AvainsanaLappi

Voi apua, miten aika menee taas niin vauhdilla! Mielestäni kirjoitin Lappi-reissun ekan osan vain muutama päivä sitten, mutta kas siitähän onkin jo viikko. Ja koska näin kesäaikaan tapahtuu paljon kaikenlaista, postausideoita on jemmassa ihan muutama – sama juttu joka kesä, tai ainakin siltä tuntuu. No mutta nyt asiaan eli kesälomamatkan kakkososaan. Menomatkalla pohjoiseen teimme pienen koukkauksen reitiltä ja poikkesimme Ranuan eläinpuistoon.

Kiertelimme eläinpuistossa kolmisen tuntia, vallan mielenkiintoinen tapa viettää juhannuspäivää siis. Ihan kaikkia eläimiä emme nähneet, kun olivat koloissaan nukkumassa, mutta suurimman osan kyllä. Keli ei onneksi ollut mikään paahtava, kierroksen loppupuolella itse asiassa rupesi vähän ripsottamaan vettäkin. Kokonaisuudessaan Ranua Zoo oli positiivinen kokemus, eläimissä riitti ihmeteltävää ja puolimatkassa olleesta jäätelökioskista sai todellakin rahoille vastinetta jätti-isojen jätskipallojen muodossa.

Ranualta matka jatkui vesisateessa kohti Äkäslompoloa eikä kulunut kauaa, kun ensimmäiset porot jolkottelivat tiellä. Perillä olimme puoli kymmenen pintaan, matka Kokkolasta kesti siis kevyet 12 h. Loppuilta menikin sitten asettautuessa taloksi ja nukkumaan mennessä uni tuli silmään alta aikayksikön.

Nyt kun kesäloma on pelkkä muisto vain, lienee parasta vihdoin rupatella postaus tai pari lomamatkastamme Lappiin. Tasan kuukausi sitten juhannusaattona pakkasimme meidän ja kaveripariskunnan perheet vanhasta tilataksista modattuun minibussiin, jonka olimme saaneet A:n kummisedältä lainaan. Aivan mahtavaa että olimme, sillä neljää aikuista + yhtä vauvaa kaikkine matkatavaroineen ei kyllä olisi saanut tungettua henkilöautoon ei sitten millään. Minibussilla kelpasi matkata, kun jalatkin sai suoristettua milloin halusi!

Vähän ennen puoltapäivää starttasimme auton ja otimme suunnaksi 8-tien kohti pohjoista. Pysähdyttiin tauolle noin puolentoista – parin tunnin välein, kun joku sopiva taukopaikka tuli vastaan. Valikoimaa ei kauheasti ollut juhannusaatosta johtuen, liikennekin hiljeni mitä enemmän kellon viisarit näyttivät. Olimme varanneet etukäteen hotellin Kokkolasta, jonne saavuimme illansuussa puoli seitsemän maissa.

Heitimme tavarat huoneisiin ja lähdimme hieman tutkimaan kaupunkia. Ihastelimme Kokkolan vanhankaupungin, Neristanin, kauniita taloja – tuli ei ehkä niin yllättäen Rauma mieleen. Suntin eli kaupunginsalmen varrella tuli jonkun verran ihmisiä vastaan, mutta muuten kadut olivat hiljaisia. Kävelyn jälkeen istuimme vielä jonkun aikaa hotellin ravintolan terassilla ilta-auringon lämmöstä nauttien, kunnes oli aika painua pehkuihin.

Reissun alkajaisiksi aloitin uuden harrastuksen, geokätköilyn! Mietin asiaa jo viime kesän Rauma-visiitin jälkeen saatuani ensikosketuksen kätköilyyn, mutta jotenkin se jäi mielen perukoille. Menomatkalla pohjoiseen sain viimein aikaiseksi luoda itselleni profiilin, minkä jälkeen opiskelin aihetta lisää netin ja S:n avustuksella. Kokkolassa sitten etsimme pari kätköä, ensimmäiseni oli tuollainen minimaalinen nano. Kätköilyä on nyt takana siis kuukauden verran ja tykkään koko ajan vain enemmän. Sitä kautta oppii niin paljon kaikkea uutta sekä päätyy paikkoihin, joihin tuskin eksyisi muuten lainkaan.