AvainsanaKantovälineet

Eräänä elokuisena sunnuntaina suuntasin äitini ja kaverini S:n sekä vauvojemme (tuolloin 7 kk ja 1 kk) kanssa Nousiaisten Savojärvelle. Oli ravintolapäivä ja Savojärven Rantapihassa kauden herkkuja tarjosi Perinnepata. Herkutteluun saimme mukavasti yhdistettyä vielä ulkoilun ja geokätköilyn (heh, ylläri!), kun syötyämme lähdimme kiertämään 6 km pituisen ulkoilureitin Savojärven ympäri.

Perinnepadan menu oli mielenkiintoinen ja ennen kaikkea älyttömän herkullinen! Pääruuaksi oli keittoa (metsäsieni- tai hirviborscht-), jälkiruuaksi seitsemää eri vaihtoehtoa. Jälkkäri oli jokseenkin hankala päättää kaikkien kuulostaessa niin hyvältä, mutta onneksi äiti keksi että otetaan muutamaa erilaista ja syödään ne kimpassa. Päädyimme lopulta ottamaan viittä: vadelmabrownie, lakkaroyal, ketunleipäsorbetti, seljankukkahyytelö sekä mesiangervo-valkosuklaa pannacotta marjakastikkeella. Tosi hyviä kaikki, omaksi suosikikseni nousi ehkäpä vihreä sorbetti. Mmmmm.

Vatsat täynnä ja vauvoilta vaipat vaihdettuna lähdimme kierrokselle, bebet matkasivat kumpikin omassa Manducassaan. Sää oli mitä parhain; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ei ollut liian kuuma muttei kylmäkään. Silmä lepäsi maisemassa eikä kätköjen löytymisessäkään ollut sen kummemmin vaikeuksia. Aina ei tosiaan tarvitse lähteä kauas, että pääsee ihastelemaan luonnon kauneutta!

Pidimme paussin Kuhankuonon rajakivellä, kun nuoriso alkoi vaatia evästä. Aika kivat imetysmaisemat, sanoisinko. :) Mä en jostain syystä ollut aiemmin Kuhankuonolla vieraillut, monesti kyllä miettinyt että olisi huippua nähdä tuo usean kunnan rajapyykki – ja sitten se yhtäkkiä vain oli siinä mun edessä! Hauskaa, miten kuntaraja voi olla tuollainenkin.

Loppupuoliskolla alkoi jo vähän painaa hartioita, mutta kierros kaikkine purkkeineen saatiin onnellisesti päätökseen. Aikaa kiertämiseen meillä meni kolmisen tuntia, pysähdykset ja huoltotauot luonnollisesti ottivat osansa. Pituus oli varsin passeli ja reitti helppokulkuista, täytyy siis pitää Savojärvi mielessä. Jospa sitä vaikka menisi uudestaan sitten joskus, kun jälkikasvukin liikkuu enemmän omilla jaloillaan.

Heinäkuun loppupuolella miehen ollessa kesälomalla kiikutimme kissan hoitoon ja käänsimme auton kohti Kymenlaaksoa. Edellisestä kunnon visiitistämme oli ehtinyt vierähtää – aivan käsittämätöntä kyllä – jo puoli vuosikymmentä, joten oli todellakin aika tehdä uusi retki sinne suunnalle. Tälläkin kerralla oli käytettävä tilaisuus hyväksi ja vaadin menomatkalla pysähdyksen Porvoossa, koska Brunbergin tehtaanmyymälä ja minttutoffeepalat. Mmm..! ♥ Pidimme kaupungissa muutenkin tauon, ensin pyörähdys vanhassa kaupungissa (pääsin vihdoin käymään Skafferissa) ja sitten makoisa lounas nepalilaisessa ravintolassa. Matka mutkitteli lopulta sen verran kauan, että olimme perillä Kouvolassa vasta illansuussa.

