AvainsanaKiire

Tämä viikko oli taas vaihteeksi aivan järjetöntä hulinaa, koko ajan piti olla jossain menossa tai vaihtoehtoisesti istua kotona koneella ja tehdä töitä. Sen ajan mitä en viipottanut missään tai ollut kotihommissa, rentouduin pääasiassa nukkuen (öisin) sekä mm. sivistin tietämystäni kahden leffan verran: alkuviikosta ruudulla pyöri Napoleon Dynamite ja tänään siskon houkuttelemana Twilight.

Ensin mainittu oli kaikessa hullunkurisuudessaan oikeastaan aika hellyyttävä, mikä varmasti on aika yleinen reaktio. Jälkimmäinen taas oli jotenkin kummallinen, mutta kuitenkin sen verran kiinnostava että jossain vaiheessa täytyy katsoa myös ne jatko-osat. Sitä vellovaa Robert Pattison -hehkutusta en kyllä ymmärrä, mun mielestä kaveri oli ainakin tuossa ekassa leffassa lähinnä vaan pelottava… No okei, oli sen hymy ihan söpö elokuvan loppupuolella mutta ne silmät ja kulmakarvat seuraavat mua varmaan uniinkin. Hrr.

Keskiviikkona olin tosiaan Salossa pukunäytöksen kenraaliharjoituksissa ja sen jälkeen pyörähdettiin Felinen kanssa nopsaan Plazassa. Nälkä alkoi kurnia mahassa, joten pääsin vihdoinkin testaamaan Antonio Cantinan sapuskat – puhetta aiheesta on siskon kanssa ollut ties miten pitkään. Club Bolillo oli oikein makoisa, kana ja pekoni sopivat yllättävän hyvin yhteen. Plussaa hyvin kasassa pysyvästä kokonaisuudesta, nuo leivät sai helposti syötyä sormin haarukan ja veitsen kanssa säheltämisen (= leipä kumossa ja täytteet levällään) sijaan.

Näytöksestä on kyllä kuvamateriaalia ja muuta kerrottavaa, mutta niihin palaan toivottavasti huomenissa. Viikonlopustakin olisi vähän jotain höpistävää, joskohan senkin jossain kohtaa ehtisi. Nämä mun bloggaukset tulee hippasen jälkijunassa, mutta no can do.

Keskiviikkoillalla oli muuten aivan mieletön taivas auringonlaskun aikaan! Käytiin kullan kanssa iltakävelylläkin suunnilleen niihin aikoihin, hurjaa miten kahdeksan jälkeen illalla alkaa jo olla pimeää. Vaikka ei tietysti mikään ihme, kun syyspäiväntasaus on jo ensi viikolla. Talvi tulla puksuttaa vääjäämättä kohti.

Suhteellisen hullu viikko ollut jälleen, reissukuvat esimerkiksi ovat edelleen kamerassa kun en ole ehtinyt niitä koneelle siirtää. Kummallisinta on että tuntuu kuin en olisi tehnyt tällä viikolla mitään, mutta kuitenkin olen ollut koko ajan menossa ja kaikki rästihommat ovat edelleen tekemättä. Olisikohan liian toiveikasta ajatella, että jospa huomenna..? Tämä ilta menee kaupungilla, Taiteiden yötä en todellakaan aio jättää väliin. Pitäisikin jo hiljalleen ruveta tekemään lähtöä, onneksi tämä postaus oli puolittain luonnoksissa jo valmiina. Seuraavaksi siis katsaus uusiin tulokkaisiin kauneudenhoito-osastolla!

Tigin astetta ekologisemman Love, Peace & the Planet -sarjan Totally Beachin’ -hiussuihkeeen hankkimista olen harkinnut useamman kuukauden, mutta vasta Visuaalisesti vaativan kottaraisen ja Nelliinan postaukset lyhyen ajan sisään saivat mut vihdoin klikkaamaan tuotteen kotiin asti.

Muutaman kerran olen Totally Beachin’ia ehtinyt suihkutella tukkaani ja hyvältä vaikuttaa, sopii mun hiuksille hyvin kun ne normaalistikin menevät laineille piikkisuoran sijaan. Kookos tuoksussa epäilytti etukäteen, mutta mangon ja kookoksen yhteistuoksu on yllättävän raikas eikä mitenkään liian voimakas.

