AvainsanaVappu

Tykkään lueskella erilaisia 100 faktaa -kirjoituksia, joita viime aikoina on tullut useammassakin blogissa vastaan. Tarkoitukseni oli jo aiemmin tehdä oma postaukseni kyseisestä aiheesta, mutta päivien kadottua johonkin olen nyt hieman jälkijunassa asian kanssa. En tiedä kiinnostaako tämä ketään, mutta ainakin itsestä on hauska lukea myöhemmin mitä onkaan tietyssä kohtaa elämässään tällaisiin vastannut. Kuvituksena sekalaista sisältöä kameroiden muistikorteilta vappuviikonlopulta.

1. Oikea nimeni on Johanna; Jose on erään kaverini antama lempinimi, jolla mua kutsutaan toisinaan myös elävässä elämässä.
2. Vietän syntymäpäivääni 15. kesäkuuta.
3. Silmäni ovat siniharmaavihreät ja joukossa on ihan vähän ruskeaakin. Joku optikko tms. joskus ihmetteli, miten niissä voi olla niin montaa väriä.
4. Todellinen hiustenvärini on perussuomalainen maantienharmaa.
5. Mulla on pienimuotoinen kriisi hiusteni suhteen, kun en tiedä mitä niille pitäisi tehdä. Tällä hetkellä kuontalo on malliltaan hyvin epämääräinen ja väriltään punaruskea parin sentin juurikasvulla. Kolmen viikon päästä on tiedossa häät, sitä ennen on pakko keksiä joku pelastus!
6. Käyn aina samalla kampaajalla, joka on äidin tuttu ja joka on leikannut meidän perheen naisten hiukset ties miten kauan. On helpottavaa istahtaa kampaajan tuoliin ja tietää, että hiuksille tehdään juuri kuten toivon.
7. Olen höpöttäjätyyppiä, joten tuttu kampaaja on siitäkin hyvä vaihtoehto, että se osallistuu keskusteluun eikä mun tarvitse tönöttää tuppisuuna koko käsittelyn ajan.

8. Huomenna sentään pääsen kosmetologille, edellinen kerta oli muistaakseni ennen siskon ylioppilasjuhlia. Keväällä 2007 siis, onhan siitä jo pari vuotta. Ups.
9. Myös kasvo- ja jalkahoidot uskon tuttujen kosmetologien käsiin, kun ne aina kyselevät kuulumisia ja muuta.
10. Mulla ei ole koskaan ollut hyvä iho, vaan pientä näppylää ja epätasaisuutta on edelleen. Meikkiä en käytä läheskään päivittäin, joten olisiko vika sitten puhdistustuotteissa tai rasvoissa tai – mitä todennäköisimmin – ruokavaliossa.
11. Olen todellinen sokerihiiri, esimerkiksi karkkia voisin mässätä pussillisen joka päivä.
12. Jotenkin kummasti kyllä pystyn joka vuosi olemaan 50 päivää karkkilakossa ennen joulua, muussa kohtaa vuotta lakkoilu ei vain onnistu.
13. Suklaasta en niinkään välitä, mieluiten mussutan joko lakritsia tai värikkäitä esanssimässyjä.
14. Mun on pakko aina testata kaikkia uutuuskarkkeja, kun törmään sellaisiin kaupassa. Kevät on uutuusherkkujen parasta (tai pahinta) aikaa.

Äipän tekemä sima tuli vauhdilla ulos pullosta.

