AvainsanaMessut

Pari viikkoa takaperin oltiin naisporukalla (seuranani äiti, sisko ja kaverini M) Messukeskuksessa Osaava Nainen -messuilla, jonka tyyppisiä naisten hömpötyksiä iskä aina kutsuu kohteliaasti “feministimessuiksi”. Paljon oli nähtävää ja vaikkei siellä muka niin kamalasti mitään todella kiinnostavaa ollut, niin helposti lompakko tuntui silti tyhjenevän…

Niin herkullisen näköisiä saippuoita että noitahan tekisi mieli haukata! Käsitehtyjä saippuoita tapahtumasta lähti kyllä mukaan, mutta päädyin lopulta tekemään hankintani Wanhan Markin pöydästä – sen verran oli ihania tuoksuja ja hauskoja nimiä paloilla.

Anna Pusu -valokuvakoruja olen ihastellut joskus aiemminkin, koruissa on kiva idea ja kaunis muotoilu. Kuvista löytyi mm. Miss Piggyä, Kekkosta, Nukkumattia ja Barbieta.

Nämä taisivat olla Päivi Huhtalan kätten tuotoksia, hellyyttäviä mollukoita! Ei liene vaikea arvata mikä eläin mun katseeni ensimmäiseksi kiinnitti… ;)

Muinaistaitoyhdistys Ukonvakan osastolla oli em. eläinpalleroiden lisäksi paljon muutakin mielenkiintoista, kuten esimerkiksi yllä näkyvä nahkainen lepakkomobile. Harmikseni en nyt muista tuota tekijää, mutta ehkäpä se vielä jostain tulee vastaan.

Enkä muuten muista näidenkään tekijää tai edes myyjää, pöh. Osastolla oli joka tapauksessa noiden laukkujen lisäksi kauniita pellavaisia patalappuja, pyyhkeitä ynnä muuta keittiötavaraa.

Supersöpikset possut on koottu taitavasti mosaiikista, saamassani kortissa luki tekijänä Harley Queen. Tuollaisen tahdon sitten joskus siihen huoneeseen, jonka olen pyhittänyt täysin kaikelle possuaiheiselle tavaralle!

Tuotemerkillä mahtava nimi, Bää-Tuote, ja mahtava tuote, varvasvälivilla. Varpaiden väliin pujoteltava villa on kuulemma terveysvaikutteista ja parantaa haavaumia. Tällä kertaa varvasvälivilla jäi omalta osaltani messuille, mutta joskus pitäisi ehdottomasti testata. Jos ei muuten, niin luulisi ainakin tuntuvan kivalta varpaissa.

Puun tuoksu voittaa jopa käsintehtyjen saippuoiden tuoksun, tuon pöydän ääreen olisi voinut jäädä nuuhkimaan pitempäänkin. M osti tuollaisen juustohöylän, täytyykin muistaa haastatella miten hyvin toimii – josko sitten seuraavalla kerralla ostaisi meillekin ikivanhan Fiskars-höylän rinnalle.

Ensimmäistä hallia läpikäydessämme mulla roikkui kamera lähes koko ajan kaulassa ja napsin kuvia aina kun jotain mielenkiintoista tuli vastaan, sekä muistoksi itselleni tulevia joulu- ym. lahjahankintoja ajatellen että vinkattavaksi täällä blogin puolelle pienelle lukijakunnalleni. Ihan vain siksi, jos joku onkin sattunut kaipaamaan juuri jotain sellaista mistä olen räpsäissyt kuvan. Sitten: vihoviimeisessä kulmassa pöydän takaa mulle sihistiin, että ei täällä saa kuvata. Siis täh, eikö messuilla ihan oikeasti muka saisi kuvata?! Eikö se ole yleinen paikka? Kuka tahansa voi ostaa lipun sinne ilman mitään rajoituksia.

Muistan tosin samantyyppisen tilanteen vuosien takaa, kun heiluin kesämarkkinoilla kameran kanssa. Ymmärrän kyllä sen, etteivät kaikki tahdo tuotteitaan kuvattavan jottei niitä aleta matkia, mutta silti vähän kummastuttaa. Vai olisikohan niin, että nämä sihisijät eivät ylipäätään tiedä mikä on blogi – eivätkä näin ollen tajua, että matkimisen sijaan jotkut tykkäisivät ihan vain blogata näkemistään kivoista jutuista.

