AvainsanaKahvilassa kerran

Tänä vuonna Taiteiden yö täällä Turussa osui heti ekalle työviikolle lomani jälkeen, nuutuneesta lomanjälkeisolotilasta huolimatta jaksoin lähteä kaupungille katselemaan meininkejä. S poimi mut kyytiin käytyäni kotona vaihtamassa freesimpää vaatetta päälle, rykäisimme auton Läntiselle Pitkäkadulle parkkiin ja kiipesimme sieltä Puolalanmäen yli keskustaan.

Taivas oli uhkaavan tumma, mutta ei sylkenyt vettä kidastaan.

Ensimmäinen etappi oli Hansatori ja Designmyyjäiset, jossa pyörähdimme moikkaamassa Destheaa sekä Santtua myyntipöytiensä takana. Ainoa myyjäisostokseni oli Joutomaan hellyyttävä printti, joka sika-aiheellaan sopii meidän talouteemme kuin nenä päähän. Koitan muistaa ottaa kuvan, kunhan joskus saan printin seinälle saakka… Joulu 2013 tuntuu aika realistiselta tavoitteelta tällä hetkellä.

Seuraavaksi suuntasimme Kultataloon kuuntelemaan hittikappaleita Turun seudun musiikkiopiston tulkitsemana, Rihannat ja Nightwishit kuulostivat kieltämättä hienolta viuluilla ym. soitettuna. Äiskäkin siinä saapui paikalle ja siirryimme kolmestaan Thalian torin puolelle katsomaan steppiesityksiä. Kun vielä iskä pääsi töiltään liittymään seuraan, palasimme steppailun jälkeen Kultataloon ja kävimme kahvittelemassa ylimmän kerroksen Café BrownZissa. Itse testasin paikan chai latten, joka oli ihan ok.

Kirjakauppakierroksen jälkeen menimme syömään suosikkiravintolaani Fontanaan, jossa oli illan häppengeistä huolimatta hyvin tilaa neljän hengen seurueellemme ja ruuatkin tulivat suht nopeasti. Kokeilin tällä kertaa Mozzarella Sandwichia kasvisversiona (bufala mozzarella ♥) ja huh heijaa, miten jättimäinen tämä kymmenen euron annos olikaan! Ja ah niin herkullinen, kuola vaan valuu suupielestä kun mietinkin tuota annosta.

Aurinko laskee Puolalanpuistossa.

Syöminkien jälkeen kello olikin jo sen verran että oli aika hilpaista kotiin, jotta jaksaisi seuraavana aamuna taas nousta töihin. Ensi vuonna ehkä taas vähän suuremmalla innolla? Vaikka ihan kiva se on myös näin pienimuotoisesti fiilistellä taidetta ja kirjoja, jos ei ole enempään rahkeita.

Viimeisellä lomaviikolla saimme vihdoin ja viimein Sansun kanssa toteutettua koko kesän suunnitelmissa olleen päiväreissun yhteen lempikaupunkiini eli Raumalle. Nappasimme matkalta lisäksi kyytiin S:n, ja niin kolmen koplamme oli valmis kohtaamaan elokuisen pitsikaupungin! Sää oli aurinkoinen mutta syksyn koleus alkoi jo tuntua eikä elohopea noussut enää niin korkealle kuin olisi voinut toivoa. Itse vedin shortseissa ja sandaaleissa vielä-on-prkl-kesää-jäljellä -asenteella, mutta neuleesta en kyennyt luopumaan missään vaiheessa päivää. Snif.

Pyörimme pääasiassa Vanhan Rauman kaduilla, kierroksen aloitimme Kuninkaankadun alkupäästä. Pakollisia vierailun kohteita olivat tietysti vanhat tutut vaateliikkeet Busstop Clothing ja K26, lisäksi pääsin viimeinkin katsastamaan paikallisen Studio25-shopin. Niissä teinkin tämän kesän about ainoat alelöydöt – krantulle ei kelpaa enää mikä tahansa rytky punaisella hintalapulla varustettuna. :)

Kävelimme rauhaksiin Vanhan Rauman kaduilla, piipahdimme kiinnostavissa paikoissa kun sellaisia tuli vastaan, etsimme S:n johdolla yhden geokätkön. Kaupunki oli selvästi jo kesäsesongista rauhoittumaan päin, verrattuna vuoden takaiseen visiittiin ihmisiä oli selkeästi vähemmän liikkeellä – joskin silloin toki oli lauantai ja pitsiviikkokin meneillään.

