AvainsanaSosiaaliset mediat

15.7.2017
13:11

Aihetta juhlaan – ja herkkuihin

Laitoimme tuossa loppukeväästä asuntomme myyntiin ja siinä kävi vähän ehkä yllättäenkin niin, että juhannukseen mennessä oli kaupat jo sovittuna. Muutto väliaikaiskämppään odottaa loppukuusta, eipähän ole tekemisen puutetta loppulomaksi… Me ei lopulta remontin pitkittyessä pidetty koskaan mitään tupareita, joten jonkin sortin läksiäiset sentään oli järjestettävä. Päädyin kutsumaan lähinnä naisväkeä ja yhdistämään samaan pienimuotoiset vauvakutsut, jotta kaverit saisivat arvailla syyskuisen syntymäspeksejä kuten silloin esikoisestakin. Lisäksi sisko oli koonnut hauskoja nimiin liittyviä kysymyksiä sekä vauvan sukupuolta arvuuttelevia väittämiä. Aika tasaiseksi meni, poika 8/15 ja tyttö 7/15.

Pientä purtavaa

Tarjoilujen suhteen menin varsin simppelilä linjalla, pientä naposteltavaa ja jälkkäriksi sesonkiin passeli kakku. Vieraita oli n. 15 (osa lapsia) ja kerrankin tuli mitoitettua syötävät niin, että meille jäi vain pienet rääppeet tuhottavaksi. Kakkua tosin olisi voinut olla enemmänkin… Ja kahvimaito loppui kesken, onneksi kauramaito kelpasi hätävaraksi. Ruissipsien kaveriksi oli tonnikalatahnaa, joka aiheuttaa aina reseptiuteluita, joten eiköhän laiteta resepti jakoon täälläkin.

Tonnikalatahna
  • 1 prk ruohosipulituorejuustoa
  • 1 prk tonnikalaa
  • 1/2 punasipuli
  • 1-2 rkl turkkilaista jugurttia
  • Valkopippuria ja muita mausteita

Pilkotaan punasipuli pieniksi paloiksi, sekoitetaan se tuorejuuston ja tonnikalan kanssa. Lisätään joukkoon turkkilaista jugurttia notkistamaan massaa. Maustetaan sörsseli oman maun mukaan esim. valko- ja mustapippurilla, ehkä myös ripauksella suolaa tai vaikka savupaprikaa.

Tonnikalan voisi korvata esim. lohella, mutta itse en ole vielä uskaltautunut kokeilemaan, kun tuo tonnikalaversio on niin täydellistä. Pitää kyllä joku kerta testata, jotta tonnikalaa inhoava siskokin pääsisi osingolle tästä herkusta.

Keittiön tasolla

Toinen puoli keittiöstä ei ollut niin kovin esteettinen, eh heh. Esikoisen ristiäisistä tuttua kasvispiirakkaa väännettiin vielä ensimmäisten vieraiden jo saavuttua, joten se sai jäädä suoraan pelliltä otettavaksi. Vähän piti reseptin kanssa kikkailla: pohjaan korvasin yhden vehnäjauhodesin grahamjauhoilla ja täytteeseen tuli vain kaksi paprikaa sekä selleri jäi kokonaan pois. Olisi se kolmaskin paprika ehkä mahtunut, mutta hyvin riitti myös vähempi määrä. Viherpippurijuusto on ehdottomasti se juttu tässä piiraassa, täydentää maun just buenosti.

