AvainsanaDesignia Turusta

Syksyn (kesä sentään on jo käsitelty, huh) kuva-arkistojen purkaminen jatkuu aiheella Habitare. Tässä tuskin on kenellekään mitään uutta, mutta parempi naputella itselleen vähän jotain muistiin – pelkkiä kuvia katsomalla kun ei mieleen muistu oikeastaan yhtään mitään… Välillä mua kyllä epäilyttää pääsenkö ikinä ajan tasalle näissä blogikirjoituksissani, kun koko ajan kuitenkin tapahtuu kaikkea lisää. Eikä nämä pidemmät postaukset ole mitään kymmenen minuutin hommia, vaan aikaa menee äkkiä tosi reippaastikin. No mutta niin, se Habitare.

EcoDesign-näyttelyssä oli monta kiinnostavaa oivallusta liittyen kodin viherjuttuihin. Ylimmän kuvan yksinkertaisen tyylikäs musta amppeli on Kerä, suunnittelijana Hanna Särökaari. Seuraavassa kuvassa on kompakti kasvivalo KasVa, jonka on suunnitellut Samuli Helavuo & Laura Väre. Kaksikossa vasemmalla on Atelier Yocton pinoutuvista koreista koostuva Grow, koreilla on näppärä siirrellä kasveja tai tarvikkeita missä niitä kodissa ikinä tarvitaankin. Oikealla oleva Laura Huhtakankaan suunnittelema Pilleri taas on ulkokäyttöön soveltuva valaisin, jossa on yläosa vanhoista lasipulloista ja -purkeista, alaosa betonista. Hauska idea!

Kuvasarjan ensimmäinen kuva on tämän vuoden “roskaosastosta” Trash Cuisinesta, johon oli koottu ideoita keittiömuotoiluun pohjana luonnollisestikin kierrätetyt materiaalit. Vieressä on otos Talentshopista: Elina Ulvion suunnittelemassa Frame-hyllykössä yhdistyy valaistus ja kasvualusta kodin hyötykasveille. Hyvä esimerkki simppelistä ja todella tyylikkäästä tuotteesta, peukku tälle! Kolmannen kuvan Pinna-naulakko oli esillä Protoshopissa, suunnittelijana Anni Pitkäjärvi.

Houkuttelevan värikkäät tötteröt ovat VETO-talouspaperitelineitä, tuotemerkki niiden takana on AIKAdesign. Meillä on ollut käytössä ikivanha puinen teline, joten lähetettyäni messuilta kuvan puoliskolle kävin vielä ennen kotiinlähtöä laittamassa meille yhden Vedon tilaukseen. Värivalinta oli vaikea, sen verran ihania herkkuvärejä kaikki! Punainen olisi ollut ykkösvalinta, mutta sellaisen puuttuessa valikoimasta viestittelymme seurauksena värivalinta osui keltaiseen. Alemman kuvan kauniit Marmoreal-mukit ovat Studio Smoon käsialaa.

BLOUN oli uusi tuttavuus, varsin kaunis sellainen. Pirkanmaalla valmistetut valaisimet tehdään käsityönä ja ovat siksi kaikki omanlaisiaan. Tykkäsin paitsi tuotteen ulkonäöstä ja ideasta, myös messuosaston toteutuksesta: valaisimet nousivat tosi kivasti esiin levyseinästä.

Turkulaista suunnittelua, yay! Petri Seurin suunnittelemia betonisia Kube-valaisimia olen kuolannut siitä asti, kun ekan kerran sellaisen jostain bongasin. Muotoilutoimisto Ehee oli myös vanha tuttu, mulla nimittäin odottaa tuollainen kuvan alareunassa näkyvä keltainen juliste pääsyä seinälle. Valaisimiakin olen katsellut sillä silmällä, se on epäilemättä tuo keltainen väri kun niin kovasti houkuttelee.

