AvainsanaDislike

Terveisiä Jyväskylästä! Vietin pitkästä aikaa viikonlopun rakkaassa opiskelukaupungissani, edellisestä kunnon visiitistä oli ehtinyt vierähtää jo reippaasti yli kaksi vuotta. Mahtavaa että sisko päätyi juuri Jyväskylään kouluun, niin tulee lähdettyä taatusti useammin käymään Keski-Suomessa. Nyt olin liikenteessä porukoiden kanssa, äiti & iskä olivat menossa Rompetorille sekä kaupunginteatteriin, joten pääsin siinä samalla kyydillä kätevästi Felinen hoteisiin.

Saavuimme kaupunkiin perjantai-illalla kahdeksan paikkeilla. Keli oli koko matkan suhteellisen kamala, lunta pyrytti joka suunnasta ja tuuli pöllytti vielä vähän lisää. Propsit iskälle ajamisesta, itse olisin varmaan ohjannut Teukan jossain vaiheessa matkaa lumipenkkaan.

Omalta osaltani viikonloppu sisälsi mm. Elixiaa (Jykylän keskus on ensirakkauteni kuntosalien saralla), kaupungilla pyörimistä sekä kämpillä löllöilyä The Big Bang Theoryn kera. Ja tulipa kerrankin myös vähän sivistettyä itseään, kun käytiin sunnuntaina koko konkkaronkka Alvar Aalto -museossa. En ollut siellä käynyt aiemmin, vaikka tosiaan nelisen vuotta kaupungissa asuin… Nyt on sekin vääryys korjattu!

Jyväskylässä oli lunta, paljon ihanaa valkoista lunta! Lauantaina pakkanenkin nipisteli mukavasti poskia, olisikohan mittari näyttänyt kymmentä miinusastetta suunnilleen. Aleista viime viikolla ostamani kunnon paksu Benchin talvitakki selvisi koeajostaan loistavasti, kyllä sen kanssa kelpaa odotella iltapäivälehtien lööpeissä peloteltuja kolmenkymmenen asteen pakkasia.

Harjun kupeessa joku oli ärsyyntynyt presidenttiehdokkaista.

Ruokapuoli hoidettiin lauantai-iltapäivällä Foodissa, joka tällä kertaa oli kohdallani valitettavasti pienoinen pettymys. Chiliburger oli iso ja poltteli mukavasti suussa, mutta ranskikset eivät olleet ihan tarpeeksi kypsiä. Lautaseltani puuttui kunnon veitsi kuten burgereiden yhteydessä yleensä, viereisen pöydän annoksessa veitsi kyllä näytti olevan. Extrana tilaamani guacamoledippi ei ollut avokadoa nähnytkään, haaleanvihreä mönjä maistui lähinnä perunamuusilta. Pöh.

Hienot valaisimet Foodissa kyllä oli.

Jaa mikä guacamole? Jaa avokadosta vai? Nevöhöörd.

Yllättävän rankkaa tuollainen kotimaan matkailukin, vaikka viikonlopun ohjelma oli hyvinkin kevyttä ja rentoa. Sunnuntaina olin puolikuollut suunnilleen koko kotimatkan ja kotiuduttani olin aika valmis painumaan pehkuihin saman tien – eikä kello tainnut siinä vaiheessa olla kuin vasta seitsemän. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että enhän mä kuitenkaan nukkumaan mennyt vaan istuin koneen ääressä oikein tajuamatta mistään mitään. Siispä nyt olen viisaampi ja suuntaan unten maille, kerrankin suht ajoissa. Hyvää yötä!

Pitkästä aikaa hieman arvostelua muutamasta kosmetiikkatuotteesta! Onnistuin taannoin TOP10 kosmetiikkahaastetta tehdessäni tyystin unohtamaan pari huippuhyvää tuotetta, mutta jätetään kehumiset seuraavaan kertaan. Nyt keskitytään sen sijaan tökötteihin, jotka eivät saaneet mua vakuuttuneeksi erinomaisuudestaan (ts. eivät sopineet mulle).

