AvainsanaSecond hand

Niin tyytyväinen kuin Emmaljunga Vikingiin olinkin, alkoi jossain kohtaa niiden kikkailu auton perään ottaa päähän. Istuin kasvot menosuuntaan paketin sai just mahtumaan purkamatta takaluukkuun, mutta koska käytimme istuinta aina selkä menosuuntaan, piti ratasosa aina kääntää tai irroittaa kokonaan auton kyytiin laitettaessa. Niinpä aloin kartoittaa vaihtoehtoja autokelpoisista rattaista, joissa olisi selkeät vaiheet 1) rattaat kasaan 2) paketti autoon. Pirpanan kasvettua uskaltauduin laajentamaan etsinnät myös sellaisiin, joissa lapsen saa ainoastaan kasvot menosuuntaan. Kävin liikkeissä testaamassa ja vertailin eri rattaiden ominaisuuksia Vikingeihin enkä oikein osannut päättää suuntaan tai toiseen.

Lopulta tuumasin, ettei tämä voi olla niin hankala asia – jos ostos ei mene nappiin, eiköhän kärryt saa myytyä eteenpäin. Niinpä eräänä syksyisenä iltapäivänä hurautin Euraan hakemaan kanssahullulta punamustat Mountain Buggy Swift -rattaat. Sinänsä yllätysveto multa, joka aiemmin vannoin neljän renkaan ja mustan rungon nimeen… Päätöstä helpotti yhden vaunuhullun kattava blogikirjoitus (postauksessa olevat kärryt ovat itse asiassa täsmälleen samat kuin nämä mitkä ostin) sekä ryhmässä saamani vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Huom! Meidän Swiftit eivät ole 2015 myyntiin tullut Swift 3.0, vaan sitä edeltävä malli. Mitoiltaan nämä mallit eroavat aika lailla, uudet kuulemma muistuttavat kooltaan enemmän nuken rattaita.

Ensivaikutelma Swifteistä oli positiivinen: suhteellisen pienet rattaat mutta kuitenkin jämäkät työntää, kulkivat jopa leikkikentän hiekalla selkeästi Vikingejä helpommin. Kolmirenkaisuutta ei oikeastaan edes huomaa muuta kuin etuosalle kevennettäessä (esim. bussiin noustessa), kiikkerät Swiftit eivät missään tapauksessa ole, vaikka sitä vähän jännitinkin alkuun.

Koko

Swiftit ovat inan alle 60 cm leveät, mutta Vikingien kapeuteen (Airit 54 cm) tottuneena ne tuntuvat yllättävän leveiltä. Kaupoissa olen yrittänyt monta kertaa viedä rekkejä yms. mukanani, kun toinen takarengas onkin jäänyt kiinni johonkin. Rattaat ovat myös aika pitkät, aisa lyhimmillään 102 cm (vrt. Vikingien 82 cm) ja käytössä toki vielä hieman pidemmät. Busseissa kulkeminen ei kuitenkaan ole millään tavalla hankalaa (vrt. teleskooppi-Happyt 109 cm), vaan Swifteillä sopii oikein mainiosti rivin jatkoksi.

Eturenkaan lukitusnamiska.

Jousitus ja renkaat

Eturenkaan saa lukittua tarvittaessa, ja kolmen renkaan kanssa lukitukselle onkin ehkä tarvetta useammin kuin nelipyöräisten kanssa. Kunnon jousitus Swifteistä valitettavasti puuttuu ja esim. sadevesikourujen ylittäminen jalkakäytävällä on välillä todella töksähtelevää. Toisaalta maaseudulla rullaillessa mitään ongelmaa ei ole ollut: Swiftit kulkevat moitteettomasti niin hiekka- kuin peltoteillä. Ymmärtääkseni jousituksen kaipuiselle Mountain Buggyn vähän isommat mallit ovat the juttu, ja kieltämättä houkuttaisi joskus päästä testaamaan ainakin Urban Jungleja (tsek ihana Nautical), vaikka ne leveydeltään huitelevatkin reippaasti 60 cm paremmalla puolella.