Nautimme kevyen lounaan jo aika alkuvaiheessa, Café Salin salaattia tottakai. Sen verran aurinko sentään lämmitti, että söimme terassilla. Iltapäivän taukopaikaksi valikoitui Kontion pihakahvila, jonka vastapaistetut vaniljamunkit olivat mielettömän herkullisia. Kyytipojaksi Laitilan greippilimua, kyllä kelpasi lepuuttaa kehoa ja mieltä!

Munkkisokerit suupielistä pyyhittyämme päätimme olla kunnon turisteja ja hyppäsimme Kake Kaupunkijunan kyytiin. Rauma sightseeing-kierros kesti vajaan tunnin, oli hauska nähdä kerrankin kaupunkia vähän laajemmalta alueelta. Ihmisiä ei lisäksemme ollut ajelulla kovinkaan paljon, eipähän ainakaan ollut ahdasta. Kuvissa näkyy myös yksi Rauman ostokseni, jonka tein heti alkuun Kookengän alelaarista. Todellinen löytö: Vagabondin nahkasandaalit, just mun kokoa ja hintaa vaivaiset parikymppiä! Malli on nimeltään ilmeisesti Gladia ja myyjän mukaan SS10-mallistoa.

Junalipulla sai alennusta lähtöpaikan viereisestä La Bamba -ravintolasta, joten kävimme katsomassa ruokalistan ja päädyimme syömään “vähän jotain pientä” eli ihan kunnon setit siis. Ei sillä, salaateista oli siinä vaiheessa jo useampi tunti ja kevyen lounaan vastapariksi kävi hyvin hieman tuhdimpi päivällinen. :) La Bamba oli ihan viihtyisä paikka ja ruokakin hyvää, vegequesadillasta ei ainakaan ole mitään huonoa sanottavaa.

Vatsat täynnä suuntasimme kotimatkalle pitkän päivän jälkeen. Loistopäivä oli, kiitokset siitä seuralaisille S & S! Ostoksiin palaan myöhemmin, pari niistä ansaitsee ihan oman postauksensa. Katselin kyllä sitä kassien määrää vähän kauhulla, vaikka kaikki ostokset olivatkin onnistuneita toimivaa garderobia ajatellen. Täytynee siivota kaappia toisesta päästä ja laittaa kiertoon niitä vaatekappaleita, joita en ihanuudesta huolimatta vaan saa sopimaan asuihini.

Apulanta – Kaikki kolmesta pahasta [2012]

Huh, viimein on kaikki jouluhommat valmiina! Onnistuin jopa leipaisemaan joulupiparit ja -tortut niin, ettei mikään kärähtänyt uunissa. Ja piparit jopa koristelin – viime jouluna ei hermot (ja taidot) riittäneet kuin muutaman ruman piparin koristuksiin, nyt olin viisaampi ja homma onnistui yllättävänkin helposti. Aina oppii jotain uutta. ;)

Heitetään tähän väliin kuvapläjäys viime lauantailta. Silloin tosiaan tehtiin Sansun kanssa Logomo-visiitti vol. 2 ja tällä kertaa seuranamme oli Miro 5v. sekä Jyväskylästä joulunviettoon saapunut siskosein. Kulttuuripääkaupunkivuoden päättäjäisviikonlopun kunniaksi näyttelyihin oli kumpanakin päivänä vapaa pääsy, joten käveltiin näyttelytkin läpi vaikka alunperin oli vain tarkoitus kahvitella.

Kokemus oli tietysti aivan erilainen, kun oli lapsi mukana. Tuli on irti! kärsi alkuun teknisistä ongelmista ja ensimmäiset pääsivät sisään vasta kahdeltatoista, kun paikka oli tuntia aiemmin avannut ovensa. Otettiin siis ensin suunnaksi hauska Naphouse, jossa oli säkkituolimeri sekä sen alapuolella vähän niinkuin iso maja. Sellainen lastenhuone olisi varmaan kenen tahansa ipanan unelma!

