AvainsanaKuopus

Bongasin viime kesänä raskaana ollessani yhdestä blogista “täydellisen listan” vauvaa varten hankittavista tavaroista. Nyt kun vauvavuoden eka puolikas lähestyy loppuaan, lienee sopiva hetki kelata taaksepäin mitkä meillä on koettu vauva-arjen tarpeellisiksi ja vähemmän tarpeellisiksi jutuiksi. Esikoista odottaessa olin aika lailla ummikko mitä tuli vauvoihin ja niiden hoitamiseen, joten menin pitkälti lähipiirin äitien kommenttien mukaan. Silloin saimme lainaan paljon kaikkea mahdollista rompetta, joista osa jäi hyvinkin vähälle käytölle; hyvä että olivat vain lainassa niin sai helposti palautettua. Toisen kohdalla voisi ajatella jo osaavansa homman, mutta onko asia näin? Katsotaanpa!

Ekat vaatteet, jotka kuopukselle puettiin kotimatkalle sairaalasta: jumppis ja kietaisubody – Mini Rodini, housut – Papu, myssy ja lapaset – Polarn O. Pyret, villasukat – mamman neulomat.

Vaatteet

50-, 56- ja 62-kokoisia vaatteita
Alle 50-senttisenä syntyneestä esikoisesta opin, että todellakin pitää olla myös niitä ihan minejä koon 50 vaatteita ja toisella kierroksella olinkin sitten varautunut. Noh, kuopus oli syntyessään 53 cm ja reilu puoli kiloa painavampi, joten kotiutumisvaatteeksi otettu Mini Rodinin 50-kokoinen kietaisubody oli aika makkarankuori jo synnärillä. Koska elettiin syksyä, olin varannut kaukalo- ym. matkoja varten saman merkin NB-kokoisen (vastaa n. kokoa 50) collegejumppiksen – eihän se sitten mahtunut kuin just ja just pari viikkoa. :D

Bodyt, housut, yöasut
Sopiva vaatemäärä per koko on mielestäni täysin sidonnainen näihin seikkoihin: kuinka paljon vauva puklaa, kuinka usein vaippa falskaa ja kuinka usein jaksat pyörittää pesukonetta. Meillä esikoinen pulautti vaatteensa vaihtoon todella harvoin, kuopus alkuun lähes päivittäin – ja usein myös mun vaatteet, tai paidan nyt ainakin. Yöasuja (meillä potkupuvut, joko terälliset tai terättömät) oli viitisen kappaletta per pikkukoko, mikä oli oikein passeli määrä. Ehkä kerran-kaksi meinasivat loppua kesken, kun oli parina peräkkäisenä päivänä mennyt pukluun, pissaan tai kumpaankin.

Pienet sukat
En henk. koht. ole terällisten housujen fani, ärsyttää vaan aina kun vauva onnistuu potkottamaan jalkansa sinne sisälle “pussiin”. Pienissä sukissa on toki yksilöitä, jotka valuvat miten sattuu, ja tärkeintä sukka-asiassa onkin napakka varsi. Parhaita ovat mun mielestä olleet Conversen minisukat ja myös Marimekon ovat olleet ihan jees. Varasukat kannattaa olla myös hoitolaukussa mukana, koskaan ei tiedä jos vauva sattuu osumaan jalkansa kanssa vastariisuttuun kakkavaippaan… Kröhöm. (Tuosta kotiutumisvaatekuvasta näköjään puuttuu normisukat kokonaan, hups.)

College- tai muu kokohaalari
Mun mielestä ihan ehdoton turvakaukaloon! Kaukalossahan ei koskaan tulisi käyttää kovin paksua vaatetta, vaan turvallisuuden kannalta parempi on kaukalopussi, johon sisälle vauvan voi laittaa kevyemmässä vaatetuksessa ja vyöt saa kiristetyä hyvin. Ostin talvea ajatellen untuvatäytteisen pussin, mutta eihän sitä kuumakallella ole voinut käyttää edes kunnon pakkasella. Meillä kaukalovaatetuksen perusta on siis ollut collegehaalari ja päälle tarpeen vaatiessa pehmoinen peitto. Jumppikset ovat tietysti hyviä myös silloin, jos sisätiloissa kaipaa lisälämmikettä päälle. Parhaiksi olemme todenneet Mini Rodinin jumppikset ja myös Blaa on joustavuudeltaan bueno, Gugguun taas ovat pienelle turhan jäykkiä + kaulus tulee ärsyttävästi kasvoille. Määränä meillä on toiminut kaksi: toinen on varalla, jos toiseen lentää puklut.

Koon 56/62 lemppareita Rodinilta. Oih ja voih nuo joutsenet! ♥

Pari pipoa ja/tai myssyä
Kuumaveriselle syysvauvalle paras päähine on ollut trikoopipo, oma suosikkini oli Beau Hudsonin superpehmeä vauvapipo. Leuan alle solmittavat myssyt koin alkuun hankalaksi, kun eivät oikein tuntuneet asettuvan pojan päähän kunnolla – pään muotokin siis vaikuttaa pipoasiaan.

Villasukat
Suurimman osan vuodesta tarpeen ulkoilmassa, viileämmällä mahdollisesti myös sisällä. Me saatiin sairaalasta sinivalkoiset Suomi 100 v. -sukat, mutta harmiksi ne jäivät äkkiä pieneksi.

Ulkovaatteet
Syyskuisellamme on kyllä toppahaalari (sellainen jonka saa pussiksi), mutta sitä ei varsinaisesti ole koskaan tarvittu. Pikkuvauva on ulkona lähinnä vaunuissa ja siellä olen aina käyttänyt lämpöpussia, automatkat tulikin jo käsiteltyä. Kuopuksemme ulkovaatetus on siis ollut lähinnä collegehaalari, kylmemmällä myös välillä Rodinin musta fleecehaalari (kuvassa). Kyseinen haalari oli älyttömän suloinen, mutta fleece materiaalina on kyllä pirun ärsyttävä. Kunnon ulkovaatteille olisi epäilemättä ollut enemmän tarvetta, mikäli vauvaa olisi pihalla tarvinnut ottaa pois vaunuista tai hän olisi kulkenut kantovälineessä myös ulkosalla.

Bonukset
Jatkopala bodyyn – suurin osa neppareista on samanlaisia, erityisen kätevä pitkäselkäisellä hoikkeliinilla.
Unipussi – harkitsemisen arvoinen viuhtovalle nukkujalle.

Emme ole tarvinneet
Potkuhousut, puolipotkarit, sukkahousut, toppahaalari.

Hygienia

Paketti ykköskoon vaippoja
Yksi pikkupaketti menee yleensä aina, vaikka vauva olisi vähän isompikin syntyessään (paitsi tietty jos käyttää kestoja alusta asti). Meillä on yleensä Muumia tai perus-Liberoa ja Natytkin on ok, mutta Pampersit haisevat niin kamalalle ettei niitä todellakaan tee mieli pienellä vauvalla käyttää.