Kuomu

Swiftien kuomu on kooltaan kelvollinen; pientä kyytiläistä ei kovin hyvin suojaa, mutta pidemmän lapsen kanssa toimii varmasti paremmin. Aurinkolippa on omaan makuuni turhan lörppä, vaikka toki tuo kuomuun vähän lisäpituutta. Varsinaisen kuomun reunassa on selkeä vetoketjun hammastus ja nopea googlailu selvensi, että siihen saa kiinnitettyä Swiftien oman aurinkosuojaverkon (lisävaruste). Tavallaan kätevää, mutta saisi tuo suoja kyllä olla ihan vakiovaruste, kun rattaissa joka tapauksessa on se vetskarin toinen puoli. Yläosassa kuomua on kurkistusluukku, jonka saa pidettyä auki pienen tarran avulla. Ainakin pienemmän muksun kanssa kurkistusluukku on tarpeen, ja Swifteissä se on toteutettu mielestäni hyvin.

Työntöaisa

Työntöaisa on muotoilultaan tosi kiva, mutta sen päällimateriaalista en oikein tykkää. Materiaali tuntuu kumin ja muovin sekoitukselta, siinä on paljon ohuita raitoja vieri vieressä ja jotenkin se vain tuntuu kovalta paljaiden käsien alla (hanskat kädessä asia ei luonnollisesti vaivaa). Jonkinlaisella kankaisella suojalla tämän “vian” tietysti saisi varsin helposti fiksattua.

Eräs kiva pikku lisävaruste Swifteihin kuuluu mukaan, nimittäin kankainen mukiteline työntökahvassa. Sen saa toki halutessaan myös irti, mutta itse olen todennut sen toimivan lisätaskuna vaikkapa hanskoille tai kangaskassille kauppareissulla. Aisassa roikkuu lisäksi ylimääräiseltä näyttävä hihna, joka on tarkoitettu kiinnitettäväksi työntäjän ranteeseen, jotta rattaat eivät pääse karkaamaan vahingossa. Meillä hihna ei ole tainnut olla käytössä kertaakaan, mutta jotkut varmasti arvostavat tämän sortin lisäturvallisuutta (myydäänhän vastaavia hihnoja myös erikseen).

Istuin

Istuimen selkänojaa säädetään remmeillä kummaltakin sivulta, eli hommaan tarvitsee kahta kättä. Toisaalta säätö on varsin yksinkertainen eikä säätämisen kanssa tarvitse säätää. :D Swiftien selkänoja menee täyteen makuuasentoon, mikä on kuppi-istuimen jälkeen oikein tervetullut ominaisuus. Pystyin asento sen sijaan on hieman makaava eli pienemmälle lapselle valjaat ovat ihan ehdottomat, ettei valu pois kyydistä.

Valjaat, turvakaari ja jalkatuki

Valjaat ovat mielestäni perushyvät. Korkeusaukon vaihtaminen tosin oli aikamoista näpräämistä, onneksi sellaista ei tarvitse usein tehdä. Lisäksi haararemmissä oleva valjaiden lukko on suhteellisen iso ja näin ollen hankala saada esim. lämpöpussin vyöaukosta läpi. Turvakaari on topattu (irroitettavalla kankaalla) ja sen saa näppärästi irti kliksauttamalla. Sen voi myös ottaa irti vain toiselta puolelta ja työntää syrjään, jotta isompi lapsi pääsee kiipeämään itse kyytiin. Jalkatuki on metallinen eikä sitä saa säädettyä, mutta yllättävän hyvin se toimii pienelläkin matkustajalla.

Jarru ja tavarakori

Jarru vanhoissa Swifteissä on tuollainen metallihässäkkä ja toisinaan jalka ei tahdo osua oikeaan kohtaan, nuo punaiset päät kun ovat loppupeleissä aika ylhäällä maasta jarrun ollessa vapautettuna. Tavarakori on pienempi kuin aiemmissa kärryissämme ja muodoltaan luonnollisestikin kolmio. Hyvin sinne silti tavaraa saa mahtumaan ja niihin myös pääsee käsiksi suht helposti, jopa selkänojan ollessa makuulla. Korin sivuissa on näpsäkät taskut, joihin voi sujauttaa pienempää rompetta helpommin löydettäväksi.

