AvainsanaH&M

Tämä(kin) viikko on – yllättäen – ollut taas kovin kiireinen, eilenkään en ehtinyt koneelle lainkaan. Kaikenlaista olisi mielessä tänne blogiin päivitettäväksi, mutta täytyy nyt tyytyä naputtelemaan näitä juttuja joitakin päiviä jälkikäteen.

Viime perjantaina meidän piti Felinen kanssa lähteä iltapäivällä ajelemaan kohti pääkaupunkia, mutta siskorukka oli niin flunssainen ettei ollut tarpeeksi kuosissa keikkailuun. Ilmoitin sitten kullalle, että hei kun tuut kotiin niin lähdet sitten mun kanssa Helsinkiin. Ei ehkä vastannut pojan suunnittelemaa viikonlopun aloitusta, mutta kuulemma ihan mukavaa oli tehdä tällainen minireissu kahdestaan.

Matkalla oli todella kummallinen sää: välillä aurinko paistoi kirkkaasti ja yhtäkkiä taas tuli vettä taivaan täydeltä. Ei liene yllätys, että näkyi sateenkaari? Ja itse asiassa kaksikin jopa:

Mutkien kautta saatiin auto parkkiin Ruoholahteen, jossa hypättiin metroon ja hurautettiin keskustaan. Kulta pyöritteli ihmeissään päätään laskeutuessamme alas metrolle ja mumisi jotain elokuvamaisuudesta – tajusin sitten vasta kysyä eikö poika ollut aiemmin metrossa ollut. Ei kuulemma ollut edes nähnyt muuta kuin elokuvissa, joten siitä tuli sitten kultsin ensimmäinen metromatka. Täytyy joskus viedä herra tutustumaan Tukholman, Pariisin tai Lontoon metroon…

Keskustassa mä halusin ehdottomasti käydä tutustumassa viime keväänä avatuissa Monkin ja Weekdayn liikkeissä, poikettiin myös Aleksanterinkadun H&M:ssä tsekkaamassa Suomen ainoa H&M Home -myymälä. Mitään tahtoosaada-juttuja ei pahemmin tullut vastaan (pankkitili kiittää!), mutta yhden hankinnan tein: etsimäni hattu löytyi vihdoin Monkista! Olen haaveillut tuollaisesta “hassusta hatusta” pitkään eikä vastaavia ole näkynyt missään, yleensä kaikissa on ihan liian leveä lieri. Nyt kuitenkin tuli juuri oikeanlainen vastaan, vieläpä siedettävään kahdeksantoista euron hintaan.

Aleksanterinkadulta käppäiltiin Forumiin, jossa mä kävin ensin kuolaamassa kenkiä Vagabond-liikkeessä ja sitten taltutettiin pikkunälkä Arnold’silla. Bagelit mahassa otettiin suunnaksi The Circus, jonne jonotettiin hetki viileässä syysillassa bilevaatteissaan hytiseviä tyttösiä ja niiden kännihöpötyksiä hihitellen. :) Sirkuksen keikkailta oli tanssimusiikkipainotteinen ja paikalle houkutellut nimi Cascada, joka on pitänyt mun henk.koht. amispoppisuosikeissani kärkisijaa jo useamman vuoden. Toimii loistavasti myös lenkkimusiikkina!

Ennen illan pääesiintyjää odotellessa lavalle nousi vajaan tunnin ajaksi K-System, jota en ole tainnut muutamaa radiossa soinutta biisiä enempää kuunnellut. Ihan ok musiikkia, vaikkakin mun korvaan kappaleet olivat keskenään aika samanlaisia. Joka tapauksessa passeli lämppäri saksalaiselle eurodancelle kyllä.

Tapahtumaan sai myös alaikäiset lippuja, minkä seurauksena paikka oli jaoteltu sallittuun ja K-18 alueeseen. Lavan edusta (= tanssilattia) oli tietystikin kaikille avoin, K-18 paikkoja olivat lähinnä baaritiskien ympäristöt. Sinänsä ihan toimiva systeemi, sillä tanssilattialla ei kukaan heilunut tuoppien kanssa kuten tuollaisilla baari-/klubikeikoilla yleensä. Yleisö tietysti oli osittain hyvinkin nuorta, mutta ärsyttävimpiä tapauksia oli ennemminkin ne juuri täysi-ikäistyneiltä näyttävät, jotka olivat mitä ilmeisimmin unohtaneet käytöstavat. Kummallisinta oli, että miespuoliset osasivat kyllä käyttäytyä mutta nuorten naisten käytöksessä oli todellakin toivomisen varaa.