No, em. osastosta en laita kuvaa vahingossakaan enkä tule jatkossa heidän tuotteitaan ostamaan, vaikka heillä sympaattisia juttuja olikin valikoimissaan. Yhden ostajan puuttuminen tuskin hetkauttaa mitenkään, mutta noin yleisesti ottaen aika jännä miten pienillä toimijoilla on varaa kieltäytyä ilmaisesta mainoksesta. Ja miten ainoastaan yksi näytteilleasettaja oli sitä mieltä, että kuvaaminen on kielletty…

Paramore – Brand New Eyes [2009]

Tyylikkäästi kaksi viikkoa myöhässä, mutta sellaistahan tämä mun bloggaaminen on viime kuukausina ollut. Ei musta taitaisi olla raportoimaan reaaliajassa mistään, kun jotenkin tapahtumat aina kasaantuvat ja sitten näpyttelen viikon-pari myöhässä kaikki putkeen tänne blogin puolelle. Tylsät jutut jää toki ulkopuolelle, mutta kun monista asioista oikeasti tahdon kertoa. Niin kuin tällä kertaa esimerkiksi Habitaresta.

Habitare on tähän asti ollut mulle tuntematon tapahtuma, lähinnä varmaan siksi että sisustusasiat ovat alkaneet kiinnostaa vasta parin viime vuoden aikana. Tänä vuonna kaikki osui kohdalleen ja Habitaren lisäksi tuohon kyseiseen viikonloppuun sisältyi muutakin Helsinki-hengailua serkkuni K:n kanssa. Habitare-päiväksi valikoitui lauantai, taidettiin joskus yhdentoista aikaan olla perillä messukeskuksessa ja seuraavat viisi tuntia vierähtikin kierrellessä ihan melkein huomaamatta.

IndoorGardenin Herb-yrttipuutarhan tai vastaavan aion kyllä taatusti hankkia vielä joskus! Toivottavasti suht pian, olisi meinaan aika mahtavaa kun basilikat ja muut yrtit pysyisivät hyvänä myös talviaikaan.

Olen pitkään halunnut kokeilla suihkugeelin sijaan saippuapalaa ja Habitaresta löysin täydellisen palan Soap and Moren pöydästä. Ekalla kierroksella ostin itselleni Ocean-palan ja toisen kerran ohi mennessäni nappasin vielä äiskälle tuliaisiksi greippisaippuan. Ihania tuoksuja!

K-serkku osti tuollaisen sipsintekosysteemin, jolla saa kätevästi tehtyä kotona lastuja pieneen sipsinälkään. Se on siis muovi”ritilä”, johon ladotaan perunaa (tai bataattia tai mitä nyt vaan keksii) ohueksi viipaloituna ja tyrkätään hetkeksi mikroon. Mikrossa neste katoaa ja lastuista tulee rapsakoita, kun antaa niiden hetken olla pöydällä ennen maistamista. Kotitekoiset sipsit voi sitten laittaa vaikkapa PussPuss Companyn hauskaan tekstikulhoon.

Porvoon pajalla oli vaikka mitä kivoja palapelijuttuja, kuten nuo keskenään yhteensopivat pikkukulhot. Sellaisia en kuitenkaan ostanut, mutta eräs toinen palapeliasia mukaani kyllä lähti – palataan siihen tuonnempana.

Avaruuslipasto! ♥

Ah tuo ylempi olisi täydellinen kaluste olohuoneeseen, hieno muotoilu ja ihana puunsävy.

Valaisinosastolta voisin ottaa suunnilleen kaiken omaan kotiini! Oranssijalkainen valaisin olisi aivan loistava tulevaan olohuoneeseemme, jonka teemavärinä on oranssi. Tuosta tulee jotenkin mieleen lintu, valkoiset höyhenet ja oranssia nokassa sekä räpylöissä. Vai kuvittelenko vaan..?

Angry Birds on päässyt jo kankaisiinkin. Ois muuten päheet tyynyt!

Vallilan uutuuskokoelman Karkkipäivän Jaffa-kuosi on myös hauska.