Kasaus

Ja sitten se kasaus! Kasaaminen tapahtuu jalkatuen sivuilta, toiselta puolelta pidetään varmistusvipu sivussa ja vedetään kummankin puolen namiskat yhtä aikaa ylös, jolloin eturengas taittuu rungon alle. Rattaissa on näppärä kasauslukko, joka kliksahtaa automaattisesti kiinni, kun rattaat ovat tarpeeksi pienessä paketissa. Emmaljungien kasausärsytyksen jälkeen Swiftit olivat varsin unelmat heittää kasaan, tosin eivät nekään kasattuna ole pienimmästä päästä paketin jäädessä suhteellisen pitkäksi. Kasauskoon lisäksi Swiftit saavat pienen miinuksen siitä, että kasaaminen naarmuttaa runkoa – ei toki näkyvästi vaan rungon alapuolelle, mutta perfektionistin silmin sekin voisi jättää tapahtumatta.

Sadesuoja

Alkuun vältin liikkumista Swifteillä, jos vähänkin näytti sateiselta, koska mulla ei ollut niihin sopivaa sadesuojaa. Onneksi bongasin OzBabyn alekorista vitosella Tullsan ärtsyn vihreän suojan, joka on tarkoitettu pieneen rattaaseen (eli aisalle on aukko). Se istuu Swifteihin oikein passelisti eikä ollut kallis kokeilu.

Paitsi ettei sadesuoja lopulta ehtinyt montaa kertaa näitä rattaita suojata… Tulin siihen tulokseen, että Swiftit ovat joo ihan kivat, mutta eivät aja asiaansa tehtävässä johon ne alkujaan ostin. Suurimmat syyt luopumiseen olivat pitkähkö kasauskoko ja jousituksen puute. Jokusen viikon ne olivat myynnissä, kunnes päädyin tekemään vaihtarit toisen hullun kanssa. Ja se oli muuten erittäin onnistunut vaihtokauppa, mutta siitä lisää toisella kertaa! ;)

Mountain Buggy Swift (legacy) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 59 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 102 cm
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 100x59x36 cm (turvakaaren kanssa korkeus 42 cm)
• Paino: 9,5 kg
• Renkaat: 3 kpl ilmakumi, kaikki 10″
• Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 78-106 cm
• Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, portaaton remmisäätö
• Istuimen painoraja: 25 kg
• Selkänojan korkeus: 49 cm
• Kuomun alla tilaa: 55 cm
• Istuimen makuupituus: 87 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 39×33 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

• Kevyet, mutta kuitenkin todella tukevat.
• Mukavan kokoiset ilmakumirenkaat.
• Korkea painoraja.
• Kuomun kurkistusluukku.
• Irroitettava ja sivuun kääntyvä turvakaari.
• Tilavahko tavarakori, jossa sivuilla kapeat taskut.
• Takarenkaiden ollessa irti tapit saa sisälle pois tieltä.
• Irroitettava mukiteline kuuluu varustukseen.
• Laadukkaan oloiset kankaat.

Risuja:

• Leveys; 59 cm on tavallaan kapea, mutta omaan makuuni turhan leveä.
• Jousituksen puute.
• Pitkähkö paketti kasattuna.
• Ei heijastimia lainkaan.
• Työntöaisan materiaali.
• Jalkatukea ei saa säädettyä.
• Kuomuun kiinnitettävä aurinkosuoja ei kuulu varustukseen.

