AvainsanaBaarissa

Duffy – Rockferry [2008]

Jyväskylän reissu oli kaikin puolin erittäin onnistunut! Näin juuri niitä ihmisiä, joita halusinkin nähdä, ja hauskaa oli. Ihana huomata jälleen kerran, miten mahtavaa sakkia mä tunnenkaan. Kiitosta vaan pojille, jos tänne satutte eksymään! :) Ensimmäistä kertaa tammikuisen eron jälkeen Jyväskylässä olo ei ahdistanut; ilmeisesti muistot alkavat nyt olla jo sen verran haaleita, että mennyttä rakkautta muistelee haikeuden sijaan hymyillen. Olen onnellinen siitä, että sain kokea niin vahvaa välittämistä, mutta se ei vaan sopinut mun elämään tässä kohtaa.

Perjantaipäivä lähti käyntiin kaupunkikierroksella, jonka yhteydessä käytiin T:n ja V:n kanssa syömässä Passionin vieressä sijaitsevassa Foodissa. Kanaleipä oli jättimäinen ja supermaukas eikä hinnallakaan pilattu – suosittelen lämpimästi. Iltapäivällä tehtiin T:n kanssa kävelylenkki Lutakossa, aurinko paistoi lämpimästi ja saatiinpa matkan varrella ilmaiseksi piristystä RedBull-tytöiltä parin juomatölkin muodossa. Porukkaa alkoi hiljalleen liittyä seuraan ja lopulta päädyttiin Kirkkopuistoon (aka Kirapuda) pussikaljalle ja -viinille, myös petankki oli olennainen osa iltaa.

Tottahan toki sitä piti hieman kuohuvaakin juoda, ostamani pullo Spumantea meni sopivasti tasan seurueemme kesken. Skool sekä kesälle että mun armeijaan lähdölle (ja ties mille vielä). Puistosta matka jatkui yhden tukikohdan kautta Gigglingiin, jossa mm. huusin ääneni käheäksi. Pilkkuun asti ei jaksettu olla, vaan lähdettiin suht ajoissa pizzerian kautta nukkumaan.

Keli tosiaan oli päivällä about täydellinen, mutta yhtäkkiä taivaalle oli noussut tummia pilviä ihan huomaamatta eikä aikaakaan, kun taivaalta jo putoili vesipisaroita. Ehdittiin onneksi suojaan, joten kastumiselta vältyttiin. Hetken aikaa näytti vähän heikolta, mutta onneksi taivas siitä selkeni ja aurinkokin tuli taas esiin.

Jyväsjärvi, sininen taivas ja pilvenhattarat – ihanan idyllinen maisema…

…mutta alle tunnin kuluttua oli jo vähän synkempää.

Lauantaina ajelin prätkällä kotikotiin, josta jatkoin illalla kotiin Turkuun. Viimeinen kunnon vapaailta siviilissä mulla ja yhdellä toisellakin, joten liikenteeseen siis. Lyniin vei tiemme tällä(kin) kertaa ja hauskaa oli jälleen. Ainakin on tullut biletettyä tällä viikolla! Nyt sitä melkeinpä vain on tyytyväinen, ettei hetkeen pääse baareihin. ;)

Tänään on siis viimeinen kokonainen päivä siviilissä, huomenna alkaa uudenlainen arki kurkkusalaateissa. Kiitos aina yhtä ihanan IRC-Gallerian sain huomiseksi sekä kyydin että matkaseuraa Säkylään, kivempi niin kuin lähteä itsekseen. Yllättävän vähän mua jännittää, ennemminkin odotan mielenkiinnolla mitä huominen tuo tullessaan.

