AvainsanaTalo maalla

Että sellainen blogiloma taas vaihteeksi, ohopsansaa – ja mä kun olen vähän niin kuin lomaillut Nosh-töistäkin! Piti kirjoittaa ennen joulua, joulunpyhinä, siinä välipäivinä, heti vuodenvaihteen jälkeen… Onhan tässä sinänsä ollut kaikenlaista, olen mm. intoutunut siivoamaan kaappeja ihan urakalla ja monta iltaa on mennyt tavaroita läpikäydessä. Kirppiskasa senkun kasvaa, vielä kun ehtisi naputella asioita nettiin tyrkylle ja toivoa että joku hakisi mahdollisimman paljon kaikkea pois.

Mutta kurkataanpa nyt äkkiseltään miltä meidän joulu näytti. Vuosi sitten päätin, että tämä ensimmäinen joulu omassa talossa vietetään ihan vain kotona, kun olemme viimeiset 10 vuotta pyörineet muiden nurkissa. Tai no, jouluaattona kävin tyttären kanssa päivällä isovanhempieni luona joulupuurolla, mutta sen jälkeen poistuttiin kotoa vasta pyhien jälkeen. Ratkaisu oli mitä mainioin, oli ihanaa kun joulu näytti just siltä kuin itse halusi eikä tarvinnut istua autossa yhtään ylimääräistä.

Joulukuusi löysi paikkansa olohuoneesta, vihdoin sai oikein kunnon ison kuusen! Se tuli tuttuun tapaan vanhempieni metsästä, 3-vee oli mamman ja papan mukana kuusimetsässä valitsemassa ja kaatamassa niin meidän kuin muidenkin sukulaisten joulupuut. Kuusenjalka meillä oli jo ennestään, musta tähdenmuotoinen metallinen – tykkään edelleen kovasti. Kuusi tosin oli sen verran kapearunkoinen, että jalan säätövara ei meinannut riittää ja puu kenotti koko joulun enemmän tai vähemmän kallellaan, kun emme saaneet aikaiseksi laittaa mitään kiilapaloja tms. Pysyi kuitenkin koko ajan pystyssä, vaikka sitä vähän epäilin vauhdikkaan taaperomme takia.

Kuusi kannettiin sisään aatonaattona ja tytär pääsi isin avuksi koristelemaan. Väreinä oli pääasiassa punaista, kultaa ja hopeaa; suurin osa vanhoja koristeita, mutta jokusen uudenkin olin edeltävänä päivänä napannut alehyllystä mukaan. Aiempien vuosien latvapossu löysi tällä kertaa paikkansa alemmilta oksilta, kuusella meinaan oli korkeutta ihan kiitettävästi niin pieni possu olisi latvan hujakoilla ollut turhan mini. Kaupoilta ei löytynyt mieluista tähteä, joten latvaan päätyi porukoiden kätköistä löytynyt latvatähti hieman ehostettuna. Ihan nätti joulukuusesta tuli, vaikka olisi koristeita ehkä voinut olla enemmänkin nyt kun tuota kuvaa katsoo. Aattoa edeltävänä yönä tonttu toi kasan lahjoja kuusen alle, mikä aamulla herätti pikkuväessä ihmetystä sekä jännittyneitä kiljahduksia.

Joulusauna kotikotona lämmitettiin jo aatonaattona, myös sisko oli perheineen paikalla. Ennen sinne lähtöä huiskin vielä joulusiivouksen loppuun, sillä aattoaamulle en halunnut jättää mitään siihen liittyvää – olen viettänyt ihan tarpeeksi monta jouluaaton aamupäivää elämässäni imuroiden. Jouluaaton saikin sitten ottaa suht rennosti, päivällä tosiaan tehtiin pikapyrähdys Turkuun joulurauhan julistus radiosta kuunnellen ja alkuillasta mun vanhemmat sekä setäni tulivat meille. Ruokapuoli koostettiin yhdessä, omassa keittiössä valmistui jälleen inkiväärinen linssi-bataattilaatikko, porkkala sekä marinoitu punasipuli vähän erilaisella reseptillä tällä kertaa. Seitanin tekemistä mietin, mutta menin kuitenkin helpomman kautta eli valmiilla nyhtökaurapullilla. Lisäksi pöydässä oli mm. kinkkua, iskän savustamaa lohta, mätiä, silliä, sienisalaattia sekä peruna-, porkkana- ja maksalaatikkoa. Kattaus oli varsin simppeli, haaveilen aina kaikista upeista koristeluista ym. mutta valitettavaa kyllä en oikein osaa toteuttaa sellaisia…

