AvainsanaKorut

Ei liene mikään yllätys, että messuilta kotiuttamani ruskeasta villaneuloksesta ja luonnonvalkeasta pitsistä koostuva asia oli mikäs muukaan kuin c04 Luomuksen nilkkaimet. Ihastuin viikko takaperin niihin sen verran lujaa, että tiesin seuraavan kohtaamiskerran olevan hyvin todennäköisesti kohtalokas. Viimeistään kohtalon sinetöi se, että c04:n messukojussa oli poistuvia värejä puoleen hintaan…

Värivalikoima poistuvissa nilkkaimissa oli tietysti rajallinen, mutta onneksi löysin vielä kasasta tuollaiset syvänruskeat versiot tarpeeksi pienessä koossa (kyllä, näitä saa jopa eri kokoisina!). Pitsinauhan värin sai itse valita mustan ja valkoisen väliltä, itse päädyin vaaleaan ihan vain siitä syystä että sen sävy sopi tuon ruskean kanssa just eikä melkein. Voihan sitä myöhemmin sitten hankkia pitsinauhaa toisessakin värissä.

Uutukaiset oli pakko laittaa jalkaan heti tänään, näin ensialkuun yhdistin ne perussinisiin pillifarkkuihin sekä ruskeisiin talvi-Converseihin. Kokonaisuudessaan asu näytti siis tältä, hyvin perus muttei kuitenkaan tylsä. Taidan käyttää noita nilkkaimia joka päivä siihen saakka kunnes kesähelteet pakottavat luopumaan niistä. Tykkään tykkään tykkään! ♥ Ensi syksyksi saattaa olla kyllä hankintalistalla huovutetut nilkkaimet myös jossain toisessa värissä, ainakin harmaat ja tummansiniset ja auringonkeltaiset olivat todella houkuttelevia sävyjä… Pieni asia, jolla asuun saa ihan uutta näkökulmaa.

Jatketaan vielä vähän korulinjalla ennen kuin katoan tästä koneelta unten maille. Posti-Pate oli pudottanut tänään luukusta kirjekuoren Kottaraiselta. Olin käynyt monesti ihastelemassa ainoa.fi-koruja, kunnes sain vihdoin aikaiseksi hankkia itselleni Lennokas-kaulakorun. Ainon korut ovat ihan liian valloittavia kaikki, oli suorastaan hankalaa päättää minkälaisen korun tahtoisin omaa kaulaani koristamaan. Lennokkaalla lähdettiin sitten liikkeelle.

Seuraavaksi voisinkin koittaa ehtiä käydä koruvarastojani läpi ja luopua niistä, joita en enää käytä. Onko blogin puolella joku mahdollisesti kiinnostunut ostamaan eurolla tai parilla multa ylimääräiseksi jääviä koruja? Jos on niin voisin vilauttaa niitä täällä ennen kuin heitän huuto.netiin tai vien kirpparille. Ai niin olisi mulla joitakin vaatteitakin laitettavana huutikseen, kuvat on jopa otettu ja käsiteltykin mutta vielä en ole saanut aikaiseksi (ts. ehtinyt töiltäni) naputella niitä myyntiin.

So Called Plan – December Turns To Fall [2008]

Sain viikon sisällä lisää koruja kokoelmiini oikein kaksin kappalein, lucky me!

Runsas viikko sitten Vimman muotinäytöksessä Desthea ojensi käteeni mustat korvikset, joista oli puhuttu jo aiemmin ja olin nähnyt kuvankin – mutta sitten autuaasti unohtanut. Ja kun en kerran asiaa muistanut, olin tietysti innoissani uusista korviksista! Killuttimien takana on itse asiassa sellainen tarina, että ruusuosa on peräisin pari vuotta sitten Seppälän alesta ostamastani rannekorusta. Ruusut eksyivät ranteeseen turhan harvoin, joten ne päätyivät korumateriaaliksi. Lopputulos oli kerrassaan loistava:

Toinen uusi koru oli yllätys rakkaalta siskolta, tästäkin oli kuulemma joskus ollut juttua mutta enhän minä lahopää muistanut mitään. (Muistini on erinomainen esimerkiksi muistipeleissä, mutta näköjään se ei ole enää kovin pitkäkestoinen…) Kyseessä on siis vähän erilainen ketjukaulakoru, väreinä mustaa ja tämän kevään suosikkiani, mintunvihreää. Ei voi muuta sanoa kuin naminam!

