AvainsanaLomalainen

Lomalta moi! Täällä sitä lojutaan kotona flunssaisena – taas vaihteeksi. Heräsin maanantaina ensimmäiseen lomapäivään kurkku kipeänä, päivällä alkoi aivastelu ja illan vietinkin tiiviisti nenäliina toisessa kädessä. Ehkä tämä on joku stressinpoistoflunssa?! Toivon ainakin että menisi äkkiä ohi; viime yönä pystyin jo nukkumaan ilman että nenä meni tukkoon, joten toivoa on. Onneksi sää on ollut sateinen niin ei harmita ihan niin paljoa, ettei pääse nauttimaan lomasta ulkoilmassa…

Tässä välissä on hyvä ottaa läjä viime aikoina kuvattuja luonto-otoksia. Kuvien takana ei ole sen kummempaa tarinaa, kunhan olen räiskinyt menemään. Valokuvaaminen inspiroi tällä hetkellä aika lujaa, tahtoisin vain heilua tuolla jossain kamera naaman edessä. Näistä tykkään varsinkin noista sorsakuvista, yllätyin ihan miten kivasti sain siivekkäät ikuistettua!

Kuvauspaikat järjestyksessä: Turku, kotikoti, Tampereen Sorsapuisto, Kangasala. Useimmiten kameran rungossa on kiinni 35 mm f/1.8 ihan vain helppoutensa ja hyvän jälkensä perusteella; se on sellainen loistava perusobjektiivi, toimii monissa tilanteissa eikä zoomausmahdollisuuden uupuminen haittaa. Kun kaipaan zoomia, tilalle vaihtuu D90:n mukana tullut 18-105 mm f/3.5-5.6 VR, joka on toimiva perusputki sekin mutta hivenen painava pidempään mukana kantamiseen (mun hartiat menee jumiin turhan herkästi). Sitten on vielä ns. kunnon valokuvaamiseen 70-300 mm f/4-5.6D ED, jonka piirtoa jaksan ihastella aina uudestaan.

Yllä olevassa kuvakavalkadissa on käytetty itse asiassa kaikkia em. linssejä: ensin 35-millistä, sitten järeämpää zoomia ja viimeinen ruutu vielä perusputkella. Mietin välillä, että kaipaisin jotain lisää/erilaista tuohon objektiivisettiin lisäksi mutten ole tullut mihinkään tulokseen mitä se jokin olisi. Puhumattakaan siitä, että vähänkään paremmat objektiivit maksavat hunajaa. Myös rungon päivitys on alkanut houkuttaa, mutta epäilen syvästi että taival D90:n kanssa jatkuu vielä pitkään. Kun ei noita lottovoittojakaan ole täällä päin näkynyt.

Viikate – Petäjäveräjät [2012]

On kyllä ollut aivan ihanaa olla vapaalla! En ihan kaikkea ole ehtinyt tehdä mitä suunnittelin, mutta nautiskelen nyt siitä kun ei periaatteessa ole kiire mihinkään. Tänään illalla sisko tulee piiiiitkästä aikaa tänne ja lähdetään porukalla laivalle! Huomenna kun tullaan takaisin niin voidaankin jo aloittaa pääsiäisen vietto, ja perjantaina sitten K-serkku paukauttaa myös maisemiin. Mutta seuraavaksi kuvia eiliseltä, tältä näytti yksi lomapäiväni:

Klo 08.20
Heräsin ajoissa, koska piti olla hammaslääkäri heti aamusta. Se siirtyi ensi viikolle, olinpahan siis kerrankin jo ihmisten aikaan hereillä vapaapäivänä!

Klo 08.42
Kävin heittämässä veroilmoituksen postilaatikkoon, kun sitä ei voinutkaan täyttää netissä.

Klo 09.54
Koneen ääressä kera aamuteen, päivitin blogia yms.

Klo 11.03
Bussipysäkillä. En ole vieläkään saanut aikaiseksi kaivaa fillaria talvisäilöstä, kun nuo kelit nyt ovat olleet mitä sattuu. Ensi viikolla menen kyllä pyörällä töihin!

Klo 11.32
Kaupungissa kävin mm. hakemassa Punanaamiosta rekvisiittaa sekä etsin sopivaa raitapaitaa Ranska-teemaista risteilyä varten.