Jälkkäripöytään tein superhelpon piparijuustokakun Suklaapossun ohjeella, mukavan helppo resepti kyllä. Konvehteja oli toki pöydässä myös, perinteisen 100 päivän karkkilakon jälkeen suklaa maistui taivaalliselta mutta maha ei ollut asiasta samaa mieltä. Pieni vinkki vissiin… :’D Aattona tosin herkuttelu jäi lopulta aika minimiin, kun tuli syötyä varsinaista ruokaa niin paljon – kerrankin näin päin. Ruokailun ja jälkkäreiden välissä avattiin lahjat, lapset olivat varsin täpinöissään ja erityisesti 1-vee oikein kiljahteli innosta paketteja kanniskellessaan. Parasta oli luonnollisesti kaikki kääreet, pahvipaketit ja se ensimmäinen lelu, joka paketista paljastui.

Joulupäivä meni rauhallisesti, miehen perhettä kävi pikaisesti kahvilla mutta muuten olimme keskenämme. Tapanina sitten olikin hulinaa vaikka muille jakaa, kun mun suvun perinteiset joulurääppiäiset olivat ekaa kertaa meillä. Ihan kaikki eivät päässeet paikalle, mutta tasan 30 henkeä meitä lopulta oli ikähaarukalla 9 kk-92 v ja seitsemän max. 7-vuotiasta. Me lähinnä hoidettiin puitteet kuntoon ja vieraat toivat mukanaan ruokapöytään jotain, eikä todellakaan ollut pulaa syötävästä! Päinvastoin, hyvä kun pöytätila riitti… Jälkkäriosuuskin sisälsi niin montaa eri herkkua, ettei kaikkea meinannut jaksaa edes maistaa. Parit lisäpöydät piti keittiöön ja olkkariin tuoda sekä lisäksi mun vanhempien kaapeista extrasetti lautasia, laseja & ruokailuvälineitä. Olihan siinä kaikenlaista säätämistä, mutta kaikille riitti paikka pöydän äärestä ja vatsat tulivat täyteen – kaikki hyvin siis.

Sellainen oli meidän joulu! Joulukuusi lähti vuoden vaihduttua, mutta parit vähemmän jouluiset sisustusasiat jätin esille ja useamman valosarjan kun pimeää kuitenkin kestää vielä hyvän aikaa. Tytär lauleskelee edelleen joululauluja; niistä, glögistä ja pipareista olisin näin nuutinpäivänä jo valmis luopumaan… Kahta jälkimmäistä on vielä kaapeissa tuhottavana, ehkä ne loppukuusta maistuvat taas.

Se on syyskuun puoliväli! Vaikka päivisin saattaa olla hyvinkin lämmintä, on ihanaa huomata että syksy on ihan oikeasti saapunut. Heinä-elokuun läkähdyttävien helteiden jälkeen on elämä ollut niin paljon helpompaa, kun voi taas keskittyä muuhunkin kuin pyyhkimään hikikarpaloita otsalta. NOSH-kuviot ovat kahmaisseet valtavasti aikaani normaalielämän ohella, joten blogi pyörinee ainakin hetken vielä hieman puoliteholla. Kovasti tänne kyllä kaipaan ja ideoita olisi läjäpäin, mutta yhden postauksen tekeminen vie aivan tuhottomasti aikaa eikä sitä just nyt ole yhtään ylimääräistä. :/ Tai ehkä se on kiinni priorisoinnista – ja mä olen edelleen mestari pomppimaan epäolennaisuuksiin kesken kaiken…

