AvainsanaSosiaaliset mediat

Kovin on ollut hiljaista blogissa viime aikoina… Vieläkö siellä ruudun toisella puolella on joku? Kommentteja ainakin jätetään niin harvakseltaan nykyään, että mietin välillä höpisenkö vaan itsekseni täällä. Toisaalta näin somen kultakaudella vuorovaikutus tuntuu keskittyvän tykkää-napin painallukseen, niin ei ehkä ihme kun mulla ei sellaista nappulaa ole täällä koodattuna enkä ole koko blogia edes Facebookiin vienyt. On se välillä käynyt mielessä, mutta äh, en mä kuitenkaan jaksaisi olla niin some-aktiivinen… Vaunuhulluhommat vievät ison osan mun someajasta, joten eiköhän siinä ole ihan riittävästi. :D

Hmm, mitäs tänne muuten. Omat töihinpaluukuvioni alkavat selkiintyä ja lapsen hoitopaikkahakemus pitäisi hiljalleen tehdä; kesän tyttö saa viettää isin kanssa kotona, mutta syksyllä olisi edessä uudenlainen arki. Ai kamala, miten nopeasti aika menee! Enkös mä just vasta ollut synnärillä..? Onneksi mulla on sentään vielä pari kuukautta kotiäitielämää jäljellä, täytyy koittaa nauttia niistä täysillä.

Olemme myös pähkäilleet tulevaisuuden asumisasioita, maalle tekisi kovasti mieli vaan mistä meille sopiva tönö… Kaikenlaisia vaihtoehtoja on pyöritelty, mihinkään toistaiseksi päätymättä. Sillä välin voin keskittyä nykyisen kodin raivaamiseen, turhaa tavaraa tuntuu tupsahtelevan koko ajan jostakin esiin. Vaate- ja muut kaapit tekisi mieli setviä jälleen kerran eikä vihdoin käsiini löytänyt KonMari todellakaan helpota sitä hinkua, mutta yritän nyt ensin saada luettua opuksen ennen kuin käyn kaappien kimppuun.

Somesta vielä sen verran, että mulla kävi kerrankin mäihä ja voitin Biodellyn Fb-arvonnassa mahtavan tuotepaketin Nafhan luonnonkosmetiikkaa! Käytössäni on parhaillaan merkin silmänympärysvoide, jonka voitin joskus blogiarvonnasta, ja olen kyllä tykännyt, mutta harvoin raaskin kosmetiikkaan laittaa sen enempää euroja vaan tyydyn edullisempiin vaihtoehtoihin. Tosi kiva siis päästä testaamaan itselle uusia tuotteita, ties vaikka joku jäisi pysyvästi peilikaappiin.

Kosteuttava ja rauhoittava kasvonaamio
Kosteuttava ja rauhoittava kasvonaamio on ainutlaatuinen sekoitus kosteuttavia, rauhoittavia ja kiinteyttäviä ainesosia sisältäviä vaikuttaviaaineita. Rautayrtistä ja appelsiininkukista saatavat kukkaisvedet parantavat ihon rakennetta, kiinteyttävät ihon tukirakennetta ja raikastavat ihoa.
Tuotetiedot »

Pehmeä kuorintavoide
Ghassoulsavi yhdistettynä tammenkuorihiukkasiin puhdistaa ihon epäpuhtauksia ja poistaa iholta ylimääräisen talin. Samalla arganöljy, aloe vera ja vihreä tee suojaavat ja kosteuttavat ihoa jättäen sen pehmeäksi ja samettiseksi.
Tuotetiedot »

Arganiaöljy
Luomuarganiaöljy on ravitseva ja elvyttävä. Nafha Arganiaöljyn tehokkuus perustuu ainutlaatuiseen puristimeen, jonka uuttoprosessi säilyttää kaikki öljyn tehokkaimmat ominaisuudet. Nafhan Arganiaöljy tunnistetaan sen erinomaisesta juoksevuudesta, imeytymisestä sekä kultaisesta väristä. Ainutlaatuisen kylmäpuristusmenetelmän ansiosta myös Nafha Arganiaöljyn tuoksu on erittäin mieto ja miellyttävä.
Tuotetiedot »

Puhdistava kasvovesi
Kasvovesi sisältää toisiaan täydentäviä aktiivisia luonnollisia ainesosia. Sitruuna ja pomeranssi yhdessä kaktusviikunan kanssa ravitsevat ja pehmentävät herkkää ja ärtynyttä ihoa. Taikapähkinä ja sitruunaverbena auttavat parantamaan ihon rakennetta samalla, kun kaunokainen, hevoskastanja ja carob vähentävät ihon punoitusta.
Tuotetiedot »

Linkkien takaa löytyy tarkemmat tiedot, mä en klikkauksista hyödy millään tavalla. Biodellyä tosin voin suositella lämpimästi joka tapauksessa, se on meinaan ollut mun suosikkikauppa luonnonkosmetiikan suhteen jo pitkään. Kilpailukykyinen hintataso ja erinomainen valikoima, lisäplussana turkulaisuus. ;) Peruskosmetiikka mulla on lähes kokonaan luonnonkosmetiikkaa, meikkipuolta pitäisi vielä päivittää, mutta sillä ei kiirettä kun kotona ollessa tulee niin harvoin meikattua. Ehkä syksyllä sitten.