Banoffee mansikoista

Olen jokusen kerran tehnyt Vegaanihaasteen banoffeeta, herkullinen muttei liian suuritöinen torttu. Instasta bongasin jonkun tehneen banoffeesta mansikkaversion ja se meni sillä sekunnilla testilistalle! Tämä tapahtui viikonloppuna meidän ollessa Tampereen kavereilla ja sain jaettua uuden houkutukseni A:n kanssa, osa porukasta oli juuri sopivasti kauppareissulla. Illalla ei enää pitkän huvipuistopäivän jälkeen jaksanut alkaa vääntää torttua, mutta seuraavana aamuna A oli tehokas ja pyöräytti meille ekan version. Mukavan kesäinen ja raikas yhdistelmä, joten sehän oli sitten tehtävä pari päivää myöhemmin myös kotipuolessa. Käytin ohjeen pohjana vanhaa tuttua vegaaniohjetta ja kakusta tuli yllättävän komea, vaikka itse sanonkin.

Mansikkabanoffee (8-10 annosta)

Pohja

  • 3/4 paketillista Digestive- tms. keksejä
  • 100 g margariinia

Murennetaan keksit jauhoksi ja sulatetaan margariini, sekoitetaan keskenään. Painellaan seos irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille, tarvittaessa leivinpaperia pohjalle. Laitetaan jääkaapin viileyteen.

Kinuski

  • 1 prk maustamatonta kaurakermaa
  • 1 dl fariinisokeria

Mitataan kaurakerma ja fariinisokeri kattilaan, kuumennetaan ja sekoitetaan. Annetaan seoksen kiehua niin, että se hieman saostuu. Kinuski saa kuitenkin jäädä kastikemaiseksi. Jäähdytetään, minkä jälkeen kaadetaan kinuski keksipohjan päälle ja laitetaan taas jääkaappiin.

Täyte

  • 1 prk vaahtoutuvaa soijakermaa
  • hippunen vaniljajauhetta/-sokeria
  • mansikoita

Vatkataan kerma vaahdoksi, maustetaan vaniljalla ja makeutetaan maun mukaan. Viipaloidaan mansikat. Torttu kootaan laittamalla kinuskin päälle vuorotellen kermavaahtoa ja mansikoita.

Voi slurps, kun oli maukasta! Tykkään kyllä banaanista, mutta tuoreet mansikat ne vasta herkkuja ovatkin näin kermavaahdon kaverina. Sopivan raikas, ei liian makea – suorastaan täydellinen kesätorttu. Eikä valmistaminenkaan vaadi sen kummempaa aivokirurgiaa, ainoastaan jonkun verran aikaa että saa pohjan ja kinuskin jäähtymään. Tämä voisi olla älyttömän hyvää myös tuoreilla mustikoilla, nyt vain odottelemaan mustikkasadon kypsymistä.

9.5.2017
23:55

Yhdeksän vuoden somenaamat

Mun piti tänään mennä ajoissa nukkumaan, mutta juuri ennen koneelta poistumista vastaan tuli aivan liian mahtava #profiilikuvahaaste ja oli ihan pakko kaivaa kuvat saman tien. Aikajänne mulla on tosin lyhyempi, sillä liityin Facebookiin vasta keväällä 2009 taisteltuani siihen asti sellaista “höpöhöpö ilmiötä” vastaan – IRC-Galleria 4ever! Vai miten se nyt menikään…

2009

2009
Facebookiin liittyessäni olin intissä, tuo kuva on heinäkuulta kuvatekstillä Rva kersantin TJ1. Kylläpä näytin nuorelta tuolloin 25-vuotiaana! Toinen kuva on uudenvuodenaatolta, josta löytyy ihan jopa oma postauksensa blogin arkistoista. Tuolloinhan blogi oli vielä vanhalla nimellä, muutamaa kuukautta myöhemmin Ajastaika sai alkunsa.

2010

2010
Vasen kuva on alkuvuodelta, itse asiassa tuostakin tilanteesta on postaus olemassa. Silmäni oli juuri operoitu laserilla, joten huulipuna oli ainoa meikki jota pystyin sen enempää miettimättä käyttämään. Oikealla oleva on otettu Bossaliinassa, joka oli aivan ihana kahvila.