Cascada aloitti puolisentuntia annetusta showtimesta myöhässä, mutta eipä kello silloinkaan ollut vielä kuin puoli kymmenen. Tuollaisissa ikärajattomissa keikoissa on se hyvä puoli, että ne alkavat yleensä ajoissa eikä tarvitse odottaa mihinkään puoleenyöhön ennen kuin artisti ilmestyy lavalle, missä kohtaa iso osa yleisöstä on jo aivan lärvit.

En osannut odottaa mitään, mutta silti armeijapukuiset miehet saivat yllättymään lavalle astellessaan. Koppalakit ja takit vaihtuivat melko pian verkkopaitoihin ja keikan aikana hepuilla näkyi ties mitä pientä lisäasustetta kuten kaasunaamarit. Tanssia pojat kyllä osasivat! Laulaja näytti suunnilleen siltä kuin ajattelinkin, tosin esimerkiksi yhtyeen nettisivuilla olevat kuvat on a) otettu pari vuotta sitten tai b) käsitelty aika rankalla kädellä – sen verran nuoremmalta näyttää kuvissa kuin livenä.

Cascadan setti oli harmiksi yllättävän lyhyt (n. 45 min) ja tuntui loppuvan juuri kun päästiin vauhtiin. Uusimmat hitit kuten Pyromania, Evacuate The Dancefloor ja What Hurts The Most kuultiin tottakai, vanhemmasta tuotannosta (jota olen siis eniten kuunnellut) tuli Everytime We Touch, Bad Boy sekä useamman biisin pätkistä (mm. Miracle, Truly Madly Deeply) koottu kokonaisuus. Ensimmäisen levyn lemppareistani jäin kaipaamaan Ready For Love– ja Wouldn’t It Be Good -kappaleita, mutta niitä nyt ei muutenkaan ole kauheasti missään soitettu.

Yhteenvetona keikkatarjonta oli Helsinki-reissun arvoinen, The Circus paikkana ei mitenkään erikoinen vaikka nettisivujen perusteella voisikin kuvitella muuta. Ehdottomasti menisin Cascadaa kuuntelemaan uudestaankin, mieluiten ehkä jossain festareilla tms. – voisi sinänsä toimia jopa klubikeikkaa paremmin. Vielä kun pääsisi toisen amispoppilempparini eli Groove Coveragen näkemään livenä… Moonlight Shadow livevetona, oih!

(Kaikki kuvat © minä itte.)

Cascada – Evacuate The Dancefloor [2009]

Sain viikonloppuna vihdoin kuvattua alelöytöjä, joita olen nyt viime aikoina tehnyt. Toisinaan aleista ei tunnut löytyvän yhtikäs mitään mielenkiintoista, joskus taas kaappi täydentyy vaikka millä ihanalla jutulla. Ja uusien artikkeleiden hankkiminen tietää luonnollisesti sitä, että vanhemmat ja vähemmälle käytölle jääneet on aika viedä kirpputorille – kunhan vain osaisin luopua niistä… On käsittämättömän vaikeaa laittaa eteenpäin sellaisia vaatteita, jotka joskus ovat olleet niin kovin rakkaita mutta joita ei enää tule syystä tai toisesta käytettyä. Eikä asiasta tee yhtään helpompaa edes ajatus, että joku toinen saattaisi käyttää niitä ihan yhtä suurella rakkaudella kuin itse silloin joskus.

Pyrin edelleen päivittämään vaatekaappiani sellaisilla artikkeleilla, joita voi helposti yhdistellä eri tilanteiden vaatimalla tavalla jo omistamiini vaatekappaleisiin. Oikeanlaiset materiaalivalinnat, sopiva koko ja yhdisteltävyys ovat ne määreet, joilla vaatteeni nykyään valitsen – moni ihana vaate on jäänyt kauppaan huonon materiaalin taikka vaikean yhdisteltävyyden takia. Kerrataanpa nyt mitä kriteerit täyttäviä juttuja tämän kesän aleista on löytynyt.

