AvainsanaApulanta

Apulanta – Kiila [2005]

Soitin pitkästä aikaa rakkaalle ystävälleni Akkikille ja puhelu venyikin lopulta tunnin mittaiseksi. Oli ihana jutella taas! Akkiki on mun elämässä yksi niitä ihmisiä, joiden kanssa tunnen olevani samalla aaltopituudella. Harmi, kun ei asuta lähempänä. Samassa maassa onneksi sentään. :)

Tänään vietin 6 h töissä polkupyörien tuotekorttien parissa, sama jatkuu huomenissa. Näen ensi yönä varmaan uniakin fillareista… Alkuillasta kävin äipän kanssa kahvilla (ja teellä) Cafe Brahessa, jaettiin mustaherukkainen kakkupala, jossa taisi olla valkosuklaata päällä. Mä en yleensä herukoista pahemmin välitä, mutta Cafe Brahen tuotos oli yllättävän namia. Suosittelen.

Jumahdin sitten kuuntelemaan Kiilaa, en muistanutkaan miten hieno levy se on. Upeita biisejä osuvilla sanoituksilla. Tänään vuorossa pari pätkää kappaleesta Usko (yksi suosikeistani sekin):

Hei
Kaunista huomenta
Huolimatta kaikesta
Kuten oikeudesta

– – –

On
valintas yksin sun
Sun voimastas jotain muuttuu
jos vain tahdot niin

Sydämes tuntee sut paremmin kuin uskoisitkaan

Sain pari kohtaa tehtyä todo-listastani, joten voin mennä nukkumaan hyvillä mielin. Huomenna sitten muiden hommien pariin, jotta saa taas viivata kohdan tai kaksikin yli listasta. (Olenkohan lista-addikti? Niitä vaan on niin kiva kirjoittaa…)

Leonard Cohen – The Essential [2002]

Viimeiset kaksi päivää olen juossut pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, mutta silti tuntuu, etten ole saanut mitään aikaiseksi. Olisi vaikka mitä tehtävänä eikä mitään tule oikeasti tehtyä. Mihin tunnit – ja päivät – oikein katoavat?! Koneellakaan en ole ehtinyt istua kuin hetken tai pari.

Tänään olin aamulla ensitöikseni Elixiassa EasyXycling-tunnilla, jotenkin tuntui tosi iisiltä eikä tullut edes kunnolla hiki. Loppupuolella alkoi lihaksissa tuntua eilinen BodyPump, joten ehkä sen takia en sitten polkenut ihan täysillä. Huomenna taidan pitää vapaapäivän treenistä, jospa lihaskipu tästä asettuisi.

EasyXyclingissä yksi biisi oli yksi suosikeistani Apulannan Kiila-albumilta, kappale numero 5 eli Armo. Kuuntelin kyseistä levyä paljon joskus ekoina opiskeluvuosina Jyväskylässä, erityisen hyvin levy toimi lenkkeilymusiikkina (kuten myös Apiksen uudempi, Eikä vielä ole edes ilta). Kiilaa ei ole hetkeen tullut kuunneltua, mutta tämän päiväisen jälkeen taidan laittaa levyn seuraavaksi soittimeen. Armo sopii paremmin kuin hyvin mun tämän kevään fiiliksiin:

Minut ympäröin tyhjyydellä
jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen

Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse
jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin
Tätä väistin
Tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Kuukaudet Jyväskylästä lähdön jälkeen ovat opettaneet mulle paljon niin elämästä kuin itsestänikin. Vaikka olin pitkään varma siitä, että tein elämäni pahimman mokan lähtemällä, olen huomannut sen olleen juuri oikea ratkaisu sen hetkiseen tilanteeseen. Aina ei mee nallekarkit tasan, mutta onneksi tulee uusia juttuja, jotka pyyhkivät pois vanhat murheet ja pettymykset.