15. Tänä keväänä ei ole tullut vastaan mitään übermahtavaa makeisuutuutta, kuten kesäsuklaa vuosi sitten.
16. Uutuustestailu pätee myös limsojen suhteen, joskaan limppariosastolla vierailen huomattavasti karkkiosastoa harvemmin.
17. Silloin tällöin ostan saunasiiderin viikonlopuksi, siinäkin pyrin yleensä valitsemaan sellaista mitä en vielä ole maistanut.
18. Inhoan Spritea. Muita vastaavia (7up yms.) juon kyllä toisinaan, mutta Spritea en missään tilanteessa.
19. Paras limsa on kylmä Coca Cola light, johon aina välillä addiktoidun ja sitten taas pyristelen irti. Harmi kun sitruunaversiota ei ole enää myynnissä, se oli vielä tavislaittikolaakin herkumpaa.
20. Rakastan Aura-sinihomejuustoa sekä Castello-valkohomejuuston kevytversiota.
21. Join tänä vappuna pitkästä aikaa simaa, kotitekoinen on vaan niin parasta! Onneksi meillän on vieläkin puolitoista pulloa jääkaapissa odottamassa.

Kulta vietti iltapäivän hitsaten jotain systeemiä johonkin maatalouskoneeseen.

22. En juo kahvia enkä edes tykkää sen tuoksusta. Joskus pentuna kyllä join “kahvia” (= kupin pohja peittoon kahvilla ja loput maitoa), mutta sittemmin olen hylännyt litkun kokonaan.
23. Ainoat muodot, jossa kahvia siedän, ovat capuccinojäätelö ja hajuaistin tasapainottavat kahvipavut tavaratalojen hajuvesiosastolla.
24. Kahvin sijaan lipitän teetä, mieluiten vihreää sellaista. Myös jouluteet ovat lähes poikkeuksetta ihania.
25. Pyrin pesemään hiukseni kerran viikossa syväpuhdistavalla shampoolla. Tällä hetkellä käytössä on BC Bonacuren versio, josta olen kovasti tykännyt.
26. Tilasin viime kesänä eBaysta Tigin Dry Secret -kuivashampoon, joka kuitenkin tyhjeni itsestään parin käyttökerran jälkeen. Onneksi sain myyjältä uuden pullon veloituksetta! Vajaan vuoden käyttökokemuksen jälkeen tuote ei kylläkään ole vakuuttanut mua enkä siis ostaisi sitä enää uudestaan.
27. Seuraavaksi ajattelin kokeilla 4R:n kuivashampoota, josta olen kuullut paljon kehuja. Halvempikin se on, vajaan kympin pullon viitsii ostaa ihan kotimaan kamaralta.
28. Mun ei siis tarvitse turvautua kuivashampooseen kovinkaan usein, kuten melkein vuoden kestäneestä Tigi-pullosta voi päätellä. Otsatukan ajoittaiseen klähmäisyyteen se on kyllä oivallinen tuote.

Miska pyöri pihapiirissä, kun mekin oltiin sunnuntai-iltana ulkosalla.

29. Posti toi eilen vihdoinkin uuden minipullon hajonneen OPI:n sinihileisen kynsilakan tilalle. Kynteni olivat sopivasti ilman lakkaa, joten Absolutely Alice pääsi koristamaan kynsiäni. Yllättävän huonosti se vaikuttaa pysyvän, en ole paljon muuta tehnyt kuin istunut koneella ja siivonnut, mutta nyt on jo neljästä kynnestä lähtenyt kärjestä selkeä pala lakkaa pois.
30. En ole tainnut koskaan saada käytettyä kynsilakkaa täysin loppuun, aina se joko jämähtää vanhuuttaan tai sitten sitä ei yksinkertaisesti saa enää ulos pullosta sudin ollessa liian lyhyt.
31. Seuraavaksi aion hankkia Ostolakossa-blogissa hehkutetun OPI:n Nail Envyn, jonka toivon tekevän kynsistäni vahvemmat ja vähemmän liuskoittuvat. Olen käyttänyt Mavalan vastaavaa tuotetta, mutta havaittavissa ei ole ollut minkäänlaista parannusta.
32. Armeija-aikana meikittömyys ei ollut ongelma eikä mikään, mutta kynsien lakkaamattomuuteen kesti hetken tottua.
33. Mulla on toisinaan kova ikävä inttiin ja erityisesti ikävöin kaikkia niitä mahtavia ihmisiä, jotka olivat siellä mun kanssa.
34. Olisin jo ihan valmis kertaamaan, kertauskutsua odotellen.
35. Ei musta kuitenkaan olisi sotilasuralle ollut, vaikka armeijatouhuista pidänkin.