2011

2011
Turun kulttuuripääkaupunkivuosi ja Hej Hylje! -projekti, joka muuten saa jatkoa tänä vuonna Helsingissä! Tuona syksynä harmitti kovasti, kun en ollut niin rahoissani että olisin voinut huutaa yhden hylkeen itselleni, kun ne syksyllä huutokaupattiin. Mustavalkoinen kuva on lokakuulta, tykkäsin ihan älyttömästi noista hiuksista.

2012

2012
Taiteiden yö elokuussa ja päällä ensimmäinen Samuji-vaatteeni. En ole mekkoon mahtunut moneen vuoteen, mutta tuolla se on jemmassa edelleen odottamassa että joskus vielä kapenen sen verran että saan sen taas käyttöön. Tuona kesänä aloitin oman hiusvärin kasvattamisen, seuraavan kerran värjäsinkin vasta 2016 keväällä.

2013

2013
Pidin edellistä profiilikuvaa yli vuoden, tämä on vasta seuraavan vuoden syyskuulta. Kyseessä tietystikin meidän ihanat syyshäät ja kuvan on ottanut Jere Satamo, hauska sattuma juuri tässä Lauran heittämässä haasteessa. :)

2014

2014
Profiilikuvan vaihtamistahti hiljentyi selkeästi, tämä on seuraavan vuoden kesältä. Teimme ensimmäistä kertaa museojunamatkan Turusta Uuteenkaupunkiin, odotin esikoista ja olin raskaushuuruissani ihan tippa linssissä koko alkumatkan.

2015

2015
Jälleen hyppäys melkein vuoden verran eteenpäin, tässä eletään toukokuun loppua. Oli yllätysjuhlat, siirtotatuointeja ja ulkosalla hengaamista. Marimekon paita on edelleen vaatekaapin osana, hyvä ostos siis.

2016

2016
Vähän vajaa vuosi sitten serkkuni häissä otettu kuva. Avaruustukka oli hieno, mutta sen jäänteitä kasvatellaan pois edelleen… Tämä oli muuten juuri ennen kuin palasin takaisin töihin, kesän lopussa olikin sitten +10 kg painossa muutosta. Huokaus.

2017

2017
Uusin profiilikuva eikä edes kovin vanha otos, Varpujengin sunnuntairetkeltä nimittäin. Saman päivän kuvia olen viljellyt vähän joka palveluun, kun kelvollisia naamakuvia tulee niin harvoin ikuistettua. Sattumalta muuten olen valkannut juuri tuon mekon ja bomberin huomiseksi vaatetukseksi, haha. Hiuskriisiä on vähän pukannut viime aikoina, jos ei olisi vauvaa mahassa muljaamassa niin olisin tasan heittänyt jotain väriä päähäni. Ihana ruskean alta kuultava sinivihreä…


Muistaako joku lukijoista vielä näitä menneitä kuvia tai tapahtumia? Blogi kuitenkin on ollut vuoden kauemmin olemassa kuin mitä oma fb-profiilini. Tarkoittaa muuten siis, että ihan täällä julkisissa arkistoissa on postauksia pian 10 vuoden ajalta, huh huh. Äkkiä ne vuodet vierii!

26.1.2017
15:30

Rattaiden tilaaminen ulkomailta

Yhteistyössä: Baby Plus

Onnistuin viime kesän aikana kehittämään jonkun ihmeen pakkomielteen Bugaboo-merkkisistä rattaista, vaikka siihen asti olin mieltänyt ne lähinnä ylihinnoitelluksi statuskapistuksiksi. Viimeksi kevään Lapsimessuilla pyörittelin merkin eri malleja ja totesin helpottuneena, että tuntumaltaan eivät kyllä yhtään ole mun juttu. Silti asia jäi vaivaamaan ja ärsytti, kun a) palasin töihin ja vaunuaika kutistui huomattavasti b) Bugiksista näytettiin pyydettävän hurjia hintoja jopa käytettynä. Kiitos kanssahullun pääsin lopulta testaamaan Bugiksia ihan kunnolla, kun sain lainaksi vuosia vanhat mutta edelleen oikein toimivat Frogit (aiempi versio nykyisestä Cameleon3-mallista).