Kosteuspyyhkeitä
Esikoisen kanssa niitä on mennyt 3 vuoden aikana yhteensä ehkä 2-3 pakettia, superkakkaaja-kuopuksen kanssa sama määrä jo vajaassa puolessa vuodessa. Alkuun kun 95% kerroista vaipassa oli kakkaa, ei peffaa viitsinyt olla jatkuvasti pesemässä vedellä (jalkojen iho kuivui turhaan + yöllä olisi ehkä herännyt liiaksi) niin pienemmät tuhnut oli kätevintä puhdistaa kosteuspyyhkeellä.

Vanulappuja & -puikkoja
Lappuja silmien ja puikkoja navan putsaamiseen, ihan normaaliversioita meillä aina ollut käytössä.

Vaipanvaihtoalusta
Tarpeellinen niin kotona kuin reissussa, ettei vaipanvaihtopissat (joita alkuun on meillä kumpikin lapsi harrastanut varsin usein) sotke paikkoja. Kotona hoitopöydällä alustan päällä on joku vanha käsipyyhe, joka on helppo heittää pesuun vahingon sattuessa. Reissussa laukkuun taiteltava alusta on hyvä, kosteuden kestävä pinta on helppo pyyhkiä puhtaaksi. Kertakäyttöisiäkin on olemassa, mutta ne miellän turhakkeiksi.

Harsoja
Määrä on suoraan verrannollinen puklaamisen määrään. Meillä on ollut 10-15 kpl, alussa niitä likaantui selvästi vauhdikkaammin. Kannattaa huomioida pesulämpötila: bambuiset pestään 40 asteessa, puuvillaiset kestää 60 asteen pesun. Itse pesen suurimman osan pyykistä 60 asteessa, joten bambuharsot ovat olleet lähinnä varalla, etteivät joutuisi kovin kauaa lojumaan pyykkikorissa (pesen vain täysiä koneellisia).

Peppupyyhkeitä
Pienet pyyhkeet näppärimpiä, mieluiten myös ohuita niin eivät vie hoitolaukussa tilaa. Meillä pikkupyyhearsenaali on pääasiassa vanhoja superpehmoisia pyyhkeitä mun äidin nuoruudesta. Poikavauvalla pyyhettä saa myös käytettyä mukavasti suojana pissasuihkulta vaipanvaihdon yhteydessä.

Keittosuolatipat
Helpottaa ilman kulkemista vauvan nenässä, kun se on tukkoinen a) maidosta b) räästä. Saman tyyppinen aine on Physiomer Baby Mist -nenäsuihke, jonka sanotaan lisäksi ehkäisevän jälkitauteja. Olisinpa tästä tiennyt esikoisen vauva-aikana (jos sitä silloin jo oli), niin paljon toimivampaa tippoihin verrattuna!

Nenäfriida
Viimeistään ekassa flunssassa alkaa kaivata jotain, jolla helpottaa mini-ihmisen tukkoista oloa. Nenäfriida on ehkä hivenen ällö ja on olemassa myös jotain “nenäimureita”, saattavat olla toimivampia tai sitten ei. Muistan joskus lukeneeni, että liiallinen rään imeminen saattaisi jopa lisätä sen eritystä, mutta totuuspohjaa suuntaan tai toiseen en osaa sanoa. Pyrin siis olemaan käyttämättä, ellei selkeästi ole tarpeen. HOX! Ennen imemistä nenä kosteutettava keittosuolatipoilla.

Ihoöljy
Ihon kosteutuksen (vain tarvittaessa) lisäksi toimii erinomaisesti päänahan karstaa poistaessa. Meillä on ollut aina Ceridal Lipolotionia, voi olla että joku luonnollisempikin vaihtoehto olisi olemassa – saa vinkata!

Kuumemittari
Esikoiselle hankimme korvakuumemittarin, mutta se on musta todella epäluotettava ja näyttää ihan mitä sattuu (saattaa myös johtua käyttäjästä). Yleensä käytänkin ihan tavallista kuumemittaria ja mittaan lämmön kainalosta; pepusta ei enää suositella mitattavan.

Emme ole tarvinneet
Bepanthen, sinkkivoide – en edes tiedä miksi pitäisi laittaa vauvalle.
Talkki – korvattavissa perunajauhoilla.
Käsidesi – korkeintaan reissun päällä, jos ei ole mahdollisuutta pestä käsiä.

Tarvikkeet

Vaunut
Parhaat ovat perheen käyttötarpeisiin sopivat yksilöt; kaupungissa kaipaa helposti kärryiltä eri ominaisuuksia kuin maalla. Jos jotakin olen oppinut niin sen, ettei yksiä kaikkeen mahdolliseen sopivia the täydellisiä vaunuja ole olemassakaan. Tarpeet ja tilanteet muuttuu lapsen kasvaessa, tai sitten on vaan niin hullu että tahtoo kokeilla kaikkia erilaisia. ;)

Turvakaukalo
Pakkohankinta, mikäli mielii (omalla) autolla liikkua. Pääkäytössä olevaan autoon on kätevä ostaa telakka, johon kaukalo kiinnitty kliksauttamalla – huomattavasti nopeampaa kuin aina säheltää turvavyön kanssa. Telakka on usein isofix-kiinnitteinen ja näin ollen vyökiinnitystä turvallisempi. HOX! Turvakaukalon käyttöikä on n. 5 vuotta eikä se saa olla kolaroitu; myös tyhjänä autossa kolarin sattuessa oleva kaukalo on käyttökelvoton.

Lämpöpussi vaunukoppaan ja kaukaloon
Esikoisella kaukalopussi oli pop, kuopuksella turhake. Vaunukopassa sen sijaan pussi on (muulloin kuin kesäkuumalla) oikein näppärä: sopivan pussin kanssa vauva ei tarvitse sisävaatteiden lisäksi kuin myssyn, hanskat ja mahdollisesti villasukat. Kerroksia lisätään tarpeen mukaan, 100% villa on parempi kuin sekoite ja vilukissalle se kannattaa laittaa ihoa vasten, kuumemmalle toimii myös ns. kakkoskerroksena. Kunnon pakkasella voi lämpöpussin ja vaunukopan patjan väliin laittaa vielä villapeiton tms. eristämään.

Kantoreppu/-liina
Paras tapa saada äidille kädet vapaaksi ja samalla vauvakin saa läheisyyttä. Kantovälineen tulee ehdottomasti olla ergonominen, jotta se on mukava niin kantajalle kuin kannettavalle. Tärkeimmät pointit ihan pienen kanssa: peppu alempana kuin polvet, selässä luonnollinen pyöreys. Kasvot menosuuntaan -rintarepuille ehdoton ei, niissä vauva joutuu olemaan jalat roikkuen ja lonkat rasittuen. Meidän kuopus on onneksi nukkunut vaunuissa ihan hyvin, mutta ekoina kuukausina reppu ja liina olivat kovassa käytössä kotioloissa, jos poika ei meinannut muuten nukahtaa. Kantoreppusuositus: Tula Free To Grow

Hoitolaukku
Tavallaan mitään erillistä hoitolaukkua ei tarvitsisi, mutta itse tykkään siitä että on yksi veska, jossa on kaikki tarpeellinen aina valmiina. Paitsi jos unohtaa laittaa uuden tilalle vara-asian päädyttyä käyttöön… Mulla hoitolaukussa kulkee yleensä omien lompakon ym. lisäksi vaihtovaatteet vauvalle (alussa saattaa olla tarpeen myös äidille), vaipanvaihtoalusta, vaippoja, peppupyyhe, kosteuspyyhkeitä, pussi likaisille vaatteille sekä pieni pussukka, jossa on tutti, tuttinauha ja purulelu. Aiemmin käytin Kånken-reppua ja nyt eniten on ollut käytössä Bugaboon peruslaukku, jossa on olkahihnojen lisäksi irroitettava pidempi hihna. Välillä ikävöin pois myymääni överi-ihanaa hoitolaukkua, mutta toisaalta tykkään nykyisen simppelistä musta-harmaasta ulkonäöstä.