Niin tyytyväinen kuin Emmaljunga Vikingiin olinkin, alkoi jossain kohtaa niiden kikkailu auton perään ottaa päähän. Istuin kasvot menosuuntaan paketin sai just mahtumaan purkamatta takaluukkuun, mutta koska käytimme istuinta aina selkä menosuuntaan, piti ratasosa aina kääntää tai irroittaa kokonaan auton kyytiin laitettaessa. Niinpä aloin kartoittaa vaihtoehtoja autokelpoisista rattaista, joissa olisi selkeät vaiheet 1) rattaat kasaan 2) paketti autoon. Pirpanan kasvettua uskaltauduin laajentamaan etsinnät myös sellaisiin, joissa lapsen saa ainoastaan kasvot menosuuntaan. Kävin liikkeissä testaamassa ja vertailin eri rattaiden ominaisuuksia Vikingeihin enkä oikein osannut päättää suuntaan tai toiseen.

Lopulta tuumasin, ettei tämä voi olla niin hankala asia – jos ostos ei mene nappiin, eiköhän kärryt saa myytyä eteenpäin. Niinpä eräänä syksyisenä iltapäivänä hurautin Euraan hakemaan kanssahullulta punamustat Mountain Buggy Swift -rattaat. Sinänsä yllätysveto multa, joka aiemmin vannoin neljän renkaan ja mustan rungon nimeen… Päätöstä helpotti yhden vaunuhullun kattava blogikirjoitus (postauksessa olevat kärryt ovat itse asiassa täsmälleen samat kuin nämä mitkä ostin) sekä ryhmässä saamani vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Huom! Meidän Swiftit eivät ole 2015 myyntiin tullut Swift 3.0, vaan sitä edeltävä malli. Mitoiltaan nämä mallit eroavat aika lailla, uudet kuulemma muistuttavat kooltaan enemmän nuken rattaita.

Ensivaikutelma Swifteistä oli positiivinen: suhteellisen pienet rattaat mutta kuitenkin jämäkät työntää, kulkivat jopa leikkikentän hiekalla selkeästi Vikingejä helpommin. Kolmirenkaisuutta ei oikeastaan edes huomaa muuta kuin etuosalle kevennettäessä (esim. bussiin noustessa), kiikkerät Swiftit eivät missään tapauksessa ole, vaikka sitä vähän jännitinkin alkuun.

Koko

Swiftit ovat inan alle 60 cm leveät, mutta Vikingien kapeuteen (Airit 54 cm) tottuneena ne tuntuvat yllättävän leveiltä. Kaupoissa olen yrittänyt monta kertaa viedä rekkejä yms. mukanani, kun toinen takarengas onkin jäänyt kiinni johonkin. Rattaat ovat myös aika pitkät, aisa lyhimmillään 102 cm (vrt. Vikingien 82 cm) ja käytössä toki vielä hieman pidemmät. Busseissa kulkeminen ei kuitenkaan ole millään tavalla hankalaa (vrt. teleskooppi-Happyt 109 cm), vaan Swifteillä sopii oikein mainiosti rivin jatkoksi.

Eturenkaan lukitusnamiska.

Jousitus ja renkaat

Eturenkaan saa lukittua tarvittaessa, ja kolmen renkaan kanssa lukitukselle onkin ehkä tarvetta useammin kuin nelipyöräisten kanssa. Kunnon jousitus Swifteistä valitettavasti puuttuu ja esim. sadevesikourujen ylittäminen jalkakäytävällä on välillä todella töksähtelevää. Toisaalta maaseudulla rullaillessa mitään ongelmaa ei ole ollut: Swiftit kulkevat moitteettomasti niin hiekka- kuin peltoteillä. Ymmärtääkseni jousituksen kaipuiselle Mountain Buggyn vähän isommat mallit ovat the juttu, ja kieltämättä houkuttaisi joskus päästä testaamaan ainakin Urban Jungleja (tsek ihana Nautical), vaikka ne leveydeltään huitelevatkin reippaasti 60 cm paremmalla puolella.