Kannustalo oli pystyttänyt halliin Lato-malliston talon, joka esitteli uuden (vai uusvanhan?) Pihapiiri-konseptin. Samassa yhteydessä oli sopivasti tyrkyllä myös Asun-lehti, jonka päädyin nyt tilaamaan kun olin sitä jo kesän asuntomessuilla harkinnut. Artek puolestaan oli tuonut messuille japanilaistyylisen teehuoneen. Upeasti sisustettu ja vähintäänkin loistava idea, mutta toteutus oli harmi vain aika pettymys – teekupillinen (vain yksi!) maksoi 3,50 e eikä hintaan tosiaan siis kuulunut koko haudutuspannullista, kuten teehuoneissa ja missään vähänkään teeorientoituneissa kahviloissa on lähes poikkeuksetta tapana. Seurueemme teehifistelijän annettua suorasukaisen arvionsa aiheesta tulivat kuitenkin tarjoamaan meille toiset kupilliset samasta haudutuksesta, siitä kyllä pointsit.

Marimekon osasto hiveli jälleen kerran silmiä, Laura Väinölän toteuttama viherseinä kruunasi hienon kokonaisuuden. Vitran ohi mennessäni rekisteröin jotain aivan ihanaa: Eamesin DAW-tuoli verhoilulla! Sellaisen kun joskus saisi… Tapio Anttilan työnjälkeä sai ihastella kokonaisen osaston verran, hyllykokonaisuuksista pidin erityisesti. Hakolasta olin kiinnostunut etukäteen (voisi sanoa, että varsin onnistunutta blogimarkkinointia!), kivoja sohvia ja paljon muutakin kaunista. Alimman kuvan nätti Lempi-hylly on viime syksyn Protoshopista, mahtavaa että prototyypit toisinaan päätyvät tuotantoonkin.

Vaneri tuntuu olevan kovin in edelleen, minkä huomasi toki myös Habitaressa. Siina Pekkanen on suunnitellut jänskän Circuit-hyllyjärjestelmän, jossa hyllyt saa tuotua haluamalleen korkeudelle. Mahtava tuo hyllyjen muoto! Sagalaga Design oli luottanut vaneriin messuosaston rakentamisessa, kivalta kokonaisuus kyllä näyttikin. Ihastuin kovasti merkin kuvituksiin ja ostin mm. kettujulisteen pirpanan huone mielessäni, kunhan vain äiti tästä ehtisi pähkäillä seinäideat valmiiksi asti…

Tuunausidea vanhalle meikkipöydälle! Mahtaiskohan äidin kätköistä löytyä tuollainen..?

Isoimmasta hallista selvittyämme teimme vielä kierroksen pienemmässä hallissa, jossa sijaitsi paljon erilaisia myyntipisteitä. Vastaan tuli ties mitä ihania juttuja, mutta valitettavasti kotiäidin rahavarannot ovat rajalliset. Cilla’s oli tuttu vain netin kautta ja nyt kun pääsin tuotteita hypistelemään, ostin parit pesuaineet kokeiltavaksi. Toinen printti-ihastus Sagalagan lisäksi oli kuopiolainen Ateljee Keltainen Talo, jonka oivaltavat printit iskivät saman tien. Kotiin hoitopöydän yläpuolelle päätyikin sitten postikorttiversio Olet niin rakas -printistä.

Toukokuussa kaverini M järjesti miehelleen yllätysjuhlat heidän ensimmäisen hääpäivänsä kunniaksi, ja samalla juhlistettiin niin menneitä kuin tulevia ikääntymisen virstanpylväitä. En ole aiemmin ollut mukana tällaisissa ylläreissä, oli jännää päästä kerrankin osallistumaan! Yllätyspuoli onnistui siltä osin hyvin, että A tuli yllätetyksi suunnitelmien mukaan, vaikka osa porukasta saapuikin paikalle vasta myöhemmin illalla. Hauskaa oli, kiitoksia vain asianosaisille!