Syksyllä kuume alkoi olla varsin lämpöisissä lukemissa ja pohdiskelin jatkuvasti mitä oikein tekisin. Rattaiden käyttömme käsittäisi fillarointikauden loputtua pääasiassa matkat päiväkotiin ja takaisin sekä vaunuhullun ehdottoman painajaisen, kärryjen ulkona säilyttämisen päivän ajan. Olin jo päättänyt hankkivani harmaat Buffalo Classicit (niiiiiin kauniit!) mutta tulin sentään järkiini, etten ostaisi tonnin rattaita seisomaan päiväkodin pihalla. Koska tarharattaat löytyivät muualta (ja nekin ehtivät jo kertaalleen vaihtua), päätin satsata autokelpoisiin rattaisiin, jotka kuitenkin olisivat monikäyttöiset. Siispä iskin silmäni Bugaboo Bee3 -rattaisiin, jotka vaikuttivat olevan näppärät pikkukärryt käännettävällä istuimella. Meinasin jopa repäistä kunnolla ja valita Modern Pastel -malliston vaaleanpunaiset, mutta tajuttuani myös istuinkankaan olevan vaaleanpunainen (ja näin ollen kaikkea muuta kuin yhteensopiva must have kirkkaankeltaisen kuomun kanssa) valintani oli lopulta perus-Beet mustalla rungolla.

Karvainen assistentti kärppänä paikalla

Suomessa ei ole kuin kaksi Bugaboon jälleenmyyjää ja kumpikin Helsingissä, muualla ei Bugiksia siis pääse liikkeessä testaamaan. Facebookin vaunuryhmistä olin oppinut, että suoraan Hollannista (Bugaboon kotimaa) tilaamalla merkin tuotteita saa Suomen hintoja edullisemmin ja kuitenkin mahdolliset takuu- ym. asiat hoituvat mutkattomasti – kiitos EU:n. Pyysin tarjouksen kahdelta hollantilaiselta verkkokaupalta, minkä lisäksi laitoin mielenkiinnosta kyselyn myös kotimaisille myyjätahoille. Suomessa Bugiksilla on yleensä tiukat hinnat eikä alea heru kuin ehkä lisävarusteista, mutta yllättäen kyselykierroksen tuloksena oli vain yksi tiukasti listahinnassa pysyttelevä myyjä. Hintaero jäi silti sen verran merkittäväksi, että päädyin tilaamaan rattaat Hollannista, josta sai myös lisäkilkkeet (omalla kohdallani extrakuomu) ihan mukavaan hintaan.

...ja toinen assistentti toki myös. #kids #toddler #daughter #minime #kidsclothes #minirodini #noshorganics #miroju #minirodinijutustelut #stroller #bugaboo #bugaboobee3 #strollerobsession #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #babyplushoorn

Tarjous pyydetään sähköpostitse ja kommunikaatio sujuu mainiosti englanniksi. Ensimmäinen, Buffaloista pyytämäni tarjous oli selkeä ja hyvin eritelty, minkä lisäksi viestin lopussa oli listattuna myös lisätarvikkeiden tarjoushintoja. Luovuttuani Buffalo-ajatuksesta veivasin vielä Beehen liittyen useamman viestin verran niin että itseänikin jo vähän nolotti, mutta Baby Plussalta jaksoivat kärsivällisesti vastata kysymyksiini ja mielenmuutoksiini. :D Marraskuun alkupäivinä sain vihdoin lyötyä homman lukkoon ja BabyPlus pääsi tekemään tilauksen Bugaboolta, arvioitu toimitusaika oli 1-3 viikkoa. Toimitusaikaan vaikuttaa saatavuus Bugaboolta, suosituimmat jutut saattavat toisinaan olla huonommin saatavilla. Ei siis muuta kuin odottelemaan!