Kuomu

Swiftien kuomu on kooltaan kelvollinen; pientä kyytiläistä ei kovin hyvin suojaa, mutta pidemmän lapsen kanssa toimii varmasti paremmin. Aurinkolippa on omaan makuuni turhan lörppä, vaikka toki tuo kuomuun vähän lisäpituutta. Varsinaisen kuomun reunassa on selkeä vetoketjun hammastus ja nopea googlailu selvensi, että siihen saa kiinnitettyä Swiftien oman aurinkosuojaverkon (lisävaruste). Tavallaan kätevää, mutta saisi tuo suoja kyllä olla ihan vakiovaruste, kun rattaissa joka tapauksessa on se vetskarin toinen puoli. Yläosassa kuomua on kurkistusluukku, jonka saa pidettyä auki pienen tarran avulla. Ainakin pienemmän muksun kanssa kurkistusluukku on tarpeen, ja Swifteissä se on toteutettu mielestäni hyvin.

Työntöaisa

Työntöaisa on muotoilultaan tosi kiva, mutta sen päällimateriaalista en oikein tykkää. Materiaali tuntuu kumin ja muovin sekoitukselta, siinä on paljon ohuita raitoja vieri vieressä ja jotenkin se vain tuntuu kovalta paljaiden käsien alla (hanskat kädessä asia ei luonnollisesti vaivaa). Jonkinlaisella kankaisella suojalla tämän “vian” tietysti saisi varsin helposti fiksattua.

Eräs kiva pikku lisävaruste Swifteihin kuuluu mukaan, nimittäin kankainen mukiteline työntökahvassa. Sen saa toki halutessaan myös irti, mutta itse olen todennut sen toimivan lisätaskuna vaikkapa hanskoille tai kangaskassille kauppareissulla. Aisassa roikkuu lisäksi ylimääräiseltä näyttävä hihna, joka on tarkoitettu kiinnitettäväksi työntäjän ranteeseen, jotta rattaat eivät pääse karkaamaan vahingossa. Meillä hihna ei ole tainnut olla käytössä kertaakaan, mutta jotkut varmasti arvostavat tämän sortin lisäturvallisuutta (myydäänhän vastaavia hihnoja myös erikseen).

Istuin

Istuimen selkänojaa säädetään remmeillä kummaltakin sivulta, eli hommaan tarvitsee kahta kättä. Toisaalta säätö on varsin yksinkertainen eikä säätämisen kanssa tarvitse säätää. :D Swiftien selkänoja menee täyteen makuuasentoon, mikä on kuppi-istuimen jälkeen oikein tervetullut ominaisuus. Pystyin asento sen sijaan on hieman makaava eli pienemmälle lapselle valjaat ovat ihan ehdottomat, ettei valu pois kyydistä.

Valjaat, turvakaari ja jalkatuki

Valjaat ovat mielestäni perushyvät. Korkeusaukon vaihtaminen tosin oli aikamoista näpräämistä, onneksi sellaista ei tarvitse usein tehdä. Lisäksi haararemmissä oleva valjaiden lukko on suhteellisen iso ja näin ollen hankala saada esim. lämpöpussin vyöaukosta läpi. Turvakaari on topattu (irroitettavalla kankaalla) ja sen saa näppärästi irti kliksauttamalla. Sen voi myös ottaa irti vain toiselta puolelta ja työntää syrjään, jotta isompi lapsi pääsee kiipeämään itse kyytiin. Jalkatuki on metallinen eikä sitä saa säädettyä, mutta yllättävän hyvin se toimii pienelläkin matkustajalla.

Jarru ja tavarakori

Jarru vanhoissa Swifteissä on tuollainen metallihässäkkä ja toisinaan jalka ei tahdo osua oikeaan kohtaan, nuo punaiset päät kun ovat loppupeleissä aika ylhäällä maasta jarrun ollessa vapautettuna. Tavarakori on pienempi kuin aiemmissa kärryissämme ja muodoltaan luonnollisestikin kolmio. Hyvin sinne silti tavaraa saa mahtumaan ja niihin myös pääsee käsiksi suht helposti, jopa selkänojan ollessa makuulla. Korin sivuissa on näpsäkät taskut, joihin voi sujauttaa pienempää rompetta helpommin löydettäväksi.

Kasaus

Ja sitten se kasaus! Kasaaminen tapahtuu jalkatuen sivuilta, toiselta puolelta pidetään varmistusvipu sivussa ja vedetään kummankin puolen namiskat yhtä aikaa ylös, jolloin eturengas taittuu rungon alle. Rattaissa on näppärä kasauslukko, joka kliksahtaa automaattisesti kiinni, kun rattaat ovat tarpeeksi pienessä paketissa. Emmaljungien kasausärsytyksen jälkeen Swiftit olivat varsin unelmat heittää kasaan, tosin eivät nekään kasattuna ole pienimmästä päästä paketin jäädessä suhteellisen pitkäksi. Kasauskoon lisäksi Swiftit saavat pienen miinuksen siitä, että kasaaminen naarmuttaa runkoa – ei toki näkyvästi vaan rungon alapuolelle, mutta perfektionistin silmin sekin voisi jättää tapahtumatta.