Tutti
Jotkut vauvat mussuttavat tuttia heti kuin vanhat tekijät, toiset taas sylkäisevät saman tien pois – kuvan erilaisten tuttien määrästä voinee päätellä kumpaan poikamme kuuluu. Sinänsä tutti ei ole mikään pakollinen juttu, mutta toisinaan olisi kiva ettei tarvitsisi itse toimia tuttina… Lovin tutit ovat ainoat, jotka ovat poitsulle edes jotenkin kelvanneet, niitä taidan vielä ostaa setin seuraavassa koossa ihan varuiksi.

Tuttipullo
Hyvä olla, jotta äiti ehkä mahdollisesti pääsisi välillä johonkin ilman vauvaa. Kaikki tissivauvat eivät suostu pullosta juomaan, mutta aina kannattaa yrittää (jos siis haluaa). Ennen pulloon tarttumista kannattaa selvittää, mitä termi tahdistettu pulloruokinta tarkoittaa.

Purulelu
Kun hampaiden pykääminen aloitetaan reilu parikuisena, purulelut tulevat tarpeeseen ennen kuin huomaakaan. Enimmäkseen kuopuksella on hammashommissa ollut apuna esikoisen vanha Sophie-kirahvi, joka on myös vinkulelu. Uusi tuttavuus on Nature Bubzin ruksin muotoinen purulelu, joka on ollut oikein positiivinen yllätys, sillä vauva saa siitä helposti otteen.

Lisäksi
Vauvapyyhe – hupullinen pyyhe paras (ja söpöin).
Itkuhälytin – tarpeen jos vauva nukkuu ulkona.

Emme ole tarvinneet
Korvikepurkki varalle – saahan sitä kaupasta, nykyään monesta paikkaa iltamyöhään asti.
Kylpyamme – hyvin saa vauvankin pestyä suihkussa samalla kun itse käy. Ehkä myöhemmmin tarpeellisempi.

Muuta

Hoitopöytä
Jollekin tuiki tärkeä, toinen ei koe tarvitsevansa lainkaan. Meillä pöytä on käytössä jatkuvasti, ei vaan selkä kestäisi vaipanvaihtoa jatkuvasti esim. sohvalla. Laatikoissa on tilaa vaatteille, joten ne ovat aina käden ulottuvilla.

Joku nukkumapaikka
Äitiyspakkauslaatikko, pinnasänky, äidin vieressä – kaikki yhtä hyviä vaihtoehtoja. Esikoinen nukkui laatikossa ekat pari kuukautta siirtyen sitten pinnikseen, kuopus taas nukkui laatikossa max. kahdesti ja muuten mun vieressä. Vasta nelikuisena piti miettiä nukkumajärjestelyt uusiksi, siitä asti poika onkin pääsääntöisesti nukkunut pinnasängyssä.

Parit kolmet lakanat + mahdolliset pehmusteet pinnasängyn reunoille
Varalakanat on todellakin hyvä olla, erityisesti aluslakana. Reunapehmusteen funktiosta en ole ihan vakuuttunut, tai ainakin kuopus saa siitä huolimatta veivattua jalkansa pinnojen väliin varsin helposti.

Toinen peitto/vauvakokoinen torkkupeitto tai vastaava
Kun se varsinainen peitto on pyykissä… Meillä on torkkupeittona Elodie Detailsin pehmoinen huopa (kuva yllä), jota siis käytetään myös turvakaukalossa.

Muovipäällysteistä froteeta ilmakylpyihin
Ilmakylpyjä ei näin talviaikaan olla harrastettu, mutta sängyssä on lakanan alla tällainen muovipäällysteinen frotee. Eipähän tarvitse heti olla pesemässä patjaa, jos (ja kun) vaippa falskaa yöllä.

Joku viltti, jolle laskea vauva lattiallakin
Esikoisen jäljiltä on parikin lattiavilttiä, mutta aika vähän niitä on käytetty (koska seuraava kohta). Myös äp-makuupussi käy mainiosti, tai se turvakaukalopeitto.

Leikkimatto tai lelukaari
Yllättävän nopeasti vauvaa alkaa kiinnostaa roikkuvat lelut. Meidän matto on käytettynä ostettu SkipHop, oikein toimiva ja tykätty – eikä pahemmin satu äidin silmiinkään.

Sitteri
Esikoisella oli joku random edullisesti tutulta ostettu, kuopukselle päätin törsätä hehkutettuun Baby Björniin. Hyvä se on ollut ja päällisen saa todella iisisti pesuun (one word: niskakakka), mutta on sillä kyllä älyttömästi hintaa. Kannattaa siis pitää silmät auki tarjousten varalta!

Lisäksi
Hajusteeton pyykinpesuaine ja sappisaippua – Erisanin nestemäinen on hyvä ja sopii myös kestovaipoille, sappisaippuani otan mieluusti nestemäisenä.
Vauvakirja – esikoisella tuli täytettyä enemmän, toisella tuppaa unohtumaan vaikka kirja on upea Oot niin ihana.
Newborn Set Tripp Trappiin – esikoiselle hankittu ja toisellakin kierroksella paljon käytetty, kiva kun saa vauvan pöydän ääreen samalle tasolle.

Äidille

Imetysliivit – kaarituettomat ja mukavat, simppeli avaussysteemi. Mä en yhtään tykkää sellaisista missä rinnan ympärille tulee kangaslirpake, jossa on keskellä reikä. Suosittelen tsekkaamaan: Lindex

Liivinsuojat – saatavilla sekä kestona että kertakäyttöisenä. Oma valintani on kestoversiot, kertseistä jää inhottavasti haituvia rinnanpäihin.

Imetystoppeja – erittäin kätevä vaatekappale öisin, päälle voi heittää löysän t-paidan jos tarvitsee hartioille myös peittoa. Rintsikoissa en tykkää nukkua ja maitofalskauksen takia liivinsuojien on parempi pysyä paikoillaan.

Nännivoide – yleisimmin käytetään lanoliinivoidetta (esim. Lansinoh), mutta alun pahimmista vaurioista selvittyäni olen tykännyt kevyemmästä Bevita R -hoitovoiteesta.

