AvainsanaKiire

Haloo Helsinki! – Haloo Helsinki! [2008]

Viikonloppu melkein ohi, kohta täytyy taas vaihtaa maastokuviot päälle ja valmistautua palaamaan Säkylään. Pari vapaapäivää hujahtivat ohi ihan huomaamatta, en ehtinyt pahemmin edes koneen ääressä istua. Tarkoitus oli kertoilla kuulumisia enemmänkin, mutta nyt on pakko jo kiiruhtaa. Ehkä seuraavana viikonloppuna on enemmän aikaa, suunnitelmissa olisi nimittäin viettää rauhallinen loma tavanomaisen baareilun yms. sijaan.

Tänään sentään ehdittiin käydä kävelyllä, ilmakin oli mitä parhain. Taisi tosin olla viimeinen käyttökerta sandaaleille tältä erää, varpaat vähän palelivat kirpeässä syysilmassa. Koko asu muuten nähtävissä täällä, jos jotakuta kiinnostaa. Samoin löytyy kuvaa eilisestä asusta, kun oltiin Gigglingissä tsekkaamassa Halloween-meininki. Hauska ilta, vaikka alkoikin turhan nopeasti väsyttää. Myös Desthea liittyi jossain vaiheessa iltaa seuraan, oli kiva nähdä pitkästä aikaa.

Nyt on mentävä, mukavaa viikkoa kaikille!

Päivät katoavat ihan hullua vauhtia! Jäljellä olevat siviiliaamut mahtuvat jo yhteen käteen, tänään luku on 5. Pääasiassa olo on rauhallinen mutta välillä tulee hetkiä, jolloin jännittää ihan pirusti. Aivot keräävät alitajuisesti listaa muistettavista asioista, toivottavasti en mitään kovin tärkeää unohda. Päällimmäinen tunne on odottava: mielenkiinnolla odotan mitä maanantai tuo tullessaan.

Eilen lähdin aika ex tempore iskän kanssa Alastaron moottoriradalle pariksi tunniksi ajelemaan, kun Marskilla oli vuoro. Mun edellisestä ratakeikasta olikin jo kaksi vuotta – viime kesänä ei tullut käytyä, kun asuin koko kesän Jyväskylässä. Ekat kierrokset menivät enemmän tai vähemmän kökösti, mutta sitten alkoi homma sujua ja viimeiset kierrokset menivät kerrassaan mainiosti.

Huomenna suuntaan keltamustan ratsuni nokan kohti Keski-Suomea, jossa vietän seuraavat pari päivää herraseurassa. Toisin sanoen siis istun opiskelukavereiden kanssa jossain pussikaljalla tai jotain muuta yhtä mukavaa. :) Lauantaina pitäisi illaksi selvitä takaisin Turkuun, täytyyhän sitä ottaa ilo irti viimeisestä vapaasta siviili-illasta. Suhteellisen biletyksen täyteinen viikko tämä, eilen nimittäin tuli tehtyä pienimuotoinen baarikierros Desthean, siskon ja siskon kaverin kanssa. Fortessa oli yllättävän hyvä meno ja lisäksi drinkkejä erinomaisella hinta-/laatusuhteella.

Nyt syömään, sitten prätkä pesuun ja lopuksi saunaan.

P.S. Tosiaan, luovuin violetista kuontalosta ja värjäsin sen tummanruskeaksi. Pelästyn vieläkin aina peiliin katsoessani, näytän niin oudolta tummatukkaisena. Edellisestä kerrasta onkin jo yli vuosi (ikävöin muuten edelleen silloisia hiuksiani – ne oli niin ihanat!), ei ehkä mikään ihme siis. Toisaalta tämä ruskea on kiva, toisaalta houkuttaisi kovasti värjätä jossain vaiheessa letti mustaksi. Hmm.

Pariisin Kevät – Meteoriitti [2008]

Sormet syyhyävät päästä näpyttämään kuulumisia tänne blogiin, mutta vuorokauden 24 tuntia eivät tunnu millään riittävän. Enää 12 siviiliaamua jäljellä ja miljoona asiaa hoidettavana… o_O Nytkin on pakko palata takaisin töiden ääreen, ugh.

Osaako kukaan muuten valaista mua, miksi muistitikun tökkääminen usb-porttiin käynnistää koneen uudestaan? Sitä tapahtuu porukoiden koneella, ei joka kerta mutta aina välillä (tietysti silloin kun se on mahdollisimman epäsuotavaa). Kummallista on myös se, että tämä ongelma esiintyy ainoastaan mun käytössä, muilla ei ole mitään probleemia muistitikkujen kanssa. Enkö vain osaa?!

YleX Tänään

Mun on maanantaista asti pitänyt kirjoittaa tänne, mutta en kerta kaikkiaan ole ehtinyt. Eilen ajattelin illalla olevan aikataulussani sopiva tovi päivittämiseen – not happened. En olisi osannut ajatella, että pikavisiitti kaupungille venähtäisikin aamukolmeen. ;) Päädyin jokilaivan ja yhden hienoimmista ikinä näkemistäni asunnoista kautta Kukaan, jota voisin hehkuttaa lyhyesti: ihana paikka!

Nukkumaan pääsin eilen neljän maissa yöllä ja aamulla heräsin kahdeksalta. Ehdin jo käväistä Elixiassa hikoilemassa, seuraavaksi nappaan kamat mukaan ja suuntaan auton kohti Kouvolaa. Leppoisaa juhannusta kaikille!

Leonard Cohen – The Essential [2002]

Viimeiset kaksi päivää olen juossut pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, mutta silti tuntuu, etten ole saanut mitään aikaiseksi. Olisi vaikka mitä tehtävänä eikä mitään tule oikeasti tehtyä. Mihin tunnit – ja päivät – oikein katoavat?! Koneellakaan en ole ehtinyt istua kuin hetken tai pari.

Tänään olin aamulla ensitöikseni Elixiassa EasyXycling-tunnilla, jotenkin tuntui tosi iisiltä eikä tullut edes kunnolla hiki. Loppupuolella alkoi lihaksissa tuntua eilinen BodyPump, joten ehkä sen takia en sitten polkenut ihan täysillä. Huomenna taidan pitää vapaapäivän treenistä, jospa lihaskipu tästä asettuisi.

EasyXyclingissä yksi biisi oli yksi suosikeistani Apulannan Kiila-albumilta, kappale numero 5 eli Armo. Kuuntelin kyseistä levyä paljon joskus ekoina opiskeluvuosina Jyväskylässä, erityisen hyvin levy toimi lenkkeilymusiikkina (kuten myös Apiksen uudempi, Eikä vielä ole edes ilta). Kiilaa ei ole hetkeen tullut kuunneltua, mutta tämän päiväisen jälkeen taidan laittaa levyn seuraavaksi soittimeen. Armo sopii paremmin kuin hyvin mun tämän kevään fiiliksiin:

Minut ympäröin tyhjyydellä
jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen

Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse
jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin
Tätä väistin
Tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Kuukaudet Jyväskylästä lähdön jälkeen ovat opettaneet mulle paljon niin elämästä kuin itsestänikin. Vaikka olin pitkään varma siitä, että tein elämäni pahimman mokan lähtemällä, olen huomannut sen olleen juuri oikea ratkaisu sen hetkiseen tilanteeseen. Aina ei mee nallekarkit tasan, mutta onneksi tulee uusia juttuja, jotka pyyhkivät pois vanhat murheet ja pettymykset.