AvainsanaKorut

Taannoisilla messuilla tein pari aivan loistohankintaa, jotka ehdottomasti ansaitsevan esittelyn. Ostettavaa olisi toki ollut monellakin osastolla, mutta pankkitilin sekä rajallisen säilytystilan parasta ajatellen ei auttanut kuin tehdä ainoastaan harkittuja hankintoja.

Villaisen pannumyssyn valmistaja on Design Pylsy, jonka villatuotteita olisin mieluusti haalinut mukaani enemmänkin. Myssy teepannua varten on ollut ostoslistalla jo pidempään, kun en ole halunnut ostaa mitään ihan kivaa. Design Pylsyn pannumyssyt nähtyäni totesin että siinä se on, sitten piti ainoastaan päättää väri ja kuvio. Musta kalanruoto sopii meidän keittiöön erinomaisesti ja mikä parasta, myssy ihan oikeasti pitää juoman lämpimänä hyvän tovin!

Supersuloiset lintupurnukat ovat brittiläisen Isakin tuotantoa ja löytyivät Konttori & Pajan osastolta. Kupit kestävät konepesua ja kansi tekee niistä täydelliset irtoteen säilytykseen. Nämä aion sijoittaa näkyvälle paikalle hyllyyn, jossa ne saavat ilahduttaa söpöydellään niin itseäni kuin vieraitakin – jos vain joskus päästään remontissa keittiöön saakka…

Ennen kotiinlähtöä kävin vielä lunastamassa Elvari korujen pääkallokorvikset korukokoelmaani. Pohdin hetken eri hahmojen välillä, päädyin sitten kalloihin ja ostopäätöksen värin suhteen sinetöi myyjän maagiset sanat “hohtavat pimeässä”. Nyt koruvalikoimassani on todellakin loistava korvispari!

Viikate – Petäjäveräjät [2012]

Mennyt viikonloppu vierähti pääosin pääkaupunkiseudulla, edellisestä kerrasta olikin jo monta kuukautta aikaa. Kersanttitoverini intistä majoitti mut luonaan Espoossa, sieltä sitten käytiin lauantaina ensin Sellon Elixiassa vähän kuntoilemassa ja myöhemmin päivällä lähdettiin katsastamaan Helsingin keskustan sisustusliikkeitä. Pidempäänkin olisin reissussa viihtynyt mutta ei auta, viikonloppu on aina liian lyhyt.

Pääsin matkustamaan junalla, jei! Rakastan junia ja tunnelmaa junassa, vaikka opiskeluvuosina tuli VR:n penkkejä kulutettua turhankin usein. Nykyään vaan junamatkustaminen tuntuu älyttömän kalliilta, kun ei saa enää mitään opiskelija- tms. alennuksia. Pelkkä pari tuntia suuntaansa Tku-Hki-Tku verottaa tiliä jo reippaasti yli 50e!

Sisustuskierroksella kävimme mm. Pinossa, Formverkissa ja Perobassa. Formverk oli itselleni uusi tuttavuus ja voi elämä, miten ihana liike! Jos joskus voitan lotossa niin se on se paikka, johon menen taatusti ostoksille. Yllä oleva kuva taas on Design Forum Shopista, tuttua turkulaista KLO Designia sekä Studio Jaffen supersuloisia vauvantossuja. Mulle yhdet tuollaiset aikuisten koossa, kiitos!

Design Forum Shopista myös tämä, samaan ruutuun osunut muutama henk. koht. suosikkini: Muuton Unfold– ja E27-valaisimet sekä Restore-säilytyskorit. Eikä tuo Woodnotesin K-tuoli sekään mikään kamala kapistus ole, ei ollenkaan. Mulla on nykyään käsittämätön himo keltaiseen, oi voi kun saisi esimerkiksi jomman kumman noista keltaisista valaisimista oman kodin kattoon! Se olisi niin täydellinen pari harmaalle seinälle…

Stockan sisustusosasto piti tottakai myös koluta läpi, S ostikin sieltä ihanan raikasta limenvihreää Marimekon verhokangasta. Itse saatoin melkein seota Kartellin osastolla, ks. kuva yllä. Kaikkea ihanaa muovista, nam! Olen alkanut salaa haaveilla läpinäkyvästä Take-valaisimesta, sen luoma valo on niin kaunista.

