuntua… Päiväunia poika nukkuu 2-3 riippuen yöunilta heräämisen ajankohdasta, joskus pidempiä ja joskus vähän lyhyempiä.

Liikkuu vauhdikkaasti ryömien ja ehtii hetkessä edetä jonnekin kiellettyyn paikkaan – kodinhoitohuoneeseen, vessaharjan kimppuun, työhuoneeseen tietokoneen johtoihin yms. Ryömimistyyli on vähän toispuoleinen eikä siis vedä itseään tasaisesti molemmilla käsillä eteenpäin, vaan toisella vetää ja toisella ikään kuin työntää vauhtia. Ollaan naureskeltu, että näyttää siltä kuin etenisi haavoittuneena sotatantereella. :D Halutessaan syliin ryömii (yleensä äidin) jalkoihin ja nostaa kaikki raajat ilmaan. Konttausasentoakin tapailee, mutta sen hyödyntäminen on vielä vaiheessa.

Osaa liikkua paikasta toiseen, istua jonkun aikaa jos hänet laittaa istumaan, nousta konttausasentoon sekä syödä hienosti itse. Yrittää kovasti pysyä siskon leikeissä mukana, mm. rakentaa duploilla (ja toki maistella palikoita välissä) sekä pimputtaa xylofonia millä tahansa kapulaksi kelpaavalla. Höpöttää ja mölisee omiaan lähes taukoamatta: maito on mmmööö, kissan ollessa lähettyvillä suhisee ssssshha ja ä-itii kuuluu “sanavarastoon” myös.

Tykkää olla sosiaalinen, jopa heti unilta herättyään. Kotona jos päikkäreiden aikana on tullut vieraita kylään, niin heräämisen jälkeen katsoo hetken unenpöpperöisenä tuttuja kasvoja ja alkaa sitten hymyillä leveästi. Myös kissasta tuntuu tykkäävän kovasti: Barbi on näin hellekeleillä usein saunassa unilla ja aina jos poika huomaa kodinhoitohuoneen oven olevan auki, hän suuntaa päättäväisesti sinne ja suorinta reittiä saunan ovelle Barbia moikkaamaan. Tahtoisi selvästi tehdä lähempää tuttavuutta sen kanssa ja välillä aamuisin sängyssä pääseekin kokeilemaan pehmoista turkkia, kun Barbi on yön jäljiltä peitonmutkassa kerällä. Kerran yritti jopa laittaa hännän suuhunsa. :D Ehkä hämmentävintä on se, että Barbs katselee tyynesti minin touhuja eikä lähde saman tien lätkimään – taitaa meidän kuningattaresta olla tullut ihan lapsiperheen kissa. ♥

Inhoaa ruuan odottelemista, liian viileää vettä ja sitä kun vessan/kodarin/jääkaapin/pakastimen tai muun mielenkiintoisen paikan ovi laitetaan nenän edestä kiinni.

Vaipat on vaihdettu kokoon 5, käytössä Liberon tai Muumin teippivaipat kuten aiemminkin. Kestovaippojen suhteen tilanne ei ole muuttunut eli muuttolaatikossa ovat edelleen, jotenkin muka niin härdelliä koko ajan ettei sitäkään hommaa ole saanut aikaiseksi hoitaa.

Vaunut ovat aktiivisessa käytössä sekä unilla, kaupoilla että muuten vaan ulkosalla. Nyt on ollut oikeastaan vain Bugaboo Cameleon³ käytössä, kaikki muut koitan saada myytyä pois nurkista. Hetkittäin tulee sellainen hulluttelufiilis, mutta onneksi se menee ohi ihan jo sillä, etten osaa edes päättää mitä muka tahtoisin seuraavaksi kokeilla (no, paitsi ne uudet Bugaboon Foxit). Hoitovapaan alku kuitenkin jo kolkuttelee ovella ja muita rahareikiä on riittämiin.