Beiget perushousut (tai opettajahousut, kuten kulta niitä kutsuu) tarttuivat mukaan Myllyn Lindexiltä, -70% alelapulla varustettuna maksoivat noin 12e. Malli pikkasen leventää mun jo valmiiksi kurvikasta perää, mutta ainakin pökät ovat ihan unelmat jalassa. Mitään tällaisia housuja mulla ei ennestään ole, joten hankinta mietitytti hieman, mutta tuumailin että jos ei pitkinä versioina tule käyttöä niin sitten pätkäistään shortseiksi (shortsit = ♥!). Turhaan ehkä pelkäsin, ovat meinaan päätyneet useasti jo jalkaan viileämpinä hetkinä.

H&M:ltä kaappiini päätyivät mustat normaalihintaiset shortsit (hurjat 10e maksoivat) sekä alerekiltä vitosella Dividedin siniset polvimittaiset lököhousut, jotka malliltaan ovat ehkäpä haaremihousujen serkut. Jälkimmäiset pääsivät lähinnä kesäkotihousuiksi, kun helteiden alkuvaiheessa tuskailin pitkien fleece- ym. kotihousujen kanssa ja shortsit taas ovat liian lyhyet tietokoneella ollessa (tuoli raapii paljasta ihoa ikävästi).

Paitaosastoa kasvatin parilla raitapaidalla. Skanssin Vilasta löytyneessä Objectin paidassa (n. 10e) on hauskasti erilaisia raitoja eri osissa paitaa sekä lisäksi jännät hihat ja takana pieni rypytys. Hansan Onlysta taas nappasin about kuudella eurolla peruspaidan, jossa on yksityiskohtina pieni tasku edessä ja nappirivi selkäpuolen alareunassa.

Asustepuoli täydentyi lähinnä Lindexin valikoimasta. Isohko organic cotton -pääkallokassi kustansi kolmisen euroa ja oli normaalihintainen, solmuvärjätty huivi -70% alennuksella 4,50e ja niittirusetti taisi olla suunnilleen 1,50e. Olen joskus siskolta lainannut tuollaista hiusrusettia ja se oli niin kiva, että nyt oli ostettava itsellekin. Niittimäinen muovirannekoru on Seppälästä (2e), myöhemmin tosin alkoi epäilyttää olikohan tuo nyt ihan tarpeellinen hankinta… Päätyy lähiaikoina toteutettavaan kirppisreissuun mukaan, mikäli emme löydä yhteistä säveltä.

The Body Shopista olisin voinut kahmia vaikka mitä ihania voiteita sun muita, mutta pidin järjen mukana ja ostin ainoastaan papaija-huulivoin vitosella. On muuten mahtava tuote! Ja tuoksuu aivan taivaalliselta. Kynsilakat ovat kummatkin Sokokselta, Lumenen Kevätkepponen 3,90e ja Mavalan New York 3,50e. Olen ihan rakastunut noihin sävyihin, tälläkin hetkellä mulla on ensin mainittua varpaissa ja jälkimmäistä sormissa.

Myös kenkäuutuudet – Vagabondin, kuinkas muutenkaan – ovat täyttä rakkautta! Ruskeasävyiset Elise-kangaskengät ostin Skanssin K-kengästä, olivat -15% eli kolmekymppiä ja rapiat jäi maksettavaksi. Ramona-solkinilkkureita olin kuolannut useamman kuukauden jo merkin nettikaupassa odotellen niitä aleosastolle, mutta kun alehinnat julkaistiin ja Ramonat katosivat kaupasta pariksi päiväksi kokonaan, päätin että tilaisin ne joka tapauksessa jos ne vielä jossain tulevat vastaan. Ilmestyiväthän ne sinne sitten takaisin, joten tilaus lähti menemään vaikka yli satasen hinta pikkasen kirpaisikin. Lohduttauduin ajatuksella, että parempi yhdet arvokkaammat mutta hyvät kengät kuin useammat edullisemmat ja jalat hajottavat popot.

Kenkäpakettia odottaessani hieman huolestutti, jos olinkin kuvitellut nilkkureiden upeuden ja joutuisin pettymään saatuani sellaiset vihdoin jalkaani. Toisin kuitenkin kävi ja rakastuin kenkiin saman tien, kun sain ensimmäisen kaivettua ulos laatikosta. Jalassa t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-t, tuoksuvat huumaavasti nahalta ja kilisevät ihanasti kävellessä – mitä muuta voisi edes toivoa?! Havaitsin kenkien passaavan hyvin myös kesään, ainakin perjantaisella baarireissulla toimivat loistavasti eivätkä jalat väsyneet yhtään. Vähän tietysti pelotti tanssilattialla, että joku hyppäisi kengille tai ne kolhiintuisivat muuten mutta onneksi mitään ei käynyt.