Paketti auki!

Oman settini kanssa kesti 2,5 viikkoa, kunnes maksulinkki kolahti inboxiin. Tilaus maksetaan tosiaan vasta sitten, kun Baby Plus on saanut tavaran itselleen ja paketti on valmis toimitettavaksi ostajalle. Seuraavana päivänä sain vahvistuksen, että maksu on onnistunut ja sitä seuraavana tuli erillisessä viestissä seurantakoodi. Kuljetusliike oli DHL, torstaina paketti lähti Hollannista ja maanantaina tuotiin kotiovelle. Saamassani linkissä toimitusajankohdaksi väitettiin torstai-iltaa, mutta Suomen sivuston kautta sai näkyviin paremman ja tarkemman seurannan. Tieto toimituksesta tuli tekstiviestitse, johon vastaamalla sai valita toimitusikkunan, ja mahdollinen ovikoodi oli kysytty jo tilausvaiheessa, joten kuljettajan ei tarvinnut enää soitella mulle alaovelta vaan hän kantoi suoraan paketin sisälle.

Mun oli pakko valita päivän myöhäisin toimitus (iltayhdeksään mennessä), joten sinä iltana vähän nuo iltatoimet venyivät… Sekä lapsi että kissa hyörivät jaloissa apureina, kun tutustuin laatikon sisältöön ja tavasin ohjeista kokoamiseen liittyviä sivuja. Maailman helpoimmat koottavat Beet eivät mun mielestä olleet, mutta kyllä ne lopulta oikeanlaisilta näyttivät. Tyttö oli ihan liekeissä, Beet kun ovat niin pienet että tuollainen alle metrinenkin pystyy aisa alimmillaan niitä työntelemään. Myös kyytiin kiipeäminen onnistuu helposti ja välillä muksu löytyykin eteisestä istuskelemasta Beessä, ihan noin niinkuin muuten vaan. Vaunuhullun tytär. ;)

Yllätysnalle

Pahvilaatikossa oli kaiken olennaisen lisäksi pieni ylläri: pehmonalle, jonka häntää vetämällä soi musiikki. Taapero rakastui nalleen saman tien ja nallen “laulua” onkin kuunneltu monena iltana nukkumaan mennessä. Varsin osuva lahjus pienelle ihmiselle siis! Mitä olen keskusteluista lukenut, tällaiset yllätykset ovat ihan normaalia toimintaa Baby Plussalta. :) Tarkempaa esittelyä rattaista on tulossa myöhemmin, koitan tuosta saada muutamat jonossa olevat ensin alta pois.

Rattaista saatu pieni alennus bloginäkyvyyttä vastaan.

1.1.2017
17:26

Vuosi 2016 pakettiin

1. Mitä sellaista teit vuonna 2016, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Järjestin 1-vuotissynttärit, olin kaasona, kokeilin ilmajoogaa ja äänimaljarentoutusta, värjäsin avaruushiukset, palasin vanhempainvapaalta työelämään, osallistuin Kakola-kierrokselle, nukuin yön patjalla TYKS:n lastenosaston lattialla, vein lapseni päiväkotiin, tein 80-prosenttista työviikkoa, tanssin polkkaa (myös julkisesti!), olin päiväkodin vanhempainillassa, myöhästyin junasta, jonotin lastenvaatteita, yövyin hotellin 13. kerroksessa, kyynelehdin liikutuksesta päiväkodin joulujuhlassa.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– Ainoa tavoitteeni taisi olla pinnan pidentäminen ja se ehkä jopa onnistui, kiitos parantuneiden yöunien ja myöhemmin myös töihinpaluun. Kotona oli ihana olla ja edelleen nautin meidän ylimääräisestä vapaapäivästä tytön kanssa, mutta mun päälle on parempi olla arkipäivisin aikuisten keskellä. Ensi vuodelle lupaan yrittää vihdoin ja viimein panostaa omaan hyvinvointiini, syömisiin ja ennen kaikkea liikkumiseen. Mä en todellakaan tästä enää nuorru ja kohta kyllä alkaa kaiken maailman krenkat, jos vielä jatkan tätä urpoa laiskottelua…

