AvainsanaEsikoinen

Tänä vuonna olen pyrkinyt pitämään yllä ahkeraa kunnon kameran käyttöä, jotta vauvavuodelta on muisto jos toinenkin tallessa. Ihan kivasti se onkin onnistunut, tosin äidin ja vauvan yhteiskuvia on varsin vähän… Paljon näkee kivoja äiti-lapsi-kuvia, mutta mä en tajua miten muut äidit näyttävät aina niin näteiltä! Jos mulla ei ollut raskaushehkusta tietoakaan, niin ei kyllä ole mistään äitiyshehkustakaan. En edes muista milloin olisi viimeksi ollut yhtä kamala olo oman ulkonäön suhteen, kuin olisi uusi teini-ikä iskenyt. o.O Paitsi ettei mua ahdista levinnyt hanuri tai vyötärölle jämähtänyt makkara, vaan olen rajannut ärsytyksen hiuksiin. Superliukkaat, nopeasti rasvoittuvat ja jatkuvasti irtoilevat, jotka eivät näytä hyvältä ei sitten mitenkään. Pitäiskö muka oikeasti lähteä taas värjäyksen tielle..?

Muistikortille on vuoden aikana tallentunut myös (äidin) lempparivaatekappaleita, tässä taas muutama kiva kombo syksyltä.

(Klikkaamalla isommaksi.)

Syyskuu oli lämmin ja pärjäsi vielä aika kevyellä vaatetuksella. Vasemmalla olevat vaatteet kumpikin Lindex, Littlephant-bodyn olen ostanut kirppikseltä ja baggymalliset pökät löytyivät kesällä alesta. Nuo housut meillä oli myös yhtä kokoa pienempänä ja banaani(!)kuosissa, malliltaan olivat tosi kivat ja kevyempi kangas teki niistä oivan loppukesän vaatteen. Toivottavasti näitä löytyisi jostain myös ensi kesäksi, 86 on yleensä isoin vauvakoko Lindexillä ja sen voisi veikata olevan passeli pimulle sitten kun kevät taas koittaa.

Oikeanpuoleinen kuva mulla oli mielessä koko kesän, vaan syksyyn meni ja hyvä kun leggarit silloin vielä jälkikasvulle mahtuivat… Mutta: viidakkohoususamikset! Beben viidakkopöksyt ostin Lindexin alerekistä joskus aika alkuraskaudesta, samojahan olin ihastellut aiemmin siskon kummipojalla. Keltainen body Seppälä, sukat Converse. Itselläni on päällä neule Rich & Royal ja viidakkohousut H&M Conscious Collection, koivissa kokomustat Converset. Niin, ja korvissa Edbladin hopeiset tähdet.

Tämä menee jo sarjaan “melkein jopa liian tyttömäinen”, mutta on sentäs pinkkiä eikä vaaleanpunaista. ;) Body ja housut kumpikin Lindex, body on kirppislöytö ja housut saatu kaverilta. Lindexin vaatteita meillä tosiaan on paljon, kun ne ovat malliltaan usein sopivia hoikkeliinille. Söpöt mustavalkopallolliset pupusukat ovat kummitytön vanhat. Kylpylelukassi mätsää ihan vahingossa, se on hankittu Laurelinin liikkeen loppuunmyynnistä kesällä ja ollut kyllä varsin hittijuttu.

Viimeinen asu onkin pelkkää second handia. Seppälän pöllöbodyn olen antanut kavereiden pojalle muutama vuosi sitten ja nyt se päätyi käyttöön omalle muksulle, aika kätevää. Housut ja sukat ovat kummatkin kummitytön peruja, nallesukkien alkuperää en tiedä mutta sirkushousut ovat Lindexin Littlephantia. Vitsi kun harmittaa, ettei noita Littlephant-mallistoja ole enää saatavilla! Kirppareilta niitä aina koitan bongata ja monta hyvää löytöä tehnytkin, mutta paljon on kivoja vielä löytymättä (esim. nämä tai nämä ihanat housut). Onneksi myös Akkiki on tykännyt niistä, joten noita kummitytön vanhoja on saanut lainaan.

