AvainsanaSosiaaliset mediat

Miten paljon pidemmältä päivä tuntuukaan, kun a) ulkona paistaa aurinko ja b) herää ennen kello kymmentä! Tuntuu kuin kello olisi nyt jo jotain yksitoista illalla, vaikka todellisuudessa viisarit näyttävät pari tuntia vähemmän. Miksiköhän mulle on niin vaikeaa nousta ajoissa (lue: klo 8-9 pintaan, mikä ei oikeasti edes ole mitenkään aikaisin aamusta), ellei ole jotain painavaa syytä siihen? Siinä asiassa mulla olisi kyllä paljon petrattavaa.

Tänään aikaisen aamun selitys oli personal trainer -treffit Elixiassa, olin tietoisesti varannut ajan aamulle jotta olisi hyvä syy nousta ajoissa. :) Tapaaminen oli mulle ihan hyödyllinen, opin mm. käyttämään juoksumattoa (en ole aiemmin uskaltanut siinä pelossa että käy niinkuin elokuvissa) ja kuntosalin puolellakin tuli opeteltua pari loistavaa liikettä. Kolmevarttinen meni hujauksessa ohi ja saliohjelmani jäi ehkä hieman tyngäksi. Toisaalta esim. vatsa- ja selkälihakset osaan kyllä lisätä ohjelmaan ihan ilman opastustakin, ja muiden laitteiden (Länkkärissä on ihan erinäköisiä kapistuksia kuin Jokivarressa!) kanssa saa varmasti apua tarvittaessa. Tämä tapaaminen plus puolituntinen joskus myöhemmin kuuluvat siis liittymissopimukseeni, kyllä mulle kymmenen kerran PT-pakettiakin tarjottiin mutta tällä hetkellä en kyllä mitenkään pysty irrottamaan yli viittäsataa euroa sellaiseen. Ehkä sitten kun joskus onnistun kahmaisemaan itselleni vakityön – tai edes sellaisen, jossa saa säännöllistä palkkaa.

Päivääni mahtui tänään paljon muutakin. Aamuisen kuntoilun lisäksi ehdin käväistä eräässä tapaamisessa, istua kaverin kanssa pälättämässä teekupin ääressä sekä tehdä muutaman tunnin töitäkin. Nyt harkitsen josko tämän naputeltuani tekisin vielä joogasarjan Wiillä, pelottaa vähän miten jumissa paikat ovat huomenna… Onneksi olin jo etukäteen päättänyt pitäväni torstain lepopäivänä, perjantaina jatkuu sitten taas.

Ruokavalion olen saanut viime päivät pidettyä suht hyvänä, en mussuta koneella istuessani koko aikaa jotain ja muutenkin syön vain kun on nälkä. Karkit päädyin jättämään kokonaan pois tässä kuussa, se on mulle selvästikin kaikki tai ei mitään. Puuron olen havainnut hyväksi nälän loitollapitäjäksi, tosin kuvassa näkyvä Pirkan vadelmainen pussipuuro ei ehkä ole kaikista paras vaihtoehto. Nopea ja superhelppo kylläkin valmistaa, mikä duunin lomassa on plussaa.

Yksi juttu vielä, eräs meikkikokeilu nimittäin. Pääsin mukaan testiryhmään Olivian fb-sivulla ja posti toi testattavakseni tuollaisen Max Factorin Smoky Eye Effect -luomiväripuikon. Ensimmäisen kerran perusteella olen hämmentynyt: en osannut käyttää tuota alkuunkaan ja tulos oli se että näytin turpaani saaneelta. Ehkä harjoitus tekee mestarin? Tuo ruskea Bronze Haze -sävyinen väri ei ihan toiminut perinteiseen smoky eye -tyyliin, sillä sävyt olivat sumusilmiin turhan vaaleat. Oh well, testailut jatkuvat ja tulokset toivottavasti paranevat.

Joku random saksalainen nettiradio @ SHOUTcast [loistavia biisejä!]

Eilen kirjoitellessani teejuttuja eksyin Forsman Tean Facebook-sivulle ja klikkasin Tykkää, noh koska todellakin tykkään siitä. Seuraavan kerran kirjautuessani naamakirjaan, inboxiin oli kolahtanut viesti tahtoisinko ehkä maistaa kyseisen puljun uutuusmakua. Vastasin viestiin ja annoin osoitteeni, kun vaikutti ihan asialliselta.

