AvainsanaIkea

Tällä viikolla en ole tehnyt oikeastaan muuta kuin töitä: mainostoimistolla, jolle teen duunia kotoa käsin, on tässä kuussa pari isompaa sivustojulkaisua ja näperrettävää riittää. Onneksi sentään alan olla suhteellisen sinut järjestelmän (vanhemman version) kanssa. Varastollekin olisin mielinyt vuoroksi tai pariksi, mutta eipä taida tällä viikolla ehtiä. Paitsi lauantaina ehkä, jos tarjoavat vuoroa.

Olen mä sentään ehtinyt siivota, maanantai-illalla ennen Huippista. (Katson sitä, vaikka tämän kymmenennen kauden kilpailijoista suurimman osan saisi lähettää sinne mistä ovat tulleetkin. Onneksi se hitaalla käyvä blondi älysi lähteä menemään ihan itse.) Kulta auttoi pesemällä parvekelasit, jotka oli viimeksi pesty silloin kun vuosi sitten muutettiin. Hups. Ikkunat pesin alkukesästä, muistaakseni. Ja eilen käytiin alkuillasta Ikeassakin kullan kanssa! Kivaa kun kyseinen tavaratalo on nykyään lähellä, voi mennä sinne vain kiertelemään ja haaveilemaan sitten joskus hankittavan oman kodin sisustuksesta. Niin ja syömään lihapullat ranskalaisilla (aika siistiä kun vieläkin tulee täyteen lapsille tarkoitetusta viiden pullan annoksesta).

Ihastuin kovasti eräässä tyttöhuoneessa olevaan nurkkaukseen:

Vasemmalla on siis kirjahylly, tuo pötkylä jonka päältä pikkuvalot roikkuvat. Jonkun vastaavan tapaisen lukunurkkauksen voisin itsekin haluta, vähemmällä krääsällä tosin. Kirjahylly, mukava tuoli ja hyvä lukuvalo olisivat loistava kombo nurkkaan. Vielä kun huone oli vinokattoisessa huoneessa… Oi että.

(Voitaisko me kiitos voittaa lotossa miljoonan tai pari, että saatais saman tien se ihkaoma koti? Tai vaikka parikin kotia.)

(Mutta jos vain yksi, niin puoli miljoonaakin riittäisi. Tai parisataa tuhatta.)

Cascada – Perfect Day [2007]

Päivälleen kaksikymmentäkuusi vuotta sitten putkahdin – tyylikkäästi takapuoli edellä – tähän maailmaan. Sen jälkeen olen ehtinyt kokea yhtä jos toista, mukaan on mahtunut paljon iloa mutta jonkin verran myös surua.

Tänään minut teki iloiseksi herääminen oman rakkaan vierestä, iltapäivän kahvihetki kanacaesarpatongin kera iskän seurassa Naantalin aurinkoisessa (jossa myös näin vanhan työkaverin!), liikuttava e-kortti äipältä, ihanat onnitteluviestit tärkeiltä ihmisiltä (esim. siskolta!) sekä pikavisiitti Ikeaan keittiövalikoima katsastamaan – näin muutaman mainitakseni.

Ylitse pyyhkäisi myös surun, tai ehkä ennemmin haikeuden ja ikävän, aalto aamupäivällä kun posti kolahti luukusta. Ensimmäinen syntymäpäivä, jolloin postinkantaja ei tuonut onnittelukorttia kummitädin siistillä käsialalla kirjoitettuna. Ehkä viesti kummitädiltä tuli tällä kertaa alitajuisesti, jostain tuolta ikuisuuden takaa.

Viime vuonna täyttäessäni 25 vuotta olin Niinisalossa, se oli loppusodan viimeinen päivä ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Kaksi vuotta takaperin täytin 24 ja vietin syntymäpäiväni Provinssirockin jälkimainingeissa, mm. ajoin prätkällä Seinäjoelta kotiin sadesäässä. Tänä vuonna aamu valkeni aurinkoisena, mutta iltapäivällä tuli lyhyitä sadekuuroja. Kuten juuri silloin kun tulimme kullan kanssa Ikeasta uuden perheenjäsenenen, bonsain (Carmona Macrophylla, kanssa kotiin. Onneksi suurimman osan päivästä paistoi aurinko.

Tehdäkseni spesiaalipäivästäni varmasti aurinkoisen pukeuduin keltaiseen. Leggingsien (Saturn Return) ja flamingo-kuosisen laukun (Pieces) lisäksi korvissani roikkui keltaiset muovirenkaat (Anttila), jotka kuvassa jäivät hiusten piiloon. Trikoomekko (Object Collectors Item) on pari vuotta sitten ostamani ikisuosikki, raitajakku (H&M Divided) on samoilta ajoilta ja edelleen suuri rakkaus. Hopeisen J-kaulakorun sain joskus lahjaksi, niittikuvioiset kolinarannekorut ovat tämän kesän Hooetämmää ja kiilakorot alkuvuodesta hankitut Vagabondin Thelmat. Olemukseeni mätsäävän keltaraidallisen seinän tarjosi Ikea.

Näissä tunnelmissa on hyvä aloittaa kahdeskymmeneskuudes vuosi elämässäni.

Oho, viikko taas hujahti ohi enkä edes muistanut/ehtinyt kirjoitella tänne maanantain jälkeen. Viikon parhaimman uutisen sain tiistaina, jolloin mulle soitettiin että pääsisin töihin! Torstaiaamulla olinkin kahdeksalta valmiina perehdytyspäivään, ihan mielenkiintoiselta tuleva duuni vaikuttaa. Kyseessä on siis osa-aikatyö ja työvuorojen määrä riippuu paljolti eräästä isosta puljusta, välillä voi hyvinkin olla ihan normaaleja 40-tuntisia työviikkoja. Vielä ei ole tietoa lähiaikojen vuoroista, mutta toivotaan että ensi viikolla pääsisi edes päiväksi tai pariksi töihin.