• Max Factor Masterpiece Max
  Tämä tuuheuttava ripsiväri on ihan ok, mutta ei niin ihmeellinen että ostaisin toiste edes tarjouksesta. Väri on sopivan musta, koostumus hyvä, pysyy yllättävän hyvin vaikkei vedenkestävä olekaan, lähtee suht nätisti pois. Se mikä Masterpiece Maxissa mättää, on sen sottaisuus – eka ripsari mulla koskaan, joka säännöllisesti sotkee ripsirajan. Minkään muun ripsarin kanssa elo ei ole vaatinut vanupuikkokorjauksia 99% käyttökerroista!
• Lumene Natural Code Eye Dramatizer
  Tussimainen rajaus oli pari ensimmäistä käyttökertaa ihan jees, kolmannella kerralla rajauksesta ei sitten enää saanutkaan niin tasaista ja seuraavilla kerroilla musta väri oli pelkkä muisto vain. Yhteensä taisin tätä käyttää ehkä 6-7 kertaa. Siskolla on Natural coden paksumpi tussirajaus ja se kuulemma taas on ollut oikein bueno.
• Garnier Invisi Mineral 48h
  Hankin dödön kesähelteisiin, kun kevyemmät dödöt eivät enää tahtoneet toimia. Pitää kyllä hienhajun poissa, mutta luettuani tämän kirjoituksen kommentteja en tuon putelin loputtua enää Garnierin dödöihin koske. Valkeni meinaan miksi toisinaan kainaloitani kutittaa ihan pirusti…
• Rimmel Lasting Finish 16h Foundation
  Sain tämän meikkivoiteen viime jouluna lahjaksi, itse en olisi ehkä sitä tullut ostaneeksi. Otin tämän käyttööni vasta nyt kesän jälkeen, sävy sopii paremmin väriä saaneelle iholle. Meikkivoidesiveltimen kanssa tämä ei sovi yhteen, voide on jotenkin niin paksua ettei sitä meinaa saada a) levitettyä ja b) irti siveltimestä. Levitys onnistuu paremmin sormin, joskin voide tuntuu silti jäävän kovin paksuksi kerrokseksi iholle.
• Mádara Ecoface Hellävarainen puhdistusmaito
  Hassua kyllä, tämä luonnonkosmetiikaksi luokiteltava puhdistusmaito kirpaisee silmissä kun yrittää saada meikkiä irti. Haju on aika kamala – vähän sellainen pistävä – eikä puhdistuksen tehossakaan ole kehumista. Jälleen kerran tuli todistettua, ettei korkeampi hinta (vajaa 20e Ruohonjuuressa) takaa laatua.

Kokemuksia näistä? Mielipiteitä?

Tänään on ollut jotenkin outo päivä. Aivan kuin ei edes olisi ollut tässä maailmassa. Työpäivä hujahti ohi ihan huomaamatta, varsinkin kun erään tapaamisen johdosta lähdin töistä puolituntia etuajassa. Kun kerran satuin keskikaupungille eksymään, pyörähdin myös torilla ja lähdin kotia kohti kilo mansikoita mukanani. Ulkomaalaisia tietystikin eikä yhtään niin hyviä kuin kotimaiset, mutta eipä taida suomalaista mansikkaa saada mistään vielä pariin kuukauteen. Joku jaksoi edelleen ajella torin kulmilla tämä biisi (jota soitettiin jo radiossakin!) raikuen. Hymyilytti.

Asiasta kukkaruukkuun, tai no tarkemmin ottaen lauantaina Turku Design Festivalilla tekemiini hankintoihin. Varsinaisiin tapahtumiin palaan myöhemmin, mutta aloitetaan nyt näillä.

Kilpparikorvikset löytyivät kävelykadun Muoti ja Design Promenadilta, tekijä niiden takana on sellainen nimi kuin Inokindesign. Ihastuin noihin saman tien, Gnam Gnam oli pienenä lempparini noista Kinderistä tulleista kilpikonnista! Pitäisi joskus kaivaa jostain kotikodon kätköistä oma kilpparikokoelmani esiin, siitä Gnam Gnamistahan voisin vaikka väkertää kaulakorun kaveriksi noille korviksille.

Green Papayan supersuloinen hiuspampula lähti mukaan Jeti Shopin myyntipöydästä Designmyyjäisistä, linnun ja koivun yhdistelmä hurmasi alta aikayksikön. Varsinkin kun bongasin Marimekon Kaiku-mukin jostain lehdestä enkä ole saanut sitä sen jälkeen mielestäni… Ja näin offtopicina, ei muuten olisi tuo suihkuverhokaan yhtään hullumpi!