Sadesuoja

Alkuun vältin liikkumista Swifteillä, jos vähänkin näytti sateiselta, koska mulla ei ollut niihin sopivaa sadesuojaa. Onneksi bongasin OzBabyn alekorista vitosella Tullsan ärtsyn vihreän suojan, joka on tarkoitettu pieneen rattaaseen (eli aisalle on aukko). Se istuu Swifteihin oikein passelisti eikä ollut kallis kokeilu.

Paitsi ettei sadesuoja lopulta ehtinyt montaa kertaa näitä rattaita suojata… Tulin siihen tulokseen, että Swiftit ovat joo ihan kivat, mutta eivät aja asiaansa tehtävässä johon ne alkujaan ostin. Suurimmat syyt luopumiseen olivat pitkähkö kasauskoko ja jousituksen puute. Jokusen viikon ne olivat myynnissä, kunnes päädyin tekemään vaihtarit toisen hullun kanssa. Ja se oli muuten erittäin onnistunut vaihtokauppa, mutta siitä lisää toisella kertaa! ;)

Mountain Buggy Swift (legacy) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 59 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 102 cm
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 100x59x36 cm (turvakaaren kanssa korkeus 42 cm)
• Paino: 9,5 kg
• Renkaat: 3 kpl ilmakumi, kaikki 10″
• Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 78-106 cm
• Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, portaaton remmisäätö
• Istuimen painoraja: 25 kg
• Selkänojan korkeus: 49 cm
• Kuomun alla tilaa: 55 cm
• Istuimen makuupituus: 87 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 39×33 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

• Kevyet, mutta kuitenkin todella tukevat.
• Mukavan kokoiset ilmakumirenkaat.
• Korkea painoraja.
• Kuomun kurkistusluukku.
• Irroitettava ja sivuun kääntyvä turvakaari.
• Tilavahko tavarakori, jossa sivuilla kapeat taskut.
• Takarenkaiden ollessa irti tapit saa sisälle pois tieltä.
• Irroitettava mukiteline kuuluu varustukseen.
• Laadukkaan oloiset kankaat.

Risuja:

• Leveys; 59 cm on tavallaan kapea, mutta omaan makuuni turhan leveä.
• Jousituksen puute.
• Pitkähkö paketti kasattuna.
• Ei heijastimia lainkaan.
• Työntöaisan materiaali.
• Jalkatukea ei saa säädettyä.
• Kuomuun kiinnitettävä aurinkosuoja ei kuulu varustukseen.

Syksyllä pohdin mitä jatkossa tekisin asukuville, joita on kiva tallentaa ja arkistoida, mutta aiempi julkaisukanava ei enää houkutellut jatkamaan entiseen malliin. Ajattelin kokeilla tällaista ratkaisua, että tallennan asuja edelleen kun siltä tuntuu ja tyrkkään niitä blogin puolelle joko yksittäin tai ryppäänä. Tammikuu hujahti ohi vauhdilla, joten pläjäytän nyt samaan postaukseen kaikki tammikuussa muistikortille tallentuneet asut – jopa huimat kolme kappaletta. Saa nähdä miten käy helmikuun, kun nyt painellaan jo iloisesti kuun jälkipuoliskolla eikä mulla taida olla yhtä ainoata asukuvaa otettu…

Ensin oma suosikkini näistä: asu illalta, jolloin yllätimme rakkaan siskoni polttareilla. Siksi kuvassa on mukana rekvisiittaa (Pinjacolada-blogista), yhtenä ohjelmanumerona oli nimittäin jokaisen vieraan ikuistaminen tulevan morsiamen kanssa photobooth-meiningillä. Kotona oli ollut aika härdelliä, joten heitin kassiin äkkiä jotain helppoa ja mukavaa vaatetta. Tilasin vihdoinkin himoitsemani Uhana Designin rosvokissapaidan, miesten S on passeli koko ja myös malli on mun mieleen enemmän kuin slimmi naisten versio. Gina Tricotin raitahame on vanha kirppislöytö ja huomasin sattumalta, että olen joskus vanhaan blogiin kirjoittanut samasta hameesta! Eri väriyhdistelmällä kylläkin, mutta hauskaa silti miten hame kuitenkin lopulta päätyi vaatekaappiini. Siniturkoosit sukkikset olen muistaakseni saanut Englannin tuliaisena, vannomaan en tosin mene. Korvissa on Fashionologyn sulkakorvikset, vuosien takaa nekin.

Kuvaparin eka asu on tallennettu tyttären synttärijuhlien jälkeen, ihanasti tuossa kylppärin oven edessä. Musta mekko on with love Sanna Hopiavuoren Dahlia, jonka hankin vuosi sitten tyttären ristiäisiin. Tykkään mekosta tosi paljon, erityisesti mukana tulleesta kierrätysnahkavyöstä sekä epäsymmetrisestä helmasta, mutta jotenkin tuo kaula-aukko tuntuu toisinaan hankalalta. Hmmm. Kekkereiden teemaväreinä oli minttu ja oranssi, joten korviin laitoin Ann-Christine Mäkelän Kärki-korvikset ja jalkoihin päätyi H&M:n oranssit sukkahousut.