Valokuvanäyttely Alice in Wonderland – Liisa ihmemaassa käveltiin pikaiseen läpi, ja Sansun & Miron katsastaessa toista osaa me Felinen kanssa pyörähdettiin kurkkaamassa Tom of Finlandin hyväkuntoiset miehet. :P Tulinäyttely saatiin vihdoin auki, mutta siinä oli niin kamalasti porukkaa jonottamassa että päätimme ensin käydä tankkaamassa SIS. Delissä. Lautaselle valitsin Turku 2011 -viinerin, joka oli vähän överi kermansa JA aprikoosi- tms. hillonsa kera, sekä teekuppiin omena-rooibosta.

Kaffelta tulessa jouduimme tovin odottelemaan pääsyä tulimaailmaan, mutta lopulta ovet vihdoin aukenivat meillekin. Kierrettiin näyttely aika samassa järjestyksessä kuin ensimmäisellä kerralla oltiin hyväksi havaittu. Tällä kertaa tosin päästiin myös pelaamaan sellaista hauskaa peliä, jossa piti yhteistyöllä pelastaa palavasta talosta hyppääviä ihmisiä. Lisäksi pumpattiin sammutusvettä liekeissä olevaan taloon, ihmeteltiin vanhoja tulentekotapoja sekä käveltiin Turun palossa kartalta kadonneella Tiirikkalankadulla ennen ja jälkeen tulipalon.

Paimion VPK:n vanha paloauto.

Jätettyämme tulet taaksemme tsekattiin vielä aulassa viime kerralla kokonaan välistä jäänyt jalkapalloaiheinen Only a game? -näyttely. Katosta roikkuvista pelipaidoista löytyi infoa aina paidan parina roikkuvasta juomapullosta, aika kivasti toteutettu kokonaisuus. Lisäksi alueella oli infolaatikoita, pari iPadia, hauskoja tuoleja sekä säkkituolimeri, jonka yhteydessä pyöri jalkapalloa varmaan kahdessakymmenessä televisioruudussa.

Vähän erilainen olohuone televisioineen.

Oltiin tosiaan tultu paikalle aika pian yhdentoista jälkeen ja jo silloin porukkaa tuntui olevan liikenteessä ihan pipona. Lähtiessämme sisätiloissa oli yllättävänkin rauhallista ja ihmisiä suht vähän, mutta syy selvisi kun astuimme ovista ulos. Sisään oli useamman kymmenen metrin jono! Siinä vaiheessa kiiteltiin, että oltiin sovittu treffit heti aamusta – ei meinaan olisi hotsittanut jonotella tihkusateessa lapsen kanssa.

Joululaulut shufflella

Enää puolitoista viikkoa tätä vuotta jäljellä, joten on aika tehdä vähän yhteenvetoa kuluneista kahdestatoista kuukaudesta. Jonkun sortin kuvakatsausta viime vuoden tapaan on varmaankin myös tulossa, mutta se saa jäädä tammikuun puolelle.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2011, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Sain vakituisen kokopäivätyön, ostin (puolikkaan) asunnon, pidin vauvaa sylissä.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– Jotain ilmeisesti olin ajatellut luvata, mutta ei kyllä mitään muistikuvaa mitä se voisi olla. En siis taida seuraavallekaan vuodelle tehdä lupauksia! :)

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Tätini, kaksi lukiokaveriani (jonka kummankaan vauvaa en ole vielä nähnyt :/).

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Kummitädin mies.

5. Missä maissa kävit?
– Ruotsissa pyörähdin alkuvuodesta K-serkun kanssa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
– Lomaa! Ja kiva pieni visiitti mahdollisesti johonkin itselle uuteen maahan.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
– 24.10. Mömmelin syntymäpäivä, 1.11. meistä tuli murun kanssa virallisesti turkulaisia.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Vakkariduuni, oman kodin hankinta ja sen remontoiminen.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Ei oikeastaan tunnu, että mikään olisi kamalasti epäonnistunut! Elixiassa olisin tietysti voinut käydä ahkerammin ja herkkuja syödä vähemmän ja sen sellaista.