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Mielikuvituskirahvin pöydästä napatut tummansiniset nappikorvikset. Kokeilen noilla mitä mun korvat tykkää noista muovisista tapeista ja jos ei ongelmia tule niin sitten haen Santulta läjän samanlaisia kaikissa sateenkaaren väreissä. :)

Ai niin, yksi juttu vielä. Sellainen mistä olen haaveillut jo pitkään. Kaitaliina Klo Designin Hyrrä-kuosilla! Tuo viininpunainen väri on poistumassa tuotannosta, joten kyseisen värin tuotteita sai Turku Design Now! Kevätmyyjäisistä mukavalla alennuksella. Aivan mielettömän kaunis lintukuosin ja punaisen sävyn yhdistelmä! Pitänee harkita, josko lähiaikoina hankkisi vielä jotain muutakin samassa värissä…

Ja loppuun vielä siskolta saadut tuliaiset Kreikasta:

Viiksikoru pääsi kaulaan heti kun sen sain, kynnetkin lakkasin viikonloppuna tuolla vihreällä. Kynsilakka on about samaa sävyä kuin Havusemme! Vesimelonia sain sekä tikkarin että purkan muodossa, kumpaakaan en ole vielä maistanut mutta epäilemättä ovat herkullisia. Vesimelonifani kiittää.

Päivä 22 – Tämä järkyttää minua

Yleisesti ottaen: ihmisten välinpitämättömyys. Usein tuntuu, että kaikki tuijottavat vain omaa napaansa – viis kanssaihmisistä, ympäristöstä tai mistään muustakaan. Kunhan vain itsellä on hyvä olla.

Jaksan joka ikinen päivä järkyttyä siitä, etteivät ihmiset osaa kierrättää. Ei ole hei niin vaikeeta! Se ei yhden ihmisen teoilla ole väliä -mutina on aivan turhaa, tottakai sillä on merkitystä. Mitä useampi on hommassa mukana, sitä laajemmat ovat vaikutukset. Tiedän etten itsekään ole täydellinen, kaukana siitä, mutta tietyillä valinnoilla annan oman panokseni elämän ja maapallomme jatkumiseen. Ja pyrin jatkuvasti kehittymään tekemällä entistä parempia valintoja (ja vetämällä kanssa-asukin mukaan).

Eikä tämä välinpitämättömyys rajoitu pelkästään ympäristöasioihin, vaan moneen muuhunkin. En tajua ihmisiä, jotka polttavat tupakkaa. En niitä, jotka ajavat humalassa. En pyöräilijöitä, jotka viilettävät salaman lailla kaupungissa ilman pyöräilykypärää. En varkaita, huumeveikkoja, raiskaajia, ilkivallantekijöitä jne. – listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ei välitetä toisista muttei aina myöskään itsestä. Se on aika surullista.

The Sounds – Something To Die For [2011]

Viimeksi annoin risuja, tänään vuorossa on ruusuja. Pääasiassa, ihan vähän tulee risujakin.

Työskennellessäni pääasiassa kotona en pahemmin meikkiä kaivannut, mua ei naaman maalaaminen innosta ihan vain maalaamisen ilosta. Kun vajaa pari kuukautta takaperin aloitin uudessa työpaikassa niin meikkauksestakin on taas tullut osa aamurutiinia. Peilistä katsoo aivan erinäköiset kasvot, kun on vähän jotain ihoa tasoittamassa ja ripsiä värjäämässä! Kotiin tullessa tosin pesen meikit usein saman tien pois, salille tai jumppaan kun en tykkää lähteä pakkelit päässä.

Aloitetaan pienellä meikkivoidevertailulla.

Max Factor Second Skin vs. Maybelline Pure Mineral Liquid

Second Skinin (sävy 040 Creamy Ivory) sain käsiini jo viime keväänä, mutta kuuma kesä ja kotosalla työskentely kuluttivat meikkivoidetta vajaassa vuodessa tuskin huomattavasti. Maaliskuussa otin sen vihdoin päivittäiseen käyttöön eikä ole tuotteesta pahaa sanottavaa: voide on sopivan nestemäistä, levittyy hyvin ja sulautuu mukavasti kasvojen väriin eikä häviä päivän aikana mihinkään. Levitykseen olen käyttänyt The Body Shopin meikkivoidesivellintä, joka toimii SS:n koostumuksen kanssa erinomaisesti.