Nyt menen laittamaan loput kamat kasaan ja sitä ennen osallistun Nelliinan kilpailuun, jossa tsäänssit ovat hyvin pienet tuplauksesta huolimatta. Hienot on palkinnot ja jokuhan ne joka tapauksessa voittaa. :)

Päivät katoavat ihan hullua vauhtia! Jäljellä olevat siviiliaamut mahtuvat jo yhteen käteen, tänään luku on 5. Pääasiassa olo on rauhallinen mutta välillä tulee hetkiä, jolloin jännittää ihan pirusti. Aivot keräävät alitajuisesti listaa muistettavista asioista, toivottavasti en mitään kovin tärkeää unohda. Päällimmäinen tunne on odottava: mielenkiinnolla odotan mitä maanantai tuo tullessaan.

Eilen lähdin aika ex tempore iskän kanssa Alastaron moottoriradalle pariksi tunniksi ajelemaan, kun Marskilla oli vuoro. Mun edellisestä ratakeikasta olikin jo kaksi vuotta – viime kesänä ei tullut käytyä, kun asuin koko kesän Jyväskylässä. Ekat kierrokset menivät enemmän tai vähemmän kökösti, mutta sitten alkoi homma sujua ja viimeiset kierrokset menivät kerrassaan mainiosti.

Huomenna suuntaan keltamustan ratsuni nokan kohti Keski-Suomea, jossa vietän seuraavat pari päivää herraseurassa. Toisin sanoen siis istun opiskelukavereiden kanssa jossain pussikaljalla tai jotain muuta yhtä mukavaa. :) Lauantaina pitäisi illaksi selvitä takaisin Turkuun, täytyyhän sitä ottaa ilo irti viimeisestä vapaasta siviili-illasta. Suhteellisen biletyksen täyteinen viikko tämä, eilen nimittäin tuli tehtyä pienimuotoinen baarikierros Desthean, siskon ja siskon kaverin kanssa. Fortessa oli yllättävän hyvä meno ja lisäksi drinkkejä erinomaisella hinta-/laatusuhteella.

Nyt syömään, sitten prätkä pesuun ja lopuksi saunaan.

P.S. Tosiaan, luovuin violetista kuontalosta ja värjäsin sen tummanruskeaksi. Pelästyn vieläkin aina peiliin katsoessani, näytän niin oudolta tummatukkaisena. Edellisestä kerrasta onkin jo yli vuosi (ikävöin muuten edelleen silloisia hiuksiani – ne oli niin ihanat!), ei ehkä mikään ihme siis. Toisaalta tämä ruskea on kiva, toisaalta houkuttaisi kovasti värjätä jossain vaiheessa letti mustaksi. Hmm.

Pariisin Kevät – Meteoriitti [2008]

Eilen olin viihteellä, joten täksi illaksi valitsin rauhallisemman vaihtoehdon ja tulin kotikotiin saunomaan ja uimaan. Täytyykin tämän postauksen jälkeen mennä laittamaan sauna lämpeämään… Uima-altaassa vesi on jo yli 20-asteista!

Turku Design Week starttasi eilen, ja tänään päivällä kävin Desthean kanssa Hansassa tsekkaamassa Aura Street Marketin tapahtuman. Myyntipöydillä oli kaikkea ihanaa (ks. kuva yllä), mm. Kanelia Sokeria -koruja sekä KUI Designin Turku-aiheisia tuotteita.

Yonon muotinäytös oli sirkusmaisuudellaan piristävän erilainen ja ennen kaikkea hauskaa katseltavaa. Ja kivoja vaatteitakin lavalla näkyi, tottakai. :) Muotinäytöksen jälkeen mentiin H&M:n kautta italialaiseen jätskibaariin, kun Desthea ei ollut aiemmin käynyt siellä. Valitsin annokseeni tällä kertaa sitruunaa ja keksijäätelöä, hyvältä maistuivat kumpikin.

Jätskin jälkeen Glitterissä Concoctionin Hanna tuli moikkaamaan, se on aina yhtä mukavaa nähdä muita bloggaajia kasvotusten. En vain ensin meinannut tunnistaa tyttöä, kun oli livenä jotenkin erinäköinen kuin kuvissa. :) Mä kyllä hölmistyn aina yhtä paljon, jos joku ennestään tuntematon sanoo yllättäen mulle jotain… Sama tapahtui nimittäin myös hetkeä myöhemmin, kun seistiin Desthean kanssa juttelemassa ja joku ohikulkija kehui mun mekkoa. Tulipa sen jälkeen joku vielä tiedustelemaan apteekin sijaintiakin.