Tämän vuoden Habitare on parhaillaan käynnissä ja koska itse olen suuntaamassa Helsinkiin vasta viimeisenä messupäivänä eli huomenna sunnuntaina, päätin kurkata mitä kameraan tallentui viime vuonna; kyseinen reissu kun lopulta jäi loppusyksyn vauvakuplassa kokonaan käsittelemättä. Mullahan oli silloin raskausviikkoja 40+3, ihan hyvin siis vedetty messupäivä automatkoineen pari tuntia per suunta. :D Muistan kotimatkan loppupuolella miettineeni ihan tosissaan tulisiko yöllä lähtö synnärille, mutta pari päivää siinä kuitenkin sitten vielä meni.

Voi mikä pikku pirpana esikoinen on ollut vuosi sitten! Käsittämätöntä miten paljon lapsen kehityksessä tapahtuu ihan vain vuodessa – nyt typy on jo varsin tomera reilu 3,5-vuotias, joka osaa vaikka mitä ja hänen kanssaan elo on muuttunut varsin erilaiseksi. Viime vuoden Habitaressa yksi kiintoisimmista osastoista oli Signals-trendinäyttely ja se on ehdottomasti yksi must see -osasto myös huomenna. 2017 puhuttiin mm. optimismista, läsnä olemisesta ja yrittämisestä; saa nähdä mitä kaikkea tämän vuoden näyttely pitää sisällään.

Teresa Eloranta ja Saila Ruohonen (XAMK) | Riku Toivonen: Pikku-Taneli ja Iso-Taneli (Protoshop)

Uudet ideat ja innovaatiot ovat myös aina mielenkiintoisia, mahtavaa miten joillain on taito kehittää uutta ja innostavaa. Itse tunnun jumittavan kaikessa sisustukseen liittyvässä, kun tyylillisesti taloomme ei istu oikein mikään enkä löydä sitä punaista lankaa, jota lähtisin seuraamaan. Sisustuksemme on tällä hetkellä läjä kivoja huonekaluja, joista osa ärsyttää suunnattomasti ja osalle en vain keksi käyttötarkoitusta. Huomaa kyllä hyvin miten vuosia kerrostalossa suht pienissä neliöissä asuneena on sisustusta todella hankala saada sovitettua omakotitaloon, ainakin kun puitteiden aikakausi on täysin eri.

Erin Turkoglu: Kivi -astiat

Olen alkanut haaveilla, että myisimme kaiken pois ja sen jälkeen voisi miettiä puhtaalta pöydältä mikä oikeasti miellyttää ja mille on tarve. Jonkun olen joskus kuullut näin tekevänkin: luopuvan kaikesta ja sitten hiljalleen hankkivan tilalle just ne oikeat jutut. Mutta miten ihmeessä me lapsiperheessä pärjäisimme esimerkiksi ilman sohvaa? Vanhasta sohvastamme tuskin saisi myydessä paria satalappusta enempää ja pitkään haaveilemani Hakolan sohva maksaa reilu kymmenen kertaa enemmän. Sama koskee suunnilleen kaikkea muutakin, esim. tv-tasosta voisi myydessä ehkä saada jokusen kympin ja uuteen pitäisi laittaa kolminumeroinen summa. Aika paljon saisi siis olla säästöjä käytettävänä, jotta tällainen operaatio onnistuisi koko sisustuksen (tai vaikka edes 50 %) suhteen. Myyminen tuntuu muutenkin nykyään olevan ihan tuskaa, sulle kukaan ei halua maksaa mitään mutta itse kun olet käytettyä ostamassa niin täytyy maksaa ainakin tuplat…

