AvainsanaLappi

Muutama päivä ennen lähtöä saimme tiedon, että by the way osa hotellin palveluista (esim. ravintola ja kylpylä) on kiinni huoltotauosta johtuen lomaviikkomme maanantaista alkaen. Kiva. Muutenkin pohjoisessa tuntui vähän kaikki hiljenevän kuun vaihduttua lokakuun puolelle, ruska-ajan sesonki oli selkeästi päättynyt. No eipä siinä sitten, kokkasimme sapuskat pääasiassa “kotona” ja pulikoimaan ajoimme yhden kerran Leville, joka osoittautuikin kymmenen kertaa paremmaksi paikaksi kuin viime reissulla testattu hotellin kylpylä. Ei paha saldo siis.

Yhtä pidempää päiväreissua (tähän palaan oman postauksen kanssa) lukuun ottamatta pyörimme lähiseuduilla, ulkoilimme ja kätköilimme ja sen sellaista. Leppoisaa ja rentoa, vailla turhaa stressiä. Eräänä iltana pysähdyimme Ylläksen maisematien varteen ihailemaan aurinkoa, joka oli painumassa tuntureiden taa värittäen maiseman upeilla väreillä. Ja näinpä viikon aikana vihdoin myös revontulia! Revontulia on toki täällä etelässäkin, mutta viime vuodet kaupungin valosaasteen keskellä asuneena en ole kertaakaan onnistunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Lisää reissukuvia Instagramissa hashtagilla #ruskaretki2014.

Apulanta – Syytteitä ja Selityksiä – 52 parasta [2014]

Syyslomamatkalla ja Lapilla jatketaan. Ensimmäisenä ns. virallisena lomapäivänä eli maanantaina hurautimme autolla hieman ennen puoltapäivää Muonion puolelle ja lähdimme tutustumaan Äkässaivoon. Paikkaan meidät johdatti mikäpä muukaan kuin geokätköily, Äkässaivon luontopolun Saivonkierroksen varrella oli nimittäin mukava neljän pisteen multi GC4QD2J Äkässaivon luontopolku. Ei mikään helpoimmasta päästä oleva multi, välipisteitä joutui etsimään välillä hyvän tovin. Onneksi keli oli mitä mainioin eikä maisemissakaan valittamista. Ainut mitä miehet harmittelivat oli se, ettei meillä ollut makkaraa mukana… Matkan varrella olevaan kotaan piti kuitenkin laittaa tuli ja nautiskella hetki liekkien lämmössä, sinne tuli sopivasti toinenkin seurue ennen lähtöämme.

Saivonkierroksen pituus on kolmisen kilometriä, joka oli varsin sopiva meidän poppoolle. Pallomaha jaksoi helposti taapertaa mukana eikä 2-veekään kyllästynyt kantorepussa matkaamiseen, kun pääsi välillä kipittämään leveitä polkuja omin jaloin. Äkässaivo ei ollut aivan yhtä vaikuttava kuin Pakasaivo viime vuonna, mutta tutustumisen arvoinen paikka joka tapauksessa.

Lapin matkakuvia lisää Instagramissa hashtagilla #ruskaretki2014.

Pidimme miehen kanssa tämän vuoden talvilomat alta pois jo tuossa syys-lokakuun vaihteessa, kun suuntasimme tutulla reissuporukalla kohti pohjoista. Päädyimme tällä kertaa helpottamaan menomatkaa sen verran, että hyppäsimme koko konkkaronkka auto mukaan lukien junaan ja kolistelimme valtion rautateitä pitkin Napapiirille asti.

Perjantai-illalla sateisessa Turussa…

…ja aamulla perillä Rovaniemellä! Yö meni jokseenkin katkonaisesti kolinan, heilumisen ja 2-veen huudon säestämänä; oli hullua vielä sitten illallakin tuntea huojumista kuin olisi edelleen junan kyydissä. Koska majapaikkaan pääsi vasta alkuillasta, lauantaipäivän vietimme Rovaniemen keskustassa mm. lounaan ja muutaman geokätkön merkeissä. Ennen matkan jatkumista poikkesimme Joulupukin Pajakylässä ottamassa ensimmäiset fiilistelyt tulevaan jouluun, itse pukkia emme tosin nähneet livenä.

Lauantai-illalla saavutimme määränpäämme Ylläksen ja saimme asettauduttua taloksi. Edellisen yön ja päivän reissaamisen jälkeen uni tuli varsin nopeasti, mutta onneksi edessä oli kokonainen viikko tuntureiden keskellä. Sunnuntaina lähdimme koko lössi tutkimaan lähiseutua päämääränä Pikkulaki, jossa oleva kätkö meiltä jäi edelliskerralla hakematta. Vaikka paras ruska-aika oli jo takana, kyllä kelpasi ihailla perillä aukeavaa maisemaa – oi Lappi. ♥

Lisää matkakuvia Instagramissa hashtagilla #ruskaretki2014.