Olimme keväästä asti puhuneet, että kunhan S on synnyttänyt ja tulokas on ehtinyt saada vähän ikää, niin lähdetään porukalla tsekkaamaan Viking Grace, kun osa meistä ei ollut sitä vielä kokenut. Loppukesästä bongasimme varsin sopuhintaisen tarjouksen, joten ei muuta kuin matkaa varaten ja syyskuun puolivälissä sitten hyppäsimme laivaan meidän perhe, S:n perhe sekä sisko miehensä kera.

Lähtöiltana emme paljoakaan ehtineet tehdä, suunnilleen niin että muksuille iltapalaa ja nukkumaan. Iltapalaan liittyy muuten hauska juttu: laivalla oli paljon japanilaisia turisteja ja siinä kahvilan antimista nautiskellessamme paikalle pelmahti yhtäkkiä naisjoukko, joka alkoi ihastella meidän tyttöä. Pirpana oli aivan silmät selällään ja puurot pitkin naamaa, kun japanilaiset hihkuivat hurmioituneena räpsien kännyköillä kuvia – ja kyllähän siinä vähän alkoi alahuulikin sitten likalla väpättää. Tilanne oli nopeasti ohi ja naiset jatkoivat matkaansa kauempaa vielä vilkutellen, siinä kohtaa mekin toivuimme hämmennyksestä ja jäimme hihittelemään asialle. :D

Lasten nukahdettua isit jäivät hytteihin, kun me muut käväisimme tarkistamassa The 69 Eyesin keikkakunnon. Mä en kyseistä bändiä ole sen enempää kuunnellut, joten hipsin muutaman kappaleen jälkeen takaisin hyttiin vetämään unta palloon. Aamulla söimme vain kevyet setit samassa kahvilassa kuin illalla, sillä olimme varanneet paikat lounasbuffetista. Buffet oli oikein kelpo, kasvisruokia oli hyvin tarjolla ja ylipäänsä ruoka oli maistuvaa, niin että tuli vedettyä aivan liikaa kuten on tapana. Ehh.

Päivä laivalla meni yllättävän nopeasti, vaikka etukäteen mietitytti saako siellä vauvan kanssa ajan kulumaan. Syömisen jälkeen oli toki otettava pieni ruokalepo (ja bebekin nukkui päikkärit), muuten ohjelmassa oli mm. Tax Free -ostoksia sekä tutustuminen paatin Victoria’s Secret -myymälään. Äiti hamstrasi suklaata (no hei Oreota!), pirpanan mielestä parasta oli VS-kassin paperit… Viimeiseksi kävimme vielä ottamassa drinksut Seamore Champagne Loungessa, sain vihdoin maistaa jonkun mulle kehumaa ruohoisaa kuohudrinkkiä. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta kyllä mä tykkään nykyään enemmän alkoholittomista juomista (joita Gracella olikin kivasti tarjolla).

Rattaiden kanssa pääsi liikkumaan helposti, nuo meidän Emmaljunga Vikingit olivat tosi näppärät laivaolosuhteissa. Tietysti kerrosten välillä siirtymiseen tarvitsi aina hissiä, mutta noin yleisesti joka paikkaan mahtui eikä tuntenut olevansa tien tukkeena tai mitään. Meillä oli neljän hengen ikkunallinen hytti, joten käytössä oli vain toisen reunan sängyt ja pirpanan matkasänky (henkilökunta toi kun kävi kysymässä) + rattaat mahtuivat passelisti toiselle puolelle.

Ja kuten kuvasta näkyy, Tax Freessa Viikkarit mätsäsivät sattumalta Viikkariin. :)

