AvainsanaMuotihäppeningit

Perjantai-illalla oli tosiaan sitten viimeisten Luonnon helmassa -näytösten aika, tällä kertaa Turussa ja paikkahan oli Kauppatorin välittömässä läheisyydessä sijaitseva Vimma. Aamupäivä meni Salossa kampauksessa ja meikissä, paikkana AmiStyle ja tekijöinä siis ammattikoulun opiskelijoita. Ihan niin taidokkaita lookeja ei tullut kuin viimeksi, mutta hyvähän se on tulevien hiusalan toivojen saada harjoitusta.

Kolmen paikkeilla selviydyttiin vihdoin Felinen kanssa Turkuun asti, kun mun näytöskuntoon laittamisessa pikkasen kesti… Lähinnä siksi, että istuin suunnilleen tunnin lämpörullat päässäni kun kukaan ei huomannut aloittaa mun kampausta enkä tiennyt kenelle oikein olisin asiasta vinkannut. Onneksi selvisin lopulta ulos kampaamosta, meikkiä tosin piti kotona vähän korjailla.

Vimmassa vedettiin pari harjoituskierrosta, ensin ihan vain koreografiat ja myöhemmin pukujen kanssa. Tällä lavalla oli helpompi olla ison helman kanssa, varsinkin kun seuraava lavalle menijä odotti aina sermin takana lavalla – pystyin asettelemaan “peräni” hyvin kun olin jo noussut lavan tasolle. Lavan reunoille ripoteltujen ruusujen kanssa tosin oli pientä probleemaa, meinasin kääntyessäni pyyhkäistä kukkasia mukanani.

Kuudelta oli ensimmäinen näytös ja kahdeksalta toinen. Nämä kuvat on jälkimmäisestä ja kuvaajaksi nakitin kullan, joka otti itselleen hyvän sijainnin ja saikin yllättävän hyviä otoksia aikaiseksi. Herra kun ei pahemmin osaa kameraa säädellä, joten mun aiemmin laittamilla asetuksilla mentiin koko setti läpi.

Siinä vielä hieman lisäkuvaa suunnittelijamme tuotoksista, väritkin ovat aika lailla oikeanlaiset. Oikealla alhaalla näkyy hyvin miten jättimäinen – ja upea! – mun joutsenen peräni oikein oli.

Oikean yläkulman seepra-asu oli ihan mahtava! Tuollaisen topin kun saisin omaan kaappiini, pystyisin sanomaan saman tien useamman vaihtoehdon miten sitä voisi yhdistellä kivasti mun jo olemassa oleviin vaatekappaleisiin. Eikä tuon asun hamekaan ole hullumpi, vaikken itse nilkkapituisia helmoja suosikaan.

Yllä myös ainoa miesmallimme, jolla ainakin Plazan näytöksissä oli urheasti meikkiäkin silmissä. Tuollaiset haaremihousut voisin huolia itselleni, paitsi ehkä jossain hieman simppelimmässä kuosissa. Tai no, olisihan tuollainen oranssikirjavakin aika ihanan kreisi. Mä tosin saattaisin näyttää hieman leveämmältä alakropastani.

Tässä vielä yksi makeimmista mekoista, Sinin tekemä sekä esittelemä musta perhosmekko. Älyttömän upea tuo perhosselkäosa ja muutenkin erittäin onnistunut look! Voi kunpa mäkin pystyisin tepastelemaan tuollaisilla tappajakoroilla… Typerät jalkaongelmat.

Näytöksen lopuksi tultiin vielä kaikki lavalle ja jokainen sai ruusun ryhmän opettajalta. Ihana yllätys, tykkään saada randomisti jostain kukkia (tai kukan). Oli kyllä hieno kokemus olla tällaisessa mukana, mutta pakko myöntää ettei musta olisi oikeaksi malliksi (ulkomuotoni lisäksi, siis). Hatunnosto niille, jotka sellaista jaksavat tehdä.