Tällainen keittiönpöytä meille, kiitos. Nuo tuolit, oijoi!

Iittalaa kelpuuttaisin myös meille vanhojen kaveriksi. Kartio-kaadin ja 40 cl laseja meiltä löytyy jo, lasit tosin ovat sitä vanhempaa ja paksumpaa mallia – en ole aivan vakuuttunut, että nuo uudet superohuet lasit oikeasti kestäisivät käytössä yhtä hyvin. Vitriini-rasiaa en ole vieläkään saanut, täytynee esittää toive joulutontuille josko sellainen voisi vaikka joulupaketista paljastua.

Selviydyttyämme takaisin kaupunkiin kierreltiin jalat väsyneenä muutamat kaupat, kunnes mentiin sitten vatsat kuopalla Virgin Oiliin. K:n suosituksesta päädyin pizzaan ja pähkäilyn jälkeen valintani oli Albone: tomaattikastiketta, mozzarellaa, salamia, herkkusieniä, rucolaa. En muuten ole hetkeen syönyt yhtä hyvää pizzaa! Ja oli myös juuri täydellisen kokoinen, että jaksoi kokonaan syödä. No okei, vähän oli ähky olo seuraavan tunnin mutta kuitenkin. Suosittelen!

Ja vielä viimeiset muistelot lomapäiviltä! Lyhyen kesälomani neljäs ja viimeinen päivä oli aika tehokas: päivällä tein rästihommia kotosalla ja myöhään iltapäivällä polkaisin messukeskukseen äipän seuralaiseksi Turun Messujen viimeiseen päivään. Kuten otsikkokin kertoo, tämä vuosi 2011 oli kyseisen tapahtuman juhlavuosi ja mittariin napsahti 50. vuosi messuilua. Turun Messuthan siis järjestetään nykyään joka toinen vuosi.

Aloitettiin messujen kiertäminen ulkoalueelta. Maailmanpyörässä olisi ollut kiva käydä pitkästä aikaa, mutta harmaa sää ei houkutellut ja perjantain kieppumiset olivat vielä tuoreessa muistissa. Ulkona oli huvipuistovermeiden lisäksi mm. joitakin eläimiä sekä Puolustusvoimien kalustoa. Satuttiin paikalle juuri sopivasti Leopard 2A4 -näytöksen aikaan.

Oli pakko laittaa toinenkin kuva, sillä ruudussa on yhdessä Leopard ja – hevonen! Rauhalliselta tuo heppa tuolla pyörätiellä näytti, ihan kuin aidan takana ei olisi pörissyt ainakaan iso panssarivaunu sinne tänne. Taisi ruoho kiinnostaa enemmän.

Heti alueelle päästyämme havaitsin tutun tikkarin kurkottavan kohti taivasta, vanha kunnon VIPA se siinä! Oli pakko käydä kurkkaamassa takatilaan, mutta samalta se näytti edelleen. Tavallaan tuli aika haikea fiilis siinä, mutta toisaalta vähän meni kylmät väreet kun ajatteli että pitäisi taas mennä pasin kanssa pitkin metsiä. Saa nähdä milloin (ja mihin!) sitä joutuu kertaamaan ja miltä sitten tuntuu.

Elkku oli iso (ja vähän apaattisen näköinen).

Siirryttiin sisätiloihin ja ehdittiin hetki kierrellä, kunnes mentiin auditorioon kuuntelemaan Linnateatterin improvisaatioryhmän esitystä Revitään lehdestä. Nuo häiskät ovat kyllä aivan hulvattomia, mistä ne keksiikin kaiken?! Suosittelen muuten lämpimästi Linnateatterin esitystä Turun mieletön lähihistoria, erityisesti jos sattuu olemaan turkulainen. Itse näin sen puolitoista vuotta sitten ja voisin milloin vain mennä katsomaan uudestaan.