Syksyllä pohdin mitä jatkossa tekisin asukuville, joita on kiva tallentaa ja arkistoida, mutta aiempi julkaisukanava ei enää houkutellut jatkamaan entiseen malliin. Ajattelin kokeilla tällaista ratkaisua, että tallennan asuja edelleen kun siltä tuntuu ja tyrkkään niitä blogin puolelle joko yksittäin tai ryppäänä. Tammikuu hujahti ohi vauhdilla, joten pläjäytän nyt samaan postaukseen kaikki tammikuussa muistikortille tallentuneet asut – jopa huimat kolme kappaletta. Saa nähdä miten käy helmikuun, kun nyt painellaan jo iloisesti kuun jälkipuoliskolla eikä mulla taida olla yhtä ainoata asukuvaa otettu…

Ensin oma suosikkini näistä: asu illalta, jolloin yllätimme rakkaan siskoni polttareilla. Siksi kuvassa on mukana rekvisiittaa (Pinjacolada-blogista), yhtenä ohjelmanumerona oli nimittäin jokaisen vieraan ikuistaminen tulevan morsiamen kanssa photobooth-meiningillä. Kotona oli ollut aika härdelliä, joten heitin kassiin äkkiä jotain helppoa ja mukavaa vaatetta. Tilasin vihdoinkin himoitsemani Uhana Designin rosvokissapaidan, miesten S on passeli koko ja myös malli on mun mieleen enemmän kuin slimmi naisten versio. Gina Tricotin raitahame on vanha kirppislöytö ja huomasin sattumalta, että olen joskus vanhaan blogiin kirjoittanut samasta hameesta! Eri väriyhdistelmällä kylläkin, mutta hauskaa silti miten hame kuitenkin lopulta päätyi vaatekaappiini. Siniturkoosit sukkikset olen muistaakseni saanut Englannin tuliaisena, vannomaan en tosin mene. Korvissa on Fashionologyn sulkakorvikset, vuosien takaa nekin.

Kuvaparin eka asu on tallennettu tyttären synttärijuhlien jälkeen, ihanasti tuossa kylppärin oven edessä. Musta mekko on with love Sanna Hopiavuoren Dahlia, jonka hankin vuosi sitten tyttären ristiäisiin. Tykkään mekosta tosi paljon, erityisesti mukana tulleesta kierrätysnahkavyöstä sekä epäsymmetrisestä helmasta, mutta jotenkin tuo kaula-aukko tuntuu toisinaan hankalalta. Hmmm. Kekkereiden teemaväreinä oli minttu ja oranssi, joten korviin laitoin Ann-Christine Mäkelän Kärki-korvikset ja jalkoihin päätyi H&M:n oranssit sukkahousut.

Viimeinen asu on Logomosta, kun kävin tuplakaason ominaisuudessa häämessuilla kuun lopussa. Uhanan t-paita jälleen, päällä lämmikkeenä kaverin siskon jäämistöstä löytynyt liehuhelmainen neuletakki. Farkut ovat sopivasti korkeavyöröiset Levikset, nahkalaukku Lumin ja kengät useamman talven palvelleet Ten Pointsin luottomaiharit. Korvissa on (muistaakseni, kuvasta ei oikein saa selvää) siskon Espanjasta tuomat niittikorvikset. Muutaman vuoden takainen minä olisi varmaan huokaissut pitkään näin tylsän tasasävyisestä asusta… ;)

Päädyin selailemaan varsin inspiroivia blogikirjoituksia tavaran karsimisesta ja hitsi, miten olisi tehnyt mieli saman tien ruveta siivoamaan omia nurkkia! Tiedän kaapissani olevan edelleen vaatekappaleita, jotka eivät vain pääse käyttöön tarpeeksi usein, jotta niitä kannattaisi pitää tyhjän panttina. Toki näin kotiäitinä ollessa ei ehkä parane koko garderobista luopua, kun jossain kohtaa sieltä kuitenkin pitäisi jälleen löytyä jotain työympäristöön sopivaa… Joitain juttuja olenkin jo laittanut Fb:n blogikirppikselle myyntiin (mm. parit raskauden jälkeen pieneksi jääneet kengät), mutta ehkä voisi muitakin kanavia kokeilla. Tämän vuoden tavoite numero yksi on kyllä ehdottomasti “turhat tavarat pois nurkista”!

