AvainsanaLeireily

Komppaniaharjoitus 2 sujui ilman suurempia ongelmia, mitä nyt laitteet välillä vähän oikuttelivat ja tiistaina huomattiin toisen antennikaapelin hajonneen – ei muuta kuin soitto huoltoon ja seuraavana aamuna 24-metrinen masto alas ja kaapelinvaihto. Myös pientä velttoutta oli havaittavissa ryhmän kesken, mutta loppua kohden toiminta onneksi parani. Tämä oli mulle ensimmäinen leiri ryhmänjohtajana, aina ei ehkä mennyt ihan oppien mukaan mutta kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis. Varsinkin kun leirin jälkeen ryhmäläiset kirjoittivat palautteeseen “antaa vain järkeen käyviä käskyjä” ja muutenkin palaute oli ihan hyvää.

Keskiviikkona viestimiesten ollessa kouluttajayliluutnantin keskussanomalaitekoulutuksessa meillä johtajilla oli luppoaikaa, joka kului pääasiassa naureskellen erinäisille asioille. Erään alikersantin oli siinä sivussa pakko yrittää mennä perse edellä puuhun, pääsi se vähän matkaa ennen kuin putosi:

Torstaina saatiin heti aamulla purkukäsky, ja kasarmilla oltiin kymmenen pintaan. Vauhdilla tavaroiden purku, sen jälkeen pasi pesuun ja ryhmäkohtaisen kaluston (teltta jne.) huolto. Samaan aikaan osa porukasta huolsi vaunun, joka lopuksi kiilsi puhtauttaan sekä sisältä että ulkoa. Sitten paras kohta eli henkilökohtainen huolto, suihku teki kyllä terää! Neljän jälkeen ansaitulle pääsiäislomalle, kokonaiset neljä päivää saadaan lomailla. Leirielämän huomasi hyvin eilen illalla, kun painuttiin kullan kanssa pehkuihin jo kymmeneltä – ja nukuttiin kepeät 12 tuntia putkeen.

Oltiin pitkäperjantain lounaalla äidin isovanhempien luona, koossa oli melkein koko katras eli isovanhemmat plus niiden lapset puolisoineen ja lapsineen – yhteensä lähemmäs 20 henkeä. Vatsat täynnä tultiin iskän ja äidin kyydissä tänne mun kotikotiin, illalla vielä saunotaan sun muuta. Kulta tosin lähti käymään kotonaan ja tulee takaisin, kun sauna on lämpimänä. Ennen sen lähtöä kävin pihalla kuvailemassa äipän krookuksia, jotka olivat putkahtaneet nurmikon seasta esiin. Dharmakin tuli paikalle ja pyöri jaloissa niin vimmatusti että!

Death Cab For Cutie – Narrow Stairs [2008]

Päästiin eilen jo loman viettoon, pitkä viikonloppu oli kyllä täydellinen tähän kohtaan. Aivan ihanaa olla vapaalla arkipäivänä! Tänäänkin ollaan tehty kullan kanssa vaikka mitä ja silti kello on vasta hetki sitten ohittanut iltakuuden – eikä ole kuin perjantai ja edessä vielä kaksi vapaapäivää. :)

Inttiviikko jäi siis vain nelipäiväiseksi, mutta oli siitä huolimatta ihan tarpeeksi raskas. Hassua, miten raskautta ei oikeastaan tajunnut kuin vasta torstai-iltapäivällä, kun palattiin maastosta kasarmille likaisina ja väsyneinä. Tarkemmin ajatellen nuupahtanut olo ei ollut mikään ihme, sillä päivät olivat pitkiä ja sisälsivät lähes koko ajan jotain tekemistä. Viime viikon maastoajoja seurasi tieajoleiri eli nimensä mukaisesti harjoiteltiin ajamista niin maanteillä kuin taajamissakin. Alkuun vähän jännitti ajaa normaalilevyisen kaistan kokonaan täyttävällä kulkupelillä, mutta ajokertojen karttuessa vaunun leveyteen alkoi tottua.