Juhlavuoden kruunasi viimeisenä messupäivänä aina yhtä ihana Antti Tuisku. Siinä vaiheessa oli auditorio pakattu niin täyteen, että kurkittiin ensimmäiset kymmenen minuuttia ovelta kun piti odottaa että joku tulisi salista pois. Ei me montaa biisiä kuunneltu, mutta sen aikaa kuitenkin että äiti huokaili olis se joskus kiva mennä ihan oikealle Antin keikalle. :)

Kotimatkalla koukkasin sataman ja jokirannan kautta, fillaroin ympäriinsä tallentamassa hylkeitä muistikortille ja sainkin aika hyvän luvun lopputulokseksi ennen kuin ilta alkoi liiaksi hämärtyä. Hyljepatsaat ovat ehdottomasti yksi parhaista kulttuurivuoden jutuista, on ne vaan niin symppiksiä! Ihan harmittaa kun mulla ei ole mitään tsäänssejä ostaa sellaista huutokaupasta omaksi, 2500e + alv 23% on jo lähtöhintana sen verran kova – vaikka meneehän siitä toki puolet Itämeren suojeluun.

Sain viikon sisällä lisää koruja kokoelmiini oikein kaksin kappalein, lucky me!

Runsas viikko sitten Vimman muotinäytöksessä Desthea ojensi käteeni mustat korvikset, joista oli puhuttu jo aiemmin ja olin nähnyt kuvankin – mutta sitten autuaasti unohtanut. Ja kun en kerran asiaa muistanut, olin tietysti innoissani uusista korviksista! Killuttimien takana on itse asiassa sellainen tarina, että ruusuosa on peräisin pari vuotta sitten Seppälän alesta ostamastani rannekorusta. Ruusut eksyivät ranteeseen turhan harvoin, joten ne päätyivät korumateriaaliksi. Lopputulos oli kerrassaan loistava:

Toinen uusi koru oli yllätys rakkaalta siskolta, tästäkin oli kuulemma joskus ollut juttua mutta enhän minä lahopää muistanut mitään. (Muistini on erinomainen esimerkiksi muistipeleissä, mutta näköjään se ei ole enää kovin pitkäkestoinen…) Kyseessä on siis vähän erilainen ketjukaulakoru, väreinä mustaa ja tämän kevään suosikkiani, mintunvihreää. Ei voi muuta sanoa kuin naminam!

Kuvassa mulla on muuten päälläni Nellyn aleista hankittu (ts. tilasin pari juttua Felinen siivellä, neuleen lisäksi toinen ostos oli tämä raitaihanuus) Onlyn neule, joka vissiin kuuluisi olla mekko mutta mulla ainakin tuo S-koko on enemmänkin paita: hihat ei riitä mun apinankäsille ja peppu peittyy just ja just. Noh, vitosen hinta ei kirpaissut ja hyvin tuo toimii housujenkin kaverina. Lisäksi materiaali on 90% puuvillaa ja 10% villaa eikä siis mitään tekokuitua edes. Kovin lämmin se ei villastaan huolimatta ole, kevätkeleillä toiminee loistavasti kun ei vielä lyhythihaisella tarkene.

Tänään päädyin Felinen, äipän sekä tädin kanssa messukeskukseen, jossa tämän viikonlopun ohjelmassa oli Turun Taide- ja Antiikkimessut yhdistettynä Kädentaitomessuihin. Lähdin ihan mielenkiinnosta mukaan, kun ole vastaavassa tapahtumassa aiemmin käynyt.

Aloitettiin taide- ja antiikkipuolesta, jossa oli mm. paljon vanhaa Arabiaa – jopa omiin perintö-Arabioihini kuuluvia osasia. Pomona-luumusarjaa olisi kiva saada joskus lisää, mutta tällä kertaa jäi yli viidenkympin arvoiset sokerikulhot ynnä muut hankkimatta. Kädentaitopuoli oli suorastaan inspiroiva tarjotessaan kaikkea ihan mahtavaa vintagevaatteista huovutettuihin englanninlakukoruihin. Herkullisten korujen lisäksi ihastusta herätti erityisesti 50-lukuhenkiset pallomekot, yllä olevan kuvan pinkki etunenässä. Voi jonkun tuollaisen mekon kun joskus saisi!