Rintakumi – saattaa olla tarpeen imetyksen alkutaipaleella. Itse käytin kivun takia, esikoisen kanssa jopa pitkälle yli puoli vuotta. Kuopuksen kanssa vaan sinnittelin eikä hän jossain kohtaa kumin kanssa enää suostunut edes syömään.

Imetystyyny – esikoisen kohdalla oli käytössä ekat kuukaudet koko ajan, nyt toisella kertaa vain ihan alussa. Johtunee imetysasennosta, kuopusta on tarvinnut maidon suihkuamisen takia imettää maha mahaa vasten.

Maidonkeräin – maitoa saa otettua kivasti talteen, jos sattuu olemaan tyyppiä toinen tissi falskaa kun toisesta imettää. HOX! Ei kannata unohtaa keräimen olemassa olo silloin kun se on ollut paikallaan, muuten saa kumartamisen jälkeen käydä vaihtamassa oman paitansa.

Rintapumppu – kaikki eivät pumpulle heru, jotkut vain tietynlaisille. Kokeilemalla selviää, lainaa ensin kaverilta jos mahdollista (steriloidaan kiehuvassa vedessä joka tapauksessa ennen käyttöönottoa).

Pienet Minigrip-pussit – maidon pakastamiseen.

Siteet jälkivuotoon – ei varmaan tarvitse sanoa enempää miksi.

Body – Nosh, housut – Kaiko Clothing.

Vauva 5 kk

Luonteeltaan on hyväntuulinen ja iloinen, hymyilee erityisesti siskon hassutteluille. Lattialla ollessaan koittaa käskyttää äänekkäästi niin leluja kuin omia raajojaan, jotta pääsisi liikkumaan johonkin suuntaan. Viihtyy ihmisten keskellä, välillä tosin tulee yhtäkkinen vierastuskohtaus, joka kuitenkin menee aika äkkiä ohitse.

Syö edelleen rintamaitoa täysimetyksellä eikä pullon kelpuuttamisenkaan suhteen ole tullut mitään muutoksia. Neuvolassa terkkasijainen oli kovin hämmästyneen oloinen, ettei poika ole mitään vielä maistellut – kai nykyään sitten vaan on niin harvinaista että joku oikeasti täysimettää sen 6 kk. Pituutta ei ollut kuukaudessa tullut kovin paljoa, mutta painoa ok ja onhan tässä ollut niin liikkumaan opettelua, hampaiden pykäämistä kuin räkätautiakin. Tyyppi seuraa kyllä kiinnostuneena meidän muiden ruokailua ja pöydältä yrittää tempoa asioita, mutta niin syömävalmiilta ei vaikuta etteikö tässä muutaman viikon vielä voisi odottaa.

Nukkuu pääsääntöisesti ihan kelvollisesti (= 2-3 herätyksellä yössä), mitä nyt välillä on sellaisia “sekoiluöitä”, että saa vähän väliä olla rauhoittelemassa ja/tai syöttämässä. Pinnasänkyyn siirtyminen meni yllättävän kivuttomasti ja yöt rauhoittuvat selvästi; yhden kerran nukkui jopa kokonaisen yön! Aamuisin on alkanut heräillä aiemmin, joskus 7-8 välillä jo (meille se on todellakin jo), mutta silloin ei yleensä jaksa kukkua kuin ehkä tunnin verran. Jos on nukkunut normaalisti ja herää ysin jälkeen, on suunnilleen puolenpäivän jälkeen valmista kauraa ekoille parin tunnin päikkäreille. Alkuillan nokoset (1-2 h) ottaa about viiden maissa ja yöunille käy ysin-kympin aikaan kuten siskonsakin. Päivällä nukkuu unet pääsääntöisesti ulkona vaunuissa, välillä kokeilen jättää sisälle mutta silloin usein herää aika nopeasti. Satunnaisesti rauhoittuu tutilla, mutta kovin aktiivisesti ei enää jakseta sitä tyrkyttää.

Liikkuu selältä vatsalleen sujuvasti, toisin päin on vielä hieman harjoittelemista mutta sitäkin jo tekee päivittäin. Lattialla pyörii akselinsa ympäri heti kun näkee jossain suunnassa jotain mielenkiintoista. Pari kertaa on hetken onnistunut työntämään itseään taaksepäin, mutta monesti se on sitä että nostaa yhtä aikaa kaikki raajat ilmaan ja mölisee itselleen, kun ei pääse liikkeelle. :’) Pinnasängyssä pyörii öisin kuin väkkärä eikä koskaan tiedä miten päin tyyppi sieltä seuraavaksi löytyy.

Osaa nauraa hekottaa, pungertaa istuma-asentoon, liikuttaa itseään jollain tapaa pitkin lattioita (kierien, möyrien jne.) sekä hurmata ihmisiä silmiin asti ulottuvalla hymyllään.

Tykkää sylittelystä, isosiskosta, bodyn vetämisestä pään yli, vauvasirkuksesta ja pehmeistä kahisevista leluista (mm. Mauri Kunnas -pehmokirjasta) sekä kaikesta mitä saa helposti työnnettyä suuhun.

Inhoaa liian kauan odottamista, viileää vettä, kovia ääniä ja sitä, ettei osaa vielä liikkua kunnolla eteenpäin.

Vaipat ovat vaihtuneet kokoon 4, pääasiassa käytössä on Liberot tai Muumit. Kestohommat ovat olleet jäissä kunnan vesiongelmien takia, helpompi mennä kertseillä niin saa edes vähän harvennettua pyykkäämisväliä.

Vaunut ovat pysyneet muuten samoina, paitsi Emmaljunga Classic Sporteihin ostin käytettynä vaunukopan. Aiemmin rakastin niiden letkeää tuntumaa, mutta nyt jotenkin hytkyvä jousitus on melkeinpä ärsyttävää enkä oikein siitä citykopastakaan innostunut sen enempää. Onkohan musta tullut pesunkestävä Bugisti..? :P Olen edelleen oikein tyytyväinen Cameleon³-hankintaani, mutta Donkeyt saavat kohta jatkaa meiltä matkaa. Nähtäväksi jää mitä seuraavaksi tiedossa!

Mitat 5 kk -neuvolassa: pituus 66,2 cm (53 cm), paino 7160 g (3610 g). Nyt ollaan suunnilleen pisteessä, jossa poitsu on tuplannut syntymäpainonsa! Vaatteissa on käytössä 68-ja 68/74-kokoiset, jotkut 62 koon housut menevät edelleen ja toisaalta myös jotain 74 vaatetta on jo otettu käyttöön. Ehkä ekan kerran tuntuu siltä, että vaatekappaleet mahtuisivat hivenen pidempään päälle. Poika on vähän isosiskoaan pullerompi ja ne kaikista kapoisimmat bodyt ovat aika piukeita, mutta hoikahko hän kuitenkin on sekä pitkäselkäinen. Hyvin on taas huomannut miten saman merkin vaatteissakin on eroa: ainakin Mini Rodinin ja Noshin bodyissa on tullut vastaan sitä, että osa on selvästi leveämpiä ja lyhyempiä kuin toiset. Viime aikoina olen ollut erityisen ihastunut pojalla kotimaisen Kaiko Clothingin housuihin, kuvan violettien lisäksi kaapista löytyy samat vihreänä, vähän eri malliset punaisena ja lisäksi vielä seuraavassa koossa odottamassa mustat.

