Viikko 12: Odotuskuvia kuvaamassa Turun linnalla.
AvainsanaConverse
Häistä on kyllä tulossa juttua vielä lisää, kunhan saisin inspiraation naputella loput tekstit kasaan. Sillä välin ajattelin heittää eetteriin vaihteeksi muutaman asukuvan, edellinen kerta oli elokuussa eli hetki on silläkin saralla jo ehtinyt vierähtää. Saattaa tosin olla, että nyt vasta pitkä tauko tulee kun – noh, tiedätte kyllä – valo on mitä on.
Lokakuun alkupuoli oli suht lämmin, syksyä todellakin parhaimmillaan siis. Kesän jälkeen oli aika kaivaa sukkikset esiin ja taisinkin hyvin pitkälti viilettää lokakuun sukkahoususankarina. Yllä perusduunipäivän asu sekä naamavärkin pikaparannus vaahteranlehden taakse piiloutumalla. Raitapaita on Marimekon Tasaraitaa, lähes puhkikulutetut Vilan vakosamettishortsit löysin joskus Rauman Studio25:sta kympillä. Korvissa hopeiset toisen käden aurinkokorvikset, konjakkinen vyö H&M men. Jalassa ikivanhat luumusukkikset H&M, villasäärystimet pitsinauhalla c04 Luomus sekä mintunväriset varrettomat Converset, jotka hankin kakkoskengiksi häihin.
Tällaisella asulla olin liikenteessä lokakuun alussa Helsingissä. Coston nahkalätsä on edelleen pop, Syster P:n harmaan huipun jättihuivin tilasin Acolythin alesta kesällä. Shanan toppi on tuliainen Espanjasta, Samujin bleiseri löytyi kesällä huikealla -70 % lätkällä varustettuna. Loistohankinta, joka taipuu mennen tullen niin arkeen kuin juhlaan! Lindexin mustat pökät ovat niin ikään alehankinta, lahkeissa on takana puoleen pohkeeseen hopeiset vetoketjut. Korvikset by sisko, sormus Kalevalakoru, rannekello Axcent. Jalassa tässäkin minttuiset Converset.
Kolmannessa asussa on siinäkin pari kesän uutta juttua, tämähän alkaa vaikuttaa siltä kuin olisin laittanut koko garderobin uusiksi kerralla… Omat tavat entistäkin tarkemmin syyniin siis. Trikoinen jakku turkooseilla yksityiskohdilla on Vero Modan ja löytyi Stockan alesta. Liukuvärjätyt sukkikset ovat nekin aleostos, Lindexiltä tällä kertaa. Korvikset ovat siskon tekemät avainkorvikset, jalassa mustat varrettomat Converset parin vuoden takaa. Innocent-merkkisen mekon tilasin EMP:ltä ja se on nopeasti lunastanut paikkansa ns. luottomekkona.
Silloin kun en tiedä mitä laittaisin päälle, päädyn useimmiten tähän mekkoon. Mekko on älyttömän mukava päällä, materiaali on paksuhkoa trikoota. Noin muuten se ei sinänsä ole kovinkaan mielenkiintoinen vaatekappale, mutta selkäosan kolmion muotoinen pitsiosa nostaa kiinnostavuuden heti usealla pykälällä ylöspäin. Toimii!
Samuli Putro – Tavalliset hautajaiset [2012]
No niin kevät, nyt loppui se pelleily! Huhtikuu vaihtui ja sä vaan päätit heittää taas vähän lunta tupaan. Maa on valkoinen ja tänään aamulla mittari näytti melkein -5°C. Ei näin! Valitettavasti vaan säätiedotus lupailee pakkasta ja lumisadetta vielä pääsiäisenäkin… Iso pyh ja vielä isompi pah! Onkohan tämä jokin sääherrojen kosto siitä, että talvi alkoi vasta tammikuussa?
Turun keskustaan avattiin viime viikolla uudistunut Kookenkä, jonka avajaistarjouksista kävin poimimassa matkaani uudet Converse All Starit. Kehitin pienoisen pakkomielteen punaisiin kenkiin, kun mietin miten loistavasti tummansiniset Holly & Whyte -housut sopisivat punaisten kenkien kanssa. Ja Consit nyt vaan on yhdet parhaista popoista, ei tule jalat kipeiksi ja sopivat melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Tulevat varmasti olemaan kovassa käytössä kuten muutkin mun Consit – kunhan vaan päästään tuosta valkoisesta moskasta eroon ja saadaan kadut kuiviksi!