Klo 12.43
Mia nappasi mut kyytiin ja käytiin niillä pikaisesti. Mini sanoo moi.

Klo 14.30
Visiitti Myllyyn ratkaisi mm. raitapaitaongelman. Lindexin lastenpuoli rocks!

Klo 14.53
Käytiin kotimatkalla Länsikeskuksen uudessa Prismassa tuhlaamassa läjä etukuponkeja, yhdellä hoitui lounas edullisesti PizzaBuffassa. Kunhan saavat pitsat tarjoiltua vähän lämpimämpänä niin voittaa Raxin mennen tullen.

Klo 15.45
Viimeiseksi kruunattiin ähky superhalvoilla jätskiannoksilla. Ei muuten tarvinnut syödä illalla enää mitään! Eikä oikeastaan vieläkään ole yhtään nälkä…

Klo 17.39
Suunniteltiin erästä mainosjulistetta, Desthea ilmestyi myös paikalle.

Klo 20.20
Tyttöjen lähdettyä heitin hiusvärin päähäni. Nyt on aika kiva kuparinsävy, en taida pestä hiuksiani enää ikinä ettei väri tästä haalistu.

Klo 22.02
Nökötin koneella: lueskelin blogeja ja päivitin (taas) omani, kun messupostaus sunnuntailta oli sopivasti luonnoksissa.

Klo 23.27
Ei muuta kuin unta palloon ja uutta päivää odottamaan!

Ja vielä viimeiset muistelot lomapäiviltä! Lyhyen kesälomani neljäs ja viimeinen päivä oli aika tehokas: päivällä tein rästihommia kotosalla ja myöhään iltapäivällä polkaisin messukeskukseen äipän seuralaiseksi Turun Messujen viimeiseen päivään. Kuten otsikkokin kertoo, tämä vuosi 2011 oli kyseisen tapahtuman juhlavuosi ja mittariin napsahti 50. vuosi messuilua. Turun Messuthan siis järjestetään nykyään joka toinen vuosi.

Aloitettiin messujen kiertäminen ulkoalueelta. Maailmanpyörässä olisi ollut kiva käydä pitkästä aikaa, mutta harmaa sää ei houkutellut ja perjantain kieppumiset olivat vielä tuoreessa muistissa. Ulkona oli huvipuistovermeiden lisäksi mm. joitakin eläimiä sekä Puolustusvoimien kalustoa. Satuttiin paikalle juuri sopivasti Leopard 2A4 -näytöksen aikaan.

Oli pakko laittaa toinenkin kuva, sillä ruudussa on yhdessä Leopard ja – hevonen! Rauhalliselta tuo heppa tuolla pyörätiellä näytti, ihan kuin aidan takana ei olisi pörissyt ainakaan iso panssarivaunu sinne tänne. Taisi ruoho kiinnostaa enemmän.

Heti alueelle päästyämme havaitsin tutun tikkarin kurkottavan kohti taivasta, vanha kunnon VIPA se siinä! Oli pakko käydä kurkkaamassa takatilaan, mutta samalta se näytti edelleen. Tavallaan tuli aika haikea fiilis siinä, mutta toisaalta vähän meni kylmät väreet kun ajatteli että pitäisi taas mennä pasin kanssa pitkin metsiä. Saa nähdä milloin (ja mihin!) sitä joutuu kertaamaan ja miltä sitten tuntuu.

Elkku oli iso (ja vähän apaattisen näköinen).

Siirryttiin sisätiloihin ja ehdittiin hetki kierrellä, kunnes mentiin auditorioon kuuntelemaan Linnateatterin improvisaatioryhmän esitystä Revitään lehdestä. Nuo häiskät ovat kyllä aivan hulvattomia, mistä ne keksiikin kaiken?! Suosittelen muuten lämpimästi Linnateatterin esitystä Turun mieletön lähihistoria, erityisesti jos sattuu olemaan turkulainen. Itse näin sen puolitoista vuotta sitten ja voisin milloin vain mennä katsomaan uudestaan.

Juhlavuoden kruunasi viimeisenä messupäivänä aina yhtä ihana Antti Tuisku. Siinä vaiheessa oli auditorio pakattu niin täyteen, että kurkittiin ensimmäiset kymmenen minuuttia ovelta kun piti odottaa että joku tulisi salista pois. Ei me montaa biisiä kuunneltu, mutta sen aikaa kuitenkin että äiti huokaili olis se joskus kiva mennä ihan oikealle Antin keikalle. :)

Kotimatkalla koukkasin sataman ja jokirannan kautta, fillaroin ympäriinsä tallentamassa hylkeitä muistikortille ja sainkin aika hyvän luvun lopputulokseksi ennen kuin ilta alkoi liiaksi hämärtyä. Hyljepatsaat ovat ehdottomasti yksi parhaista kulttuurivuoden jutuista, on ne vaan niin symppiksiä! Ihan harmittaa kun mulla ei ole mitään tsäänssejä ostaa sellaista huutokaupasta omaksi, 2500e + alv 23% on jo lähtöhintana sen verran kova – vaikka meneehän siitä toki puolet Itämeren suojeluun.

Tampere on niin okei, että Taiteiden yön jälkeisenä perjantaina pakkauduimme avopuoliskon ja Felinen kanssa autoon ja käänsimme nokan kohti Pirkanmaata. Reissun pointtina oli, melkein voitaisiin jo sanoa perinteiseen tapaan, päivä hurvittelua Särkänniemessä. Säätiedotus oli uhkaillut sadepilvillä koko viikon, mutta kuin ihmeen kaupalla perjantai oli aurinkoa täynnä eikä vettä tullut niskaan muuta kuin Tukkijoessa ja Koskiseikkailussa. Jo kolmas vuosi ja joka kerta yhtä täydellinen elokuun sää auringonpaisteen kera!

Päästiin lähtemään matkaan vasta yhdentoista pintaan, joten saavuttuamme Tampereelle kello näytti jo yhtä. Rannekkeet oli hankittu aiemmin viikolla meidän lähi-Siwasta, joten perillä vain iskettiin ne ranteisiin ja käveltiin lippujonon ohi portille. Ah miten kätevää! Ja pari euroa sai hinnastakin pois, kun osti ennakkoon.

Feline olisi halunnut aloittaa heti Half Pipe -kieputtelulla, mutta sain sentään puhuttua kevyemmän aloituksen Tornadossa. Huh, miten tuntuikaan taas kamalalta alkuun istua laitteissa – Tyrskyssä kiljuin ensimmäisellä kierroksella joka kerta kun jouduin sinne ylimpään kohtaan. Vaan siitä se sitten lähti, toinen kerta Tyrskyä heti perään tuntui jo huomattavasti iisimmältä ja sen jälkeen ainoa kauhistuksen hetki tuli juurikin Half Pipessä. Siinä istuessani vannoin, että siihen laitteeseen en mene toiste, mutta kas kummaa ei se niin paha ollutkaan ja jäin heti perään toisenkin kerran kiljahtelemaan.

Kummitusjuna jouduttiin jättämään väliin sen ollessa korjauksessa (ei kovin suuri menetys), linnan ulkopuolella nököttänyt yksinäinen vaunu kylläkin bongattiin. Tornado ja Tyrsky olivat mielestäni parhaita laitteita ja niissä taidettiin ahkerimmin käydäkin. Trombissa taas olin jotenkin niin väärän mittainen, että koko vemputuksen ajan vain lähinnä teki kipeää johonkin kohtaan kroppaa, ja TakeOffin pyörityksessä mahan sisältö tuntui kääntyvän ympäri. Joka vuosi silti on käytävä suunnilleen kaikki laitteet läpi…

Iltapäivällä seuraamme liittyi Akkikin miehet ja töistä päästyään myös Akkiki itse. Tankattiin makkaraperunoilla (muuta ei oikein ollut tarjolla kun about kaikki kioskit olivat kiinni), käytiin Lasten Eläintarhassa ja kieputeltiin vielä suosikkilaitteissa. Jaksettiin sulkemisaikaan asti hurvietella eli seitsemältä vasta astuttiin porteista ulos. Siinä kohtaa päivää olo oli kieltämättä jo aika väsähtänyt ja pää tietysti aivan pyörällä.

