AvainsanaSyksy

Tänään – vaikka olinkin liikenteessä paljain nilkoin eikä erityisemmin paleltanut – päätin, että syksy on nyt saapunut. Säät ovat viime aikoina olleet juuri sellaisia kirpeitä, jollaiseksi ne syksyä kohden muuttuvat. Kesä oli mukavan vähäsateinen, mutta on se vaan ihanaa nyt kun sadepäiviä on ollut enemmän. Kivempi se tietysti on sateen ropinaa sisällä kuunnella, lähteä ulos vasta kun pisarat ovat loppuneet ja ilma tuoksuu sateisen raikkaalta. Olen havainnut lehtien alkaneen vaihtaa väriään, hiljalleen ne putoavat maahankin ja kuukauden päästä maisema näyttää jo aivan erilaiselta.

Erilaiselta näyttää myös tämä blogi, sillä eilen illalla (tai no oikeastaan yöllä) sain väkerrettyä uuden ulkoasun valmiiksi. Ideat olivat kietoutuneet päässäni yhdeksi möykyksi, mutta lopulta sain sieltä ulos jotain omaa silmääni miellyttävää. Simppelillä linjalla jatketaan, mutta yksinkertaisuushan on tunnetusti kaunista.

Siinä vielä edellinen ulkoasu, klikkaamalla saa vähän suuremmaksi. Kirjoitin myös info-sivun uusiksi, vähän jotain aikaisemmasta poikkeavaa tällä kertaa. Siitä tulikin mieleen, että voisin unohtaa tietokoneen hetkeksi ja mennä lueskelemaan uusinta Dekoa.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]

Säät alkavat jo olla syksyisiä, paahtava helle on enää muisto eivätkä sadepäivät ole mikään harvinaisuus. Mä ainakin olen täysin valmis syksyyn, itse asiassa odotan jo että saisi heittää enemmän vaatetta päälle eikä öisin olisi trooppisen kuuma. Tosin tässä kerrostalossa on järkyttävän kuuma ympäri vuoden – kiitos taloa pääasiassa asuttavien eläkeläisten, jotka tahtovat pitää peruslämmön reippaasti yli kahdessakympissä…

Että saisi alennusmyynneistä hankitun harmaan nahkatakin käyttöön, voisi kietoa huivin kaulaan sekä sujauttaa jalkaan solkinilkkurit tai pääkallomaiharit ja unohtaa täysin sandaalit ynnä muut kesäkengät. Että voisi illan pimennyttyä valaista kodin kynttilöin ja himmein pikkulampuin ja fiilistellä vuodenaikaa teekuppi kädessä maailman parhaalla sohvalla oman kullan vieressä.

Että haistaisi syksyn tuoksun.

Syksy on ehkä kaunein vuodenaika valokuvauksen kannalta, vähän samalla tavalla kuin kevätkin. Joskus tekisi mieli kuvata alati muuttuva maisemaa joka päivä, koska jokaisena päivänä tulee esiin jotakin uutta ja kaunista. Keväällä maasta puskevat kasvit ja hennon vihreät silmut puissa saavat hymyn huulille kauppareissulla, syksyllä puiden väriloisto ja pimenevät illat ovat kauneinta sinä hetkenä.

Tässä muistikuvia mun elämän kuudesta edellisestä syksystä.

23.9.2004 Kun tultiin Paimiosta pappaa katsomasta, viimeisen kerran.

7.10.2004 Ensimmäinen syksy Jyväskylässä.

9.10.2004 Hyvästit mammalle ja pappalle.

12.10.2004 Päivävisiitti Lappeenrantaan.

13.9.2005 Toinen syksy Jyväskylässä, kiva kämppä ja vielä kivempi kämppis.

1.9.2006 Kolmas syksy Jyväskylässä alkamaisillaan.

3.10.2006 Sinä syksynä ahdisti usein.

7.10.2006 Onneksi oli ystävät ja perhe ja opiskelut.

23.10.2006 Viimeinen vuosi, jolloin iskä viljeli sokerijuurikasta.

12.10.2008 Armeija, aliupseerikurssi, lukemattomat (sateiset) leirit.
Järjettömästi kaikkea uutta, paljon mahtavia ihmisiä.

19.9.2009 Nightwishin konsertti Helsingissä.

11.10.2009 Siskon kanssa kahvilla/kaakaolla Cup & Pintissä.

20.10.2009 Ensimmäinen syksy kullan kanssa saman katon alla.

20.10.2009 Uusi objektiivi oli todellinen rakkauspakkaus.

(Syksyllä 2007 ja 2008 kuvasin todella vähän, siksi niistä ei myöskään löytynyt sopivaa kuvamateriaalia.) Mitä tuleva syksy tuo tullessaan, sitä en vielä tiedä. Tähän saakka jokainen syksy sitten lukiosta poispääsyn jälkeen on tiennyt jonkinlaista muutosta mun elämässä, mutta tänä vuonna sellaista ei ole tiedossa. Tavallaan se hieman ahdistaa: jumitanko paikallani? Suunnitelmia tulevaisuuden varalle on jo tehty, tai ehkä ne ovat vielä enemmänkin haaveita. Toivottavasti toteutuvat.