Viimeinen asu on Logomosta, kun kävin tuplakaason ominaisuudessa häämessuilla kuun lopussa. Uhanan t-paita jälleen, päällä lämmikkeenä kaverin siskon jäämistöstä löytynyt liehuhelmainen neuletakki. Farkut ovat sopivasti korkeavyöröiset Levikset, nahkalaukku Lumin ja kengät useamman talven palvelleet Ten Pointsin luottomaiharit. Korvissa on (muistaakseni, kuvasta ei oikein saa selvää) siskon Espanjasta tuomat niittikorvikset. Muutaman vuoden takainen minä olisi varmaan huokaissut pitkään näin tylsän tasasävyisestä asusta… ;)

Päädyin selailemaan varsin inspiroivia blogikirjoituksia tavaran karsimisesta ja hitsi, miten olisi tehnyt mieli saman tien ruveta siivoamaan omia nurkkia! Tiedän kaapissani olevan edelleen vaatekappaleita, jotka eivät vain pääse käyttöön tarpeeksi usein, jotta niitä kannattaisi pitää tyhjän panttina. Toki näin kotiäitinä ollessa ei ehkä parane koko garderobista luopua, kun jossain kohtaa sieltä kuitenkin pitäisi jälleen löytyä jotain työympäristöön sopivaa… Joitain juttuja olenkin jo laittanut Fb:n blogikirppikselle myyntiin (mm. parit raskauden jälkeen pieneksi jääneet kengät), mutta ehkä voisi muitakin kanavia kokeilla. Tämän vuoden tavoite numero yksi on kyllä ehdottomasti “turhat tavarat pois nurkista”!

Kirjoittelin alkusyksystä pitkät pätkät meidän vaunuista numero kaksi eli Emmaljunga Vikingeistä, mutta tuolloin keskityin kyseisiin kulkupeleihin ainoastaan vaunukopan kanssa. Koppavaihe ei lopulta kestänyt kovin montaa kuukautta, vaikka olin ehkä kuvitellut sen edes vähän pidempään jatkuvan… Nyt joka tapauksessa on vihdoin vuorossa ajatuksiani Viikkareista tuon vaiheen jälkeen, ratasosan kanssa.

Huomioithan, että tämä postaus pohjautuu omiin mielipiteisiini ja ajatuksiini, jotka ovat yhtä oikeita (tai vääriä) kuin kenen tahansa muun. Vastaavia kirjoituksia Vikingeistä löytyy ainakin blogeista Hiekkaleikkejä sekä Pikku Tiikerin matkassa; kannattaa käydä kurkkaamassa, mikäli janoaa enemmän tietoa juuri näistä rattaista.

Ensimmäistä kertaa istuimessa.

Vikingit myydään osissa, eli runko (Ecco- tai ilmakumirenkailla) ja sille kaveriksi joko koppa tai istuin. Yhtä aikaa näitä ei voi käyttää (vrt. meidän ekat Briot kantokassilla), mikä tietysti saattaa aiheuttaa päänvaivaa säilytyksen suhteen. Mehän emme silloin keväällä Viikkareita ostaessa hankittu istuinta ollenkaan, vaan sen hain myöhemmin sitten kun sille tuli tarve. Jonkun aikaa aina jompi kumpi pyöri kämpässä irtonaisena, kunnes kesän lopulla myin kopan kokonaan pois.

Istuin

Vikingien istuin on mallia kuppi eikä siihen sovi minkään sortin kantokassi, joten kovin pienellä vauvalla istuinta ei voi käyttää. Suositusikä on 6 kk ylöspäin; meillä tyttö siirtyi istuimeen 5,5 kk iässä ja kulki alkuun selkänoja alimmassa mahdollisessa asennossa. Kuppipenkki muistuttaa turvaistuimen asentoa ja puolivuotiaan kanssa se on varsin mainio, koska siinä bebe ei pääse valumaan samalla tavalla kuin ns. tavallisessa istuimessa. Istuimen saa kiinnitettyä lapsen kasvot joko menosuuntaan tai työntäjään päin, pienen kanssa jälkimmäinen on yleensä kivempi ja meillä ainakin istuin on ollut noin päin ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Valjaat ja turvakaari

Istuimessa on olkapehmustein varustetut 5-pistevaljaat, joita on yksinkertainen käyttää ja tarvittaessa (esim. istuinsuojaa/lämpöpussia kiinnittäessä) ne saa myös helposti irti toisistaan. Turvakaaren saa avattua kummaltakin puolelta, mikä on varmasti kätevä ominaisuus isomman lapsen kohdalla, ja lisäksi kaaren saa kokonaan irti pidikkeineen kaikkineen (näppärä lämpöpussin kanssa).