Aamupäivällä koin pienen yllätyksen, kun postiluukusta tipahti kirjekuori sisältäen tämän:

Aika nopeaa toimintaa, sanoisinko! Täysikokoinen paketti tuo ei ollut, vaan 30g näytepakkaus – aivan loistavaa joka tapauksessa. Olen maistanut Forsman teen rooiboksista ainoastaan paria makua, viimeisimpänä appelsiini-chili, joten tämä oli erittäin mieluinen yllätysmaku.

Nyt mun on parempi rientää, olen parhaillaan Salossa ja kohta olisi tarkoitus lähteä valumaan kohti keskustaa. Rikalassa on tänään 90-lukubileet, täällä siskon luona on jo kaikilla jos jonkinnäköistä ysärivermettä yllä. Itsehän päädyin Clueless-henkiseen asukokonaisuuteen, kuvaa toivottavasti tulee myöhemmin näytille.

Ja huomenna sitten varastolle aamuvuoroon… :)

Sash! – Rock The Block (ja muut ysärihitit)

Osallistuin eilen illalla lukion luokkakokoukseen.

Kävin lukion naapurikunnassa enkä oikein tuntenut kuuluvani joukkoon missään vaiheessa, ehkä siksi että seurustelin toisaalla ja vapaa-ajan vietin mieluummin silloisen poikaystävän kanssa kuin lukioihmisten seurassa. Vanhojen tansseihin en osallistunut, penkkareiden jälkeen sentään lähdin abiristeilylle. Laivalla kaikki olivat ympäripäissään, minä kiertelin laivaa ja kuuntelin bändiä yksikseni ja join illan aikana alkoholia jopa yhden kuoharilasillisen verran. Ja olin onnellinen, kun laiva vihdoin oli takaisin Turun satamassa.

En tiedä miksi olin niin epäsosiaalinen lukiossa, ei se kaikki voinut silloisesta parisuhteesta johtua. Ehkä viihdyin niin hyvin itsekseni, etten kokenut tarpeelliseksi olla väkisin sosiaalinen opiskelutovereiden kanssa. (Onneksi em. suhde lopulta päättyi ja Jyväskylän vuosina sain sosialisoitua juuri sen verran kuin huvitti.) Lukioaikaisista ihmisistä olen pitänyt yhteyttä kahden kanssa, heistä kumpikaan ei ollut eilen paikalla.

Istuttuani ensimmäisen 45 minuuttia hiljaa ympärillä sorisevia keskusteluja kuunnellen tajusin typeryyteni. Ei mulla ollut niiden ihmisten kanssa mitään yhteistä silloin lukioaikanakaan, miksi olisi siis nyt ollut. Ne ihmiset, joiden kuulumiset mua kiinnostaa, ovat vähintäänkin naamakirjakavereita. Kuvastaa varmaan hyvin eilistä se, etten muistanut edes kaikkien nimiä… Ei sillä etteikö ollut mukava kuulla mihin ihmiset ovat lukion jälkeen päätyneet, mutta olisin pystynyt elämään ilmankin.

Jatkossa aion keskittyä niiden ihmisten tapaamiseen, joita todella tahdon tavata ja jotka ovat mulle tärkeitä. Jotenkin kummasti rakkaitakin ystäviä tulee nähtyä aivan liian harvoin, vaikka asuisivat miten lähellä. Viikko sitten lauantaina esimerkiksi oli aivan mahtava ilta maalla, kun kaveripariskunta oli kutsunut porukkaa luokseen istumaan iltaa. Menossa mukana aiemminkin blogissa esiintynyt Pate:

…ja unileluhiiri. Hiiriä oli toinenkin, mutta sitä Pate hautoi allaan nukkuessaan. Aika kauan jaksoi karvatassu uinua nojatuolissa, taisi lähteä sitten vasta kun ruvettiin ihan todenteolla pelaamaan Wiitä ja äänentaso nousi ihan huomaamatta.

Illan ohjelmaan kuului siis tasokkaiden juttujen, herkullisen naposteltavan sekä saunomisen lisäksi olennaisena osana Wii Sports-, Sports Resort- ja Fit-pelit. Eikä muuten ole naurattanut hetkeen niin järjettömästi!