Ensimmäinen osa oli siinä, jatkoa seuraa kunhan ehdin miettiä lisää noita. Kyllähän nuo ekat 35 kohtaa suht helposti tulivat, silti meni varmaan tunti kirjoittaessa. Nyt täytyy siirtyä tekemään vaihteeksi jotain järkevää, on se niin tylsä kun ei tällaisista kivoista jutuista kukaan tahdo maksaa. Ei vaan, pidän mieluummin harrastuksen harrastuksena ja työt ovat sitten erikseen.

51koodia – Nimetty [2004]

Vajaa viikko on jo ehtinyt kulua edellisestä kirjoituksesta, hupsista. Aika tuntuu katoavan johonkin, vaikken edes ole viime aikoina tehnyt töitäkään kuin silloin tällöin. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä sillä saralla, olisi meinaan miljoona asiaa tehtävälistalla – jotenkin vain aina tulee jotain muuta paljon kiireellisempää eteen ja samat vanhat hommat roikkuvat viikosta toiseen. Mutta nyt asiaan eli viime viikonloppuun ja vappuun!

Mun vappu sujui kaikin puolin rauhallisissa merkeissä, sillä olin luvannut olla vappuaaton iltana ajokunnossa. Käytiin illalla kullan kanssa kaupungilla pyörimässä siskon ja kumppaneiden seurassa. Treffattiin porukka Taidemuseon mäellä, josta siirryttiin jouhevasti hampurilaisten kautta jokirantaan. Siskolla oli matkassa mukana uusi kameransa eli Canonin PowerShot G11, joka on mun mielestä ehdottomasti mahtavin pikkukamera mitä on! Edesmennyt rakas pokkarini, saman sarjan vanhempi malli G5, mullisti maailmani digikuvauksen suhteen – ihan turhasta kapistuksesta ei siis todellakaan ole kyse. Kääntyvä näyttö mahdollistaa kameran käytön tarvittaessa myös peilinä, kuten yllä oleva kuva havainnollistaa. Kyseinen ominaisuus on muuten todella kätevä vähän joka paikassa, erityisesti keikoilla mikäli on tällainen keskimittainen tappi kuten esimerkiksi itse olen.

Vappuaatto oli Turussa aurinkoinen, iltapäivällä meinasin läkähtyä lenkillä kun olin lievästi ylipukeutunut. Harmiksi lähdettiin liikenteeseen vasta auringon ollessa jo suhteellisen alhaalla, eipä lämmittänyt enää paljonkaan. Mulla oli päällä talven alesta ostettu tekonahkaliivi, joka oli kyllä oivallinen valinta viileään kevätiltaan. Yläosa pysyi lämpimänä koko ajan, vaikka päätä ja jalkoja vähän palelikin.

Jokirannassa vastaan tuli muutamia tuttuja, ja nähtiinpä erään pariskunnan molskahtavan laivan kannelta Aurajokeenkin. Meidän porukka jakautui jossain vaiheessa kahteen jokilaivaan, kun osa ei haalareissa päässyt Cindyyn ja osa oli sinne jo mennyt. Kullan kanssa päädyttiin Cindyyn, sillä tiesin sieltä saavan aivan täydellisen kaakaon (runsaalla kermavaahdolla!) suht edulliseen hintaan. Kotona oltiin jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä, mä vaihdoin vaatteet ja sitten lähdettiin siskon kanssa ajelemaan kohti Saloa.