Kah, jospa tästä (muka?) kiireiltään ehtisi sylkäistä ulos parit viime vuodelta jemmaan jääneet kuvat. Aiheena tällä kertaa tyttären asustus yöaikaan – näitä ei yksinkertaisesti voi sivuuttaa, kun ovat niiiiin ihania! Olemme alusta asti vaihtaneet pirpanalle yöksi erillisen yöasun, vaikka vauvana sillä ei taatusti olisi ollut minkään valtakunnan merkitystä. Ehkä kerran tai kaksi bebe päätyi nukkumaan päivätamineissa, kun nukkui niin sikeästi (huonosti nukkuvaa vauvaa ei todellakaan herätetä yöpuvun vaihtamisen takia). Vanhemmiten yöpuvun päälle vaihtaminen on luonnollisesti tullut osaksi iltarutiinia.

Punapohjainen yö-/potkupuku on Lindexin suosikkimallistoani eli muutaman vuoden vanhaa Littlephantia. Muistan, kun törmäsin tähän kirppiksellä ja meinasin jättää ostamatta, koska se maksoi (huikeat!) neljä euroa. Käännyin kuitenkin takaisin ja nappasin potkarin mukaani, mistä kiitän itseäni edelleen. Yöppäri on paitsi ilostuttanut äidin silmää, myös helpottanut tytön nukahtamista: siinä ei ole sitä pihvelin vetoketjua! Siis vetoketjuhan on vanhempien mielestä oikein näppärä asia esim. yöllisiä vaipanvaihtoja ajatellen, vaan siinä on yksi pieni mutta… Tytär nimittäin ra-kas-taa vetoketjuja. Ja väsyneenä ei tietenkään kannata yrittää nukahtaa, vaan mieluummin ränkätä vetskaria eestaas. D’oh!

Haaroista nepitettävä puku on siinä mielessä erityisen kätevä, että ipanalla ei ole vatsapuolella ei niin minkään sortin räpellettävää. Vaatii toki hieman sorminäppäryyttä unenpöpperöiseltä vanhemmalta, mutta se on sivuseikka se. Littlephant-pyjama on ollut lisäksi varsin pitkäikäinen: nämä kuvat on otettu lokakuun alussa ja puku mahtuu tyypille edelleen. No joo, lahkeet tuppaavat jo nousemaan saman tien polviin, mutta kyllä tuota nyt käyttää voi silti vieläkin. Erinomaisesti käytetyt neljä euroa siis, sanoisin näin jälkiviisaana.

Tuossa pari muutakin kivaa yöasua, jotka valitettavasti jäivät pieneksi jo aiemmin, vaikka kokolapussa seisoi ihan se sama 74. Marimekon vihreäkuviollinen puku oli työkaverini tytön vanha, nyt se odottaakin seuraavaa käyttäjäänsä. ♥ Marimekolla lastenvaatteiden koot ovat muuten yllättävän pieniä, parempi melkein ottaa käyttöön yhtä aikaa kokoa pienempien kanssa. Maatila-aiheinen potkari on Lindexin, se on joskus tarttunut mukaani kirpparilta. Vaikea vastustaa näin maatalon tyttärenä. ;)

Otsikko sinänsä hämää, että lapsihan ei tietenkään vielä tässä kohtaa vaatteitaan valitse vaan se on äiti, joka ne vaatteet sieltä laatikosta tyttären päälle valitsee. Välillä toki isäkin, mutta isukin valitsemat asukokonaisuudet ovat sanoisinko aika jänniä toisinaan… ;) Näistä loppuvuonna muistikortille tallentuneista asuista en muista kumpi meistä ne on bebelle pukenut, mutta useimmiten varmasti minä – luonnollisesti kun olen kotona arkenakin.

Kattaus Lindexiä, yllätys yllätys. Body on Littlephant-mallistoa ja kummityttömme vanha, vaaleanpunainen uppoaa kyllä mullekin kun sen yhdistää vaikkapa mustaan. Paksuhkoa raitatrikoota olevat housut ovat tulleet meille kaverilta, käännettävien resorien (sekä vyötäröllä että lahkeissa) ansiosta nuo ovat olleet aivan mahtavat! En edes muista milloin ne otettiin käyttöön (tuo kuva on marraskuun alusta), mutta edelleen vaan sopivat minin jalkaan oikein mainiosti. Tämän tyyppisiä housuja pienille pitäisi ehdottomasti olla enemmän tarjolla. Siniset jarrusukat ovat niin ikään samalta kaverilta saadut.