Jotain muuta? Hampaita on putkahtanut pari lisää, nimittäin yläetuhampaat – ja huhheijaa miten niitä väännettiinkin! Eikä se edes loppunut siihen, vaan myös niiden viereiset hampaat kuultavat ikenen läpi. Hiukset ovat harventuneet aika lailla, mutta edelleen päästä löytyy ihan kunnolla tummaa haiventa. Jonkun aikaa alun jatkuva turauttelu oli rauhallisempaa eikä kakkavaippoja tullut edes joka päivä, mutta nyt on taas vaihe että peräpää laulaa vähän joka vaippaan.

Kurkkaa osasiko isosisko saman ikäisenä jo liikkua vauhdikkaammin.

Body – Mini Rodini, housut – Littlephant for Lindex (tsek samat pökät isosiskolla), sukat – Liewood.

Vauva 4 kk

Luonteeltaan iloinen ja kujerteleva söpöliini, joka tykkää väläytellä hymyjään joka suuntaan. Vierastamista on ollut ehkä kerran tai kaksi, pääsääntöisesti siis ihan sosiaalinen tyyppi. Leikkimatto on viime aikoina ollut pop, kaarista roikkuville eläimille pitää jutella paljon ja välillä voi koittaa vähän maistaakin, jos jonkun lelun saa kiskottua tarpeeksi lähelle suuta. Viihtyy parhaiten mahallaan ja pitää päätään varsin tukevasti pystyssä.

Syö rintamaitoa täysimetyksellä, pullostakin syöminen sujuu tarpeen vaatiessa. Tavoitteenani on täysimettää myös kuopusta suositusten mukainen 6 kk, kun hän on normaalipainoisena syntynyt ja kasvaa hyvin ämmällä. Esikoiseen aikana kuulemani before one, food is just for fun on edelleen kelpo ohjenuora, ehtiihän sitä koko loppuelämän syödä oikeaa ruokaa. :) Maidon määrä on selvästi tasaantunut eikä enää tarvitse pelätä, että rinta olisi yhtäkkiä falskannut paidan märäksi. Imetysvälit eivät kovin pitkiä ole yölläkään, vaan pääsääntöisesti poika ruokailee 2-4 tunnin välein.

Nukkuu aika vaihtelevasti. Öisin unia on tullut vaivaamaan hulinat: välillä tyyppi herää ihan yhtäkkiä mölisemään ja samaan aikaan niin kädet kuin jalat vispaavat vimmatusti joka suuntaan. Pakko on myös yrittää kääntyä mahalleen ja kun se onnistuu, pitää huutaa sitä että onkin mahallaan… Poika on nukkunut yöt meidän välissä, mutta nyt on alkanut selvästi vaivata maidon tuoksu, jos mä olen liian lähellä. Pinnasänkyyn opettelu siis edessä, josko se helpottaisi sekä vauvan että äidin yöunia. Päiväunia kertyy yleensä kolmet; aamulla pari tuntia heräämisen jälkeen tulee eka simahdus, iltapäivällä vetäisee hyvällä tuurilla parin-kolmen tunnin unet ja alkuillasta vielä lyhyet tirsat. Muuton jälkeen ollaan välillä nukutettu myös vaunuihin pihalle, mutta siellä ei yleensä nuku kovin pitkään. Vaunu-unille pukemisessa lienee vielä opeteltavaa, jottei olisi liian kuuma tai kylmä.

Liikkuu varsin sutjakkaasti selältä vatsalleen, ensimmäinen kerta oli pari päivää ennen esikoisen synttäreitä ja se tapahtui hirvittävän möykkäämisen tuloksena. :D Kierähtää useimmiten oikean kyljen kautta, varmaan pitäisi koittaa aktivoida poikaa kokeilemaan myös toiselta puolelta. Vatsallaan pyörii akselinsa ympäri ja leikkimatolla ollessaan on pari kertaa jäänyt jumiin maton kaariin. Sylissä ja sitterissä (erityisesti Stokken newbornsetissä) punkeaa usein itseään istuvampaan asentoon.

Osaa siis liikkua jonkun verran, lisäksi tarttuu kaikkeen mahdolliseen ja vie kohti suuta niin omia käsiä kuin purulelua, harsoa, unirättiä, vanhempien kättä… Nauraa kiljahtelee, kun häntä leikittää “heittelemällä” ilmaan. Aloitimme vastikäään vauvasirkuksen ja siellä tuntuu nauttivan juurikin kaikista niistä sirkusliikkeistä. Myös isosiskon jutut ja lauleskelut naurattavat päivittäin.

Tykkää isosiskosta, vauvasirkuksesta, sylissä olemisesta, bodyn vetämisestä pään yli sekä roikkuvista leluista, joista lähtee jonkun sortin ääntä.

Inhoaa vaunuihin ja kaukaloon joutumista (kunnes hetken päästä nukahtaa), liian viileää vettä sekä sitä, jos ruokailun aloittaminen viivästyy (ja äitihän on tosi usein ihan liian hidas).

Vaipat ovat kokoa 3, viime aikoina on ollut Liberot käytössä ja myös Natyja testattiin, mutta niiden istuvuus ei ollut paras mahdollinen. Muumien kolmoset ovat turhan piukeita, joten niistä on nyt ostettu eka paketti nelosia. Kestoja ei viimeisen kuukauden aikana käytetty kertaakaan, mutta ne pitää ehdottomasti ottaa lähiaikoina taas kokeiluun; omakotitalossa kun kiinnittää aivan eri tavalla huomiota jätteen määrään…

Vaunut ovat muuton jälkeen olleet vähemmän käytössä, kun ei pahemmin ole tarvinnut liikkua mihinkään eikä tavaroiden järjestelyltä ole lenkillekään ehtinyt. Autoon tulee heitettyä mukaan Bugaboo Cameleon³ -runko kaukaloa varten ja niillä olen pari kertaa käynyt kävelemässä. Kylmemmällä ja/tai lumisemmalla kelillä käyttöön valikoituu ennemmin Bugaboo Donkeyt monona, kun niissä on paksumpi vuoritettu kuomu. Roudasin myös mun kotikotona olleet Emmaljunga Classic Sportit takaisin kotiin ja niihin on tarkoituksena hankkia koppa, sillä ne ovat ihanat työnnettävät ja siitä syystä epäilemättä parhaat lenkkeilyyn.

