AvainsanaViherpeukalo

Sairaslomalla jälleen, eilen sentään kävin kokeilemassa töissä josko vatsa kestäisi istumisen. Ei kestänyt, joten lääkärin kautta kotiin napsimaan lisää kipulääkkeitä. Tänään nukuin pitkään ja olen koittanut ottaa todella rauhallisesti, mikä näyttäisi toimivan. Huomenna suuntana onkin sitten työpaikka tai TYKS riippuen siitä mikä vatsan tilanne on – viikko sitten diagnosoitu neste vatsaontelossa pitäisi kadota suunnilleen viikossa. Pidetään peukkuja, alkaa meinaan olla hippasen rasittavaa kun välillä maha sattuu siihen malliin ettei pysty kunnolla olemaan.

Asiasta kukkaruukkuun, kirjaimellisesti: katsokaa mikä meillä on keittiössä! Oranssi gerbera ei sinänsä ole mikään ihme, mutta oottakaas kun kerron koko tarinan.

Ostin keskellä pimeintä talvea toimistolle purkkigerberan ilahduttamaan työntekoa. Eihän ne kukat tietenkään kestäneet kauaa ja nuputkin kupsahtivat ennen kuin ehtivät puhjeta. Pääsiäisenä olin viikon lomalla eikä kukaan tajunnut antaa kasville vettä, joten loman jälkeen mua odotti työpöydällä nuupahtanut, täysin kuivalehtinen gerbera. Kiikutin turnipsin kotiin ja iskin keittiöön ikkunalaudalle, nypin kuivuneet lehdet pois ja kastelin silloin kun muistin. Valon lisääntyessä mullasta alkoi työntyä lehtiä ja gerbera muistutti jälleen elävää kasvia.

Pari viikkoa takaperin kiljaisin huomatessani lehtien juurella kukannupun, ja muutamaa päivää myöhemmin oranssi kukka kurotteli kohti valoa! Hauskinta tässä on se, etten ole kertaakaan antanut kasville mitään lannoitetta, vaikka jostain muistan lukeneeni että gerberaa saisi lannoittaa parikin kertaa kuukaudessa. Ilmeisesti tämä yksilö tykkää keittiön olosuhteista niin paljon että kukkii siitä huolimatta.

Isoveli – 2012 [2012]

Parvekkeella purkkiruusu pukkasi jälleen esiin uuden, kauniin vaaleanpunaisen kukan.

Kuten kuvasta näkyy, parvekkeen kuumuudessa osa keskellä olevista lehdistä on muuttanut väriään kellertäväksi, osa pudonnut jo poiskin. Myös jo parhaimmat hetkensä nähneet kukat ovat jännästi vaihtaneet väriä, ikään kuin vaaleanpunaisuus olisi valunut pois ja jäljelle jäänyt ihan vähän pinkahtava vaaleankeltainen. Hassua.

Synttärikekkereille ostamani ruukkubasilika jaksaa porskuttaa sekin. Uutta lehteä tupsahtaa ilmoille sellaista tahtia, että meillä on nykyään vähän jokaisessa ruuassa basilikaa. Ennen onnistuin aina tukehduttamaan yrtitkin vedellä, mutta jokin aika sitten tajusin sen: basilika tarvitsee vettä runsaasti mutta ei suoraan multaan vaan ruukkuun (tässä tapauksessa pääkallokulhoon). Ruukusta myös näkee helposti onko yrtti ollut janoinen, lisää vettä annan vain jos astia on täysin kuiva.

Puolisko unohti, että olimme sopineet menevämme tänään kaupungille syömään, joten ajattelin sitten lähteä fillaroimaan Skanssiin. Meinasin ensin mennä kuitenkin johonkin sapuskalle, mutta ei huvittanut yksin mennä enkä keksinyt ketään kenet olisin voinut soittaa kaveriksi. Tuli niin yksinäinen olo, että päätin sitten tehdä jotain muuta. Tällaista se joskus on, parisuhteessakin.

Päivä 29 – Tähän pyrin

Onnellisuuteen ja muiden kunnioittamiseen. Siihen että punnitsen asioita eri näkökulmista enkä jämähdä yhteen. Koitan olla posiviinen, suvaitsevainen ja ajatella myös muita kuin itseäni. Aina kaikki nämä em. kohdat eivät toteudu, mutta niistä kerroista oppineena yritän toimia seuraavalla kerralla paremmin.

Pyrin elämään niin, ettei tarvitse katsoa taakse ja katua tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.

Olen justiinsa lähdössä ajelemaan Saloon päin näytöksen kenraaliharjoituksiin (ensimmäiset näytökset huomenna, apua!) mutta pikainen päivitys vielä ennen tien päälle suuntaamista. Loppukesästä äiti antoi meille kerran kotikotoa lähtiessä mukaan ruukkuun istutetun tomaatin ja käski sijoittaa sen parvekkeelle. Alkuun epäilytti tuleeko siitä mitään, varsinkin kun alkuun parvekkeella oli aina päivisin lähemmäs neljäkymmentä astetta ja lehdetkin alkoivat jo kuivua pois aktiivisesta kastelusta huolimatta.

Mutta sitten!

Yhtäkkiä tosiaan pikkutomaatit rupesivat vaihtamaan väriä punaiseen ja pari noin viiden tomskun satsia olen parvekkeelta jo käynyt noukkimassa parempiin suihin. Ja vielä vaan näyttäisi olevan tulossa lisää, joitakin vihreitä vielä löytyy joukosta mutta enimmät jäljellä olevat tomaatit ovat selkeästi punertavia.

Ei varmaan tarvitse sanoa, että kotiparvekkeella kypsyneet minitomaatit ovat paljon parempia ja mehukkaampia kuin kaupasta ostetut?