Kummityttömme vanha Cirafin punavalkoraidallinen body on esiintynyt asukuvissa aiemminkin, se oli kyllä yksi omista lemppareistani. Lindexin pandaleggarit olen ostanut kirppikseltä, tuollaiset on itse asiassa odottamassa myös seuraavassa koossa. Raidalliset Pikku Myy -sukat jarruilla ovat serkkutyttöni vanhat.

Keltaisen bodyn olen ostanut joskus aikoja sitten Seppälän alerekistä, ei tainnut silloin olla oma jälkeläinen vielä edes ajatuksissa. Se ei kuitenkaan päätynyt koskaan kenenkään vauvalle lahjaksi, joten jäi sitten itselle käyttöön. Raidalliset pökät Lindexin ja saatu kaverilta, kuten myös oranssiraidalliset sukat.

Punaisen Mauri Kunnas -bodyn tytär on saanut mammaltaan (eli mun äidiltä), siinä kun sattuu seikkailemaan juuri se tietyn niminen hahmo. :) Hauskat kissahousut ovat kirppislöytö, taitavat olla vanhempaa Tuttaa kun ovat varsin leveät malliltaan. Mustat rakettijarrusukat ovat samaten kirpparilta ostettu.

Vuosi sitten hormonipäissäni Lindexin talvialesta ostamani body-henkselihoususetti oli mukamas niin kovin pakkohankinta, kun oli kolmioita ja etupuolella oli söpö kummituskin lisäksi. Vaan eipä nuo housut meillä päätyneet kovinkaan montaa kertaa käyttöön – jotenkin olen kokenut ylös asti tulevat housut hankaliksi, vaikka näissä sentään oli nepparit haaroissa. Settiin kuuluva vihertävän turkoosi (samaa sävyä kuin tuo pepun päällä oleva lätkä) body sen sijaan oli paljonkin käytössä, kun oli malliltaan oikein toimiva. Tässä alla on kuitenkin pinkki Aarikka-body Allun kuvalla, sen on tytön kummitäti meille kiikuttanut (ja Hippo-serkulle samanlaisen turkoosina). Maatila-aiheiset sukat Polarn O. Pyret, ne olen itse ostanut alelaarista.

Tässä jälleen second handia kerrakseen, niin asun kuin kirjojenkin osalta. Tutan punainen söpö Punahilkka-body on kummitytön vanha, mustavalkoiset Seppälän leggingsit kirppikseltä ja sukat ne jo kertaalleen nähdyt serkun vanhat Pikku Myyt. Nalle-kirjat ovat tosiaan myös kirppislöytöjä, tuota sarjaa huolisin kirjahyllyyn enemmänkin mutta nyt ei taas ole pitkään aikaan tullut vastaan yhtään. Noiden kahden lisäksi meillä on vielä yksi, Nallen iltapuuhat, joka on peräisin omasta lapsuudestani. Mä en kuulemma ollut iltaisin suostunut menemään potalle ennen kuin kyseisestä kirjasta oli luettu sivu, jossa nalle istahtaa iltapotalle. :D

Viimeisenä harvinaisen sopivalla hetkellä räpsäisty otos: mini seisoo ilman tukea! Tätä tapahtuu useasti päivässä, mutta liikkeelle ei kaveri ole rohjennut vielä lähteä muutamaa parin askeleen pikapyrähdystä enempää. Noshin ihana siilibody oli kaverilta lainassa ja on nyt jo seuraavan tytön käytössä. Aika reilua mitoitusta tuo kyllä oli, 62/68 meni meidän pirpanalle ihan heittämällä samaan aikaan kun monissa muissa vaatteissa oli siirrytty 74-kokoisiin. Käännettävät hihansuut ja tuplanepparit haarakappaleessa lienevät se olennainen seikka, peukku niille! Housut ovat samat Lindexin mustaraidalliset kuin tuolla ekassa asussa, sukat Marimekon alesta bongatusta setistä.