Naposteltavana porkkana- ja kurkkudipattavien ohella oli kaikenlaista ihanaa, oli paria erilaista salaattia ja coctailtikkuja ja tuoreita hedelmiä. Saunan jälkeen talon emäntä kaivoi vielä jostain esiin itseleivotun omenapiirakan ja vaniljakastiketta, naminaiskis! Kerrassaan täydellinen menyy, kun ei ollut mitään sipsiä tai muuta epäterveellistä – ei siis tarvinnut tuntea huonoa omatuntoa (ainakaan kovin paljon) kaikesta siitä mussuttamisesta. ;)

Pate tarkkailee silmä kovana menoa.

Wiin seurassa ajantaju katosi täysin ja jossain vaiheessa huomattiin kellon lähestyvän jo aamuneljää. Fillaroitiin lopulta joskus puoli viiden maissa kullan kanssa kotikotiin, jossa kömmittiin yöpuulle iloisin mielin onnistuneen lauantai-illan jälkeen. Lisää tällaisia iltoja, kiitos!

Nyt ymmärrän miksi nuoret ihmiset päätyvät ostamaan omakotitalon. Siksi, että voi kutsua kaverit kylään ja pelata Wiitä aamuyöhön asti ja nauraa räkättää vailla huolta naapureiden kauneusunien keskeytymisestä.

Olisikohan missään lähiseudulla tarjolla mitään meidän budjettiin sopivaa taloa..? Wiitä olen jo katsellut sillä silmällä niin huuto.netissä kuin kaupoissakin.

Milow – Milow [2009]

Pää on täynnä ajatuksia ja ideoita, nyt kun vain saisin ne ehjänä ulos sieltä ja toteutukseen. Olo on osittain hieman hyperaktiivinen, joten päivitän blogin näin pikaisesti listamuodossa. Kuvat eivät viimeistä lukuunottamatta liity oikeastaan mihinkään.

(1.) Varattiin Felinen ja Envian kanssa ensi viikoksi parin päivän reissu Tukholmaan! Torstaina lähdetään iltalaivalla ja sunnuntaiaamulla ollaan takaisin Turussa, yöt menevät joko laivalla tai Envian tädin(?) luona Tukholman lähistöllä. Toivottavasti sääjumalat olisivat suotuisia eikä tarvitsisi ottaa villapaitaa ym. lämmintä vaatetta mukaan.

(1b.) Shoppailun osalta pyrin täydentämään vaatekaappiani ainoastaan sellaisilla artikkeleilla, jotka toimivat monessa eri tilanteessa ja sopivat lähestulkoon kaiken kanssa. Vagabondilta ajattelin metsästää jotkut kivat popot, kesäkenkiä mulla kyllä on tarpeeksi mutta esimerkiksi Ramonat olisivat loistava lisä kenkävalikoimaan. No okei, balleriinat multa puuttuu joten sellaisiakin voisi harkita. Mitään turhia ostoksia en kuitenkaan tahdo (enkä aio!) tehdä.

(2.) Kävin eilen tsekkaamassa kirkon, jossa kuvaan ylihuomenna häät. Uuden Nikonin mukana tullut 18-105mm putki on tahtonut vähän temppuilla, on ilmeisesti pari milliä löysää niin että kamera herjaa välillä kuin objektiivia ei olisi lainkaan kiinni. Hääkuvauksiin otan mukaan kyllä 35-millisen myös, saa sitten monenlaista kuvaa napsittua. Lauantaiksi ainakin Foreca lupailee puolipilvistä ja vähän sadetta eikä lämpötilakaan näyttäisi olevan edes viittätoista astetta – taitaa jakku ja sukkikset olla pakollinen lisä juhla-asuun.

(3.) Otin askeleen eteenpäin ja liityin Twitteriin. Se on ollut ajatuksissa jo pitkään, mutta vasta nyt sain aikaiseksi ja/tai muistin tehdä asian eteen jotain. Twitter olisi hyvä tuntea erääseen duuniprojektiin liittyen, joten nyt oli viimeistään hyvä syy tutustua palveluun.