10. Kärsitkö vammoista?
– Jalkapöytä vaivasi välillä, mutta siihen alan olla jo aika tottunut.

11. Paras asia, jonka ostit?
– Yhteinen asunto kullan kanssa.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Puoliskon, perheen, sedän.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
– Ei kenenkään sen erityisemmin.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Asumiseen ja elämiseen.

15. Mistä innostuit eniten?
– Sisustuksesta, matkahaaveista ja websuunnittelusta.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2011?
– Lykke Li, The Sounds, System of a Down, Isoveli, Haloo Helsinki! nyt ainakin.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Laihempi, ehkä.

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Rikkaampi (mutta myös velkaantuneempi).

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Viettänyt aikaa rakkaiden ihmisten kanssa, liikkunut sekä jumpissa että ulkoilmassa.

19. Entä vähemmän?
– Töitä.

20. Miten aiot viettää joulun?
– Kotikotona lähimpien ihmisten + kreikkalaisvahvistuksen kanssa.

21. Rakastuitko vuonna 2011?
– Sama tyyppi edelleen kiikarissa. ♥

22. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
– Nolla.

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Gossip Girl, Suomen Huippumalli haussa.

24. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
– En vihaa ketään.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Luin niin säälittävän vähän kirjoja, etten edes muista niitä… Ehkä ensi vuonna paremmin?

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Lykke Lihin ja The Soundsiin rakastuin entistä syvemmin.

27. Mitä halusit ja sait?
– Oman kodin, työpaikan.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Matkaa ulkomaille.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2011?
– Näin tosi vähän leffoja, mutta esim. Kung Fu Panda ja How to Train Your Dragon olivat hyviä.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Vuosia tuli täyteen 27, juhlapäivän olin töissä ja illalla fillaroin kaatosateessa Elixia Poweriin ja takaisin.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Se, että meillä olisi kummallakin ollut puoliskon kanssa edes viikko yhteistä lomaa.

32. Miten kuvailisit vuoden 2011 tyyliäsi?
– Vähemmän värioksennuksia, enemmän mustaa/harmaata ja yksittäisiä tehostevärejä. Vuosien tauon jälkeen innostuin taas farkuista!

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Avopuoliso, perhe, ystävät.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta pidit eniten?
– Kulttuuripääkaupunkivuoden Hej Hylje! -hyljepatsaista.

35. Ketä kaipasit?
– Ystäviä, joita olisin halunnut tavata paljon useammin.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Mömmeli-serkku!

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– En.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Pitäisin pintani asunnonostoon liittyvässä ruljanssissa.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2011?
– Kaikki järjestyy lopulta.

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
– “You’ve gotta seize the moment before it’s gone” – The Sounds: It’s So Easy

Tämän postauksen kuvat olen napannut Logomossa kulttuurivuoden ajan olleesta kahvilassa, joka oli toteutettu SIS. Delin, Artekin ja Turku 2011:n yhteistyönä. Heti nähtyäni ensimmäiset kuvat mustavalkoisesta sisustuksesta päätin, että se pitää ehdottomasti kokea ihan livenä. Häpeäkseni on tunnustettava, että vaikka asuimme suurimman osan vuodesta kilometrin päässä Logomosta, sain aikaiseksi käydä SIS. Delissä vasta toiseksi viimeisenä aukiolopäivänä. Olihan siellä voinut useamminkin istuskella, sisustus oli suorastaan hätkähdyttävä ja fiilis siellä kaikkien viivojen keskellä aika jännä.

Viime viikolla facebook kertoi musertavan uutisen: sympaattinen Bossaliina lopettaa! Juuri kun ehdin sanoa ääneen, että täytyy kyllä jatkossa käydä siellä useammin. Eipä tarvitse siis enää, snif. :’/ Keskiviikkona kävin kahvilassa viimeistä kertaa, kun olimme muutenkin liikenteessä kaverini M:n kanssa.

Äänilevy kertoo: auki vai kiinni.

Ruokalista ikkunassa.