Lasten ilotulitus Kupittaalla I

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Työkaverini sai kesällä pienen ihanan pojan.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Suru-uutisia tuntui kantautuvan vähän väliä, mutta sain onneksi vielä pitää kaikki läheiset ihmiset ympärilläni.

5. Missä maissa kävit?
– Ruotsin rajalla, kun Lapista tullessamme etsimme S:n kanssa yhtä geokätköä. Jalka ehkä kävi naapurimaan puolella?

6. Mitä haluaisit vuodelta 2017 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2016?
– Uuden kameran, omakotitalon maalla ja ehkä joku ulkomaille suuntautuva reissukin olisi kiva tehdä.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2016?
– 14.1. meidän pieni vauva täytti vuoden ja vauvavuosi oli ohi, 12.2. sisko meni naimisiin, 6.6. palasin vanhempainvapaalta työelämään, 1.8. pimu aloitti päiväkodissa, 13.8. olin kaasona kaveripariskunnan häissä.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Olen oppinut vähän enemmän pitkäpinnaisuutta.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Se, että olin niin laiska liikkumaan ja kunnon kohottamisen sijaan keräsin lyhyessä ajassa vajaat 10 kiloa laardia ympärilleni.

Lasten ilotulitus Kupittaalla II

10. Kärsitkö vammoista?
– Selkä välillä vähän jumitti ja töihin palattuani myös satunnaiset niska- ja rannekivut tekivät comebackin, mutta ei mitään pahempaa kuitenkaan.

11. Paras asia, jonka ostit?
– Uusi polkupyörä, muikea mattamusta Kona. Joulun alla ilahdutti myös just meidän tyyliin sopiva joulukuusen jalka.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Mieheni, joka jaksoi mun hölmöjäkin kiukutteluja, sekä läheisten, jotka jeesasivat mm. lastenhoidollisissa asioissa.

13. Mikä aiheutti ahdistusta?
– Alkuvuodesta huonot yöunet, keväällä lapsen tulevan hoitopaikan valinta, loppuvuodesta vähän kaikki (mm. kameran yhtäkkinen hajoaminen).

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Veikkaan, että lapsen tarvikkeisiin ja vaatteisiin (voihan uusi hurahdus). Jonkun verran tuli omiakin releitä päivitettyä ja loput eurot menivät sitten perusarjen pyörittämiseen.

15. Mistä innostuit eniten?
– Kauniista ja arjessa toimivista lastenvaatteista + vaihtelevasti myös rattaista.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2016?
– Kuuntelin näköjään tosi vähän musiikkia viime vuonna ja töissäkin lähinnä radiota, mutta Ellinoora ainakin jäi mieleen.

Lasten ilotulitus Kupittaalla III

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi, koska saan taas pääsääntöisesti nukkua öisin.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Lihavampi (työnaloituskilot ovat tiukassa).

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi, epäilen.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Nukkunut tarpeeksi öisin, ollut läsnä, pitänyt itsestäni huolta.

19. Entä vähemmän?
– Roikkunut somessa, käyttänyt rahaa, laiskotellut, valvonut, herkutellut.

Lasten ilotulitus Kupittaalla IV

20. Miten vietit joulun?
– Joulumme tänäkin vuonna noudatti tuttua kaavaa ja olimme (kissa mukaan lukien) aattoillan vanhempieni luona maalla. Oli ihanaa katsoa millä innolla jälkikasvumme kohkasi niin joulupöydässä kuin lahjojenkin parissa! Illan päätteeksi kellahdimme koko meidän pieni perhe unille joulukuusen katveeseen.