Vappupäivä aukeni työntäyteisenä, aamuvuoro varastolla siis – tuplapalkalla tietysti. Töiden jälkeen piipahdin Veturitallissa, jossa oli viimeistä viikonloppua esillä yhdysvaltalaisen valokuvaajan Steve McCurryn retrospektiivinäyttely. Pysäyttäviä kuvia, jotka saivat miettimään miten helppoa elämä täällä Suomessa oikeastaan onkaan. Ongelmat ovat aivan eri luokkaa, suurimmaksi osaksi varmasti aivan turhanpäiväisiä. Kävin myös katsomassa taidemuseon tornissa olevan Andréa Vannucchin näyttelyn Mistä arvaisin, mikä sinulle on mieleen?, joka kolahti ehkä vielä McCurryakin enemmän. Ihania kuvia mahtavassa ympäristössä! Jos joskus saisin valokuviani johonkin näytille, niin Veturitallin torni olisi ehdottomasti se mieluisin paikka.

Taidemuseolta suuntasin askeleeni torille, jossa oli alkamassa erään puolueen – en itse kyseisestä puolueesta perusta, joten siksi saa jäädä mainitsematta – perinteinen vappujuhla. Kyseiseen tapahtumaan olisin tuskin eksynyt ilman siskon vatsatanssiryhmän esitystä, mutta ihan mielenkiintoista oli seurata kerrankin jotain poliittista häppeningiä. Vatsatanssia olen pari kertaa kokeillut kovinkaan hyvin siinä onnistumatta, mutta on se vaan mahtavaa nähdä että jotkut osaavat. Puvutkin olivat upeita ja näyttivät entistä paremmilta tylsän värisellä lavalla.

Esityksen jälkeen tupsahti siskokin backstagelta ja jatkettiin matkaa torin toiselle laidalle Torikaffen luukulle. Töissä syödyt eväät olivat mahasta jo kadonneet, joten niitä paikkaamaan otettiin puoliksi sekä kanafilepatonki että pekonisandwich – hyvää oli! Mikäs siinä torilla istuskellessa, kun aurinko paistoi ja muutenkin oli mukava kevätfiilis. Tuuli tosin oli aika hurja eikä villaneule takin alla ollut yhtään liikaa, mutta sellainenhan se Suomen kevät yleensäkin on.

Samuli Putro – Elämä on juhla [2009]

Neljän päivän inttiviikko oli ohi nopeammin kuin tajusikaan, leireillä aika muutenkin tuntuu aina hujahtavan vauhdilla ohi. Tällä kertaa leirin pääpaino oli viestiyhteyksien ylläpitämisen sijasta taisteluteknisissä asioissa, lähinnä harjoiteltiin viestiaseman puolustusta erilaisissa tilanteissa. Meillä oli kerrankin käytössä Kasi-järjestelmä, jonka kanssa taisteleminen tuntui kieltämättä normaalia mielekkäämmältä. Jokaisella oli siis päällä liivi, jotka osuman saadessa ilmoittavat mihin haavoittui tai tuhoutuiko kokonaan. Täysin ongelmitta järjestelmä ei kuitenkaan toiminut, esimerkiksi mua ammuttiin muutaman metrin päästä enkä siltikään kuollut.

Torstaina lähdettiin heti aamusta takaisin kasarmille, jossa riitti kaikenmoista säpinää siihen saakka kunnes neljän pintaan seistiin lomatarkastuksessa. Koko meidän komppanialla on nyt neljän päivän loma, mulla (ja monella muulla vanhalla) lisäksi yksi haettu lomapäivä eli takaisin täytyy mennä vasta tiistai-illalla. Eilen Turkuun tullessa vappuhulina näytti olevan jo hyvällä mallilla, me tosin rynnättiin saman tien kauppaan ja sitten kotiin syömään. Liikenteeseen lähdettiin kahdeksan maissa, mun ja kullan seurassa oli alkuun myös sisko poikaystävänsä ja tämän kaverin kanssa. Käytiin jokirannassa, mistä suunnattiin Portsaan inttikaverin synttäreille ja puoliltaöin kotiin. Leirin jälkeen väsyttää aina eikä tämä kerta ollut mikään poikkeus, vappuaatosta huolimatta.