Viimeisen vedon jälkeen puvut pakattiin ja kiikutettiin kuljetettavaksi takaisin Saloon. Yhdeksän jälkeen päästiin lähtemään Vimmasta ja suunnattiin pienellä porukalla Red Hot Chilisiin syömään. Nyt oli pakko valita listalta aurajuustohampurilainen, joka vei kielen mennessään. Nälkä lähti myös ja tilalle tuli jumalaton ähky, joka helpotti vasta joskus seuraavana päivänä. Selvisinpähän ilman aamupalaa töissä sen pari tuntia ennen ekaa taukoa.

Tässä vielä lähikuvaa päivän kampauksesta (ja ripaus silmämeikistäkin):

Päähärpäke oli amiksen opettajan idea, ilmeisesti siksi kun oppilaiden vääntämässä suht pikaisessa (niillä oli koulupäivä loppumassa) nutturassa pinnit olivat turhan paljon näkyvillä. Kieltämättä tuo päässä mun runaway bride -fiilis kasvoi entisestään… Korviksia mulla ei siis näytöksessä ollut, ne laitoin vasta jälkeenpäin korviin. Olivat muuten ihkauudet tuolloin, sillä ne lähtivät mun mukaan Glitteristä kun tunnin tauon aikana pikaisesti pyörähdettiin tyttöjen kanssa kaupoissa. Olen kovin tykästynyt noihin ja harkitsen vakavasti vastavien hankkimista myös jossain muussa värissä.

Kuvasta voi bongata lisäksi uuden hiusvärin, ei ole mitään vihertävää enää! Halusin vähän tummentaa kesän haalistamaa väriä ja päädyin lopulta vaaleanruskeaan punamahonkiin. Kestoväriä tuo ei ole (en harrasta niitä enää), joten saa nähdä miten pitkään kuontalo pysyy punertavana. Kovasti ainakin pidän hiuksistani nyt.

Viime torstaina suuntasin illalla Feline mukanani Skanssiin ja Selectedin liikkeeseen, jossa oli kyseisen merkin ja Olivia-lehden järjestämä muoti-ilta. Tilaisuuteen piti ilmoittautua ennakkoon, mutta mitään nimiä (enkä nähnyt keneltäkään papereitakaan kysyttävän vaikka tapahtuma oli K18) ei kyllä missään vaiheessa kyselty. Ainoa ero normaaliin oli se, että oviaukon yläosassa oli printattu A4 suljemme poikkeuksellisesti klo 19.

Tarjolla oli kuohuvaa sekä sydänkarkkeja, ja kaikkea riitti loppuun saakka. Alkuun oli hivenen tiivis tunnelma, mutta iso osa porukasta katosi paikalta puolessa tunnissa. Syyskuun Oliviassa mainitun Selected Femme/Homme -muotiasiantuntijat päivittävät tyylisi syksyyn olisin kuvitellut tarkoittavan pientä katsausta syksyn muotiin tai vastaavaa, mutta edes minkään sortin tervetuloa-toivotusta ei paikalla kuultu.

Tiedä sitten mitä tuolla em. lauseella oikeastaan tarkoitettiin.

Ilta koostui skumpan lisäksi arvontaan (mikä tyyli kolmesta miellyttää eniten) osallistumisesta sekä -20% alennuksella shoppaamisesta – ei mitään sen kummempaa siis. Kieltämättä olin pikkiriikkisen pettynyt, olen joskus Jyväskylässä ollut SpiritStoren vastaavassa tilaisuudessa ja siellä oli yhtä jos toista pientä ohjelmaa illan aikana.

Kutsussa mainostetut kauneuslahjat olivat käytännössä testerit jostain uudesta meikkivoiteesta sekä Avril Lavignen hajuvedestä. Niin ja uusimman numeron Oliviaa sai ottaa halutessaan mukaansa – niitä oli vinot pinot suunnilleen kaikkialla mihin katseensa käänsi.