Kuomu

Yksi Vikingien ratasistuimen iso plussa on kuomu: se on suojaava, säätyy hyvin eikä tunnu rimpulalta. Lisäksi siihen saa ostettua kivoja vaihtokuomuja kuten vaunukoppaankin. Aluksi ajattelin pärjätä peruskuomun kanssa ja piristää ilmettä istuinsuojalla, mutta jotenkin täysin musta istuinosa alkoi kuitenkin tuntua synkeältä. Syksyn alet onneksi pelastivat ja rattaat päivittyivät kertaheitolla raikkaammiksi omenanvihreän kuomun ansiosta.

Vaunuverhoa tms. kuomun kanssa ei välttämättä tarvitse, sillä alin asento suojaa todella hyvin. Tuossa ylemmässä kuvassa kuomu ei itse asiassa ole edes vielä alimmillaan, sen saa tuosta käännettyä vielä niin että turvakaarikin peittyy; itse tosin harvemmin olen kuomua pitänyt ihan niin alhaalla. Kuomun takaosassa on verkko, joten ilmanvaihtokin on siis kunnossa.

Alemmassa kuvassa näkyy myös istuimen selkänojan säätöhihna. Se ei ihan aina ollut mun kaveri ja välillä sitä joutui hetken rensklaamaan, pääsääntöisesti kuitenkin toimi ok. Selkänojan asentoja on kolme ja lisäksi ns. nolla-asento, joka on tarkoitettu käytettäväksi rattaiden kasaamisen yhteydessä. Alin käyttöasento (ks. ylempi kuva) on siis aika pysty täyteen lepoasentoon verrattuna, mutta hyvin meidän ipana noissa viihtyi ja usein nukkuikin.

Kasaus

Niin mahtavat rattaat kuin Viikkarit ovatkin, on kasauksesta pakko antaa miinusta. Tai no, itse kasaamisessa ei sinänsä ole mitään ongelmaa, mutta se kasauskoko voi huh! Vaikka kopan kanssa Viikkarit mahtuvat meidän Civicin takakonttiin oikein passelisti, istuimen kanssa paketti jotenkin täysin epäsopiva sinne.

Varsinkin istuin selkä menosuuntaan (1. kuva) paketista tulee ihan järkyttävän iso, 105x54x55 cm (PxLxK); kopan kanssa pituus on yli 10 cm lyhempi. Istuin toisinpäin (2. kuva) paketti lyhenee 85 senttiin, ja irroittamalla turvakaaren saa korkeudestakin useamman sentin pois. Omasta mielestäni kätevin tapa on laittaa runko ja istuin erikseen (3. kuva), jolloin paketin koko on 85x54x47 cm ja takakonttin mahtuu ehkä muutakin rattaiden lisäksi. Vikingit eivät siis mun mielestä ole kovinkaan kätevät matkarattaat, vaikka muuten ovat älyttömän näppärät kulkupelit. (Olen tosin kuullut niitä siihenkin tehtävään hankittavan, ehkä muilla sitten on isommat autot ja/tai takakontit…)

Sadesuoja ym. asusteet

Emmaljungan oma Vikingiin tarkoitettu sadesuoja pitäisi sopia sekä vaunukopan että istuimen kanssa. Kopan kanssa se olikin aivan loistava, mutta istuimen kanssa en jostain syystä ole saanut sitä asettumaan kunnolla. Ei se siis vettä päästä läpi eli siinä mielessä ajaa asiansa, mutta näyttäähän se nyt hippasen hassulta kuten kuvastakin voi päätellä. Ilmeisesti istuvuus olisi parempi, mikäli jalkatuki (säätyvä muuten sekin) olisi alemmassa asennossa, mutta pienen muksun kanssa itse ainakin tykkään ennemmin pitää sitä ylhäällä.

Postauksen kuvissa näkyvän istuinsuojan on tehnyt torniolainen Decoree, jolta saa tilattua pehmusteita (ja muutakin ratas- ym. tarviketta) omavalintaisella kankaalla ja täysin istuimen mittojen mukaan. Tuo pehmuste on kaksipuolinen, toisella puolella on kettuja harmaalla pohjalla ja toinen on pinkkiä siksakkia (mustaa ei harmiksi silloin ollut saatavilla).

Maallakin kulkee mukavasti, kiitos ilmakumirenkaiden.

