AvainsanaLastenvaunuhullu

Tutustuin konseptiin nimeltä Lapsimessut vuosi takaperin, kun ajelimme lapset (silloin 2 kpl) mukana kaverini S:n kanssa Helsinkiin tsekkaamaan mistä oikein on kyse. Tuolloin reissun jälkeen oli fiilis, ettei välttämättä tulisi mentyä uudestaan, kunnes S tuossa alkuvuodesta pohti ääneen pitäisikö kuitenkin antaa vielä toinen mahdollisuus. Kun meille sitten tarjoutui mahdollisuus lähteä messuille kahdestaan ja jättää lapset (nyt 3 kpl) S:n lomailevan miehen huomaan, niin asia oli sillä selvä.

Saavuimme pelipaikalle jälleen puolenpäivän tienoilla, näin ilman lapsia matkatessa kun oli mahdollisuus pysähtyä geokätkön verran. Suuntasimme suoraan päähalliin, jossa riitti tutkittavaa niin paljon, että muut hallit jäivät lopulta kokonaan välistä. Tajusin vasta jälkikäteen, että niin olisihan siellä ollut mm. kädentaitojuttuja ihasteltavana… Noh, säästyipähän ainakin rahat. Paitsi ettei säästynyt, koska pelkästään jo Lapsimessujen puolelta löytyi niin paljon kaikkea. Messuosastot olivat osittain samoja kuin viime vuonna, mutta esim. Emmaljunga puuttui kokonaan. Siinä missä vuosi sitten olin kolmen kuukauden äitiyden jälkeen aika noviisi vähän kaikessa, oli nyt kiva tutkailla juttuja aivan eri näkökulmasta. Nyt voisin hyvinkin kuvitella meneväni jälleen ensi vuonna, tosin ehkä kuitenkin lapsen kanssa. Vilkkaan taaperon kanssa voisi säilyä rahatkin paremmin kukkarossa…

Kuvia en messuilla ottanut ainuttakaan, vaikka kamera kulki mukana koko päivän. Siispä esittelyyn ostokset, joita tosiaan oli aika tavalla – uups. Onneksi tavaraa on järjestelyn myötä kuitenkin virrannut kotoa enemmän ulospäin, niin voi hyvillä mielin satsata muutamaan uuteen, jotka tuottavat enemmän iloa.

Heti alkuun jumituimme (koska olen jahkailija) Kestovaippayhdistyksen osastolle, jossa saimme hyviä vinkkejä ja toki myös parit hankinnat tuli tehtyä. Täydensin repertuaaria kahden taskuvaipan ja parin imun verran; vaipat ovat muuten ensimmäiset itse valitut uudet vaipat, sillä pääosin kaikki meidän vaippatarvike on hankittu käytettynä + joitakin on löytynyt edullisesti esim. Prisman poistokorista. Halusin ehdottomasti sivunepilliset taskuvaipat ja päädyin pähkäilyn jälkeen Onnikkaan avaruuskuosiseen Toivo-vaippaan (L-koko, sisäpinta Coolmaxia ja lisäksi 1 krs bambuhamppufleeceä) sekä Hahtuvahullun metsäaiheiseen Loisto-vaippaan (Petite-koko, Coolmaxilla sekin). Lisäksi ostin Jutan bambuimun sekä Onnikkaan sydänkuosisen Nokkela-taittoimun (joustofrotee + bambuhamppufleece), jonka saa kätevästi nepeillä kiinni Toivon taskuun. Muutaman käyttökerran kokemuksella vaikuttavat nappihankinnoilta!

Sitten vähän oranssia. Papulta menin etsimään jotain itselleni, mutta mitään sopivaa ei löytynyt. Sen sijaan ihastuin watermelon-värisiin polvipaikkaleggareihin ja ostin ne tytölle odottamaan seuraavaan kokoon siirtymistä. Kesällä/syksyllä ovat varmaankin sopivat, kun joistakin 80-kokoisista tuntuu jo lahkeet jäävän lyhyiksi. Poutapukimolta ostettu ketunpää pitää sisällään kangaskassin, ei voinut kettufani tätä sivuuttaa. Kolmas oranssi on uudelleentäytettävät My Pouch -välipalapussit, jotka kiinnostivat meitä kumpaakin niin ostimme Ipanaiselta S:n kanssa puoliksi 10 kpl:n setin. Vielä en ole ehtinyt testata, mutta kätevältä vaikuttaa.

