AvainsanaSyksy

Tapahtumien tiimellyksessä blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle kuluneella viikolla, monta postauksen aihetta olisi takataskussa mutta aika on taas vaihteeksi kortilla enkä tiedä milloin ehdin naputella jutut valmiiksi. Koska mulla ei ole valmiina myöskään mitään kuvia käsiteltynä, tämän väliaikatiedotteen kuvituksesta vastaa Stylorectic-blogista lainatut kuvat.

Löysin kyseisen blogin vasta hetki sitten ja selasin sen melkein samalta istumalta läpi. Varsinkin tulevaa syksyä ajatellen sain ehkä noin tuhat inspiraatiota pukeutumiseen! Ehdoton suosikkini on tuo yllä oleva, kombo on mun mieleen just eikä melkein. Vaan miten saisin sovellettua jakun omaan pukeutumiseeni?! Olen himoinnut harmaata/vaaleaa jakkua jo pidemmän aikaa, mutta kaikki ovat näyttäneet mun päällä siltä että olen nyysinyt yläosan tiukkapipoiselta toimistoleidiltä. Neuvoja otetaan mieluusti vastaan!

Kyseisellä neidillä on myös hiukset sitä laatua, että kateeksi käy. Juuri sopivan platinainen blondi kivasti feidaavalla juurikasvulla, ei mitään tasaista palkkia juuressa kuten omassa päässäni. Huokaus, miten oma kuontalo tuntuukin aina vihoviimeiseltä mopilta, kun taas kaikilla muilla on aina superihanat ja täydelliseltä näyttävät hiukset?

Osaisikohan jonkun tuollaisen reikäpaidan toteuttaa itse? Näyttää ihan hemmetin hyvältä mustan ja harmaan liitto, erityisesti platinatukkaan yhdistettynä. Ja tuosta setistä tuli muuten mieleen, että olen alkanut haaveilla matalavartisemmista prätkäsaappaista (apua!). Viime talvena hankitut pitkät versiot ovat aivan loistavat kylmemmillä keleillä, mutta nyt vielä ne ovat aivan liian hiostavat (vaikka kävin tänään kyllä silittelemässä niitä varastossa, ihan vähän vaan). Kathy-mallia saisi kyllä edelleen sinä lyhyempänä versiona, mutta toisaalta voisi ehkä tutkailla muidenkin merkkien valikoimaa. Vinkkejä otetaan vastaan tässäkin asiassa.

Translation: Stylorectic is a blog full of inspiration! I love her style and the perfect platinum blonde hair. The first picture is my fave, the combination of clothes and accessories just couldn’t get any better. Wish I looked this amazing in the autumn.

(All images from Stylorectic.)

Eilen satoi ensilumi Turussa. Iltapäivällä pyrytti oikein kunnolla, parvekkeelta ei meinannut edes lähitaloja nähdä. Yövuoroon lähtiessäni lämpötila tuntui selvästi jo olevan plussan puolella, ja yöllä sade oli muuttanut kaiken märäksi loskaksi. Tänään päivällä oli nähtävissä vielä löllähtäneitä lumi-/loskaläjiä siellä täällä.

Suunnilleen samoihin aikoihin tuli viime vuonnakin talven ensimmäinen kevyt lumipeite. Ja jos viime talven tyyliin mennään, kuukauden kuluttua maisemat ovat jo kauttaaltaan pehmeän valkoiset. Valkea maa helpottaisi edes vähän tätä pimeyttä, joka näin marraskuussa tuntuu loputtomalta. Onneksi kohta ollaan jo puolivälissä kuuta, sitten joulukuu hujahtaakin ohi kaikkine tohinoineen ja yhtäkkiä onkin jo tammikuu ja päivä alkaa taas pidentyä.

Enää 45 päivää jouluun.

Viikate – Öljyvärejä

Toisinaan tunnen itseni niin vanhaksi ja jotenkin niin aikuiseksi, kun tuttuja – ja myös läheisiä – ihmisiä ympäriltä alkaa nukkua pois yhä useammin. Jotkut yllättäen, toiset vähemmän yllättäen. Hiljaiseksi se vetää joka tapauksessa. Toisaalta on tietysti hyvä muistaa itsekin, että kerran täällä vain eletään ja siitä ilosta tulisi ottaa kaikki mahdollinen (ja ehkä vähän mahdotonkin) irti.

Perjantaina hyvästeltiin isotäti, äidinäidin sisko.

Aamu valkeni harmaana, mutta siitä huolimatta iltapäivällä hautajaisten alkaessa aurinko tanssitti säteitään syksyn värjäämässä maisemassa. Sekin väriloisto alkaa hiljalleen olla pelkkä muisto, puut ovat melkein jo kaikki pudottaneet lehtensä ja tönöttävät nyt alastomina sijoillaan, pehmeää valkoista lumivaippaa odottaen. Siihen on vielä aikaa.

Siunaustilaisuus Ylösnousemuskappelissa oli kaunis – olisi tosin ollut vaikeaa muuta ollakaan siinä ympäristössä. En ollut aiemmin käynyt paikassa ja se oli kieltämättä aika vaikuttava, kun yleensä hautajaisten yhteydessä ajattelee ensimmäiseksi suuria ja hämäriä kivikirkkoja (jotka toki ovat omalla tavallaan upeita). Ylösnousemuskappelissa yksi seinä oli kokonaan ikkunoita, ja iltapäivän valo tulvi sisään yllättävänkin kirkkaasti.