Olen kuitenkin hyvin uteliasta sorttia, joten SS:n vedellessä viimeisiään päädyin ostamaan useita euroja huokeamman Maybellinen meikkivoiteen (ja hyödyntämään ota 3 maksa 2 -tarjouksen). Lainasin joskus kaverilta jotain Maybellinen vastaavaa meikkivoidetta ja se teki ihosta todella tasaisen, joten ehkä siksi korvaava tuote oli nimenomaan tuon kyseisen merkin valikoimasta.

Pure Mineral Liquid (sävy 010 Ivory) on selvästi Second Skiniä paksumpaa, vaikka toki nestemäistä sekin. Siveltimellä meikkipohjaa on hankala tehdä, sillä voide ei tunnu levittyvän kunnolla – levitänkin usein sitten suoraan sormin, kun sitä kuitenkin joutuisi korjailemaan siveltimen jäljiltä. PML:n koostumus tuntuu erilaiselta myös kasvoilla, aamupäivällä fiilis on jees mutta töistä tullessa iho tuntuu rasvaiselta ja muutenkin tunkkaiselta. Lisäksi osa meikistä tuntuu katoavan päivän aikana johonkin eikä iho enää iltapäivällä ole kovinkaan tasainen.

Loppupäätelmä: Maybellineen en tuon putelin loputtua enää koske meikkivoideasioissa. Second Skin on erittäin todennäköinen hankinta ellen satu hurahtamaan mineraalimeikkeihin. Laitoin Rhian suosituksesta ensimmäisen mineraalipohjani tilaukseen, saa nähdä miten tulen sen kanssa toimeen. Tämä eka testipohja on hyvin edullista tavaraa, joskin olen merkistä lukenut monesta paikasta kehuja.

MSCHIC SkunkLash

Tämän hetken suosikkiripsari – jonka valmistus on tietysti lopetettu, snif. MSCHICin ja Fressiksen yhteistyökampanjan ripsiväri tarttui joskus mukaan Sokokselta runsaalla viidellä eurolla, ostin sen varalle odottamaan vuoroaan. Nyt harmittaa ihan kevyesti, etten kokeillut aiemmin ja ostanut yhtä (tai useampaakin) putkiloa varastoon. Vastaava tuote saattaisi tietysti löytyä MSCHICilta, mutta seuraavat kokelaat ovat Hullareilta hankitut Max Factorin ehdokkaat – niitä ainakin olisi helpompi tulevaisuudessa löytää about mistä tahansa kaupasta.

SkunkLash on omille ripsilleni (suht tummat ja pitkät) täydellinen värittäjä. Kumimainen harja on juuri sopivan jämäkkä olemukseltaan eikä kokonsa puolesta liian iso tai pieni. Mustaakin mustempi väri levittyy ripsiin tasaisesti ja vedenkestämättömyydestään huolimatta sietää säätilojen vaihtelut. Kokeiltu on: alkukeväästä pyöräilin päivän aikana kolmeen otteeseen, joista kahdella kerralla satoi vettä ja yhdellä räntää. Ja illalla kotiin palatessa oli ripsarit edelleen kauniisti ripsissä eikä suinkaan poskilla! Kuitenkin ripsari lähtee nätisti Radiant Touch -puhdistusaineella eikä mitään erillistä meikinpoistoa tarvita kuten monen muun ripsivärin kanssa.

Mullahan on tuon skunkkiripsarin lisäksi mustavalkohileinen pikameikin luottoluomiväri SkunkLook sekä puuterisuti SkunkBrush, josta en niinkään ole tykännyt. Sarjan huulikiiltoa olisi voinut olla kiinnostava kokeilla, mutta ei taida noita tuotteita löytyä enää edes mistään syrjäisestä alepöydästä. Harmi.

