Aattoilta sujui kaikinpuolin mukavasti, pöydässä oli kystä kyllä ja lahjojakin oli jokaiselle. Pienestä pakettikasastani paljastui mm. pörröisiä sukkia, ralliruutuinen niittivyö, Eniten vituttaa kaikki -kirja sekä vähän jotain muutakin. Mielenkiintoisinta lahjojen avaamisen yhteydessä taisi olla se, kun joka kolmas käärö tuntui sisältävän Mamma Mia! -elokuvan. No ei nyt ehkä ihan, mutta saatiin me yhteensä 4 kpl kyseistä elokuvaa meidän perheeseen…
Tänään aamulla oltiin äitin ja siskon kanssa joulukirkossa – ainoa kerta vuodessa, jolloin mä saatan istahtaa vapaaehtoisesti kirkon penkkiin. Nyt on ollut muutama vuosi väliä, kaava tuntui hieman muuttuneen sanoisinko jopa nykyaikaisempaan suuntaan. Jumalanpalveluksen päättävä Maa on niin kaunis oli ehkä kaunein koskaan kuulemani versio! Vaikka ateistina en pahemmin virsistä välitä sanoitusten puolesta, kauneimmat joululaulut ovat enimmäkseen juurikin virsikirjasta peräisin.
Eilen illalla jo oli aika kirpakka ilma ja sama jatkui tänään. Lunta ei näillä nurkilla ole näkynyt hetkeen, mutta onhan tuo kuuran peittämä maakin suhteellisen nätti. Kukaan tuskin on eri mieltä? :)
Iltapäivällä talo täyttyi äitin puolen sukulaisista, perinteisellä joulupäivän aterialla oli isovanhemmat sekä nuorinta (eli mua 7 vuotta vanhempaa tätiäni, joka on mulle enemmänkin kuin isosisko) lukuun ottamatta kaikki lapset perheineen koolla. Ruoka maistui jälleen eikä jälkeenpäin meinannut päästä tuolista ylös, kun oli niin ähky olo. Miten jouluna aina tuleekin ängettyä napaan niin paljon ruokaa kuin vain suinkin jaksaa – ja yleensä vähän ekstraakin vielä?! Kahvin yhteydessä avattiin Hollannista (meillä oli pari vuotta sitten hollantilainen vaihto-oppilas) tulleet paketit, joista muodostui yhdessä eräs tietty sukunimi suklaakirjaimin:
Nyt menen hätistelemään siskoani pianon äärestä kameran eteen ja otan mukaani tähtisadetikkuja. En edes muista, milloin viimeksi olisin kunnolla leikkinyt pitkillä valotusajoilla. Äh, ei kyllä millään raaskisi nostaa mun sylissä nukkuvaa kissaa pois! Oli muuten ensimmäinen joulu, kun toinen kissoista ei ollut läsnä – Miska on kesästä saakka tykännyt tehdä pitempiä reissuja ja on omilla teillään myös tällä hetkellä. Jostain se taitaa saada murua rinnan alle, koska ei ole kertaakaan ollut mitenkään laihassa kunnossa, vaikka reissu olisi kestänyt useamman viikon… Joka tapauksessa, toivottavasti karvatassu palaa piakkoin meidän iloksi kotiin.