Oli ihana nukkua pitkään – tällä kertaa jopa kymmeneen – ja vielä ihanampaa herätä aurinkoiseen vappupäivään. Iltapäivällä nimittäin oltiin Vartiovuorella vappupiknikillä viime vuoden malliin, keli oli kyllä niin täydellinen piknikoimiseen ettei tosikaan. Punaviini ja pikkunaposteltava maistui paremmin kuin hyvin ja fiilis oli mitä parhain – eikä harmittanut edes se, että kulta onnistui kaatamaan punaviiniä vaalealle pääkallohuovalle…

Iltapäivällä käytiin vielä vapputorilla, jossa syötiin kevään ensimmäiset jäätelöt. Alkuillasta ajeltiin kotikotiin, jossa mä tätä kirjoitusta parhaillaan naputtelen. Piti avata kevään ajokausi pienellä prätkälenkillä, mutta Cebarin akku ei suostunut tekemään yhteistyötä ja pyörä jäi täksi illaksi talliin seisomaan. Kohta vieroitan kullan tuolta tietokoneelta pelailemasta ja painutaan ulkosaunan mahtaviin löylyihin.

Tämä vappu muuten on mulle merkityksellinen kahdestakin syystä. Syy nro 1: kullan kanssa tuli täyteen puoli vuotta virallista seurustelua, minkä kunniaksi juotiin eilen puoliksi pullo Fresitaa. Vaikka meidän suhde on jossain määrin muuttunut jo aika vakiintuneeksi, on ihana edelleen huomata rakastuvansa toiseen yhä uudestaan. ♥ Syy nro 2: blogini tässä muodossa ja tässä osoitteessa täyttää vuoden! Voisin ehkä tehdä joku päivä tässä jonkinlaisen katsauksen tämän blogin ensimmäiseen vuoteen, koota tärkeimmät tapahtumat ja ikimuistoisimmat hetket. Nyt tuntuu ainakin hyvältä idealta, nähtäväksi jää saanko idean jossain vaiheessa toteutettua.

Rihanna – Good Girl Gone Bad [2007]

Siskolla oli eilen asiaa Saloon, joten mä pummin kyydin ja kävin sivistämässä itseäni Veturitallissa. Kyseessä oli kolmen Magnumin kuvaajan (Bruce Gilden, Martin Parr ja Alec Soth) yhteisnäyttely FASHION, joka käsitti lähes 200 muoti- ja tyyliaiheista kuvaa. Kuvat eivät kuitenkaan olleet perinteisiä muotikuvia, vaan toisenlaisia näkökulmia mm. muodin ilmiöihin. Paljon hienoja otoksia ja mielenkiintoisia oivalluksia.

Oli muuten aivan käsittämättömän upea päivä eilen! Aurinko paistoi ja lämpötila kipusi taatusti yli +20 asteen. Salosta tullessa käytiin siskon kanssa serkkujen luona Liedossa, sieltä sitten Citymarketin kautta (ostin elämäni ensimmäisen hiustenkuivaajan!) siskolle tekemään ruokaa ja siivoilemaan. Alkuilta oltiin pienellä porukalla mun luona, josta suunnattiin myöhemmin Aurajoen rantaan. Kuhinaa oli kieltämättä kuin muurahaispesässä, ihan hulluna porukkaa liikenteessä.

Ilta hujahti hengaillessa ja siinä sivussa juotiin mm. kuohuviiniä. Syömässäkin käytiin, otin R:n kanssa puoliksi pizzan, joka osoittautui todella tuliseksi. Onneksi polte suussa helpotti, kun jaksoi hetken kestää eikä juonut vettä. Osa meidän porukasta liukeni paikalta jo ennen puoltayötä ja loput yhden jälkeen. Mua ei väsyttänyt, joten lyöttäydyin tätini ja tämän ystävän seuraan loppuillaksi/-yöksi. Joskus kolmen maissa lopulta kävelin kotiin ja datailin runsaan tunnin, kun en malttanut mennä nukkumaan. Taisin muuten bongata toisen Concoctionin tytöistä Kauppatorilla vähän ennen kotiinlähtöä!