Lupauduin leipomaan kemuihin jotain makeaa herkkua ja päädyin ottamaan revanssin pimun ristiäisissä olleiden muffinssien kanssa. Tällä kertaa osasin täyttää kipot täydemmäksi, mutta tyylipuhdas suoritus ei tämäkään ollut. En vaan tajua miten taikinan saisi purkkiin nätisti, ilman että sitä on pitkin reunoja (joka sitten luonnollisesti kärtsää uunissa)?! No, onneksi nyt tavara täytti kupin paremmin ja kuorrutteella sai kivasti pelastettua ulkonäön. Kuorrutteesta en tehnyt ihan niin överimakeaa ja lisäksi testasin värjäämistä vihreällä elintarvikevärillä, mikä onnistui yllättävän kivasti. Päälle vielä rakkausaiheisia koristeita, oijoi miten imelää. ;) Heitin taikinan sekaan lakritsinjuurirouhetta, mutta sen maku jäi vähän valjuksi. Noin muuten kakkuset olivat kuitenkin varsin onnistuneita!

M oli keksinyt hauskoja ohjelmanumeroita, mm. Mölkyn peluuta sekä pientä aivojumppaa. Kisasimme tytöt vastaan pojat ja valitettavasti on myönnettävä, että pojat veivät kokonaisvoiton melkeinpä heittämällä. Syytämme sitä, että meillä oli pääasiassa yksi vähemmän joukkueessa. Muistelimme myös lapsuudesta tuttujen siirtotatuointien kiinnittämistä, sellaisia kun oli löytynyt Tigerista muutamaakin erilaista settiä. Ohjeet piti lukaista, mutta sujuvasti saatiin kuvia kiinnitettyä vähän jokaiseen ruumiinosaan. Itse nappasin valikoimasta kissan kämmenselkään ja samaa sarjaa olevan violetin linnun mahaan navan viereen, vähän niin kuin kurkkaamaan housunkauluksesta. Siskon idea, joka oli aika mainio loppupeleissä.

Tapahtumapaikka, miespuolisen juhlakalun lapsuudenkoti, ihastutti sisustuksellaan. Tuoreehko keittiö turkulaisen Terraviivan laatoilla oli aivan ihana! Tykästyin lisäksi ruokailutilan tuoleihin ja sohvaan, jotka olivat kaikki verhoiltu tuollaisella mustavalkoisella kuosilla. A:n porukat lienevät myös jonkun sortin viherpeukaloita, sen verran komea orkidea näkyi olevan alakerran yhdellä ikkunalla. Mun orkideaonneni on ollut hippasen onneton viime aikoina, liekö syynä kasvien epäkelpo sijoituspaikka vai hoitajan hajamielisyys kastelun suhteen…

Tässähän on ehtinyt kulua kohta jo kuukauden päivät siitä, kun kävimme siskon kanssa eräänä lauantaina Vimmassa pällistelemässä tämän kevään ja kesän tuulia vaaterintamalla. The Revelation oli kahdeksan suunnittelijan yhteinen muotishow, monet heistä ovat aiemminkin kokoontuneet näin kevätaikaan yhteisnäytöksen merkeissä. Parin vuoden takainen Rock’n Roses säilytti edelleen paikkansa henk. koht. inspiroitumiseni ykkösenä, mutta kiinnostavia paloja toki tämän kevään näytöksessäkin oli. (Kuvat aukeaa klikkaamalla isommaksi.)

Näytöksen avasi Planet Star mallistollaan Lovefool, tekijänsä sanoin “ysäritribuutticocktail, joka sisältää kourallisen sydänmurskaa, lorauksen tuunausta & kierrätystä sekä himpun menneiden muistelua”. Simppeleitä asukokonaisuuksia kesään, sopivasti ysärimeiningillä höystettynä. Ysäri taitaa olla aika kuumaa just nyt, ainakin mitä kaupoissa olen hiljattain nähnyt: spagettiolkaimia, paksupohjaisia kenkiä ynnä muuta mukavaa omalta teiniajalta.

