AvainsanaH&M

Raskaampaa joulua [2006]

Tällä lomalla en ole saanut oikein mitään aikaiseksi, olen ollut ehkä joku aikaansaamattomin ikinä. Toisaalta hyvä vain, että olen saanut rentouduttua, mutta toisaalta joulupuuhat ovat edelleen niin vaiheessa että ihan hävettää. Julkaistuani tämän kirjoituksen heitän kyllä ulkovaatteet päälle ja suuntaan kaupungille hoitamaan loput joululahjaostokset.

Kuten otsikkokin kertoo, aiheena tällä kertaa ei suinkaan ole inttikuulumiset vaan viimeaikaiset lisäykset siviilissä näkyvään tyyliini. Aloitetaanpa parista H&M-löydöstä. Tutkailin muistaakseni viime lomilla H&M:n nettiputiikin SALE-osastoa enkä lopulta malttanut olla laittamatta tilausta menemään. Paketti saapui Turkuun jo ennen kuin ehdin lomille, joten torstaina sain heti mennä hakemaan paketin – ja odottaa postissa sellaset puoli tuntia, sillä jonossa oli yli 50 ihmistä mua ennen… No, selvisin hengissä ja pääsin kotiin tutkailemaan paketin sisältöä. Kiilakorkokenkiä on näkynyt yhdessä jos toisessa blogissa, sellaisethan munkin ostoskoriin päätyi kun hinta oli pudotettu puoleen. Jostain blogista olin bongannut myös vetoketjuleggingsit, jotka totesin loistavaksi ideaksi ja suunnittelin toteuttavani sellaiset itse (tai siis äidin avustuksella). Pari päivää sitten satuin bongaamaan vetoketjulliset pökät H&M:n rekistä, hintaa oli saman verran kuin tavallisissakin leggingseissä, joten kassan kautta kotiin. Olivat muuten ainoa vetoketjullinen pari ja vieläpä mun kokoa, selvä enne eikö? :)

(Kengät 14,90e / H&M; vetoketjuleggingsit 9,90e / H&M Divided.)

Kiilakorkopopojen lisäksi H&M-paketissa oli jos jonkinlaista yläosaa (mulla on selvästi joku puutostila sellaisista), alla yksi niistä eli valkoinen tennariprintillä varustettu ohuehko t-paita. Selkäpuolelta paita on sopivasti syvään uurrettu ja lisäksi niskassa on narut, jotka saa kivasti rusetille. Toinen uutuus kuvassa näkyy kynsissä, Anytimen oranssin kynsilakan nappasin mukaan halpahallin alekorista.

(Printtipaita 4,90e / H&M Divided; Anytimen kynsilakka, sävy Sun flower 1e / Vapaa Valinta.)

Siinäpä ne, joku päivä toivottavasti lisää. Nyt jätän datailun joksikin aikaa ja painelen sinne jouluostoksille. Ai niin, meikkiä tarvitsee ehkä hieman korjailla ensin – mä olen nykyään ihan kamala itkupilli ja vollotan pienimmästäkin. :’| Ehkä se johtuu siitä, ettei armeijassa pahemmin itketä?

U2 – U218 Singles [2006]

Kiskon tässä samalla aamuyöllä haettua pizzaa naamaani, aamupäivän olen parannellut oloa kylmällä laittikolalla. Eilen päivällä tuli sellainen fiilis, että tahtoisi lähteä tuulettumaan Turun yöelämään ja kuin tilauksesta sisko ilmoitti olevansa lähdössä baanalle kaverinsa R:n kanssa. Suunnattiin jälleen kerran Lyniin, jossa viihdyttiinkin melkein valomerkkiin asti. Oli hauskaa olla kerrankin tyttöporukalla liikenteessä!

Voisin vaikka laittaa pitkästä aikaa pari päivän asua tänne, kumpikin eiliseltä ja klikkaamalla saa suuremmaksi plus tarkemman infon vermeistä. Tuosta hatusta sen verran, että kyseinen päähine on koristanut eteisen hattuhyllyä koko kevään, mutta nyt vasta sain laitettua sen ekan kerran päähäni. Käväisin eilen uteliaisuuttani H&M:n miestenosastolla tsekkaamassa monessa blogissa näkyneen mustan hatun, ei ole omaa versiotani voittanutta. Asiaan tietysti saattaa vaikuttaa se, että hattuni on rakkaan edesmenneen pappani perua… :)

Kameraa ei kauppakierrokselta eilen tarttunut mukaan – en edelleenkään ole varma minkälaisen ostaisin – mutta sen sijaan ostin 9 eurolla mustat vajaamittaiset housut, joita ihastelin jo keväällä ystäväni Akkikin päällä. Melkein hihkaisin ääneen bongattuani pökät aletangolta ja etenkin, kun se ainoa pari sopi vielä päälle about täydellisesti. Tykkään housujen vetoketjuista, joita on kummankin lahkeen sivulla sekä vasemmassa reidessä olevan taskun reunassa. Erityisesti reisitaskun tähtivedin on ihana:

Kohtapuolin voisin ryhdistäytyä hieman ja jättää nörtteilyn hetkeksi, jossain välissä pitäisi vielä ehtiä kotikotonakin käydä. Harkitsen suorittavani operaatio hiustenvärjäyksen, juurikasvu alkaa olla turhan näkyvää ja pakko joka tapauksessa käydä suihkussa ennen Säkylään lähtöä. Hmm. Mun oikea käsi tuntunut koko aamupäivän siltä kuin se olisi puutunut, kummallista ja ärsyttävää.