A Little Lovely Companyn lightbox on ollut ajatuksissani pidempään, selkeästi sen vilahtaminen siellä sun täällä on tehnyt tehtävänsä (jaa miten niin mainosten uhri). Messuilla satuin bongaamaan Minionesilla kyseisiä laatikoita, ei muuta kuin samaan konkurssiin vaan. Samalla osastolla oli myös vaikka mitä omaa makuhermoani hiveleviä lastenvaatteita, mutta harmiksi kivoimmista ei enää löytynyt sopivia kokoja.

Leluja emme ole itse pahemmin lapselle ostelleet, mutta nyt oli tehtävä poikkeus kun löytyi jotain niin mahtavaa: leikkipitaleivät täytteineen! Ihan vielä tuo ei tosin pääse käyttöön, mutta ehkäpä jo syksyllä esim. nimipäivälahjaksi; tarvittaessa vaan jättää pienimmät täytteet pois. 1-vuotislahjaksi saadut pehmovihannekset ovat olleet todella hitti, joten veikkaan pitaleipien seuraavan perässä.

Skip Hopin musta organizer oli ostoslistalla etukäteen ja sellainen onneksi löytyikin Ipanaisen osastolta. Mulla oli pari viikkoa rattaat lainassa kanssahullulta ja niissä tämä kiinni, lokerikko osoittautui niin käteväksi että oli pakko hankkia itsellekin. Edessä oleva sivutasku on vetoketjulla kiinni ja kun sen irrottaa, toisella puolella on rannelenkki, jolloin siitä tulee näppärä pussukka esim. pienelle lompakolle.

Lisäksi ihastelin (ja vähän mallailinkin) Tulan kantoreppuja, ne vaikuttivat jotenkin yksinkertaisemmilta kuin meillä oleva Manduca. Valitettavan vähäiselle meillä tosin on kantohommat vauva-ajan jälkeen jääneet, mutta ehkä kesällä sitten taas enemmän. Vähän jäi pohdituttamaan, jos koittaisi myydä Manducan ja löytää tilalle käytettynä Tulan taaperokokoisen repun.

Messukeskuksesta suuntasimme vielä Vantaalle A-T Lastenturvaan, jossa mua odotti yhdet rattaat. Niistä varmasti lisää myöhemmin, koska nyt vaikuttaisi löytyneen todellinen helmi! Olen muutenkin myynyt aika tehokkaasti ratastavaraa viime aikoina pois, joten päädyin ostamaan rattaiden kaveriksi ihanan Mamas & Papas -merkkisen istuinpehmusteen (toiselta puolelta kirkkaankeltainen) sekä Elodie Detailsin kokomustan sadesuojan. Nyt on niin hyvät rattaat ja täydellinen varustearsenaali niihin, että kyllä kelpaa viilettää pitkin kyliä. :)

Maaliskuussa 2016…

• pohdimme asuntokuvioita: pyysimme hinta-arviota nykyisestä kodistamme ja kävimme muutamassa näytössä. To be continued…
• luin KonMari-kirjan ja aloitin siitä inspiroituneena järjestelmällisen kodin raivauksen. Tästä aiheesta ehkäpä lisää myöhemmin.

• oli pääsiäinen, jonka vietimme pääasiassa kotinurkissa. Vähän myös kävimme sukuloimassa, mm. isäni synttärikaffeilla sekä pääsiäissapuskoilla miehen perheen kanssa.
• mini oli pariin otteeseen hoidossa lähisukulaisilla ja jopa yökylässäkin kummitädillään. Hyvää harjoittelua syksyä varten; täytimme nimittäin loppukuusta hoitohakemuksen. Hui!

Maaliskuun Mini-asu: body Muumi, sydänleggarit Seppälä, sukat Marimekko.

• osallistuin ulkokahvakuulatunnille, joka oli samalla geokätköilytapahtuma. Yllättävän hyvin jaksoin kuulaa heilutella, vaikka liikunta on viime aikoina jäänyt hävettävän vähälle.
• osallistuin myös pitkästä aikaa Supertreeneihin, mutta päällimmäiseksi tunteeksi jäi pettymys. Tunnit olivat liian täynnä eikä liikkeitä mahtunut tekemään kunnolla, ja muutenkin oli tosi yksinäinen olo. Enpä taida enää jatkossa kyseisille kinkereille mennä.
• otin vihdoin käyttöön viime syksynä messutarjouksena ostamani tutustumisviikon Yoga Nordicin joogastudiolle. Ilmajooga oli ihan mahtavaa! Voisiko tässä olla mulle innostava laji..?