Vauva 10 kk

• On jo niin kovin tomera! Pakko kai tässä on alkaa valmistautua kahden kuukauden kuluttua häämöttävään etappiin, vauvavuoden päätökseen. o_O
• Nauttii muiden lasten seurasta, kun olemme tämän syksyn käyneet lähes joka viikko vauvasirkuksessa ja vauvabicissa. Joku perhekahvila tms. voisi varmasti olla myös kiva, mutta toistaiseksi ei äiti ole tohtinut sellaiseen mennä. (Emmääyksin…)
• Leikki ja koordinaatio on kehittynyt huomattavasti: bebe on hiffannut, miten asioita laitetaan sisäkkäin. Usein menee kivasti pienempi purkki isomman sisään, kylpylelu purkkiin jne., mutta välillä toki on epäonnistuneempiakin kokeiluja (esim. kylpylelujen pussukka purkkiin, ei mahdu ei).
• Mauri Kunnaksen purkkipyramidi on siis suosiossa edelleen, samoin Laurelinista ostetut kylpylelut ja niiden pussukka. Myös kaikki koliseva/helisevä/muuten ääntä pitävä on tosi jees. Niin ja nimpparilahjaksi saadut Brion vetolelut!
• Kirjojen selaamisesta on tullut yksi suosikkipuuha. Tytöllä on huoneessaan pieni hyllyllinen kirjoja, jotka levittää päivittäin lattialle ja istuu sitten niiden keskellä kääntelemässä sivuja. Positiivista on, ettei enää yritä repiä sivuja.
• Kävelee sujuvasti “puita pitkin” sekä vaihtaa tuesta toiseen. Kävelyvaunun kanssa töpsöttely on siirtynyt myös muualle ja tyyppi käyttää innovatiivisesti apuna mitä tahansa liikkuvaa (pyörällinen pikkupöytä, ruokapöydän tuoli, syöttötuoli yms.), jota voi työntää edellään.
• Harjoittelee tuetta seisomista, yleensä siinä tilanteessa kun vaihtaa kävelytukea. Saattaa pysyä pystyssä useamman sekunnin, varsinkin jos kädessä on jotain.
• Äidin ollessa aikuisbalettikurssilla ovat isin kanssa opetelleet tanssimaan. :D Musiikki päälle (mainoksetkin riittää) ja likka alkaa hytkyä eestaas. ♥
• Istuu monesti jalat suoraan eteenpäin, vaikka toki edelleen myös aitajuoksija-asennossa tai polviensa päällä.
• Yöt ovat hieman rauhoittuneet pahimmasta, kun heräsi pahimmillaan 15-30 min välein itkemään. (Onneksi! Äiti alkoi jo olla vähän väsynyt…) Viime aikoina tosin flunssa on aiheuttanut heräämisiä, raukalla kun on nenä tukossa ja kurkkua kuivaa.
• Nukuttamisesta taas on tullut vaikeampaa, vaatii ties mitä temppuja ennen kuin vauva nukahtaa. Ei ole meidän likka todellakaan sitä sorttia, että voisi vain toivottaa hyvät yöt ja lähteä huoneesta… No, eiköhän se teini-ikään mennessä helpota.
• Viimeinen kuukausi tosiaan on mennyt pitkälti kipeänä, räkää riittää ja yskäkin vaivaa. Oli pakko viedä tyttö ekaa kertaa lääkäriin, itse asiassa kahdestikin, ja toisella kerralla napsahti sitten vauvan ensimmäinen ab-kuuri. Nyt vaan toivotaan, että tauti vihdoin menisi pois! (Ja jospa itsekin tästä paranisin, pöpöt kun iskivät viimein myös äitiin.)
• Ruokailukertoja päivässä on yleensä neljä, sitä viidettä vain on kovin vaikeaa saada mahdutettua päivään. Aamupuuro taitaa olla se lempparein, mmmmmm kuuluu jokaisen lusikallisen jälkeen.
• Reissuvälipalana on kokeiltu Pirkan hedelmäsosepussukoita (100% hedelmää!) ja äiti ihan yllättyi, kun tyttö osasi saman tien imaista tavaraa pussukasta suuhunsa.
• Päiviin on ihanasti tullut vihdoin selkeää rytmiä, varsin rytmittömistä vanhemmista huolimatta. Herää useimmiten 8-9 maissa, on hereillä pari tuntia ja sitten väsähtääkin jo päiväunille. Iltapäivä menee syödessä, leikkiessä, ulkoillessa jne. mitä ikinä keksitäänkään.
• Nukkuu ekat päiväunet rattaissa parvekkeella, joskus jopa kolme(!!) tuntia putkeen. Toiset päikkärit ovat usein suht lyhyet, joskus jopa jäävät välistä kun ei bebe malta ummistaa silmiään.
• Hampaita on se 7 kpl; tosin tunkee sormia (ja vähän kaikkea muutakin) suuhunsa siihen malliin, että kohta on taas yksi lisää rivistössä. Aivan kuin olisin 10 kk-päivän aamuna nähnyt pienen vilauksen valkoista oletetusta kohtaa… Saisi pirulainen jo tulla läpi!
• Tyttö on aikamoinen pissaaja, kun ei meinaa kestovaippojen imut riittää millään… Täytynee tutkailla uusia imuvaihtoehtoja sekä mahdollisesti hommata sivunepillisiä vaippoja lisää, ne kun toimivat edelleen parhaiten. Yö- ja reissukertiksissä käytössä tuttuun tapaan Muumit.
• Päivän rutiineihin on otettu mukaan myös potalla käyminen. Aamuisin ja iltaisin ainakin, usein myös päivällä sopivassa kohtaa. Monta kertaa pottaan on tullutkin tuotoksia, jopa isompi hätä!
• Vaatteissa on käytössä pääasiassa koko 74, myös joitain 68-kokoisia mahtuu edelleen. Jatkuvasti kuitenkin saa olla laittamassa pieneksi jäänyttä syrjään, että kohta täytyy vissiin kaivaa jälleen isompaa kokoa kehiin.