Mitat 4 kk -neuvolassa: pituus 65 cm (53 cm), paino 6850 g (3610 g). Vaatteista on suurin osa 62-kokoisista pistetty pois ja 68 otettu käyttöön, joskin yksi random 56 (nuo kuvan housut) on edelleen käytössä. Myös isompia sukkia piti kaivaa esiin, kun pienemmissä rupesi järjestäen valumaan kantapäät keskelle jalkapohjaa. Vaatekaappia on siis laitettu aika tavalla uusiksi kuukauden takaiseen verrattuna, mikä on sinänsä ihanaa kun saa uusia kuoseja käyttöön. Hyväksi havaittuja vaatteita olen hankkinut samoja seuraavassakin koossa, esim. Papun bodyja & housuja sekä Mini Rodinin mustaa basicia. Vähän on kyllä äidillä lähtenyt lapasesta 68/74-koossa, hupsista…

Jotain muuta? Eka harrastus on tosiaan aloitettu, isosiskon tapaan kyseessä on vauvasirkus kerran viikossa. Ennen muuttoa etsiskelin tietoa tulevan kotipaikkamme harrastusmahdollisuuksista ja oli iloinen yllätys huomata, että vauvasirkusta on täällä sama ohjaajajan vetämän kuin aiemminkin.

Aika samanlaista oli isosiskon meininki samassa kohtaa, paitsi mittojen osalta. :P

Tässä on nyt reilu kolme kuukautta eletty nelihenkisenä perheenä ja voin todeta, että yllättävän hyvin on mennyt. Voisi ehkä jopa sanoa todella hyvin siihen nähden, että olemme nämä kuukaudet asuneet 40 neliön kaksiossa, ilman kunnon parveketta, neljännessä kerroksessa hissin ollessa kokoa minimaalinen. Kohta toki arki muuttuu ihan toiseksi muuttaessamme omakotitaloon ja pois kaupungista, mutta tähän asti elo kahden lapsen kanssa on sujunut kaikin puolin mukavasti.

Vauvan käsittely on luonnollisesti ollut helpompaa kuin ekalla kerralla, tietysti kun en esikoisen aikaan ollut niin pienten vauvojen kanssa ollut paljoakaan tekemisissä. Itse asiassa toisen lapsen kohdalla olen havahtunut välillä siihen, että häntä käsittelee varsin huolettomasti ja sitten vasta muistaa, että niin eihän se vauva olekaan kovin iso vielä! Paljon varmasti vaikuttaa myös esikoiseen verrattuna paljon jäntevämpi vauva, jota ei ole tarvinnut käsitellä niin yltiövarovaisesti edes alussa. Mähän nyyhkin varmaan jo ekan kuukauden jälkeen mihin mun pikkuvauva oikein katosi, heh.

Imetyksen suhteen on tavallaan ollut helpompaa, lähinnä siltä osin että nyt mulla oli heti alkuun paljon enemmän tietoa asioista. Kaikki se tietotaito ei silti poistanut imetyksen mukanaan tuomia kipuja enkä edelleenkään tiedä, onko meidän molemmilla lapsilla ollut alkuun jotenkin tosi huono imuote vai olenko mä vaan liian herkkis, kun kummallakin kerralla ekat kolme kuukautta on ollut enemmän tai vähemmän kivuliasta. Yleensä enemmän. Ja just kun noin 10 viikon hampaat irvessä imettämisen jälkeen kivut näyttivät jääneen taakse niin zädääm: kuopus päätti pykätä ekat hampaansa läpi. Kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen tähänastiseen imetystaipaleeseemme ja erittäin onnellinen siitä, että se on toisellakin kerralla onnistunut eikä ole ollut tarvetta lähteä pullorumbaan.

Se on hassua miten synnytyksen jälkeen kun vanhemman lapsen näkee ensimmäisen kerran, on hän yhtäkkiä kasvanut ai-van valtavasti. Siis ihan kuin olisi täysin eri lapsi! Kun sitten elo tuoreen pikkusisaruksen kanssa ottaa ensihaparointejaan, tahtoo välillä vähän unohtaa, että se alle 3-vuotias esikoinenkin on oikeasti vielä aika pieni. Ja vaikka hän useimmiten osaa hienosti pukea itse tai mennä reippaasti jumppaan, tulee taatusti tilanteita jolloin asiat eivät sujukaan yhtä sutjakkaasti – ja toisinaan ihan vain siksi, että isosiskokin tahtoo huomiota.

Esikoinen ei missään vaiheessa ole ollut mustasukkainen vauvasta, vaan on alusta asti ollut hellä ja ystävällinen pikkuveljeä kohtaan. Sen sijaan meitä vanhempia kohtaan tytön käytös oli ensimmäiset viikot aika hirveää… Kaikki kehoitukset/pyynnöt/käskyt menivät kuuroille korville ja koko ajan piti kiukutella jostain, välillä tempaista jotkut älyttömät kilaritkin ihan jostain pikkuasiasta. Vaikka käytös on sinänsä hyvin ymmärrettävää – neuvolassa terkkari vertasi tilannetta siihen, että puoliso toisi yhtäkkiä kotiin toisen kumppanin – niin kyllä muutaman päivän jälkeen alkoi epäilyttää, millaiseksi elämä oikein menisi, jos sama meininki jatkuu pitkään. Onneksi loputtomalta tuntuva kiukkuaminen rauhoittui muutamassa viikossa normaalin uhmakäytöksen tasolle, joten meidän vanhempienkin riekaloituvat hermot saavat välillä vähän lepoa.

Syksyä helpotti paljon se, että esikoinen jatkoi tutussa päiväkodissa osa-aikaisesti. Tyttö sai välillä päiviinsä kiinnostavaa ja monipuolista aktiviteettia, jollaista mun olisi käytännössä mahdoton järjestää kotona vauva tissillä/kantorepussa. Koen myös reiluksi pikkusisarusta kohtaan sen, että toisinaan hänellä on oikeus olla ainoa huomion vaatija eikä aina tarvitse odottaa samalla tavalla kuin silloin, kun esikoinen on siinä ja mulla on hänen kanssa jotain kesken. Muuton jälkeiset kuviot ovat vielä auki eikä esikoiselle ole mitään päiväkoti- tai kerhopaikkaa, mutta eiköhän kaikki järjesty ajallaan. Joka tapauksessa uskon elämän omakotitalossa maalla olevan sen verran erilaista verrattuna kaupunkieloon kerrostalossa, ettei välttämättä ole pahaksi vaikkei mitään vielä nyt kevääksi saataisi.

Kotoa lähteminen on aikamoinen rumba, kun pitää saada hoidettua niin vauva kuin esikoinenkin lähtökuntoon – ja toki myös itsensä siinä sivussa. Esikoinen osaa kyllä pukea haalarin itse ym., mutta kotona asia tuntuu olevan jotenkin paljon vaikeampaa kuin vaikka tarhassa. Ja kun kerran tuollaisesta tahtoikäisestä on kyse, joskus harvoin homma menee oikein nätisti putkeen, mutta useimmiten pitää auttaa aivan kaikessa. Tavallista on sekin, että eteiseen päästyä lapsi yhtäkkiä singahtaakin haalarin äärestä sohvalle ja nauraa kiljahtelee mennessään… On muuten ihan muutaman kerran tullut käytettyä tuota pyhää kolminaisuutta uhkailu-lahjonta-kiristys.