Keskiviikkona ja torstaina oli vuorossa kurssin ensimmäiset tutkinnot: sekä ajajan että johtajan käsittelyrata. Kumpikin sisälsi pujottelua tynnyreiden välistä sekä lankulla ajamista, tarkoituksena siis ettei yhteenkään tynnyriin osu tai mikään pyörä putoa lankulta. Sain ajajan käsittelyn läpi ensimmäisenä meidän 4 hengen ryhmästä, kolmannella yrityskerralla tuli hyväksytty suoritus (ja se tutkinnon vastaanottaja oli todella tarkka niillä lankuilla!). Johtamisrata olikin sitten hankalampi tapaus, sain pari kertaa jonkun ihmeen hermostumiskohtauksen ja loppujen lopuksi rata meni viidennellä yrittämällä läpi.

Torstaipäivällä saatiin lounaaksi perustorstairuokaa, hernekeittoa ja pannukakkua siis. Osa porukasta inhoaa jokaviikkoista hernekeittopäivää, mutta mun mielestä hernari on intin parasta ruokaa – jopa pakista syötynä. Vaikka en pannarista kamalasti edes tykkää, sitä on silti pakko ottaa kerta toisensa jälkeen… Kai se vain jotenkin kuuluu siihen hernekeiton perään, heh. Ja kun nyt tuli syömisistä puhe, niin mua viime syksystä saakka vaivannut minttu-Tupla-addiktio on vihdoin hellittänyt – mutta tilalle on tullut uusi himokarkki. Rainbow-valikoiman jatkoksi on ilmestynyt runsaan euron maksava Top 5 -karkkipussi, joka sisältää ihania hedelmä- ja salmiakkinumeroita. Maun ja hinnan lisäksi suuri plussa on, että kyseisten karkkien valmistaja on suomalainen Delfin-Tuote! Mä ostan mieluiten aina kotimaista tavaraa, joten tässä kohtaa nyökyttelen tyytyväisenä. Paitsi että pitäisi aloittaa herkkulakko, kun on taas tullut mussutettua kaikenmoista lihottavaa… Noh, kuitenkin.

Käytiin (lue: mä vaihdoin askelteni suuntaa lennossa ja kulta seurasi huokaisten perässä) muuten tänään ohikulkumatkalla Hansan Vagabond-liikkeessä ja silmiin osui sattumalta vaaleanruskea Muscat-kenkä, jota oli tietysti pakko sovittaa saman tien. Hyvältä tuntui ja näytti, täytyy varmaan harkita ihan tosissaan sellaisen parin hommaamista. Vagabondin nettikaupassa popoja ei enää ole, mutta liikkeessä oli pari oikeaa kokoa -50 % hintalapulla varustettuna. Pitäisiköhän huomenna käydä uudestaan Hansassa..?

Kate Nash – Made Of Bricks [2007]

Viikonloppu on jälleen kerran mennyt ohi ihan huomaamatta, tänään täytyy taas illalla palata armeijamaisemiin. Nykyään loma tuntuu aikaisempaa lyhyemmältäkin, kun bussi takaisin Säkylään lähtee jo kahdeksan jälkeen (ennen lähti vasta vähän ennen yhtätoista). Ei se paljoa auta, vaikka lomille päästään lähtemään tuntia aikaisemmin. Toisaalta parempi näin, ei ole enää niin vaikeaa maanantaiaamuisin herätä uuteen viikkoon, kun on saanut nukutuksi enemmän.