Body – Lindex (kirppikseltä), pääkallopökät – Me & MiniMii (maha-ajan joululahja kummitädiltä).

Eräänä elokuisena sunnuntaina suuntasin äitini ja kaverini S:n sekä vauvojemme (tuolloin 7 kk ja 1 kk) kanssa Nousiaisten Savojärvelle. Oli ravintolapäivä ja Savojärven Rantapihassa kauden herkkuja tarjosi Perinnepata. Herkutteluun saimme mukavasti yhdistettyä vielä ulkoilun ja geokätköilyn (heh, ylläri!), kun syötyämme lähdimme kiertämään 6 km pituisen ulkoilureitin Savojärven ympäri.

Perinnepadan menu oli mielenkiintoinen ja ennen kaikkea älyttömän herkullinen! Pääruuaksi oli keittoa (metsäsieni- tai hirviborscht-), jälkiruuaksi seitsemää eri vaihtoehtoa. Jälkkäri oli jokseenkin hankala päättää kaikkien kuulostaessa niin hyvältä, mutta onneksi äiti keksi että otetaan muutamaa erilaista ja syödään ne kimpassa. Päädyimme lopulta ottamaan viittä: vadelmabrownie, lakkaroyal, ketunleipäsorbetti, seljankukkahyytelö sekä mesiangervo-valkosuklaa pannacotta marjakastikkeella. Tosi hyviä kaikki, omaksi suosikikseni nousi ehkäpä vihreä sorbetti. Mmmmm.

Vatsat täynnä ja vauvoilta vaipat vaihdettuna lähdimme kierrokselle, bebet matkasivat kumpikin omassa Manducassaan. Sää oli mitä parhain; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ei ollut liian kuuma muttei kylmäkään. Silmä lepäsi maisemassa eikä kätköjen löytymisessäkään ollut sen kummemmin vaikeuksia. Aina ei tosiaan tarvitse lähteä kauas, että pääsee ihastelemaan luonnon kauneutta!

Pidimme paussin Kuhankuonon rajakivellä, kun nuoriso alkoi vaatia evästä. Aika kivat imetysmaisemat, sanoisinko. :) Mä en jostain syystä ollut aiemmin Kuhankuonolla vieraillut, monesti kyllä miettinyt että olisi huippua nähdä tuo usean kunnan rajapyykki – ja sitten se yhtäkkiä vain oli siinä mun edessä! Hauskaa, miten kuntaraja voi olla tuollainenkin.

Loppupuoliskolla alkoi jo vähän painaa hartioita, mutta kierros kaikkine purkkeineen saatiin onnellisesti päätökseen. Aikaa kiertämiseen meillä meni kolmisen tuntia, pysähdykset ja huoltotauot luonnollisesti ottivat osansa. Pituus oli varsin passeli ja reitti helppokulkuista, täytyy siis pitää Savojärvi mielessä. Jospa sitä vaikka menisi uudestaan sitten joskus, kun jälkikasvukin liikkuu enemmän omilla jaloillaan.

Viikko 41: Tuttu pyysi diilaamaan 5 kpl pehmoparsakaaleja, mikä aiheutti hihitystä paitsi Ikeasta poistuessani myös seuraavat pari päivää kotona ennen kuin kipaisin pehmot postiin.

Viikko 42: Pirpana juhli ekoja nimipäiviään ja esitteli kävelytaitojaan isovanhemmille.

Viikko 43: Juhlistimme 4-vuotiasta serkkutyttöä. Mihin ne vuodet oikein katoavat..?