Liikkuminen vauvan ja taaperon kanssa sen sijaan ei ole ollut mikään ongelma. Meillä on tupliksi muuntuvat Bugaboo Donkey -rattaat, joskin tuo tuplaominaisuus on ollut käytössä paljon vähemmän mitä etukäteen kuvittelin. Bugaboon oma seisomalauta penkillä taas olikin huippuhankinta! Hyvin usein jos tyttö saa itse päättää laudalle vai rattaisiin, vastaus on epäröimättä laudalle. Busseissa matkaaminen on kyllä ollut kätevää kapeammilla vaunuilla ja lisäksi kotitalon hissi on niin pieni, että Donkeyt pitää joka tapauksessa olla monona. Niin ja kellarin ovi on vielä sitäkin kapeampi, eli tuplakäytössä on ensin rullattava rattaat monona ulos ovesta ja vasta pihalla leventää tupliksi. Aikamoista säätämistä siis, mutta mitkään muut vierekkäiset tuplat eivät olisi tuosta ovesta edes mahtuneet ja peräkkäisissä taas olisi hyvin todennäköisesti tullut pituuden puolesta hissin syvyys vastaan. Ei nuo Aasit mikään huono hankinta olleet, ovat pelastaneet mut mm. kun esikoinen oli kipeä eikä jaksanut kävellä edes ulos ja lääkäriin oli päästävä (miehen ollessa töissä, luonnollisesti). Ei muuta kuin rattaat likka kyydissä hissiin ja itse siihen viereen niin, että pidin vauvaa kopassa rattaiden yläpuolella. Kellarissa koppa hetkeksi lattialle, rattaat pihalle, koppa sen jälkeen myös ulos, levennys tupliksi ja vauva kopassaan kyytiin. Huhheijaa mutta lekuriin selvittiin!

Se mun on myönnettävä, että varsinaisia vaunulenkkejä olen tehnyt todella vähän. Olisinkohan jopa kerran lähtenyt iltasella kävelemään vauvan kanssa ihan huvikseni, muuten vaunuilla liikkuminen on ollut siirtymistä paikasta A paikkaan B tai kaupassa/postissa käymistä. Osittain lenkkeilylaiskuus johtuu varmastikin siitä veivaamisen määrästä, että ylipäänsä selviytyy pihalle asti, joten on mielenkiintoista nähdä innostunko enemmän tekemään vaunulenkkejä sitten jatkossa, kun ulos pääsee vain oven avaamalla.

Autolla matkustaminen on muuttunut tietysti myös, ihan jo siinä että auto on nykyään farmarimallia. Esikoinen ei onneksi ole kovin sinkoilevaa sorttia, niin autoon pakkautuminen on yleisesti ottaen sujunut ilman suurempia kommelluksia. Ylipäänsä helpottaa paljon, että kaupungissakin voimme kävellä sisältä autolle ilman että tyttöä tarvitsee välttämättä edes pitää kädestä, vaan hän osaa kulkea nätisti vierellä ja pitää tarvittaessa kaukalosta/rattaista kiinni. Tilaa viidennelle kyytiläiselle ei autossa oikein enää ole, sillä esikoisen istuin sekä vauvan kaukalo telakoineen vievät Civicin takapenkillä sen verran reilusti tilaa, että kovin herkästi ei sinne väliin lähde ketään tunkemaan (eikä taitaisi kukaan edes tuolla turvalaitekombolla väliin mahtua).

Nukkuminen ei ole esikoisen kanssa ollut koskaan mikään helppo nakki, joten toisella kerralla osasi jo varautua, ettei meille tule vauvaa joka nukkuu parin kuukauden iässä täysiä öitä jne. Eikä poika sellaisia siis nuku vieläkään, vaikka vauvaryhmässä monien syyskuiset vetelevät öisin unta palloon 8 h tai jopa enemmän. Yhden (!) kerran kuopus on tähän mennessä nukkunut 6 h putkeen, muuten on menty pääasiassa max. 3-4 h unipätkillä. Ja sehän toki on sanomattakin selvää, että silloin harvoin kun vauva oikeasti nukkuu pidemmän pätkän, niin eiköhän esikoinen ole joko kipeänä tai sitten näkee painajaisia tms. ja herää itkien useamman kertaa. :D Alkuun öiden katkonaisuus oli todella raskasta ja olen vahvasti sitä mieltä, ettei toisen lapsen kohdalla tule enää sellaista hormonipiikkiä, jonka avulla jaksaa viikkotolkulla ihan minimaalisilla unilla. Kuitenkin nyt 3 kk jälkeen väsymys on taas ollut vähäisempää, vaikken edelleenkään nuku kovin pitkiä pätkiä – en sitten tiedä onko katkonaisuuteen ehkä jotenkin tottunut.

Joulun alla vietimme puuhääpäivää (aiemmat hääpäiväkuvat: keramiikka, nahka, pumpuli, paperi + vihkimispäivä).

Se mikä kahden pienen lapsen kanssa on tuntunut rankalta on se tunne, että koko ajan joku odottaa multa jotain – ja jos ei lapset niin vähintäänkin kissa. Kun vauva nukahtaa, tahtoo esikoinen sitä tai tätä tai tuota. Illalla kun vihdoin molemmat lapset ehkä jopa nukkuvat ja saan hetken huokaistua, niin eiköhän Barbi ole salamana pyörimässä ympärillä. Useimmiten ei haittaa, vaikka kissa parkkeeraa itsensä mun syliin sekunnissa laskettuani hanurini tuoliin, mutta varsinkin niinä päivinä kun lapset ovat tarvinneet jotenkin erikoisen paljon syliä ja huomiota, tulee illalla fiilis että enkö mä hemmetti saisi edes hetken olla ihan vain itsekseni… Onneksi Barbsulle kelpaa monesti miehenkin syli, jos mulla on päivän läheisyyskiintiö niin sanotusti täynnä.

Oma aika on luonnollisesti ollut hivenen kortilla sitten vauvan syntymän, mikä yleensä näkyy siinä etten illalla malta mennä nukkumaan vaan valvon aivan liian pitkään (ja niin tekee mieskin). Ekoina viikkoina oli ihanaa, kun sai molemmat lapset nukkumaan päivällä samaan aikaan ja ehti hetkeksi istahtaa ihan rauhassa teekupposen kera, mutta sitten tuli se kauhulla odottamani hetki, kun esikoinen päätti lopettaa päiväunien nukkumisen kotona. Nyt hän tosin menee sentään vähän aikaisemmin nukkumaan illalla, joten hyvällä tuurilla illan oma aika voi alkaa jo yhdeksän jälkeen. Sen olen huomannut, että kummallekin meistä vanhemmista sellainen oma rauhoittuminen on edelleen tosi tärkeää ja ilman sitä pinna kiristyy turhan helposti.

Ehkä suurin kysymysmerkki ennen kuopuksen syntymää oli se, miten muka osaisi rakastaa jotakuta toista yhtä paljon kuin esikoista. Yllätyksekseni rakkauden määrä kuopusta kohtaan on ollut ihan valtava eikä silti mitenkään ole esikoiselta pois, päinvastoin rakkaus häneenkin on tietyllä tavalla syventynyt. Olen monta kertaa huokaillut miten mieletöntä on, että olemme saaneet kaksi lasta – ja mikä hulluinta, en haluaisi ajatella tämän syyskuisen olevan viimeinen vauvani. Mutta aika näyttäköön onko perheemme tässä vai ei, nyt on hyvä näin. ♥

Body ja housut – Mini Rodini, sukat – Converse.