Kuvassa mulla on muuten päälläni Nellyn aleista hankittu (ts. tilasin pari juttua Felinen siivellä, neuleen lisäksi toinen ostos oli tämä raitaihanuus) Onlyn neule, joka vissiin kuuluisi olla mekko mutta mulla ainakin tuo S-koko on enemmänkin paita: hihat ei riitä mun apinankäsille ja peppu peittyy just ja just. Noh, vitosen hinta ei kirpaissut ja hyvin tuo toimii housujenkin kaverina. Lisäksi materiaali on 90% puuvillaa ja 10% villaa eikä siis mitään tekokuitua edes. Kovin lämmin se ei villastaan huolimatta ole, kevätkeleillä toiminee loistavasti kun ei vielä lyhythihaisella tarkene.

Tänään päädyin Felinen, äipän sekä tädin kanssa messukeskukseen, jossa tämän viikonlopun ohjelmassa oli Turun Taide- ja Antiikkimessut yhdistettynä Kädentaitomessuihin. Lähdin ihan mielenkiinnosta mukaan, kun ole vastaavassa tapahtumassa aiemmin käynyt.

Aloitettiin taide- ja antiikkipuolesta, jossa oli mm. paljon vanhaa Arabiaa – jopa omiin perintö-Arabioihini kuuluvia osasia. Pomona-luumusarjaa olisi kiva saada joskus lisää, mutta tällä kertaa jäi yli viidenkympin arvoiset sokerikulhot ynnä muut hankkimatta. Kädentaitopuoli oli suorastaan inspiroiva tarjotessaan kaikkea ihan mahtavaa vintagevaatteista huovutettuihin englanninlakukoruihin. Herkullisten korujen lisäksi ihastusta herätti erityisesti 50-lukuhenkiset pallomekot, yllä olevan kuvan pinkki etunenässä. Voi jonkun tuollaisen mekon kun joskus saisi!

Päästiin paikalle sen verran myöhään, että kierreltiin aivan messujen päättymiseen saakka. Mukaan tarttui yhtä jos toista pientä, niin herkullista kuin tarpeellista. SeriMerin bambutiskirätti oli must hankinta, sillä nykyinen lahjaksi saatu perusrätti (sellainen kuivana ihan koppura) on kyllä kuosiltaan kiva mutta käytettävyydeltään aika onneton. Bamburätti on toki hieman kalliimpi, mutta käyttömukavuudeltaan toivottavasti aivan eri luokkaa. Ensivaikutelma ainakin on ollut positiivinen!

Makeidonin pisteellä en voinut vastustaa herkkuja, varsinkaan nyt kun maaliskuun ajan kestänyt totaalinen karkkilakko päättyy ensi viikolla. Ajatuksenani on että normaalit esanssipläjäykset jäävät jatkossa sinne kaupanhyllylle ja sen sijaan mussutan akuuteimpaan karkkihimoon noita vähemmän lisäaineilla kyllästettyjä karkkeja. Inkivääriversiota tosin ei edes voi laskea karkiksi, sillä se muistuttaa enemmänkin röörit avaavaa flunssapastillia. Sellaisen siis maistoin tänään messuilla, kun seurani totesi sen olevan ei-karkkia. :)

Huopapallopampulan tekijää en valitettavasti muista, mutta kyseisessä pöydässä oli myös kaiken värisiä englanninlakukoruja sekä -magneetteja – huovutettua totta kai. Jotain muutakin huopa-aiheista ostin mutta mitä, sitä en paljasta ihan vielä. Arvauksia voi heittää kommenttiosastolle, vihjeeksi kuva alla.

Ja Feline ei sitten saa vastata, koska tietää vastauksen!