Tässä kohtaa lienee sopiva väli kertoa, että Vikingit ovat itse asiassa jo ehtineet lähteä meiltä eteenpäin..? :D Syksyn tullen aloin sivusilmällä katsella enemmän autoon sopivia kärryjä ja lastenvaunuhulluus iski ovelasti takavasemmalta. Loppuvuodesta totesin Viikareiden liikkuvan harvoin eteisestä mihinkään, päikkäreilläkin tyttö heräili niissä aina kesken kaiken. Kun meille sitten eksyi (tosiaan siis aika vahingossa, tästä lisää joskus toiste) sopivat korvaajat, päätin haikein mielin luopua Vikingeistä ja toivoa niille uutta, rakastavampaa kotia. En ehtinyt tehdä edes myynti-ilmoitusta, kun ostaja jo löytyi – kanssahullu otti koko paketin ja vielä ennen vuoden vaihtumista pakkasin koko setin laatikkoon, minkä jälkeen meidän ekat ja toistaiseksi ainoat Emmaljungat matkasivat Kuopioon seuraavalle käyttäjälle. Sen jälkeen olen aina silloin tällöin bongannut kärryt Fb-ryhmästä, vaikuttaa siltä että hyvään kotiin pääsivät. :’)

Emmaljunga Viking Air (2015) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 54 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 82 cm
• Kokoontaitettuna (istuin eteenpäin/taaksepäin, PxLxK): 85x54x50 cm/105x54x55 cm
• Paino: 11,8 kg
• Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 10″ ja edessä 7″
• Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 59-106 cm
• Istuin: Kuppipenkki, 3 asentoa (+ 1 kasaukseen), selkänoja ei mene täysin makuulle
• Istuimen painoraja: 15 kg
• Selkänojan korkeus: 52 cm
• Kuomun alla tilaa: 56 cm
• Istuimen makuupituus: 105 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 37×30 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

• Koko! Pienet ja kapeat rattaat, joilla mahtuu about mistä ja minne vain.
• Suht kevyet, oikein mukavat työntää.
• Kääntyvät, lukittavat eturenkaat.
• Nivelaisa, jota saa hyvin säädettyä.
• Suojaava kuomu, lisävarusteena saa eri väreissä ja kuoseissa.
• Aukeava turvakaari, jonka saa kokonaan irti.
• Säädettävä jalkatuki.
• Kelvollisen kokoinen tavarakori.

Risuja:

• Kasauskoko! Miten pienistä rattaista voikin tulla niin iso paketti..?
• Renkaat voisivat olla hivenen isommat ja mahdollisesti kapeammat (vrt. Emmaljungan muut ilmakumilliset mallit).
• Jousitus saisi olla pehmeämpi.
• Ei heijastimia lainkaan.
• Kuppi-istuin (tosin tämä voisi tavallaan olla myös plussien puolella).
• Vähän ehkä hassunnäköiset, kun istuin on kasvot menosuuntaan.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2015, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Koska vauva ei ollut ennestään mulle mitenkään tuttu juttu niin hyvin paljon kaikkea siihen liittyvää: mm. synnytin, imetin, nukuin yöuneni pätkissä kuukaudesta toiseen, opettelin (kesto)vaippaviidakkoa, järjestin ristiäiset, käytin Nenä-Friidaa sekä osallistuin vauvajumppiin. Vauvajuttujen lisäksi sain kummipojan, nukuin pehmeissä trikoolakanoissa, kävin Helsingissä Lapsimessuilla, näin Kuhankuonon rajakiven, olin aikuisbalettikurssilla, osallistuin ID:n blogitapahtumaan ja järjestin vaatekutsut.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– Tavoitteena oli (keittiö)remontin valmistuminen, ei turhia paineita vanhemmuudesta sekä nauttiminen vanhempainvapaalla olemisesta. Keittiö saatiin käyttökuntoon jo heti alkuvuodesta, joskin pieniä viilauksia (mm. peitelevyt, listat, yhden seinän käsittely) on edelleen tekemättä. Mitä vanhemmuuteen tulee, olemme pyrkineet valitsemaan oman tiemme ja toimimaan kuten parhaaksi näemme. Kotona olemisesta olen kyllä nauttinut, mutta on myönnettävä että väsyneimpinä hetkinä sitä tahtoisi olla missä tahansa muualla… Seuraavan vuoden tärkeimpänä missiona voisi olla kärsivällisyyden kasvattaminen – välillä nimittäin tuntuu, että mun pinna on lyhyempi kuin ennen äidiksi tuloa, vaikka kuinka väitetään lasten kasvattavan kärsivällisyyttä.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Kesällä ystäväperheeseen tuli toinen lapsi ja lisäksi serkkuni synnytti sukuun uuden jäsenen (eli meidän tytön ekan pikkuserkun).

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Kaverin sisko ja geokollega, vuosien syöpätaistelun jälkeen. :'(

5. Missä maissa kävit?
– Tukholman satamassa laivaristeilyn aikana, eh heh.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2016 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2015?
– Omakotitalon maalla.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2015?
– 14.1. syntyi tyttäreni, esikoiseni. ♥ Ja puolisen vuotta myöhemmin 16.7. päivänvalon näki hänelle tulevaisuudessa toivottavasti läheinen tyttökaveri.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Synnytys ja äitiys, vaikken jälkimmäisessä ole aina loistanutkaan.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Äitiyden synkeämmät hetket.