Vauva 3 kk

Luonteeltaan on naureskeleva hymypoika, kunhan vain perusasiat (ruoka, vaippa) on kunnossa. Hoitopöydällä tuntuu olevan paras paikka jutella, siinä samalla voi mukavasti vispata jaloilla sellaisella vauhdilla, ettei äiti tai iskä meinaa saada sukkia jalkaan. :D Viihtyy välillä jo itsekseenkin esim. leikkimatolla ja huiske vain käy, kun heppu yrittää ottaa roikkuvia eläimiä kiinni. Ei toistaiseksi ole vierastanut, vaan kaikille suodaan silmiin asti ulottuva hymy, jos poitsu sellaisella fiiliksellä on sillä hetkellä. Toinen ääripää on edelleen se dramaattinen itku, josta kuultaa pettymys kun jotain ei tapahtunut kuten hän on toivonut.

Syö rintamaitoa täysimetyksellä, toisinaan myös samaa tavaraa pullosta. Imetyskivut alkavat vihdoin olla voitettu, hurraa! Vaikka imuote välillä on huonompi, rinnanpäät eivät kuitenkaan enää kipeydy niin että imettäminen on viimeinen mitä tahtoisi tehdä. Tutti ei edelleenkään maistu enkä kovin aktiivisesti sitä edes yritä tarjota; johan sitä on viittä(!) erilaista tuttia kokeiltu tässä muutaman kuukauden aikana.

Nukkuu oikeastaan ihan hyvin, ainakin aiempaan verrattuna. Öisin heräilee pääsääntöisesti 2-4 tunnin välein, mutta syötyään nukahtaa yleensä nopeasti uudelleen. Erään kerran tempaisi jopa 6 tuntia yhtämittaista unta! Viime aikoina on välillä ollut pientä pyörimistä, lähinnä siis herään itse siihen kun poika on liikkunut niin että potkii jaloillaan mua mahaan. Päivän saattaa vetää pelkillä lyhyillä pätkillä, jonain toisena päivänä taas unta riittää useammaksi tunniksi kerrallaan. Noh, nelikuisen hulinoita odotellessa…

Liikkuu suht vähän, 2 kk -katsauksessa mainitun vatsallaan pyörimisenkin unohti parin kerran jälkeen. Kädet ja jalat toki vispaavat edelleen hulluna, mutta kääntymisyrityksiä ei toistaiseksi ole näkynyt. Sylissä ollessaan punkeaa usein itseään pystympään istuma-asentoon.

Osaa ihanasti ottaa kontaktia, hymyilee ja juttelee. Yrittää kovasti tarttua asioihin ja viedä niitä suuhun, välillä siinä onnistuukin ja esim. harso löytyy usein suun lähistöltä.

Tykkää olla sylissä ja muutenkin lähellä ihoa, vaikka on kyllä aika helposti hikoilevaa sorttia ja esim. yöunille käydessä on usein ihan hikinen nukahdettuaan tissille. Tuntuu kovasti tykkäävän myös leikkimaton kaarista roikkuvista eläinhahmoista, varsinkin ne kiinnostaa joista lähtee jonkun sortin ääntä.

Inhoaa nälkää, yksin olemista ja viileää vettä. Jos joudun laskemaan nälkäisen pojan ihan lyhyeksi hetkeksi vaikka sohvalle, menee naama saman tien kurttuun ja itku on todella dramaattinen.

Vaipat ovat edelleen kokoa 3, nyt on ollut lähinnä Muumit käytössä. Kestovaippoja ei olla hetkeen käytetty, kun en kerta kaikkiaan jaksanut sitä jatkuvaa vedellä pluttaamista (+ mulla oli käsissä superkuivat ihottumat). Ehkäpä voisi taas vaihteeksi kokeilla, kun täysin kakattomia vaippoja alkaa olla useammin. Osa kestovaipoista on tosin varmaan jäänyt jo pieneksikin, joten isompia pitäisi joka tapauksessa kaivaa esille.

Vaunut ovat pääasiallinen kulkupeli, kun liikun lasten kanssa kaupunkialueen sisällä joko kävellen tai bussilla. Bugaboo Donkeyt meillä on edelleen (puoli vuotta jo! :P), tuplina käytössä aika harvoin mutta laudalla sitäkin useammin. Marraskuun lopussa tilatut kokomustat Bugaboo Cameleon³:t saapuivat vihdoin ja niitä on nyt käytetty enemmän, niin laudan kanssa kuin ilman. Ihanan pienet ja ketterät ne kyllä ovat, sellaiset jokapaikankärryt. Ostin kaverilta niihin kaukaloadapterit, joten ne saavat tarvittaessa toimittaa myös autorattaiden virkaa. Pohdinnassa on, että mikäli tuplatarvetta ei talvellakaan sen kummemmin ole, kevään tullen saavat Donkeyt mahdollisesti lähteä eteenpäin. Vähän vahingossa meille kotiutui toisetkin uudet rattaat, punamustat Mountain Buggy Nanot, jotka ostin käyttämättömänä kanssahullulta hyvällä hinnalla – ei vain voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Niiden funktio on vielä avoin, mutta katsellaan katsellaan.

Mitat 3 kk -neuvolassa: pituus 61,5 cm (53 cm), paino 6175 g (3610 g). Viimeisetkin 50/56-kokoiset vaatteet on laitettu pois ja myös osa 62-kokoisista ovat jo käyneet nafteiksi, lähinnä bodyjen ja yöpukujen osalta. Noshilta koon 62/68 vaatteet ovat vielä turhan väljiä, mutta Papun vastaavat ovat ihan passeleita. Gugguun 62-kokoiset mahtuvat edelleen, Mini Rodinin 56/62 ovat siinä kintaalla että jäävät kohta pieneksi. Päänympärys on myös kasvanut sen verran (36 -> 41 cm), että pienimmistä pipoista on täytynyt luopua.

Jotain muuta? Ekat hampaat ovat jo läpi! 2 kk tultua täyteen huomasin imuotteen muuttuneen erilaiseksi ja pian sen jälkeen suu alkoi selkeästi vaivata, vaikka kuolaa ei lentänytkään samaan malliin kuin isosiskolla aikoinaan. Pahin vaihe oli päivää ennen kuin ensimmäinen hammas tuli esille, tissit olivat älyttömän kipeät kun vauva silleen “narskutteli” ikenillä syödessään. Heti hampaan puhjettua imuote taas parani, huh. Toinen hammas ehti tupsahtaa näkyville juuri ennen 3 kk -päivää. Mun suvussa on tapana tehdä hampaita aikaisin, mutta tämä 2,5 kk oli kyllä ennätys äitini mukaan.

Kurkkaa myös mitä esikoiselle kuului samassa iässä.