Vielä hieman lähempää kuvaa solkiyksityiskohdista. Ovat ne vaan niin ihanat, huokailuttaa ihan kun näitä kuvia katselee! Tässähän melkein alkaa jo odottaa loppukesää ja alkusyksyä, jolloin kelit viilenevät ja Ramonat pääsevät paremmin käyttöön. Mun syyskenkävalikoima on aika täydellinen: Ramonat, Muscatit, Thelmat ja Dr. Martensit.

Nyt kuitenkin on vielä kesä ja helteet – ja Vagabondin Saphiret, nuo täydelliset kesäsandaalit. Seuraavaksi siirryn ulkosalle ja unohdan tietokoneiden olemassaolon, adios!

No niin, nyt vihdoin niitä viime viikon ostoksia! Aloitetaan Tampereen reissun hankinnoista. Olen syksystä asti pohtinut panostamista kunnon kuulokkeisiin, erityisesti tietokoneella (joko kotona tai sitten kotikotona läppärillä) käytettäväksi. Kullalle hommattiin mikrofonilla varustetut kuulokkeet syksyllä heti muuton jälkeen, ne ovatkin olleet ahkerassa käytössä kultsin pelatessa ja katsellessa videoita koneelta. Mulle hankinnalla ei ollut niin tulipalokiire ja ehdinkin useamman kuukauden arpoa minkä merkkiset kuulokkeet saisivat kodin meiltä. Tässä kuussa Stockan kanta-asiakkaat saivat etusetelit, joista toisella sai yli 50e ostoksesta 10e pois, ja ostopäätökseni oli sillä selvä.

Valintani tein siis WeSCin ja Skullcandyn välillä. Jälkimmäisen merkin nappikuulokkeethan sain vuosi takaperin joululahjaksi ja niistä olen kyllä tykännyt. Nettitutkailut kuitenkin saivat mut kääntymään WeSCin puoleen, kyseisiä Oboe-kuulokkeita on vilahdellut kiitettävästi ainakin ruotsalaisissa blogeissa ja kovasti ovat olleet kommentit positiivisia. Kuponki kourassa tein sitten visiitin One Wayhin täällä Turussa, mutta jouduin pettymään – vielä kuukausi sitten seinällä olleet kuulokkeet olivat kaikki loppuneet! Onneksi reissu Tampereelle tuli sopivaan väliin ja pääsin käymään siellä One Wayssa, jossa kuulokkeita oli useammassakin värissä. Vaikka olin alusta asti himoinnut punaisia, Tampereella kirkkaankeltaiset melkein veivät voiton herkullisen keväisellä värityksellään.

Kaikesta huolimatta mukaani lähtivät punaiset Oboet alkuperäisen suunnitelman mukaan. Mätsäävät ainakin kännykkään hyvin. :) Jonkun verran olen kuulokkeet korvilla istunut koneella ja tuntuvat kaikin puolin oikein onnistuneelta hankinnalta. Toinen Tampereelta kotiuttamani asia näkyy kuvassa kuulokkeiden taustana: tekonahkahousut 12 eurolla (norm. 39,90e) Lindexiltä. Muutama postaus sitten mainitsemani JC:n semitekonahkaleggarit saivat siis jäädä multa hankkimatta, Lindexin pökät veivät voiton. Housut (tai ehkä ne ovat tosi paksut leggingsit?) ovat kiiltävät ja niissä menee koristesaumat hauskasti keskellä lahkeita, me likes. Pääsivät jalkaankin (hyvin toimivat myös sukkikset alla lämmittämässä) heti reissua seuraavana päivänä keikalle, jossa keräsivät saman tien ensimmäisen kehunsa.

Seuraavaksi sitten Sonia Rykielin ja H&M:n yhteistyömallistoon. Kokeilin tosiaan yhtä sun toista vaatekappaletta, vaikka mitään eri varsinaisesti ollut tarkoitus viedä kotiin asti. Neuleshortsit päätyivät mukanani sovituskoppiin hetken mielijohteesta, mutta tykästyin niihin aika lujaa ja kullan kommentit sinetöivät ostopäätöksen. Nyt ei enää palele peppu kylmälläkään kelillä, sen verran paksua ja lämmintä materiaalia ovat nuo!