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2016?
– Haaveilin entistä kovemmin omasta talosta, välillä jostain sympaattisesta vanhasta ja välillä ihan uudesta. Aloin koota Pinterestiin taulua unelmieni talosta – ehkä vielä jonain päivänä… Mustavalkoisuus kiehtoi edelleen, kuten myös tietynlainen rouheus. Inspiroiduin mm. mikrosementistä, syvän metsänvihreästä väristä ja Marimekon mustavalkoisesta Kuusikossa-kuosista.

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– Täydellinen musta nahkalaukku, kotimaisten merkkien tunikat/mekot ja leggarit sekä kunnon talvitakki ja lämmin merinopipo. Vuoden viime metreillä ehdin vielä hankkia alesta kunnon lämpimät talvikengät.

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Siskonpetiä katsoin jokusen jakson netistä kipeänä ollessani, kun Uudessa Muusassa sitä sopivasti suositeltiin. Televisiota en katsonut tänäkään vuonna sen enempää.

24. Suosikkilehtesi?
– Deko, Avotakka.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Marie Kondo: KonMari (mikä ylläri!)

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Ellinoora.

Lasten ilotulitus Kupittaalla V

27. Mitä halusit ja sait?
– Uuden fillarin, ruskaretken Lappiin, parit rattaat ja monet ihanat lastenvaatteet.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Uuden kodin maaseudun rauhassa, kameraan päivitystä.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2016?
– Blogiaiheeseen sopiva Onnenonkija, jonka kävin siskon kanssa oikein leffateatterissa katsomassa. Muita en edes muista, voi olla ettei niitä ollutkaan.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Vuosia pyörähti mittariin 32 ja olin ensin normaalin päivän töissä, sitten vaunuhullujen tapaamisessa pääkaupunkiseudulla.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Vähempi valvominen, enempi liikkuminen, koti maalla, lottovoitto.

32. Miten kuvailisit vuoden 2016 tyyliäsi?
– Tunika/mekko ja leggingsit, niissä asuin about koko vuoden. Puolet vuodesta oli myös pitkästä aikaa värjätyt hiukset, enimmäkseen shokkiväriset.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Se, että lapsi alkoi vihdoin nukkua yönsä paremmin.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta/ilmiöstä pidit eniten?
– Niin lastenvaate- kuin vaunuhullujen keskusteluista Fb-ryhmissä.

Lasten ilotulitus Kupittaalla VI

35. Ketä kaipasit?
– Mammaa ja pappaa, omaa vanhaa itseäni.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Turkulainen “kanssahullu”, jonka kanssa vietimme monet hetket rupatellen paitsi vaunuista myös kaikesta mahdollisesta muusta ja lisäksi teimme pari Helsinki-reissuakin yhdessä.

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– En toivottavasti ainakaan.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Varmaan joku niistä kerroista, kun meuhkasin lapselle väsymyksissäni.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2016?
– Ymmärrän nyt mitä tarkoitetaan käsitteellä ruuhkavuodet

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
“Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää / Eikä kukaan muu sitä nää / Vaik sut on luotu kantamaan / Nousemaan aina uudestaan / Oon pahoillani en osannut lohduttaa / Mut lupaan vielä se helpottaa” – Ellinoora: Elefantin paino

Lasten ilotulitus Kupittaalla VIILasten ilotulitus Kupittaalla VIII

Kuvat ovat eiliseltä, kun olimme katsomassa lasten ilotulituksen Kupittaalla. Mini oli ihan innoissaan! Lopussa isompien paukahdusten jälkeen tuli pieni itku, mutta noin muuten tyyppi osoitteli taivalle hihkuen. Illallakin vielä sängystä kuului kukkaa ja tähteä, kun pihalla joku ampui paukkuja. :D Yön nukkui yllättävän hyvin, kunhan vaan sai ensin nukahtamaan…

Edellisten vuosien katsaukset: 2015, 2014, 2013, 2012, 2011 ja 2010.