• treffasimme parin vaunuhullun kanssa. Oli hauskaa höpistä rattaista (ja muustakin) toisten yhtä innostuneiden kanssa! Tuli ylipäänsä huomattua, miten some yhdistää.
• innostuin pienen tauon jälkeen ratasasioista taas enemmän ja kalustossa onkin tiedossa aikamoista veivaamista. Hullu mikä hullu. ;)

• tilasimme uudet patjat, joiden toivomme auttavan ettei tarvitsisi enää aamuisin herätä selkä jumissa. Haaveilin futonpatjoista jo viimeksi patjoja uusiessamme, mutta silloin päädyimme toisenlaiseen ratkaisuun.

Huom! Blogin toiminnassa saattaa seuraavan viikon aikana olla katkoksia, sillä palveluntarjoaja on vaihtumassa. Toivotaan kuitenkin, että hommat sujuvat jouhevasti eikä kovin pitkäksi aikaa pudota langoilta.

Helmikuussa 2016…

• otimme kaverin kanssa ex tempore kirppispaikan paikalliselta lastenkirppikseltä. Se oli oiva veto se! Vauvarompetta lähti nurkista iso läjä ja vähän jotain taskurahaakin jäi, vaikka hinnat olivat lähes ilmaiset.
• kotona oli kunnon sairastupa, kun sekä äiti että lapsi oli kamalassa räkätaudissa.

Minin eräs helmikuinen asu: raitapaita Seppälä, jääkarhupökät Lindex, rakettijarrusukat kirppikseltä.

• kävin pitkästä aikaa kampaajalla. Olen taas kasvatuslinjalla, joten vähän vaan tasoiteltiin mallia. Hiuskriisiä poden kyllä edelleen… Pitäisköhän uskaltautua värjäämään muutaman vuoden tauon jälkeen? Hyväkuntoinen tukka on kiva, mutta pihvelin hankala käsitellä.
• juhlittiin lähipiirin kesken, kun rakas sisko ja hänen miehensä saivat toisensa noin niinkuin virallisesti.

• kävimme koko perhe Rakenna & sisusta -messuilla, josta palasimme päät täynnä ideoita ja rattaiden tavarakori pullollaan esitteitä.
• lapsi oli ensimmäistä kertaa yökylässä, katkonaisten öiden jälkeen se oli todella tarpeen. Itse vedin 11 h unta palloon ja minilläkin oli sujunut ihan kivasti yö isovanhempien kanssa.

• kävimme katsomassa yhtä kivaa taloa, mikä sai aikaan jälleen kasvavaa kaipuuta pois kaupungista.
• sain vihdoin aikaiseksi ottaa tyttärestä 1-vuotiskuvia. Samaan syssyyn kuvasin pari viikkoa aiemmin vuoden iän saavuttanutta serkkupoikaa.

Ainokaiseksi jäänyt asukuva helmikuulta: X-korvikset ja &-kaulakoru Fashionology, pitsiselkämekko Innocent, merinovillatakki COS men, leggarit Papu, maiharit Ten Points.

• matkustin tytön kanssa Tampereelle viettämään tyttöjen viikonloppua. Harvinainen tilaisuus, joka onneksi toteutui sairastelukaudesta huolimatta.
• ikuistin yhden ainoan asukuvan ja senkin aivan kuun lopussa. Tämän asian suhteen pitäisi kyllä tsempata!
• ylimääräisenä päivänä kävin karkauspäivän geokätköilytapahtumassa ja sen jälkeen parilla kätköllä myös. Tilastoja, tilastoja!