Joitakin artikkeleita käytimme sovituskopin puolella, mutta noin yleisesti valikoima ei ollut mielestäni kovin innostava. Esimerkiksi Lotalla usein nähdyn ja oletettavasti kaikin puolin mahtavan kasmirneuleen olisin mieluusti ottanut sovitukseen (ja ehkä kotiinkin), mutta mitään vastaavaa en Skanssin liikkeestä löytänyt.

Lämpimän ja toimivan neuletakin mentävä aukko vaatekaapissani on siis edelleen. Varsinkin kun kolme vuotta sitten ostettu ja pariin kertaan karkuteille joutunut mutta aina kotiin löytänyt H&M:n musta perusneuletakki alkaa näyttää kauhtumisen merkkejä… On sitä kyllä käytettykin järjettömän paljon, siinä mielessä kestävyys on aika hyvin viidentoista euron neuleelta.

Saatettiin me vähän jotain ostaa, kuten hienosta paperikassista voi päätellä. Sisko löysi kaipaamansa mustat hihat (eli boleron) sekä ekstrana ylemmässä kuvassa näkyvän rannekorun ja isot korvikset, kaikki Piecesin. Oma vaatekaappini täydentyi täydellisen harmaalla perustopilla, joka on kerrankin tarpeeksi pitkä ja ilman painijaselkämystä. Miehelle toin tapahtumasta mielettömän hienon t-paidan, katsotaan josko joku päivä saisin napattua siitä kuvan – se on täydellinen! Ja mieskin onneksi tykkäsi.

Palataanpa ajassa taaksepäin viime viikon torstaihin. Köröttelin aamupäivällä bussilla Saloon, ensimmäiset tunnit paikan päällä vierähtivät kampaamossa näytösmeikkiä ja -hiuksia odotellen. Meitä malleja oli kaiken kaikkiaan parisenkymmentä, joten ihan hujauksessa ei sen kokoisen porukan päitä saatu laitettua näytöskuntoon.

Tästä lähdettiin liikkeelle…

…ja tällainen oli tulos. Koska olin näytöksessä joutsen, kampaus pidettiin simppelinä mutta uljaana. Päälaelle koottu isohko nuttura sopi siis erinomaisesti suunnitelmaan! Ja oli muuten sen verran iso, että esimerkiksi autoon asettuessa tukka osui koko ajan johonkin. (Sain muuten kommenttia eräältä vanhemmalta kampaajalta, että kuontaloni näyttää vihertävältä. Perhana, taas. Hiusten vihertymisestä on näköjään tulossa jokakesäinen ongelma.)

Entäs meikki sitten: oranssia tottakai joutsenen nokan mukaan. Ajatuksena oli saada oranssin kaveriksi vähän enemmän vielä mustaa, mutta tällä kuitenkin mentiin:

Kollaasissa mukana myös Felinen ja Moderndayhippien meikit, hurjat irtoripset neideillä kyllä oli. Harkitsin ensin oransseja sulkaripsiä, mutta päädyin sitten selkeästi pienempiin strasseilla koristelluihin ripsiin. Nekin olivat ihan tarpeeksi raskaat tällaiselle ehkä kahdesti irtoripsiä käyttäneelle. Voisi ehkä opetella käyttämään lisäripsiä useamminkin. Niin ja tuollainen kirkkaiden luomivärien paletti on kyllä saatava!

Torstain näytökset olivat siis iltapäivällä Plazassa, lava oli pienempi kuin keväällä Klubilla mutta onneksi myös vähemmän kiikkerä. Alun perin meidän kolmen piti olla kaikkien yhtä aikaa lavalla, mikä kuitenkin osottautui mahdottomuudeksi joutsenasun helman koon puolesta. Hyvä kun yksinäni mahduin pyörähtämään lavalla, sen verran oli tuota perää mukana. :)

Ensimmäisessä näytöksessä kuului pahaa enteilevä kräts heti lavalle päästyäni, kun helma jäi kiinni lavan reunaan. Onneksi mitään sen suurempaa vahinkoa ei syntynyt, ja toisella kerralla koitin sitten parhaani mukaan varoa noustessani lavalle. Pikkasen sitä taas jännitti ihmisten edessä keekoilu, mutta ihan ok se tuntui menevän ja saatoin ehkä jopa muistaa hymyillä.