Veea Ingbergin mallisto X sisälsi ihania mekkoja, jotka olivat sinänsä yksinkertaisia mutta aina jollain mielenkiintoisella yksityiskohdalla varustettuja. Mä kelpuuttaisin saman tien omaan garderobiini tuollaisia mekkoja, yksi vähän vastaava tosin mulla onkin jo kaapissa.

Joel Törrönen oli jälleen liikkeellä jännittävillä toteutuksilla: Vie minut stratosfääriin -mallistoa esitelleillä malleilla oli kaikilla päässään erilaisia hässäköitä. Se siinä tosin oli, että katse etsiytyi enemmän päähän kuin varsinaiseen asuun… Haaremihousut olis kyllä kivat, sellaisella sopivan löröllä haaruksella.

Mua on (teko)nahka vaatteiden materiaalina kiehtonut tässä jo hyvän aikaa, joten Ebonya Clothing Designin yksinkertaisen kaunis nahkamekko Bohemica-mallistosta sykähdytti heti. Erityisen kivaksi kokonaisuuden teki nuo sukkahousut! Itse en ehkä nahkaiseen mekkoon taipuisi, mutta haaveissa on joskus vielä löytää rakastettavaksi ainakin se täydellinen nahkatakki sekä mahdollisesti myös housut ja hame samasta materiaalista.

Muotinäytöksen päätti Eszter Szabo Albatraoz-nimisellä mallistollaan. Kuvassa näkyvä asu oli koko shown viimeinen eikä olisi varmasti näyttävämpää lopetusta voinut olla. :)

Jaetaanpa tähän väliin muutama helmikuussa nappaamani kuva Rakenna & Sisusta -messuilta, taisivat loppujen lopuksi olla ainoat mitä muistikortille tallentui suht pikaisen visiitin aikana. Siitä jännä päivä, että olin tuolloin ensimmäistä kertaa kunnolla liikenteessä vauvan kanssa! Hyvin se kuitenkin meni eikä bebe edes herännyt sen muutaman tunnin aikana, mitä äiskän kanssa Turun messukeskuksessa kiertelimme. Kunhan posotti unta palloon vaunuissa ja antoi mun tutkailla rauhassa messutarjontaa.

Ikean osaston keittiö näytti varsin mukavalta, onneksi meillä oli keittiöprojekti meneillään kun muuten olisi voinut vaikka remppakuume iskeä. :) Suuntasin siis keskittymiseni sisustuspuoleen ja bongasin mm. Botkyrka metalliset seinähyllyt sekä yllä olevissa kuvissa näkyvät Bittergurka ruukut ja roikkuvat amppelit. Amppelia ei ehkä meidän keittiöön saa sovitettua ainakaan tuossa mittakaavassa, mutta tuollainen valkoinen ruukku voisi olla kivan näköinen mustalla tasolla. Tai miksei ikkunalaudallakin.

Yksi messujen inspiroivimmista jutuista oli epäilemättä Danske Bankin messuosasto, jonka oli suunnitellut sisustusblogien maailmasta tuttu Projekti Verkarannan Jutta. Lähiseutujen design oli näyttävästi esillä, mukana mm. noustelainen upea kube-betonivalaisin, jollaiselle löytyisi koti meiltä milloin tahansa. Muutenkin tykkäsin mustan ja puunvärin (+ betonin) yhdistelmästä, voi että kun osaisi itsekin saada sisustusjutut näyttämään noin kivoilta yhdessä! Vaan toisilla on taito ja toisilta se puuttuu… Harmikseni mä kuulun jälkimmäisiin.

Toisen mieleen erityisesti jääneen inspiraation tarjosi Turun Tapetti ja Matto, jonka osastolla silmäni hakeutuivat Pihlgren ja Ritolan ihaniin tapetteihin. Keittiön yksi seinä saattaa kaivata tapettia pintaansa ja jäin pohtimaan, voisiko ehkä Kiurujen yö punamustana olla siihen sopiva. Täytynee joku kerta käydä lainaamassa vuota kotiin mallailtavaksi.