Olin lupautunut kuvaamaan kirkossa, ja kirkas auringonvalo oli suht vaikea vastus. Tunnelmaa luomaan täydellinen, mutta muistokukkia jättävien ihmisten tallentamiseen hankala. Onneksi multa ei odotettu mitään täydellistä suoritusta, kun en kerran ole ammattivalokuvaaja vaan pelkkä harrastelija. Riitti, että tein parhaani.

Haudalla laulettiin isotädin suosikki, Maa on niin kaunis. Vaikken ole mitenkään uskonnollinen, virsissä on jotain taianomaista. Jouluajan virsissä erityisesti, niistä olen muistaakseni joskus vanhan blogin aikana kirjoittanutkin. Ei muuten ole enää pitkä aika jouluun…

Normaalisti en laittaisi blogiini hautajaisaihetta kuvaa, mutta nyt teen poikkeuksen. Tahdon jakaa tämän mielettömän valonsäteiden tanssin sekä muistuttaa, ettei kannata kieltäytyä mikäli joskus tulee tilaisuus käydä Ylösnousemuskappelissa. Katsokaa nyt:

Hyvää matkaa, isotäti, minne ikinä päädytkin. ♥

En tunnu saavan tarpeekseni syksystä ja erityisesti syksyn tallentamisesta kuviksi. Rakastan tuota luonnon väriloistoa, jonka aurinkoiset syyspäivät saavat hehkumaan parhaimmillaan! Kuuman kesän jälkeen kirpeät syyskelit tuntuvat ihanalta ja pukeutuminenkin on jälleen mielekästä, kun saa vetää ylleen kerroksia.

Olen myös kovin ihastunut hattuihin ja pipoihin tänä syksynä. Suunnilleen joka kerta lähtiessäni johonkin ilman päähinettä alkaa jossain vaiheessa harmittaa, miksen tajunnut ottaa mitään päätä lämmittämään. “Sherlock” tai pehmoinen myssy päässä olo on paitsi lämpimämpi, myös jotenkin turvallisempi. Ja talven varallekin olen pään suojaamisen suhteen jo valmistautunut.

Tänään on mun viikon ensimmäinen ja ainoa vapaapäivä, jonka olen tähän asti viettänyt netissä surffailen ja pesinpä koneellisen pyykkiäkin aamupäivällä. Kohta olisi tarkoitus lähteä avopuoliskoni kanssa kaupungilla käymään, mun pitää käydä valittamassa eräästä asiasta ja lisäksi käydään sunnuntain iltapäiväkahvilla jossain. Bossaliina on viime aikoina ollut esillä niin blogimaailmassa (esim. täällä) kuin uusimman Trendin (jossa oli ehkä ihanin kansi koskaan!) pääkirjoituksessa, kieltämättä houkuttaisi käydä testaamassa paikka.

Nyt menen laittamaan ulkomuotoni kuntoon niin että kehtaan lähteä ihmisten ilmoille, nämä kulahtaneet possukuosiset fleecepökät kun eivät ehkä ole ne kaikista skarpeimmat housut. Sitä ennen vielä 100. postauksen kunniaksi tämän blogin ensimmäinen virallinen leffavinkki!

Päätettiin eräänä iltana kullan kanssa ihan ex tempore (me siis ylipäätään katsotaan elokuvia suhteellisen harvoin) käydä vuokraamassa pari leffaa, kun Cityshopparin edut olivat tältä vuodelta edelleen käyttämättä. Mies valitsi tietysti jonkun toimintapätkän, itse päädyin hetken pähkäilyn jälkeen kansikuvan grafiikoiltaan erityisen houkuttelevaan (tykkään kaikista piirrosjutuista) filmiin Away We Go (suom. Kohti uutta).

Yleensä raskausaiheiset elokuvat ovat mielestäni lähinnä pelottavia ja/tai ahdistavia, mutta Away We Go keskittyi itse päähenkilöiden tarinaan ja kasvava maha oli ikään kuin sivuhahmo – vaikka siitä kaikki tavallaan lähtikin liikkeelle. Päähenkilöt olivat ihanan hassuja, mutta kuitenkin hyvin tavallisia. Tätä leffaa voisi kuvailla ehkä parhaiten fraasilla elämän pienet ilot.

Kenelle suosittelen? Ainakin niille, jotka tykkäävät 500 Days of Summer -leffasta.

Pupulandia – Syyslista [Spotify]

Kamerasta siirtäessäni kuvia koneelle silmiin osui viime maanantaina kotikotona kuvattu pläjäys, jossa pääosassa on (yllätys yllätys!) Miska. Heräsin aamulla joskus viiden maissa siihen, kun karvakasa hyppäsi sänkyyn – ilmeisesti se oli ampaissut sisälle iskän lähtiessä töihin. Siihen lösähti kissa ja siinä se nukkui pitkälle iltapäivää.

Mä siirryin herättyäni toiseen huoneeseen tekemään hommia koneella, mutta välillä oli pakko käydä palluttamassa unessa tuhisevaa karvatassua. Ja jonkun kerran kaivoin sitten kamerankin esiin, onneksi. Itse en voi ajatella muuta kuin tuituitui joka kerta kun pysähdyn näitä kuvia katsomaan. On se niin ihana pallura!

Tänään en suinkaan vietä rauhallista viikonloppua, vaan ohjelmassa on iltavuoro varastolla. Pakko painaa duunia silloin kun sitä on. Mietiskelin josko ajelisin Saloon vähän aiemmin ja kävisin siskon mainostamilla syysmarkkinoilla, hmmm. Eipä mulla tässä kyllä mitään erikoisempaakaan tekemistä ole.