10. Kärsitkö vammoista?
– No imetys kyllä vaati veronsa (ja kipunsa).

11. Paras asia, jonka ostit?
– Uudet vaunut, kun ensimmäiset eivät tuntuneetkaan meidän käyttöön sopivilta.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Mieheni, jonka kanssa olemme yhdessä opetelleet uutta titteliä elämässä.

13. Mikä aiheutti ahdistusta?
– Se, kun vauva oli niin huono nukkuja.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Lainojen maksuun sekä lapseen suoraan tai välillisesti liittyviin juttuihin.

15. Mistä innostuit eniten?
– Vauvasta, kotielämästä ja vaunuista.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2015?
– Apulanta, Sanni.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Sinänsä onnellisempi, mutta tietyllä tavalla surullisempi.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Laihempi, viime vuoden lopussa kun olin viimeisilläni raskaana.

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Ollut parempi kumppani, harrastanut liikuntaa.

19. Entä vähemmän?
– Menettänyt hermojani, kiukutellut, mäkättänyt turhasta.

20. Miten vietit joulun?
– Aattoon sisältyi tänä vuonna oksennustauti, jonka pirpana oli jostain onnistunut nappaamaan. Siitä huolimatta jouluaatto oli ihan mukava, ja tautikin oli onneksi vuorokaudessa selätetty. Loput joulunpyhät menivät sukuloidessa, niin että tuntui varsin helpottavalta kun joulu jäi taakse. Ensi vuonna voisi vaikka pysyä koko joulun kotona…

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2015?
– Toteutunut haave oli ehdottomasti uusi keittiö!

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– Musta mekko epäsymmetrisellä helmalla (with love Sanna Hopiavuori), kokomustat Converset, korallinväriset kuviolliset haaremipökät (Lindex), keltainen lätsä (Costo), mustat korkeavyötäröiset farkut (Levi’s).

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Telkkaria ei tänäkään vuonna tullut kovin usein katsottua, mutta loppuvuodesta piti tietty tsekata uudet Solsidan-jaksot.

24. Suosikkilehtesi?
– Deko, Avotakka.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Apulannan uusin albumi oli aika kova.

27. Mitä halusit ja sait?
– Lapsen, uuden keittiön.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Muuttaa maalle: omakotitalon ja oman pihan.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2015?
– En tainnut katsoa yhtäkään, hupsis.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Olin 5-kuukautisen vauvan kanssa kotosalla ja alkuillasta kävimme naisvoimin ihastelemassa alppiruusuja. Ensimmäinen vuosi kolmekymppisenä tuli päätökseen, oli kyllä kaikin puolin kelvollinen aloitus uudelle vuosikymmenelle.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Paremmin nukkuva lapsi -> vanhemmilla vähemmän univajetta -> parempi mieli kaikilla. Vaan aina ei mene nallekarkit tasan..

32. Miten kuvailisit vuoden 2015 tyyliäsi?
– Kotoinen rönttä. :D Toinen yleispätevä adjektiivi voisi olla ‘imetysmyönteinen’. Noin ylipäänsä siivosin vaatekaappiani aika rankalla kädellä, joten kotivaatteiden lisäksi garderobin pitäisi nykyään olla myös suhteellisen simppeli. Ainakin vaatemäärä on vähentynyt huimasti eikä uusia artikkeleita tullut vuoden aikana montaakaan.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Tieto siitä, että jonain päivänä arki helpottaa.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta/ilmiöstä pidit eniten?
– Kanssahulluista Facebookin Lastenvaunuhullut-ryhmässä. ;)

35. Ketä kaipasit?
– Mammaa ja pappaa, joiden olisin halunnut tapaavan lapsenlapsenlapsensa.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Tyttäreni.

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– Tuon parhaan ystäväni eli avioäijelin kanssa otimme kyllä yhteen mooooonta kertaa, mutta pysyvästi emme sentään ole riitaantuneet. Muistan lukeneeni jostain, että lapsen ekan vuoden aikana toiselle sanottuja asioita ei pidä ottaa todesta eikä muistella jälkikäteen. Allekirjoitan tämän kyllä täysin!

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Kävisin kesällä ajamassa prätkällä edes kerran.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2015?
– Se on ‘vain vaihe’..!

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
– “Yksi pieni elämä / Suuri valo sisällä / Katson hiljaa nukkuvaa / Katson lohdunkantajaa / Pidän aina lähellä / Kuljen matkan vierellä / Sillä saattajani on / Vasta syntynyt – Lohtu (Uusi Lastensairaala 2017)

Edellisten vuosien katsaukset: 2014, 2013, 2012, 2011 ja 2010.
Kuvat lokakuiselta pakkaspäivältä kotikotona.