Nyt viedään kesälomamatkapostaussarjan viimeistä osaa, mikä lienee ihan hyvä asia – tulihan niitä lopulta yhdeksän kappaletta naputeltua. Niin siinä väkisin käy, kun ei halua lykätä miljoonaa kuvaa yhteen postaukseen. Itselleni nämä kirjoitukset toimivat sellaisena kuvitettuna matkapäiväkirjana, joita varmasti palaan ikävöimään myöhemmin, mutta toivottavasti Lappi-viikon esittelystä oli jotain iloa muillekin.

Reissuviikon torstai ja perjantai olivat tosiaan aika harmaita ja sateisiakin, joten keskityimme pyörimään “kotinurkilla” ja ottamaan rennosti. Torstaina kävelimme Äkäslompolon keskustaan, kävimme ostamassa tuliaisia sekä syömässä Towerissa, joka osoittautui oikein kivaksi paikaksi. Perjantaina hurautettiin Ylläs Saagaan, ensin pojat kävivät salilla ja me teimme V rattaissa kävelylenkin yhdelle geokätkölle. Sen jälkeen vaihdettiin lennossa V:n seuralaiset, äijälauma lähti mökille ja me tytöt pääsimme lillumaan Saagan kylpylään. Ei se mikään ihmeellinen kylpylä ollut, mutta ihan riittävä tuollaiseen parin tunnin rentoutumiseen. Alkuillasta menimme vielä porukalla keskustaan syömään, tällä kertaa vuorossa oli burgerit Selvä Pyyssä.

Lauantaina sitten herättiin ajoissa, pakattiin tavarat autoon ja siivottiin kämppä. Kun kaikki oli kunnossa, pakkauduimme itsekin autoon ja otimme suunnan etelään. Matkalla toki teimme muutaman pysähdyksen kätköilyn merkeissä, jotta S:n kanssa saimme uusia kuntia kartalle. Nuo kuvat yllä ovat juurikin tällaisilta geopysähdyksiltä napattuja.

Puoli kolmen maissa olimme perillä ensimmäisessä etapissamme, Oulussa. Verrattuna aamuiseen Äkäslompolossa keli oli paahtavan kuuma, tosin tuolla viikollahan oli tainnut koko eteläinen Suomi kylpeä helteissä. Suuntasin murun kanssa moikkaamaan Enviaa, kun taas toinen poppoo lähti Nallikariin tapaamaan tuttujaan. Olipa kiva nähdä Enviaa pitkästä aikaa! Myöhemmin treffasimme sitten taas matkaporukkamme ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Ajatuksena oli testata kehuttu Kauppuri 5, mutta valitettavasti siellä oli jonoa pihalle asti ja jouduimme tyytymään helpompaan & tylsempään vaihtoehtoon. Oulu kuitenkin oli noin muuten vallan hurmaava kaupunki, jonne täytyy kyllä päästä joskus uudestaan oikein ajan kanssa.

Oulusta jatkoimme vielä illalla 8-tietä seuraavaan majapaikkaan asti. Olimme pari päivää aiemmin varanneet pienen mökin Kalajoelta, joka tosin osoittautui täysin edullisen hintansa tasoiseksi. Illalla kävimme vielä ihastelemassa hiekkasärkkiä, merivesi tuntui varpaissa yllättävän lämpimältä. Harmi kun sää oli jo viilentynyt eikä tarjennut lähteä iltauinnille.

Sunnuntaiaamulla sitten jatkoimme taas matkaa, edessä oli vihoviimeinen pätkä ennen kotia. Oli tietysti ihanaa päästä kotiin, mutta samalla aika haikeaa. Rakastuin kesäiseen Lappiin aivan kympillä ja olen siitä asti potenut ikävää sinne. Taidan olla enemmän kotimaan matkailija kuin ulkomaille lähtijä. Rivien välistä lienee tuleen jo selväksi, että suosittelen oikein lämpimästi Lappia kesämatkakohteena – jos teillä joskus on mahdollisuus, tarttukaa siihen! Olen jo alkanut haaveilla seuraavasta reissusta pohjoiseen, toiveissa olisi päästä esim. Karhunkierrokselle ja myös ruska-ajan kokeminen olisi varmasti mahtavaa.

Lomareissun keskiviikkopäivän viimeinen vierailukohde Konijänkän kotieläinpihan, Muonion sekä Olostunturille kipuamisen jälkeen oli Äkäsmylly, joka osui sopivasti kotimatkan varrelle. Entisöity mylly sijaitsee Äkäsjoen alkupäässä, mielenkiintoinen ja aika sympaattinen paikka. Netistä löydetyn tiedon mukaan myllykahvilan pitäisi olla auki juhannuksesta ruskaan, mutta hiljaiselta siellä tuolloin juhannuksen jälkeisellä viikolla käydessämme näytti. Kuvia sai toki näppäistyä muistikortille mukavan pläjäyksen!

Ei ollut maisemissa valittamista Äkäsmyllyn nurkilla, kuten ei muuallakaan kesä-Lapissa. Myllyltä matka jatkui tosiaan takaisin mökille, taisi kello näyttää lähemmäs yhdeksää kun illalla viimein astuimme ovesta sisään. Keskiviikosta jäikin lopulta matkan viimeiseksi aktiivisemmaksi päiväksi – loppuajan keli oli suht harmaa ja sateinen, joten silloin otimme vain mahdollisimman rennosti.