Tällä viikolla ollaan ahkerasti järkkäilty uutta kotia asumiskuntoon, ja tänään mennään sinne ensimmäistä kertaa yöksi. Tavarat on siis suurimmaksi osaksi jo siellä, porukoiden luokse jää toistaiseksi vielä mm. laatikollinen kirjoja, pari lamppua sekä kasvit (joiden määrää ajattelin edellisen kämpän kahden lisäksi kasvattaa ehkä jopa kolmella turnipsilla). Eilen haettiin Ikeasta kullalle halpa tietokonepöytä (kaikki vanhat olivat liian isoja, höh) ja mulle Expedit-hylly, jollaista olen himoinnut siitä saakka kun kuulin Ikean olemassaolosta. Olen viime kuukaudet tsekkaillut säännöllisesti Huuto.netiä käytetyn Expeditin toivossa, mutta niistä kaikki ovat olleet pääkaupunkiseudulla tai jossain vielä kauempana. Kauempaa hakeminen maksaisi enemmän kuin uuden ostaminen täältä, joten ei auttanut muuta kuin mennä ensimmäisen kerran elämässäni pööpöilemään Ikean varaston hyllyväleihin. Mutta on se hylly vaan niin hieno!

Suunnittelin, että oltaisiin tänään päästy ajoissa lähtemään Turkuun, mutta iltaanhan se näköjään meni. Nukuttiin tosin kahteentoista saakka ja sen jälkeen mä vielä jumahdin useammaksi tunniksi koneelle, joten ei kai mikään ihme. Onneksi elämän ei tarvitse olla liian aikataulutettua, vaan suunnitelmat muuttuu sen mukaan kuin viisarit kulkee kellossa eteenpäin. :) Ihanaa huomenna alkavaa uutta syysviikkoa kaikille!

Herättiin aamulla kello seitsemän siihen, kun kimalainen lennähti avoimesta ikkunasta sisään pörisemään. Vedettiin verhot ikkunan eteen, josko se olisi tajunnut mennä samaa kautta ulos, mutta vielä mitä, siinä se surisi vielä parin tunnin kuluttuakin. Vasta ikkunan avaaminen tuuletusasentoa isommalle auttoi pörrinkäistä ymmärtämään miten päästä takaisin raittiiseen ulkoilmaan. Ylimääräinen herääminen aiheutti sen, ettei unimaailmasta olisi millään jaksanut herätä todellisuuteen, joten onnistuttiin koisimaan puolillepäivin.

Iltapäivällä kullalla oli C-teoriakoe katsastuskonttorilla, mä menin siksi aikaa Manhattanin Kirppis-Centerille kiertelemään. Etsiskelin lähinnä sopivaa farkkutakkia mielessä olevaan projektiin ja sellaisen löysinkin 2,5 euron hintaan. Lisäksi ostin äipälle eurolla söpöt punavalkoraitaiset shortsit, taisivat olla Nansoa jopa ja hintalapun mukaan käyttämättömät. Äiti hihitteli puhelimessa mun kuvailulle, kun soitin kysyäkseni nappaanko pökät mukaani.

Kultsin kokeen jälkeen ajettiin Ikeaan inspiroitumaan tuleva yhteinen koti mielessä. Tarvittaisiin kumpikin kivat simppelit työpöydät tietokoneille, toinen olohuoneeseen ja toinen makkariin. Mun koneen kanssa ei sinänsä ole ongelmaa, kun se menee aika pieneenkin tilaan, mutta kullan kaksi näyttöä vaativat jo vähän suuremman tilan. Onneksi ovat sentään littuskaisia näyttöjä eivätkä siis vie niin paljon tilaa. Niinalla on uusitussa huoneessaan tyylikäs pöytä, mutta taitaa tuollainen 140 x 70 cm -kokoinen pöytälevy olla meidän tulevaan kämppään turhan iso. Tyhjin käsin ei Ikeasta lähdetty, ideoiden lisäksi mukaan tarttui keittiövälineistöä – mm. sellainen omenan pilkkomiseen tarkoitettu vehje. Ehkä kätevintä ikinä!

Kotimatkalla poikettiin tulevassa asunnossamme allekirjoittamassa vuokrasopimus, nyt vuokralaisuus on siis virallisesti paperillakin. Siellä ollessa alkoi yhtäkkiä tulla vettä taivaasta kuin saavista kaatamalla, ja samaan aikaan kuitenkin paistoi aurinko. Tuloksena tietysti sateenkaari eikä edes vain yksi, vaan oikein kaksin kappalein! Yllä oleva kuva sateenkaarista on otettu tulevalla parvekkeellamme, eli tuollainen maisema meillä syyskuusta eteenpäin on.

Myös Kuisma-kissa tuli ihmettelemään sadetta, turvallisesti tädin sylistä kylläkin.

Tämä päivä meni jotenkin ihan kamalan äkkiä, nytkin kello tikittää kovaa vauhtia jo kohti uutta vuorokautta. Älyttömän nopeasti aika kyllä kuluukin, vaikkei ole töissä eikä mitään. Kotiutumisesta on tänään tasan kuukausi, toisaalta taas tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus. Kuukauden aikana olen täyttänyt varmaan 10-15 työhakemusta, joista yhdestäkään ei ole kuulunut mitään. Ottaisi nyt joku mut edes osa-aikatöihin, että saisi vähän jotain rutiinia tähän elämään.

Death Cab For Cutie – Narrow Stairs [2008]