Mitat 8 kk -neuvolassa: pituus 70,5 cm (53 cm), paino 7750 g (3610 g). Pituutta ja painoa on muutaman kuukauden aikana tullut hintelämmin, joten saimme varuiksi ajan kasvukontrolliin 10 kk paikkeilla. Paljon varmasti vaikuttaa liikkeelle lähteminen, tyyppihän painelee nykyään ihan hullua vauhtia ympäriinsä. Myös koko alkuvuoden vaivanneet ihottumat räjähtivät aivan käsiin tässä keväällä ja lääkärireissulta kotiuduimme hirvittävän rasvaläjän kanssa. Kortisonivoiteilla on pahimmat nyt saatu taltutettua, mutta tulevat viikot näyttävät riittääkö se vai pitääkö lähteä tutkimaan allergioiden mahdollisuutta. Käytössä oleva vaatekoko on 74-80 ja keväthelteiden tultua oli kiva kaivaa kätköistä “uutta”, hieman kevyempää vaatetusta. Kuvan vaatekerta on muuten kokonaisuudessaan isosiskon peruja, mitä nyt siskolla olivat pari kuukautta vanhempana käytössä. :)

Jotain muuta? Hampaita on tullut yksi lisää, nyt on nätti rivistö neljä ylhäällä ja neljä alhaalla. Vähän kyllä vaikuttaa meininki siltä, että lisää olisi jo tulossa, vaikka olisihan tässä saanut joku pieni taukokin olla… Poika on yhtäkkiä innostunut kiskomaan hiuksista niin äitiä kuin siskoakin, toivottavasti se kiinnostus menisi äkkiä ohitse.

Kurkkaa mikä oli isosiskon vauhti tässä kohtaa.

Nyt kun vihdoin meillä on oma talo ja tietysti myös oma piha, merkkasin hyvissä ajoin kalenteriin huhtikuulle Piha & Puutarha -messujen ajankohdan. Messupäiväksi valikoitui perjantai ja seurana mulla oli jälkikasvuni sekä äiti, tuo henkilökohtainen vihertukihenkilöni. Aikamoista säätöä on kyllä olla liikenteessä kahden pienen lapsen kanssa, mutta mitään traumoja ei toivottavasti kellekään jäänyt. :D

Oman pihamme suhteen tilanne on sellainen, että saamme aloittaa varsin from scratch – edelliset asukkaat eivät tainneet olla puutarhaihmisiä. Pihalla on jokunen syreenipuska, muutama pieni kataja sekä jotain villiviiniä kiipeilemässä takaterassin kaiteilla. Talon sivusta taakse kulkeva nurmialue on varsin epätasaista ja etupihan hiekkaosuus viimeistelemätön, mitään hyötypuutarhaa tai marjapensaita tms. ei ole. Ei sillä että tontti edes olisi mikään jättikokoinen, reilu 1000 neliötä ja siitäkin tietysti talo terasseineen + autotallikatos lohkaisevat ison osan. Suhteessa nurmikkoa ja hiekkaa on ehkä jotakuinkin 60-40.

En voi itsekään sanoa olevani kovin kummoinen hortonomi, joten opeteltavaa kyllä riittää. Haaveilen sellaisesta monipuolisesta ja suht helppohoitoisesta pihasta, jota katselisi ja ylläpitäisi mielellään. Näin ensialkuun olen ajatellut ihan yksinkertaista perussettiä: yrttejä terassille (tuollainen ruukkuseinä olisi hieno!) ja joitakin kukkia irtoruukkuihin, jotta sopivaa paikkaa voi hakea rauhassa. Myöhemmässä vaiheessa sitten kunnon kukkapenkki johonkin (ehkä terassin viereen), pari kirsikka- ja/tai omenapuuta sekä viinimarjapensaita jokunen. Pioneja on ehdottomasti jossain kohtaa saatava, viime vuodelta mulla onkin liljoja (jotka eivät muuten koskaan päätyneet kerrostalokolmiomme parvekkeelle kun tuli muutto) pari kappaletta ruukussa, selvisivät näköjään talven yli. Lisäksi suosikkeihini lukeutuu mm. juhannusruusu, verenpisara ja särkynytsydän. Niin ja hei tulppaanit, niitä pitää myös saada!

Puolisko taas haaveilee lähinnä hiekka-alueen siistimisestä kiveyksellä ja asfaltilla; harmi vain että ovat aikamoisen hintavia operaatioita kumpikin. Kiveys olisi aivan ihana, erityisesti tuollainen messuilla bongaamaani kaksivärinen eri kokoista kiveä oleva. Lottovoittoa odotellessa… Jotain pihan hiekkaosiollekin on tänä kesänä tehtävä, mutta epäilemättä mahdollisimman pienellä budjetilla koitetaan siitä selvitä.