Chisu – Vapaa ja yksin [2009]

Eilen kaveri kutsui luokseen auttamaan puolitoistalitraisen punaviinipullon tuhoamisessa, mikäs siinä kun ei meillä mitään erikoista iltaohjelmaa ollut suunnitelmissa ja kaverin kämppäkin on vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Lähdettiin siitä sitten porukalla vielä katsastamaan Turun yöelämää, ja viihdyttiin Amarillossa melkein pilkkuun saakka. Tuli kyllä vähän wtf?!-olo, kun en tiennyt Amarillossa edes olevan tanssilattiaa… Ja siellä soi vaikka mitä hyviä biisejäkin!

Hulvattoman hauskaa oli joka tapauksessa, mistä kertoonee myös läjä älyttömiä kuvia kameran muistikortilla. Tuttuihinkin tuli törmättyä niin Amarillossa sisällä kuin lähtiessä sen edessä, mikä on aina kerrassaan mahtavaa. Vaikken eilen montaa lasillista juonut, tämä päivä on mennyt aika koomaillessa ja väsymys alkaa painaa jo päälle. Päivällä sain sentään vihdoinkin kuvattua joitakin vaatteita, jotka olisi tarkoitus laittaa Huuto.netin puolelle myyntiin. Kun vain jaksaisi vielä naputella ne tuotetietoineen kaikkineen sinne.

Kuvasinpa myös eräät korvikset, jotka ovat odottaneet esittelyään jo lähes kuukauden päivät. Sain pöllökorvikset siskolta vähän niinkuin pikkujoululahjaksi tuossa ennen joulua, niistä oli kuulemma tullut mieleen mun viimekesäinen rakkaussormuksen. Kivasti kyllä sopivatkin yhteen, ovat erilaisia mutta kuitenkin niissä on jotain samaa. Persoonallisetkin ovat, toiselta pöllöltä kun puuttuu “timantti” toisesta silmästä kokonaan.

Pöllöjen alustana on ennen joulua lainaamani Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, jonka nimen olen todennäköisesti jostain blogisuosituksesta kirjannut luettavien kirjojen listaani. Ei yhtään sellainen kirja, jollaisen valitsisin kirjastonhyllystä itse. Tykkäsin kuitenkin tarinasta – tai oikeastaan useista pienistä tarinoista, joiden avulla hypeltiin nykyhetkestä menneisyyteen ja takaisin. Kauniita hetkiä, muutoksia ja kipeitä muistoja, elämän oivalluksia, syvää ystävyyttä.

Taidan lisätä tämän vuoden tavoitteisiin vielä, että luen enemmän kirjoja kuin viime vuonna, mihin ei kyllä kovin paljoa vaadita – viime vuonna luin maksimissaan kymmenen kirjaa. Vähemmän koneella roikkumista, enemmän kirja käsissä sohvannurkassa istumista! Voisinkin saman tien tutustua Eevan kokemuksiin ja poimia sieltä lisärivejä listaani. Ja ehkä tsekkaan myös Olivian kirjablogin suositukset, jotta varmasti olisi kirjaston hyllyjen ääressä valikoitavaa sitten kun joskus taas sinne asti pääsen. Pian, toivottavasti.

Pendulum – Immersion [2010]

Olin ilmeisesti ollut kiltti, jos ottaa huomioon miten lahjojen määrä yllätti nyt jouluna. Jotenkin sitä kuvittelisi, ettei tässä iässä enää kovin montaa pakettia saisi, mutta toisin kävi tällä kertaa. Parasta on se, ettei nykyään saa mitään oikeasti turhaa – tämän joulun lahjoille ainakin löytyy jokaiselle käyttöä. Osa itse asiassa on jo päässytkin käyttöön…

1. Iittalan Essence-punaviinilasit 2 kpl äipältä, salmiakki- ja savuyrttisaunatuoksut siskolta, possusaippua Sansulta sekä hiussuihke ja meikkivoide kummitädiltä.
2. Vetoketjukaulakoru made by mummi, punainen puinen Marimekon rannekoru äidin veljen perheeltä.
3. Isoäidin tee tädiltä, Tontun toivomus -tee ja kardemummalakritsi Sansulta.
4. Tädiltä saadun pehmopossun mahassa olevassa taskussa oli teepaketti (3.) ja sukat (5.), possu kokonaisuudessaan oli paketoitu niin että ensin näkyi pelkkä kärsä. :D Päähipsutin oli toivottu lahja kultsilta, kissakalenterin vuodelle 2011 antoi iskä.
5. Pupusukat tädiltä, leffaliput kummitädiltä, pääkallotoppi siskolta.

