Tiedetään: joulu meni jo ja kaikilla tursuaa joulujutut korvista ulos. Vaan minäpä lämäytän eetteriin pari postausta aiheesta edelleen, kun onnistun ylipäänsä aika harvoin bloggaamaan edes jotenkin reaaliajassa. Ei sitten painu unholaan koko juhla, kun on vähän jotain kuvia ja tekstin tynkää arkistoissa. Muistaisin nykyään tuskin mitään sen tarkemmin, ellen voisi aika ajoin selata blogin arkistoa muistin virkistämiseksi…
Joulu ei ollut täällä Lounais-Suomessa kovinkaan talvinen ja sama tilanne taisi olla vähän kaikkialla aivan pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Aattoa edeltävällä viikolla sentään yritti olla pakkasen puolella, mutta nyt jouluviikolla mentiin selkeästi plusasteissa. Onneksi on glögi, piparit (Aura-juustolla!) sekä joulutortut, jotka auttavat omalta osaltaan tunnelman luomisessa. Onnistuin tänä vuonna maistamaan sekä Blossaa että Loimua jo ennen joulua, kumpikin oli oikein mainiota normiglögiin blandattuna. Blossa tosin oli niin jännän väristä, ettei oikein ollut selvää kumpaan sitä sekottaisi, tummaan vai vaaleaan. Vaalealla mentiin ja hyvää oli.
Edeltävän viikonlopun olimme Tampereella, kun totesimme ettei remontti ehdi valmistua täksikään jouluksi. Tai no, viimeistelyähän meillä oikeastaan enää on – listojen kiinnittämistä, kaappien ym. kasaamista ja sen sellaista. Tavaraa on edelleen nurkat täys ja kaikki vähän hakee paikkaansa, mutta voiton puolella ollaan selvästi. Jouluna emme jaksaneet asiasta stressata, joten Tampereen reissulla oli hyvä nollata mieli sen suhteen. Sen sijaan autoimme kuusen koristelussa, leikimme O:n kanssa, ihastelimme kummitytön hymyjä sekä tietysti söimme. Ja voi jumpe, mitä kaikkea herkkua taas saimmekaan!
Perjantai-iltana saapuessamme pöytään oli katettu lohta ja naudanpihviä, chilimaustevoita ja chililimekastiketta, uunijuureksia, salaattia vadelmavinaigretella sekä marinoitua punasipulia (tsek kuva) – oli aivan jär-jet-tö-män hyvää. Jälkkäriksi uunissa tehtyä karpalojuustokakkua, naminaiskis. Lauantaina lautaselle koottiin edellisen illan jämiä (taivaallista edelleen) sekä vastaleivottuja karjalanpiirakoita. Oi että oli hyvää settiä sekin. Jos joku niin tämä perhe taitaa ruuanlaiton jalon taidon! Kiitos vielä rakkaat ystävät, pidätte meitä aina ihan liian hyvänä. :) ♥
Joulun alla ehdimme myös viettää ensimmäistä hääpäiväämme. Kyllä, siitä tosiaan on jo vuosi aikaa! Uusi sukunimi tulee suht luontevasti ja hääjuhlankin saimme pidettyä, joten mikäpä tässä on rouvana olla. Paperihääpäivää juhlistimme siis Tampereella ihanien tyyppien ympäröimänä, päivällä söimme em. juustokakkua ja illalla kilistimme kuohuvalasillisilla. Kakku pääsi asianosaisena myös kuvaan, jonka Akkiki nappasi meistä – päätin nimittäin viime vuonna, että hoidamme jollain keinolla meistä yhteiskuvan jokaisena tulevana hääpäivänä. Niitä on sitten kiva joskus kiikkustuolissa selata. Tältä näytimme tänä vuonna, vuoden takaisen kuvan voi tsekata tuosta ekasta linkistä.