Niin tyytyväinen kuin Emmaljunga Vikingiin olinkin, alkoi jossain kohtaa niiden kikkailu auton perään ottaa päähän. Istuin kasvot menosuuntaan paketin sai just mahtumaan purkamatta takaluukkuun, mutta koska käytimme istuinta aina selkä menosuuntaan, piti ratasosa aina kääntää tai irroittaa kokonaan auton kyytiin laitettaessa. Niinpä aloin kartoittaa vaihtoehtoja autokelpoisista rattaista, joissa olisi selkeät vaiheet 1) rattaat kasaan 2) paketti autoon. Pirpanan kasvettua uskaltauduin laajentamaan etsinnät myös sellaisiin, joissa lapsen saa ainoastaan kasvot menosuuntaan. Kävin liikkeissä testaamassa ja vertailin eri rattaiden ominaisuuksia Vikingeihin enkä oikein osannut päättää suuntaan tai toiseen.

Lopulta tuumasin, ettei tämä voi olla niin hankala asia – jos ostos ei mene nappiin, eiköhän kärryt saa myytyä eteenpäin. Niinpä eräänä syksyisenä iltapäivänä hurautin Euraan hakemaan kanssahullulta punamustat Mountain Buggy Swift -rattaat. Sinänsä yllätysveto multa, joka aiemmin vannoin neljän renkaan ja mustan rungon nimeen… Päätöstä helpotti yhden vaunuhullun kattava blogikirjoitus (postauksessa olevat kärryt ovat itse asiassa täsmälleen samat kuin nämä mitkä ostin) sekä ryhmässä saamani vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Huom! Meidän Swiftit eivät ole 2015 myyntiin tullut Swift 3.0, vaan sitä edeltävä malli. Mitoiltaan nämä mallit eroavat aika lailla, uudet kuulemma muistuttavat kooltaan enemmän nuken rattaita.

Ensivaikutelma Swifteistä oli positiivinen: suhteellisen pienet rattaat mutta kuitenkin jämäkät työntää, kulkivat jopa leikkikentän hiekalla selkeästi Vikingejä helpommin. Kolmirenkaisuutta ei oikeastaan edes huomaa muuta kuin etuosalle kevennettäessä (esim. bussiin noustessa), kiikkerät Swiftit eivät missään tapauksessa ole, vaikka sitä vähän jännitinkin alkuun.

Koko

Swiftit ovat inan alle 60 cm leveät, mutta Vikingien kapeuteen (Airit 54 cm) tottuneena ne tuntuvat yllättävän leveiltä. Kaupoissa olen yrittänyt monta kertaa viedä rekkejä yms. mukanani, kun toinen takarengas onkin jäänyt kiinni johonkin. Rattaat ovat myös aika pitkät, aisa lyhimmillään 102 cm (vrt. Vikingien 82 cm) ja käytössä toki vielä hieman pidemmät. Busseissa kulkeminen ei kuitenkaan ole millään tavalla hankalaa (vrt. teleskooppi-Happyt 109 cm), vaan Swifteillä sopii oikein mainiosti rivin jatkoksi.

Eturenkaan lukitusnamiska.

Jousitus ja renkaat

Eturenkaan saa lukittua tarvittaessa, ja kolmen renkaan kanssa lukitukselle onkin ehkä tarvetta useammin kuin nelipyöräisten kanssa. Kunnon jousitus Swifteistä valitettavasti puuttuu ja esim. sadevesikourujen ylittäminen jalkakäytävällä on välillä todella töksähtelevää. Toisaalta maaseudulla rullaillessa mitään ongelmaa ei ole ollut: Swiftit kulkevat moitteettomasti niin hiekka- kuin peltoteillä. Ymmärtääkseni jousituksen kaipuiselle Mountain Buggyn vähän isommat mallit ovat the juttu, ja kieltämättä houkuttaisi joskus päästä testaamaan ainakin Urban Jungleja (tsek ihana Nautical), vaikka ne leveydeltään huitelevatkin reippaasti 60 cm paremmalla puolella.

Kuomu

Swiftien kuomu on kooltaan kelvollinen; pientä kyytiläistä ei kovin hyvin suojaa, mutta pidemmän lapsen kanssa toimii varmasti paremmin. Aurinkolippa on omaan makuuni turhan lörppä, vaikka toki tuo kuomuun vähän lisäpituutta. Varsinaisen kuomun reunassa on selkeä vetoketjun hammastus ja nopea googlailu selvensi, että siihen saa kiinnitettyä Swiftien oman aurinkosuojaverkon (lisävaruste). Tavallaan kätevää, mutta saisi tuo suoja kyllä olla ihan vakiovaruste, kun rattaissa joka tapauksessa on se vetskarin toinen puoli. Yläosassa kuomua on kurkistusluukku, jonka saa pidettyä auki pienen tarran avulla. Ainakin pienemmän muksun kanssa kurkistusluukku on tarpeen, ja Swifteissä se on toteutettu mielestäni hyvin.