Pääsinpäs maistamaan tyttöjen juustokakkua! Makuna mansikka-kiivi ja voi jestas, miten suussa sulavaa se olikaan. Ikävä tulee Bossaliinan ihania herkkuja… Yleisen fiiliksen ja persoonallisen sisustuksen lisäksi, tottakai. Ihan kevyesti harmittaa, etten saanut raahattua ahteriani paljon paljon useammin Bossaliinan tuoleihin istumaan. On se aina niin helppoa olla jälkiviisas.

Kaupungista suuntasimme Skanssiin, jossa illan ohjelmassa oli Selectedin ja Olivian ostosilta. Tarjoiluna oli pikkupulloja Fresitaa sekä Geisha-karkkeja, harmi etten voinut jälkimmäisiä karkkilakoltani maistaa. Otin kyllä yhden mukaan, että voin sitten jouluna todeta tykkäänkö noista palleroversioista. Paikalla oli yllättävän vähän ihmisiä, olisi varmaan sovittamaankin päässyt jonottamatta jos olisi sattunut löytämään jotain sovitettavaa.

Olen ollut vastaavassa kantisillassa kahdesti aiemmin, ensimmäisestä tapahtumasta kirjoittelinkin enemmän viime syksynä. Silloin ilta oli mielestäni suhteellisen onnistunut, oli porukkaa ja pieniä tuotelahjoja (esim. uusin Olivian numero) ja parinkymmenen prosentin ale kaikista tuotteista. Keväällä suunnilleen sama homma.

Mutta nyt. Nyt fiilis oli erilainen, ihmisiä vain muutama kourallinen ja koko homma tuntui jotenkin lässähtäneeltä. Uusimman Olivian sijaan sai jonkun talven erikoisnumeron, höh. Illan upeat erikoistarjoukset oli nähdäkseni siinä, että kaikista takeista sai -20%. Arvonta toki oli, mutta minkäänlaisia kauneuslahjoja ei silmiini osunut. Eikä arvonnassakaan äänestetty parasta asukokonaisuutta tai mitään, kunhan lappuun kirjoitti yhteystietonsa niin se oli siinä.

Edelleen kaipaisin tuollaisiin tapahtumiin jotain pientä johdantoa, vaikkapa sitten lyhyesti kuvailua kauden trendeistä tai muuta. Tapahtuman kuvauksen muotiasiantuntijat auttavat sinua vaatekaapin päivityksessä ja antavat uusimmat stailausvinkit talven juhliin sisältö jäi – jälleen kerran – omalla kohdallani pimentoon, ilmeisesti kyse on siitä että käy itse kyselemässä myyjiltä jos kaipaa erityisesti jotain.

Eipä me sitten yhtä Fresitaa kauemmin jaksettu liikkeessä pyöriä, vaan lähdettiin käymään parissa muussa kaupassa. Seuraavaan muoti-iltaan en ehkä jaksa enää edes vaivautua paikalle. Ideasta tykkään kyllä kovasti, kiva että asiakkaita joskus vähän “hemmotellaan”. Toteutus vaan pitäisi toimia yhtä hyvin kuin ajatuskin.

Ennen kuin lähdettiin kokonaan pois käytiin vielä haukkaamassa vähän iltapalaa – tiesin ettei kotona odottaisi paljon muuta kuin valo jääkaapissa, kun mieskin oli iltavuorossa. Cafe Brahe on jo niin vanha tuttu, että tällä kertaa vuorossa oli tutustuminen Ciao! Caffe -nimiseen paikkaan. Ja taatusti menen uudestaankin, oli nimittäin parasta chai lattea mitä olen maistanut!

Kalkkuna-cheddar-ciabatta oli sekin erinomainen, sämpylän päällä oli ihanan paljon kaikkia siemeniä. Seuraavalla kerralla voisi maistella jäätelöitä tai smoothieita, valikoimaa näyttäisi olevan enemmän kuin tarpeeksi. Ei pitäisi kirjoitella tällaisia nälkäisenä, maha alkoi murista ihan hulluna! Ei siis auta muuta kuin jättää tietokone hetkeksi rauhaan ja mennä väkertämään murua rinnan alle, ettei tarvitse koko yötä kuunnella mouruamista.

Stella – Jokin on muuttumassa [2011]