Eeva Väyrynen: RAKO-yrttiseinä | Muoto2: Turn -hyllyt

Eniten varmasti rassaa se oman tyylin puute; miltä oikein haluaisin meillä näyttävän? Useimmiten ihastun yksityiskohtiin, vähän tuolta ja vähän sieltä, mutta kokonaiskuva jää hämärään. Vaikka superminimalistiset skandikodit näyttävät ihanan seesteisiltä, musta ei olisi ikinä sellaiseen. Tykkään sinänsä selkeydestä ja vähästä tavaramäärästä, mutta olen kuitenkin ennemmin boheemin suuntaan taipuva. Tämän vuoden puolella olen selaillut sisustusjuttuja varmaan enemmän kuin koskaan ennen ja keväällä se kunnon kolahdus tapahtui, kun bongasin jostain termin scandiboho. Oli jännittävää selata kuvia, joista 99 % sisälsi täsmälleen omaan makuuni olevia sisustusratkaisuja. Silloin tuntui ekan kerran, että hei ehkä mäkin vielä löydän sen meille passelin tien.

Elina Ulvio: kääntyvät peilit ja valot

No, kuten todettu – työsarkaa riittää kyllä vielä. Mielessä kytee ideoita ja erityisesti Instagram on pullollaan inspiraatiota, mutta kotihoidontuki ei varsinaisesti ole paras elämänvaihe tehdä kovin suuria sisustusmuutoksia ja kalustehankintoja. :P Varsinkin kun haluaisi satsata kerralla kunnolliseen, tukea suomalaista muotoilua jne. Asiaa vaikeuttaa ailahtelevaisuuteni, minkä takia en osaa tai uskalla tehdä mitään päätöksiä, kun hetken päästä käännänkin taas kelkkani. Mutta ehkä kun pohjan saa kuntoon niin helpottaa? Paitsi että meillä se pohja on lasikuitutapetti meets 50 shades of brown, niin en oikein tiedä milloin ylipäänsä pääsee sitä pohjaa parantelemaan. Jokunen tunika poiki… eikun leggareineen pitäisi saada myytyä ensin. :D Vaan nyt unille, jotta jaksaa huomenna inspiroitua Habitaressa. Ihanaa syyskuuta ja palataan taas!

Täällä on taas vähän kriiseilty – ja nukuttu huonosti, oltu todella väsyneitä. Vauva on heräillyt huutamaan pitkin yötä ja sitten kun hän vihdoin on sikeässä unessa, saa normaalisti hyvin läpi yön nukkuva isosisko jonkun ihmeen slaagin. Lisäksi mulla on ollut vaikeuksia nukahtaa uudestaan, jos olen päässyt ns. liian hereille, niin ei ehkä ihme, ettei meinaa paletti pysyä kasassa. Kuopuksella on nyt ollut päivisinkin unet karkuteillä eikä alkuillasta enää välttämättä nukahda ollenkaan, joten se rauhallisempi aika päivästä on jäänyt varsin minimiin ja vaikuttaa myös omaan olotilaani. Usein käy mielessä, että mua ei todellakaan ole tarkoitettu äidiksi; miksi ihmeessä halusin edes tähän leikkiin lähteä. Ja kun juuri jaksaa rämpiä päivän läpi, alitajunnassa pyörii vain jossain kuultu sun arkesi on jonkun toisen lapsuus. Vähemmästäkin ahdistaa.

Äitiyslomakin vetelee jo viimeisiään, viikko enää jäljellä. Käsittämättömän nopeasti tämä aika kyllä taas hujahti! Jään loppuvuodeksi hoitovapaalle, ei vaan pysty tuollaista pientä 9-kuista laittamaan vielä hoitoon. Olen yrittänyt laatia meille jonkunlaista budjettia syksyksi, mutta kyllä tulee olemaan tiukkaa. Aivan naurettavaahan se on, miten vähällä pitäisi pärjätä lasten kanssa kotona, vaikka elinkustannukset ovat ihan hulluja nykyään. Mutta joo, valintoja ne tietysti missä asuu ja mitä syö eikä monessa valtiossa saa edes sitä vähää rahaa mitä täällä. Kunpa edes yöt paranisivat, niin olisi yksi kuormittava asia vähemmän… Jatkuva väsymys aiheuttaa ainakin mulla sen, että käyn koko ajan puoliteholla ja yritän tehdä kaikkea saamatta varsinaisesti mitään tehtyä.