Vapun kunniaksi laitoin eilen päälleni haalarit, joita opiskeluaikana tuli käytettyä hävettävän vähän. Ja tämän jälkeen tuskin pahemmin enää heitän niitä jalkaani, paitsi ehkä opiskelumuistoja fiilistellessä. Mukana oli haalareiden lisäksi (klikkaamalla isommaksi, btw) aurinkolasit H&M, korvikset ja helmet Seppälä, hupparitakki Marwin, olkalaukku Pieces, raidalliset rannestimet (jotka ovat olleet kadoksissa viimeiset kaksi vuotta ja jotka löytyivät haalareiden reisitaskusta!) Seppälä, karvasäärystimet siskon tekemät (siskolla oli samanlaiset jalassa eilen) sekä kengät Converse (+ kengännauhat H&M). Vähän oudoksi meni sävyt tuossa kuvassa mutta olkoon.

Alkuviikon laivareissun jäljiltä multa ei ole lähtenyt ääntä moneen päivään, tuli ilmeisesti vähän huudettua laivalla. :) Eilen ääni oli niin painuksissa, että osa meidän porukasta näytti kärsivältä aina kun sanoin jotain (ja siis mähän en osaa olla hiljaa…) eikä mua kuulemma voinut ottaa vakavasti, ja kaupungilla jotkut ohikulkijatkin naureskelivat mun perään, jos kuulivat mun äänen mennessään ohi. Tarvitseeko edes kertoa, mikä on tilanne eilisillan jälkeen, kun hillui koko illan ihmisvilinässä, jossa ei kuullut omia ajatuksiaan? No, pelkkää kähinää.

Tänään oltiin Vartiovuorella vappupiknikillä, josta siis yllä oleva kuvasarja on. Patonkia, fetasnackia aurinkokuivatuilla tomaatilla ja ties mitä muuta hyvää vielä – nams! Piknik-asua en nyt tunge tähän valmiiksi kuvia pursuilevaan postaukseen, mutta Flickristä voi käydä kurkkaamassa jos kiinnostaa. Harmaa tyllihame muuten on viimeviikkoinen löytö H&M:n alerekiltä, olen ihan rakastunut siihen! Huomenna on KOP-kolmion avajaiset, ainakin H&M ja DinSko ovat muuttaneet sinne ja lisäksi sinne avataan Gina Tricot. Ei varmaan ole vaikea arvata, mistä mut löytää huomenna… ;)

U2 – All That You Can’t Leave Behind [2000]

Toukokuun ensimmäinen päivä ja vappu – mikäs sen parempi hetki kääntää uusi, puhdas sivu esiin. Tajusin vanhan blogini sisältävän niin paljon kaikkea todella henkilökohtaistakin runsaan kolmen vuoden ajalta, että melkein alkoi pelottaa. Anonyymiksi en aio muuttua ja kasvojeni paljastelua jatkan edelleen, mutta jatkossa pyrin pitämään henkilökohtaiset asiani minimissä. Blogin nimi ei muutu mihinkään eikä jututkaan sen kummemmin. Myös tulevaisuudessa blogini sisältää ajatuksia yhdestä jos toisesta aiheesta, valokuvia, päivän asuja, musiikkia jne. – mitä vain mieleeni juolahtaa! Vaikka kirjoitan tätä pääasiassa omaksi ilokseni, kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita.

Kulunut vuosi on pitänyt sisällään sekä ihania onnenhetkiä että itkua ja surua. Menneet ovat menneitä, mutta muistot säilyvät sydämessä vielä pitkään. Ehkä jonain päivänä muistot eivät enää tee kipeää, vaan ovat korvautuneet uusilla entistä ihanammilla kokemuksilla. Sitä odotellessa.