Tänä vuonna olen pyrkinyt pitämään yllä ahkeraa kunnon kameran käyttöä, jotta vauvavuodelta on muisto jos toinenkin tallessa. Ihan kivasti se onkin onnistunut, tosin äidin ja vauvan yhteiskuvia on varsin vähän… Paljon näkee kivoja äiti-lapsi-kuvia, mutta mä en tajua miten muut äidit näyttävät aina niin näteiltä! Jos mulla ei ollut raskaushehkusta tietoakaan, niin ei kyllä ole mistään äitiyshehkustakaan. En edes muista milloin olisi viimeksi ollut yhtä kamala olo oman ulkonäön suhteen, kuin olisi uusi teini-ikä iskenyt. o.O Paitsi ettei mua ahdista levinnyt hanuri tai vyötärölle jämähtänyt makkara, vaan olen rajannut ärsytyksen hiuksiin. Superliukkaat, nopeasti rasvoittuvat ja jatkuvasti irtoilevat, jotka eivät näytä hyvältä ei sitten mitenkään. Pitäiskö muka oikeasti lähteä taas värjäyksen tielle..?

Muistikortille on vuoden aikana tallentunut myös (äidin) lempparivaatekappaleita, tässä taas muutama kiva kombo syksyltä.

(Klikkaamalla isommaksi.)

Syyskuu oli lämmin ja pärjäsi vielä aika kevyellä vaatetuksella. Vasemmalla olevat vaatteet kumpikin Lindex, Littlephant-bodyn olen ostanut kirppikseltä ja baggymalliset pökät löytyivät kesällä alesta. Nuo housut meillä oli myös yhtä kokoa pienempänä ja banaani(!)kuosissa, malliltaan olivat tosi kivat ja kevyempi kangas teki niistä oivan loppukesän vaatteen. Toivottavasti näitä löytyisi jostain myös ensi kesäksi, 86 on yleensä isoin vauvakoko Lindexillä ja sen voisi veikata olevan passeli pimulle sitten kun kevät taas koittaa.

Oikeanpuoleinen kuva mulla oli mielessä koko kesän, vaan syksyyn meni ja hyvä kun leggarit silloin vielä jälkikasvulle mahtuivat… Mutta: viidakkohoususamikset! Beben viidakkopöksyt ostin Lindexin alerekistä joskus aika alkuraskaudesta, samojahan olin ihastellut aiemmin siskon kummipojalla. Keltainen body Seppälä, sukat Converse. Itselläni on päällä neule Rich & Royal ja viidakkohousut H&M Conscious Collection, koivissa kokomustat Converset. Niin, ja korvissa Edbladin hopeiset tähdet.

Tämä menee jo sarjaan “melkein jopa liian tyttömäinen”, mutta on sentäs pinkkiä eikä vaaleanpunaista. ;) Body ja housut kumpikin Lindex, body on kirppislöytö ja housut saatu kaverilta. Lindexin vaatteita meillä tosiaan on paljon, kun ne ovat malliltaan usein sopivia hoikkeliinille. Söpöt mustavalkopallolliset pupusukat ovat kummitytön vanhat. Kylpylelukassi mätsää ihan vahingossa, se on hankittu Laurelinin liikkeen loppuunmyynnistä kesällä ja ollut kyllä varsin hittijuttu.

Viimeinen asu onkin pelkkää second handia. Seppälän pöllöbodyn olen antanut kavereiden pojalle muutama vuosi sitten ja nyt se päätyi käyttöön omalle muksulle, aika kätevää. Housut ja sukat ovat kummatkin kummitytön peruja, nallesukkien alkuperää en tiedä mutta sirkushousut ovat Lindexin Littlephantia. Vitsi kun harmittaa, ettei noita Littlephant-mallistoja ole enää saatavilla! Kirppareilta niitä aina koitan bongata ja monta hyvää löytöä tehnytkin, mutta paljon on kivoja vielä löytymättä (esim. nämä tai nämä ihanat housut). Onneksi myös Akkiki on tykännyt niistä, joten noita kummitytön vanhoja on saanut lainaan.