AvainsanaLaukkuja

Eksyin jokunen aika sitten siskon vinkkaamana Iron Fistin omaan nettikauppaan tutkailemaan sale-osaston tuotteita. Siellä olikin vaikka mitä kivaa, joskin syksyllä himoitsemaani järjettömän siistiä luurankohupparia ei valikoimasta enää löytynyt. Sitten silmäni havaitsivat jotain kaunista ja upeaa, nimittäin erään laukun.

Seilorihenkinen veska taitaa ns. viralliselta nimeltään olla Sinking Ships Casual Handbag ja on kerrassaan valloittava. Sinistä, punaista, raitaa, ankkuria, rusettia… Ei kai tuollaista yhdistelmää voi muuta kuin rakastaa? Ja entäs hei laukun sisäosa, ankkureita sikin sokin! Ihan parasta.

Olin jo päättänyt tilata laukun tuolta Iron Fistin kaupasta, vaikka $30 toimituskulut tuntuivatkin hurjilta – itse tuote oli itse asiassa joitakin dollareita kuluja edullisempi. Jostain syystä kuitenkin onnistuin unohtamaan asian aina koneen ääressä ollessani, tällainen vähän lahopää kun olen aina toisinaan. Ei liene vaikea arvata mitä tapahtui kun eilen vihdoin muistin asian oikealla hetkellä? No eihän niitä enää tietenkään ole kyseisessä kaupassa myynnissä, ja tuntuvat olevan loppu kaikkialta muualtakin. Täältä saisi vielä ihan siedettävään hintaan eikä pitäisi tulliinkaan joutua, kun on peräisin Englannista. Hmmmmm.

(Kuvat: huppari, laukku.)

Viime lauantaina oli maalla jälleen aika perinteisten kesämarkkinoiden. Ajattelin ensin, ettei siellä kuitenkaan mitään ihmeellistä ole ja tunnissa ehtii kaiken katsoa läpi. Onneksi mulla ei ollut kiire mihinkään, sillä yllättäen markkinahumussa vierähtikin pari-kolme tuntia. Paljon tosin vaikutti se, että seurassani ollut äiti jumahti suunnilleen jokaiselle kojulle…

Kaikenlaista turhaa markkinoilla kyllä oli myytävänä, mutta sentään jotain hienoa ja mielenkiintoistakin. Suosikkikojuni oli ehdottomasti Mangomaan, joka myy afrikkalaisten tekemiä tuotteita. Äiti osti paperimassasta tehdyt helmet sekä korvakorut, ja saatoinpa itsekin tukea Kenian väkeä parin jutun verran – siitä lisää myöhemmin. Alemmassa kuvassa olevat rannekorut jäivät tosin hankkimatta, vaikka olivatkin mielettömän kauniita.

Syötiin tietysti vähän jotain perusmarkkinasapuskaa, kahvia ja piirakkaa joltain kyläyhdistyksen tai muun myyntipisteeltä, loimulohta ja iso muurinpohjalettukin jaettiin. Päivä oli lämmin, joten loimulohen jälkiruuaksi kelpuutin mitäs muutakaan kuin jäätelötötterön torilla olevasta kioskista. Vanhan ajan salmiakkia ja ikisuosikkiani mangomelonia, en varmaan olisi voinut paremmin valita.

Ilmapalloja ei sentään ostettu, vaikka niitä oli parissakin kohtaa tarjolla.

Torilla oli myös näytillä lähiseutujen vanhoja kulkupelejä, joista osa tosin oli jo viety pois kun me iltapäivällä ehdittiin torille asti. Äiti muisteli Anglian nähdessään vuosikymmenten takaista kesälomamatkaansa Eurooppaan, pienessä autossa matkusti kuulemma kolme aikuista, lapsi sekä kaikkien edellä mainittujen kuukauden matkatavarat. Ja Alpeilta selvittiin, vaikka Anglia oli vähällä hyytyä mäkiseen maastoon.

Sitten ne muutamat ostokset, jotka markkinoilta tein.

Tämä ultimate söpöys on hippokippo. Huomattuani hippokippolauman tiesin, etten voi lähteä kotiin ilman omaa hippokippoa. Värivaihtoehdoista voiton vei turkoosi yksilö, jonka ajattelin olevan raikas ilmestys koruhässäköideni keskellä – ja niin se olikin. Hippokippo saa säilyttää mun lempisormuksiani ja antaa aihetta hymyyn joka kerta kun katse osuu kyseiselle hyllylle. Ei huono vaihtokauppa kahdeksalle eurolle.