Saaressa punkkasimme päämökistä erillään olevassa aitassa, mikä oli öisin hulinoivan lapsen äänekkyyden huomioon ottaen erinomainen vaihtoehto. Meillä oli rattaat mukana, joten päivisin bebe pääsi vetelemään hirsiä ulkosalle, vaikkei niillä noin muuten mitään mökkimaastossa tehnyt. Aurinkoisena päivänä kävimme veneajelulla lähiseudulla ja etsimme pari geokätköä, jolloin Manduca oli kätevä. Tarkkaa aikataulua kotiinpaluun suhteen emme olleet tehneet ja lopputulos olikin se, että vietimme mökkeilemässä useamman päivän. Sateisesta säästä huolimatta oli tosi kivaa, varsinkaan kun ei Lontooseen muuttanutta K-serkkua kuitenkaan ihan niin usein näe. Ja saipahan K myös hengailla kummityttönsä kanssa, joskin pirpana oli välillä vähän turhan eroahdistunut…

Mä en yleisesti ottaen ole mökkifani, mutta kyllä Repovedessä on sitä jotain!

Aihe ei ole millään lailla enää ajankohtainen, mutta haluan kuitenkin naputella nämä jutut itselleen muistiin. Toisaalta nythän Vantaan asuntomessuista jaksaa taas lukea, kun niihin liittyviä postauksia ei enää tule vastaan joka toisessa blogissa. ;) Oma visiittini tämän vuoden asuntomessuille oli alkuun epävarmaa, sillä vakiomessuseurani S oli raskaana ja laskettu aika osui juurikin heinäkuulle samoille paikkeille messujen alun kanssa. Avajaisviikonloppuna kuitenkin S tuumasi, että olo on edelleen täysin normaali, joten päätimme suunnata Vantaalle heti viikonlopun jälkeen maanantaina. Mukaan lähti myös äitini sekä tottakai tyttäreni, joka kulki näppärästi Manducassa ja rattaat saivat jäädä kotiin.

Tällaisen pihan ja talon voisin huolia meille.

Aika pitkälti koko päivä Kivistössä tuolloin heinäkuussa meni, mutta ehdimmekin käydä läpi kaikki kohteet. Taukoja tietysti oli pidettävä normaalia enemmän, kun seurueessa oli vauva ja viimeisillään raskaana oleva. Ensimmäistä kertaa oman asuntomessuhistoriani (eli, öö, neljän vuoden) aikana oli niin, etteivät kaikki kohteet olleet vierailtavissa. Noin muuten kohteet oli saatu viimeisteltyä ihan kiitettävästi ja tarjosivat kyllä aimo annoksen inspiraatiota ainakin mulle. Tänä vuonna löysin jopa joukosta selkeän suosikin, mutta siitä teen vielä oman postauksensa – on meinaan tässäkin on näitä kuvia aivan riittämiin…

Keittiöinspiraatiota en tällä kertaa tarvinnut, kun meillä vihdoin on toiveiden mukainen keittiö. Mitään mun makuun ihmeellistä ei tosin edes ollut, tuo keltainen oli ehkä ainut spesiaali. Kakkoskuvan keittiössä tykkään tuosta tehosteseinän tapetista, täydensi kivasti kokonaisuutta. Alimman kuvan keittiön mustavalkoisuus on jees, mutta eniten mua miellyttää kasvit ja niiden ruukut sekä tuo matala Eamesin pöytä.

Muutama kiva makuuhuone, joissa yhdistävänä tekijänä on puun sävyt. Haaveilen matalasta sängystä ja toivon joskus vielä saavani futonin, mutta toistaiseksi korkeampi säilytystilallinen laatikkosänky on meille ehdottomasti toimivin vaihtoehto. Muutenkin kieltämättä noissa mietityttää matalemmissa sängyissä se, miten niistä oikein pääsee ylös..?

Messuolohuoneissa ei ollut mitään ihmeempiä ahaa-elämyksiä, pienempiä yksityiskohtia toki moniakin. Mintunvihreää olisi ihana saada omaankin kotiin, harmi vaan että se sattuu olemaan yksi puoliskon inhokkiväreistä. Jospa saisin tulevaisuudessa hivutettua sitä hieman vaikka lastenhuoneeseen? Se oli mun lempiväri silloin kun olin sellainen alle kouluikäinen. :) Alimman kuvan takkanurkkauksesta tykkään kovasti, jotenkin kaikki natsaa kohdalleen.