Ripsiväritilanteeni alkoi hyvin palvelleen Lash Stiletton kuivahdettua lopullisesti näyttää huolestuttavalta, joten klikkailin pakettiin surffisuihkeen lisäksi Bed Head Cosmeticsin ripsivärin nimeltä Eyes Love It! mustana. Ihan perusripsari sanoisin, tosin mun ripsissä toimii about kaikki. Simppeli harja tuntuu oudolta kaiken maailman kumimaisten ym. harjojen jälkeen, mutta eiköhän siihenkin taas totu. Vedenkestävyydestään huolimatta lähtee hyvin kasvopesun yhteydessä eikä tujumpaa meikinpoistoa tarvita.

Tigi-pläjäyksen tilasin jälleen kerran Feel Uniquesta, jonka toiminnassa ei edelleenkään ole moitteen sijaa. Tällä kertaa tosin sivusto jumahti luottokorttitietojen tarkistamisen jälkeen “processing”-vaiheeseen, mutta ikkunan sulkeminen jonkin ajan kuluttua ei vaikuttanut mitenkään, sillä tilaustiedot olivat jo lähteneet ja vahvistuskin tupsahtanut inboxiin. Postikulujahan tuolta ei tule, kahdesta tuotteesta pulitin euroissa runsaan parikymppiä.

MSCHIC ja Fressis -yhteistyönä syntynyt Skunk Girl -meikkisarja on houkutellut kauppoihin ilmestymisestään (joulukuu ’09) saakka, pinkkivalkoisen SkunkBrush -puuterisudin sainkin jo aiemmin kesällä vihdoin ja viimein hankittua. Kun mustavalkoinen SkunkLook -luomiväri tuli vastaan Sokoksen alepöydällä vajaan 6e hintalapulla varustettuna, ei tarvinnut kovin montaa hetkeä miettiä. Tämän vuoden virallinen DBTL-luomiväri!

Joku onnekas lehtimyyjä sai alkukesästä houkuteltua mut tilaamaan Kauneus & Terveys -lehden, puolenvuoden tilausjaksosta ei paljonkaan tullut maksettavaa. Suuri yllätys sen sijaan oli laskun saavuttua se, että mukaan kuului tilaajalahjakin. Eikä edes mitään turhakkeita, vaan sievä kasa Lumenen meikkejä.

Juuri kun ehdin haikailla noiden uusien huulipunien ja -kiiltojen perään, oikein osuva ylläri tämä siis. Sävyjä ei tietenkään päässyt itse valitsemaan, mutta mun mieleen värimaailma oli ihan passeli. Tarkemmin katsottuna läjässä on:

• True Natural Volume -ripsiväri, musta
• Radiant Touch kosteuttava puhdistusvoide (25 ml pikkuputilo)
• Wild Rose -huulikiilto, sävy 4
• Cranberry Kiss -huultenrajauskynä, sävy 4 Karpalo
• Wild Rose -kiiltopuna, sävy 01 Kepeästi
• Wild Rose -huulipuna, sävy 62 Hymyhuulet

Meikit ovat vielä korkkaamatta (koitan ensin käyttää vanhempia pois), mutta kasvopesua olen pari kertaa testannut – ja tainnut rakastua! Mulla ei ole pitkään aikaan ollut mitään kaikin puolin toimivaa puhdistusainetta, vaan olen ollut aika sekakäyttäjä – aamuisin mustapäitä vähentäviä rakeita, iltaisin puhdistusmaitoa, välillä puhdistusvaahtoa jne. Ne ovat kaikki hyvin perussettiä ja viime aikoina olen alkanut kaivata jotain oikeasti hyvää puhdistustököttiä. Radiant Touch saattaisi olla sellainen, sillä se on koostumukseltaan täydellistä, tuoksuu mukavan raikkaalta ja jättää ihon ihanan tuntuiseksi. Jatkan testailua pikkuputelin kanssa, ehkä seuraavaksi hankin sitten normaalikokoisen tuubin kyseistä tavaraa.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]