Palasin myöhemmin Mangomaan kojulle hakemaan vielä toisenkin jutun, puiset salaattiottimet (10e). Pyörittelin niitä ihastuneesti käsissäni jo silloin ensimmäisellä kierroksella, mutta päätin miettiä vielä. Ei tosin mennyt kauaa, kun olin päätökseni tehnyt. Siskokin sai lopulta samanlaiset, kun äiti päätti yllättää siskon ostamalla ottimet tälle nimipäivälahjaksi.

Kolmas ostos oli jostain random-kojusta – siitä ainoasta, jossa ei myyty vaaleanpunaisia stetsoneja tai fiorellamaisia vaatekappaleita. Harmaa kangaslaukku pääkallo- ja ruusukuviolla on tuotos merkiltä nimeltä Rocktoo, josta en löytänyt googlettamalla muuta kuin tuoteosumia saksalaisiin nettikauppoihin. Tuo laukku muuten maksoi jossain nettipuljussa 16e, itse lunastin omani markkinoilta kympin halvemmalla. Pääkallot ja ruusut saavat toistaiseksi paikata olkalaukun puutetta, kun oikeanlaista nahkalaukkua ei vielä ole tullut vastaan.

P.S. Kyseisillä kesämarkkinoilla olen käynyt (ja aiheesta blogannut) kahdesti aikaisemminkin blogin olemassaolon aikana, sekä viime vuonna 2009 että kaksi vuotta takaperin 2008.

Jenni Vartiainen – Seili [2010]

Mulla on pitkään jatkunut laukkuongelma, jota sivusinkin tuossa keväämmällä. Tällä hetkellä tilanne on se, ettei mulla ole varaa sijoittaa yli satasta laadukkaaseen laukkuun – sen verran on tullut tehtyä muita, enemmän tarpeellisia hankintoja tyyliin tietokone, järkkäri sekä nyt viimeisimpänä sohva (joka toivottavasti saadaan huomenna!). Tästä syystä toivoisin löytäväni jostain sellaisen ns. välimallin laukun, ei ihan halvin ja heikoin yksilö muttei kuitenkaan mikään kovin hinnakas. Lainasin silloin Merefestillä ollessani kaverin laukkua, johon tykästyin kovin ja joku tuon tyyppinen olisi täydellinen lisä nykyiseen laukkuvalikoimaani.

Pikkulaukkuja mulla on yllin kyllin eikä lyhythihnaisista isommista veskoistakaan varsinaisesti ole pulaa. Olkalaukut ovat käytössä mun mielestä kaikista käytännöllisimpiä, mutta alan olla jo hippasen kyllästynyt kahteen, kumpaakin hyvin paljon käytettyyn vaihtoehtooni. Ei sillä ettenkö kyseisistä laukuista tykkäisi, mutta kaipaamani yksilö olisi jotakin näiden kahden väliltä. Ei niin iso ja mohlo kuin Marimekko, muttei myöskään yhtä pieni ja jäykkä kuin Vespa-laukku.

Keräsin ah-niin-upeaan kollaasiin muutaman veskan Friis & Companylta, valitettavasti noistakaan ei mikään ole täsmälleen sellainen kuin tahtoisin. Harmi sinänsä kun ovat nettipuljun alessakin, n. 30-35 euroa kukin. Aitoa nahkaa tuskin on alle viidenkympin laukuissa tarjolla, mutta onneksi kaikki tekonahkalaukut eivät ole niin muovisen tuntuisia. Pitäisi kyllä ehdottomasti päästä hipelöimään ihan livenä, näppituntuma vaikuttaa kuitenkin aika paljon.

Sinänsä Aim shoulder bag on kelvollisen oloinen, on pitkää hihnaa eikä koko ole minimaalinen taikka mitenkään mohlo. Koristetikkaukset sen sijaan eivät sytytä, ilman niitä tuo olisi erittäin varteenotettava. Sass shoulder bag on hieman pienempi ja siinä on hienompi olkahihna, mutta mikä ihmeen ketjuhässäkkä siihen on tarvinnut tyrkätä? Alin String bag on aivan mahtavan muotoinen ja kokoinen, mutta voi elämä noita koristuksia! Hapsua ja ketjua, ei mulle kiitos.

Näiden perusteella täydellinen veska mun mieleen olisi siis muodoltaan ensimmäisen, kooltaan viimeisen ja olkahihnaltaan keskimmäisen sekoitus. Mistäköhän sellaisen löytäisi? Ja tiedän kyllä, ettei F&C ole paras paikka etsiä suht simppeliä laukkua, mutta esimerkiksi perusketjuliikkeissä vastaan ei ole tullut mitään sinne päinkään. Taidanpa kuitenkin ratsata keskustan liikkeet heti kun vain töiltäni ehdin kaupunkiin ennen kauppojen sulkemisaikaa (huomenna toivottavasti).