Kauppojen suljettua ovensa aloimme pähkäillä mihin mennä taltuttamaan kurnivat vatsamme. Pari vaihtoehtoa katsastettuamme päädyimme lopulta Memphikseen, mikä ei loppujen lopuksi ollut yhtään hullumpi valinta. Mukava tunnelma, kiva sisustus ja herkullinen ruoka pelastivat suuremmalta nälkäkiukulta. Tuo kuvassa näkyvä lehtitelineseinä on aika hauska idea!

Tilasin eteeni Holy Halloumi -luomuleipäannoksen, jossa oli mukana normiranskisten tilalla rapsakat dipping strips -perunat. Itse leipä sisälsi peruslisukkeiden ohella pariloitua halloumijuustoa, paprikaa, pinaattia ja harissaöljyä. Ah kuola valuu, kun vain ajatteleekin tuota annosta!

Seuraan liittyi myös K-serkku ja istuskeltiinkin hyvä tovi kuulumisia ja muita juttuja (mm. Australian matka -sellaisia, voi kateus!) kertoillen. Pääruokaa hetken sulateltuani päädyin vielä ottamaan jäätelöä jälkkäriksi, Sweetest Ice Cream Story kuulosti aivan liian herkulliselta skipattavaksi. Appelsiinijuustokakkujäätelöä, suklaabrowniejäätelöä ja mojitosorbettia, mansikka-passionkastiketta, mascarponevaahtoa, viinirypäleitä, appelsiinipippuria ja granaattiomenansiemeniä – oli kyllä niin mahtava setti ettei paremmasta väliä. Siihen hetkeen sopi kuin nenä päähän; joskus tekee mieli pientä suklaakakkupalaa, joskus taas on saatava kunnon jätskiannos.

Jotenkin kummasti päästyämme takaisin Espooseen joskus kymmenen jälkeen illalla vatsassa oli taas sopivasti tilaa viinille ja juustoille. Lauantai-illan juomaksi valikoitui uusiseelantilainen kuohuviini Saint Clair Vicar’s Choice, joka oli sopivan kirpakka ja kivasti karviaismainen. Voin suositella lämpimästi, aion ehdottomasti toistekin ostaa tuota.

Juustolautasella oli perushomejuustot Valion aurajuustoa sekä Castellon valkohomejuustoa sekä vähän erikoisempaa savusulatejuustoa juustotiskiltä. Erinomaisia olivat kaikki ja maistuivat hyvältä myös kuivan kuohuviinin kanssa.

Pakko muuten fanittaa tuota isompaa Lokki-valaisinta, aivan ihana valo! Sopisikohan meidänkin keittiöön..? Vinkkinä muuten jos joku on kyseistä valaisinta kattoonsa kaavaillut, kumpikin koko on helmikuussa Anttilan ja Kodin1:n tarjouksessa Plussa-kortilla isompi 280e (norm. 450e) ja pienempi 200e (norm. 350e).

Sunnuntaina aamupäivällä olikin sitten mun aika lähteä kohti kotia. Tammikuun aurinko pisti parastaan, kun suuntasimme lähijunalla Espoon keskukseen. Kymmenen asteen pakkanen oli virkistävää muttei yhtään liian kylmä. Samanlaista oli onneksi Turussakin, niin ei tarvinnut kaunista säätä ihailla vain junan ikkunasta.

Lopuksi vielä ostokseni, esittelijänä tällä kertaa Nafnaf. Sininen hattu Monkista 20e ja setti nappikorviksia H&M:stä 3e; voin siis vihdoin heivata mäkeen vanhat überkuluneet napit, jotka aikoinaan ostin jostai alekorista eurolla. Nyt on hyväksi todettua nappikorvista useammassa värissä, niin ehkeivät kulahda ihan niin nopeasti. 100% villaa oleva hattu on mustan hattuni serkku, hieman isommalta tosin tuntuu vaikka on kokoa XS/S. Loistava vaihtoehto joka tapauksessa mustalle versiolle.

Viimeisen muutaman viikon aikana olen tehnyt monta hyvää korulöytöä. Eksyin jostain – jälleen kerran – surffailemaan Fashionologyyn ja päätin final sale -osaston tutkittuani vihdoinkin tehdä tilauksen. Alesta haaviini tarttui ihanaiset sulkakorvikset sekä hopeinen pääkalloilla kuorrutettu rannekoru.