Ei oikeesti, vuorokauden tunnit ei meinaa millään riittää! Koko ajan hullu hässäkkä päällä ja kymmenen rautaa yhtä aikaa tulessa. Jonkun verran sentään olen ehtinyt nukkua öisin, mutta syöminen on jäänyt vähemmälle – tajusin tänään ettei me olla käyty koko viikkona kunnolla kaupassa ja nyt on jo torstai. Jääkaapissa ei kyllä paljon muuta olekaan kuin valo, leipää onneksi on pakastimessa ja jotain pussipastojakin pari kaapissa. Jos vaikka tänään saisi aikaiseksi kokata jotain pientä iltapurtavaa?

Palataanpa viikonloppuun, jolloin tuli syötyä vaikka mitä. Lauantaina ajeltiin siis alkuillasta Saloon siskon luokse, jossa illan ohjelmassa oli tupaantuliaiset eli toisin sanoen vaihtelevan kokoinen lössi ahtautuneena runsaan 30 neliön yksiöön. :) Pöytä notkui naposteltavaa, olipa sisko väsännyt kylmäsavulohirulliakin. Mulla on aina ollut epäilys kylmää kalaa kohtaan, mutta noita rullia popsin pari – vaikka en kyllä osaa sanoa tykkäänkö vai inhoanko. Hyvin tekivät rullat vieraiden kesken kauppansa joka tapauksessa. Snapsiakin otettiin hieman, kuvan violetin liköörin sisko sai lahjaksi ja sitä piti heti testata. Aika makeaa eikä mulla kyllä mennyt koko snapsilasillinen alas, mutta kolan kanssa miksattuna toimi paremmin kuin hyvin.

Ohjelma koostui boolin ja napostelun lisäksi iloisesta puheensorinasta (Nokia-jutuista förstås) ja muutamista Guitar Hero -matseista. Kuviakin räpsittiin innokkaasti, mm. mun kamera oli yhdessä vaiheessa varmaan tunnin erään pojan käsissä kun tämä ihastuneena testaili eri toimintoja. Kaupungilla muistin nakittaa kultsin kameran taakse nappaamaan kuvan mun asusta, nimeltään päälläni nähty kokonaisuus oli blogioksennus. Arvaako joku mistä tällainen nimi?

Iltaa jatkettiin “Pulpukassa” (en muista mikä sen mestan nimi oikeasti on), jossa heti alkuun törmäsin yläasteajoilta tuttuun poikaan. Ei olla varmaan viimeiseen viiteen vuoteen osuttu missään kohdakkain, ihan hullua miten pieni maailma taas onkaan. Baarissa oli porukkaa ihan mukavasti, saatiin onneksi vallattua porukallemme loosi ettei tarvinnut koko iltaa seisoskella. Musiikki oli just niin huonoa, että se oli hyvää – ja erittäin tanssittavaa siis. Tyttöjen kanssa kulutettiin tanssilattiaa ahkerasti, paljon ihania 90-luvun hittejä ja vähän jotain uudempiakin. Niin ja pääsinpä kerrankin tanssimaan hitaan biisin kullan kanssa! Hitaat tuovat mulle aina mieleen ala-asteen hipat, joissa viidennellä ja kuudennella luokalla kohokohta oli se jos pääsee tanssimaan hitaita jonkun kivan pojan kanssa. Pikkuisena kolmas- ja neljäsluokkalaisenahan hippojen päätarkoitus oli tietysti buffetin tarjonta. ;)

Nukkumaan selvittiin mutkien kautta joskus viiden jälkeen aamuyöstä, onneksi yö oli lämmin eikä tullut kylmä uinuvassa kaupungissa pyörien. Puoliltapäivin oltiin jo hereillä, ja yhden maissa pöydälle illan jäljiltä jääneet kalja- ym. pullot olivat vaihtuneet herkulliseen brunssiin. Ehdottomasti paljon parempi vaihtoehto kuin mättää heti herättyään naamaansa jotain rasvaista hesepullaa! Nyt kyllä alkaa maha kurnia, kun katsoo tuota kuvaa… Univelkaa viikonlopulta jäi aika reippaasti, sunnuntai-illalla olikin sitten parin tunnin päiväunien jälkeen ihan katujyrän alle jäänyt olo. Seuraavana yönä uni tuli nopeasti enkä edes heräillyt yöllä, kuten mulla usein on tapana.