Päästiin paikalle sen verran myöhään, että kierreltiin aivan messujen päättymiseen saakka. Mukaan tarttui yhtä jos toista pientä, niin herkullista kuin tarpeellista. SeriMerin bambutiskirätti oli must hankinta, sillä nykyinen lahjaksi saatu perusrätti (sellainen kuivana ihan koppura) on kyllä kuosiltaan kiva mutta käytettävyydeltään aika onneton. Bamburätti on toki hieman kalliimpi, mutta käyttömukavuudeltaan toivottavasti aivan eri luokkaa. Ensivaikutelma ainakin on ollut positiivinen!

Makeidonin pisteellä en voinut vastustaa herkkuja, varsinkaan nyt kun maaliskuun ajan kestänyt totaalinen karkkilakko päättyy ensi viikolla. Ajatuksenani on että normaalit esanssipläjäykset jäävät jatkossa sinne kaupanhyllylle ja sen sijaan mussutan akuuteimpaan karkkihimoon noita vähemmän lisäaineilla kyllästettyjä karkkeja. Inkivääriversiota tosin ei edes voi laskea karkiksi, sillä se muistuttaa enemmänkin röörit avaavaa flunssapastillia. Sellaisen siis maistoin tänään messuilla, kun seurani totesi sen olevan ei-karkkia. :)

Huopapallopampulan tekijää en valitettavasti muista, mutta kyseisessä pöydässä oli myös kaiken värisiä englanninlakukoruja sekä -magneetteja – huovutettua totta kai. Jotain muutakin huopa-aiheista ostin mutta mitä, sitä en paljasta ihan vielä. Arvauksia voi heittää kommenttiosastolle, vihjeeksi kuva alla.

Ja Feline ei sitten saa vastata, koska tietää vastauksen!

Chisu – Vapaa ja yksin [2009]

Olin tänään iskän ja äitin kanssa Turun messukeskuksessa Rakentaminen & Sisustaminen -messuilla, porukkaa oli liikenteessä ihan järjettömästi. Mielenkiintoisia osastoja riitti, ja tietyllä tapaa näiltä messuilta tarttui käteen paljon enemmän kuin iskän kutsumilta “feministimessuilta” (mm. Osaava nainen), joissa yleensä tulee käytyä. Oman asunnon hankinta alkaa pikku hiljaa olla ajankohtaista, joten siinä mielessä messut tulivat sopivaan saumaan.

Mä olen ollut kovin vastahakoinen lähtemään mihinkään omakotitalon rakennushullunmyllyyn, mutta tajuttuani tänään talopakettien olemassaolon voisin ehkä jopa harkita omakotitalon rakentamista. Kerrostaloasuntoa me tuskin ostetaan, rivitalokämppä on ihan minimi. Toisaalta, ollaan mietitty muuttoa johonkin Turun naapurikuntaan, joten rakentamisvaihtoehtokaan ei välttämättä olisi järkyttävän kallista. Niin tai näin, rahaa palaa joka tapauksessa. Mitä nyt valmistaloja olen netistä katsellut niin ihan näppäriltä ne vaikuttavat eikä ulkonäkökään ole hullumpi. Persoonallisuudesta joutuisi tietysti tinkimään, mutta ehkäpä sen kestäisi.

Olihan messuilla toki kaikkea muutakin, ihastelin mm. tyylikkäitä keittiöitä, upeita tapettikuoseja sekä ihania tuoksukynttilöitä (kuvassa). Vadelmajogurtti oli ehdottomasti paras, raperperipiirakka mielenkiintoisin. Välipalaksi napattiin kahviosta juotavaa ja yhdeltä messuosastolta herkulliset munkit, hillomunkki sellaisella kivalla höhhöllä oli namia!

Ihastuin täysillä yllä olevaan penkkiin, tuollainen pitäisi ehdottomasti olla tällaisen lehtihamstraajan kotona. En tosin tiedä miten sen liittäisin osaksi sisustusta, keittiöön kun kuitenkin ottaisin mieluiten ruokapöydän ihan perustuoleilla. Onneksi ollaan vasta suunnitteluasteella, joten voidaan vaihtaa mielipidettä uuden kodin suhteen vielä monta kertaa. :) Tästä kuitenkin on hyvä lähteä liikkeelle ja alkaa tutkailla eri vaihtoehtoja. Lopulta löydetään varmasti just sopiva paikka ensimmäiseksi omaksi kodiksi.