Että sellainen blogiloma taas vaihteeksi, ohopsansaa – ja mä kun olen vähän niin kuin lomaillut Nosh-töistäkin! Piti kirjoittaa ennen joulua, joulunpyhinä, siinä välipäivinä, heti vuodenvaihteen jälkeen… Onhan tässä sinänsä ollut kaikenlaista, olen mm. intoutunut siivoamaan kaappeja ihan urakalla ja monta iltaa on mennyt tavaroita läpikäydessä. Kirppiskasa senkun kasvaa, vielä kun ehtisi naputella asioita nettiin tyrkylle ja toivoa että joku hakisi mahdollisimman paljon kaikkea pois.
Mutta kurkataanpa nyt äkkiseltään miltä meidän joulu näytti. Vuosi sitten päätin, että tämä ensimmäinen joulu omassa talossa vietetään ihan vain kotona, kun olemme viimeiset 10 vuotta pyörineet muiden nurkissa. Tai no, jouluaattona kävin tyttären kanssa päivällä isovanhempieni luona joulupuurolla, mutta sen jälkeen poistuttiin kotoa vasta pyhien jälkeen. Ratkaisu oli mitä mainioin, oli ihanaa kun joulu näytti just siltä kuin itse halusi eikä tarvinnut istua autossa yhtään ylimääräistä.
Joulukuusi löysi paikkansa olohuoneesta, vihdoin sai oikein kunnon ison kuusen! Se tuli tuttuun tapaan vanhempieni metsästä, 3-vee oli mamman ja papan mukana kuusimetsässä valitsemassa ja kaatamassa niin meidän kuin muidenkin sukulaisten joulupuut. Kuusenjalka meillä oli jo ennestään, musta tähdenmuotoinen metallinen – tykkään edelleen kovasti. Kuusi tosin oli sen verran kapearunkoinen, että jalan säätövara ei meinannut riittää ja puu kenotti koko joulun enemmän tai vähemmän kallellaan, kun emme saaneet aikaiseksi laittaa mitään kiilapaloja tms. Pysyi kuitenkin koko ajan pystyssä, vaikka sitä vähän epäilin vauhdikkaan taaperomme takia.
Kuusi kannettiin sisään aatonaattona ja tytär pääsi isin avuksi koristelemaan. Väreinä oli pääasiassa punaista, kultaa ja hopeaa; suurin osa vanhoja koristeita, mutta jokusen uudenkin olin edeltävänä päivänä napannut alehyllystä mukaan. Aiempien vuosien latvapossu löysi tällä kertaa paikkansa alemmilta oksilta, kuusella meinaan oli korkeutta ihan kiitettävästi niin pieni possu olisi latvan hujakoilla ollut turhan mini. Kaupoilta ei löytynyt mieluista tähteä, joten latvaan päätyi porukoiden kätköistä löytynyt latvatähti hieman ehostettuna. Ihan nätti joulukuusesta tuli, vaikka olisi koristeita ehkä voinut olla enemmänkin nyt kun tuota kuvaa katsoo. Aattoa edeltävänä yönä tonttu toi kasan lahjoja kuusen alle, mikä aamulla herätti pikkuväessä ihmetystä sekä jännittyneitä kiljahduksia.
Joulusauna kotikotona lämmitettiin jo aatonaattona, myös sisko oli perheineen paikalla. Ennen sinne lähtöä huiskin vielä joulusiivouksen loppuun, sillä aattoaamulle en halunnut jättää mitään siihen liittyvää – olen viettänyt ihan tarpeeksi monta jouluaaton aamupäivää elämässäni imuroiden. Jouluaaton saikin sitten ottaa suht rennosti, päivällä tosiaan tehtiin pikapyrähdys Turkuun joulurauhan julistus radiosta kuunnellen ja alkuillasta mun vanhemmat sekä setäni tulivat meille. Ruokapuoli koostettiin yhdessä, omassa keittiössä valmistui jälleen inkiväärinen linssi-bataattilaatikko, porkkala sekä marinoitu punasipuli vähän erilaisella reseptillä tällä kertaa. Seitanin tekemistä mietin, mutta menin kuitenkin helpomman kautta eli valmiilla nyhtökaurapullilla. Lisäksi pöydässä oli mm. kinkkua, iskän savustamaa lohta, mätiä, silliä, sienisalaattia sekä peruna-, porkkana- ja maksalaatikkoa. Kattaus oli varsin simppeli, haaveilen aina kaikista upeista koristeluista ym. mutta valitettavaa kyllä en oikein osaa toteuttaa sellaisia…
Jälkkäripöytään tein superhelpon piparijuustokakun Suklaapossun ohjeella, mukavan helppo resepti kyllä. Konvehteja oli toki pöydässä myös, perinteisen 100 päivän karkkilakon jälkeen suklaa maistui taivaalliselta mutta maha ei ollut asiasta samaa mieltä. Pieni vinkki vissiin… :’D Aattona tosin herkuttelu jäi lopulta aika minimiin, kun tuli syötyä varsinaista ruokaa niin paljon – kerrankin näin päin. Ruokailun ja jälkkäreiden välissä avattiin lahjat, lapset olivat varsin täpinöissään ja erityisesti 1-vee oikein kiljahteli innosta paketteja kanniskellessaan. Parasta oli luonnollisesti kaikki kääreet, pahvipaketit ja se ensimmäinen lelu, joka paketista paljastui.
Joulupäivä meni rauhallisesti, miehen perhettä kävi pikaisesti kahvilla mutta muuten olimme keskenämme. Tapanina sitten olikin hulinaa vaikka muille jakaa, kun mun suvun perinteiset joulurääppiäiset olivat ekaa kertaa meillä. Ihan kaikki eivät päässeet paikalle, mutta tasan 30 henkeä meitä lopulta oli ikähaarukalla 9 kk-92 v ja seitsemän max. 7-vuotiasta. Me lähinnä hoidettiin puitteet kuntoon ja vieraat toivat mukanaan ruokapöytään jotain, eikä todellakaan ollut pulaa syötävästä! Päinvastoin, hyvä kun pöytätila riitti… Jälkkäriosuuskin sisälsi niin montaa eri herkkua, ettei kaikkea meinannut jaksaa edes maistaa. Parit lisäpöydät piti keittiöön ja olkkariin tuoda sekä lisäksi mun vanhempien kaapeista extrasetti lautasia, laseja & ruokailuvälineitä. Olihan siinä kaikenlaista säätämistä, mutta kaikille riitti paikka pöydän äärestä ja vatsat tulivat täyteen – kaikki hyvin siis.
Sellainen oli meidän joulu! Joulukuusi lähti vuoden vaihduttua, mutta parit vähemmän jouluiset sisustusasiat jätin esille ja useamman valosarjan kun pimeää kuitenkin kestää vielä hyvän aikaa. Tytär lauleskelee edelleen joululauluja; niistä, glögistä ja pipareista olisin näin nuutinpäivänä jo valmis luopumaan… Kahta jälkimmäistä on vielä kaapeissa tuhottavana, ehkä ne loppukuusta maistuvat taas.