Kiitokset siskolle hauskoista kekkereistä!

(Baarikuvan taisi nappaista K, muut ovat itse ottamiani.)

Ihan vain tällainen pikaentry, sillä kohta Desthean pitäisi tulla hakemaan mua ja suunnataan auto kohti Helsinkiä. Viikonlopun ohjelmassa on siis sadan muun bloggaajan tavoin blogiristeily, ja huominen päivä hujahtaa mukavasti Tukholmassa. Ihan mahtava kyllä nähdä ihmisiä, joiden elämää on seurannut blogin kautta! Saa nähdä minkälainen mielikuva sitä onkaan muodostunut blogien perusteella ja vastaavatko ne yhtään todellisuutta.

Palaan sunnuntaina tai alkuviikosta astialle, hauskaa viikonloppua!

Edellisestä päivityksestä on jälleen viikko, pöh. Asiaa olisi kovastikin, mutta kun ei missään välissä tunnu olevan aikaa saada sitä kirjalliseen muotoon tänne blogin puolelle. Viikko meni tiistaita lukuun ottamatta töiden parissa, iltavuoroviikolla ei ikinä ehdi tehdä muuta kuin nukkua ja käydä töissä. Illalla väsyttää aina pirusti ja aamulla tulee vitkuteltua heräämisen kanssa niin, ettei ennen töihin lähtöä sitten ehdikään tehdä muuta kuin syödä ja käydä suihkussa/kaupassa tms. Toisaalta hyvähän se vaan on, että töitä toistaiseksi riittää.

Tasan viikko sitten lauantaina oli tosiaan Apulannan keikka Klubilla. Oltiin kumpikin selvinpäin liikenteessä, mikä sinänsä oli huono vaihtoehto – känniääliöt ärsyttää kahta kauheammin kun on itse vesiselvä. Tällä kertaa pääosan örveltäjistä muodosti nuoremmat kuulijat, mutta mukaan mahtui pari vanhempaakin rasittavaa tapausta – tietystikin juuri siinä meidän lähistöllä. Katosivat onneksi paikalta keikan puolivälin paikkeilla, ei tullut ikävä. Alan olla vahvasti sitä mieltä, että keikoilla ei pitäisi myydä alkoholia lainkaan tai vaihtoehtoisesti ikäraja olisi jotain tyyliä 20-35… Vaikka taitaa niitä örveltäjiä löytyä ihan jokaisesta ikäluokasta. Mä en vaan jaksa käsittää, miksi joku lähtee keikalle kännäämään – musiikkiahan sinne mennään kuuntelemaan.

Hur som helst, keikka oli hyvä ja jatkossa täytyy kyllä käydä useammin Apista kuuntelemassa muuallakin kuin festareilla. Setti sisälsi mun mielestä yllättävän vähän biisejä uusimmalta albumilta, jotenkin olisin kuvitellut niitä esitettävän useammankin kappaleen verran. Vanhoista mieltä lämmitti erityisesti Teit meistä kauniin, Armo ja Maanantai, joista viimeiseksi mainittu soitettiin ihanassa keltapunaoranssissa valaistuksessa (kuva alla). Kuvamateriaalia ei pahemmin tullut näpsittyä: sijaintimme lavaan nähden ei ollut paras mahdollinen, joten päätin kerrankin ihan oikeasti keskittyä keikkaan enemmän kuin kuvaamiseen.

Niin kirjoitin liikaa eilen taas
Kirjoitin sulle uudestaan
Pitäisi muistaa uskaltaa
Pitäisi muistaa yrittää

Raha kai aina ratkaisee
Odotus viimein palkitsee
Lajinsa parhaat selviytyy
Kun maailma toisin järjestyy

Tie pelastaa
Tie pelastaa jos uskaltaa
Tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
On liian helppoo olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen
Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu