AvainsanaLomalainen

Olen ollut koko tämän jouluviikon vapaalla, kiitos meille annettujen tavoitteiden täyttymisen töissä. Paluu työpisteelle tapahtuu vasta ensi vuoden puolella, sillä sain vielä ekstrana ensi viikon maanantaina ja tiistaina pitää pois kertyneitä tunteja. Tämä miniloma on tullut todella tarpeeseen! Tänään ehdin vihdoin käydä läpi joulukuussa kertyneitä kuvia koneen uumenista, joten ajattelin jakaa muutaman täälläkin.

Itsenäisyyspäivän iltana olin kuvauskeikalla, työkaverini K:n mies täytti pyöreitä. Kemut pidettiin Submarinassa, joka oli tilana kiva ja tunnelmallinen. K oli hankkinut yllärilahjana paikalle Valtteri Roihan, jonka puolen tunnin improvisaatioteatteri kirvoitti hervottomat naurut juhlaväessä ja valokuvaajakin tyrski niin, että kamera hytkyi. Juhlat on ihania – kyllä vaan tuli taas fiilis, että ensi kesänä on ihan pakko järkätä jotain kivaa, kun itse siirryn seuraavalle vuosikymmenelle.

Tasan kaksi viikkoa myöhemmin meillä oli tiimi-ilta vol. 2 ja aloitimme illan Hohtogolf West Coastin uudehkolta curling-radalta. Ihan älyttömän hauskaa puuhaa! Rata oli varattu meille tunniksi ja päädyimme ottamaan skaban tytöt vs. pojat. Johto pysyi pojilla loppuun saakka, vaikka me tytöt kovasti yritimme nousta tasoihin. Taisimme lopulta hävitä pisteellä tai kahdella.

Curlingin jälkeen kävimme Koulussa yksillä ja siirryimme sitten Pub Niskaan ruokailemaan. En ollut käynyt Niskassa aiemmin ja ihastuin paikkaan aika kympillä. Tärkeintä on tietysti se, että ruoka on hyvää – ja sehän oli! – mutta omalla kohdallani myös sisustus ja tunnelma ovat tärkeässä osassa. Niskassa kumpikin oli varsin kohdallaan enkä voinut kuin huokailla katsellessani ympärille. Ihastuttavia elementtejä oli kaikkialla: lankkua, betonia, harmaata, viinilaatikoita jne. Uudestaan on mentävä, se on selvä se! Kaupungin parhaat pitsat aiheuttavat toki oman houkutuksensa, joten taidanpa suostutella äijelini lähiaikoina treffeille…

Viikate – Kymijoen lautturit [2013]

Heinäkuussa lomani viimeisenä lauantaina lähdimme pienellä poppoolla Nauvoon kummitätini perheen mökille. En ollut vieraillut siellä koskaan aiemmin, ja oikeastaan Turun saaristo ylipäänsä ei ole mulle kovinkaan tuttua seutua. Menomatkalla pysähdyimme Paraisten keskustassa, sain siinä etsittyä pari kätköä ja näin ollen kaupungin kätkökartalleni. Nauvossa en lopulta ehtinyt geokätköillä yhtään, kun lautat osuivat aina niin sopivasti aikatauluihimme.

Päivä oli mukavan lämmin ja aurinko paistoi, joten ruokapuoli hoidettiin ulkosalla ja saunomisen yhteydessä oli suht helppo pulahtaa mereen. Vaikka kylmää se vesi mun mielestä oli, niin kuin kaikki alle 25-asteiset uimavedet… Kotimatkalle lähdimme auringon jo tervehtiessä horisonttia, alapuolelle se painui siinä vaiheessa kun pääsimme Nauvo-Parainen -lautalle. Kiva päivä kauniissa maisemissa, mikäs sen leppoisampi tapa viettää toiseksi viimeistä lomapäivää!

Montaa päivää emme äijelin kanssa ehtineet Lapin reissun jälkeen nököttää kotosalla, sillä torstaina oltiin taas menossa tukka putkella. Karautimme mutkien (= geokätköjen) kautta Helsinkiin, jossa vietimme iltapäivän kierrellen ja katsellen. Vatsat täytimme Vapianossa, ostokset teimme Kiseleffin talossa Samujin uudessa liikkeessä ja Coston pop up -kaupassa. Nautimme aurinkoisesta kesäpäivästä, merituulesta hiuksissa (lähinnä omissani) ja siitä, ettei ollut kiire mihinkään. Muutama kätkökin toki haettiin, kun osui sopivasti matkan varrelle.

Yövyimme K-serkun luona ja perjantaiaamuna heräsimme melkein yhtä aikaa auringon kanssa. Unisin silmin ajoimme auton satamaan ja seilasimme Suomenlahden yli etelänaapuriin. Matkan pääasiallisena tarkoituksena oli hankkia juomapuoli syksyllä pidettävään hääjuhlaamme, mutta olin varannut matkat niin että ehdimme kuutisen tuntia viettää maissa. Tässä siis päivämme Tallinnassa viidellätoista kuvalla kerrottuna (ja on siellä lopussa vähän tarinointiakin).

Seikkailimme pitkin Vanhankaupungin katuja vailla sen kummempaa päämäärää kuin pari geokätköä. Alkuun ripsotti vähän vettä, mutta onneksi aurinko sitten taas palasi lämmittämään matkalaisia. Kahville ja jätskille istahdimme Kehrwieder-kahvilaan, jonka kotitekoinen jäätelö oli erinomaista. Ennen satamaan lähtöä kävimme syömässä, paikaksi valikoitui puolivahingossa Cafe och Bar Popular, joka ilmeisesti on tunnetumpi vesipiipuistaan kuin ruuistaan. Piipuista en osaa sanoa, mutta paikan sapuska oli kerrassaan herkullista! Omassa vuohenjuustosalaatissani oli vaikka mitä, ei todellakaan mikään tylsä 3/4 lautasta salaattia ja pari hassua tomaatin- tai kurkunsiivua niin kuin Suomessa vaan pinjansiemeniä, kirsikoita, TUORETTA persikkaa jne., ja äijelikin tuumasi pitsansa olleen yksi parhaista mitä on syönyt. Eikä varmaan tarvitse sanoa, että kahden hengen ruokailu (sis. normikokoinen olut) maksoi vähemmän kuin yksi ABC:n puolipakasteannos.

Paluumatka meni suht nopsaan ja lähdimme laivasta kahdeksan Somersby-laatikon kanssa, joita joku porukka katselikin kateellisena. No, eivät tienneet sitä että satamassa meitä odotti vielä aikamoinen läjä kaljaa, lonkeroa sekä viiniä. ;) Viime vuoden tapaan tein pääosan tilauksesta Tallinkin preorderilla, jolloin meidän ei tarvinnut ottaa autoa mukaan Tallinnaan lainkaan. Preorderiin oli tullut kylkeen käsittelymaksu 20e, mutta se oli pientä siihen verrattuna, miten paljon oikeasti säästimme hakemalla juomat Virosta! Kotimaassa olisi saanut pulittaa vähintään tuplat – ja ihmettelevät vielä Arkadianmäellä miksi porukka hakee juomat muualta… No nii-i! Preorder-tilausten noudon pelotellaan kestävän jopa pari tuntia, mutta meillä kävi onneksi säkä ja saimme tilauksemme tyyliin toisena. Sitten vain äkkiä tavarat autoon ja kotimatkalle, siinä vaiheessa kyllä väsytti jo aika hyvin.

Hääjutuista voisin ehkä kirjoitella jossain kohtaa enemmänkin, mikäli jotakuta kiinnostaa? Meillä on aika pienen budjetin häät eikä minkään suhteen oteta stressiä, vähän erilainen meininki siis kuin hääblogeissa yleensä. Tänään laitoin tilaukseen häämekon ja toivon, että se a) saapuu ensi viikolla sekä b) on mulle sopiva. Jos ei niin täytynee keksiä joku tuunaus siihen.

Nyt viedään kesälomamatkapostaussarjan viimeistä osaa, mikä lienee ihan hyvä asia – tulihan niitä lopulta yhdeksän kappaletta naputeltua. Niin siinä väkisin käy, kun ei halua lykätä miljoonaa kuvaa yhteen postaukseen. Itselleni nämä kirjoitukset toimivat sellaisena kuvitettuna matkapäiväkirjana, joita varmasti palaan ikävöimään myöhemmin, mutta toivottavasti Lappi-viikon esittelystä oli jotain iloa muillekin.

Reissuviikon torstai ja perjantai olivat tosiaan aika harmaita ja sateisiakin, joten keskityimme pyörimään “kotinurkilla” ja ottamaan rennosti. Torstaina kävelimme Äkäslompolon keskustaan, kävimme ostamassa tuliaisia sekä syömässä Towerissa, joka osoittautui oikein kivaksi paikaksi. Perjantaina hurautettiin Ylläs Saagaan, ensin pojat kävivät salilla ja me teimme V rattaissa kävelylenkin yhdelle geokätkölle. Sen jälkeen vaihdettiin lennossa V:n seuralaiset, äijälauma lähti mökille ja me tytöt pääsimme lillumaan Saagan kylpylään. Ei se mikään ihmeellinen kylpylä ollut, mutta ihan riittävä tuollaiseen parin tunnin rentoutumiseen. Alkuillasta menimme vielä porukalla keskustaan syömään, tällä kertaa vuorossa oli burgerit Selvä Pyyssä.

Lauantaina sitten herättiin ajoissa, pakattiin tavarat autoon ja siivottiin kämppä. Kun kaikki oli kunnossa, pakkauduimme itsekin autoon ja otimme suunnan etelään. Matkalla toki teimme muutaman pysähdyksen kätköilyn merkeissä, jotta S:n kanssa saimme uusia kuntia kartalle. Nuo kuvat yllä ovat juurikin tällaisilta geopysähdyksiltä napattuja.

Puoli kolmen maissa olimme perillä ensimmäisessä etapissamme, Oulussa. Verrattuna aamuiseen Äkäslompolossa keli oli paahtavan kuuma, tosin tuolla viikollahan oli tainnut koko eteläinen Suomi kylpeä helteissä. Suuntasin murun kanssa moikkaamaan Enviaa, kun taas toinen poppoo lähti Nallikariin tapaamaan tuttujaan. Olipa kiva nähdä Enviaa pitkästä aikaa! Myöhemmin treffasimme sitten taas matkaporukkamme ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Ajatuksena oli testata kehuttu Kauppuri 5, mutta valitettavasti siellä oli jonoa pihalle asti ja jouduimme tyytymään helpompaan & tylsempään vaihtoehtoon. Oulu kuitenkin oli noin muuten vallan hurmaava kaupunki, jonne täytyy kyllä päästä joskus uudestaan oikein ajan kanssa.

Oulusta jatkoimme vielä illalla 8-tietä seuraavaan majapaikkaan asti. Olimme pari päivää aiemmin varanneet pienen mökin Kalajoelta, joka tosin osoittautui täysin edullisen hintansa tasoiseksi. Illalla kävimme vielä ihastelemassa hiekkasärkkiä, merivesi tuntui varpaissa yllättävän lämpimältä. Harmi kun sää oli jo viilentynyt eikä tarjennut lähteä iltauinnille.

Sunnuntaiaamulla sitten jatkoimme taas matkaa, edessä oli vihoviimeinen pätkä ennen kotia. Oli tietysti ihanaa päästä kotiin, mutta samalla aika haikeaa. Rakastuin kesäiseen Lappiin aivan kympillä ja olen siitä asti potenut ikävää sinne. Taidan olla enemmän kotimaan matkailija kuin ulkomaille lähtijä. Rivien välistä lienee tuleen jo selväksi, että suosittelen oikein lämpimästi Lappia kesämatkakohteena – jos teillä joskus on mahdollisuus, tarttukaa siihen! Olen jo alkanut haaveilla seuraavasta reissusta pohjoiseen, toiveissa olisi päästä esim. Karhunkierrokselle ja myös ruska-ajan kokeminen olisi varmasti mahtavaa.

Lomareissun keskiviikkopäivän viimeinen vierailukohde Konijänkän kotieläinpihan, Muonion sekä Olostunturille kipuamisen jälkeen oli Äkäsmylly, joka osui sopivasti kotimatkan varrelle. Entisöity mylly sijaitsee Äkäsjoen alkupäässä, mielenkiintoinen ja aika sympaattinen paikka. Netistä löydetyn tiedon mukaan myllykahvilan pitäisi olla auki juhannuksesta ruskaan, mutta hiljaiselta siellä tuolloin juhannuksen jälkeisellä viikolla käydessämme näytti. Kuvia sai toki näppäistyä muistikortille mukavan pläjäyksen!

Ei ollut maisemissa valittamista Äkäsmyllyn nurkilla, kuten ei muuallakaan kesä-Lapissa. Myllyltä matka jatkui tosiaan takaisin mökille, taisi kello näyttää lähemmäs yhdeksää kun illalla viimein astuimme ovesta sisään. Keskiviikosta jäikin lopulta matkan viimeiseksi aktiivisemmaksi päiväksi – loppuajan keli oli suht harmaa ja sateinen, joten silloin otimme vain mahdollisimman rennosti.