Työntöaisa

Työntöaisa on muotoilultaan tosi kiva, mutta sen päällimateriaalista en oikein tykkää. Materiaali tuntuu kumin ja muovin sekoitukselta, siinä on paljon ohuita raitoja vieri vieressä ja jotenkin se vain tuntuu kovalta paljaiden käsien alla (hanskat kädessä asia ei luonnollisesti vaivaa). Jonkinlaisella kankaisella suojalla tämän “vian” tietysti saisi varsin helposti fiksattua.

Eräs kiva pikku lisävaruste Swifteihin kuuluu mukaan, nimittäin kankainen mukiteline työntökahvassa. Sen saa toki halutessaan myös irti, mutta itse olen todennut sen toimivan lisätaskuna vaikkapa hanskoille tai kangaskassille kauppareissulla. Aisassa roikkuu lisäksi ylimääräiseltä näyttävä hihna, joka on tarkoitettu kiinnitettäväksi työntäjän ranteeseen, jotta rattaat eivät pääse karkaamaan vahingossa. Meillä hihna ei ole tainnut olla käytössä kertaakaan, mutta jotkut varmasti arvostavat tämän sortin lisäturvallisuutta (myydäänhän vastaavia hihnoja myös erikseen).

Istuin

Istuimen selkänojaa säädetään remmeillä kummaltakin sivulta, eli hommaan tarvitsee kahta kättä. Toisaalta säätö on varsin yksinkertainen eikä säätämisen kanssa tarvitse säätää. :D Swiftien selkänoja menee täyteen makuuasentoon, mikä on kuppi-istuimen jälkeen oikein tervetullut ominaisuus. Pystyin asento sen sijaan on hieman makaava eli pienemmälle lapselle valjaat ovat ihan ehdottomat, ettei valu pois kyydistä.

Valjaat, turvakaari ja jalkatuki

Valjaat ovat mielestäni perushyvät. Korkeusaukon vaihtaminen tosin oli aikamoista näpräämistä, onneksi sellaista ei tarvitse usein tehdä. Lisäksi haararemmissä oleva valjaiden lukko on suhteellisen iso ja näin ollen hankala saada esim. lämpöpussin vyöaukosta läpi. Turvakaari on topattu (irroitettavalla kankaalla) ja sen saa näppärästi irti kliksauttamalla. Sen voi myös ottaa irti vain toiselta puolelta ja työntää syrjään, jotta isompi lapsi pääsee kiipeämään itse kyytiin. Jalkatuki on metallinen eikä sitä saa säädettyä, mutta yllättävän hyvin se toimii pienelläkin matkustajalla.

Jarru ja tavarakori

Jarru vanhoissa Swifteissä on tuollainen metallihässäkkä ja toisinaan jalka ei tahdo osua oikeaan kohtaan, nuo punaiset päät kun ovat loppupeleissä aika ylhäällä maasta jarrun ollessa vapautettuna. Tavarakori on pienempi kuin aiemmissa kärryissämme ja muodoltaan luonnollisestikin kolmio. Hyvin sinne silti tavaraa saa mahtumaan ja niihin myös pääsee käsiksi suht helposti, jopa selkänojan ollessa makuulla. Korin sivuissa on näpsäkät taskut, joihin voi sujauttaa pienempää rompetta helpommin löydettäväksi.

Kasaus

Ja sitten se kasaus! Kasaaminen tapahtuu jalkatuen sivuilta, toiselta puolelta pidetään varmistusvipu sivussa ja vedetään kummankin puolen namiskat yhtä aikaa ylös, jolloin eturengas taittuu rungon alle. Rattaissa on näppärä kasauslukko, joka kliksahtaa automaattisesti kiinni, kun rattaat ovat tarpeeksi pienessä paketissa. Emmaljungien kasausärsytyksen jälkeen Swiftit olivat varsin unelmat heittää kasaan, tosin eivät nekään kasattuna ole pienimmästä päästä paketin jäädessä suhteellisen pitkäksi. Kasauskoon lisäksi Swiftit saavat pienen miinuksen siitä, että kasaaminen naarmuttaa runkoa – ei toki näkyvästi vaan rungon alapuolelle, mutta perfektionistin silmin sekin voisi jättää tapahtumatta.