Death Cab For Cutie – You Can Play These Songs With Chords [2002]

Mun jalat ovat viimeisen parin päivän aikana joutuneet kärsimään ja alkavat nyt olla hajalla vähän joka suunnasta. Mä en pysty käsittämään, miten jotkut voivat käyttää päivästä toiseen korkokenkiä! Eikö niiden jalat huuda hoosiannaa sadan metrin jälkeen kuten omani tekevät? Välillä tuntuu, että Converset ja Superstarit ovat ainoat popot, jotka eivät satuta mun jalkoja.

Korkkareiden kanssa ongelmana eivät ole päkiät (vaikka toki nekin vähän rasittuvat) vaan enemmänkin varpaat ja kantapäät. Mun ylipitkät varpaat eivät tunnu sopivan minkäänlaisiin korkokenkiin/avokkaisiin, ja jos ne jollain ihmeen kaupalla sopivat niin aivan varmasti kantapää ottaa osumaa. Pahimmassa tapauksessa tietysti yhdistetään nämä, jolloin itku on jo lähellä mikäli sellaisia kenkiä erehtyy käyttämään. Ajattelin Tampereelta ostamieni Vagabondin ballerinojen olevan unelmat jalassa – ei korkoa ja materiaalikin pehmeää nahkaa – mutta toistaiseksi ne ovat tehneet kantapäät kirkuvan punaisiksi. Toivon todella, että ne muotoutuvat ja alkavat tuntua paremmilta ajan kanssa.

Tänään kävin töiden jälkeen pikaisesti kaupungilla ja heitin jalkaani sandaalit, tuloksena pienet haavamaiset vesikellot kummankin jalkaterän ulkosyrjässä. Mikäli kadut eivät olisi kaupungissa aina niin likaisia, alkaisin vakavasti harkita siirtymistä paljain jaloin tassutteluun.

Se kengistä ja valituksesta, nyt iloisempiin asioihin. Piipahdin eilen Hansan H&M:ssä, jossa silmäni tavoittivat vaatepaljoudesta ihanan mustavalkoraidallisen jakun. Sovitus varmisti asian ja uusi rakkaus oli syttynyt. ♥ Tuumailin, että koska en etsinnöistäni huolimatta ole löytänyt (teko)nahkatakkia, sen voi hyvin korvata vajaamittaisella raitajakulla. Eihän ne tietenkään ole sama asia, mutta ehkä uusi raidallinen ystäväni toimii jopa nahkaista versiota paremmin. Tuore ihastukseni pääsi tottakai heti päälle tänään (klikkaamalla kuva isommaksi + tarkemmat tiedot asusta @ Flickr), huolimatta kevätauringon ihanan lämpimistä säteistä.

Kohta pitäisi lähteä Elixiaan rääkkäämään itseään, viime kerrasta tuntuu olevan jo ties miten kauan (todellisuudessa vajaa viikko). Täytyykin muistaa irtisanoa sopimus, sillä heinäkuusta alkaen mun liikuntapuolesta huolehtii Puolustusvoimat. Siviiliaamuja jäljellä alle 40, hui!

Stella – Löytäjä saa pitää [2008]

Eilen tosiaan olin siskon ja siskon kaverin kanssa KOP-kolmion avajaisissa, ihan hienoksi paikka on laitettu. Oltiin ajoissa paikalla ja heti ovien aukeamisen jälkeen suunnistettiin Gina Tricotiin – kuten monet muutkin. Sovitukseen jonottamisen vielä kesti, mutta voi elämä kassajonoa! Jonotettiin varmaan puolisen tuntia ennen kuin päästiin edes näköetäisyydelle kassoista. H&M:llä ei ihan yhtä paljon ollut porukkaa, mutta kyllä sielläkin sai seisoskella jono(i)ssa minuutin jos toisenkin.

Vasemmalla eilisen shoppailuasu, illan baariasusta ei tullut otettua kuvaa. Tykkään kovasti noista Vagabondin kengistäni, mutta auts kun ne osaavatkin hiertää kantapäitä. Mä toivon, että se on vain uutuuden jäykkyyttä ja käyttömukavuus tuosta paranee… Niin juu, ne mun ostokset! Yritin ottaa ihanaa “teinikuvaa” uusista romppeista (digipokkarin kaukosäädin on jossain karkuteillä), mutta ei siitä mitään tullut enkä jaksanut uudestaan yrittää. Eikä ne ostokset nyt niin ihmeellisiä edes olleet: Gina Tricotista avajaistarjousmekko (pallokuosinen yläosa ja musta alaosa, sellanen joka about kaikilla on) 4,90 € ja H&M:stä vähän pidempi punainen t-paita 3,45 € sekä omenanvihreät leggingsit 2,90e (tosin H&M:ltä sai vielä kaikista -10 %). Nuo leggingsit ovat muuten mun ekat puolipitkät leggingsit ikinä. Mä en oikein ole lämmennyt säärimitalle aiemmin, mutta nuo olivat niin herkullisen väriset, että päätin antaa pituudelle mahdollisuuden.

Illalla päädyttiin siskon ja parin kaverin kanssa Lyniin, pari tuntia venyikin useammaksi tunniksi. Aika vähän oli ihmisiä liikenteessä, ilmeisesti vappu on tehnyt tehtävänsä. Kivahan se tosin vain oli, ettei istumapaikkaa tarvinnut etsiä kissojen ja koirien avulla ja että tanssilattiallakin mahtui liikkumaan. Välillä tunnen itseni kamalan vanhaksi siellä juuri ja juuri täysi-ikäisten keskellä, mutta tosiasia on se, että Lynissä soi paras musiikki ja se on tanssimisen kannalta tärkeintä. Ihania amispoppibiisejä sekä 90-luvun hittejä, mutta myös uudempaa musiikkia – täydellinen yhdistelmä!

P.S. Vielä muutama päivä aikaa osallistua Dreams of catwalk -blogin arvontaan.