Lastenhuoneissa sen sijaan oli vaikka mitä mahtavia oivalluksia! Kahden ekan kuvan mustavalkoisuus höystettynä harkituilla värilisäyksillä toimii musta ihan älyttömän hyvin, nuo olivat kumpikin siis samassa kohteessa. Seuraavissa kuvissa on yhdistetty vihreää ja keltaista, hyvin toimii sekin. Katon maalaaminen värillä valkoisten seinien kanssa on muuten aika kiva! Sitten taas hieman graafisempaa, näissä fanitan raidallista jakkaraa (meillekin, kiitos!) sekä huisaa vihrää robottia. Alimman kuvan majasysteemi on epäilemättä lasten mieleen, eikä tuo hullummalta näytä näin aikuisenkaan silmiin. Kettutyynyistä tykkään, ihanat!

Harvoin innostun märkätiloista sen enempää, mutta Kivistössä oli monessa kohteessa omaan makuuni onnistuneita vessoja ja kylpyhuoneita. Seinäratkaisuista pidin erityisesti, esimerkiksi nuo pari normaalista poikkeavalla tavalla laatoitettua seinää. Ihastuin myös kympillä tuohon mustavalkokeltaiseen tapettiin, kyseessä on englantilaisen MissPrintin Mountains Sunrise. Harmaa ja betoni näkyivät myös olevan aika pop – mikäs siinä, sellaista voisin kyllä omaankin kylppäriin kelpuuttaa. Jos joskus pääsen vaikuttamaan oman kodin kylpyhuoneeseen, niin tuollaiset seinän sisällä olevat kolot kyllä tahdon pesuaineille.

Viikonloppuna tuli jo kuukausi täyteen vauvallista elämää, apua miten äkkiä se ensimmäinen kuukausi meni! Kuten päivitystahdista on voinut päätellä, koneelle ja blogin pariin ei pahemmin ole ehtinyt. Synnytykseen liittyvä luonnosteksti on ollut auki tässä varmaan ainakin viikon, mutta ei vaan ole saanut viimeisteltyä sitä valmiiksi postaukseksi… Bebe tykkää päivisin nukkua lähinnä sylissä – yhdellä kädellä kirjoittaminen onnistuu sentään jotenkin, mutta copypaste ja kuvankäsittely on hivenen hankalampaa. Kuukauteen on mahtunut uusien rutiinien opettelua, vaunulenkkejä ja vauvaa ihastelevia vieraita mutta valitettavasti myös paljon vatsavaivoja, huutokonsertteja ja surkeasti nukuttuja öitä. Onneksi myös lukemattomia hetkiä, jolloin on ollut maailman onnellisin tästä meille muuttaneesta minityypistä. ♥

Viikko 7: Kuukauden ikäinen tytär.

Vauva 1 kk

• On vielä nimetön, koska nimen valinta ei ole niin helppoa.
• Rakastaa vettä ja kylpemistä, syliä ja sitä, kun saa lentää isin käsivarsilla.
• Ei pidä vaatteiden pukemisesta.
• Kuulostaa nälkäisenä huhuilevalta pieneltä pöllöltä.
• Käyttää enimmäkseen kertakäyttövaippoja (Natyn 1- tai 2-koko). Kotona ollessa on testattu kestoja, joiden käyttö toivottavasti tästä lisääntyy.
• Nukahtaa usein turvakaukaloon autossa, vaunuihin lähes poikkeuksetta. Myös kantoliinassa ja Manducassa tulee nopeasti uni.
• Nukkuu yleensä öisin pidemmän pätkän, jopa 6 h. Sänkynä äitiyspakkauslaatikko, välillä pääsee myös vanhempien viereen.
• Päivisin ei aina malta nukkua kuin pätkän siellä, toisen täällä.
• On aloittanut D-vitamiinin (Rela Drops -tipat, jossa mukana maitohappobakteereita).
• Vatsan vaivatessa enemmän rauhoittuu jumppapallolla hytkytellessä.
• Napatynkä irtosi viikon iässä, sen jälkeen tuli napasieni ja napaa piti putsata vielä pari viikkoa ekstraa. (Yllättävän hyvin muuten tällainen napafoobikko selvisi siitä!)
• Alkoi syödä tuttia vajaa kaksiviikkoisena, kun yritti imeä kaikkea mahdollista.
• Syö rintamaitoa, joskus myös pullosta. Alussa piti antaa muutaman kerran korviketta lisäksi rintojen rikkoonnuttua verille asti.
• Pituus 54 cm (49 cm), paino 3565 g (2930 g).