(Laukkujen kuvat: Friis & Co)

Juanes – Mi Sangre [2004]

Jossain ulkomaalaisessa blogissa tuli sattumalta vastaan hauska Etsy-taiteilija, joka myy ihan mahtavia eläinaiheisia kirjekuorilaukkuja sekä muita pussukoita (mm. iPodille). Materiaali on useimmiten metallihohtoista nahkaa, ja veskaan mahtuu sopivasti kännykkä, huulipuna sekä pankkikortti. Hinnat liikkuvat noin 80-90 dollarissa, postikuluja Suomeen tulee 19 dollaria.

Gunmetal Piggy Purse

Black Penguin Purse

Silver Alligator Purse

Jokin tällainen laukku olisi kyllä aika päheä lisä muuten simppeliin asuun – jollaisia mun asut tosin eivät aina (koskaan?) ole. Joka tapauksessa käyttäisin taatusti tilaisuuden hyväkseni, jos mulla olisi mahdollisuus liikkua ihmisten ilmoilla vaikkapa pingviinilaukku kädessäni! Saisi taatusti ainakin muutaman vastaantulijan hymyilemään.

(Kuvat: TsuruBride)

Stalingrad Cowgirls – Kiss Your Heart Goodbye [2010]

Pariisin Kevät – Meteoriitti [2008]

Taas on viikonloppu kadonnut lähes jäljettömiin, kasarmin ulkopuolella aika kulkee aina ihan hurjaa vauhtia. Perjantaina päästiin vapauteen parin viikon kiinniolon jälkeen, kyllä oli hymy korvissa bussin saapuessa Turkuun. Seitsemän viikon AUK1 on vihdoin taaksejäänyttä elämää ja edessä on AUK2, joka onneksi sisältää paljon enemmän viikonloppuvapaita. AUK1 gineksineen oli tietyllä tavalla hemmetin rankka, joten loppumetreillä oli kiva kokea yllätys: ylennys korpraaliksi. Kieltämättä lämmitti mieltä, sillä en ollut uskonut mulle korpin nappuloita tipahtavan.

Tämä viikonloppu oli erittäin odotettu syystäkin, nimittäin perjantaina Viikate heitti keikan Klubilla. Olin liikenteessä siskon kanssa, melkein heti narikan jälkeen bongattiin Kaarle Viikate ja nappasin yhteiskuvan siskosta Kaarlen kanssa. Viikate soitti paljon vanhoja biisejä, joita en niin hyvin tunne (tähän pitää saada muutos), mutta ilokseni setin loppupuolella ilmoille kajahti Tie ja Pohjoista viljaa – peräkkäin vieläpä. Lähdettiin aika pian keikan jälkeen Hesen kautta kotiin, sitä ennen kuitenkin ehdin lunastaa itselleni muutamaa kolikkoa vastaan hienon Viikate-logolla varustetun kassin:

Lauantaina käytiin siskon kanssa pyörimässä kaupungilla, tuntui ihan kummalliselta kierrellä kaupoissa ja olla ns. normaalisti. :) Ei mulla pahemmin ole tarvetta mitään ostella mitä en intissä tarvitse, mutta eilen silmiin osui niin hyvännäköinen Piecesin musta laukku (jollaista olen etsinyt pitemmän aikaa jo), että mukaanhan se oli otettava. Hintaa veskalla oli 19,90 €, kuvaa mulla ei ole näyttää eikä se taida eilisillan asussakaan kovin hyvin näkyä. Joskus toiste ehkä. Päivän ruokailu hoidettiin Arnoldsilla, mexicana-bagel oli juuri sopivan tulinen ja banaanikinuskimuffinssi täydellinen jälkiruoka. Naminam.

Illalla olin – taas vaihteeksi – liikenteessä inttikavereiden pöhkössä seurassa. Alkuilta meni 20-vuotissynttäreillä ja sieltä oli tarkoitus suunnata baariin. Osa sinne kai selvisikin, mutta itse päädyin kotiin keskustelemaan henkeviä yhden ihanan kanssa. Illan pari viinilasillista sekä kipeä polvi saivat kodin tuntumaan mukavammalta vaihtoehdolta kuin baarissa hilluminen eikä seurassakaan ollut valittamista. Näköjään kivoja asioita todella tapahtuu silloin kun niitä vähiten odottaa tapahtuvan.

Käsittämättömintä on se, että nyt jo tuntuu kuin oltaisiin tunnettu aina. Ihanan hullu olotila. Taidan olla aika ihastunut ja onnellinen tällä hetkellä. ♥