Miehen äiti myi alkukeväästä talonsa ja sen tyhjennyksen myötä meille päätyi jos jonkinlaista ulkovälineistöä ruoholeikkurista terassikalustoon. Ruskean ja vihreän sävyissä komeileva kalusto ei ehkä meidän tyyliin ole se kaikista omin väritys, mutta kiva päästä kuitenkin istuskelemaan terassille ja mikä parasta, nyt ei ole mikään kiire tehdä päätöstä millaiseksi terassin “sisustuksen” ehkä haluaisi muotoutuvan. Tulevalle kesälle tiedossa on ainakin sokkelin rappaus (se oli jostain syystä jätetty rakentamisen yhteydessä tekemättä) sekä terassilautojen öljyäminen, mä haikailen terassin ruskeiden sävyjen vaihtamista johonkin toiseen mutta saa nähdä onnistuuko se ja miten. Talon nykyisen värityksen vaihtaminen todennäköisesti harmaaksi on suunnitteilla lähivuosina, joten sekin täytyy muistaa ottaa huomioon.

Esikoinen on messukävijänä aika tehopakkaus: ei muuta kuin kengät veks ja kalusteita koeistumaan. Vähän kaikkeen piti tottakai kommentoida tyyliin haluaa tällaisen tai äiti ostetaanko tämä, mutta tällä kertaa ostokset rajoittuivat puutarhahanskoihin (esikoiselle myös omat) ym. pikkujuttuihin.

Palataanpa vielä hetkeksi messutunnelmiin. Kukkainspiraatiota pöytään ja kattauksiin tarjoili Kukkakauppiaiden messuosaston kukkakakut, joista sai äänestää suosikkiaan. Huikean herkullisia olivat kyllä kaikki! Viereisellä osastolla taas oli käytetty kukkia osana juhlapukeutumista, upeita kokonaisuuksia nekin. Olisi kiva joskus opetella vähän jotain monipuolisempaa käyttöä leikkokukille kuin pelkästään pöydälle maljakkoon laittaminen, ehkä sekin aika vielä koittaa usean muun mielenkiintoisen opiskelukohteen ohella. :)

Helmikuun Rakenna & Sisusta -messuilla ihastelin turkulaisen Flörin tummanpuhuvaa osastoa ja on sanottava, että puutarhamessuilla heillä oli – ei varmasti mitenkään yllättäen – vieläkin hienompi setti. Osaston harmonisen kaunis värimaailma ja sopivan rempseä asettelu olivat just eikä melkein omaan makuuni; sieltähän olisi tehnyt mieli ostaa ihan kaikki! Ruukkujen suhteen en osannut tehdä päätöksiä, mutta messupäivän viimeisillä minuuteilla piti äkkiä kipaista hakemaan mukaan aiemmin pohdiskelemani bloombux. Rhodoihin kuuluva uutuuskasvi sopii myös ruukkuun, jollaisessa se meillä ulkona nyt majaileekin. Vähän mua epäilyttää alkaako se kukkia lainkaan, kun jotenkin nuput näyttävät niin kuivilta… Toukokuun hellekelit hippasen yllättivät, vaikka siis olen kyllä ahkerasti sitä kastellut. Alppiruusuja muuten myös havittelen puutarhaamme, ainakin jossain muodossa – bloombuxin lisäksi siis.

Kerrassaan mielettömän kokonaisuuden oli rakentanut myös Kukkakauppa Bronco oman myyntiosastonsa kylkeen, nimekseen tuo korkeuksiin kohoava kokonaisuus oli saanut Urbaani puumaja. Oli baaria ja virvokkeita, sitruspuita ja hortensiapalloja, lepopaikka vihreän syleilyssä ja riippumatto aurinkovarjoineen niin korkealla että sen juuri pystyi näkemään. Aivan uskomaton visuaalinen kokemus!

Puumajan kanssa samassa hallissa oli toinenkin kiinnostava ns. sisustuskohde: messujen bloggaajayhteistyönä toteutetut parvekesomistukset, joista kuvissa ovat Sohvilan ja Villa Puomin versiot. Meillä ei enää parvekejutut ole ajankohtaisia, mutta inspiraatiota voi toki hyödyntää myös vaikkapa terassilla. Nuo somistuksissa käytetyt Kekkilän mustat kalusteuutuudet pitää ehdottomasti tsekata tarkemmin läpi, jospa niistä vaikka löytyisi meillekin jotain sopivaa.

Ei muuta kuin ylös, ulos ja pihalle siis!