Alkuvuoden kriisiaiheet ovat siis edelleen varsin voimissaan, toisina päivinä onneksi vähemmän kuin toisina. Tajusin yhtenä päivänä ongelmani olevan mahdollisesti siinä, että haluaisin saada kaiken kuntoon kerralla sen sijaan, että keskittyisin yhteen osa-alueeseen kerrallaan. Mun nyt vaan pitää sietää epäkäytännöllistä keittiötä ja rumaa laminaattilattiaa vielä hyvä tovi, joten turha käyttää aikaa niistä angstaamiseen vaan keskittyä siihen mitä oikeasti tällä about nollabudjetilla voi tehdä. Ensin vaikkapa lastenhuone kuntoon, sen jälkeen makuuhuone – eikä edes mitään maalaamista tai tapetoimista tai muuta suurta ajallista panostusta vaativaa, kunhan nyt edes kalusteet, tavaroiden säilytys jne. niin mallilleen kuin mahdollista.

Kodin keskeneräisyys vaivaa takaraivossa koko ajan, joten innostuin viimein lukemaan KonMarin kakkososan ja sainkin lisäpotkua kodin järjestelemiseen. Vielä kun saisi toteutettua raivausprojektin ihan kunnolla, aina sieltä vaatekaapeista ja astioista kuiva-aineisiin, siivousvälineisiin sekä työhuoneen lippulappusiin ja muihin pöydillä pyöriviin asioihin. Varmasti tähän kiireiseen perhearkeen löytyisi helpotusta siitä, että tavaroilla ihan oikeasti olisi jokaisella oma paikkansa? Mutta niin, mähän olen horoskoopiltani kaksoset – erittäin nopea innostumaan ja inspiroitumaan, mutta useimmiten puhti loppuu ennen kuin olen päässyt edes kunnolla alkuun… :D

Kuvat toukokuulta ihan tästä omasta pihapiiristä. Syreenit, ah!

Hrrr, ihan hullun kylmältä tuntuu nämä viime päivien tuuliset max. +15°C kelit, kun ehti jo vähän tottua niihin reilusti yli kahdenkympin lämpimiin säihin. Täällä mä taas hengaan paksua collegea päällä ja villasukat jalassa… Mikäpä siis sopivampi hetki palata muutaman kuvan kera toukokuun puoliväliin, jolloin lyhythihaisella tarkeni ja kirsikkapuut hurmasivat valkeilla kukillaan.

Ikuistin kirsikankukat tuttuun tapaan kotikotona eräänä kevätiltana, kun olin lasten kanssa siellä käymässä. Kirsikkapuiden on annettu kasvaa varsin rauhassa, joten ne ovat levittäytyneet aika laajalle alalle jo – tuntui kuin joka puolella olisi ollut pientä ja vähän isompaa kukkivaa oksaa. Äiti mietti jospa kokeilisi jokusen nuoren puun siirtää meille, mutta vielä ei olla ehditty asian suhteen tehdä mitään. Haaveilen kyllä ainakin kirsikasta omassa puutarhassa ja olen kuljeskellut pihalla katsellen tonttia sillä silmällä, mihin kohtaan kirsikkapuun tai pari (ja ehkä omenapuunkin) voisi mahdollisesti laittaa.

Myös kukkapenkkipohdinnat ovat käynnissä, alkuun nyt lähinnä minkälaista penkkiä ylipäänsä laittaisi ja mihin kohtaan. Haaveilen penkeistä, joissa kukkisi jotain suunnilleen läpi kesän ja jotka olisivat sellaisia näpsäköitä kokonaisuuksia eivätkä ns. liian tyhjiä. Kaisa kirjoitti taannoin blogissaan hyvän vinkkipostauksen liittyen pihanhoitoon, voi kunpa itsekin saisin jossain kohtaa ihailla omaa puutarhaamme yhtä kauniina! Hieman intoa latistaa tuo ikuinen ongelma eli raha; pihaan kun kuulemani mukaan saa helposti hassattua kasapäin euroja eikä mun tässä kuussa alkava hoitovapaa ole mikään paras tulonlähde… Liikkeelle pääsen varmasti niin äidin kuin kaverini S:n puutarhasta liikenevillä kukka-aluilla, mutta pohjatyöt toki maksavat nekin. Noh, onneksi tässä ei ole mikään kiire – ensi kesänä sitten voi jatkaa siitä mihin tänä vuonna jää.