Sadesuoja

Alkuun vältin liikkumista Swifteillä, jos vähänkin näytti sateiselta, koska mulla ei ollut niihin sopivaa sadesuojaa. Onneksi bongasin OzBabyn alekorista vitosella Tullsan ärtsyn vihreän suojan, joka on tarkoitettu pieneen rattaaseen (eli aisalle on aukko). Se istuu Swifteihin oikein passelisti eikä ollut kallis kokeilu.

Paitsi ettei sadesuoja lopulta ehtinyt montaa kertaa näitä rattaita suojata… Tulin siihen tulokseen, että Swiftit ovat joo ihan kivat, mutta eivät aja asiaansa tehtävässä johon ne alkujaan ostin. Suurimmat syyt luopumiseen olivat pitkähkö kasauskoko ja jousituksen puute. Jokusen viikon ne olivat myynnissä, kunnes päädyin tekemään vaihtarit toisen hullun kanssa. Ja se oli muuten erittäin onnistunut vaihtokauppa, mutta siitä lisää toisella kertaa! ;)

Mountain Buggy Swift (legacy) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 59 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 102 cm
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 100x59x36 cm (turvakaaren kanssa korkeus 42 cm)
• Paino: 9,5 kg
• Renkaat: 3 kpl ilmakumi, kaikki 10″
• Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 78-106 cm
• Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, portaaton remmisäätö
• Istuimen painoraja: 25 kg
• Selkänojan korkeus: 49 cm
• Kuomun alla tilaa: 55 cm
• Istuimen makuupituus: 87 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 39×33 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

• Kevyet, mutta kuitenkin todella tukevat.
• Mukavan kokoiset ilmakumirenkaat.
• Korkea painoraja.
• Kuomun kurkistusluukku.
• Irroitettava ja sivuun kääntyvä turvakaari.
• Tilavahko tavarakori, jossa sivuilla kapeat taskut.
• Takarenkaiden ollessa irti tapit saa sisälle pois tieltä.
• Irroitettava mukiteline kuuluu varustukseen.
• Laadukkaan oloiset kankaat.

Risuja:

• Leveys; 59 cm on tavallaan kapea, mutta omaan makuuni turhan leveä.
• Jousituksen puute.
• Pitkähkö paketti kasattuna.
• Ei heijastimia lainkaan.
• Työntöaisan materiaali.
• Jalkatukea ei saa säädettyä.
• Kuomuun kiinnitettävä aurinkosuoja ei kuulu varustukseen.

Kirjoittelin alkusyksystä pitkät pätkät meidän vaunuista numero kaksi eli Emmaljunga Vikingeistä, mutta tuolloin keskityin kyseisiin kulkupeleihin ainoastaan vaunukopan kanssa. Koppavaihe ei lopulta kestänyt kovin montaa kuukautta, vaikka olin ehkä kuvitellut sen edes vähän pidempään jatkuvan… Nyt joka tapauksessa on vihdoin vuorossa ajatuksiani Viikkareista tuon vaiheen jälkeen, ratasosan kanssa.

Huomioithan, että tämä postaus pohjautuu omiin mielipiteisiini ja ajatuksiini, jotka ovat yhtä oikeita (tai vääriä) kuin kenen tahansa muun. Vastaavia kirjoituksia Vikingeistä löytyy ainakin blogeista Hiekkaleikkejä sekä Pikku Tiikerin matkassa; kannattaa käydä kurkkaamassa, mikäli janoaa enemmän tietoa juuri näistä rattaista.

Ensimmäistä kertaa istuimessa.

Vikingit myydään osissa, eli runko (Ecco- tai ilmakumirenkailla) ja sille kaveriksi joko koppa tai istuin. Yhtä aikaa näitä ei voi käyttää (vrt. meidän ekat Briot kantokassilla), mikä tietysti saattaa aiheuttaa päänvaivaa säilytyksen suhteen. Mehän emme silloin keväällä Viikkareita ostaessa hankittu istuinta ollenkaan, vaan sen hain myöhemmin sitten kun sille tuli tarve. Jonkun aikaa aina jompi kumpi pyöri kämpässä irtonaisena, kunnes kesän lopulla myin kopan kokonaan pois.