Viikate – Petäjäveräjät [2012]
Saanen esitellä uusimman kenkäparin eteisen kenkähyllyssä, the Chuck Taylorit. Ever.
Kyseessä on Converse All Starit, joita olen puolentoista vuoden ajan kuolannut aina KOP-kolmion Nilsonin ohitse kulkiessani. Nähnyt popoista varmasti uniakin. Tästä ei tennari kuulkaas enää khuulimmaksi mene! Värit, kuviot, kaikki kohdallaan.
Poptaide tuosta kuosista tulee ensimmäiseksi mieleen ja ystävämme Google osasikin noilla hakusanoilla kertoa kenkien kuuluvat kevään ’10 mallistoon Chuck Taylor All Star Pop Art Collection. Kivoja malliston muutkin kengät toki ovat, mutta eivät vedä vertoja Roy Lichtenstein -henkiselle sarjakuvaprintille. Vain Warhol-tyyli olisi saattanut mennä edelle…
Miten kengät sitten lopulta päätyivät hellään huomaani? No, viime viikolla pyöriessäni jonkun tovin kauppojen aletarjontaa tutkimassa satuin kävelemään Nilsonin ohi. Huomasin että sielläkin oli ale alkanut, joten menin tarkastamaan hyllyt mahdollisen balleriinalöydön toivossa. Löysinkin yhdet kokeiltavaksi – mutta sitten silmiini osui tuttu Converse-pari alekylttien alla. Sydän taisi jättää puolikkaan lyönnin välistä, aivojen järkeillessä ettei pari kuitenkaan olisi oikeaa kokoa.
Olihan se, just eikä melkein. Se ainoa pari, joka on puolentoista vuoden ajan Nilsonin hyllyjä koristanut. En edelleenkään omista kunnollisia balleriinoja (tai vastaavia siistejä kesäkenkiä), mutta nyt ainakin taatusti yhdet hienoimmista Converseista löytyy. Joskus elämä vie minne sattuu – ja lopulta kohtalo tuo yhteen. ♥
Miten voi pieni ihminen olla näin onnellinen kengistä?!
System of a Down – Toxicity [2001]
Terveisiä kahden hengen vaalistudiosta! Kieltämättä on ollut aika mielenkiintoinen ilta eduskuntavaalien tuloslähetystä seuratessa, vaikka tulos oli mielestäni jokseenkin ennustettavissa. Jännä nähdä millaiseksi meno muuttuu seuraavien neljän vuoden aikana, kun nyt tulos näyttää olevan niin erilainen aikaisempaan verrattuna. Oman ääneni saanut ehdokas ei ole edes lähellä eduskuntaan pääsyä, mutta tärkeintähän on se että ylipäätään äänestää.
Se kuitenkin vaaleista, tämän postauksen aiheena on poliittisen pohdinnan sijasta Conversen kengät. Oma poliittinen valveutuneisuuteni ei riitä vaalien tai vaalituloksen puimiseen sen syvemmin, mutta kengistä riittää sanottavaa. Oman mielipiteeni verran ainakin.
Sen jälkeen kun runsas vuosi sitten sain diagnoosin laskeutuneesta jalkaholvista ja fysioterapeutti kehotti unohtamaan korolliset kengät, olen keskittynyt sisäistämään matalien kenkien ihanuuden. Aiemmin käytin korkoja paljonkin (erityisesti juhlissa, baarissa ym.) joten muutos oli sinänsä suuri, mutta nyt kun näin jälkikäteen tarkastelee niin loppujen lopuksi koroista luopuminen sujui yllättävän kivuttomasti. Osittain kiittäminen on varmasti pitkäaikaista rakkauttani Converseja kohtaan – jolle ei loppua näy.
Nähtyäni Conversen ja Marimekon yhteistyön tuloksena syntyneen tossumalliston kuvat netissä ne eivät säväyttäneet mitenkään erityisesti. Satuin kuitenkin käymään kaupungilla sinä päivänä kun kengät tulivat valikoituihin liikkeisiin (Turussa Marimekon oma liike Hansassa sekä One Way), joten piti sitten ihan mielenkiinnosta käydä kurkkaamassa miltä ne näyttivät livenä. Ihastuin mustavalkoiseen Kirppu-tossuun matalalla varrella, joskin sadan euron hinta tuntui järjettömältä (varsinkin kun jostain luin että Jenkeissä mallistoa myytiin kolmasosalla Suomen hinnoista).