Nyt kun vihdoin meillä on oma talo ja tietysti myös oma piha, merkkasin hyvissä ajoin kalenteriin huhtikuulle Piha & Puutarha -messujen ajankohdan. Messupäiväksi valikoitui perjantai ja seurana mulla oli jälkikasvuni sekä äiti, tuo henkilökohtainen vihertukihenkilöni. Aikamoista säätöä on kyllä olla liikenteessä kahden pienen lapsen kanssa, mutta mitään traumoja ei toivottavasti kellekään jäänyt. :D

Oman pihamme suhteen tilanne on sellainen, että saamme aloittaa varsin from scratch – edelliset asukkaat eivät tainneet olla puutarhaihmisiä. Pihalla on jokunen syreenipuska, muutama pieni kataja sekä jotain villiviiniä kiipeilemässä takaterassin kaiteilla. Talon sivusta taakse kulkeva nurmialue on varsin epätasaista ja etupihan hiekkaosuus viimeistelemätön, mitään hyötypuutarhaa tai marjapensaita tms. ei ole. Ei sillä että tontti edes olisi mikään jättikokoinen, reilu 1000 neliötä ja siitäkin tietysti talo terasseineen + autotallikatos lohkaisevat ison osan. Suhteessa nurmikkoa ja hiekkaa on ehkä jotakuinkin 60-40.

En voi itsekään sanoa olevani kovin kummoinen hortonomi, joten opeteltavaa kyllä riittää. Haaveilen sellaisesta monipuolisesta ja suht helppohoitoisesta pihasta, jota katselisi ja ylläpitäisi mielellään. Näin ensialkuun olen ajatellut ihan yksinkertaista perussettiä: yrttejä terassille (tuollainen ruukkuseinä olisi hieno!) ja joitakin kukkia irtoruukkuihin, jotta sopivaa paikkaa voi hakea rauhassa. Myöhemmässä vaiheessa sitten kunnon kukkapenkki johonkin (ehkä terassin viereen), pari kirsikka- ja/tai omenapuuta sekä viinimarjapensaita jokunen. Pioneja on ehdottomasti jossain kohtaa saatava, viime vuodelta mulla onkin liljoja (jotka eivät muuten koskaan päätyneet kerrostalokolmiomme parvekkeelle kun tuli muutto) pari kappaletta ruukussa, selvisivät näköjään talven yli. Lisäksi suosikkeihini lukeutuu mm. juhannusruusu, verenpisara ja särkynytsydän. Niin ja hei tulppaanit, niitä pitää myös saada!

Puolisko taas haaveilee lähinnä hiekka-alueen siistimisestä kiveyksellä ja asfaltilla; harmi vain että ovat aikamoisen hintavia operaatioita kumpikin. Kiveys olisi aivan ihana, erityisesti tuollainen messuilla bongaamaani kaksivärinen eri kokoista kiveä oleva. Lottovoittoa odotellessa… Jotain pihan hiekkaosiollekin on tänä kesänä tehtävä, mutta epäilemättä mahdollisimman pienellä budjetilla koitetaan siitä selvitä.