Ellinoora – Villi lapsi [2016]

27.11.2016
17:19

Teetä ja pimeyttä

Marraskuu tänä vuonna on ollut aika paha: mitään ei jaksaisi tai huvittaisi, mutta pakko vaan tarpoa arkea läpi päivä kerrallaan. Ensilumi tuli ja suli eikä nämä tasaisen harmaat ja synkeät päivät ainakaan mielialaa paranna. Onneksi välillä sentään paistaa aurinko! Tosin jos sellainen ihme osuu kotipäivälle, paljastaa se heti kodin sotkuisuuden – pesua kaipaavat ikkunat, imuria ilkkuvat villakoirat, pölykerrokset tasoilla. Mä en edes tajua miten nopeasti tämän kokoisen asunnon saa niin pölyiseksi! Olen nyt pyrkinyt siivoamaan kunnolla kerran parissa viikossa, mutta kyllä likainen fiilis rantautuu jo alle viikon kuluttua siivouspäivästä. Yäh!

Nämä sunnuntait ovat tietyllä tavalla viikon pahimpia päiviä. Silloin helposti ahdistaa se, ettei tänäkään viikonloppuna saanut mitään aikaiseksi. Ärsyttää miten muut ihmiset (somessa, missäs muuallakaan) ovat niin tehokkaita ja kekseliäitä ja vaikka mitä, kun itse pohtii monta viikkoa jospas vaihtaisi verhot -tyylisiä asioita – kuitenkaan saamatta tehtyä asialle yhtään mitään. Ei varmaan tarvitse sanoa, että jälkikasvun joulukalenteriin on edelleen sisällöt hankkimatta… Joulukorttikuvia ei ole otettu, 2-vuotissynttäreiden kutsuja ei ole mietitty (laitan ne joulukorttien mukana), pimeän vuodenajan valot on ripustamatta (koska ne likaiset ikkunat). Voi huokaus.

Teepannussa nyt: Kusmia sekä Mandragoraa

Pimeyden keskellä parhaiten mieltä lämmittää hyvä tee (glögikaudenkin toki jo korkkasin, mutta tuli aika nopeasti vähän ähky). Kaveri toi Saksan reissultaan kunnon pönikän Kusmin vihreää ruusuteetä, johon ihastuin joskus laivalta ostamani pikkupurkin perusteella. Ja kyllä, se oli just niin ihanaa kuin muistinkin! Uusia tuttavuuksia sen sijaan olivat alkusyksyn pohjoisen reissulta ostamani Mandragoran teelaadut, jotka osoittautuivat kumpikin kerrassaan erinomaiseksi.

Mansikkasamppanja vihreä tee
Anna huumaavan makean tuoksun viedä mennessään. Maultaan ei silti liian imelä. Väriltään vaalea vihreä tee ruusunnupuilla ja laventelin kukilla.

Earl Grey Imperial musta tee
Erinomaisen hyvä Earl Grey -tee, jossa on huolella valikoitu Etelä-Italian bergamotti-aromi.

Näitä tulee varmasti tilattua jossain kohtaa lisää, ja löytyipä tuolta verkkokaupasta monta muutakin kiinnostavaa makua testattavaksi. Mulla tuppaa vaihtelemaan kausittain se tykkäänkö enemmän mustasta vai vihreästä, nyt on taas selkeästi vihreän teen kausi menossa. Välillä tulee kyllä mustaakin juotua, erityisesti earl greyt ovat olleet viime kuukaudet kovassa huudossa. Tuon Mandragoran Imperial-version tuhosin varmaan ennätysnopeasti, kun se oli niin hyvää.

Eiköhän näillä avuilla saada pahin pimeys selätettyä, kohtahan se on jo joulu ja päivä alkaa taas pidentyä. ;)

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up