Feather Earrings, 8e (norm. 12e)

Skull Bracelet, 7e (norm. 13e)

Kumpikin edellä mainituista olivat kerrassaan hurmaavia, sulat ovatkin killuneet korvissani suunnilleen joka toinen päivä. Alejuttujen lisäksi päädyin klikkaamaan ostoskoriin jotain mitä olen himoinnut jo pidemmän aikaa, nimittäin upean Silver Claw Ring -kynsisormuksen. Avattuani paketin pettymys oli käsin kosketeltavissa – sormushan on aivan erilainen kuin nettisivujen kuvissa! Katsokaa vaikka, kuvassa alla saamani sormus ja verrokkina nurkassa Fashionologyn kuva.

Laitoin sitten tietysti sähköpostia Fashionologylle udellen, olenko mahtanut saada jonkin maanantaikappaleen vai mitähäh. Vastaus oli valitettavasti se, että sormus on nykyään tuollainen siksi että ihmiset ovat reklamoineet niin paljon Claw Ringien hajoamisesta käytössä. Uusi versio varmasti kestää paremmin, mutta onhan se nyt hemmetti ihan erinäköinen (ja rumempi) kuin vanha! Enkä voi käsittää miten nettisivuille ei ole päivitetty kuvia, ties miten moni muu on samassa tilanteessa kanssani.

Fashionology tarjosi kuitenkin palautuksen ja rahojen hyvityksen vaihtoehtona lahjakortin nettikauppaan ja voisin pitää sormuksen. Tuumailin asiaa päivän tai pari ja päädyin lahjakorttivaihtoehtoon, onhan siellä vaikka mitä muitakin houkutuksia. Kyselin lahjakortista tarkempaa tietoa kuten missä ajassa se pitää käyttää ym., mutta nyt en enää olekaan saanut mitään vastausta (ensimmäiseen viestiin vastattiin päivässä). Laitoin jo uudemman kerran viestiä, mutta kieltämättä alkaa olla vähän huijattu olo. :/ Noin muuten tilaus ynnä muut sujuivat mallikkaasti, mutta tämän jälkeen ei ihan heti tee mieli tilata uudelleen.

Sormusmielipahaa karkoittamaan ilmestyi onneksi kaksi paria korvakoruja – jostain ihan muualta. Avainkorvikset ovat siskon tekemät ja pussaavat possut löytyivät Rauman reissulta. Olisin todennäköisesti ostanut possukorvikset joka tapauksessa, mutta viimeistään päätöksen sinetöi tieto siitä, että korujen tuotto menee lyhentämättömänä löytöeläimille.

Toivotaan kuitenkin, että tämä sormusjupakkakin lopulta ratkeaa…

Regina – Katso maisemaa [2005]

Tänään on erinomainen päivä kirjoittaa eräästä viime lauantain tapahtumasta, nimittäin tänään Salossa ovensa avasi uusi naistenvaateliike Superupee. Ei mulla yleensä ole mitään hajua edes täällä Turussa tapahtuvista asioista, mutta Superupee sattuukin olemaan kaverini Santun oma putiikki! Jolle mä itse asiassa suunnittelin logon. :) Lauantaina vietettiin siis VIP-avajaisia, tämä postaus olkoon vähän niin kuin virtuaalinen kierros Superupeessa.

Valikoimassa on siis vaatteita, kenkiä ja asusteita naisille – suloisia mekkoja, huimia korkoja, jänskiä koruja. Tuotteet ovat erittäin varteenotettavia vaihtoehtoja perusketjuliikkeille, kadulla ei varmasti tule montaa samanlaista vaatekappaletta vastaan ja mikä parasta, lystistä ei kuitenkaan tarvitse maksaa itseään kipeäksi!

Lisäksi tarjolla on suomalaista designia: mm. Satu Kallio Designin ja Onnela Designin laukkuja, titiMadamin kaulakoruja sekä Ammiinan pussukoita. Tänään myyntiin tuli myös erikoiserä herkullisia mekkoja Oh Molly! -blogista tuttuun tyyliin, harmi etten itse ehtinyt paikan päälle katsomaan mallistoa ja sovittamaan parhaita paloja päältä. Työ häiritsee vapaa-aikaa, as usual.

Liiketila on kohtuullisen kokoinen ja tuotteet oon saatu esille ihanan ilmavasti. Perällä olevan korokkeen seinän väriksi Santtu on valinnut turkoosin ja sopii kyllä tilaan kuin nenä päähän! Samaisella korokkeella sijaitsee myös sovituskoppi, jonka jätti-isoa hopeareunaista peiliä aloin heti himoita… Verhon kuosi kruunaa kokonaisuuden, parempaa kangasta en osaa tuohon edes kuvitella.