Toinen haaleanpunaiseen paperikassiin tiensä löytänyt vaatekappale oli raidallinen neule venepääntiellä. Heti vedettyäni paidan päälleni rakastuin täydellisen pehmoiseen materiaaliin – yllätyksekseni lappu paljasti neuleen olevan 100% villaa. Ensimmäistä kertaa törmäsin villatuotteeseen, joka ei kutittanut edes pienesti paljaalla iholla. Hyvin usein asia on toisin, mm. tänä talvena hankkimani jättimäinen villakaulahuivi vähän tuppaa kutittamaan paksuudestaan ja superlämpimyydestään huolimatta.

Arvoin hetken kokojen XS ja S välillä, lopulta otin mukaani isomman koon jotta sitä voi pitää leggingsien kanssa. Olen useasta blogista lukenut, että kyseinen neule olisi todella lyhyt, mutta omasta mielestäni S oli ihan tarpeeksi pitkä leggarikäyttöön eikä mulla tietääkseni ole mitenkään superlyhyt selkä tai mitään… Tiedä sitten olisivatko näin kommentoineet vain tahtoneet helman olevan reilusti pidempi. Mun paita yltää takapuolen alle ja katson sen riittäväksi, kuten tunikoiden kanssa yleensäkin. Ohuiden sukkahousujen kanssa en ehkä pelkästään tuota käyttäisi.

Stam1na – Viimeinen Atlantis [2010]

Jokohan mä huomenna saisin aikaiseksi kertoa Sonia Rykiel pour H&M -ostoksistani? Niin ja Tampereen hankinnatkin ovat edelleen paljastamatta. Kuvamateriaalihan tässä mättää, muuten olisin taatusti postannut jo. Nappasin kyllä kuvia viime viikonloppuna jo, mutta jotenkin olivat ihan blääh nyt kun uudemman kerran katsoin. Jospa huomenna paistaisi aurinko ja tulisi vähän valoa tähänkin kämppään niin saisin otettua uudet ja toivottavasti paremmat kuvat. Tässä postauksessa on tyydyttävä upeisiin kännykkäotoksiin.

Tuollaisia sovitin ja vähän kyllä muutakin. Musta yksiolkaiminen neulemekko oli ihana muttei niin ihana, että olisin sen ehdottomasti tahtonut. Raidallinen neuletunika oli jätti-iso, koko XS näytti mun päällä lähinnä siltä kuin olisin teltassa. Löysä sellaisen kuuluukin toki olla, mutta ei mun mielestä ihan niin löysä kuitenkaan. Pituuskin taisi olla helposti polviin saakka.

Kulta oli maailman paras ja lähti lauantaiaamulla mun mukaan kaupungille, ehdotti asiaa itse jopa. Rykielin neuleiden keskellä oltiin joskus lähempänä puoli kymmentä, meidän lisäksi paikalla oli muutama ihminen – enimmäkseen keski-ikäisiä naisia, mikä kultaa ihmetytti kovasti että olenko mä nyt innostunut jostain keski-ikäisten vaatteista. :) Turussa ei koko naisten mallistoa ollut, mutta en jäänyt mitään sen kummemmin kaipaamaan. Kokoja oli hyvin ja ostamieni artikkeleiden kohdalla kokeilinkin paria eri kokoa. Aika väljiä malleja vaikuttivat useimmat olevan, kun mullekin taisi kaikista XS olla sopivin ja yleensä kuitenkin valitsen kooksi S tai M.

Mun saatua omat Rykielini mentiin aamupäiväkahville Cafe Braheen, joka oli uudistanut muffinssivalikoimaansa valkosuklaavadelmalla. Sitä oli ehdottomasti maistettava ja oi, namia oli! Brahen muffinssit on ihanan jättimäisiä ja juuri sopivia jaettavaksi kahdestaan, mitä kaikki eivät tunnu tajuavan kun pöytiin näkee niin usein jätetyn puoliksi närpittyjä muffinsseja.