Miehen äiti myi alkukeväästä talonsa ja sen tyhjennyksen myötä meille päätyi jos jonkinlaista ulkovälineistöä ruoholeikkurista terassikalustoon. Ruskean ja vihreän sävyissä komeileva kalusto ei ehkä meidän tyyliin ole se kaikista omin väritys, mutta kiva päästä kuitenkin istuskelemaan terassille ja mikä parasta, nyt ei ole mikään kiire tehdä päätöstä millaiseksi terassin “sisustuksen” ehkä haluaisi muotoutuvan. Tulevalle kesälle tiedossa on ainakin sokkelin rappaus (se oli jostain syystä jätetty rakentamisen yhteydessä tekemättä) sekä terassilautojen öljyäminen, mä haikailen terassin ruskeiden sävyjen vaihtamista johonkin toiseen mutta saa nähdä onnistuuko se ja miten. Talon nykyisen värityksen vaihtaminen todennäköisesti harmaaksi on suunnitteilla lähivuosina, joten sekin täytyy muistaa ottaa huomioon.

Esikoinen on messukävijänä aika tehopakkaus: ei muuta kuin kengät veks ja kalusteita koeistumaan. Vähän kaikkeen piti tottakai kommentoida tyyliin haluaa tällaisen tai äiti ostetaanko tämä, mutta tällä kertaa ostokset rajoittuivat puutarhahanskoihin (esikoiselle myös omat) ym. pikkujuttuihin.

Palataanpa vielä hetkeksi messutunnelmiin. Kukkainspiraatiota pöytään ja kattauksiin tarjoili Kukkakauppiaiden messuosaston kukkakakut, joista sai äänestää suosikkiaan. Huikean herkullisia olivat kyllä kaikki! Viereisellä osastolla taas oli käytetty kukkia osana juhlapukeutumista, upeita kokonaisuuksia nekin. Olisi kiva joskus opetella vähän jotain monipuolisempaa käyttöä leikkokukille kuin pelkästään pöydälle maljakkoon laittaminen, ehkä sekin aika vielä koittaa usean muun mielenkiintoisen opiskelukohteen ohella. :)

Helmikuun Rakenna & Sisusta -messuilla ihastelin turkulaisen Flörin tummanpuhuvaa osastoa ja on sanottava, että puutarhamessuilla heillä oli – ei varmasti mitenkään yllättäen – vieläkin hienompi setti. Osaston harmonisen kaunis värimaailma ja sopivan rempseä asettelu olivat just eikä melkein omaan makuuni; sieltähän olisi tehnyt mieli ostaa ihan kaikki! Ruukkujen suhteen en osannut tehdä päätöksiä, mutta messupäivän viimeisillä minuuteilla piti äkkiä kipaista hakemaan mukaan aiemmin pohdiskelemani bloombux. Rhodoihin kuuluva uutuuskasvi sopii myös ruukkuun, jollaisessa se meillä ulkona nyt majaileekin. Vähän mua epäilyttää alkaako se kukkia lainkaan, kun jotenkin nuput näyttävät niin kuivilta… Toukokuun hellekelit hippasen yllättivät, vaikka siis olen kyllä ahkerasti sitä kastellut. Alppiruusuja muuten myös havittelen puutarhaamme, ainakin jossain muodossa – bloombuxin lisäksi siis.

Kerrassaan mielettömän kokonaisuuden oli rakentanut myös Kukkakauppa Bronco oman myyntiosastonsa kylkeen, nimekseen tuo korkeuksiin kohoava kokonaisuus oli saanut Urbaani puumaja. Oli baaria ja virvokkeita, sitruspuita ja hortensiapalloja, lepopaikka vihreän syleilyssä ja riippumatto aurinkovarjoineen niin korkealla että sen juuri pystyi näkemään. Aivan uskomaton visuaalinen kokemus!

Puumajan kanssa samassa hallissa oli toinenkin kiinnostava ns. sisustuskohde: messujen bloggaajayhteistyönä toteutetut parvekesomistukset, joista kuvissa ovat Sohvilan ja Villa Puomin versiot. Meillä ei enää parvekejutut ole ajankohtaisia, mutta inspiraatiota voi toki hyödyntää myös vaikkapa terassilla. Nuo somistuksissa käytetyt Kekkilän mustat kalusteuutuudet pitää ehdottomasti tsekata tarkemmin läpi, jospa niistä vaikka löytyisi meillekin jotain sopivaa.

Ei muuta kuin ylös, ulos ja pihalle siis!