Istuin

Vikingien istuin on mallia kuppi eikä siihen sovi minkään sortin kantokassi, joten kovin pienellä vauvalla istuinta ei voi käyttää. Suositusikä on 6 kk ylöspäin; meillä tyttö siirtyi istuimeen 5,5 kk iässä ja kulki alkuun selkänoja alimmassa mahdollisessa asennossa. Kuppipenkki muistuttaa turvaistuimen asentoa ja puolivuotiaan kanssa se on varsin mainio, koska siinä bebe ei pääse valumaan samalla tavalla kuin ns. tavallisessa istuimessa. Istuimen saa kiinnitettyä lapsen kasvot joko menosuuntaan tai työntäjään päin, pienen kanssa jälkimmäinen on yleensä kivempi ja meillä ainakin istuin on ollut noin päin ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Valjaat ja turvakaari

Istuimessa on olkapehmustein varustetut 5-pistevaljaat, joita on yksinkertainen käyttää ja tarvittaessa (esim. istuinsuojaa/lämpöpussia kiinnittäessä) ne saa myös helposti irti toisistaan. Turvakaaren saa avattua kummaltakin puolelta, mikä on varmasti kätevä ominaisuus isomman lapsen kohdalla, ja lisäksi kaaren saa kokonaan irti pidikkeineen kaikkineen (näppärä lämpöpussin kanssa).

Kuomu

Yksi Vikingien ratasistuimen iso plussa on kuomu: se on suojaava, säätyy hyvin eikä tunnu rimpulalta. Lisäksi siihen saa ostettua kivoja vaihtokuomuja kuten vaunukoppaankin. Aluksi ajattelin pärjätä peruskuomun kanssa ja piristää ilmettä istuinsuojalla, mutta jotenkin täysin musta istuinosa alkoi kuitenkin tuntua synkeältä. Syksyn alet onneksi pelastivat ja rattaat päivittyivät kertaheitolla raikkaammiksi omenanvihreän kuomun ansiosta.

Vaunuverhoa tms. kuomun kanssa ei välttämättä tarvitse, sillä alin asento suojaa todella hyvin. Tuossa ylemmässä kuvassa kuomu ei itse asiassa ole edes vielä alimmillaan, sen saa tuosta käännettyä vielä niin että turvakaarikin peittyy; itse tosin harvemmin olen kuomua pitänyt ihan niin alhaalla. Kuomun takaosassa on verkko, joten ilmanvaihtokin on siis kunnossa.

Alemmassa kuvassa näkyy myös istuimen selkänojan säätöhihna. Se ei ihan aina ollut mun kaveri ja välillä sitä joutui hetken rensklaamaan, pääsääntöisesti kuitenkin toimi ok. Selkänojan asentoja on kolme ja lisäksi ns. nolla-asento, joka on tarkoitettu käytettäväksi rattaiden kasaamisen yhteydessä. Alin käyttöasento (ks. ylempi kuva) on siis aika pysty täyteen lepoasentoon verrattuna, mutta hyvin meidän ipana noissa viihtyi ja usein nukkuikin.

Kasaus

Niin mahtavat rattaat kuin Viikkarit ovatkin, on kasauksesta pakko antaa miinusta. Tai no, itse kasaamisessa ei sinänsä ole mitään ongelmaa, mutta se kasauskoko voi huh! Vaikka kopan kanssa Viikkarit mahtuvat meidän Civicin takakonttiin oikein passelisti, istuimen kanssa paketti jotenkin täysin epäsopiva sinne.

Varsinkin istuin selkä menosuuntaan (1. kuva) paketista tulee ihan järkyttävän iso, 105x54x55 cm (PxLxK); kopan kanssa pituus on yli 10 cm lyhempi. Istuin toisinpäin (2. kuva) paketti lyhenee 85 senttiin, ja irroittamalla turvakaaren saa korkeudestakin useamman sentin pois. Omasta mielestäni kätevin tapa on laittaa runko ja istuin erikseen (3. kuva), jolloin paketin koko on 85x54x47 cm ja takakonttin mahtuu ehkä muutakin rattaiden lisäksi. Vikingit eivät siis mun mielestä ole kovinkaan kätevät matkarattaat, vaikka muuten ovat älyttömän näppärät kulkupelit. (Olen tosin kuullut niitä siihenkin tehtävään hankittavan, ehkä muilla sitten on isommat autot ja/tai takakontit…)