Ensimmäinen viikko äitiysvapaasta humpsahti ohi kuin siivillä, vaikka suurimmaksi osaksi nökötin ihan vaan kotosalla. Vielä silloin ajattelin, että olisin hyvin voinut olla ainakin viikon normaalisti töissä, mutta nyt alkaa olla toinen ääni kellossa. Maha tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia eikä yhtäkkiä elo etupallon kanssa ole niin kovin iisiä. Istuessa maha on ikävästi “rutussa”, vaikka miten koittaisi pitää selän ryhdikkäästi suorana. Sohvalla makoillessa ei hetken päästä löydä hyvää asentoa, liikkuminen ja muu puuhastelu saavat mahan supistelemaan turhankin innokkaasti. Nukkumisesta nyt puhumattakaan: kylkiasento takaa, että vähintään kerran yössä herää jomotukseen jalassa. Huokaus.

Tiedän kyllä olevani onnekas, sillä raskaus on ollut varsin helppo eikä nämä loppuraskauden “vaivat” oikeasti ole mitenkään sietämättömiä. Välillä vaan tuntuu pää räjähtävän eikä kotona vallitseva kaaos suoranaisesti helpota oloa… Perjantaina sekasotku kasvoi keittiökalusteiden verran ja tällä hetkellä on joka nurkka täynnä pahvipaketteja, joiden sisällöstä toivottavasti kohtapuolin rakentuu meidän uusi keittiö. Ehkä eniten ahdistaa oma kykenemättömyys viedä remonttia eteenpäin, mahan kanssa kun ei pahemmin kiipeillä jakkaroilla tai muutenkaan käpistellä sen enempää, ettei tule ennenaikaista lähtöä synnärille. Hitsi kun ei tajuttu aloittaa keittiöproggista jo kesällä! Mutta ei auta jälkiviisaus, tällä on nyt mentävä.

Jottei koko postaus olisi pelkkää vinkumista, otetaanpa hieman kepeämpää asiaa loppuun. Mennyt viikonloppu oli epäilemättä yksi parhaista mitä tulee joulumyyjäisiin, Turku Design Now! -joulumyyjäiset olivat avoinna kolmena päivänä keskustan liepeillä ja sunnuntaina oli Uuden Muotoilun Joulumarket Logomossa. Perjantaina kävin tuhlaamassa roposet Ketarantiellä, parin joululahjan lisäksi ostin itselleni kuvassa näkyvän Klo Designin muhkean neuleen. 100% villaa lämmittää taatusti talven viimassa! Sikäli mikäli mitään talvea edes tulee… Eilen piipahdin Logomossa villaan kietoutuneena, maha mahtui mukavasti alle eikä plussakelissä tarvinnut edes erillistä takkia. Joulumarketissa oli myynnissä kaikkea ihanaa, mutta lottovoittoa odotellessa hankin tässä kohtaa ainoastaan kuolaamani nahkaisen rannehihnan kameraan.

Asu oli kokonaisuudessaan niin sunnuntaiasu kuin vain voi olla: korvikset siskon kirppiskasasta, villatakki ja laukku Klo Design (jälkimmäinen joulumyyjäishankinta muutaman vuoden takaa), housut/leggingsit H&M mama ja kilisevät lempparimonot Vagabond. Housuvinkkauksesta iso kiitos Tuijjalle! Nuo kyseiset etupuolelta tekonahkaiset ja takaa paksua kangasta olevat pökät ovat olleet jalassani viime aikoina about joka kerta kun on tarvinnut pukeutua kotihousuja siistimmin. Mietin ensin onko mitään järkeä enää tässä vaiheessa hankkia uusia äitiysvermeitä, mutta onneksi päätin näin tehdä – ovat ihan korvaamattomat nyt, kun äitiysfarkut painavat jo ikävästi mahaa.

Viikate – Kuutamo, Kaiho ja Katkeruus [2011]