Mielikuvituskirahvista tuttuja vinyylikulhoja. Löytyy meidänkin taloudesta!

Koruja oli vaikka minkälaista, niin paljon kaikkea ihanaa etten lopulta osannut ostaa niistä mitään (tapahtuu nykyään aika usein). Alimmassa kuvassakin näkyvää (oikeassa reunassa) lintujen koristamaa tuplasormusta kokeilin ja melkein liityin tuplasormusfanien joukkoon. Tyhjin käsin en silti avajaisista lähtenyt, mutta The Löytö on jotain niin upeaa että ansaitsee aivan oman postauksensa.

Jonkun tuollaisen Ammiinan pussukan ajattelin hankkia, mikäli tulee tarve pikkupussukalle (noita on siis kahta kokoa). Jossakin vaiheessa näin tapahtuu väkisinkin, kun ottaa huomioon että nykyiset pussukkani ovat jotain Seppälä-/H&M-laatua useamman vuoden takaa. Kuvassa pussukoita hypistelemässä avecini Desthea.

Tilaisuuden tarjoilupuoli oli lauantaina hyvin avajaisiin passelia: kuohuvaa juomaa ja pientä naposteltavaa sekä makeana että suolaisena versiona. Keli vaan sattui olemaan aivan järjettömän kuuma ja hiostava, joten enemmistö vieraista varmastikin keskittyi nestetankkaukseen. Illan aikana kuultiin myös livemusiikkia, kun paimiolainen Putkiradio heitti pienen Superupee-aiheisen keikan.

Superupee, Annankatu 10, Salo. Liike avoinna ma-pe 10-18, la 10-16.
Nettikauppa osoitteessa superupeena.fi.

Lykke Li – Wounded Rhymes [2011]

Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?

Töissä mulla oli tänään viime viikonloppuna ostetut Crockerin kivansiniset farkut yhdistettynä kirjavaan Monkin örkkimörkki-teeppariin sekä Hell Bunnyn söpishuppariin (pitsiä taskunsuissa!). Jalassa oli mustat matalavartiset Converse All Starsit. Korvissa killui osan päivästä siskolta saadut pöllökorvikset, mutta sitten mun oli pakko ottaa ne pois kun toinen tipahteli itsekseen mm. vessan lattialle. Seuraavalla kerralla laitan niihin kyllä jotkut vähemmän löysät taustat.

Kuvamateriaalia, olkaatten hyvät:

Tähän väliin on pakko avautua: en tajua miten tyylibloggaajat saavat aina itsestään siedettäviä otoksia, yleensä useamman kappaleen! Mä en voisi koskaan keskittyä täysillä tyylibloggaamiseen, koska 90-prosenttisesti musta otetut kuvat on enemmän tai vähemmän shaissea. Tänäänkin kaukolaukaisimella otetuista asukuvista tuo yllä näkyvä otos oli ainoa edes vähän siedettävä – ja siinäkin tarkennus vähän hakusessa. Muissa kuvissa mun lantio-jalat-osuus näytti vähintäänkin epäilyttävältä, tai ainakaan en halua uskoa keskivartaloni olevan kokoluokkaa leveä kuljetus. Kuvissa vaan tuppaa aina just se kropan levein kohta levenemään entisestään ja näytän lähinnä siltä, etten mahdu superäässini kanssa kulkemaan oviaukoista… Tai ehkä sitä sitten oppisi katsomaan kuviaan vähemmän kriittisesti, tiedä häntä.

Siinä vielä tarkempi kuva korviksista, kuvasta kiitokset Sansulle. Toinen pöllöistähän oli silmäpuoli jo ne saadessani, ja tänään tuo kyseinen pöllö menetti toisenkin helyn silmästään ottaessaan lähikontaktia lattian kanssa. Nyt ne ovat ihan selkeästi tyttö ja poika: tytöllä välkkyy timantit silmissä ja poika edustaa yksinkertaisempaa tyyliä. Toivottavasti eivät enää jatkossa putoile randomisti korvista ja menetä enempää silmiä tai muita osasia.

Nyt hengailen osittain kotivaatteissa, t-paita on edelleen sama mutta jalkaan olen heittänyt Seppälän fleece-possuhousut ja pörrösukat sekä korvannut hupparin vanhalla Marwinin mustalla perushupparitakilla. Kuvamateriaalia näistä ei valitettavasti ole saatavilla.

Pääsisinköhän tänään ajoissa nukkumaan?

Lily Allen – It’s Not Me, It’s You [2009]