Tämä viikko oli tosiaan ensimmäinen vaunukurssin ajoviikko, aiheena ajaminen erilaisissa maasto-olosuhteissa. Joka päivä harjoiteltiin ajamista ja uutena asiana myös vaunun johtamista. Ajeltiin mm. jyrkkiä mäkiä ylös alas, ojien yli, ilmasuojaan ym. ja lisäksi yhtenä iltana testattiin pimeäajoa erilaisilla ajovaloilla sekä myös ilman valoja valonvahvistimen avulla. Ajo- ja johtamisharjoittelun ohella ollaan tietysti opeteltu vaunun huoltoa, mäkin osaan nykyään jopa tarkastaa öljyt! Huolimatta siitä, että mulla on ollut A-luokan ajokortti lähes yhdeksän ja BC-kortti vajaa seitsemän vuotta mä en aikaisemmin tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin ajanut. Vähän joo nolottaa oma tietämättömyys moottoroitujen kulkupelien tekniikasta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan… Kai?!

Tuo yksi ihana tuolla vielä uinuu – pariin otteeseen olen sen jo herättänyt, mutta aina se nukahtaa uudestaan. Pojalla on vähän mennyt päivärytmi sekaisin viikon lomailun aikana eikä se todennäköisesti korjaannu mihinkään vielä pariin viikkoon, minkä verran sen loma jatkuu. No, onneksi sentään suurin osa päivästä ollaan hereillä yhtä aikaa. :)

P.S. Sattuuko kellään olemaan kutsukoodia Lookbookiin? Liittyisin mielelläni sinne, mutta siihen tarvitsee sen invitation coden… On muuten aivan käsittämättömän ihania ja inspiroivia tyylejä ihmisillä siellä!

Pendulum – Hold Your Colour [2005]

Elossa ollaan edelleen, lomillakin jopa – jotenkin vain pari ensimmäistä vapaapäivää on hujahtanut ohi pääosin tietokoneiden ulottumattomissa. Lomille päästiin torstai-iltapäivällä AUK-kurssijuhlan jälkeen, todistus (kurssi suoritettu arvosanalla hyvä) kädessä ja alikersantin natsat kaulassa. Nyt lomailen kokonaisen viikon, tapaninpäivänä vasta täytyy mennä takaisin. Oi onnea!

Kohta syöksyn tästä suihkuun, sitten olisi tarkoitus lähteä kullan kanssa ulos syömään. Palailen astialle lähiaikoina tarkempien kuulumisten kera, siihen asti näkemiin!

Koski 08 ohi, pasissa matkalla kotiin.

Stella – Löytäjä saa pitää [2008]

Taas sunnuntai ja taas enää hetki aikaa ennen kuin täytyy lähteä takaisin Säkylään. Tämä oli lyhyt loma: eilen päästiin klo 17 ja tänään jo takaisin. Alun perin meillä piti olla tämä viikonloppu kiinni, joten runsaan vuorokauden loma kelpasi tilalle erittäin hyvin.

Viikko meni tosiaan leireillessä, kyseessä oli muutaman muun prikaatin kanssa yhteinen aselajiharjoitus Varsta08. Itse vietin maanantain ja tiistain kasarmilla, kun kävin jälleen veksissä polven takia, mutta keskiviikkoillalla mutkin vihdoin haettiin mukaan leirille. Mulla oli perjantaihin asti vapautuksena VMTL, joten vietin aikaa enimmäkseen viestipäivystyksessä – mikä todellakin oli hyödyksi, sillä KSL (= keskussanomalaite) oli mulle vielä turhan tuntematon kapistus. Nyt asiat on paremmin ja luonnistuu niin nopeat kuin hitaat rungot + SUC ja ties mitä vielä. :)

VIPAssa oli tylsää, onneksi oli kamera ja otsalamppu mukana.

Ensi viikko on pitkästä aikaa hieman kevyempi, viikko-ohjelma koostuu pääasiassa johtajakurssin oppitunneista. Lisäksi viikko on tavallista lyhyempi, sillä perjantaina on HL ja perään vielä normaali kahden päivän VLV. Torstaina lähdetään lähes koko viesti-AUK:n voimin risteilemään, tulee varmasti kerrassaan hulvaton reissu. Toisaalta vähän ehkä arveluttaa osaavatko pojat käyttäytyä asiallisesti… Heh.