The xx – xx [2009]

Töistä lähtiessä taivaalta leijaili tämän syksyn ensimmäiset kunnon lumihiutaleet. Kotona parvekkeen kaidekin oli kevyesti valkoinen, vaikka eipä se tuossa varmaan kauaa pysy kun ei kuitenkaan ole pakkasta vielä. Mun mielestä ihan hyvä näin, toistaiseksi en kaipaa sen alempaa lämpötilaa. Ja on ollut ihana syksy, kun on satanut suhteellisen vähän! Toisin kuin viime syksynä, kun aina leireillä tuli vettä kuin aisaa…

Lähdetään kohta kullan kanssa Raisiossa käymään, tädin ja tämän tulevan miehen luokse on tarkoitus mennä ja samalla reissulla pitäisi auto tankata. Olen tänään herännyt klo 4.10, joten hippasen jo väsyttää. Huomenna täytyy herätä vielä vähän aikaisemmin, että ehdin hakea työkaverin matkaan mukaan. Onneksi kohta on jo perjantai ja viikonloppu!

Syyskuun ensimmäinen päivä, mun ajatusmaailman mukaan siis syksy on nyt virallisesti täällä. Vuodenajan vaihtuminen tosin on tuoksunut nenässä jo jonkun aikaa, ja tänään tajusin ensimmäistä kertaa puiden lehtien alkaneen vaihtaa väriä. Kelit ovat selkeästi viilentyneet, mikä ei sinänsä harmita – vaikkakin takin päälle heittäminen tuntuu ihan kummalliselta. Niin ja paljaita sääriä farkkushortseissa on vähän ikävä.

Mun syksy alkoi työhaastattelulla, about parinkymmenen hakemuksen jälkeen vihdoin tuli edes yksi kutsu haastatteluun. Tuntui menevän ihan mukavasti, ensi viikolla kai pitäisi selvitä huolitaanko mut sinne vaiko ei. Runsaan 50 kilometrin työmatkakaan ei haittaisi, kunhan vain jotain pääsisi tekemään. Tällainen useamman viikon lööbailu alkaa hiljalleen käydä hermoille, mä kaipaan tekemistä ja erityisesti jotain säännöllisyyttä elämään.

Vanha kämppä Maariankadulla on jätetty taakse, uuteen kotiin pääsyä odotellessa punkkaan vanhempien nurkissa pari viikkoa. Käytiin tänään kullan kanssa huonekaluliikkeissä lähinnä inspiraatioiden toivossa, mutta löydettiin me sentään passelit verhot (halvalla!) olohuoneeseen. Olen vähän sitä mieltä, että tulevaisuudessa käydään vielä tahtojen taisto ainakin matto-osastolla… Vaikka tässä ollaan suhteellisen tiiviisti hengattu useampi kuukausi, niin kyllähän saman katon alle muuttaminen pikkasen jännittää. Toisaalta tuon yhden kanssa on niin mukavaa olla ja elää, kun se on samalla tavalla vähän sekopäinen kuin itsekin olen. ;) Meille vaan tulee välillä tosi hullunkurisia kohtauksia vastaan ihan huomaamatta, ja tylsätkin asiat osataan kääntää sopivasti hassutteluksi. Parasta on tietysti se molemminpuolinen tykkäämisen tunne, mä tykkään ja musta tykätään. Siitä tulee aika hyvälle mielelle, kun esimerkiksi pukeutuessani kotikotona maailman junteimpiin vaatteisiin (tänään tyyliä Marimekon sinimustaraidallinen paita, ikivanhat beiget lökötuulihousut sekä punaiset kumisaappaat) toinen sanoo ihan yllättäen, että “hei kulta oot tosi kaunis”. <3

Ketään ei ehkä kiinnosta, mutta syy miksi mulla oli päälläni edellä mainittu kotiasu oli se, että oltiin lähdössä ohrapellolle keräämään hukkakauraa pois. Iskän pyynnöstä/käskystä, kun se itse lähti motoristiporukalla viikottaiselle ilta-ajelulle ja ohra pitäisi huomenna puida pois. Päivällä taivas oli harmaa, mutta pellolla pyöriessämme ilta-aurinkokin näyttäytyi ja katosi sitten kauniin auringonlaskun saattelemana horisontin alapuolelle. Mikäs täällä maalla väliaikaisesti ollessa.

Stella – Löytäjä saa pitää [2008]

Syyskuu. Syksyn ensimmäinen päivä. Illat ovat jo selkeästi pimeämpiä ja muutenkin alkaa hiljalleen oikeasti tuntua syksyltä. Kesä 2008 oli täynnä seikkailuja, muistelen niitä kuukausia hyvillä mielin. Nyt on jälleen aika kääntää uusi sivu esiin. Kohta suuntaan askeleeni linja-autoasemalle ja sieltä bussilla edelleen kohti Säkylää. Huomenna alkaa aliupseerikurssi mukanaan uudet haasteet, joita odotan mielenkiinnolla. Ensi viikonloppuna ei päästä lomille, joten tämä blogi hiljenee pariksi viikoksi.

Kaunista syksyä kaikille!