Alpakkavauva oli tasan kuukauden ikäinen. Voi söpöliiniä!

Särkänniemestä otimme koko porukka suunnan Akkikin luokse, jossa loppuilta kului löhöillen, syöden ja Onnin kanssa leikkiessä. Puoliltaöin väsymys oli jo sitä luokkaa, ettei auttanut muuta kuin painua pehkuihin kun muuten olisi taatusti nukahtanut pystyyn. Kaiken kaikkiaan aivan loistava elämäni ensimmäinen palkallinen lomapäivä!

P.S. Kollaasit saa klikkaamalla hippasen suuremmaksi.

Humane – Welcome to this Wonderland [2005]

Taiteiden yötä vietettiin Turussa tänä vuonna 18. elokuuta. Sää oli sateinen ja ehkä jopa hieman viileä, vaihtelua hellekeleihin siis. Kyseinen torstai oli mukavasti oman viikkoni viimeinen työpäivä ennen hurjaa neljän päivän kesälomaa, joten työasiat sai työntää luvan kanssa mielestä ja keskittyä illan taidetarjontaan. Lähdin liikenteeseen meiltä siskon ja äiskän kanssa, aloitettiin Hansatorilta katsastamalla Designmyyjäiset.

Myyntipöydillä oli jälleen kerran kaikkea ihanaa: koruja, vaatteita, sisustusjuttuja. Kuvasarjan ylimpänä Omstartin herttaisia klipsuja, keskimmäisenä Koruharakan mahtava korukehys (tuon tapaista olen itsekin suunnitellut koruilleni – kun vain löytäisi jostain sopivat kehykset) ja alimpana kiinnostava mulle uusi tuttavuus Running Koala. Tällä kertaa en tehnyt hankintoja, vaikka kaikkea houkuttelevaa olikin tarjolla.

Turun Sarjakuvakaupalla pyörähdimme katsomassa ullakon näyttely eli Mummo-sarjiksen originaaleja. Mikäli joku on elänyt pussissa eikä ole kuullut tästä Anni Nykäsen luomasta teräksisestä hahmosta, nyt ehdottomasti klikkaamaan tuota linkkiä ja tutustumaan! Kaupan ovella vartioi mummoksi naamioitunut viittasankari, joka sekin oli saanut hieman vettä niskaansa.

Äiti lähti etsimään töistään kaupunkiin ehtinyttä iskää, mä houkutt huijasin Felinen mukaani hylkeitä bongaamaan. Kolme kappaletta löytyi Koulun pihalta, hienoissa puitteissa saivat siellä möllöttää – ja suojassa ilkivallalta öisin Koulun porttien suojissa.

Tajusimme onneksi katsoa kelloa ja ehdimme ajoissa takaisin Hansaan pyytämään Jubalta signeerausta. Taiteiden yön kirjahankintoihin kuului uusin Viivi ja Wagner, jonka signeeraus omistettiin tällä kertaa kullalle (meiltä löytyy siis sarjakuvakirjoja vähän jokaiselle vuorotellen signeerattuna). Kansilehdeltä löytyi Wagner käsi ojossa ja toivotuksena Sikaa A:lle.

Treffattiin sekä porukat että Desthea kävelykadulla ja siirryttiin taltuttamaan nälkää Red Hot Chilisiin. Sapuskaa odotellessa Feline ja iskä kävivät hakemassa signeerauksen Pertti Jarlalta, kuvaan pääsi yksi loistavimmista Fingerpori-vitseistä: emokarhu.

Valitsin listalta “vähän jotain pientä”, kanafileitä ja ristikkoperunoita, mutta totuus oli että olin jokseenkin ähky jo noiden jälkeen. Jälkiruuaksi oli silti otettava se alkujaan himoittu The Cake, onneksi oli useampi suu syömässä kun myös M ja A liittyivät seuraamme. Oli kyllä hauska istuskella isommalla porukalla!

Mahat täynnä jatkoimme sitten kukin minnekin, porukat lähtivät kotiin, Desthea tapaamaan kaveria ja me muut suuntasimme Klubille – vaan se onkin sitten oma tarinansa.

(Kuvat © Jose ja Feline.)

Madonna – Hard Candy [2008]