Sadesuoja ym. asusteet

Emmaljungan oma Vikingiin tarkoitettu sadesuoja pitäisi sopia sekä vaunukopan että istuimen kanssa. Kopan kanssa se olikin aivan loistava, mutta istuimen kanssa en jostain syystä ole saanut sitä asettumaan kunnolla. Ei se siis vettä päästä läpi eli siinä mielessä ajaa asiansa, mutta näyttäähän se nyt hippasen hassulta kuten kuvastakin voi päätellä. Ilmeisesti istuvuus olisi parempi, mikäli jalkatuki (säätyvä muuten sekin) olisi alemmassa asennossa, mutta pienen muksun kanssa itse ainakin tykkään ennemmin pitää sitä ylhäällä.

Postauksen kuvissa näkyvän istuinsuojan on tehnyt torniolainen Decoree, jolta saa tilattua pehmusteita (ja muutakin ratas- ym. tarviketta) omavalintaisella kankaalla ja täysin istuimen mittojen mukaan. Tuo pehmuste on kaksipuolinen, toisella puolella on kettuja harmaalla pohjalla ja toinen on pinkkiä siksakkia (mustaa ei harmiksi silloin ollut saatavilla).

Maallakin kulkee mukavasti, kiitos ilmakumirenkaiden.

Tässä kohtaa lienee sopiva väli kertoa, että Vikingit ovat itse asiassa jo ehtineet lähteä meiltä eteenpäin..? :D Syksyn tullen aloin sivusilmällä katsella enemmän autoon sopivia kärryjä ja lastenvaunuhulluus iski ovelasti takavasemmalta. Loppuvuodesta totesin Viikareiden liikkuvan harvoin eteisestä mihinkään, päikkäreilläkin tyttö heräili niissä aina kesken kaiken. Kun meille sitten eksyi (tosiaan siis aika vahingossa, tästä lisää joskus toiste) sopivat korvaajat, päätin haikein mielin luopua Vikingeistä ja toivoa niille uutta, rakastavampaa kotia. En ehtinyt tehdä edes myynti-ilmoitusta, kun ostaja jo löytyi – kanssahullu otti koko paketin ja vielä ennen vuoden vaihtumista pakkasin koko setin laatikkoon, minkä jälkeen meidän ekat ja toistaiseksi ainoat Emmaljungat matkasivat Kuopioon seuraavalle käyttäjälle. Sen jälkeen olen aina silloin tällöin bongannut kärryt Fb-ryhmästä, vaikuttaa siltä että hyvään kotiin pääsivät. :’)

Emmaljunga Viking Air (2015) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 54 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 82 cm
• Kokoontaitettuna (istuin eteenpäin/taaksepäin, PxLxK): 85x54x50 cm/105x54x55 cm
• Paino: 11,8 kg
• Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 10″ ja edessä 7″
• Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 59-106 cm
• Istuin: Kuppipenkki, 3 asentoa (+ 1 kasaukseen), selkänoja ei mene täysin makuulle
• Istuimen painoraja: 15 kg
• Selkänojan korkeus: 52 cm
• Kuomun alla tilaa: 56 cm
• Istuimen makuupituus: 105 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 37×30 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

• Koko! Pienet ja kapeat rattaat, joilla mahtuu about mistä ja minne vain.
• Suht kevyet, oikein mukavat työntää.
• Kääntyvät, lukittavat eturenkaat.
• Nivelaisa, jota saa hyvin säädettyä.
• Suojaava kuomu, lisävarusteena saa eri väreissä ja kuoseissa.
• Aukeava turvakaari, jonka saa kokonaan irti.
• Säädettävä jalkatuki.
• Kelvollisen kokoinen tavarakori.

Risuja:

• Kasauskoko! Miten pienistä rattaista voikin tulla niin iso paketti..?
• Renkaat voisivat olla hivenen isommat ja mahdollisesti kapeammat (vrt. Emmaljungan muut ilmakumilliset mallit).
• Jousitus saisi olla pehmeämpi.
• Ei heijastimia lainkaan.
• Kuppi-istuin (tosin tämä voisi tavallaan olla myös plussien puolella).
• Vähän ehkä hassunnäköiset, kun istuin on kasvot menosuuntaan.