Sitten tuli tieto uudesta työpaikasta, että olin todella saanut sen. Onnistumisestani hämmentyneenä ja ilostuneena päätin, että Converse ♥ Marimekko -popot olisivat juurikin sopiva “palkinto” itselle uuden pestin saamisesta. Eikä hintakaan enää tuntunut niin pahalta, kun palkansaanti oli vaihtunut kuukausipalkaksi ja ennen kaikkea varmaksi. On se toki edelleen ihan järjetön summa tennareista, mutta tiesin harmittelevani asiaa myöhemmin jos en hankintaa olisi tehnyt kun se ei kerran enää rahasta jäänyt kiinni.
Ja niin muuttivat kirppukengät luokseni. Mulla ei ollut ennestään yksiäkään varrettomia All Stareja, ehkäpä juuri siksi ihastuin noihin niin palavasti. Koot tuntuivat noissa himpun verran napakammilta kuin yleensä, omat kenkäni ovat UK-kokoa 6 (EUR 39) kun normaalisti Converseni ovat kokoa 5.5 (EUR 38.5). Asiaan tosin vaikutti se, ettei viikko malliston julkaisun jälkeen ollut enää jäljellä tuota välikokoa ja UK 5 oli selkeästi liian pieni. Kevään alun lykkääntyessä kirppuni joutuivat odottelemaan viikkokaupalla ennen kuin viime viikolla vihdoin uskaltauduin ne jalassa ulos. Ovat ne kyllä ihanat! ♥ Vihreä sisäpuoli on kiva yksityiskohta, ja kenkien mukana tuli lisäksi kahdet nauhat: mustat sekä vihreät. Laatikossa oli myös samaa kuosia oleva kenkäpussi, pientä kivaa extraa sekin.
Yhdet matalavartiset All Starit eivät selvästi ollut tarpeeksi, sillä tällä viikolla tulin kotiin mustat versiot mukanani. Keskustan Andiamo sulkee ovensa ja kävin heti loppuunmyynnin alettua työpäivän päätteeksi tsekkaamassa jäljellä olevan kenkätarjonnan. Kenkätilanteeni on hyvä, mutta tämän hankinnan jälkeen se alkaa olla täydellisyyttä hipova. Kahta kenkäparia vielä kaipaisin, mustia perusnilkkureita ja balleriinoja, mutta ainakin jälkimmäisten suhteen en ole kovinkaan toiveikas – mulla on niin pitkät varpaat ja muutenkin oudon mallinen jalka, että hyvin istuvan pikkukengän löytäminen on vähän kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Dee-nilkkureita taas en ole nähnyt myytävän missään muualla kuin Nilsonilla ja Turun liikkeessä omaa kokoani ei enää ole jäljellä. Nettikaupasta tietysti saisi, muttamutta…
En voinut vastustaa kiusausta napata kuvaa uusista mustista All Stareista vanhojen, ’06 ostettujen tennareitten vierellä. Kyllä nekin joskus noin siistit olivat! Paljon on kertynyt käyttöä vuosien varrella ja se myös näkyy, mutta ovat taatusti olleet hintansa väärti ellei enemmänkin. Vielä en ole raaskinut heittää noita pois, vaikka repsottavia kohtia alkaa olla vähän joka puolella ja kantapäät ovat jo aivan kuluneet – festarikenkinä palvelevat erinomaisesti niin kauan kunhan pysyvät yhtenä kappaleena.
Hehkuttamisesta risuihin: huomaako joku mikä tässä vuosi sitten hankitussa valkoisessa tossussa mättää? Toinen kyseisen parin poposta on aivan kuten pitääkin, mutta toisessa on kolme rikkinäistä tuollaista renkulaa, jonka läpi nauhat menevät. Luulin ensin yhden hajottua että sieltä vain on pudonnut joku osa, mutta tarkempi tutkailu osoitti että kaikista noista kolmesta yksinkertaisesti puuttuu renkulan vastakappale sieltä sisäpuolelta! Ensimmäinen kerta kun joudun sanomaan pahan sanan Converseista, valmistusvirhe oletettavasti. En vielä tiedä mitä tuon kanssa tekisin, todennäköisesti käyn suutarilta kyselemässä löytyisikö korvaavia komponentteja. Eihän nuo sinänsä käyttöä mitenkään haittaa, mutta ärsyttää silti.