Jes, sain kuin sainkin käsiini H&M Dividedin ihanaiset sydänsukkahousut! Tukholmassa bongasin sukkikset mallinuken päältä, mutten löytänyt niitä myynnistä kummastakaan käymästämme liikkeestä. Eilen klikkailin pitkin poikin blogimaailmaa ja yllättäen kyseiset sukkikset hyppäsivät verkkokalvoilleni – ostopaikkana Jyväskylä. Tänään ei sitten auttanut muu kuin mennä tsekkaamaan Turun myymälät ja onneksi KOP-kolmion yläkerrasta sukkikset löytyivät. Himoittiin niitä kumpikin siskon kanssa, mutta 8e hinta sai meidät lopulta ostamaan paketin puoliksi. Hyvä että ollaan suurin piirtein samankokoisia, että voidaan käyttää samoja vaatteita!

Esittelen samaan syssyyn nyt joitakin tämän talven alennusmyynneistä tekemiäni löytöjä. Yllättävän paljon olen kaikenlaista löytänyt, aina alennusten aikaan ei kaupoissa tunnu olevan mitään mieleistä. Ihanaa kun pitkästä aikaa on voinut oikeasti käyttää vähän rahaa vaatekaapin uudistamiseen, vuoden varusmiespalveluksen ja sitä edeltävän hyvin töidettömän vuoden aikana ei paljoa ollut laittaa mihinkään ylimääräiseen.

(Tyllihameet 9e/kpl, paljettihame 5e ja trikoohame 5e / kaikki H&M Divided.)

Rakastan noita H&M:n tyllihameita! Ensimmäisen ostin joitakin vuosia sitten jo, ja pari seuraavaa tarttui matkaan alennuksesta. Tämän talven alennusmyyntien seurauksena tyllihamekokoelmani käsittää yhteensä viisi (tosin tuo violetti on siskon kanssa yhteinen) hametta, jokaisesta tykkään ihan mielettömästi. Valkoisen kun vielä saisi niin olisi kokoelma täydellinen. Paljettihameen meinasin ostaa jo vuosi sitten, mutta jätin jostain syystä kauppaan. Olen harmitellut sitä useasti sen jälkeen, nyt voin lopettaa kun hame vihdoin löysi tiensä vaatekaappiini. Farkkumaisen näköinen trikoohame lähti sovitukseen ihan vain huvin vuoksi, mutta ihastuin siihen niin etten malttanut olla kiikuttamatta sitä kassan kautta kotiin. Hame on ihanan paksua trikoota, just sopivan jämäkkä eikä yhtään lörppä päällä.

(Violetti t-paita 4,90e ja pitsipaita 9,95e / Gina Tricot; Purppura t-paita 6e / Selected Femme;
paljettitoppi 5e / H&M Divided; niittisukat 4,95e / Lindex.)

Yläosien suhteen olen saanut täydennettyä kaappiani parilla peruspaidalla, sekä GT:n että Selected Femmen t-paidat ovat ihanasti laskeutuvia ja supermukavia päällä. Pitsipaita oli alunperin siskon ostos, joka päätyi lopulta mulle – ja johon olen kovin ihastunut tällä hetkellä. Paita pääsi mukaan viikonlopun risteilyllekin, vaaleanpunaiseen tyllihameeseen yhdistettynä. Viimeisessä kuvassa on tuubitoppi, jossa on siis etuosa paljettia ja takaosa perustrikoota, sekä polvisukat (melkein ylipolven jopa) niittikoristeilla.

Viimeisenä syy miksi ylipäänsä laitoin jokin aika sitten tilauksen menemään H&M:n nettikauppaan: H&M Dividedin tekonahkaliivi. Huokailin liivin perään jo täysihintaisena ja bongailtuani sen paristakin blogista (mm. täällä) järjettömän hyvännäköisenä en enää kyennyt olemaan klikkaamatta ihanuutta itselleni nettikaupasta. Paketti saapui luokseni muutamassa(!!) päivässä, ja ihastukseni liiviä kohtaan vain syveni. Viime talvena ostamani bikertakin myin loppujen lopuksi kaverille, kun se jotenkin näytti niin typerältä mun päällä, mutta tämän liivin kanssa en usko käyvän samalla tavalla.

Em. paketissa oli myös muutama muu juttu, jotka pääosin lähtevät palautukseen. Huhtikuussa pitäisi vielä tulla tilauksen loppuosa, raidallinen neule sekä korviksia kevään mallistosta. Tästä ekasta paketista tekonahkaliivin lisäksi meille jäivät seeprakuvioiset pikkupyyhkeet, jotka suunnittelin laittavani keittiöön. Nyt on pakko hilpaista nukkumaan, huomisaamuna täytyy taas herätä virkeänä kuudeksi töihin. Öitä!

Pakito – Video [2006]