Näytösten jälkeen sentään saatiin otettua kuva, jossa näkyy kaikki Moderndayhippien tekemät asut. Vasemmalta siis riikinkukko, joutsen sekä korppi.

Tällä viikolla on edessä vielä kolme näytöstä, joista kaksi viimeistä on perjantaina illalla (klo 18 ja 20) Turussa. Kannattaa ehdottomasti tulla paikalle katsomaan upeita asuja! Tarkemmat tiedot tapahtumasta voi tsekata Facebookista.

(Kameran takana joko minä, Feline taikka H.)

Eilen oli ehkä erikoisin päivä pitkään aikaan, harvinaislaatuinenkin: osallistuin muotinäytökseen mallin enkä valokuvaajan roolissa! Desthea kysyi mua ja Felineä jo kuukausia sitten malliksi näytökseen, jota oli järjestämässä kevääksi. Jotenkin sitä ajatteli päivän koittavan joskus hamassa tulevaisuudessa, kunnes yhtäkkiä viime viikolla tajusi sen olevan ihan kohta. En kamalasti muistanut asiasta stressata etukäteen – kaipa mä jotenkin kuvittelin, että olemalla ajattelematta koko juttua opin alitajuisesti kävelemään kuin oikea malli. :) Karu totuus iski näytöspäivän aamuna, kun olin edelleen yhtä tönkkö kuin aiemminkin. Mutta mitäpä siitä, enhän mä mikään ammattimalli olekaan.

Hiukset ja meikin meille laittoi Hiushuone Kerho, kaikille tuli tummahko silmämeikki ja hiukset ylös krepatuilla yksityiskohdilla. Hihittelin siinä tuolissa istuessani, ettei mun hiuksissa ole kreppiä nähty sitten 90-luvun, ja pikkasen ehkä pelotti mitä sieltä tulisi. Pääosalla tytöistä oli kampaus tyyliin hiukset kiinni “möykyssä” korkealla takana, mutta mä sain onneksi vähän jotain erilaista. Oikealle puolelle päätä tuli letti, jonka pää hävitettiin vasemman puolen kreppi-/tupeeraushässäkkään – toispuoleinen tukka oli ihana! Pinnejä mun päässä ei ollut kuin kolme, mutta lakkaa varmaan pullollinen. Yllä kuvat sekä sivulta että takaa, klikkaamalla saa vähän suuremmaksi.

Päivä oli pitkä, Klubille mentiin siskon kanssa puoliltapäivin ja kotona olin joskus kymmenen maissa illalla. Välissä sentään käväistiin hakemassa patongit ja muutenkin hyörittiin siellä täällä. Isoin osa ajasta meni hiustenlaittoon ja meikkiin jonottamiseen, laitettavia kun kuitenkin oli parisenkymmentä. Kyseessähän oli siis tapahtuma nimeltä Fashion 2010 by 10, jossa oli mukana kymmenen turkulaisen suunnitelijan tuotoksia. Malleilun lisäksi tein tapahtuman julisteen Desthean ideoinnin pohjalta, periaatteessa ensimmäinen koskaan tekemäni mainosjuliste.

Näytökset olivat kello 19 ja 21, niiden välissä ehti mm. napata hieman purtavaa sekä ottaa peilikuvia Klubin vessassa. Harjoituksissa lavalle meno jännitti aika tavalla, mutta ei se lopulta ollutkaan yhtään niin kamalaa. Kommenttia sain niska kyyryssä kävelemisestä, minkä korjaamiseen pyrinkin varsinaisissa näytöksissä erityisesti keskittymään – hymy tuli automaattisesti, kun yleisön edessä keikistely nauratti niin paljon. Mun piti alun perin olla pelkästään Desthean mallina, mutta jotenkin päädyin parin muunkin suunnittelijan malliksi ja loppujen lopuksi olin yhteensä neljässä eri vaatekerrassa lavalla.