(4.) Inspiraatio iski nähdessäni tämän sivuston enkä edes tiedä miksi. Tuossa vain on jotain – ehkä tyyli, ehkä värit, ehkä joku ihan muu. Rakastuin myös palavasti Underwaren fontteihin, voisiko joku pliis hankkia mulle ainakin Sauna-fontin synttärilahjaksi? Heti jos jossain vaiheessa tienaan toiminimellä enemmän, tuhlaan taatusti 250e ja ostan kyseisen fonttisetin.

(5.) Postiluukusta on viime aikoina tipahtanut yhtä sun toista luettavaa, miten lehdet tulevatkin aina samaan syssyyn? Trendissä oli upein kansi pitkään aikaan, tilaajilla se on siis erilainen kuin kaupasta ostetussa lehdessä. Mahtavaa kun tilaajia muistetaan välillä tuollaisilla pienillä jutuilla!

(6.) Ikävät pienet kanssa-asujamme näyttäisivät olevan historiaa, viimeinkin! Tuholaistorjuja kävi myrkyttämässä makuuhuoneen kolmesti helmi-maaliskuun aikana, minkä jälkeen jäätiin odottelemaan myrkyn haihtumista ja sitä tuleeko luteita vielä jostain esiin. Nyt ollaan oltu runsas kuukausi myrkyittä (teho kestää siis 3-4 viikkoa myrkytyksestä) eikä ylimääräisiä vieraita ole näkynyt, puremajälkiä tullut tai kakkaläikkiä ilmestynyt.

(6b.) Vielä tosin ei voi sanoa sataprosenttisen varmasti ongelman olevan ohi, pirulaiset kun pysyvät 8 kk hengissä ilman ravintoa esim. listanraossa. Sen verran lupaavalta kuitenkin vaikuttaa, että saatiin lupa laittaa vaatteet takaisin kaappeihin ja tuoda tänne sellainen arjen luksus kuin sänky. Voitte varmasti kuvitella miten ihanaa kaikki tämä on, kun on nukkunut puoli vuotta patjalla lattialla ja etsinyt 3 kk vaatteitaan ties mistä pussukasta tai kasoista saunan lauteilla?

Tähän on hyvä lopettaa. Kaunista torstaita kaikille!

Aamulla paistoi aurinko, lenkillä ollessani paistoi aurinko ja satoi rakeita, iltapäivällä satoi vettä. Melkein jo angstasin, etten tänäänkään pääse ulos testailemaan uutta kameraa, mutta onneksi sadepilvi väistyi ja alkuillasta aurinkokin taas tuli esiin. Käveltiin kullan kanssa Cittariin hakemaan parit kaljat ja siiderit, mä valitsin huomiseksi saunajuomaksi kaksi uutuussiideriä. Maistuukohan mangomelonisiideri yhtä hyvältä kuin mangomelonijäätelö?

Bongasin hauskan tarran erään (sähkö?)pömpelin kyljestä, näin meillä Turussa. Ei kyllä ollut tällaista muissa samanlaisissa pömpeleissä, niissä luki asia pelkästään tylsästi kirjakielellä. Kotimatkalle napattiin Hesestä mukaan uutuushampurilainen nimeltä Kuuma Kalle, ihan mukavan tulinen setti oli juu. En ehkä kokonaista pystyisi syömään, mutta tuollainen muutama haukku oli ok kultsin mussuttaessa loput onnellisena suuhunsa.

(Klik klik isommaksi!)

Päivitin tänään Facebook-statukseeni “Ei tuota uutta kameraa voi kuin rakastaa palavasti!!! ♥”, mikä kuvaa hyvin alkutunnelmia uuden kameran kanssa. D90 tuntuu samalta kuin D70s, mutta on niin paljon enemmän. Tänään kuvatessa oli paketissa tullut 18-105mm putki, joka vaikuttaa oikein hyvältä. Valovoima nyt ei tietystikään ole 35mm tasoa, mutta riittänee moniin tilanteisiin. Yllättävän hieno bokeh uudessa zoomissa kyllä, ei vanhassa D70s:n 18-70mm kittilinssissä sellaisesta ollut tietoakaan. Olen jopa ehtinyt tutkailla hieman D90:n manuaalia – joka muuten on tuplasti D70s:n ohjekirjaa isompi – ja testailin mm. videoleikkeen kuvaamista sekä tuplavalotusta. Jälkimmäistä olen kaivannut useaan otteeseen, mahtavaa että nyt digikamerani kykenee siihen!