Noin vuosi sitten päätin ottaa blogiin mukaan uuden osion asioille, joita en oman kokemukseni perusteella niinkään menisi kenellekään suosittelemaan. Useimmat kauneudenhoitotuotteet ovat mulle sellaisia yhden kerran juttuja, ne hankitaan ja käytetään loppuun mutta ovat kuitenkin sen verran peruskauraa etteivät pysy elämässäni sen pidempään. Jotkut tuotteet taas ovat selkeästi keskivertoa huonompia (tai muuten vaan ärsyttäviä), että niistä viitsii kirjoitella tänne rivin tai pari – jos se vaikka sattuisi olemaan avuksi jollekin satunnaiselle tuotegooglaajalle.

Asiaan.

1. MSCHIC SkunkBrush
   Himoitsin tätä puuteri-/poskipunasivellintä ties miten pitkään, kunnes lopulta kiikutin sen kassalle ja onnekseni suti sattui olemaan vieläpä pienessä alessa. Alkuun suti oli ihan jees – ainakin parempi kuin ikivanhat halpissiveltimeni – mutta tutustuttuani TBS:n superpehmoisiin siveltimiin SkunkBrush alkoi tuntua tosi karhealta iholla. En edes tiedä, mitä karvaa tuo on kun ei muoveissa lukenut tai mistään netistäkään ole löytynyt infoa asiasta, karkeahkoa ja kutittavaa karvaa se joka tapauksessa on. Lisäksi sudista lähtee karvoja irti ihan liikaa, naamassa on lähes poikkeuksetta pinkkipäinen karva taikka pari jos on tuota käyttänyt. Ei kiva.
2. Lumene Natural Code Zero Fault Makeup
   Ajattelin tämän olevan meikkipuuteri, mutta todellisuudessa kyseessä on ennemminkin kiinteähkö meikkivoide. Mulla ainakaan tuote ei levity kunnolla, vaan esim. suun ympärille ja kulmakarvoihin jää voidetta ihan typerästi – ja mikä pahinta, sen korjaaminen on todella hankalaa. Tämän käytän loppuun, mutta uudestaan en kyllä osta.
3. Tigi Bed Head Cosmetics Eyes Love It!
   Waterproof my ass! Ripsari on silmän ympärille sotkeutuneena saman tien kun silmät saavat kosteutta, oli se sitten kyynelnestettä tai sadetta. On märkää mutta levittyy silti klimppimäisesti ja ripsiä saa sutia aika kikkaillen, jotta lopputulos olisi siedettävä. Never again.
4. Fudge Dry Shampoo
   Tämä Fudgen kuivashampoo ei ole aivan totaalinen dislike. Miinuksena hinta (Suomessa putelista saa pulittaa 17e, netissä ei muistaakseni paljoakaan halvempi + useimmat nettikaupat eivät toimita aerosoleja oman maan ulkopuolelle) ja se, että valkoinen jauhemaisuus ei tahdo millään lähteä hiuksista. Nyt mulla on sen verran vaalea kuontalo että homma toimii, mutta vähänkään tummempana hiuksiin jäi selkeät valkoiset alueet. Aprikoosin tuoksu on kiikunkaakun +-0, voimakas se on mutta kyllä sen kanssa pystyy elämään eikä se hiukseen sentään jää kiinni. Plussaa hyvästä pullokoosta ja suuttimesta sekä siitä, ettei pullon sisällä ole sitä superärsyttävää kuulaa helisemässä. Koska mä en siedä sellaista kuulallista putelia, kuivashampoovalikoima on suht pieni: se on joko Fudge tai Tigin Rockaholic. Jälkimmäinen toimii tuotteena, mutta siinä taas pullo on sitä ah niin mukavaa itsekseen tyhjenevää mallia.

Mielipiteitä? Ehdotuksia korvaavista tuotteista? Sivellinasia mulla on jo hoidossa, mutta esimerkiksi hyvästä meikkipuuterista (= sellainen joka ihan oikeasti on kuin meikkivoide ja puuteri yhdessä) otetaan mieluusti vinkkejä vastaan. Ripsiväririntamalta olisi kehujakin jaeltavana, ja lisäksi jonossa on pari kovaa ehdokasta uudeksi suosikiksi – vanha suosikki kun tietysti on jo poistunut markkinoilta. Palataan astialle piakkoin.