Alla olevassa kollaasissa on mm. kuvat jokaisesta mun neljästä sisääntulosta, kaikki otti ensimmäistä näytöstä seuraamassa ollut kulta. Samassa näytöksessä olivat myös porukat, mun kummitäti sekä mummi + kuvaajaksi houkuteltu Felinen (ja mun) vakistalkkeri ;) Envia. Toivottavasti jossain vaiheessa saan Enviankin kamerasta kuvia, ovat varmasti erilaisia kuin kultsin hätäpäissään nappaamat (no ei kai, olihan siellä monta tarkkaakin otosta).

Mahtava kokemus oli, vaikka en mä malleilua jaksaisi työkseni tehdä. Tuskin sittenkään, vaikka olisin pitkä ja hoikka ja luonnonkaunis ja niin edelleen. Lisäesiintyminen ei kyllä olisi pahaksi mulle, kun en pahemmin ole missään esiintynyt suuremman yleisön edessä. Kiitokset Desthealle tapahtuman järjestämisestä ja meidän mukaan ottamisesta, hauskaa oli!

PMMP – Veden varaan [2009]

Päätettiinkin siskon kanssa mennä jo ensimmäiseen (klo 15) AmaliE-näytökseen, joten aikaa kaupungilla kiertelyyn jäi vähemmän. Mun liikkeelle lähteminen kesti sen verran, että jätin KELA-visiitin suosiolla seuraavaan kertaan – ei se oo niin justiinsa. Gina Tricotissa iski mekkohimo ja kokeilin ainakin kolmea mekkoa, joista mintunvihreä pitsiversio oli oikeastaan aika kiva mutta sai kuitenkin jäädä kauppaan. Ainakin toistaiseksi. Alerekiltä bongasin ihanan punasiniraidallisen trikoohameen (josta yrittäessäni etsiä kuvaa eksyin sattumalta mulle aiemmin tuntemattomaan blogiin ja löysin kuvan juuri siitä hameesta), mutta koko XS oli valitettavasti turhan jämpi mun ahterille. Ehkä äiti osaisi tehdä mulle jonkun vastaavan..?

Ennen Klubin tiloihin siirtymistä käytiin haukkamassa patongit Café Picnicissä, hyvältä maistui – ja tällä kertaa blogi säästyy kahvila-aiheiselta kuvasaasteelta. Klubille päästyä törmäsin saman tien yhteen kameran kanssa heiluvaan inttikaveriin, oli kuulemma tyttöystävän töitä esittelyssä. Myös molemmat Concoctionin tytöt näkyivät olevan paikalla, ja sisko bongasi joukosta jonkun vanhan Demi-tuttunsa vuosien takaa. Tulipa taas todistettua, että on se maailma vaan pieni paikka.

Näytöksessä oli erilaisia asuja, joista osan olisin mielelläni ottanut omaan vaatevarastooni. Jopa yleensä suosikeistani visusti poissa pysyvä vaaleanpunainen hurmasi mm. yllä olevan kuvan hameen muodossa. Desthean käsialaa olevat laukut ja korut olivat niin ikään ihania, erityisesti eräs pitsillä varustettu punainen sydänlaukku, josta en valitettavasti saanut napattua julkaisukelpoista kuvaa.

Viimeinen lomapäivä ei olisi voinut olla parempi, mutta nyt on unohdettava kivat siviilijutut ja alettava valmistautua armeijan arkeen paluuseen. Edessä on toiseksi viimeinen kiinniolo – ensi viikonlopun jälkeen vain viikonloppu loppusodan aikaan kesäkuussa on kiinni. Sitä paitsi, kympit mahtuvat jo yhteen käteen! Tänään on nimittäin 59 aamua palvelusta jäljellä, se ei enää ole paljon se. Tähän postauksen loppuun vielä bonuskuva, jonka sisko tallensi muistikortille musta ja Destheasta pukunäytöksen jälkeen. :)

“Siis tiedäthän sä, just sellain ku..!”