Kotiin päin kävellessäni pohdiskelin saisikohan Turussa järjestettyä jonkin sortin blogimiittiä. Ei nyt mitään ihmeellistä, mutta edes jotain pientä. Jyväskylän blogimiiteissä oli hauska käydä tapaamassa muita bloggaajia, ja kivahan se olisi tavata nykyisenkin kotikaupunkini bloggaajia. Turkulaiset kynäilijät kädet ylös, jos löytyy kiinnostusta!

Loppuun vielä asut eilisillalta ja tänään päivältä, klik klik isommaksi (Flickriin). Tanssijalkaa vipatti kovasti eilen, mutta loppujen lopuksi Gigglingissä tuli tanssittua ainoastaan pari biisiä. Baarista lähtiessä aurinko oli jo noussut, tosin olihan kellokin silloin jo melkein neljä. On se Suomen kesä kerrassaan hassu.

Stella – Löytäjä saa pitää [2008]

Eilen tosiaan olin siskon ja siskon kaverin kanssa KOP-kolmion avajaisissa, ihan hienoksi paikka on laitettu. Oltiin ajoissa paikalla ja heti ovien aukeamisen jälkeen suunnistettiin Gina Tricotiin – kuten monet muutkin. Sovitukseen jonottamisen vielä kesti, mutta voi elämä kassajonoa! Jonotettiin varmaan puolisen tuntia ennen kuin päästiin edes näköetäisyydelle kassoista. H&M:llä ei ihan yhtä paljon ollut porukkaa, mutta kyllä sielläkin sai seisoskella jono(i)ssa minuutin jos toisenkin.

Vasemmalla eilisen shoppailuasu, illan baariasusta ei tullut otettua kuvaa. Tykkään kovasti noista Vagabondin kengistäni, mutta auts kun ne osaavatkin hiertää kantapäitä. Mä toivon, että se on vain uutuuden jäykkyyttä ja käyttömukavuus tuosta paranee… Niin juu, ne mun ostokset! Yritin ottaa ihanaa “teinikuvaa” uusista romppeista (digipokkarin kaukosäädin on jossain karkuteillä), mutta ei siitä mitään tullut enkä jaksanut uudestaan yrittää. Eikä ne ostokset nyt niin ihmeellisiä edes olleet: Gina Tricotista avajaistarjousmekko (pallokuosinen yläosa ja musta alaosa, sellanen joka about kaikilla on) 4,90 € ja H&M:stä vähän pidempi punainen t-paita 3,45 € sekä omenanvihreät leggingsit 2,90e (tosin H&M:ltä sai vielä kaikista -10 %). Nuo leggingsit ovat muuten mun ekat puolipitkät leggingsit ikinä. Mä en oikein ole lämmennyt säärimitalle aiemmin, mutta nuo olivat niin herkullisen väriset, että päätin antaa pituudelle mahdollisuuden.

Illalla päädyttiin siskon ja parin kaverin kanssa Lyniin, pari tuntia venyikin useammaksi tunniksi. Aika vähän oli ihmisiä liikenteessä, ilmeisesti vappu on tehnyt tehtävänsä. Kivahan se tosin vain oli, ettei istumapaikkaa tarvinnut etsiä kissojen ja koirien avulla ja että tanssilattiallakin mahtui liikkumaan. Välillä tunnen itseni kamalan vanhaksi siellä juuri ja juuri täysi-ikäisten keskellä, mutta tosiasia on se, että Lynissä soi paras musiikki ja se on tanssimisen kannalta tärkeintä. Ihania amispoppibiisejä sekä 90-luvun hittejä, mutta myös uudempaa musiikkia – täydellinen yhdistelmä!

P.S. Vielä muutama päivä aikaa osallistua Dreams of catwalk -blogin arvontaan.