Tässä ei nyt ihan kaikki lahjat olleet, mutta mitään isoa ei sen etukäteislahjaksi saadun Wiin lisäksi puutu. Aivan ihania lahjoja, kiitoksia vaan kaikille joilta jouluyllärin sain! Tämän joulun toivelistani juttujen hankinta jäänee omalle vastuulle, mutta onpahan ainakin jotain millä tarvittaessa palkita itsensä. ;) Ja nuo nyt muutenkin ovat tuollaisia perusasioita, joilla ilahduttaa harmaata arkea.

Viinilaseja en edes osannut toivoa, vaikka meillä kaksi kappaleita noita onkin ennestään ja tykkään niiden muotoilusta. Salmiakkisaunatuoksua olen himoinnut ties miten kauan, nyt vihdoin sain sen. Rimmelin meikkivoidetta olen halunnut kokeilla, se pääseekin testiin saman tien kun edeltäjänsä tyhjenee. Irtoteepaketteja tuli kerrankin oikein kaksin kappalein, niitä ei voi koskaan olla liikaa. Myös päähipsuttimesta on jo nautittu, pään “silittäminen” tuntuu vaan on niin kivalta. Koruosaston täydennykset ovat mahtavia nekin, samoin totaalisena yllätyksenä tullut toppi – harvoin kukaan osaa valita sellaista vaatetta, joka ihan oikeasti on mun mieleen.

Mulla jää näköjään aina vähän myöhäiseksi nämä joululahjatoiveiden pohdiskelut, viime vuonna postasin aiheesta neljä päivää ennen joulua ja tänä vuonna meni näköjään vielä päivän myöhemmäksi. Täytyy siis vain toivoa, että joulutontut ovat selvittäneet lahjatoiveeni ilman tätä blogia. ;) Eniten toivotun lahjan – mustan Wiin – me jo saimme, joten sinänsä muilla toiveilla ei ole niin väliä vaikka jäisivätkin nyt toteutumatta. Tällaisia juttuja tänä jouluna on mielessäni:

1. Harri Koskisen suunnittelemasta Block-lampusta olen haaveillut jo vuosia, mutta kevyt sadanviidenkympin hinta on toistaiseksi ollut este välillämme. Exäni teki muutama vuosi sitten mulle joululahjaksi itse lasitiilestä Block-korvikkeen (joka on toki parhaillaankin käytössä), mutta olisi tuo oikea Block silti mahtava saada joskus kotia koristamaan.
2. Kalevala Korun sormuksista huolisin useammankin, mutta kaikista eniten silmääni miellyttää Karjaan sormus. Ensisijaisesti tahtoisin tuon hopeisena, mutta saisin kyllä pronssisenkin version sopimaan muiden korujeni joukkoon.
3. Sarah Jessica Parkerin uusimpaan SJP NYC -tuoksuun hullaannuin heti ensinuuhkaisulla, se sopii täydellisesti omaan tuoksumaailmaani. Tämän hankin ehdottomasti jossain kohtaa kokoelmaani, viimeistään kun seuraavan kerran menen laivalle.
4. Quincyn ihana Lumberjack 2 -huopa on taatusti superpehmeä ja lämmin, toimisi siis paremmin torkkupeittona kuin meidän nykyiset muutaman euron ohuet fleecehuovat.
5. Astiaosasto meillä on muutamaa juttua vaille noin yleisesti oikein bueno, mutta muutamalla astialla sitä voisi vielä kasvattaa. Marimekon Siirtolapuutarha-kupin voin jo kuvitella edessäni täynnä höyryävää teetä, Maija Louekarin kuosit ovat hurmanneet aiemminkin. Iittalan sinisestä Taika-sarjasta hankin jokin aika takaperin ison lautasen, sen kaveriksi olisi kiva saada 4 dl mukit sekä 6 dl vetoiset kulhot. Kaksin kappalein tietysti.

Raskaampaa joulua [2006]

(Kuvat: Block, SJP NYC, Kalevala Koru, Quincy, iittala.com, marimekko.fi.)